JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
5 päivänä lokakuuta 2017 (1)
Asia C-473/16
F
vastaan
Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal (aiemmin Bevándorlási és Állampolgársági Hivatal)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Szegedin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari))
Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Direktiivi 2011/95/EU – Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset – 4 artikla – Tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi – Arviointimenetelmät – Psykologiset testit – Pelko joutua vainotuksi sukupuolisen suuntautumisen vuoksi – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 1 artikla – Ihmisarvo – 7 artikla – Oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen
1. Miten kansallisten viranomaisten olisi todennettava sellaisen turvapaikanhakijan esittämien lausuntojen uskottavuus, joka vetoaa turvapaikan myöntämisen perusteena pelkoon joutua alkuperämaassaan vainotuksi sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi? Erityisesti kysytään, onko unionin oikeuden vastaista, että kyseiset viranomaiset tukeutuvat psykologien asiantuntijalausuntoihin?
2. Nämä ovat tiivistettynä käsiteltävässä Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin (Szegedin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari) ennakkoratkaisupyynnössä esiin tuodut kysymykset.
I. Oikeudellinen kehys
A. Unionin oikeus
1. Direktiivi 2011/95/EU(2)
3. Direktiivin 2011/95 2 artiklan (”Määritelmät”) d alakohdan mukaan kyseisessä direktiivissä tarkoitetaan:
”’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan – –”
4. Direktiivin 2011/95 4 artiklassa (”Tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi”) säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut seikat koostuvat hakijan lausumista sekä hakijan saatavissa olevista asiakirjoista, jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempia asuinmaitaan ja ‑paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään, matkustusasiakirjojaan sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syitä.
3. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:
a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;
b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;
c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana;
– –
5. Vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat, ja vaikka joidenkin hakijan lausumien seikkojen tueksi ei olisi esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi;
b) kaikki hakijan saatavissa olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys;
c) hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa;
d) hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin; ja
e) hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.”
2. Direktiivi 2013/32/EU(3)
5. Direktiivin 2013/32 10 artiklan (”Hakemusten tutkintaa koskevat vaatimukset”) 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että:
a) hakemukset tutkitaan ja ratkaistaan yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti;
– –
d) hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavalla henkilöstöllä on mahdollisuus pyytää tarvittaessa neuvoa asiantuntijoilta tiettyihin aloihin, kuten lääketieteeseen, kulttuuri- ja uskontoasioihin, lapsiin tai sukupuolikysymyksiin liittyvissä kysymyksissä.”
B. Kansallinen lainsäädäntö
6. Turvapaikkaoikeudesta vuonna 2007 annetun lain nro LXXX (a menedékjogról szóló 2007. évi LXXX. törvény) 6 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Unkari tunnustaa pakolaisaseman ulkomaalaiselle, joka täyttää perustuslain XIV §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset.”
7. Kyseisen lain 7 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Turvapaikkaviranomainen tunnustaa – tämän vaikuttamatta 8 §:n 1 momentissa säädettyyn – pakolaisaseman ulkomaalaiselle, joka todistaa tai esittää vakuuttavan näytön siitä, että hänen osaltaan täyttyvät Geneven yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti tämän lain 6 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset.”
8. Kyseisen lain 41 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Turvapaikkamenettelyssä sen todistamiseksi tai vakuuttavan näytön esittämiseksi siitä, että turvapaikkaa hakevan osalta täyttyvät pakolaisaseman, toissijaisen suojelun tai tilapäisen suojelun edellytykset, voidaan käyttää erityisesti seuraavia todistuskeinoja:
a) turvapaikkaa hakevan pakenemisensa syyksi esittämät tosiseikat ja olosuhteet sekä näitä tukevat asiakirjat;
– –
c) turvapaikkaa hakevan kotimaata koskevat mitkä tahansa merkitykselliset ja ajankohtaiset tiedot, mukaan lukien kotimaan lainsäädäntö ja muut oikeudellisesti velvoittavat määräykset sekä näiden soveltamiskäytäntö.”
II. Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset
9. Valittaja (jäljempänä F), joka on Nigerian kansalainen, haki turvapaikkaa (nykyiseltä) Bevándorlási és Menekültügyi Hivatalilta (Unkarin siirtolais- ja pakolaisasiainvirasto, jäljempänä virasto) vuoden 2015 huhtikuussa. Kun häntä kuultiin ensimmäistä kertaa, hän kertoi pelkäävänsä joutuvansa vainotuksi homoseksuaalisuutensa vuoksi, jos hänen pitäisi palata kotimaahansa.
10. Vireille pannussa turvapaikkamenettelyssä virasto tutki hakijan uskottavuutta kutsumalla hänet useita kertoja henkilökohtaisesti kuultavaksi. Myöhemmin virasto määräsi myös psykologin tekemään F:lle persoonallisuustestejä, joista voitaisiin päätellä hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Psykologisen tutkimuksen ja persoonallisuustestien, DAP-testin (Draw-a-Person-in-the-Rain‑ihmispiirrostesti) sekä Rorschachin testin ja Szondin testin (joita kutsutaan jäljempänä yhteisesti kyseessä oleviksi testeiksi) perusteella psykologi katsoi, että testien tulokset eivät tukeneet valittajan väitettä hänen homoseksuaalisuudestaan.
11. Virasto hylkäsi 1.10.2015 tekemällään päätöksellä F:n turvapaikkahakemuksen.
12. F pani vireille kyseistä päätöstä koskevan menettelyn Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságissa. Hän väitti etenkin, että kyseessä olevien testien suorittaminen loukkasi hänen perusoikeuksiaan ja etteivät kyseiset testit millään tavoin sovellu seksuaalisen suuntautumisen todentamiseen. Vireille tulleessa menettelyssä kyseinen tuomioistuin pyysi Igazságügyi Szakértői és Kutató Intézetiä (forensisten tieteiden instituutti, jäljempänä instituutti) laatimaan asiantuntijalausunnon näistä seikoista.
13. Instituutin laatimassa asiantuntijalausunnossa todettiin, että hakijan väitteistä poiketen kyseessä olevilla testeillä kyetään riittävällä varmuudella osoittamaan yksilön seksuaalinen suuntautuminen. Lausunnossa todettiin myös, ettei kyseisten testien suorittamisella voida loukata hakijan ihmisarvoa.
14. Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság totesi, että koska sillä ei ole asiantuntijoiden toteamusten arviointiin tarvittavaa tieteellistä ja teknistä tietämystä, se ei voi poiketa niistä. Kyseinen tuomioistuin katsoi myös, että kyseessä olevat testit eivät ole lääkärintarkastuksia, sillä psykologia kuuluu ihmistieteiden alaan, eivätkä ne siten vastaa testejä, jotka unionin tuomioistuin oli katsonut unionin oikeuden vastaisiksi tuomiossa A ym.(4)
15. Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka ei ole varma unionin oikeuden oikeasta tulkinnasta, päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2004/83/EY 4 artiklaa tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan [(jäljempänä perusoikeuskirja)] 1 artiklan kannalta tarkasteltuna siten, ettei sen vastaisena voida pitää [homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, trans- tai intersukupuolisiin kuuluvien] HLBTI‑turvapaikanhakijoiden osalta sellaiseen projektiiviseen persoonallisuustestiin perustuvan oikeuspsykologin asiantuntijalausunnon hankkimista ja arviointia, jossa turvapaikanhakijalle ei esitetä kysymyksiä tämän seksuaalisesta käyttäytymisestä eikä häntä alisteta ruumiilliseen tarkastukseen?
2) Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettua asiantuntijalausuntoa ei voida käyttää todistuskeinona, onko direktiivin 2004/83 4 artiklaa tulkittava [perusoikeuskirjan] 1 artiklan kannalta tarkasteltuna siten, että kun turvapaikkaa haetaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan vainon vuoksi, kansallisilla viranomaisilla ja tuomioistuimilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tutkia turvapaikanhakijan esittämien väitteiden paikkansapitävyyttä tukeutumalla asiantuntijoihin, näiden käyttämien testausmenetelmien ominaisuuksista riippumatta?”
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 19.6.2017 päivätyllä kirjeellään unionin tuomioistuimelle, että se haluaa muuttaa ennakkoratkaisukysymyksiään siten, että viittaukset direktiivin 2004/83 4 artiklaan korvataan viittauksilla direktiivin 2011/95 4 artiklaan.
17. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet F, Unkarin, Ranskan ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan komissio. F, Unkarin ja Ranskan hallitukset sekä komissio esittivät myös suulliset lausumansa 13.7.2017 pidetyssä istunnossa.
III. Asian tarkastelu
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella kysymyksellään, joita tarkastelen yhdessä, lähinnä sitä, miten kansallisten viranomaisten pitäisi todentaa sellaisen turvapaikanhakijan lausuntojen uskottavuus, joka vetoaa turvapaikan myöntämisen perusteena pelkoon joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy erityisesti, onko direktiivin 2011/95 4 artiklaa tulkittava perusoikeuskirjan 1 artiklan kannalta tarkasteltuna siten, että se estää kyseisiä viranomaisia käyttämästä psykologin asiantuntijalausuntoa.
A. Alustavat huomautukset
19. Ennen tässä asiassa esiin tulevien kysymysten yksityiskohtaisempaa tarkastelua mielestäni on hyödyllistä käydä lyhyesti läpi asian kannalta merkitykselliset unionin oikeussäännöt ja niitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Unionin tuomioistuin on jo useissa tapauksissa selventänyt sitä, minkälaisia velvollisuuksia jäsenvaltioilla on unionin oikeuden mukaan, kun ne tutkivat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia.
20. Direktiivin 2013/32 10 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tutkitaan ja ratkaistaan ”yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti”. Direktiivin 2011/95 4 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on hakemusten arvioinnissa otettava huomioon muun muassa kaikki alkuperämaahan, silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat ja hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat sekä hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet.
21. Arviointi tapahtuu kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäinen vaihe koskee niiden tosiseikkojen vahvistamista, jotka voivat toimia hakemusta tukevina todisteina, kun taas toisessa vaiheessa on kyse näiden todisteiden oikeudellisesta arvioinnista, mikä tarkoittaa päätöksen tekemistä siitä, onko kyseessä olevan tapauksen tosiseikaston perusteella katsottava, että kansainvälisen suojelun myöntämisen aineelliset edellytykset täyttyvät.(5)
22. Pakolaisasemaa arvioitaessa toimivaltaisille viranomaisille olennaista on sen selvittäminen, onko hakijalla ”perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi” kansalaisuusmaassaan (tai pysyvässä asuinmaassaan, jos kyse on kansalaisuudettomasta henkilöstä).(6) Homoseksuaaleja voidaan yleensä pitää erityisenä yhteiskunnallisena ryhmänä.(7)
23. Direktiivin 2011/95 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Tämän jälkeen jäsenvaltiolla on velvollisuus arvioida yhteistyössä hakijan kanssa kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.
24. Direktiivin 2011/95 4 artiklan 5 kohdassa säädetään kuitenkin tämän lisäksi, että vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat, ja vaikka joidenkin hakijan lausumien seikkojen tueksi ei olisi esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos tietyt kumulatiiviset edellytykset täyttyvät. Tällaisia edellytyksiä ovat etenkin, että hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa ja että hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.
25. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa A ym.,(8) että elleivät direktiivin 2011/95 4 artiklan 5 kohdassa luetellut edellytykset täyty, turvapaikanhakijan lausumat sukupuolisesta suuntautumisestaan on ehkä tarpeen todentaa. Unionin tuomioistuimen sanoin tällaiset lausumat voivat olla ”vain lähtökohta direktiivin [2011/95] 4 artiklassa säädetyssä tosiseikkojen ja olosuhteiden selvitysprosessissa”.(9)
26. On riidatonta, ettei unionin oikeudessa ole minkään normatiivisen välineen avulla vahvistettu nimenomaisia sääntöjä menettelyistä, joita kansallisten viranomaisten on sovellettava arvioidessaan turvapaikanhakijoiden toimittamia tietoja ja todisteita ja etenkin hakijoiden uskottavuutta. Jäsenvaltioilla on näin ollen tältä osin tiettyä liikkumavaraa.(10) Menettelyissä on kuitenkin noudatettava direktiivien 2011/95 ja 2013/32 säännöksiä ja – kuten ensin mainitun direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ja jälkimmäisen direktiivin johdanto-osan 60 perustelukappaleesta ilmenee – perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia, kuten sen 1 artiklassa vahvistettua oikeutta ihmisarvon kunnioitukseen ja sen 7 artiklassa taattua oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen.(11)
27. Tarkastelen käsiteltävässä asiassa esiin tulleita oikeudellisia kysymyksiä tätä taustaa vasten.
B. Psykologien asiantuntijalausuntojen käyttäminen
28. Ennakkoratkaisukysymyksiin vastaamiseksi on selvitettävä, voivatko kansalliset viranomaiset tukeutua psykologien asiantuntijalausuntoihin, kun ne tutkivat seksuaalisen suuntautumisen vuoksi tehtyjä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, ja jos voivat, millä edellytyksin.
29. Aluksi haluan kuitenkin korostaa vielä kerran sitä, että keskeinen kysymys direktiivien 2011/95 ja 2013/32 säännösten mukaisesti tehtävässä arvioinnissa on se, onko hakijan väittämä vainoamisen pelko perusteltua. Toisin sanoen toimivaltaisten viranomaisten on selvitettävä, muodostavatko todetut olosuhteet sellaisen uhan, että kyseessä oleva henkilö voi perustellusti pelätä henkilökohtaisen tilanteensa valossa tosiasiallisesti joutuvansa vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi.(12) Vaikka turvapaikanhakija väittää pelkäävänsä tulevansa vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, aina ei ole välttämätöntä todeta hänen todellista seksuaalista suuntautumistaan, kuten Ranskan ja Alankomaiden hallitukset huomauttavat.
30. On esimerkiksi maita, joissa – homoseksuaalisuuden kieltävästä lainsäädännöstä huolimatta – tietyt homoseksuaalit eivät ole todellisessa vaarassa joutua vainotuksi (esim. koska lakia ei sovelleta systemaattisesti(13) ja asianomaisten henkilöiden yhteiskunnallisen, taloudellisen ja perhetaustan tai asuinpaikan taikka muiden syiden vuoksi(14)). Toisaalta saattaa olla tilanteita, joissa käyttäytyminen, jonka perinteisen näkemyksen mukaan katsotaan poikkeavan sukupuolelle tyypillisestä käyttäytymisestä,(15) voi aiheuttaa asianomaiselle henkilölle tosiasiallisen vaaran fyysisestä ja psykologisesta haitasta.(16)
31. Haluan kuitenkin korostaa, että direktiivin 2013/32 10 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arvioinnista vastaavilla kansallisilla viranomaisilla on oltava mahdollisuus pyytää tarvittaessa neuvoa asiantuntijoilta tietyissä kysymyksissä, sukupuolikysymykset mukaan lukien.
32. Tämän perusteella ensimmäiseksi on kysyttävä, tarkoitetaanko asiantuntijalausunnolla, jonka toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää, myös psykologien asiantuntijalausuntoja.
33. En näe mitään periaatteellista syytä siihen, miksi toimivaltaiset viranomaiset eivät voisi pyytää neuvoa henkilöiltä, jotka ovat kouluttautuneet ja pätevöityneet psykologiassa(17) eli tieteessä, jossa tutkitaan ihmismieltä ja ihmisen käyttäytymistä. Mielestäni minkäänlaisen tarpeelliseksi katsotun psykologisen testin ei voida katsoa olevan aina ja väistämättä ristiriidassa ihmisarvon kanssa. Päinvastoin ei voida sulkea pois sitä, että etenkin tietyissä tilanteissa psykologien avusta voisi olla hyötyä kansainvälisestä suojelusta koskevasta hakemuksesta päättäville viranomaisille tai tällaista päätöstä käsitteleville kansallisille tuomioistuimille ja oletettavasti hakijoille itselleen.
34. Esimerkiksi, jos psykologi on läsnä haastatteluissa, hakijan, joka väittää kärsineensä vainosta tai haitasta (tai joka vain pelkää joutuvansa vainotuksi, jos hän joutuu palaamaan alkuperämaahansa), on helpompi puhua avoimesti kokemuksistaan tai peloistaan, jolloin viranomaiset voivat saada kattavamman ja totuudenmukaisemman kuvan tilanteesta.(18) On kuitenkin niin, että direktiivin 2013/32 4 artiklan mukaan hakemusten tutkinnasta vastuussa olevalla kansallisella viranomaisella on oltava ”käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä voidakseen hoitaa tehtävänsä”. Erityisesti henkilöillä, jotka puhuttelevat hakijoita, on ”oltava yleistiedot ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti hakijan kykyyn tulla kuulluksi”.
35. Lisäksi viranomaiset voivat katsoa, että psykologin antamasta avusta on hyötyä hakijan yleisen uskottavuuden arvioinnissa. Tämä on tärkeä näkökohta toimivaltaisten viranomaisten toteuttamassa arvioinnissa, sillä jos hakijan todetaan olevan uskottava (ja edellyttäen, että myös muut direktiivin 2011/95 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut kumulatiiviset ehdot täyttyvät), hakijan ilmoittamaa seksuaalista suuntautuneisuutta ei tarvitse todentaa, vaikka asiakirja-aineisto ja muut todisteet eivät sitä tukisikaan.
36. En sen sijaan ole vakuuttunut siitä, että hakijan persoonallisuuden arviointiin perustuvalla psykologin asiantuntijalausunnolla voidaan riittävällä varmuudella määrittää, pitääkö hakijan ilmoittama seksuaalinen suuntautuminen paikkansa. Ensinnäkin tieteellisen kirjallisuuden pintapuolinen tarkastelu osoittaa, että useiden psykologian alan tutkimusten mukaan homoseksuaalisia miehiä ja naisia ei voida erottaa psykologisesta näkökulmasta heteroseksuaalisista miehistä ja naisista.(19)
37. Toiseksi tieteellisistä perusteista riippumatta en ole varma, onko projektiiviseen persoonallisuustestiin perustuva arvio, jolla määritetään seksuaalinen suuntautuminen, direktiivin 2011/95 4 artiklan 3 kohdan säännösten mukainen. Jos ymmärrän asian oikein, niiden peiteltyjen ristiriitojen ja tunteiden, joita tällaisen arvion odotetaan paljastavan, pitäisi arvion suorittavan psykologin silmissä joko vahvistaa tai kyseenalaistaa hakijan ilmoittama seksuaalinen suuntautuminen. Tämäntyyppisissä arvioinneissa tukeudutaan nähdäkseni kuitenkin väistämättä stereotyyppisiin käsityksiin homoseksuaalien käyttäytymisestä. Unkarin hallituksella olikin vaikeuksia selventää suullisessa käsittelyssä, miksi pääasiassa kyseessä oleva arvio ei tukeutunut stereotyyppisiin käsityksiin. Joka tapauksessa on niin, että unionin tuomioistuin on jo todennut tämäntyyppisen arvion ongelmalliseksi tuomiossa A ym. siltä osin kuin hakijan asemaa ja henkilökohtaisia olosuhteita ei siinä kyetä ottamaan täysimääräisesti huomioon.(20)
38. Tämän perusteella toinen esiin tuleva kysymys on se, minkä edellytysten vallitessa psykologin asiantuntijalausunto voidaan ottaa tutkittavaksi, ja etenkin se, voiko asiantuntijalausunto perustua pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin testeihin.
C. Suostumusta koskeva vaatimus
39. Katson ensinnäkin, että psykologiset testit voidaan hyväksyä vain, kun hakija on antanut niihin suostumuksensa ja kun ne voidaan toteuttaa siten, että hakijan ihmisarvoa ja oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioitetaan.
40. Direktiivin 2013/32 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot järjestävät hakijalle lääkärintarkastuksen aiempaan vainoon tai vakavaan haittaan viittaavien seikkojen osalta, jos määrittävä viranomainen – – katsoo tämän tarpeelliseksi kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arvioinnin kannalta ja jos hakija suostuu tähän. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat säätää, että hakija järjestää kyseisen lääkärintarkastuksen”.
41. Lisäksi saman direktiivin 25 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa – joka koskee ilman huoltajaa oleville alaikäisille tehtäviä lääkärintarkastuksia – todetaan, että ”lääkärintarkastus on tehtävä yksilön ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen ja sen on oltava vähiten invasiivinen tutkimus, ja lääkärintarkastuksen tekijän on oltava lääketieteen ammattilainen mahdollisimman luotettavan tuloksen takaamiseksi”.
42. Direktiivissä 2013/32 ei ole vastaavanlaisia säännöksiä psykologien tekemistä testeistä. Uskon silti, että direktiivin 2013/32 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 25 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetut perusperiaatteet pätevät jossain määrin myös psykologisiin testeihin.(21)
43. Psykologiset testit voivat olla hakijan mielentilan kannalta yhtä invasiivisia kuin lääketieteelliset tutkimukset hakijan kehon kannalta. Lisäksi niillä puututaan selvästi hakijan yksityiselämään.(22) Siksi katson, että hakijan suostumus tällaisiin kokeisiin on tässä yhteydessä välttämätöntä. Olen tietenkin tietoinen siitä, että kun kyse on turvapaikanhakijan tilanteesta, saattaa suostumuksen antamatta jättäminen käytännössä olla hyvin vaikeaa. Tämä pätee etenkin, koska hakijan saattaa olla vaikeaa esittää todisteita omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.(23) Siksi mielestäni on erityisen tärkeää, että tällaisista kokeista kieltäytymistä kunnioitetaan ensin. Tosiasiallisen suostumuksen ennakkoedellytys on tietenkin se, että turvapaikanhakijalle on annettu mahdollisuus saada riittävästi tietoa psykologisten testien kaikista osa-alueista ja seurauksista ja että hän on ymmärtänyt ne.(24) Toiseksi on äärimmäisen tärkeää, että tällaiset testit suoritetaan hakijan ihmisarvoa ja yksityis- ja perhe-elämää kunnioittaen.(25)
44. Tällaista tulkintaa tukee myös direktiivin 2013/32 johdanto-osan 29 perustelukappale, jonka mukaan ”tietyt hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita muun muassa – – seksuaalisen suuntautumisen – – vuoksi – –. Näitä hakijoita olisi tuettava asianmukaisesti, myös tarjoamalla riittävästi aikaa, jotta voidaan luoda tarvittavat edellytykset sille, että he voivat tosiasiallisesti päästä menettelyihin ja esittää tarvittavat seikat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perustelemiseksi”. Tässä johdanto-osan perustelukappaleessa vahvistetaan henkilön seksuaalisuutta koskevien tutkimusten arkaluonteisuus.
45. On selvää, että hakijan kieltäytyminen tällaisesta tutkimuksesta – kun varmistetaan, että tutkimus suoritetaan kunnioittaen hakijan ihmisarvoa ja oikeutta yksityis- ja perhe-elämään – ei voi estää viranomaisia tekemästä hakemusta koskevaa päätöstä.(26) Tämä tarkoittaa, että jos jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakija on velvollinen esittämään perustelut kansainvälistä suojelua koskevalle hakemukselle, ja jos direktiivin 2011/95 4 artiklan 5 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, hakijan kieltäytymisellä voi olla tiettyjä seurauksia, jotka hänen on hyväksyttävä.
46. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan F oli suostunut psykologiseen testiin. On kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä varmistaa, että kyseinen testi tehtiin F:n ihmisarvoa ja yksityis- ja perhe-elämää tosiasiallisesti kunnioittaen.(27)
D. Psykologisten testien käyttö
47. Toiseksi viranomaisten nimittämien asiantuntijoiden suorittamien psykologisten testien tulisi perustua menetelmiin, periaatteisiin ja käsitteisiin, jotka ovat tiedeyhteisössä yleisesti hyväksyttyjä tai jotka ovat joka tapauksessa riittävän luotettavia. Lisäksi näiden menetelmien, periaatteiden ja käsitteiden on oltava tapauksen olosuhteet huomioon ottaen merkityksellisiä viranomaisten pyytämän testin kannalta. Tällä tavoin psykologisilla testeillä voitaisiin saada riittävän luotettavia tuloksia.(28)
48. Mielestäni testeillä ei juurikaan ole todistusarvoa viranomaisten kannalta, jos niiden perustana on tiede, joka on kiistanalainen tai jota ei ole yleisesti hyväksytty. Vastaavasti testit, jotka lähtökohtaisesti perustuvat yleisesti hyväksyttyihin menetelmiin, periaatteisiin ja käsitteisiin mutta joita on sovellettu virheellisesti tai väärässä asiayhteydessä, eivät voi tuottaa riittävän luotettavia tuloksia.
49. On selvää, ettei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole ottaa kantaa pääasiassa kyseessä olevien testityyppien luotettavuuteen ja merkityksellisyyteen.(29) Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä erityisesti se, perustuvatko F:n tapauksessa käytetyt testit (DAP-ihmispiirrostesti sekä Rorschachin ja Szondin testit) – kuten Unkarin hallitus väittää – menetelmiin, periaatteisiin ja käsitteisiin, jotka ovat tiedeyhteisössä yleisesti hyväksyttyjä tai – kuten F väittää – tieteellisessä kirjallisuudessa hyvin kiistanalaisia.
E. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
50. Kolmanneksi on huomattava, että silloin, kun kansallinen tuomioistuin pyytää asiantuntijalausuntoa tutkiakseen viranomaisten päätöstä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta, kyseinen tuomioistuin ei voi katsoa olevansa sidottu asiantuntijan toteamuksiin (ja näin tietenkään niiden asiantuntijoiden toteamuksiin, jotka toimivaltaiset viranomaiset olivat nimittäneet hallinnollisessa menettelyssä) de legetai de facto kaikissa olosuhteissa.
51. Direktiivin 2013/32 46 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua hakevilla henkilöillä on oltava ”oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi” muun muassa päätöksiin, jotka koskevat heidän tekemäänsä hakemusta. Oikeussuojakeinojen on sisällettävä sekä ”tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen – – tutkimisen kaikilta osin”.(30)
52. Direktiivin 2013/32 46 artiklassa vaaditaan näin ollen – etenkin, kun sitä tulkitaan perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa –, että kansallisten tuomioistuinten on voitava arvioida perusteellisesti, itsenäisesti ja kriittisesti kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.(31) Tähän liittyy mielestäni välttämättä mahdollisuus jättää huomiotta asiantuntijoiden toteamukset – jolloin yksittäistä todistetta arvioidaan muun todistusaineiston perusteella –, joita tuomioistuin voi pitää esimerkiksi puolueellisina tai perusteettomina tai jotka tuomioistuimen mukaan perustuvat ristiriitaisiin menetelmiin ja teorioihin.
53. Menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla kunkin jäsenvaltion on vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen asettamissa rajoissa määritettävä sisäisessä oikeusjärjestyksessään todistelussa noudatettavat menettelytavat, toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa sallitut todistuskeinot ja periaatteet, joiden perusteella kyseinen tuomioistuin arvioi sille esitettyjen todisteiden näyttöarvoa, sekä edellytetty näyttökynnys.(32) Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että tehokkuusperiaatteen mukaan kansalliset tuomioistuimet eivät voi soveltaa todistelua koskevia säännöksiä siten, että soveltaminen johtaisi käytännössä sellaisten perusteettomien olettamien käyttöön ottamiseen, jotka voisivat olla unionin säädöksissä vahvistetun todistelujärjestelmän vastaisia tai joilla voitaisiin loukata unionin säädöksissä vahvistettujen aineellisten sääntöjen tehokkuutta.(33) Tällainen ongelma voisi syntyä siinä tapauksessa, etteivät kansalliset tuomioistuimet soveltaisi todistelua koskevia kansallisia säännöksiä riittävän ankarasti vaan tyytyisivät merkityksettömiin tai riittämättömiin todisteisiin.
54. Kansallisten tuomioistuinten on näin ollen huolehdittava siitä, että esitetyt indisiot ovat riittävän vakavasti otettavia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä, jotta niihin voidaan perustaa päätelmiä.(34) Niiden on huolehdittava siitä, että ne säilyttävät harkintavaltansa siitä kysymyksestä, onko tällaista näyttöä esitetty oikeudellisesti riittävällä tavalla vai ei, aina siihen saakka, kunnes niiden tietoon on saatettu kaikki molempien asianosaisten esittämät seikat ja argumentit, ja ne tämän jälkeen katsovat niiden käsiteltäväksi saatetun asian kaikkien olosuhteiden valossa olevansa kykeneviä muodostamaan tästä lopullisen käsityksen.(35)
55. Vastakkainen kanta tarkoittaisi lähinnä, että tuomioistuin vetäytyisi tehtävästään ja mitätöisi direktiivin 2013/32 46 artiklassa nimenomaisesti säädetyt takeet. Tämä koskee etenkin asiantuntijalausuntoja, joissa otetaan kantaa oikeudellisiin kysymyksiin. Huomautan esimerkiksi, että Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin pääasiassa nimittämä asiantuntija totesi, että tapa, jolla Unkarin viranomaisten nimittämät psykologit suorittivat F:n tutkimuksen, ei loukannut F:n perusoikeuksia. Tämä on kuitenkin oikeudellinen arviointi, jonka tekeminen kuuluu toimivaltaiselle tuomioistuimelle eikä menettelyssä nimitetylle asiantuntijalle.(36)
IV. Ratkaisuehdotus
56. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 4 artikla, kun sitä tarkastellaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklan kannalta, ei estä viranomaisia käyttämästä asiantuntijalausuntoa etenkin kansainvälistä suojelua hakevan henkilön yleisen uskottavuuden arvioimiseksi edellyttäen, että: i) hakijaan kohdistetut tutkimukset suoritetaan hakijan suostumuksella ja hakijan ihmisarvoa ja yksityis- ja perhe-elämää kunnioittaen, ii) lausunto perustuu menetelmiin, periaatteisiin ja käsitteisiin, jotka ovat riittävän luotettavia ja merkityksellisiä tapauksessa kyseessä olevissa olosuhteissa, ja iii) asiantuntijan toteamukset eivät sido hakemusta koskevaa päätöstä tutkivia kansallisia tuomioistuimia.