Valitus, jonka Trasta Komercbanka AS, Ivan Fursin, Igors Buimisters, C & R Invest SIA, Figon Co. Ltd, GCK Holding Netherlands BV ja Rikam Holding SA ovat tehneet 28.11.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-247/16, Trasta Komercbanka ym. v. EKP, 12.9.2017 antamasta tuomiosta
(asia C-669/17 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittajat: Trasta Komercbanka AS, Ivan Fursin, Igors Buimisters, C & R Invest SIA, Figon Co. Ltd, GCK Holding Netherlands BV ja Rikam Holding SA (edustajat: O.H. Behrends, L. Feddern ja M. Kirchner, Rechtsanwälte)
Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki
Vaatimukset
Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta
kumoamaan määräysosan 1 kohdan, jossa unionin yleinen tuomioistuin määrää, että lausunnon antaminen Trasta Komercbanka AS:n (TKB) kumoamiskanteesta raukeaa
toteamaan, että TKB:n kumoamiskanne ei ole vailla kohdetta
toteamaan, että kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi
palauttamaan asian unionin yleiselle tuomioistuimelle, jotta se ratkaisee kumoamiskanteen
velvoittamaan Euroopan keskuspankin (EKP) korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut ja valituksesta aiheutuneet kulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että TKB:n kanneoikeus kuuluu selvitysmiehelle. Valittajat väittävät, että tämä näkemys on ristiriidassa SEUT 263 artiklan ja tehokkaan oikeussuojan takaamisen sekä siihen liittyvien useiden periaatteiden kanssa.
Valittajat väittävät toisessa valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen katsoessaan, että osakkeenomistajien kanteella pyrittiin korvaamaan osakkeenomistajien mahdollisuus puolustaa TKB:n toimilupaa TKB:n itsensä nostamalla kanteella.
Valittajat vetoavat kolmannessa valitusperusteessa lisäksi useisiin muihin asiavirheisiin, muun muassa laiminlyöntiin soveltaa nemo auditur -periaatetta (kukaan ei voi vedota omaan lainvastaiseen menettelyynsä), kun otetaan huomioon, että EKP on puuttunut TKB:n kanneoikeuteen.
Valittajat väittävät neljännessä valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt ottaa huomioon vaatimukset (myös muotovaatimukset), joiden nojalla on mahdollista pätevästi peruuttaa TKB:n alun perin antama valtuutus.
Valittajat väittävät viidennessä valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti soveltanut työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohtaa eikä 131 artiklaa, sekä viittaavat useisiin muihin menettelyllisiin virheisiin.
____________