UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
13 päivänä maaliskuuta 2018 (*)
Muutoksenhaku – Kasvinsuojeluaineet – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/408 – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen ja korvattavien aineiden luettelon laatiminen – Metalaksyyli-tehoaineen sisällyttäminen tähän luetteloon – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – SEUT 263 artiklan neljäs kohta – Sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä – Henkilö, jota kyseinen toimi koskee erikseen
Asiassa C‑244/16 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 27.4.2016,
Industrias Químicas del Vallés SA, kotipaikka Mollet del Vallés (Espanja), edustajinaan C. Fernández Vicién, C. Vila Gisbert ja I. Moreno-Tapia Rivas, abogadas,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan komissio, asiamiehinään I. Galindo Martín ja P. Ondrůšek, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti A. Tizzano, jaostojen puheenjohtajat R. Silva de Lapuerta, T. von Danwitz, J. L. da Cruz Vilaça, A. Rosas, C. G. Fernlund ja C. Vajda sekä tuomarit C. Toader, M. Safjan, D. Šváby, M. Berger, A. Prechal, E. Jarašiūnas ja E. Regan (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: M. Wathelet
kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.6.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.9.2017 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Valittaja Industrias Químicas del Vallés SA vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 16.2.2016 antaman määräyksen Industrias Químicas del Vallés v. komissio (T-296/15, ei julkaistu, EU:T:2016:79; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jolla valittaja vaati kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11.3.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408 (EUVL 2015, L 67, s. 18; jäljempänä riidanalainen asetus) osittaista kumoamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 91/414
2 Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL 1991, L 230, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 8.3.2011 annetulla komission direktiivillä 2011/34/EU (EUVL 2011, L 62, s. 27) (jäljempänä direktiivi 91/414), liitteessä I lueteltiin kasvinsuojeluaineissa sallitut tehoaineet.
3 Neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta metalaksyylin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena 23.4.2010 annetun komission direktiivin 2010/28/EU (EUVL 2010, L 104, s. 57) 1 artiklan ja liitteen mukaan direktiivin 91/414 liitteessä I olevaa luetteloa on muutettu metalaksyylin sisällyttämiseksi siihen.
Asetus (EY) N:o 1107/2009
4 Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1) 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Hyväksynnän uusiminen” ja joka kuuluu tämän asetuksen II luvun (”Tehoaineet, suoja-aineet, tehosteaineet ja apuaineet”) 1 jakson (”Tehoaineet”) 3 alajaksoon (”Uusiminen ja uudelleentarkastelu”), säädetään seuraavaa:
”1. Tehoaineen hyväksyntä uusitaan hakemuksesta, jos 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien todetaan täyttyvän.
– –
2. Hyväksyntä uusitaan enintään viideksitoista vuodeksi. – –”
5 Asetuksen N:o 1107/2009 kyseiseen 3 alajaksoon kuuluvan 20 artiklan otsikko on ”Uusimista koskeva asetus”, ja sen sanamuoto on seuraava:
”1. Asetus annetaan 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, ja asetuksessa säädetään, että
a) tehoaineen hyväksyntä uusitaan, tarvittaessa edellytyksin ja rajoituksin; tai
b) tehoaineen hyväksyntää ei uusita.
– –”
6 Asetuksen N:o 1107/2009 II luvun 1 jakson 4 alajaksoon (”Poikkeukset”) kuuluvassa 24 artiklassa, jonka otsikko on ”Korvattavat aineet”, säädetään seuraavaa:
”1. – – Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, hyväksyntä voidaan uusia yhden tai useamman kerran enintään seitsemän vuoden ajaksi.
2. Sovelletaan 4–21 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Korvattavat aineet luetellaan erikseen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa asetuksessa.”
7 Tämän asetuksen 41 artiklassa, jonka otsikko on ”Lupa” ja joka kuuluu tämän asetuksen III luvun (”Kasvinsuojeluaineet”) 1 jakson (”Lupa”) 3 alajaksoon (”Lupien vastavuoroinen tunnustaminen”), säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltio, jolle 40 artiklan soveltamisalaan kuuluva hakemus on toimitettu, myöntää hakemuksen ja 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut liiteasiakirjat tutkittuaan ja ottaen tarvittaessa huomioon alueellaan vallitsevat olosuhteet luvan asianomaiselle kasvinsuojeluaineelle samoin edellytyksin kuin hakemuksen käsittelevä jäsenvaltio, paitsi silloin kun sovelletaan 36 artiklan 3 kohtaa.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi myöntää luvan kasvinsuojeluaineelle, jos
– –
b) kasvinsuojeluaineeseen sisältyy korvattava aine;
– –”
8 Kyseisen asetuksen III luvun 1 jakson 5 alajaksoon (”Erityistapaukset”) kuuluvassa 50 artiklassa, jonka otsikko on ”Korvaavia [oikeammin: korvattavia] aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden vertaileva arviointi”, säädetään seuraavaa:
”1. Arvioidessaan lupahakemusta, joka koskee korvattavaksi aineeksi hyväksyttyä tehoainetta sisältävää kasvinsuojeluainetta, jäsenvaltion on suoritettava vertaileva arviointi. Jäsenvaltiot eivät saa antaa lupaa korvattavaa ainetta sisältävälle, tiettyä viljelykasvia varten käytettävälle kasvinsuojeluaineelle tai niiden on rajoitettava sen käyttöä, jos riskejä ja hyötyjä koskeva vertaileva arviointi, josta on säädetty liitteessä IV, osoittaa, että
– –
4. Jäsenvaltioiden on suoritettava 1 kohdassa säädetty korvattavaa ainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen vertaileva arviointi säännöllisesti ja viimeistään lupaa uusittaessa tai muutettaessa.
Vertailevan arvioinnin tulosten perusteella jäsenvaltiot pitävät luvan voimassa, peruuttavat sen tai muuttavat sitä.
– –”
9 Saman asetuksen XI lukuun (”Siirtymä- ja loppusäännökset”) kuuluvan 80 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymätoimenpiteet”, 7 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio laatii 14 päivään joulukuuta 2013 mennessä luettelon direktiivin [91/414] liitteeseen I sisällytetyistä aineista, jotka täyttävät tämän asetuksen liitteessä II olevassa 4 kohdassa esitetyt kriteerit ja joihin sovelletaan tämän asetuksen 50 artiklan säännöksiä.”
Täytäntöönpanoasetukset
Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011
10 Asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25.5.2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (EUVL 2011, L 153, s. 1) johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen ja 1 artiklan mukaan niitä tehoaineita, jotka on sisällytetty direktiivin 91/414 liitteeseen I, on pidettävä asetuksen N:o 1107/2009 nojalla hyväksyttyinä.
Riidanalainen asetus
11 Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Korvattavat aineet”, säädetään seuraavaa:
”Direktiivin [91/414] liitteeseen I sisältyvät tehoaineet, jotka täyttävät asetuksen [N:o 1107/2009] liitteessä II olevassa 4 kohdassa vahvistetut kriteerit, mainitaan tämän asetuksen liitteessä olevassa luettelossa.
– –”
12 Asetuksen liitteessä olevaan luetteloon sisältyy metalaksyyli.
Asian tausta
13 Asian käsittelyn aiemmat vaiheet, sellaisena kuin ne käyvät ilmi valituksenalaisen määräyksen 1–6 kohdasta, voidaan tiivistää seuraavasti.
14 Valittaja on Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka liiketoimintaan kuuluvat kasvinsuojeluaineiden, rehutuotteiden ja muiden kemiallisten tuotteiden tuotanto, myynti, jakelu, edustus ja kaupan pitäminen. Se tuo Espanjaan muun muassa kemiallista tehoainetta metalaksyyliä ja pitää kaupan kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita useissa jäsenvaltioissa.
15 Huhtikuussa 1995 valittaja ja eräs toinen yhtiö esittivät Portugalin tasavallan toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen metalaksyylin sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I.
16 Komissio hylkäsi tämän hakemuksen metalaksyylin sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414 liitteeseen I ja tätä tehoainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 2.5.2003 tehdyllä komission päätöksellä 2003/308/EY (EUVL 2003, L 113, s. 8) ja kehotti jäsenvaltioita perumaan metalaksyyliä sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnetyt luvat ja olemaan myöntämättä niille uusia lupia.
17 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valittajan päätöksestä 2003/308 nostaman kumoamiskanteen 28.6.2005 antamallaan tuomiolla Industrias Químicas del Vallés v. komissio (T-158/03, EU:T:2005:253).
18 Yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi valittajan 28.6.2005 annetusta tuomiosta Industrias Químicas del Vallés v. komissio (T-158/03, EU:T:2005:253) tekemän valituksen ja kumosi kyseisen tuomion 18.7.2007 antamallaan tuomiolla Industrias Químicas del Vallés v. komissio (C‑326/05 P, EU:C:2007:443). Koska unionin tuomioistuin katsoi, että asia oli ratkaisukelpoinen, se antoi ratkaisun pääasiassa ja kumosi päätöksen 2003/308 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen nojalla.
19 Komissio antoi 23.4.2010 direktiivin 2010/28 metalaksyylin sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteessä I olevaan tehoaineiden luetteloon.
20 Riidanalaisella asetuksella komissio sisällytti metalaksyylin tämän asetuksen liitteenä olevaan korvattavien aineiden luetteloon sillä perusteella, että se sisältää merkittävän osan inaktiivisia isomeerejä asetuksen N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen määräys
21 Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.6.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista.
22 Valituksenalaisella määräyksellä unionin yleinen tuomioistuin jätti tämän kanteen tutkimatta yhtäältä sillä perusteella, ettei riidanalainen asetus koskenut kantajaa erikseen, ja toisaalta sillä perusteella, että tämä asetus oli sääntelytoimi, joka edellytti valittajaan kohdistuvia SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteet, joiden mukaan sen oikeutta tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan loukataan, jos sen kannetta ei tutkita.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
23 Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen määräyksen
– toteaa, että sen riidanalaisesta asetuksesta nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asiaratkaisun antamista varten ja
– velvoittaa komission korvaamaan muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
24 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
Ensimmäinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
25 Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja riitauttaa valituksenalaisen määräyksen 39–41, 43–46, 48–50, 58 ja 59 kohdan ja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi riidanalaisen asetuksen edellyttävän SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.
26 Kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on valittajan mukaan kiinnitettävä yhtäältä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella, ja toisaalta kanteen kohteeseen. Mikäli viimeksi mainitun osalta kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, huomioon on otettava ainoastaan toimen siihen osaan, jonka kumoamista vaaditaan, kohdistuvat täytäntöönpanotoimenpiteet.
27 Valittaja toteaa asemastaan, että se on rekisteröinyt Euroopan laajuisesti metalaksyylin ja kansallisesti tätä ainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita.
28 Toiseksi unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kohteesta valittaja muistuttaa, että se vaati riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista siltä osin kuin metalaksyyli luokitellaan siinä korvattavaksi aineeksi, minkä vuoksi siihen sovelletaan asetuksella N:o 1107/2009 luotua korvattavien aineiden sääntelyjärjestelmää. Valittaja esitti myös lainvastaisuusväitteen tietyistä viimeksi mainitun asetuksen säännöksistä.
29 Valittajan mukaan valituksenalainen määräys, erityisesti sen 23, 35 ja 36 kohta, sisältää kyseisen kanteen kohteen liian suppean kuvauksen, joka perustuu riidanalaisen asetuksen yhtä rajoitettuun kuvaukseen. Valittajan mukaan riidanalaisella asetuksella ei pyritä ainoastaan laatimaan korvattavien aineiden luetteloa vaan myös siihen, että näihin aineisiin sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 aineellisia säännöksiä, mikä merkitsisi riidanalaisen asetuksen soveltamisen välitöntä ja suoraa vaikutusta, joka ei edellytä mitään täytäntöönpanotoimenpidettä. Toisin sanoen tämä asetus tuottaa sellaisenaan varmasti ja tosiasiallisesti konkreettisia vaikutuksia valittajan oikeusasemaan.
30 Tältä osin valittaja toteaa ensiksi, että – kuten valituksenalaisen määräyksen 39–41 kohdasta ilmenee – on totta, että metalaksyylin hyväksyntä uusitaan asetuksen N:o 1107/2009 nojalla tulevaisuudessa ja että komission on toteutettava uusi toimi valittajan esittämän uusimista koskevan hakemuksen seurauksena. Valittaja väittää kuitenkin, ettei tämä toimi ole riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimi vaan asetuksen N:o 1107/2009 14 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen, joilla säännellään tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyä, täytäntöönpanotoimi.
31 Valittaja korostaa, ettei kyseisellä toimella voida täydentää tai kehittää korvattavien aineiden oikeusasemaa eikä sen avulla määritetä tai täsmennetä niihin sovellettavia aineellisia sääntöjä.
32 Valittaja korostaa myös sitä, että riidanalaisen asetuksen vaikutuksesta metalaksyylille on haettava hyväksyntä vähintään joka seitsemäs vuosi eikä joka viidestoista vuosi, kuten tehoaineille, joita ei ole korvattava.
33 Valittaja väittää toiseksi, että kun kyse on valittajan saamasta metalaksyyliä sisältävien kasvinsuojeluaineiden kansallisesta luvasta, riidanalaisen asetuksen välittömänä vaikutuksena on se, että näihin aineisiin ja niiden käyttöön sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklassa tarkoitettua vertailevaa arviointia. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa, jäsenvaltiot velvoittavat kyseessä olevat yritykset huolehtimaan vertailevan arvioinnin toteuttamiskustannusten lisäksi myös itse arvioinnin toteuttamisesta, kun taas kansalliset viranomaiset ainoastaan tekevät päätöksen kyseessä olevan kasvinsuojeluaineen luvan uusimista koskevasta hakemuksesta. Valittajaan kohdistuu siis vertailevasta arvioinnista johtuvia velvoitteita riippumatta tämän arvioinnin lopputuloksesta.
34 Kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 43 kohdassa, ettei vertailevan arvioinnin toteuttaminen vaikuta siihen, että jäsenvaltiot myöntävät, epäävät, uusivat tai peruuttavat markkinoille saattamista koskevat luvat tai muuttavat niitä, se ei ottanut valittajan mukaan huomioon sitä, etteivät riidanalaisen asetuksen vaikutukset riipu kansallisen viranomaisen päätöksistä. Asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklan 4 kohdassa nimittäin säädetään, että jäsenvaltioiden on suoritettava vertaileva arviointi säännöllisesti ja viimeistään lupaa uusittaessa tai muutettaessa. Näin ollen lupahakemus tai luvan uusimista koskeva hakemus ei ole välttämätön, jotta kyseessä oleva jäsenvaltio toteuttaa metalaksyylin vertailevan arvioinnin, joka seuraa välittömästi siitä, että se on luokiteltu korvattavaksi aineeksi.
35 Valittaja katsoo kolmanneksi, että kasvinsuojeluaineiden vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioiden välillä koskevan periaatteen osalta on tehtävä samanlainen johtopäätös. Riidanalaisen asetuksen antamisen vuoksi korvattavaa ainetta sisältävän tuotteen vastavuoroinen tunnustaminen ei valittajan mukaan nimittäin ole automaattista, kuten olisi kaikkien muiden tehoaineiden ollessa kyseessä.
36 Neljänneksi valittaja katsoo, että samoin kuin komission toimella metalaksyylin hyväksynnän uusimiseksi, vastavuoroista tunnustamista tai kansallista lupaa koskevaan hakemukseen liittyvillä jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä ei ole mitään vaikutusta metalaksyylin luokittelemiseen korvattavaksi aineeksi eikä siihen asetuksen N:o 1107/2009 nojalla sovellettavaan järjestelmään.
37 Valittaja toteaa lisäksi, että samoin kuin komission toimet, jäsenvaltioiden toimet metalaksyyliin sovellettavien erityissäännösten täytäntöön panemiseksi eivät ole riidanalaisen asetuksen vaan asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanotoimia.
38 Komissio kiistää valittajan väitteet.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
39 Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että tuo toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan (ks. mm. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 59 ja 91 kohta).
40 Tarkastellessaan toista näistä tapauksista valituksenalaisen määräyksen 30–49 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen määräyksen 31–33 kohdassa, että riidanalainen asetus on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettu sääntelytoimi, mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet tässä valitusasiassa.
41 Näin ollen on tarkasteltava kysymystä siitä, tekikö unionin yleinen tuomioistuin – kuten valittaja väittää – oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen määräyksen 34–49 kohdassa, että riidanalainen asetus edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä valittajaan nähden.
42 On muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa olevaa ilmaisua ”joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä” on tulkittava kyseisen määräyksen tavoitteen valossa, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi suoraa oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee häntä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sen suhteen vireille kansallisissa tuomioistuimissa (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Sen sijaan silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa unionin sääntelytoimea suoraan unionin tuomioistuimissa, suojellaan siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Jos mainitun toimen täytäntöönpano kuuluu unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa unionin tuomioistuimissa kanteen soveltamistoimista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja vedota SEUT 277 artiklan nojalla kanteen tueksi kyseisen perussäädöksen lainvastaisuuteen. Jos täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota kyseisen perussäädöksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti tältä osin unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, on niin, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseessä oleva toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Tämän arvioinnin yhteydessä on käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta, ja siinä tapauksessa, että kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, on tarvittaessa otettava huomioon pelkästään ne täytäntöönpanotoimenpiteet, joita toimen kyseinen osa mahdollisesti edellyttää (tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Tältä osin merkitystä ei ole sillä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan mekaanisia vai eivät (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 41 ja 42 kohta ja tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 46 kohta).
48 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensimmäiseksi hylättävä perusteettomana valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut asianmukaisesti huomioon kyseisen kanteen kohdetta ja erityisesti sitä, että kanteessa vaadittiin riidanalaisen asetuksen kumoamista siltä osin kuin siinä säädetään, että metalaksyyliin sovelletaan tiettyjä asetuksessa N:o 1107/2009 säädettyjä aineellisia sääntöjä.
49 Valituksenalaisen määräyksen 35–38 kohdasta nimittäin ilmenee, että huomautettuaan, että riidanalaisen asetuksen tavoitteena on laatia korvattavien aineiden luettelo, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että asetuksessa N:o 1107/2009 säädetään, että näihin aineisiin sovelletaan erityissäännöksiä, jotka poikkeavat muihin tehoaineisiin sovellettavista säännöksistä. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen määräyksen 38 kohdassa, että nämä erityissäännökset koskevat ensinnäkin hyväksyntää korvattaville aineille sekä hyväksynnän uusimista, toiseksi tällaisia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia lupia sekä näiden lupien uusimista ja muuttamista ja kolmanneksi sitä, että jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti nämä luvat.
50 Valituksenalaisen määräyksen 39–49 kohdasta ilmenee myös, että unionin yleinen tuomioistuin tutki tarkkaan näitä erityissäännöksiä ja totesi, että ne ovat omiaan vaikuttamaan valittajan oikeusasemaan ainoastaan komission tai jäsenvaltioiden toteuttamien toimien kautta.
51 Toiseksi on tutkittava valittajan väitteet, joilla pyritään riitauttamaan tämän toteamuksen pätevyys.
52 Tältä osin on todettava, ettei se, että unionin sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla siten, että kyseisen asetuksen tietyt oikeusvaikutukset toteutuvat ainoastaan näiden toimenpiteiden avulla, sulje kuitenkaan pois sitä, että tämä asetus aiheuttaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan muita oikeusvaikutuksia, jotka eivät riipu täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta.
53 Nyt käsiteltävässä asiassa on siis otettava huomioon metalaksyyliin sovellettavien erityissäännösten kolme ryhmää, jotka mainitaan tämän tuomion 49 kohdassa ja joihin valittaja tukeutuu valituksessaan, arvioitaessa sitä, aiheuttaako riidanalainen asetus siksi, että siinä säädetään, että näitä sääntöjä sovelletaan metalaksyyliin, valittajan oikeudelliseen asemaan vaikutuksia, jotka eivät lainkaan riipu täytäntöönpanotoimenpiteistä.
54 Ensinnäkin säännöistä, jotka koskevat hyväksyntää korvattaville aineille sekä tämän hyväksynnän uusimista, on yhtäältä muistutettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 39 kohdassa, että metalaksyylille on myönnetty hyväksyntä ennen riidanalaisen asetuksen antamista. Kuten komissio totesi unionin tuomioistuimen istunnossa, toisaalta riidanalainen asetus ei ole vaikuttanut tämän hyväksynnän päättymispäivään.
55 Kuten myös unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 39 kohdassa – ilman, että sitä olisi riitautettu tämän valituksen yhteydessä –, tämän vuoksi ainoastaan asetuksessa N:o 1107/2009 tarkoitetun kaltainen korvattavien aineiden hyväksynnän uusimismenettely on valittajan kannalta merkityksellinen.
56 Kuten valituksenalaisen määräyksen 39 kohdasta ilmenee – ilman, että valittaja olisi riitauttanut sitä –, asetuksen N:o 1107/2009 24 artiklan 1 kohdassa säädetään, että korvattavan aineen hyväksyntä voidaan uusia enintään seitsemän vuoden ajaksi, kun taas muiden tehoaineiden hyväksyntä voidaan uusia tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan nojalla enintään viidentoista vuoden ajaksi. Sen vuoksi, että metalaksyyli on sisällytetty riidanalaisen asetuksen liitteenä olevaan luetteloon korvattavana aineena, sille annettu hyväksyntä voidaan uusia enintään seitsemän vuoden ajaksi eikä pidemmäksi ajaksi, mikä olisi tilanne, jos tätä ainetta ei olisi sisällytetty kyseiseen luetteloon.
57 Metalaksyylin hyväksynnän uusimisen voimassaoloaikaan liittyvät riidanalaisen asetuksen oikeusvaikutukset toteutuvat valittajaan nähden kuitenkin ainoastaan täytäntöönpanotoimenpiteiden välityksellä.
58 Asetuksen N:o 1107/2009 ja erityisesti sen 24 artiklan 2 kohdan säännöksistä nimittäin seuraa, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 39 ja 40 kohdassa ilman, että sitä olisi riitautettu valituksen yhteydessä – sillä, että metalaksyyli luokitellaan riidanalaisessa asetuksessa korvattavaksi aineeksi, ei ole vaikutusta tämän aineen hyväksynnän uusimismenettelyn soveltamiseen. Tämä menettely, samoin kuin sellaisen tehoaineen, jota ei ole sisällytetty riidanalaisen asetuksen liitteenä olevaan luetteloon, hyväksynnän uusimismenettely, edellyttää sitä, että komissio antaa asetuksen asetuksen N:o 1107/2009 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
59 Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa, tästä seuraa, että metalaksyylin hyväksynnän uusimisen voimassaoloaikaan liittyvät riidanalaisen asetuksen vaikutukset syntyvät valittajaan nähden ainoastaan, jos asetuksen N:o 1107/2009 20 artiklan 1 kohdan, johon tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa viitataan, perusteella annetaan asetus, jossa tämän aineen hyväksyntä uusitaan enintään seitsemän vuoden ajaksi.
60 Vaikka valittajaan kohdistuvaa mahdollista lisätaakkaa, joka liittyy tarpeeseen uusia useammin metalaksyylin hyväksyntä, voidaan pitää riidanalaisen asetuksen antamisen vaikutuksena, tämä vaikutus ei toteudu tämän asetuksen antamisella vaan sillä, että komissio antaa asetuksen, joka koskee tämän aineen hyväksynnän uusimista.
61 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa totesi, että komission asetus, joka koskee korvattavien aineiden – kuten metalaksyylin – hyväksynnän uusimista, on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettu riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpide.
62 Toiseksi säännöistä, jotka koskevat korvattavia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia lupia sekä näiden lupien uusimista ja muuttamista, on todettava, että vaikka on totta, kuten valittaja huomauttaa, että riidanalaisen asetuksen seurauksena metalaksyyliä sisältäviin kasvinsuojeluaineisiin on sovellettava asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklassa tarkoitettua vertailevaa arviointimenettelyä, jonka puitteissa kyseessä olevan kasvinsuojeluaineen terveys- tai ympäristöriskejä verrataan korvaavaan tuotteeseen tai ei-kemialliseen tuholaisten valvonta- tai torjuntamenetelmään liittyviin riskeihin.
63 Valittaja ei voi kuitenkaan pätevästi väittää, että sen on toteutettava tämä vertaileva arviointi ja vastattava sen toteuttamisen aiheuttamista mahdollisista kustannuksista, osoittaakseen riidanalaisella asetuksella olleen siihen kohdistuvia vaikutuksia täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta riippumatta. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa, asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklan 1 ja 4 kohdasta ilmenee, että vertailevan arvioinnin toteuttaminen on jäsenvaltioiden asiana.
64 Valittajan perustelulla, jonka mukaan tiettyjen jäsenvaltioiden viranomaiset vaativat, että metalaksyyliä sisältävien kasvinsuojeluaineiden kansallisten lupien haltijoiden on toimitettava niille vertaileva arviointi, ei voida tukea valittajan väitettä, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella on sen oikeusasemaan vaikutuksia, jotka eivät riipu täytäntöönpanotoimenpiteistä. Näihin luvanhaltijoihin väitteen mukaan kohdistuvat velvollisuudet eivät nimittäin johdu riidanalaisesta asetuksesta vaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätöksestä.
65 Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 43 kohdassa ilman, että valittaja olisi riitauttanut sitä, asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklassa tarkoitetun vertailevan arvioinnin toteuttaminen ei myöskään ”vaikuta siihen, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdan, 43 artiklan 1 kohdan, 44 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot myöntävät, epäävät, uusivat tai peruuttavat kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat luvat tai muuttavat niitä”.
66 Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä myöskään todetessaan kyseisen määräyksen 44 kohdassa, että riidanalaisen asetuksen vaikutukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden suorittamaa metalaksyyliä sisältävien kasvinsuojeluaineiden terveys- tai ympäristöriskejä koskevaa vertailevaa arviointia verrattuna korvaavaan tuotteeseen tai ei-kemialliseen tuholaisten valvonta- tai torjuntamenetelmään, ”kohdistuvat [valittajaan] ainoastaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien välityksellä” ja että ”tällaiset toimet ovat näin ollen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä”.
67 Kolmanneksi säännöistä, jotka liittyvät siihen, että jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti korvattavia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat luvat, on todettava, että asetuksen N:o 1107/2009 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään kylläkin, että jäsenvaltio, joka vastaanottaa vastavuoroista tunnustamista koskevassa menettelyssä korvattavaa ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen, voi myöntää luvan kasvinsuojeluaineille, kun taas muissa kuin tämän 41 artiklan 2 kohdassa mainituissa muissa tapauksissa, ja sanotun vaikuttamatta tämän asetuksen 36 artiklan 3 kohdan soveltamiseen, jäsenvaltion on kyseisen asetuksen 41 artiklan 1 kohdan nojalla annettava tällainen lupa viimeksi mainitussa säännöksessä säädetyin edellytyksin.
68 Jos oletetaan, että riidanalaisen asetuksen antamisen seurauksena sen todennäköisyys, että jäsenvaltio hyväksyy metalaksyyliä sisältävän kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen vastavuoroista tunnustamista koskevassa menettelyssä, pienenee, tällaista hakemusta käsittelevän jäsenvaltion on kuitenkin tehtävä siitä päätös. Tältä osin on muistutettava, kuten tämän tuomion 47 kohdasta ilmenee, ettei merkitystä ole sillä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan mekaanisia vai eivät.
69 Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 48 kohdassa perustellusti, että riidanalaisen asetuksen vaikutukset, jotka koskevat korvattavaa ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien lupien vastavuoroisen tunnustamisen menettelyä, ”koskevat yksinomaan jäsenvaltioille jätettyä harkintavaltaa tehdä sellaista hakemusta koskeva päätös” ja että ”kyseiset vaikutukset voivat kohdistua [valittajaan] ainoastaan jäsenvaltioiden viranomaisten, jotka tekevät päätöksiä valittajan jättämistä vastavuoroista tunnustamista koskevista hakemuksista, toteuttamien toimien välityksellä”.
70 Kun huomioon otetaan tämän tuomion 52–69 kohta, on todettava, että vaikka riidanalaisella asetuksella, kun siinä sisällytettiin metalaksyyli korvattavien aineiden luetteloon, säädettiin, että metalaksyyliin sovelletaan tämän tuomion 49 kohdassa mainittuja erityissäännöksiä, ja sillä oli näin ollen oikeudellisia vaikutuksia, koska sillä muutettiin metalaksyyliin sovellettavaa unionin oikeusjärjestelmää, on kuitenkin niin, ettei valittaja ole osoittanut, että tällä muutoksella oli sen oikeusasemaan vaikutuksia, jotka eivät riipu SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitetuista täytäntöönpanotoimenpiteistä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis perustellusti, ettei valittajalla ollut asiavaltuutta nostaa kannetta tällä perusteella.
71 Tätä toteamusta ei saateta kyseenalaiseksi tämän tuomion 30 ja 37 kohdassa mainitulla valittajan väitteellä, jonka mukaan komission tai jäsenvaltioiden toimet, joilla pannaan täytäntöön metalaksyyliin sovellettavat erityissäännökset, ja erityisesti toimi, jolla komissio uusii tätä ainetta koskevan hyväksynnän, eivät ole riidanalaisen asetuksen vaan asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanotoimenpiteitä.
72 Toisin kuin valittaja antaa ymmärtää väitteissään, SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosan sanamuodossa ei edellytetä – jotta toimi katsottaisiin sääntelytoimen täytäntöönpanotoimenpiteeksi – että tämä toimi on tämän toimenpiteen oikeusperusta. Sama toimenpide voi olla sekä sen toimen, jonka säännökset muodostavat sen oikeusperustan, että erillisen toimen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen, täytäntöönpanotoimenpide, kun kaikki viimeksi mainitun toimen oikeusvaikutukset tai osa niistä toteutuvat valittajaan nähden ainoastaan tämän toimenpiteen välityksellä (ks. analogisesti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 40 kohta).
73 Nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 54–70 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen asetuksen oikeusvaikutukset toteutuvat valittajan osalta asetuksessa N:o 1107/2009 tarkoitettujen toimien, joita komissio tai jäsenvaltiot antavat metalaksyyliin sovellettavien erityissäännösten täytäntöön panemiseksi, avulla, ja nämä toimet ovat näin ollen viimeksi mainitun asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä.
74 Tämän tuomion 70 kohdassa esitettyä toteamusta eivät saata kyseenalaiseksi myöskään tämän tuomion 31–36 kohdassa esitetyt väitteet, joiden mukaan komission tai jäsenvaltioiden toimenpiteillä, joita ne mahdollisesti toteuttavat metalaksyyliin sovellettavien tämän tuomion 49 kohdassa mainittujen erityissäännösten täytäntöön panemiseksi, ei ole mitään vaikutusta metalaksyylin luokittelemiseen korvattavaksi aineeksi eikä siihen asetuksen N:o 1107/2009 nojalla sovellettavaan järjestelmään.
75 Näillä väitteillä ei voida kumota toteamusta, jonka mukaan sen vaikutukset, että metalaksyyliin sovelletaan asetuksessa N:o 1107/2009 säädettyjä erityissäännöksiä, toteutuvat valittajan oikeusasemaan nähden ainoastaan riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteiden avulla.
76 Kaiken edellä olevan perusteella on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 49 kohdassa perustellusti, että riidanalainen asetus edellytti valittajaan nähden SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.
77 Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Kolmas valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
78 Kolmannella valitusperusteellaan, jota on tarkasteltava toiseksi, valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on todennut valituksenalaisen määräyksen 28 ja 29 kohdassa, ettei riidanalainen asetus koskenut sitä erikseen.
79 Valittaja vetoaa siihen, että se oli ainoa, joka oli tehnyt komissiolle ilmoituksen, jotta metalaksyyli sisällytettäisiin direktiivin 91/414 liitteeseen I. Se oli myös nostanut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa kanteet, jotka johtivat komission ensimmäisen kielteisen päätöksen kumoamiseen ja direktiivin 2010/28, jolla metalaksyyli sisällytettiin direktiivin 91/414 liitteeseen I, antamiseen.
80 Valittaja väittää, että koska se oli ainoa yritys, joka oli vaatinut metalaksyylin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I, ja näin ollen ainoa, joka on vastuussa kyseisestä sisällyttämisestä, josta lisäksi riippuvat kaikki metalaksyyliä sisältävien kasvinsuojeluaineiden voimassa olevat kansalliset rekisteröinnit, riidanalainen asetus koskee sitä erikseen. Valittajan mukaan tämä tosiseikka erottaa sen kaikista muista henkilöistä suhteessa metalaksyyliin.
81 Lisäksi valittaja väittää, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että asetus annettiin erityisesti tehoaineita koskevien tarkastelukertomusten perusteella ja että yhdessä näistä kertomuksista todetaan, että valittaja oli ainoa, joka oli tehnyt komissiolle tämän tuomion 79 kohdassa mainitun ilmoituksen. Valittajan mukaan kyseinen asetus koskee näin ollen sitä erikseen.
82 Valittaja katsoo, että valituksenalainen määräys on tämän vuoksi kumottava ja että unionin tuomioistuimella on tiedossaan kaikki tarvittavat seikat voidakseen tutkia, koskeeko riidanalainen asetus sitä erikseen.
83 Tältä osin valittaja väittää yhtäältä sen, että metalaksyyliin sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 aineellisia säännöksiä, merkitsevän sitä, että tähän aineeseen sovelletaan rajoittavampia ehtoja kuin tehoaineisiin, jotka eivät ole korvattavia. Se korostaa toisaalta, että tämä seuraa suoraan riidanalaisesta asetuksesta eikä komissiolla tai kansallisilla viranomaisilla ole metalaksyyliin sovellettavien erityissäännösten täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymishetkellä harkintavaltaa sen suhteen, luokitellaanko metalaksyyli korvattavaksi aineeksi.
84 Komissio väittää, ettei kolmatta valitusperustetta voida ottaa tutkittavaksi, koska valittaja ainoastaan muistuttaa esittäneensä hakemuksen, joka johti metalaksyylin sisällyttämiseen direktiivin 91/414 liitteessä I olevaan tehoaineiden luetteloon. Komission mukaan valittaja ei esitä väitteitä, joilla voitaisiin osoittaa unionin yleisen tuomioistuimen todenneen virheellisesti, ettei tämä seikka sellaisenaan ole omiaan yksilöimään sitä, eikä valittaja riitauta nimenomaisesti unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan henkilön osallistuminen unionin toimen hyväksymiseen johtaneeseen menettelyyn on omiaan yksilöimään henkilön kyseiseen toimeen nähden ainoastaan silloin, kun unionin lainsäädännössä sille annetaan tiettyjä menettelyllisiä takeita.
85 Komission mukaan tämä valitusperuste on joka tapauksessa perusteeton.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
86 Ilman, että olisi tarpeen lausua niiden väitteiden tutkittavaksi ottamisesta, joita valittaja esitti tämän valitusperusteen yhteydessä osoittaakseen, että riidanalainen asetus koskee sitä erikseen, on todettava, että nämä väitteet on joka tapauksessa hylättävä perusteettomina.
87 Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 25 kohdassa mainitseman vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muut henkilöt kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin tällaisen päätöksen adressaatti (ks. mm. tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223 ja tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 93 kohta).
88 Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 26 kohdassa mainitsemasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että olisi katsottava, että toimenpide koskee näitä oikeussubjekteja erikseen, jos toimenpidettä sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
89 Se, että Euroopan unionin neuvostolla tai komissiolla on velvollisuus erityissäännösten nojalla ottaa huomioon suunnittelemansa toimen vaikutukset tiettyjen yksityishenkilöiden tilanteeseen, voi olla omiaan yksilöimään nämä, kun tämä toimi vaikuttaa niihin sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2003, komissio v. Nederlandse Antillen, C‑142/00 P, EU:C:2003:217, 71–76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
90 Nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan se seikka – jos se oletetaan toteen näytetyksi – että valittaja on osallistunut menettelyyn, jonka päätteeksi metalaksyyli sisällytettiin direktiivin 91/414 liitteeseen I tämän tuomion 79–81 kohdassa esitetyllä tavalla, ei ole omiaan yksilöimään sitä tämän tuomion 87–89 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti riidanalaiseen asetukseen nähden.
91 Valittaja ei ole varsinkaan millään tavalla osoittanut, että tämä osallistuminen olisi omiaan saattamaan kyseenalaiseksi valituksenalaisen määräyksen 28 kohdassa esitetyn toteamuksen, jonka mukaan riidanalainen asetus koskee valittajaa ainoastaan sen objektiivisen ominaisuuden vuoksi, joka valittajalla on metalaksyylin maahantuojana ja kyseistä ainetta sisältävien tuotteiden myyjänä, samalla tavalla kuin se koskee mitä tahansa muuta talouden toimijaa, joka on tosiasiallisesti tai mahdollisesti samanlaisessa tilanteessa. On lisäksi kiistatonta, että riidanalaisen asetuksen antamisvaiheessa päätettäessä siitä, että metalaksyyli sisällytetään korvattavien aineiden luetteloon, ei otettu huomioon valittajalle tunnusomaisia erityispiirteitä vaan – kuten kyseisen määräyksen 9 kohdasta ilmenee – päätös tehtiin sillä perusteella, että tämä aine sisältää merkittävän osan inaktiivisia isomeerejä asetuksen N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. analogisesti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 66 kohta).
92 Tästä seuraa, että valittajan tämän valitusperusteen yhteydessä esittämät väitteet eivät osoita mitään oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt todetessaan valituksenalaisen määräyksen 29 kohdassa, ettei riidanalainen asetus koskenut sitä erikseen.
93 Lopuksi on todettava, että koska yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellista virhettä tekemättä, ettei riidanalainen asetus koskenut valittajaa erikseen, ja koska toisaalta sen edellytykset, että unionin oikeussääntö, jonka kumoamista vaaditaan, koskee henkilöä sekä suoraan että erikseen, ovat kumulatiivisia (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 76 kohta), tämän tuomion 82 ja 83 kohdassa esitetyt väitteet, jotka koskevat sitä, koskeeko riidanalainen asetus valittajaa suoraan, ovat tehottomia ja ne on tämän vuoksi hylättävä.
94 Tästä seuraa, että kolmas valitusperuste on hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.
Toinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
95 Toisessa valitusperusteessaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen määräyksen 50–58 kohdassa, ettei valittaja kanteen tutkimatta jättämisen vuoksi jäänyt ilman tehokasta oikeussuojaa.
96 Valittaja väittää, ettei se voi riitauttaa riidanalaisen asetuksen kansallista täytäntöönpanotoimenpidettä eikä kyseenalaistaa riidanalaisen asetuksen vaikutuksia. Erityisesti valittaja katsoo, että niin kauan kuin kansallinen viranomainen ei päätä metalaksyylin korvaamisesta, tästä aineesta on tehtävä säännöllisiä vertailevia arviointeja, joita valittaja ei voisi riitauttaa, koska sillä ei ole oikeutettua intressiä saattaa kyseenalaiseksi sitä hyödyttävää toimea. Valittajan mukaan Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) ja Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin, Espanja) ovat katsoneet, että valittajalla ei ole oikeussuojan tarvetta eikä asiavaltuutta, kun päätös, jonka se riitauttaa, ei ole sille vastainen.
97 Valittajan mukaan sen olisi tämän vuoksi saatava kansalliset viranomaiset tekemään kielteinen päätös, josta se voisi nostaa kanteen, jossa se riitauttaa metalaksyylin luokittelun korvattavaksi aineeksi.
98 Komissio väittää, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska valittaja ainoastaan toistaa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä väitteet, joiden mukaan sillä ei ole tehokasta oikeussuojaa, arvostelematta kuitenkaan unionin yleisen tuomioistuimen näihin väitteisiin antamaa vastausta, sellaisena kuin se esitetään valituksenalaisen määräyksen 50–59 kohdassa.
99 Toissijaisesti komissio katsoo, että toinen valitusperuste on perusteeton.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
100 Ilman, että olisi tarpeen lausua tämän valitusperusteen tutkittavaksi ottamisesta, on todettava, että se on joka tapauksessa hylättävä perusteettomana.
101 Erityisesti on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa tämän kuitenkaan johtamatta kyseisten EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
102 Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan varmistavat paitsi unionin tuomioistuin myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet. EUT-sopimuksella eli yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla sekä toisaalta SEUT 267 artiklalla on näet luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuinten tehtäväksi (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
103 Tältä osin on täsmennettävä, että yksityisillä on kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä oikeus riitauttaa tuomioistuimissa minkä tahansa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuus, joka liittyy yleisesti sovellettavan unionin toimen soveltamiseen niiden osalta, ja vedota viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
104 Tästä seuraa, että pätevyyden arviointia koskeva ennakkoratkaisupyyntö on kumoamiskanteen kaltainen keino valvoa unionin toimien laillisuutta (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
105 Tässä yhteydessä on huomautettava, että kun kansallinen tuomioistuin katsoo, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista unionin toimen pätemättömyysperusteista on perusteltu, sen on lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä unionin tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä, koska ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta unionin toimen pätemättömyys (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
106 Sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät täytä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettuja edellytyksiä kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimissa, jäsenvaltioiden on siis luotava sellainen oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata perusoikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
107 Tuo jäsenvaltioiden velvollisuus on vahvistettu SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, jonka mukaan jäsenvaltiot ”säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”. Tällainen velvollisuus seuraa myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklasta siltä osin kuin kyse on jäsenvaltioiden toimenpiteistä, joita ne toteuttavat unionin oikeuden soveltamiseksi perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
108 Kuten tämän tuomion 48–76 kohdasta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa perustellusti, että riidanalainen asetus edellytti valittajaan nähden SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.
109 Kun otetaan huomioon tämän tuomion 101–107 kohdassa mainittu ja unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 51–57 kohdassa esittelemä oikeuskäytäntö, unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen valituksenalaisen määräyksen 58 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä myös, että valittajan väite, jonka mukaan sen valituksenalaisesta määräyksestä nostaman kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen vaaransi sen oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan, oli hylättävä. Vaikka valittaja ei voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa riidanalaista asetusta suoraan unionin tuomioistuimissa, se voi kuitenkin vedota kyseisen asetuksen pätemättömyyteen sellaisen kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä, jolla riitautetaan jäsenvaltion toimi, joka on kyseisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpide, ja saada tämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (ks. analogisesti tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C-274/12 P, EU:C:2013:852, 59 kohta).
110 Lisäksi valittaja voisi mahdollisesti riitauttaa komission asetuksen, jolla uusitaan metalaksyylille myönnetty hyväksyntä, unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuilla edellytyksillä ja tämän kanteen yhteydessä riitauttaa riidanalaisen asetuksen pätevyyden tätä vastaan esitetyllä lainvastaisuusväitteellä tämän tuomion 44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kyseenalaistaakseen metalaksyylille myönnetyn hyväksynnän uusimisen voimassaoloajan.
111 Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
112 Kaiken edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
113 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
114 Koska komissio on vaatinut, että valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska valittaja on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Industrias Químicas del Vallés SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset