Language of document :

Valitus, jonka Électricité de France (EDF) on tehnyt 27.3.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-747/15, EDF v. komissio, 16.1.22018 antamasta tuomiosta

(asia C-221/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Électricité de France (EDF) (edustaja: M. Debroux, avocat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Ranskan tasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii

ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

ratkaisee ensimmäisessä oikeusasteessa käsitellyn kanteen ja hyväksyy sen ja kumoaa täten valtiontuesta SA.13869 (C 68/2002) (ex NN 80/2002) 22.7.2015 annetun komission päätöksen (EU) 2016/1541 ,

toissijaisesti, että unionin tuomioistuin

ratkaisee lopullisesti ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ja toisen kanneperusteen ensimmäisen osan, hyväksyy tämän toisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja täten katsoo, että riidanalaisiin toimenpiteisiin voidaan soveltaa markkinataloustoimijan periaatetta

palauttaa asian eri koonpanossa toimivaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu kantajan 22.12.2015 esittämän kanteen muista kanneperusteista ja väitteistä, ja määrää ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätettävän myöhemmin,

ja vielä toissijaisemmin, että unionin tuomioistuin

palauttaa asian eri koonpanossa toimivaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu kantajan 22.12.2015 esittämän kanteen muista kanneperusteista ja väitteistä (mukaan luettuna toissijaisesti esitetyt kanneperusteet), ja määrää ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätettävän myöhemmin,

ja joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan kaikki ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi neljään ensisijaiseen valitusperusteeseen ja yhteen toissijaiseen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu unionin yleisen tuomioistuimen 15.12.2009 antaman tuomion EDF vastaan komissio (T-156/04) oikeusvoimavaikutuksen loukkaamiseen. Valituksenalaisessa tuomiossa riidanalainen toimenpide yksilöidään verovapautukseksi, toisin kuin 15.12.2009 annetussa samaa asiaa koskevassa tuomiossa, jossa nimenomaisesti hylättiin tämä lähestymistapa. Tämän riidanalaisen toimenpiteen erilaisen arvioinnin oikeuttamiseksi valituksenalaisessa tuomiossa ilmeisesti vedotaan – virheellisesti – tarpeeseen tulkita 15.12.2009 annettua tuomiota unionin tuomioistuimen 5.6.2012 antaman vahvistavan tuomion (C-124/10 P) ”valossa”. Tässä viimeksi mainitussa tuomiossa unionin tuomioistuin ei kuitenkaan lausunut riidanalaisen toimenpiteen yksilöinnistä, mikä on tosiasioita koskeva toteamus.

Toinen valitusperuste perustuu unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyn selvitysaineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla. Tässä näytössä kuvataan tosiasiallisesti toteutetut EDF:n pääoman uudelleenjärjestelytoimet, eikä sen perusteella voida yksilöidä sen väitetyn verovapautuksen laajuutta, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoi olleen olemassa.

Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on loukannut unionin tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä ja erityisesti 20.9.2007 annetussa tuomiossa Frucona Košice (C-300/16 P) edellytetyn huolellista ja puolueetonta tutkimusta koskevan velvoitteen luonnetta ja ulottuvuutta.

Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin loukkasi perusteluvelvoitetta sekä kyseessä olleen toimenpiteen yksilöimisessä että siitä syystä, että kantajan Frucona Košice -tuomioon perustuvia väitteitä ei käsitelty.

Toissijaisesti esitetty valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen väitetyn tuen yksilöimisessä uudeksi tueksi, sillä se olisi pitänyt katsoa olemassa olevaksi tueksi.

____________

1 EUVL L 34, s. 152.