Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 25.7.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-458/10–T-467/10 ja T-471/10, Peter McBride ym. v. Euroopan komissio, 13.5.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-361/14 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouquet, A. Szmytkowska, ja Barrister B. Doherty)
Muut osapuolet: Peter McBride, Hugh McBride, Mullglen Ltd, Cathal Boyle, Thomas Flaherty, Ocean Trawlers Ltd, Patrick Fitzpatrick, Eamon McHugh, Eugene Hannigan, Larry Murphy ja Brendan Gill
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-458/10–T-467/10 ja T-471/10, Peter McBride ym. v. Euroopan komissio, 13.5.2014 antaman tuomion
hylkäämään kumoamiskanteen ja joka tapauksessa ensimmäisen vaatimuksen
tai vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu vaatimuksista, joista unionin tuomioistuin ei ole lausunut
velvoittaa ensimmäisen oikeusasteen kantajat korvaamaan valituksesta ja oikeudenkäyntimenettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio väittää, että valituksenalainen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:
Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi virheellisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 266 artiklaa ja SEUT 263 artiklaa sekä loukkasi tehokkuusperiaatetta, annetun toimivallan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, oikeusjärjestyksen jatkuvuuden periaatetta, oikeuden ajallisen soveltamisen periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja oikeussääntöjen seuraantoa säänteleviä periaatteita, kun se kumosi tiettyjä komission päätöksiä, joilla oli määrä täyttää komission velvoitteita, jotka johtuvat yhdistetyissä asioissa T-218/03–T-241/03, Boyle ym. v. komissio, ja yhdistetyissä asioissa C-373/06 P, C-379/06 P ja C-382/06 P, Flaherty ym. v. komissio, annetuista tuomioista. Valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, että komissiolla oli velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisten tuomioiden täytäntöönpanemiseksi mutta sillä ei ollut toimivaltaa siihen.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut tuomiotaan asianmukaisesti eikä vastannut komission keskeiseen väitteeseen (eikä kysymykseen yhden asian tutkittavaksi ottamisesta). Näin ollen se rikkoi unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklaa.