UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
7 päivänä maaliskuuta 2018 (*)
REACH – Aineen rekisteröinnistä perittävä maksu – Pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävä maksunalennus – Yrityksen kokoa koskevan ilmoituksen tarkastaminen kemikaalivirastossa – Päätös hallinnollisen maksun määräämisestä – Suositus 2003/361/EY – Rahamääräisten enimmäismäärien ylittyminen – Sidosyrityksen käsite
Asiassa T-855/16,
Fertisac, SL, kotipaikka Atarfe (Espanja), edustajanaan J. Gomez Rodriguez, asianajaja,
kantajana,
vastaan
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), asiamiehinään E. Maurage, J.-P. Trnka ja M. Heikkilä, avustajinaan C. Garcia Molyneux ja L. Tosoni, asianajajat,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota yhtäältä kemikaaliviraston 15.11.2016 tekemä päätös SME(2016) 5150, jossa todettiin, ettei kantaja täytä keskisuurille yrityksille säädetyn maksunalennuksen saamisen edellytyksiä, ja määrättiin sille hallinnollinen maksu, ja toisaalta kemikaaliviraston laatimat laskut nro 10060160 ja nro 10060161, jotka ovat päätöksen SME(2016) 5150 liitteenä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit P. Nihoul (esittelevä tuomari) ja J. Svenningsen,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Fertisac, SL on Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka valmistaa aineita, jotka on rekisteröitävä Euroopan kemikaalivirastossa (ECHA, jäljempänä kemikaalivirasto) kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1) nojalla.
2 Kantaja rekisteröi 30.11.2010 erään kemiallisen aineen asetuksen N:o 1907/2006 mukaisesti.
3 Kantaja ilmoitti rekisteröintimenettelyssä olevansa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6.5.2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (EUVL 2003, L 124, s. 36) tarkoitettu keskisuuri yritys. Se sai tämän ilmoituksen perusteella alennuksen asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla perittävän maksun määrästä.
4 Kemikaalivirasto laati rekisteröintiä varten laskun, jonka määrä oli 16 275 euroa, joka vastasi keskisuurelta yritykseltä yhteisesti toimitettujen tietojen yhteydessä yli 1 000 tonnin määrästä perittävää maksua. Kyseessä on lasku nro 10024865.
5 Kemikaalivirasto ilmoitti kantajalle 27.8.2013 päivätyllä kirjeellä, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yrityksen) asema, jonka kantaja oli ilmoittanut rekisteröinnin yhteydessä, tutkittaisiin tarkastusmenettelyssä. Se kehotti kantajaa esittämään näyttöä keskisuuren yrityksen asemastaan.
6 Kemikaalivirasto teki 15.11.2016 kirjeiden ja asiakirjojen vaihdon jälkeen päätöksen SME(2016) 5150. Se katsoi tässä päätöksessä, että kantaja oli suuri yritys ja ettei siihen voitu soveltaa suosituksessa 2003/361 tarkoitettuihin pk-yrityksiin sovellettavaa alennettua maksua.
7 Päätöksessä SME(2016) 5150 katsottiin, että kantaja on velvollinen maksamaan yhtäältä summan, joka vastaa jo suoritetun maksun määrän ja suuriin yrityksiin sovellettavan maksun määrän välistä erotusta, ja toisaalta hallinnollisen maksun, jonka määrä on virheellisestä yrityksen koon ilmoittamisesta saatu taloudellinen hyöty kertaa 2,5.
8 Tämän päätöksen liitteenä oli kaksi laskua eli lasku nro 10060160, jonka määrä oli 6 975 euroa ja lasku nro 10060161, jonka määrä oli 17 437 euroa (jäljempänä yhdessä riidanalaiset laskut).
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
9 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.12.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.
10 Kantaja esitti samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla päätöksen SME(2016) 5150 ja riidanalaisten laskujen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 10.3.2017 antamallaan määräyksellä Fertisac v. ECHA (T‑855/16 R, ei julkaistu, EU:T:2017:155) tämän hakemuksen ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
11 Kemikaaliviraston vastine toimitettiin 17.3.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.
12 Koska kantaja ei toimittanut vastausta, asian käsittelyn kirjallinen vaihe päätettiin 16.5.2017.
13 Yksikään asianosaisista ei pyytänyt istunnon järjestämistä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisessa määräajassa. Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.
14 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen SME(2016) 5150
– tunnustaa sille pk-yrityksen aseman
– kumoaa riidanalaiset laskut
– velvoittaa kemikaaliviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Kemikaalivirasto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että riidanalaisten laskujen kumoamista koskevaa vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi
– hylkää päätöstä SME(2016) 5150 koskevan kumoamiskanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
Riidanalaisten laskujen kumoamista koskeva vaatimus
16 Kolmannessa vaatimuksessaan kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaiset laskut.
17 Kemikaalivirasto on esittänyt tästä vaatimuksesta oikeudenkäyntiväitteen, joka perustuu siihen, etteivät riidanalaiset laskut ole kannekelpoisia toimia.
18 Tältä osin on muistutettava, että toimia, jotka voivat olla kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 12.9.2006, Reynolds Tobacco ym. v. komissio, C‑131/03 P, EU:C:2006:541, 54 kohta ja tuomio 6.12.2007, komissio v. Ferriere Nord, C‑516/06 P, EU:C:2007:763, 27 kohta).
19 Lisäksi sen ratkaisemiseksi, voidaanko kumottavaksi vaaditusta toimesta nostaa kanne, tarkastelun kohteeksi on otettava sen asiasisältö, koska toimen muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 18.11.2010, NDSHT v. komissio, C‑322/09 P, EU:C:2010:701, 46 ja 47 kohta).
20 Käsiteltävässä asiassa kemikaalivirasto vaati päätöksellä SME(2016) 5150 kantajaa maksamaan suuriin yrityksiin sovellettavasta maksusta jäljellä olevan määrän ja hallinnollisen maksun. Tässä päätöksessä kemikaalivirasto täsmensi, että näitä kahta kohtaa vastaavat määrät oli merkitty liitteenä olleisiin laskuihin eli riidanalaisiin laskuihin. Päätös SME(2016) 5150 ja sen liitteenä olevat riidanalaiset laskut on päivätty samana päivänä. Ne lähetettiin samassa kirjekuoressa samalle vastaanottajalle eli kantajalle.
21 Tältä osin on muistutettava, että oikeuskäytännössä katsotaan yleensä, että liitteet ovat osa asiakirjaa, johon ne on liitetty, ja tästä on seurauksena, että normatiivinen voima, joka niillä katsotaan olevan, on sama kuin asiakirjan varsinaisen tekstiosan muodostavien säännösten normatiivinen voima.
22 Tämä oikeuskäytäntö on kehitetty muun muassa direktiivien osalta, ja niiden liitteiden ei ole katsottu olevan niistä erillisiä vaan niiden on päinvastoin katsottu olevan erottamaton osa niitä samalla tavoin kuin näissä direktiiveissä olevat säännökset (ks. tuomio 15.4.2008, Impact, C-268/06, EU:C:2008:223, 58 kohta, joka koskee direktiivin liitteenä olevaa puitesopimusta).
23 Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että oikeuskäytännössä, joka koskee kemikaaliviraston tarkastusmenettelyiden päätteeksi toteuttamia toimia ja johon kemikaalivirasto on vedonnut, erotellaan toisistaan laskut ja päätökset, ja siinä pyritään yksilöimään, mikä näistä toimista on se, jossa määritellään kantajan keskeiset velvollisuudet.
24 Tämä oikeuskäytäntö on kuitenkin sidoksissa tilanteisiin, joissa se on kehitetty. Kolmessa asiassa, joihin kemikaalivirasto on viitannut ja joissa unionin yleinen tuomioistuin käsitteli aihetta, laskut eivät nimittäin olleet niiden päätösten liitteenä, joihin ne liittyivät, vaan kemikaalivirasto oli lähettänyt ne erikseen, joskus useiden päivien viiveellä, jolloin ne vaikuttivat erillisiltä toimilta. Koska tämä tilanne saattoi vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamiseen, unionin yleisen tuomioistuimen oli yksilöitävä, mikä näistä erillisistä toimista oli se, joka muutti kantajan oikeusasemaa, mitä oikeuskäytännössä edellytetään (tuomio 2.10.2014, Spraylat v. ECHA, T-177/12, EU:T:2014:849, 21 kohta; tuomio 15.9.2016, La Ferla v. komissio ja ECHA, T-392/13, EU:T:2016:478, 56 kohta ja tuomio 15.9.2016, K Chimica v. ECHA, T-675/13, EU:T:2016:480, 27 kohta).
25 Nyt käsiteltävä asia on erilainen, koska sen tosiseikoista mikään ei erota päätöstä SME(2016) 5150 riidanalaisista laskuista, jotka yhdessä muodostavat yhden ainoan kaksiosaisen toimen, jossa on hallinnollinen osa (varsinainen päätös SME(2016) 5150) sekä kirjanpidollinen osa (päätöksen liitteenä olevat riidanalaiset laskut) ja josta ilmenee kemikaaliviraston toteamus, että lainsäädännössä edellytettyjä todisteita ei ole esitetty, ja sen tahto tehdä siitä johtopäätökset asettamalla kantajalle taloudellisia velvoitteita.
26 Tällä yhdellä ainoalla toimella (jäljempänä riidanalainen päätös) on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, koska siinä edellytetään, että kantaja luopuu pk-yrityksen asemastaan, johon kantaja kuitenkin on vedonnut.
27 Riidanalaisen päätöksen seurauksena nimittäin on, ettei kantajaan voitu soveltaa pk-yrityksiin sovellettavaa alennettua maksua ja että sen on maksettava jäljellä oleva määrä suuriin yrityksiin sovellettavasta maksusta sekä hallinnollinen maksu, josta lainsäädännössä säädetään tällaisia tilanteita varten.
28 Koska riidanalaisella päätöksellä on tällaisia vaikutuksia, se voi olla kumoamiskanteen kohteena, mistä seuraa, että kemikaaliviraston esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä siltä osin kuin se koskee riidanalaisten laskujen kumoamista koskevaa vaatimusta.
Pk-yrityksen aseman tunnustamista koskeva vaatimus
29 Kantaja vaatii toisessa kanneperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta tunnustamaan sille pk-yrityksen aseman.
30 Tältä osin on muistutettava, että SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kumoamiskanteen yhteydessä Euroopan unionin tuomioistuinten toimivalta rajoittuu laillisuusvalvontaan. Jos kanne on aiheellinen, unionin tuomioistuimet julistavat SEUT 264 artiklan nojalla toimen mitättömäksi. Toimielimen, elimen tai laitoksen, jonka toimi on kumottu, on SEUT 266 artiklan nojalla tällöin toteutettava tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
31 Näistä seikoista seuraa, että kun unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu vaatimus, jossa riitautetaan maksu ja hallinnollinen maksu, joita yritykseltä vaaditaan ilmoitettua kokoa koskevan virheen johdosta, se ei voi lausua tämän yrityksen luokittelemisesta pk-yritykseksi, koska tällainen toteamus merkitsisi, että unionin yleinen tuomioistuin korvaa kemikaaliviraston arvioinnin omalla arvioinnillaan tavalla, joka on ristiriidassa EUT-sopimuksen edellä mainittujen määräysten kanssa (ks. vastaavasti tuomio 15.12.2005, Infront WM v. komissio, T-33/01, EU:T:2005:461, 171 kohta ja määräys 16.12.2016, Groupement pastoral de Oust ym. v. komissio, T-663/16, ei julkaistu, EU:T:2016:759, 13 kohta).
32 Näin ollen toista vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska sen kohde ylittää unionin yleiselle tuomioistuimelle kumoamiskanteen yhteydessä myönnetyn toimivallan.
Aineellinen kysymys
33 Kantaja vetoaa riidanalaisesta päätöksestä nostamansa kanteen tueksi kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäisessä kanneperusteessa se väittää, että kun kemikaalivirasto katsoi sen olevan suuri yritys, kemikaalivirasto tulkitsi virheellisesti suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohtaa, jossa vahvistetaan pk-yritysten määrittämisperusteet. Toisessa kanneperusteessa kantaja väittää, että kemikaalivirasto tulkitsi suositusta 2003/361 virheellisellä tavalla, kun se katsoi kolmen muun yrityksen olevan ”sidosyrityksiä”.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjä enimmäismääriä on tulkittu virheellisellä tavalla
34 Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessa, ettei sen palveluksessa ole koskaan ollut enemmän kuin 250 työntekijää ja ettei sitä näin ollen voida pitää suurena yrityksenä. Se viittaa tältä osin suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohtaan, jossa vahvistetaan edellytykset, jotka yrityksen on täytettävä tullakseen luokitelluksi pk-yritykseksi.
35 Kemikaalivirasto kiistää kantajan perustelut.
36 On todettava, että riidanalaisen päätöksen mukaan kantajan on katsottava olevan suuri yritys, koska saatujen tietojen perusteella suosituksen 2003/361 liitteessä vahvistetut enimmäismäärät ylittyvät.
37 Riidanalaisen päätöksen liitteenä olevasta asiakirjasta, jonka otsikko on ”Informe de cálculo de PYME” (pk-yrityksen laskentakertomus), käy ilmi, että kemikaalivirasto perusteli päätöstään pitää kantajaa suurena yrityksenä sillä, että tilikausina 2008 ja 2009 yrityksen koon laskemista varten huomioon otettava taseen loppusumma ylitti 43 miljoonaa euroa ja sen liikevaihto ylitti 50 miljoonaa euroa.
38 Riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi on muistutettava, että asiassa sovellettavassa lainsäädännössä viitataan pk-yritysten määrittelemistä varten suositukseen 2003/361. Asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklan 36 alakohdan mukaan nimittäin pk-yrityksillä tarkoitetaan ”suosituksessa [2003/361] määriteltyjä” pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Lisäksi asetukseen (EY) N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 340/2008 (EUVL 2008, L 107, s. 6) 2 artiklassa säädetään, että keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan ”suosituksessa [2003/361] tarkoitettua keskisuurta yritystä”.
39 Suosituksessa 2003/361, jota sovelletaan asetuksen N:o 1907/2006 ja asetuksen N:o 340/2008 nojalla, on liite, jonka I osaston otsikko on ”Komission hyväksymä [pk-yritysten] määritelmä”. Tässä liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”[pk-yritysten] luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa”.
40 Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että sen määrittelemiseksi, voidaanko yritystä pitää pk-yrityksenä, on vahvistettu kaksi arviointiperustetta, joista yksi liittyy yrityksen taloudellisiin ominaisuuksiin, kun taas toinen koskee sen palveluksessa olevan henkilöstön määrää.
41 Kantaja katsoo, että jotta yrityksen ei voida katsoa olevan pk-yritys, kummassakin arviointiperusteessa vahvistetun enimmäismäärän on ylityttävä, kun taas ainoastaan yhdessä arviointiperusteessa vahvistetun enimmäismäärän ylittäminen ei sen mukaan johda pk-yritysten luokasta poissulkemiseen. Kantajan mukaan näistä arviointiperusteista henkilöstömäärällä on erityinen merkitys, mikä käy ilmi suosituksen 2003/361 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta. Kantaja väittää, että käsiteltävässä asiassa se ei koskaan ylittänyt tämän arviointiperusteen mukaista enimmäismäärää.
42 Tästä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan henkilöstömäärää ja taloudellisia ominaisuuksia koskevia arviointiperusteita on sovellettava käsiteltävässä asiassa tarkasteltavassa lainsäädännössä kumulatiivisesti.
43 Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt vastaavan toteamuksen 16.9.2015 antamassaan määräyksessä Calestep v. ECHA (T-89/13, EU:T:2015:711, 40 kohta), joka koski nimenomaan suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan, joka on kantajan esittämien perusteluiden keskiössä, tulkintaa.
44 Tämä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu oli jatkoa 8.7.2004 annetulle tuomiolle Dalmine v. komissio (T-50/00, EU:T:2004:220, 285 ja 286 kohta), jossa oli kyse vastaavasta säännöksestä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 3.4.1996 annetussa komission suosituksessa 96/280/EY (EYVL 1996, L 107, s. 4), joka edelsi suositusta 2003/361 ja jolla oli sama aihe ja joka sisälsi olennaisilta osin samankaltaisen esityksen henkilöstömäärää koskevasta arviointiperusteesta ja yrityksen taloudellisia ominaisuuksia koskevasta arviointiperusteesta.
45 Oikeuskäytäntö, joka perustuu 16.9.2015 annettuun määräykseen Calestep v. ECHA (T‑89/13, EU:T:2015:711), perustuu suosituksessa 2003/361 käytettyyn sanamuotoon siten, että konjunktion ”ja” katsotaan osoittavan toimen laatijan aikomusta ”koordinoida” ja siis soveltaa kumulatiivisesti siinä mainittuja arviointiperusteita ilman, että näiden viimeksi mainittujen esitettäisiin olevan mahdollisuuksia, joita olisi tarkasteltava vaihtoehtoina (määräys 16.9.2015, Calestep v. ECHA, T-89/13, EU:T:2015:711, 40 kohta).
46 Kyseinen oikeuskäytäntö perustuu myös suosituksen 2003/361 johdanto-osan neljänteen perustelukappaleeseen, jonka mukaan ”palveluksessa olevien henkilöiden lukumäärän peruste – – on edelleen yksi merkittävimmistä perusteista, jota on pidettävä pääasiallisena perusteena, mutta rahamääräisen perusteen käyttöönotto on välttämätöntä käsityksen muodostamiseksi yrityksen todellisesta merkityksestä, sen toiminnasta ja kilpailuasemasta” (määräys 16.9.2015, Calestep v. ECHA, T-89/13, EU:T:2015:711, 41 kohta).
47 Tämä kumulatiivinen soveltaminen on yhteisön toimenpiteiden yhteydessä käytettävistä pk-yritysten määritelmistä 29.4.1992 annetun komission neuvostolle osoittaman sen kertomuksen [SEC(92) 351 lopullinen] mukainen, joka edelsi suositusta 96/280, jonka johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa sitä paitsi viitataan siihen.
48 Kyseisessä kertomuksessa Euroopan komissio suositteli arviointiperusteiden yhdistelmään – muun muassa palveluksessa olevien henkilöiden lukumäärään, liikevaihtoon ja taseen loppusummaan – perustuvan määritelmän käyttämistä, koska sen mukaan yksittäisen arviointiperusteen avulla pk-yrityksiä ei voida määritellä tyydyttävällä tavalla.
49 Lopuksi on korostettava, että pk-yrityksille myönnetyllä maksunalennuksella pyritään ottamaan huomioon pk-yritysten erityinen tilanne suurille yrityksille luonteenomaiseen tilanteeseen nähden. Koska tämä alennus on tarkoitettu tietylle taloudellisten toimijoiden luokalle ja koska se on luonteeltaan poikkeustoimi, sen soveltamisedellytyksiä on tulkittava suppeasti.
50 Tätä tulkintaa ei voida tehdä tyhjäksi kantajan väitteellä, jonka mukaan henkilöstömäärää koskeva arviointiperuste on erikseen tarkasteltuna kuitenkin ratkaiseva, jos huomioon otetaan suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 4 artiklan 2 kohta, johon viitataan kemikaaliviraston internetsivuilla julkaistussa oppaassa, jonka otsikko on ”Miten yrityksen kokoluokka määritellään”.
51 Tältä osin on todettava, että kantajan mainitsemassa säännöksessä tarkoitetaan tilannetta, jossa yritys ylittää poikkeuksellisen vuoden aikana jonkin siinä mainitun enimmäismäärän, jolloin tämä yritys voi poikkeuksellisesti säilyttää pk-yrityksen asemansa sillä edellytyksellä, että ylitys rajoittuu yhteen tilikauteen.
52 Mainitulla säännöksellä ei muuteta sääntöä, jonka mukaan on niin, että jotta yritys voidaan luokitella pk-yritykseksi, se ei voi ylittää enimmäismääriä, jotka liittyvät henkilöstömäärään ja tiettyihin taloudellisiin ominaisuuksiin, vaan sillä otetaan käyttöön poikkeus, joka on rajoitettu olosuhteisiin, joiden olemassaoloa kantaja ei ole käsiteltävässä asiassa osoittanut.
53 Edellä todetusta seuraa, että kun kemikaalivirasto katsoi kantajan olevan suuri yritys, se ei tehnyt virhettä suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden tulkinnassa.
54 Näiden seikkojen perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee suosituksessa 2003/361 olevan ”sidosyrityksen” käsitteen virheellistä tulkintaa
55 Toisella kanneperusteellaan kantaja väittää, ettei se ole osa ”sidosyritysten” ryhmää ja että näin ollen sen koon määrittelemiseksi on otettava huomioon vain tiedot, jotka koskevat sitä itseään, ja tiedot, jotka koskevat sen ”omistusyhteysyrityksiä”, joista kantaja on todennut kemikaaliviraston kanssa ilmoituksensa tarkastusmenettelyn aikana käymässään kirjeenvaihdossa, että niitä ovat Ibérica de Gestión Inmobiliaria y Arrendaticia SL ja Agroquimes SL.
56 Kemikaalivirasto kiistää kantajan väitteet.
57 Tältä osin on todettava, että kemikaalivirasto teki päätelmänsä useiden sellaisten tietojen perusteella, jotka koskevat ensinnäkin kantajaa itseään, tämän jälkeen Agroquimes-nimistä ”omistusyhteysyritystä” ja lopuksi kolmea muuta yritystä, joiden katsottiin olevan kantajan ”sidosyrityksiä”, eli Ibérica de Gestión Inmobiliaria y Arrendaticia ‑nimistä yritystä, Constantino Gutiérrez SA ‑nimistä yritystä ja Medifer Liquids SL ‑nimistä yritystä.
58 Kantaja ei kiistä, että Agroquimesin voidaan katsoa olevan ”omistusyhteysyritys”, mutta se ei hyväksy sitä, että kolmea muuta yritystä voitaisiin pitää siihen lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla ”sidoksissa” olevina.
59 Tämän seikan ratkaisemiseksi on muistutettava, että suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdassa täsmennetään arviointiperusteet, joiden avulla voidaan määritellä edellytykset, joiden täyttyessä yritykset voidaan määritellä ”sidosyrityksiksi” ja ”omistusyhteysyrityksiksi”.
60 Ensimmäisen määritelmän osalta suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”’sidosyrityksiä’ ovat yritykset, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista suhteista: a) yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä”. Lisäksi suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että ”yritykset, joilla on jokin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista suhteista yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä – –, katsotaan myös sidosyrityksiksi”.
61 Toisesta luokituksesta suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”omistusyhteysyrityksiä” ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 3 kohdassa tarkoitettuina ”sidosyrityksinä” ja joiden välillä on seuraava suhde: yritys (tuotantoketjun alkupäässä sijaitseva yritys) omistaa yksin tai yhdessä yhden tai useamman 3 kohdassa tarkoitetun ”sidosyrityksen” kanssa vähintään 25 prosenttia toisen yrityksen (tuotantoketjun loppupäässä sijaitsevan yrityksen) pääomasta tai äänimäärästä.
62 Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan on niin, että kun yrityksellä on ”omistusyhteys- tai sidosyrityksiä”, sen tiedot arviointiperusteiden arvioimista varten määräytyvät yrityksen tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella tai, jos sellainen on tehty, kyseisen yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot.
63 Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan tämä tietojen määräytyminen edellyttää, että huomioon otetaan niiden ”omistusyhteysyritysten” tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä, ja että tämä tapahtuu suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen niin, että huomioon otetaan näistä prosenttiosuuksista suurin.
64 Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan kemikaaliviraston on lisättävä näihin tietoihin myös kaikki tähän yritykseen välittömästi tai välillisesti ”sidoksissa” olevien yritysten tiedot, kun niitä ei ole lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin.
65 Näiden sääntöjen tarkastelemisen jälkeen on aiheellista arvioida asianomaisten yritysten tilannetta, jotta niiden asema voidaan määritellä ja jotta voidaan tarkastaa, missä määrin niitä koskevat tiedot tuli ottaa huomioon kantajan ilmoituksen tarkastusmenettelyssä.
66 Tältä osin on vahvistettava päätelmä, jonka kemikaalivirasto teki niistä kolmesta yrityksestä, joita se piti kantajan ”sidosyrityksinä”.
67 Tämä päätelmä perustuu Ibérica de Gestión Inmobiliaria y Arrendatician osalta tämän yrityksen tilinpäätöksiin, joista kävi ilmi, kuten kemikaalivirasto totesi, että se omisti 69,996 prosenttia kantajan pääomasta tilikausina 2009 ja 2010. Koska tämä yritys omisti enemmistön kantajan pääomasta, sitä voitiin pitää kantajan emoyhtiönä, joten kaikki sitä koskevat tiedot oli aiheellista sisällyttää laskelmaan, joka toteutettiin kantajan aseman tarkastamiseksi, kuten suosituksessa 2003/361 säädetään. Käsiteltävässä asiassa kantaja toimitti tämän emoyhtiön tilinpäätökset kemikaalivirastolle 12.9.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä.
68 Kahden muun yrityksen eli Constantino Gutiérrezin ja Medifer Liquidsin osalta kemikaalivirasto katsoi, että ensin mainittu omisti 89,10 prosenttia Ibérica de Gestión Inmobiliaria y Arrendatician pääomasta ja 100 prosenttia jälkimmäisen pääomasta. Tämä toteamus perustui Constantino Gutiérrezin tilikauden 1.7.2010–30.6.2011 konsolidoituun tilinpäätökseen, jonka kantaja toimitti 16.9.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä.
69 Koska nämä prosenttimäärät ylittävät edellä 60 kohdassa mieleen palautetun kynnyksen, jonka perusteella voidaan todeta, että jotkin yksiköt ovat suosituksessa 2003/361 tarkoitettuja ”sidosyrityksiä”, kemikaalivirasto saattoi katsoa tässä asiassa kyseessä olevassa aineen rekisteröintiä koskevassa menettelyssä, että Constantino Gutiérrez ja Medifer Liquids olivat myös kantajan ”sidosyrityksiä”.
70 Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla kemikaaliviraston oli sisällytettävä, kuten se tekikin, niiden kolmen yrityksen tiedot, jotka täten yksilöitiin ”sidosyrityksiksi”, eli Ibérica de Gestión Inmobiliaria y Arrendatician, Constantino Gutiérrezin ja Medifer Liquidsin, kokonaisuudessaan kantajan aseman tarkastamisen yhteydessä toteutettuun laskelmaan.
71 Edellä esitetyn valossa toinen kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
72 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kemikaaliviraston vaatimusten mukaisesti, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Fertisac, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
Pelikánová | Nihoul | Svenningsen |
Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä maaliskuuta 2018.
Allekirjoitukset