YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
28 päivänä huhtikuuta 1998 (1)
Tavaroiden vapaa liikkuvuus EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla
Toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen sairauskulujen korvaaminen
Toimivaltaisen sairaskassan myöntämä ennakkolupa Silmälasien osto
Asiassa C-120/95,
jonka Conseil arbitral des assurances sociales (Luxemburg) on saattanut EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi
saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Nicolas Decker
vastaan
Caisse de maladie des employés privés
ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen
puheenjohtajat C. Gulmann ja H. Ragnemalm (esittelevä tuomari) sekä tuomarit
G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, P. J. G. Kapteyn, J. L. Murray,
D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, G. Hirsch ja P. Jann,
julkisasiamies: G. Tesauro,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
Decker, edustajinaan asianajajat Andrée Braun ja Serge Wagner,
Luxemburg,
Luxemburgin hallitus, asiamiehenään sosiaaliturvaministeriön ylempi
sosiaaliturvatarkastaja Claude Ewen,
Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiain-, ulkomaankaupan ja
kehitysyhteistyöministeriön hallintopäällikkö Jan Devadder,
Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön ministerineuvos
Ernst Röder ja saman ministeriön asessori Gereon Thiele,
Espanjan hallitus, asiamiehinään yhteisön oikeutta ja toimielimiä koskevan
kansallisen koordinoinnin pääjohtaja Alberto Navarro González ja
valtionasiamies Gloria Calvo Díaz,
Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
jaostopäällikkö Catherine de Salins ja oikeudellisen osaston
ulkoasiainsihteeri Philippe Martinet,
Alankomaiden hallitus, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Adriaan
Bos,
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Treasury Solicitor's
Departmentin virkamies Lindsey Nicoll, avustajanaan barrister Philippa
Watson,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja
Hendrik van Lier ja oikeudellisessa yksikössä toimiva kansallinen virkamies
Jean-Francis Pasquier,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Deckerin, edustajanaan asianajaja Serge Wagner, Caisse de maladie des
employés privés'n, edustajanaan asianajaja Albert Rodesch, Luxemburg,
Luxemburgin hallituksen, asiamiehenään Claude Ewen, Saksan hallituksen,
asiamiehenään Ernst Röder, Espanjan hallituksen, asiamiehenään Gloria Calvo
Díaz, Ranskan hallituksen, asiamiehenään Philippe Martinet, Yhdistyneen
kuningaskunnan hallituksen, asiamiehenään Philippa Watson, ja komission,
asiamiehenään Jean-Francis Pasquier, 2.7.1996 pidetyssä istunnossa esittämät
suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.9.1997 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Conseil arbitral des assurances sociales on esittänyt 5.4.1995 tekemällään, 7.4.1995
yhteisöjen tuomioistuimeen saapuneella päätöksellään yhteisöjen tuomioistuimelle
EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen EY:n
perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkinnasta.
- 2.
- Kysymys on esitetty Deckerin, joka on Luxemburgin kansalainen, ja Caisse de
maladie des employés privés'n (jäljempänä sairaskassa) välisessä riita-asiassa, joka
koskee Arlonissa (Belgia) toimivalta optikolta Luxemburgissa toimivan
silmälääkärin antaman silmälasimääräyksen perusteella ostettujen silmälasien, joissa
on korjaavat linssit, korvausvaatimusta.
- 3.
- Sairaskassa ilmoitti Deckerille 14.9.1992 lähettämällään kirjeellä hylkäävänsä tämän
korvausvaatimuksen sillä perusteella, että silmälasit oli ostettu ulkomailta ilman
sairaskassan antamaa ennakkolupaa.
- 4.
- Decker riitautti tämän päätöksen vetoamalla erityisesti perustamissopimuksen
määräyksiin tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Sairaskassan johtokunta, jolle
valitus oli osoitettu, pysytti päätöksen hylkäämällä 22.10.1992 Deckerin
korvausvaatimuksen.
- 5.
- Decker saattoi asian vireille Conseil arbitral des assurances socialesissa, joka hylkäsi
kanteen 24.8.1993 antamallaan päätöksellä.
- 6.
- Decker esitti 8.9.1993 tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen Conseil arbitral des
assurances socialesiin, joka hylkäsi oikaisuvaatimuksen 20.10.1993 antamallaan
tuomiolla muun muassa sillä perusteella, että asia ei koskenut millään tavoin
tavaroiden vapaata liikkuvuutta, vaan kyse oli sosiaaliturvalainsäädännöstä eli
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin
työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä
14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
säännöksistä (ks. asetuksen 2 päivänä joulukuuta 1996 annetulla asetuksella (EY)
N:o 118/97 muutettu ja ajan tasalle saatettu versio, EYVL 1997, L 28, s. 1).
- 7.
- Decker haki edelleen muutosta päätökseen kassaatiovalituksella. Valitus
hyväksyttiin, tuomio kumottiin ja asia palautettiin Conseil arbitral des assurances
socialesin käsiteltäväksi, joka totesi 5.4.1995 tekemässään päätöksessä, että code des
assurances socialesin (sosiaalivakuutuslain) 60 §:ää ja Union des caisses de maladie
des salariés'n sääntöjen 50 §:ää oli sovellettava asiaan.
- 8.
- Luxemburgin sosiaalivakuutuslain 60 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa
tosiasioiden tapahtumahetkellä, säädetään seuraavaa:
Vakuutetut voivat käyttää haluamansa lääkärin, hammaslääkärin, apteekkarin,
sairaalan taikka avustavan terveydenhoitohenkilökunnan palveluja.
Suurherttuakunnan alueella näitä hoitoja ja palveluja voivat tarjota ainoastaan:
1) lääkärit, hammaslääkärit, apteekkarit, sairaalat, kätilöt ja avustava
terveydenhoitohenkilökunta, joilla on lupa harjoittaa ammattiaan
suurherttuakunnan alueella tai määrätyllä osalla sen aluetta.
2) ulkomaiset lääkärit, jotka on kutsuttu konsultaatioon suurherttuakuntaan
hoitavan lääkärin tai asiantuntijalääkärin suostumuksella, tämän kuitenkaan
rajoittamatta kansainvälisissä sopimuksissa olevien laajempia määräyksiä.
Vakuutetut voivat hakeutua hoidettaviksi ulkomaille ainoastaan sairaskassansa
suostumuksella, ellei kyseessä ole ensiapu ulkomailla sattuneen sairastumisen tai
tapaturman johdosta.
Sairaskassa ei voi kieltäytyä antamasta suostumustaan, jos vakuutettua hoitava
lääkäri ja asiantuntijalääkäri ovat suositelleet hoitotoimenpiteitä ulkomailla tai jos
tarpeellista hoitotoimenpiteitä ei voida suorittaa suurherttuakunnassa.
- 9.
- Tosiseikkojen tapahtumahetkellä silmälasikehyksien ja korjaavien linssien
korvaamista säänneltiin Union des caisses de maladien sääntöjen 78 §:ssä ja
30.6.1975 tehdyllä työehtosopimuksella, jonka Union des caisses de maladie ja
optikoita edustava ammatillinen ryhmittymä olivat tehneet sosiaalivakuutuslain 308
bis §:n nojalla.
- 10.
- Union des caisses de maladien sääntöjen 78 § kuuluu seuraavasti:
Sairaskassa korvaa silmälasit ja muut näköä parantavat apuvälineet niiden
korvaustaksojen ja niiden yksityiskohtaisten soveltamissääntöjen mukaisesti, jotka
on vahvistettu sosiaalivakuutuslain 308 bis §:n nojalla tehdyillä sopimuksilla tai
päätöksillä.
- 11.
- Edellä mainitun 30.6.1975 tehdyn työehtosopimuksen 2 §:ssä määrätään, että ellei
yhteisön tai kansainvälisistä siirtotyöläisten tai heihin rinnastettavien henkilöiden
sosiaaliturvaa koskevista säännöksistä tai määräyksistä muuta johdu, vakuutetut,
joiden kotipaikka on Luxemburgissa tai jotka asuvat Luxemburgissa, voivat teettää
silmälasinsa niillä Luxemburgissa toimivilla optikoilla, jotka ovat on mainittu
Chambre des métiers de Luxemburgin optikontointa harjoittavien luettelossa.
- 12.
- Näiden määräysten perusteella korvausmäärät oli vahvistettu kiinteiksi ja
enimmäismääräksi kehysten osalta 1 600 Luxemburgin frangia.
- 13.
- Näköä korjaavien linssien korvaustaksa oli vahvistettu 30.6.1975 tehdyn
työehtosopimuksen liitteessä A. Tämän sopimuksen 12 §:n mukaan liitteessä A
vahvistettujen näköä korjaavien linssien korvausmääriä korotetaan tai alennetaan
Zeiss ja American Optical -nimisten yritysten hintaluetteloiden perusteella.
- 14.
- Sosiaalivakuutuslakia ja Union des caisses de maladien sääntöjä muutettiin
merkittävästi vuonna 1992. Sosiaalivakuutuslain entisessä 60 §:ssä vahvistettu
periaate, että kaikki ulkomailla suoritettavat hoidot edellyttivät sairaskassan
myöntämää ennakkolupaa, otettiin kuitenkin sellaisenaan tämän lain uuteen
20 §:ään.
- 15.
- Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklassa säädetään muun muassa seuraavaa:
1. Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, joka täyttää
toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi
etuuksiin, ottaen tarpeen mukaan huomioon 18 artiklan säännökset; ja:
c) jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen jäsenvaltion
alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa,
on oikeus:
i) toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin oleskelu- tai
asuinpaikan laitoksesta, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ikään
kuin hänet olisi vakuutettu siinä; sen kauden pituus, jonka aikana etuuksia
annetaan, määrätään kuitenkin toimivaltaisen valtion lainsäädännön
mukaisesti;
ii) rahaetuuksiin toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön
mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja oleskelu- tai asuinpaikan
laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi
mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion
lainsäädännön mukaisesti.
2.
Edellä 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vaadittua lupaa ei voida evätä, jos
kysymyksessä oleva hoito kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen
etuuksien joukkoon, jossa se, jonka etua asia koskee, asuu, ja jos hänelle ei ole
voitu antaa tällaista hoitoa siinä ajassa kuin on tavallisesti välttämätöntä kyseisen
hoidon saamiseksi jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, ottaen huomioon hänen
senhetkinen terveydentilansa ja todennäköinen taudinkulku.
3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti palkatun työntekijän tai
itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseniin.
- 16.
- Conseil arbitral des assurances sociales epäili näiden säännösten ja yhteisön
oikeuden yhteensopivuutta, erityisesti perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan
osalta, päätti lykätä ratkaisun antamista ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle
seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
Onko Luxemburgin sosiaalivakuutuslain 60 § yhteensopiva ETY:n
perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan kanssa, jos jäsenvaltio A:n
sosiaaliturvalaitos sen perusteella hylkää tämän jäsenvaltion kansalaisen
vaatimuksen saada korvatuksi näköä korjaavat silmälasinsa, jotka oli määrännyt
samassa jäsenvaltiossa toimiva lääkäri mutta jotka oli ostettu jäsenvaltiossa B
toimivalta optikolta, koska pykälässä edellytetään sosiaaliturvalaitoksen
ennakkolupaa kaikille ulkomailla suoritettaville hoitotoimenpiteille, ja kun tässäpykälässä sanktioidaan tällä tavoin yleisesti sitä, että yksityishenkilöt tuovat maahan
muista jäsenvaltioista peräisin olevia lääkkeitä tai, kuten tässä tapauksessa
silmälaseja?
- 17.
- Decker ja komissio ovat sitä mieltä, että kansallinen sääntely, jonka perusteella
vakuutetulta evätään normaalisti korvattavien tuotteiden korvaus, ellei vakuutetulla
ole sosiaaliturvalaitoksensa ennakkolupaa, rajoittaa perusteettomasti tavaroiden
vapaata liikkuvuutta.
- 18.
- Luxemburgin, Belgian, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset esittävät
puolestaan ensisijaisesti, että riidanalaisen sääntelyn kaltainen sääntely ei kuulu
perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan soveltamisalaan, koska kyseessä on
sosiaaliturva. Ne väittävät toissijaisesti, etteivät nämä perustamissopimuksen
määräykset estä ainakaan tällaisen kansallisen sääntelyn voimassa pitämistä. Saksan,
Espanjan ja Alankomaiden hallitukset ovat tästä samaa mieltä.
- 19.
- Esitettyjen huomautusten perusteella käsitellään ensin vapaan liikkuvuuden
periaatteen soveltamista sosiaaliturvan alalla ja sitten asetuksen N:o 1408/71
säännösten vaikutusta ja lopuksi palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien
määräysten soveltamista.
Vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen soveltaminen sosiaaliturvan alalla
- 20.
- Luxemburgin, Belgian, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat,
ettei kyseessä oleva kansallinen sääntely, joka koskee hoitopalveluista aiheutuvien
kulujen korvaamista, kuulu perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan,
koska sääntely koskee sosiaaliturvan tiettyä osaa.
- 21.
- Aluksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeus ei
vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan säätää sosiaaliturvajärjestelmistään (asia 238/82,
Duphar ym., tuomio 7.2.1984, Kok. 1984, s. 523, 16 kohta ja asia C-70/95, Sodemare
ym., tuomio 17.6.1997, Kok. 1997, s. I-3395, 27 kohta).
- 22.
- Koska alaa ei ole yhteisön säännöksillä yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion
lainsäädännössä voidaan vapaasti vahvistaa edellytykset oikeudelle tai
velvollisuudelle liittyä johonkin sosiaaliturvajärjestelmään (asia 110/79, Coonan,
tuomio 24.4.1980, Kok. 1980, s. 1445, 12 kohta ja asia C-349/87, Paraschi, tuomio
4.10.1991, Kok. 1991, s. I-4501, 15 kohta) ja edellytykset, joiden täyttyessä oikeus
etuuksiin syntyy (yhdistetyt asiat C-4/95 ja C-5/95, Stöber ja Piosa Pereira, tuomio
30.1.1997, Kok. 1997, s. I-511, 36 kohta).
- 23.
- Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 1725 kohdassa todennut,
jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön
oikeutta.
- 24.
- Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltioiden toimenpiteet
sosiaaliturvan alalla kuuluvat niiden perustamissopimuksen määräysten alaan, jotka
koskevat tavaroiden vapaata liikkuvuutta, silloin kun nämä toimenpiteet voivat
vaikuttaa sairaanhoitotuotteiden markkinointiin ja näin välillisesti näiden tuotteiden
maahantuontimahdollisuuksiin (ks. em. asia Duphar ym., tuomion 18 kohta).
- 25.
- Näin ollen pääasiassa riidanalaisen kansallisen sääntelyn kuuluminen sosiaaliturvan
alaan ei estä perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista siihen.
Asetuksen N:o 1408/71 säännösten vaikutus
- 26.
- Luxemburgin hallitus toteaa, että asetuksen N:o 1408/71 22 artiklassa asetetaan
periaate, jonka mukaan kaikki toisessa jäsenvaltiossa suoritetut hoitotoimenpiteet
edellyttävät ennakkolupaa. Niiden kansallisten säännösten kyseenalaistaminen, jotka
koskevat ulkomailla saadusta hoidosta aiheutuneiden kulujen korvaamista,
merkitsisi Luxemburgin hallituksen mukaan sitä, että asetuksen N:o 1408/71
vastaavan säännöksen pätevyys jouduttaisiin asettamaan kyseenalaiseksi.
- 27.
- Näiden väitteiden osalta on todettava, että vaikka tietty kansallinen toimenpide
saattaakin olla johdetun oikeuden tietyn säännöksen mukainen eli tässä asetuksen
N:o 1408/71 22 artiklan mukainen, ei se merkitse sitä, ettei toimenpiteeseen voida
silti soveltaa perustamissopimuksen määräyksiä.
- 28.
- Lisäksi on todettava, että kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 55 ja
57 kohdassa todennut, asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan tarkoituksena
on turvata vakuutetulle, jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen
jäsenvaltion alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa, oikeus
toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin sen valtion
lainsäädännön mukaisesti, jossa etuudet suoritetaan erityisesti silloin kun siirtyminen
toiseen jäsenvaltioon on välttämätöntä vakuutetun terveydentilan vuoksi, ilman että
tästä aiheutuu vakuutetulle lisäkuluja.
- 29.
- Sitä vastoin, jos asetuksen N:o 1408/71 22 artiklaa arvioidaan sen tavoitteiden
kannalta, on todettava, ettei sillä ole pyritty sääntelemään eikä näin myöskään
estämään sitä, että jäsenvaltiot korvaavat toimivaltaisessa valtiossa voimassa olevien
korvaustaksojen mukaan toisesta jäsenvaltiosta ostetuista sairaanhoitotuotteista
aiheutuneet kulut, vaikka ennakkolupaa ei olisikaan myönnetty.
- 30.
- Näin ollen on selvitettävä, onko pääasiassa riidanalaisen sääntelyn kaltainen
kansallinen sääntely ristiriidassa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien
perustamissopimuksen määräysten kanssa.
Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltaminen
- 31.
- On siis selvitettävä, rajoittaako pääasiassa riidanalaisen sääntelyn kaltainen
kansallinen sääntely tosiasiallisesti tai mahdollisesti yhteisön sisäistä kauppaa
suoraan tai välillisesti (asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1994, Kok. 1974, s. 837,
5 kohta).
- 32.
- Decker ja komissio katsovat, että järjestelmä, jossa sairaanhoitotuotteiden
korvaamiseksi edellytetään sen jäsenvaltion, jossa kyseinen henkilö on vakuutettu,
lainsäädännön mukaan tämän jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen myöntämää
ennakkolupaa, silloin kun tuotteet hankitaan toisesta jäsenvaltiosta, rajoittaa
perustamissopimuksen 30 artiklassa vahvistettua tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
- 33.
- Huomautuksensa esittäneiden jäsenvaltioiden näkemysten mukaan sellainen
kansallinen sääntely, josta pääasiassa on kysymys ei rajoita, eikä sen tarkoituksena
ole rajoittaa kauppavirtoja, vaan vahvistaa ne edellytykset, jotka sairauskulujen
korvaamiselle on asetettu. Tällainen sääntely ei merkitse silmälasien maahantuonnin
kieltämistä, eikä se vaikuta välittömästi mahdollisuuksiin ostaa ne asianomaisen
valtion ulkopuolelta. Jäsenvaltioiden mukaan sääntelyllä ei estetä luxemburgilaisia
optikkoja tuomasta maahan muista jäsenvaltioista peräisin olevia silmälaseja ja
korjaavia linssejä eikä valmistamasta ja myymästä niitä.
- 34.
- Tältä osin on todettava, että riidanalainen sääntely ohjaa Luxemburgin
sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluvat ostamaan ja teettämään silmälasinsa
suurherttuakunnassa toimivilla optikoilla muissa jäsenvaltiossa toimivien optikkojen
palvelujen käyttämisen sijasta.
- 35.
- Vaikka pääasiassa riidanalaisena olevalla kansallisella sääntelyllä ei evätäkään
vakuutetuilta mahdollisuutta ostaa toisesta jäsenvaltiosta sairaanhoitotuotteita,
toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen kulujen korvaaminen edellyttää kuitenkin sen
mukaan ennakkolupaa eikä kuluja korvata vakuutetuille, jotka eivät ole tätä lupaa
saaneet. Siinä jäsenvaltiossa, jossa asianomainen on vakuutettu, aiheutuneiden
kulujen korvaamiselta ei kuitenkaan edellytetä tällaista lupaa.
- 36.
- Tällaista sääntelyä on pidettävä tavaroiden vapaata liikkuvuutta rajoittavana sen
vuoksi, että se ohjaa vakuutetut ostamaan kyseiset tuotteet suurherttuakunnasta
muiden jäsenvaltioiden sijasta ja haittaa tällä tavoin näissä valtioissa valmistettujen
silmälasien maahantuontia (ks. asia 18/84, komissio v. Ranska, tuomio 7.5.1985,
Kok. 1985, s. 1339, 16 kohta).
- 37.
- Luxemburgin hallitus väittää kuitenkin, että tavaroiden vapaa liikkuvuus ei ole
ehdoton ja että riidanalaista sääntelyä on pidettävä perusteltuna, koska sen
tarkoituksena on hillitä terveydenhuollon kustannuksia, jotka on välttämättä
otettava huomioon tässä yhteydessä.
- 38.
- Decker puolestaan katsoo, että hänen ostamansa tuotteen korvaaminen rasittaa
sairaskassan varoja aina samalla tavoin, koska sairaskassa maksaa vain
kiinteämääräisen korvauksen niin optikon myymien kehysten kuin korjaavien
linssienkin osalta. Koska korvauksen määrä on vahvistettu kiinteäksi todellisista
kustannuksista riippumatta, sairaskassalla ei ole mitään objektiivista syytä kieltäytyä
korvaamasta silmälaseja sillä perusteella, että ne on ostettu toisessa jäsenvaltiossa
toimivalta optikolta. Riidanalaista sääntelyä ei Deckerin mukaan ole pidettävä
perusteltuna terveydenhuollon kustannuksien rajoittamistarpeen vuoksi.
- 39.
- Näiden väitteiden osalta on todettava, että puhtaasti taloudellisia tavoitteita ei
voida pitää sellaisina syinä, joiden vuoksi perustamissopimuksessa taatun tavaroiden
vapaan liikkuvuuden perustavanlaatuisen periaatteen rajoittaminen voisi olla
perusteltua. Sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen
vaara saattaa kuitenkin olla sellainen yleisen edun mukainen pakottava syy, jonka
vuoksi tämäntyyppistä rajoittamista voidaan pitää perusteltuna.
- 40.
- On kuitenkin todettava, kuten Luxemburgin hallituskin on vastauksessaan yhteisöjen
tuomioistuimen kysymykseen myöntänyt, että toisesta jäsenvaltiosta ostettujen
silmälasien ja korjaavien linssien kiinteämääräinen korvaus ei voi vaikuttaa
sosiaaliturvajärjestelmän rahoitukseen tai sen tasapainoon.
- 41.
- Belgian, Saksan ja Alankomaiden hallitukset ovat myös vedonneet siihen, että
vakuutettujen oikeudella korkealaatuisiin hoitopalveluihin voidaan perustella
riidanalainen sääntely perustamissopimuksen 36 artiklassa vahvistetuista
kansanterveyden suojeluun liittyvistä syistä. Belgian hallitus lisää, että silmälasit
tulee voida teettää vain lain nojalla tätä ammattia harjoittavilla. Jos
palvelusuoritukset toteutetaan toisessa jäsenvaltiossa, niiden asianmukaisen
toteuttamisen valvonta on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta.
- 42.
- Tältä osin on korostettava sitä, että säänneltyjen ammattien harjoittamista ja
harjoittamisen aloittamista säännellään ammatillisen koulutuksen tunnustamista
koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetulla
neuvoston direktiivillä 92/51/ETY, jolla täydennettiin direktiiviä 89/48/ETY (EYVL
L 209, s. 25) ja direktiivin 92/51/ETY liitteiden C ja D muuttamisesta 20 päivänä
heinäkuuta 1995 annetulla komission direktiivillä 95/43/EY (EYVL L 184, s. 21).
- 43.
- Tämä merkitsee sitä, että silmälasien ostaminen toisessa jäsenvaltiossa toimivalta
optikolta tarjoaa samat laatutakeet kuin se, että silmälasit ostetaan asianomaisessa
jäsenvaltiossa toimivalta optikolta (ks. toisesta jäsenvaltiosta ostettujen lääkkeiden
osalta asia 215/87, Schumacher, tuomio 7.3.1989, Kok. 1989, s. 617, 20 kohta ja asia
C-62/90, komissio v. Saksa, tuomio 8.4.1992, Kok. 1992, s. I-2575, 18 kohta).
- 44.
- Lisäksi on korostettava sitä, että pääasiassa silmälasit oli ostettu silmälääkärin
määräyksestä, mikä takaa kansanterveyden suojelun.
- 45.
- Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei riidanalaista kansallista sääntelyä ole
pidettävä perusteltuna kansanterveydellisistä syistä toisista jäsenvaltioista ostettujen
sairaanhoitotuotteiden laadun takaamiseksi.
- 46.
- Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että sellainen kansallinen sääntely,
jonka perusteella tietyn jäsenvaltion sosiaaliturvalaitos kieltäytyy maksamastakiinteämääräistä korvausta vakuutetulle silmälaseista, joissa on korjaavat linssit, kun
ne on ostettu toisessa jäsenvaltiossa toimivalta optikolta, sillä perusteella, että
kaikkien sairaanhoitotuotteiden ostamiseen ulkomailta on saatava ennakkolupa, on
perustamissopimuksen 30 ja 36 vastainen.
Oikeudenkäyntikulut
- 47.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Luxemburgin, Belgian,
Saksan, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan
hallituksille ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä
korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen
tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian
käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Conseil arbitral des assurances socialesin 5.4.1995 tekemällään
päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:
Sellainen kansallinen sääntely, jonka perusteella tietyn jäsenvaltion
sosiaaliturvalaitos kieltäytyy maksamasata kiinteämääräistä korvausta
vakuutetulle silmälaseista, joissa on korjaavat linssit, kun ne on ostettu toisessa
jäsenvaltiossa toimivalta optikolta, sillä perusteella, että kaikkien
sairaanhoitotuotteiden ostamiseen ulkomailta on saatava ennakkolupa, on EY:n
perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan vastainen.
Rodríguez IglesiasGulmann
Ragnemalm
Mancini Moitinho de Almeida
Kapteyn Murray Edward Puissochet
Hirsch Jann
|
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä huhtikuuta 1998.
R. Grass
G. C. Rodríguez Iglesias
kirjaaja
presidentti