UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
16 päivänä helmikuuta 2017 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Itsenäiset kauppaedustajat – Direktiivi 86/653/ETY – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteensovittaminen – Belgian täytäntöönpanolaki – Kauppaedustussopimus – Belgiaan sijoittautunut päämies ja Turkkiin sijoittautunut kauppaedustaja – Lauseke, jossa sovellettavaksi laiksi valitaan Belgian laki – Laki, joka ei ole sovellettavissa – ETY–Turkki-assosiaatiosopimus – Yhteensopivuus
Asiassa C‑507/15,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka rechtbank van Koophandel te Gent (Gentin kauppatuomioistuin, Belgia) on esittänyt 3.9.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.9.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Agro Foreign Trade & Agency Ltd
vastaan
Petersime NV,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Regan, J.-C. Bonichot, C. G. Fernlund ja S. Rodin,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.7.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Agro Foreign Trade & Agency Ltd, edustajinaan A. Hansebout ja C. Vermeersch, advocaten,
– Petersime NV, edustajinaan V. Pede, S. Demuenynck ja J. Vanherpe, advocaten,
– Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja L. Van den Broeck, avustajinaan E. De Gryse, avocat, ja E. de Duve, advocaat,
– Euroopan komissio, asiamiehinään F. Ronkes Agerbeek, M. Wilderspin ja H. Tserepa-Lacombe,
kuultuaan julkisasiamiehen 26.10.2016 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (EYVL 1986, L 382, s. 17) ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen, jonka yhtäältä Turkin tasavalta sekä toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, L 217, s. 3685; jäljempänä assosiaatiosopimus), tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastapuolina ovat Turkkiin sijoittautunut Agro Foreign Trade & Agency Ltd (jäljempänä Agro) ja Belgiaan sijoittautunut Petersime NV (jäljempänä Petersime) ja joka koskee sellaisten eri hyvitysten maksamista, joihin väitetään syntyneen oikeuden sen johdosta, että Petersime oli irtisanonut näitä kahta yhtiötä yhdistäneen kauppaedustussopimuksen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 86/653
3 Direktiivin 86/653 johdanto-osan toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että
”kaupallista edustusta koskevien kansallisten säännösten erot vaikuttavat oleellisesti kilpailun edellytyksiin ja kyseisen toiminnan harjoittamiseen yhteisössä ja ovat haitallisia sekä kauppaedustajan oikeussuojalle suhteessa tämän päämieheen että kaupallisten sopimusten varmuudelle; lisäksi nämä erot haittaavat oleellisesti edustussopimusten tekemistä ja toimintaa, jos päämies ja kauppaedustaja ovat eri jäsenvaltioista,
jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa tulisi harjoittaa yhtenäismarkkinoille ominaisin ehdoin, mikä edellyttää jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämistä yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömässä laajuudessa; lainvalintasäännöt eivät kauppaedustuksen osalta poista edellä tarkoitettuja ristiriitaisuuksia edes siinä tapauksessa, että ne olisivat yhdenmukaisia, joten ehdotettu yhdenmukaistaminen on tarpeen lainvalintasäännöistä huolimatta”.
4 Kyseisen direktiivin 17 ja 18 artiklassa täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä kauppaedustajalla on sopimuksen lakatessa oikeus hyvitykseen tai korvaukseen vahingosta, jonka kauppaedustajan ja tämän päämiehen välisen suhteen lakkaaminen aiheuttaa kauppaedustajalle.
5 Kyseisen direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kauppaedustajalle suoritetaan edustussopimuksen lakattua – – hyvitys tai – – korvaus.”
Assosiaatiosopimus
6 Assosiaatiosopimuksen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että assosiaatiosopimuksen tarkoituksena on edistää sopimuspuolten välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista siten, että otetaan täysin huomioon tarve turvata Turkin talouden nopeutuva kehitys sekä Turkin kansan työllisyyden ja elinolojen kohentaminen.
7 Tätä varten assosiaatiosopimus sisältää sen 3 artiklassa määrätyn valmistelevan vaiheen, jonka aikana Turkin tasavalta voi vahvistaa talouttaan yhteisön avustuksella, sen 4 artiklassa määrätyn siirtymävaiheen, jonka aikana toteutetaan asteittain tulliliitto ja lähennetään talouspolitiikkaa, sekä sen 5 artiklassa määrätyn loppuvaiheen, joka perustuu tulliliittoon ja joka merkitsee sopimuspuolten talouspolitiikan yhteensovittamisen vahvistamista.
8 Assosiaatiosopimuksen 14 artiklassa, joka on otettu sopimuksen II osastoon, jonka otsikkona on ”Siirtymävaiheen täytäntöönpano”, määrätään seuraavaa:
”Sopimuspuolet tukeutuvat [SEUT 51, SEUT 52, SEUT 54 ja SEUT 56–SEUT 61] artiklaan poistaakseen väliltään palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset.”
Lisäpöytäkirja
9 Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitettu assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL 1972, L 293, s. 1; jäljempänä lisäpöytäkirja), on sen 62 artiklan mukaan erottamaton osa assosiaatiosopimusta, ja sen 1 artiklan mukaan sillä vahvistetaan kyseisen sopimuksen 4 artiklassa tarkoitetun siirtymävaiheen edellytykset, yksityiskohtaiset säännöt ja aikataulu.
10 Lisäpöytäkirjan II osaston, jonka otsikkona on ”Henkilöiden ja palvelujen liikkuvuus”, II luku koskee sijoittautumisoikeutta, palveluja ja liikennettä.
11 Lisäpöytäkirjan 41 artiklan, joka kuuluu kyseisen II osaston II lukuun, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Sopimuspuolet eivät ota välillään käyttöön uusia sijoittautumisvapauden ja palvelujen vapaan tarjoamisen rajoituksia.”
Belgian oikeus
12 Kauppaedustussopimuksista 13.4.1995 annetun Belgian lain (wet betreffende de handelsagentuurovereenkomst; Moniteur belge, 2.6.1995, s. 15621; jäljempänä vuoden 1995 laki) tarkoituksena oli saattaa direktiivi 86/653 osaksi Belgian lainsäädäntöä.
13 Vuoden 1995 lain 27 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Jollei Belgian tekemien kansainvälisten sopimusten soveltamisesta muuta johdu, kaikki kauppaedustajan, jonka pääasiallinen toimipaikka on Belgiassa, toimet ovat Belgian lain alaisia ja ne kuuluvat Belgian tuomioistuinten toimivallan piiriin.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 Agro on Turkin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka on sijoittautunut Ankaraan (Turkki) ja jonka toimialaan kuuluvat maataloustuotteiden maahantuonti ja jälleenmyynti. Petersime on Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka on sijoittautunut Olseneen (Belgia) ja jonka toimialaan kuuluu siipikarjamarkkinoilla käytettävien hautomojen ja tarvikkeiden suunnittelu, valmistus ja jakelu.
15 Petersime teki Agron edeltäjän kanssa 1.7.1992 kauppaedustussopimuksen, joka sittemmin korvattiin Agron itsensä 1.8.1996 allekirjoittamalla sopimuksella. Kyseisen sopimuksen nojalla päämiehenä oleva Petersime luovutti kauppaedustajana toimivalle Agrolle yksinoikeuden tuotteidensa myyntiin Turkissa. Sopimus tehtiin aluksi yhdeksi vuodeksi, ja sopimuksen voimassaolon oli määrä jatkua vuosittain automaattisesti 12 kuukaudella, jollei jompikumpi sopimuspuolista irtisanonut sitä kirjatulla kirjeellä vähintään kolme kuukautta ennen vuoden pituisen kauden päättymistä. Kyseiseen sopimukseen sovellettiin sen mukaan Belgian lakia, ja vain Gentin (Belgia) tuomioistuimet olivat toimivaltaisia ratkaisemaan sopimusta koskevat riita-asiat.
16 Petersime ilmoitti 26.3.2013 päivätyllä kirjeellä Agrolle irtisanovansa kauppaedustussopimuksen päättyväksi 30.6.2013. Agro nosti 5.3.2014 rechtbank van Koophandel te Gentissä (Gentin kauppatuomioistuin, Belgia) kanteen, jossa se vaati Petersimen velvoittamista maksamaan irtisanomiskorvausta, goodwill-hyvitystä, korvausta jäljellä olevan varaston palauttamisesta sekä erääntyneitä saatavia.
17 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Agro vetoaa väitteidensä tueksi vuoden 1995 laissa kauppaedustajille säädettyyn suojaan. Agro katsoo tältä osin, että vuoden 1995 lain säännöksiä sovelletaan nyt käsiteltävään tapaukseen, koska osapuolet ovat tekemässään sopimuksessa pätevästi valinneet Belgian lain sovellettavaksi laiksi. Petersime sitä vastoin väittää, että asiassa voidaan soveltaa vain Belgian yleisiä oikeussääntöjä, koska vuoden 1995 lakia sovelletaan vain, jos kauppaedustaja toimii Belgiassa, mikä ei ole tilanne nyt käsiteltävässä asiassa.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että osapuolet ovat nimenomaisesti valinneet sovellettavan lain, joka on nyt käsiteltävässä asiassa Belgian laki. Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei tämä merkitse sitä, että vuoden 1995 laki tulisi sovellettavaksi, sillä tämän lain maantieteellinen soveltamisala rajoittuu kauppaedustajiin, joiden pääasiallinen toimipaikka on Belgiassa. Vuoden 1995 lain 27 §:stä, sellaisena kuin sitä tämän tuomioistuimen mukaan tulkitaan Belgian oikeusjärjestyksessä, on pääteltävä, että vuoden 1995 laissa itsessään rajoitetaan sen soveltamista siten, että laki menettää pakottavuutensa, jos kauppaedustajan pääasiallinen toimipaikka ei ole Belgiassa, riippumatta siitä, ovatko osapuolet mahdollisesti yleisesti valinneet Belgian lain sovellettavaksi laiksi.
19 Tässä tilanteessa rechtbank van Koophandel te Gent on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko vuoden 1995 laki, jolla direktiivi 86/653 pannaan täytäntöön Belgiassa, yhteensopiva tämän direktiivin ja/tai assosiaatiosopimuksen niiden määräysten kanssa, joiden tavoitteena on nimenomaisesti Turkin liittyminen Euroopan unioniin, tai niiden Turkin ja Euroopan unionin välisten niiden sitoumusten kanssa, joilla pyritään poistamaan palvelujen vapaata tarjoamisen vapautta koskevat rajoitukset, kun mainitussa laissa säädetään, että sitä sovelletaan ainoastaan kauppaedustajiin, joiden pääasiallinen toimipaikka on Belgiassa, mutta sitä ei sovelleta, kun Belgiaan sijoittautunut päämies ja Turkkiin sijoittautunut kauppaedustaja ovat nimenomaisesti valinneet, että sopimukseen on sovellettava Belgian lakia? ”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
20 Aluksi on todettava, että unionin tuomioistuimessa esitetyt huomautukset vaikuttavat poikkeavan toisistaan siltä osin kuin kyse on vuoden 1995 lain 27 §:n tulkinnasta ja kyseisen lain, jolla direktiivi 86/653 pannaan täytäntöön Belgiassa, soveltamisesta pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen.
21 Pääasian asianosaiset ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin katsovat, että vuoden 1995 lain 27 §:n, sellaisena kuin sitä sovelletaan Belgian oikeusjärjestyksessä, nojalla tätä lakia ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kauppaedustussopimukseen, jonka yhteydessä päämies on sijoittautunut Belgiaan ja kauppaedustaja on sijoittautunut Turkkiin, jossa se harjoittaa tähän sopimukseen perustuvaa toimintaa, eikä kauppaedustaja näin ollen voi vedota kyseisessä laissa annettuun suojaan siinä tapauksessa, että sopimus irtisanotaan, vaikka sopimuspuolet ovat pääasiassa kyseessä olevassa sopimuksessa valinneet tähän sopimukseen sovellettavaksi laiksi Belgian lain.
22 Belgian hallitus sitä vastoin väittää, ettei vuoden 1995 lain 27 §:llä rajoiteta tämän lain soveltamista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä tavalla ja että tätä lakia sovelletaan siten pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa päämies on sijoittautunut Belgiaan ja kauppaedustaja Turkkiin ja ne ovat nimenomaisesti valinneet sovellettavaksi laiksi Belgian lain.
23 Tästä on muistutettava, että kansalliseen oikeusjärjestykseen kuuluvien säännösten tulkinnan osalta unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti perustettava ratkaisunsa ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä ilmeneviin luonnehdintoihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita jäsenvaltion sisäistä oikeutta (tuomio 17.3.2011, Naftiliaki Etaireia Thasou ja Amaltheia I Naftiki Etaireia, C‑128/10 ja C‑129/10, EU:C:2011:163, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on näin ollen vastattava ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevien lähtökohtien perusteella.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiiviä 86/653 ja/tai assosiaatiosopimusta tulkittava niin, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kyseisen jäsenvaltion oikeutta ja jossa sen soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan kauppaedustussopimus, jonka yhteydessä kauppaedustaja on sijoittautunut Turkkiin, jossa se harjoittaa tähän sopimukseen perustuvaa toimintaa, ja päämies on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, eikä kauppaedustaja näin ollen voi vedota oikeuksiin, jotka direktiivissä taataan kauppaedustajille tällaisen kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen.
Direktiivi 86/653
26 Vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen direktiivin 86/653 osalta on tutkittava, kuuluuko sellainen pääasian kantajan kaltainen kauppaedustaja, joka harjoittaa kauppaedustussopimukseen perustuvaa toimintaa Turkissa ja jonka päämies on sijoittautunut jäsenvaltioon, kyseisen direktiivin soveltamisalaan.
27 On todettava, etteivät direktiivin 86/653 17 ja 18 artikla eivätkä sen muutkaan säännökset nimenomaisesti koske tällaista tapausta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on kuitenkin otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. mm. tuomio 20.11.2014, Utopia, C‑40/14, EU:C:2014:2389, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Tämän osalta on riidatonta, että kyseisen direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka koskee kauppaedustussopimuksen osapuolten välisiä oikeussuhteita (tuomio 23.3.2006, Honyvem Informazioni Commerciali, C‑465/04, EU:C:2006:199, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Kuten direktiivin 86/653 johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, tällä direktiivillä säädettyjen yhdenmukaistamistoimenpiteiden tarkoituksena on suojata kauppaedustajia suhteessa niiden päämiehiin, poistaa kauppaedustajan toiminnan harjoittamista koskevat rajoitukset, yhdenmukaistaa kilpailun edellytykset unionissa, edistää ja lisätä kaupallisten toimien varmuutta sekä helpottaa jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa lähentämällä näiden kauppaedustusta koskevia oikeusjärjestelmiä. Direktiivin 13–20 artiklassa säädetään näiden päämäärien saavuttamiseksi kauppaedustussopimuksen tekemisestä ja lakkaamisesta (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2013, Unamar, C‑184/12, EU:C:2013:663, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.12.2015, Quenon K., C‑338/14, EU:C:2015:795, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin on jo todennut, että tältä osin direktiivin 86/653 17 ja 18 artikla ovat ratkaisevan tärkeitä, koska niissä määritetään se suojan taso, jonka unionin lainsäätäjä on katsonut asianmukaiseksi antaa kauppaedustajille yhtenäismarkkinoita luotaessa, ja että direktiivissä 86/653 tässä tarkoituksessa säädetty järjestelmä on pakottava (ks. tuomio 17.10.2013, Unamar, C‑184/12, EU:C:2013:663, 39 ja 40 kohta).
31 Oikeuskäytännössä on myös todettu, että kyseisen direktiivin 17–19 artiklassa säädetyn järjestelmän tavoitteena on suojata kauppaedustajien osalta sijoittautumisvapautta ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla ja että kyseisten säännösten noudattaminen unionin alueella on tämän vuoksi välttämätöntä EUT-sopimuksen päämäärien toteuttamiseksi (tuomio 9.11.2000, Ingmar, C‑381/98, EU:C:2000:605, 24 kohta).
32 Lopuksi unionin tuomioistuin on todennut, että unionin oikeusjärjestykselle on olennaisen tärkeää, että sellainen kolmanteen maahan sijoittautunut päämies, jonka kauppaedustaja harjoittaa toimintaansa unionissa, ei voi välttää näiden säännösten soveltamista pelkästään lainvalintalausekkeella. Tehtävä, jota kyseisillä säännöksillä täytetään, vaatii nimittäin, että näitä säännöksiä sovelletaan osapuolten sopimasta sopimukseen sovellettavasta laista huolimatta, olipa se mikä tahansa, mikäli kyseinen tilanne liittyy läheisesti unioniin, kuten muun muassa silloin, kun kauppaedustaja harjoittaa toimintaansa jäsenvaltion alueella (tuomio 9.11.2000, Ingmar, C‑381/98, EU:C:2000:605, 25 kohta).
33 Silloin, kun kauppaedustaja pääasian tavoin harjoittaa toimintaansa unionin ulkopuolella, se seikka, että päämies on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon, ei kuitenkaan merkitse riittävän läheistä liityntää unioniin direktiivin 86/653 säännösten soveltamiseksi, kun otetaan huomioon tällä direktiivillä tavoiteltu päämäärä, sellaisena kuin se on täsmennetty oikeuskäytännössä.
34 Kauppaedustajien välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi unionissa ei nimittäin ole tarpeen tarjota unionin ulkopuolelle sijoittautuneille ja siellä toimintaansa harjoittaville kauppaedustajille suojaa, joka on verrattavissa unioniin sijoittautuneille ja/tai siellä toimintaansa harjoittaville kauppaedustajille tarjottavaan suojaan.
35 Pääasian kantajan kaltainen kauppaedustaja, joka harjoittaa kauppaedustussopimukseen perustuvaa toimintaa Turkissa, ei näin ollen kuulu direktiivin 86/653 soveltamisalaan siitä seikasta riippumatta, että päämies on sijoittautunut jäsenvaltioon, eikä tällaisen kauppaedustajan hyväksi näin ollen tarvitse pakottavalla tavalla soveltaa kauppaedustajille kyseisellä direktiivillä annettua suojaa.
36 Näin ollen jäsenvaltioilla ei yksinomaan direktiivin 86/653 nojalla ole velvollisuutta toteuttaa yhdenmukaistamistoimenpiteitä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa olevien kauppaedustajien osalta, eikä tämä direktiivi näin ollen ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.
Assosiaatiosopimus
37 Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, sovelletaanko direktiivissä 86/653 säädettyä suojaa suhteessa sellaiseen Turkkiin sijoittautuneeseen kauppaedustajaan, jonka päämies on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamista koskevien Turkin tasavallan ja unionin velvollisuuksien perusteella assosiaatiosopimuksen yhteydessä, on tutkittava, voiko direktiivi 86/653 tulla sovellettavaksi Turkkiin sijoittautuneisiin kauppaedustajiin tällaisia velvollisuuksia koskevien assosiaatiosopimuksen määräysten eli kyseisen sopimuksen 14 artiklan ja lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan seurauksena.
38 Assosiaatiosopimuksen 14 artiklan sanamuodosta ja kyseisen sopimuksen päämääristä ilmenee, että SEUT 45 ja SEUT 46 artiklassa ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevissa EUT-sopimuksen määräyksissä vahvistetut periaatteet on mahdollisuuksien mukaan saatettava koskemaan Turkin kansalaisia palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi sopimuspuolten väliltä (tuomio 21.10.2003, Abatay ym., C‑317/01 ja C‑369/01, EU:C:2003:572, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Sisämarkkinoita koskeville unionin oikeuden oikeussäännöille, mukaan lukien EUT-sopimuksen määräykset, annettua tulkintaa ei voida kuitenkaan automaattisesti soveltaa unionin ja kolmannen valtion välisen sopimuksen tulkintaan, paitsi jos itse sopimuksen määräyksissä nimenomaisesti määrätään tällaisesta soveltamisesta (tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että verbin ”tukeutuvat” käyttäminen assosiaatiosopimuksen 14 artiklassa ei velvoita sopimuspuolia soveltamaan palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä tai niiden täytäntöönpanosäännöksiä sellaisenaan vaan ainoastaan tukeutumaan niihin kyseisessä sopimuksessa vahvistettujen päämäärien täytäntöönpanotoimien toteuttamista varten (tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 45 kohta).
41 Unionin ja Turkin tasavallan välisestä assosiaatiosta unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että sen ratkaisemiseksi, onko unionin oikeuden säännöstä tai määräystä sovellettava analogisesti kyseisen assosiaation yhteydessä, on verrattava yhtäältä assosiaatiosopimuksen tavoitetta sekä sitä asiayhteyttä, johon se kuuluu, ja toisaalta unionin oikeuden kyseessä olevan toimen tavoitetta ja sitä asiayhteyttä, johon se kuuluu (tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 48 kohta).
42 On kuitenkin muistutettava, että assosiaatiosopimuksen ja lisäpöytäkirjan tarkoituksena on edistää Turkin taloudellista kehitystä ja sen tavoite on siten yksinomaan taloudellinen (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 50 kohta).
43 Assosiaatiosopimuksen tarkoituksena ei ole kehittää unionin kansalaisiin SEUT 21 artiklan mukaan sovellettavaan vapauteen rinnastettavan yleisen henkilöiden liikkumisen vapauden mahdollistavia taloudellisia vapauksia. Kyseisessä sopimuksessa tai lisäpöytäkirjassa ei nimittäin määrätä henkilöiden liikkumisen vapautta Turkin ja unionin välillä koskevasta yleisestä periaatteesta. Lisäksi assosiaatiosopimuksessa taataan tietyt oikeudet ainoastaan vastaanottavan jäsenvaltion alueella (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 53 kohta).
44 Unionin oikeudessa direktiivin 86/653 kautta kauppaedustajille annettu sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden suoja sitä vastoin perustuu tarkoitukseen perustaa sisämarkkinat, joiden on tarkoitus olla alue ilman sisärajoja, poistamalla tällaisten markkinoiden perustamisen esteet.
45 Yhtäältä perussopimusten ja toisaalta assosiaatiosopimuksen tarkoituksiin liittyvät erot estävät katsomasta, että kauppaedustajille direktiivillä 86/653 annettu suojaa koskeva säännöstö voidaan assosiaatiosopimuksen yhteydessä ulottaa koskemaan Turkkiin sijoittautuneita kauppaedustajia.
46 Sillä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevällä seikalla, että Turkin tasavalta on saattanut kyseisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, ei millään tavoin muuteta edellä esitettyä toteamusta, koska tällainen täytäntöönpano ei perustu assosiaatiosopimuksessa määrättyyn velvollisuuteen vaan kyseisen kolmannen valtion tahtoon.
47 Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80, joka on liitetty assosiaatiosopimukseen, 13 artiklaan ja lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaan sisältyvissä standstill-lausekkeissa kielletään yleisesti ottamasta käyttöön uusia kansallisia toimenpiteitä, joilla olisi tarkoitus asettaa tai joiden vaikutuksesta asetettaisiin sille, että Turkin kansalainen käyttää taloudellista vapautta asianomaisen jäsenvaltion alueella, edellytyksiä, jotka olisivat rajoittavampia kuin ne, joita häneen sovellettiin kyseisen päätöksen tai kyseisen lisäpöytäkirjan tullessa voimaan tässä jäsenvaltiossa (tuomio 2.4.2016, Genc, C‑561/14, EU:C:2016:247, 33 kohta).
48 Tästä seuraa, että lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta koskee ainoastaan sellaisia Turkin kansalaisia, jotka käyttävät sijoittautumisvapauttaan jossakin jäsenvaltiossa tai tarjoavat siellä palveluita.
49 Näin ollen pääasian kantajan kaltainen Turkkiin sijoittautunut kauppaedustaja, joka ei tarjoa palveluja kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuulu tämän määräyksen henkilölliseen soveltamisalaan.
50 Ei siis ole tarpeen tutkia, onko vuoden 1995 lakia pidettävä lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”uutena rajoituksena”.
51 Näin ollen on todettava, ettei myöskään assosiaatiosopimus ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.
52 Kun otetaan huomioon edellä todettu, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiiviä 86/653 ja assosiaatiosopimusta on tulkittava niin, etteivät ne ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kyseisen jäsenvaltion oikeutta ja jossa sen soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan kauppaedustussopimus, jonka yhteydessä kauppaedustaja on sijoittautunut Turkkiin, jossa se harjoittaa tähän sopimukseen perustuvaa toimintaa, ja päämies on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, eikä kauppaedustaja näin ollen voi vedota oikeuksiin, jotka direktiivissä taataan kauppaedustajille tällaisen kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen.
Oikeudenkäyntikulut
53 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/653/ETY ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin välistä assosiaatiosopimusta, jonka allekirjoittivat Ankarassa 12.9.1963 yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY, on tulkittava niin, etteivät ne ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kyseisen jäsenvaltion oikeutta ja jossa sen soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan kauppaedustussopimus, jonka yhteydessä kauppaedustaja on sijoittautunut Turkkiin, jossa se harjoittaa tähän sopimukseen perustuvaa toimintaa, ja päämies on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, eikä kauppaedustaja näin ollen voi vedota oikeuksiin, jotka direktiivissä taataan kauppaedustajille tällaisen kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen.
Allekirjoitukset