Asia C‑404/13

The Queen,

ClientEarthin hakemuksesta

vastaan

The Secretary of State for the Environment, Food and Rural Affairs

(Supreme Court of the United Kingdomin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Ilmanlaatu – Direktiivi 2008/50/EY – Typpidioksidin raja-arvot – Velvollisuus pyytää vahvistetun määräajan pidentämistä esittämällä ilmanlaatusuunnitelma – Seuraamukset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 19.11.2014

1.        Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Ilmanlaatu – Direktiivi 2008/50 – Raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi – Typpidioksidi – Raja-arvojen noudattamisen mahdottomuus tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa – Määräaikojen pidentäminen – Edellytykset – Ilmanlaatusuunnitelman laatiminen – Hakemuksen tekeminen – Poikkeuksia näihin velvollisuuksiin ei ole

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50 22 artiklan 1 kohta ja liite XI)

2.        Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Ilmanlaatu – Direktiivi 2008/50 – Raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi – Typpidioksidi – Raja-arvojen noudattamisen mahdottomuus tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa – Asianomainen jäsenvaltio ei ole pyytänyt direktiivillä vahvistetun määräajan pidentämistä – Ilmanlaatusuunnitelman laatiminen – Seikka, joka ei riitä korjaamaan direktiiviin perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50 13 artikla, 22 artiklan 1 kohta, 23 artiklan 1 kohdan toinen alakohta sekä liite XI)

3.        Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Ilmanlaatu – Direktiivi 2008/50 – Raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi – Typpidioksidi – Raja-arvojen noudattamisen mahdottomuus tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa – Ilmanlaatusuunnitelmat – Yksityisten, joita asia koskee suoraan, oikeus siihen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset laativat tällaisen suunnitelman

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50 13 artikla ja 22 artiklan 1 kohta)

4.        Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Ilmanlaatu – Direktiivi 2008/50 – Raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi – Typpidioksidi – Jäsenvaltio ei noudata raja-arvoja – Direktiivillä vahvistetun määräajan pidentämistä ei ole pyydetty – Jäsenvaltioiden velvollisuus laatia ilmanlaatusuunnitelma – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän velvoitteen noudattamisen varmistamiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50 13 artikla, 22 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

1.        Ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun direktiivin 2008/50 22 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että voidakseen pidentää enintään viidellä vuodella direktiivillä vahvistettua määräaikaa sen liitteessä XI mainittujen typpidioksidin raja-arvojen noudattamiseksi jäsenvaltion on tehtävä tätä koskeva hakemus ja laadittava ilmanlaatusuunnitelma, kun jäsenvaltion toteuttamista tarkoituksenmukaisista pilaantumisen vähennystoimista huolimatta ja olemassa olevat tiedot huomioiden objektiivisesti tarkasteltuna on ilmeistä, että kyseisiä arvoja ei voida noudattaa vahvistetussa määräajassa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa. Direktiivissä 2008/50 ei ole poikkeuksia sen 22 artiklan 1 kohtaan perustuvasta velvollisuudesta.

(ks. 35 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Tilanteessa, jossa on ilmeistä, että ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun direktiivin 2008/50 liitteessä XI vahvistettuja typpidioksidin raja-arvoja ei voida noudattaa jäsenvaltion tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa kyseisessä liitteessä mainitun päivämäärän eli 1.1.2010 jälkeen, ja jäsenvaltio ei ole pyytänyt määräajan pidentämistä direktiivin 2008/50 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, pelkästään ilmanlaatusuunnitelman laatiminen direktiivin 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ei voi mahdollistaa sitä, että katsottaisiin, että kyseinen valtio on kuitenkin noudattanut direktiivin 13 artiklan mukaisia velvoitteita.

Toisenlainen tulkinta olisi omiaan vahingoittamaan direktiivin 2008/50 13 ja 22 artiklan tehokasta vaikutusta, koska se mahdollistaisi sen, että jäsenvaltio voisi vapautua noudattamasta 13 artiklalla asetettua määräaikaa edellytyksin, jotka ovat vähemmän tiukat kuin 22 artiklassa vahvistetut edellytykset.

Tämä tulkinta saa sitä paitsi myös vahvistuksen siitä, että direktiivin 2008/50 22 ja 23 artiklaa on lähtökohtaisesti sovellettava erilaisiin tapauksiin ja niiden soveltamisalat poikkeavat toisistaan.

(ks. 44, 46 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 52–56 kohta)

4.        Kun jäsenvaltio ei ole noudattanut ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun direktiivin 2008/50 13 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan perustuvia vaatimuksia eikä pyytänyt määräajan pidentämistä direktiivin 22 artiklassa säädetyin edellytyksin, toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia mahdollisesti saatetaan, on toteutettava kansalliseen viranomaiseen nähden kaikki tarvittavat toimenpiteet, kuten annettava määräys, jotta kyseinen viranomainen laatii direktiivissä vaaditun suunnitelman siinä säädetyin edellytyksin.

Suunnitelman sisällön osalta direktiivin 2008/50 23 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, että vaikka jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa toteutettavien toimenpiteiden määrittämisessä, kyseisten toimenpiteiden on kuitenkin mahdollistettava se, että ajanjakso, jona raja-arvot ylitetään, jää mahdollisimman lyhyeksi.

(ks. 57 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)