JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
16 päivänä maaliskuuta 2006 1(1)
Asia C‑214/05 P
Sergio Rossi SpA
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto,
muut asianosaiset:
Sissi Rossi Srl
Valitus – Yhteisön tavaramerkki – Sanamerkki SISSI ROSSI – Merkin MISS ROSSI haltijan esittämä väite – Väitteen hylkääminen – Uusien todisteiden hylkääminen – Myöhästyneet perustelut
I Johdanto
1. Asianosaiset kiistelevät siitä, estääkö Italiassa ja Ranskassa rekisteröity tavaramerkki MISS ROSSI tavaramerkin SISSI ROSSI rekisteröinnin yhteisön tavaramerkiksi. Valituksen kohteena olevat seikat liittyvät kuitenkin pikemminkin menettelytapoihin. Ne koskevat perustelujen hylkäämistä myöhästymisen vuoksi ja kysymystä siitä, voiko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittää todisteita, jotka eivät olleet sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) valituslautakunnan käytettävissä. Lisäksi valituksen tekijä riitauttaa sen, ettei tuomioistuin katsonut naisten jalkineita ja käsilaukkuja eikä tavaramerkkejä riittävän samankaltaisiksi estämään tavaramerkin SISSI ROSSI rekisteröintiä.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
2. Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94(2) 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä,
a) – –
b) jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.”
3. Asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 3 kohdassa säädetään yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta tavaramerkkiasioissa:
”Yhteisön tuomioistuimella on toimivalta sekä kumota kiistetty päätös että muuttaa sitä.”
4. Mainitun asetuksen 13 perustelukappaleen mukaan viittaus yhteisöjen tuomioistuimeen on ymmärrettävä viittaukseksi toimivaltaiseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.
5. Asetuksen N:o 40/94 73 artiklan mukaan SMHV:n on perusteltava päätöksensä. Päätökset voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa.
6. Asetuksen N:o 40/94 74 artiklassa säädetään tosiseikkojen tutkimisesta SMHV:ssa seuraavaa:
”1) Menettelyssä virasto tutkii asiasisällön viran puolesta; rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.
2) Virasto voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todistei[ta], joita ei ole esitetty määräajassa.”
III Tosiseikat
7. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti asian taustan seuraavasti:
”1 Väliintulija [Sissi Rossi Srl] teki 1.6.1998 yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) – – asetuksen (EY) N:o 40/94 – – perusteella.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, oli sanamerkki SISSI ROSSI.
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat muun muassa tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 18, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ’Nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut; sateenvarjot, päivävarjot ja kävelykepit; raipat, valjaat ja satulavarusteet.’
4 Tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin Yhteisön tavaramerkkilehden 22.2.1999 ilmestyneessä numerossa 12/1999.
5 Calzaturificio Rossi SpA ‑niminen yhtiö teki 21.5.1999 väitteen asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 1 kohdan perusteella hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröintiä vastaan seuraavien tavaroiden osalta: ’Nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut.’
6 Väitteen tueksi esitetyt tavaramerkit ovat sanamerkki MISS ROSSI, joka rekisteröitiin Italiassa 11.11.1991 (nro 553 016), ja kansainvälinen tavaramerkki MISS ROSSI, joka rekisteröitiin samana päivänä Ranskassa voimassa olevaksi (nro 577 643). Tavarat, joita nämä aikaisemmat tavaramerkit koskevat, ovat Nizzan sopimukseen perustuvan luokituksen luokkaan 25 kuuluvat ’jalkineet’.
7 Väliintulijan pyynnöstä Calzaturificio Rossi SpA esitti todisteet aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä riidanalaista tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisua edeltäneiden viiden vuoden aikana.
8 Calzaturificio Rossin absorptiosulautumisen, joka vahvistettiin 22.11.2000 päivätyllä notaarin asiakirjalla, jälkeen kantajasta, jonka nimi on sittemmin Sergio Rossi SpA, tuli aikaisempien tavaramerkkien haltija.
9 Väiteosasto hylkäsi 30.4.2002 tekemällään ratkaisulla rekisteröintihakemuksen kaikkien väitteessä tarkoitettujen tavaroiden osalta. Se katsoi, että kantaja oli esittänyt näyttöä aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä ainoastaan ’naisten jalkineiden’ osalta ja että yhtäältä nämä tavarat ja toisaalta tavaramerkkihakemuksessa mainitut ’nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut’ ovat samankaltaiset. Väiteosasto katsoi lisäksi, että ranskalaiskuluttajan mielestä merkit ovat samankaltaiset.
10 Väliintulija teki 28.6.2002 SMHV:lle valituksen väiteosaston ratkaisusta.
11 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta kumosi 28.2.2003 tekemällään ratkaisulla (jäljempänä riidanalainen ratkaisu) väiteosaston ratkaisun ja hylkäsi väitteen. Valituslautakunta katsoi, että kyseessä olevien merkkien samankaltaisuus on vähäistä. Kyseessä olevien tavaroiden jakelukanavien, tehtävien ja luonteen vertailevan analyysin jälkeen se katsoi lisäksi, että tavaroiden väliset erot ovat huomattavasti merkittävämmät kuin niiden harvat yhteiset tekijät. Se tarkasteli muun muassa väitettä, jonka mukaan ’naisten jalkineet’ ja ’naisten laukut’ ovat samankaltaisia siksi, että ne täydentävät toisiaan, ja hylkäsi tämän väitteen. Sen mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa ei näin ollen ole.”
IV Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio ja asianosaisten vaatimukset
8. Sergio Rossi SpA vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan viimeksi mainitun päätöksen. Kirjelmien vaihdon ja suullisen käsittelyn jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen asiassa T‑169/03 1.3.2005 antamallaan tuomiolla.
9. Sen jälkeen Sergio Rossi SpA teki käsiteltävänä olevan valituksen, jossa se vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
1) kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan sillä perusteella, että siinä rikotaan neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 ja 73 artiklaa sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohtaa ja 81 artiklaa;
2) toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion osittain siltä osin kuin se koskee vain SISSI ROSSI ‑tavaramerkin rekisteröintiä ”nahkojen ja nahan jäljitelmien” kaltaisille tuotteille;
3) toissijaisesti tunnustaa oikeuden esittää todisteita, kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan ja palauttaa nyt käsiteltävänä olevan riita-asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta se tutkisi todisteet, jotka se on jättänyt tutkimatta tai vaihtoehtoisesti ja neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artiklassa säädetyn kuulluksi tulemisen oikeuden nojalla palauttaa nyt esillä olevan asian SMHV:n valituslautakuntaan, jotta se vahvistaisi määräajan, jossa valittaja voi tulla kuulluksi;
4) 2.5.1991 annetun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan nojalla velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asian hävinneenä asianosaisena.
10. SMHV puolestaan vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
– hylkää valituksen siltä osin kuin valittaja vaatii valituksenalaisen tuomion täydellistä tai osittaista kumoamista
– velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
11. Sissi Rossi Srl vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
1) hylkää valittajan valituksen ja kaikki vaatimukset ja vahvistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑169/03 1.3.2005 antaman tuomion, ja
2) hyväksyy kokonaisuudessaan tavaramerkin haltijan ja vastaajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset;
3) velvoittaa yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan nojalla valittajan korvaamaan molempien oikeusasteiden oikeudenkäyntikulut.
V Arviointi
12. Sergio Rossi SpA perustaa valituksensa neljään seikkaan: ensisijaisen vaatimuksen puuttuviin perusteluihin (siitä jäljempänä kohdassa A), uusien todisteiden arvioinnista kieltäytymiseen (siitä kohdassa B) sekä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan rikkomiseen tavaroiden ja tavaramerkkien samankaltaisuuden osalta (molemmista jäljempänä kohdassa C).
A Tuomion perustelu muiden tavaroiden osalta
13. Sergio Rossi SpA vaati ensimmäisessä oikeusasteessa ensisijaisessa vaatimuksessaan erityisesti valituslautakunnan päätöksen kumoamista siltä osin kuin se koski tuoteryhmää ”nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja ‑laukut”. Tuomionsa 45–48 kohdassa tuomioistuin rajoitti kuitenkin tarkastelunsa naisten laukkuihin ja naisten jalkineisiin, koska muita tuotteita koskevia väitteitä ei ollut esitetty. Vastaavat suullisessa käsittelyssä esitetyt väitteet tuomioistuin hylkäsi, koska niitä ei ollut esitetty määräajassa.
14. Sergio Rossi SpA vetoaa siihen, että tuoteryhmän kaikkien tuotteiden samankaltaisuus on ilmaistu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jätetyn kannekirjelmän useissa kohdissa. Sen vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi saanut rajoittaa samankaltaisuuden arviointia naisten laukkuihin ja naisten jalkineisiin, minkä tähden se on rikkonut työjärjestyksensä 81 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta. Lisäksi suullisessa käsittelyssä esitettyjen väitteiden hylkääminen liian myöhään esitettyinä on perusteetonta, koska ei ollut kyse uusista perusteista, vaan esitettyyn perusteeseen liittyvistä lisätodisteista.
15. Tässä yhteydessä ei ole rikottu yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 36 artiklasta, luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan kanssa, johtuvaa tuomioiden perusteluvelvollisuutta. Tuomioistuin on ilmoittanut selvästi, miksi se on tarkastellut ainoastaan naisten laukkujen ja naisten jalkineiden samankaltaisuutta: koska Sergio Rossi SpA on esittänyt ainoastaan niitä koskevia tutkittavaksi otettavia väitteitä. Kannekirjelmässä ei ole käsitelty muita tuotteita, eikä suullisessa käsittelyssä esitettyjä väitteitä esitetty määräajassa.
16. Tosiseikkojen rajoittamisen ja väitteiden hylkäämisen oikeutus ei ole perustelukysymys. Sergio Rossi SpA ei tosin vastoin valitusperusteen otsikkoa riitauta ainoastaan tuomion perusteita vaan myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen soveltamisen näihin seikkoihin.
17. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittama tosiseikkojen rajoittaminen on oikeutettua tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Sen mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden tietojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta yhteisöjen tuomioistuin voi tarvittaessa harjoittaa valvontaansa. Tästä seuraa, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kanteen tekstistä.(3)
18. Käsiteltävänä olevassa asiassa Sergio Rossi SpA esitti kannekirjelmässään ainoastaan naisten jalkineiden ja käsilaukkujen samankaltaisuutta koskevia oleellisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Niitä ei voi soveltaa suoraan muihin tavaroihin. Sen vuoksi kannetta ei voitu ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koski naisten jalkineiden ja muiden tavaroiden kuin käsilaukkujen samankaltaisuutta.
19. Tätä koskevien tosiseikkojen esittäminen suullisessa käsittelyssä ei Sergio Rossi SpA:n käsityksestä poiketen vastaavasti muodostanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan nojalla sallittua perusteiden ja väitteiden kehittelyä. Kyse oli pikemminkin uudesta, riita-asian kohdetta laajentavasta perusteesta.
20. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Tässä yhteydessä ei ole olemassa tällaisia oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen oikeutetusti hylännyt nämä perusteet, koska niitä ei ole esitetty määräajassa.
21. Tämä valitusperuste on siis hylättävä.
B Uusien todisteiden arvioinnista kieltäytyminen
1. Rajoittuminen SMHV:lle esitettyihin todisteisiin
22. Antamansa tuomion 24 ja 25 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi arvioimasta Sergio Rossi SpA:n sille tällöin ensimmäistä kertaa esittämiä todisteita. Asetuksen N:o 40/94 63 artiklan mukaisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu kanne koski SMHV:n valituslautakunnan päätösten laillisuuden valvontaa. Tuomiossa todetaan, että tosiseikoilla, joihin viitataan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja joita ei ole toimitettu aikaisemmin SMHV:n yksiköille, ei voida vaikuttaa päätöksen laillisuuteen, ellei SMHV:n olisi pitänyt ottaa niitä huomion viran puolesta. Asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan loppuosan mukaan rekisteröinnin suhteellisia hylkäysperusteita koskevassa menettelyssä SMHV:n tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin. Sen vuoksi sen ei tarvitse ottaa viran puolesta huomioon tosiseikkoja, joita osapuolet eivät ole esittäneet. Tällaisilla tosiseikoilla ei näin ollen voida asettaa valituslautakunnan päätöksen laillisuutta kyseenalaiseksi.(4)
23. Sergio Rossi SpA riitauttaa tällaisten todisteiden tutkimatta jättämisen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan e alakohdassa sallitaan näytön esittäminen.
24. Sergio Rossi SpA:n mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mainitsemat tuomiot eivät ole vertailukelpoisia käsiteltävänä olevan asian kanssa. Ennakkotapauksissa sekä SMHV:n kyseinen osasto että valituslautakunta olivat hylänneet kantajan vaatimukset. Kantajilla oli näin ollen ollut riittävä tilaisuus esittää ja todistaa kantansa SMHV:lle.
25. Väiteosasto sen sijaan hyväksyi Sergio Rossi SpA:n vaatimukset, jotka hylkäsi vasta valituslautakunta. Viimeksi mainitussa päätöksessä vedottiin tämän hallinnollisen menettelyn yhteydessä ensimmäisen kerran SMHV:n perusteluihin. Sen vuoksi Sergio Rossi SpA:lla ei ole ollut tilaisuutta puolustautua niitä vastaan tämän hallinnollisen menettelyn aikana. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi estää Sergio Rossi SpA:ta esittämästä uusia todisteita valituslautakunnan ratkaisun kumoamiseksi.
26. SMHV ja Sissi Rossi Srl sen sijaan hyväksyvät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion. Viimeksi mainittu korostaa, että työjärjestyksensä 135 artiklan 4 kohdan vuoksi tuomioistuin ei voi muuttaa valituslautakunnan riita-asiaa.
27. Minusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on tässä suhteessa oikea.
28. Tuomioistuin perustelee todisteiden, joita ei esitetty valituslautakunnissa, jättämistä arvioimatta sillä, että yhteisön toimen laillisuutta on arvioitava lähtökohtaisesti niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka olivat olemassa toimenpiteen toteuttamisen ajankohtana.(5) Tämä lähtökohta vastaa yhteisöjen tuomioistuimen suoria kanteita koskevaa oikeuskäytäntöä.(6) Se ei kuitenkaan ehdottomasti estä esittämästä uusia todisteita päätöksen ajankohtana vallinneiden tosiseikkojen valaisemiseksi.
29. Ongelman ymmärtää paremmin valtiontukia koskevaan lainsäädäntöön liittyvän oikeuskäytännön yhteydessä. Yhteisöjen tuomioistuin arvioi valtiontukia koskevaan lainsäädäntöön liittyvän komission päätöksen laillisuutta kyseisen jäsenvaltion nostaman kanteen yhteydessä niiden tietojen nojalla, jotka olivat komission käytettävissä päätöksen tekemisen hetkellä.(7) Tämän perusteluksi riittää pelkästään se, että tämä jäsenvaltio kykeni esittämään hallinnollisessa menettelyssä kaikki tarvittavat tukeen liittyvät tiedot. Yhteisöjen tuomioistuin sovelsi tätä oikeuskäytäntöä jopa kanteen nostaneisiin tuensaajiin, koska rajallisesta prosessuaalisesta asemastaan huolimatta nekin kykenivät ilmoittamaan nämä tiedot komissiolle ajoissa.(8)
30. Uusien todisteiden arvioimatta jättämisen rajat hahmottelee kilpailijan virkamiesoikeudellinen valitus. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että palvelukseen ottamista koskevan päätöksen laillisuutta on arvioitava ne tiedot huomioon ottaen, jotka nimittävällä viranomaisella oli sen tehdessä tämän päätöksen. Kyseiseen asiaan liittyvän menettelyn aikana voitiin kuitenkin esittää siihen liittyviä lisätodisteita, olivatko päätökseen vaikuttavat tiedot paikkansa pitäviä vai ei. Tällöin oli kyse todisteista, jotka nimittävä viranomainen esitti, koska valituksen tehnyt kilpailija kiisti virkaan nimitetyn hakijan pätevyyden.(9) Tilanne olisi arvioitava toisin, jos valituksen tehnyt kilpailija haluaisi esittää omasta pätevyydestään uusia todisteita, joita hän ei esittänyt hallinnollisen menettelyn yhteydessä.
31. Tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan väitemenettelyn päätöksissä. Väitemenettelyn yhteydessä asianosaisilla on lähtökohtaisesti riittävät mahdollisuudet esittää SMHV:lle kaikki merkitykselliset todisteet. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perustellusti korostaa tuomionsa 25 kohdassa, asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan loppuosan mukaan rekisteröinnin suhteellisia hylkäysperusteita koskevassa menettelyssä, eli erityisesti väitemenettelyssä, SMHV:n tutkimus peräti rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.(10) Sen vuoksi se ei asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä virkkeestä huolimatta, jossa säädetään, että virasto tutkii asiasisällön viran puolesta, voi oma-aloitteisesti tutkia jälkikäteen esitettyjä todisteita.
32. Asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan mukaan SMHV voi lisäksi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteita, joita ei ole esitetty määräajassa.(11) Todisteet, joita SMHV ei ole milloinkaan saanut, ovat joka tapauksessa myöhässä. Sen vuoksi ne eivät voi vaikuttaa SMHV:n päätöksen laillisuuteen.
33. Velvollisuutta uusiin selvittämistoimiin ei seuraa myöskään asetuksen N:o 40/94 63 artiklassa säädetystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallasta muuttaa SMHV:n päätöstä. Muuttaminen tulee nimittäin kyseeseen ainoastaan, kun SMHV:n päätös on ainakin osittain lainvastainen. Laillisuutta koskeva päätös on kuitenkin tehtävä niiden tietojen nojalla, jotka SMHV:lla on käytettävissään.
34. Vaikka Sergio Rossi SpA vetoaa siihen tosiseikkaan, että vasta valituslautakunta hylkäsi sen väitteen, kun taas väiteosasto hyväksyi sen, lopputulos on kuitenkin sama. SMHV:n menettelysääntöjen mukaan Sergio Rossi SpA:lla oli nimittäin silti riittävät mahdollisuudet esittää kaikki merkitykselliset todisteet. SMHV:n mahdollista Sergio Rossi SpA:n puolustautumisoikeuksien loukkausta ei pidä käsitellä näytön esittämisen yhteydessä vaan itsenäisenä perusteena.
35. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kieltäytyi näin ollen perustellusti arvioimasta valituslautakunnan päätöksen laillisuutta sellaisten todisteiden valossa, jotka eivät olleet valituslautakunnan käytettävissä. Sen vuoksi tämäkin valitusperuste on hylättävä.
2. Toissijainen valitusperuste – oikeus tulla kuulluksi
36. Sergio Rossi SpA väittää toissijaisesti, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toista virkettä, koska Sergio Rossi SpA ei voinut puolustautua SMHV:n uusia perusteita vastaan, ennen kuin valituslautakunta hylkäsi sen väitteen. Sergio Rossi SpA esitti tämän ensimmäisen kerran ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä.
37. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen tuomionsa 20–22 kohdassa työjärjestyksensä 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna uutena perusteena, koska sitä ei ollut esitetty kannekirjelmässä. Sen mielestä Sergio Rossi SpA tiesi, ettei valituslautakunta ollut varoittanut mahdollisten uusien näkökantojen puuttumisesta jo nostaessaan kanteen.
38. Sergio Rossi SpA puolestaan väittää valituksessaan, että tämä väite pelkästään valaisi perustetta, jonka yhteydessä uusia todisteita esitettiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi joko pitänyt ottaa uudet todisteet tutkittavaksi tai kumota valituslautakunnan päätös kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaamisen vuoksi.
39. SMHV puolestaan on yhtä mieltä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kanssa ja katsoo lisäksi, että valituslautakunta on kunnioittanut Sergio Rossi SpA:n puolustautumisoikeuksia. Valituslautakunta välitti Sissi Rossi Srl:n valituskirjelmän Sergio Rossi SpA:lle, niin että se saattoi esittää sitä koskevat huomautuksensa. Huomautuksissaan Sergio Rossi SpA esitteli laajasti riidanalaisten tuotteiden samankaltaisuutta. SMHV korostaa lopuksi, että valituslautakunta ei ollut velvollinen ilmoittamaan Sergio Rossi SpA:lle etukäteen, miten se aikoo ratkaista asian, jotta tämä olisi voinut esittää lisätodisteita.
40. Sissi Rossi Srl katsoo, ettei ole yhteisöjen tuomioistuimen vaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävä tehdä päätös siitä, onko valituslautakunta loukannut kuulluksi tulemisen oikeutta.
41. Vaikka Sergio Rossi SpA on tällä kanneperusteellaan valinnut oikean tavan uusien todisteiden esittämiseksi, niitä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon.
42. Se, että SMHV ei ole ottanut huomioon tiettyjä todisteita, voidaan tuoda esiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa enää oikeudenkäyntiväitteenä, koska – kuten edellä mainittiin – selvittämistoimet ovat väitemenettelyssä SMHV:n tehtäviä. Jos huomiotta jättäminen johtuu siitä, että valituksen kohteena oleva osapuoli ei ole saanut tilaisuutta todisteiden esittämiseen, kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaaminen on mahdollista.(12)
43. Asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toisen virkkeen mukaan, jossa säädetään SMHV:a koskeviin menettelyihin liittyvistä kuulemisista, SMHV:n päätökset voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa. Uudet näkökohdat voivat liittyä erityisesti käsittelemättä jääneisiin ehdottomiin hylkäysperusteisiin,(13) mutta myös valituslautakunnan esittämien tiettyjen näkökohtien ensi kertaa tapahtuvaan arviointiin.(14) Sen vuoksi kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaamista koskeva väite on looginen tapa tuoda menettelyyn uusia todisteita.
44. Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin perustellusti hylännyt tämän kanneperusteen, koska sitä ei ole esitetty määräajassa. Se esitettiin nimittäin vasta suullisessa käsittelyssä, vaikka se ei – kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa edellytetään – perustu vasta kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Sergio Rossi SpA tunsi valituslautakunnan menettelytavat jo nostaessaan kannetta. Lisäksi se on voinut tuntea asiassa ECOPY 12.12.2002 annetun tuomion jo toimittaessaan kannekirjelmänsä 19.5.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.(15)
45. Koska yhteisöjen tuomioistuimeen tehdyssä valituksessa ei voida yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan mukaan muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen liian myöhään esitettyjä väitteitä ei voida ottaa huomioon valitusmenettelyssäkään. Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin ei voi arvioida sisällöllisesti, onko SMHV myöntänyt Sergio Rossi SpA:lle riittävän oikeuden tulla kuulluksi. Tämä valitusperuste on jätettävä siltä osin tutkimatta.
46. Tämäkin valitusperuste on näin ollen hylättävä osittain perusteettomana, ja muilta osin se on jätettävä tutkimatta.
C Asetuksen N:o 40/94 8 artikla
47. Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkin rekisteröintiä koskeva väite hyväksytään, jos sen vuoksi, että tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.
48. Sergio Rossi SpA riitauttaa tämän säännöksen soveltamisen kahdella valitusperusteella. Sen mielestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut sitä, kun se vahvisti valituslautakunnan päätelmät naisten jalkineiden ja naisten laukkujen sekä tavaramerkkien MISS ROSSI ja SISSI ROSSI riittämättömästä samankaltaisuudesta.
49. Tältä osin on huomautettava aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen arvioimaan todettuja tosiseikkoja. Jollei esitettäviä todisteita väärennetä, tosiseikkojen arviointi ei ole oikeuskysymys, jota yhteisöjen tuomioistuin valvoo.(16) Sellaiset valitusperusteet, joissa ainoastaan asetetaan kyseenalaiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittama tosiseikkojen arviointi, on näin ollen jätettävä tutkimatta.
1. Tuotteiden samankaltaisuus
50. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin havaitsi tosin yhtymäkohtia naisten käsilaukkujen ja naisten jalkineiden välillä, mutta hylkäsi kuitenkin lopulta samankaltaisuuden.
51. Sergio Rossi SpA huomauttaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottanut riittävästi huomioon, että jalkineiden ja laukkujen välinen samanlaisuus on naisille, merkittävälle käyttäjäryhmälle, erittäin tärkeää. Näiden tuotteiden yhteydessä ei voida myöskään enää nykyään viitata niiden ensisijaiseen tehtävään, vaan on otettava huomioon muodin vaatimukset, jotka edellyttävät jalkineiden ja laukkujen yhteensopivuutta. SMHV on yhtä mieltä tästä ja katsoo, että tavararyhmät muistuttavat toisiaan.
52. Sergio Rossi SpA kyseenalaistaa näillä väitteillään vain ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin. Kuten Sissi Rossi Srl perustellusti toteaa, väitteitä ei voida ottaa tutkittavaksi valitusmenettelyssä.
53. Sen vuoksi tämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta.
2. Tavaramerkkien samankaltaisuus
54. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan tavaramerkkien hallitsevia tekijöitä ovat ensimmäiset sanat, eli osatekijät MISS ja SISSI. Siksi se piti sanaa ROSSI yhteisenä osatekijänä vähemmän tärkeänä. Tämän perusteella se päätyi pitämään tavaramerkkien samankaltaisuutta ainoastaan keskinkertaisena.
55. Sergio Rossi SpA:n mielestä tämä arvio on ristiriidassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa FUSCO antaman tuomion kanssa, jossa se totesi tavaramerkkien ANTONIO FUSCO ja ENZO FUSCO olevan samankaltaisia.(17) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa NICHOLS antamasta tuomiosta käy ilmi, että sukunimen ROSSI mahdollinen laajempi levinneisyys ei voi johtaa siihen, että sillä ei katsota olevan erottamiskykyä, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi olevan sukunimellä FUSCO.(18) Sergio Rossi SpA korostaa lopuksi vielä sitä, että Ranskassa, tässä yhteydessä merkityksellisillä markkinoilla, on järjestelmällisesti hylätty sukunimeä ROSSI käyttävät tavaramerkit aikaisemman tavaramerkin MISS ROSSI vuoksi.
56. Tälläkin väitteellään Sergio Rossi SpA ainoastaan kyseenalaistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin. Siksi tämäkin valitusperuste on jätettävä tutkimatta.
D Ratkaisuehdotus
57. Valitusperusteet on jätettävä osittain tutkimatta, ja muilta osin ne on hylättävä.
VI Oikeudenkäyntikulut
58. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklassa, kun sitä luetaan yhdessä 118 artiklan ja 69 artiklan 2 kohdan kanssa, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Sergio Rossi SpA on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VII Ratkaisuehdotus
59. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Sergio Rossi SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.