Asia C‑583/11 P
Inuit Tapiriit Kanatami ym.
vastaan
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Muutoksenhaku – Asetus (EY) N:o 1007/2009 – Hyljetuotteiden kauppa – Hyljetuotteiden tuontia ja myyntiä koskevat rajoitukset – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kanneoikeus – SEUT 263 artiklan neljäs kohta – Sääntelytoimen käsite – Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt toimet – Tehokasta oikeussuojaa koskeva perusoikeus
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 3.10.2013
1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen – Sen riitauttaminen, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut yhteisön oikeutta – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta)
2. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, systemaattinen ja teleologinen tulkinta – Säännöksen syntyhistoriaan turvautumisen hyväksyttävyys
3. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
4. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Hyljetuotteiden kaupasta annettu asetus N:o 1007/2009 – Asetus ei koske kantajia erikseen – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1007/2009)
5. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Edellytykset, jotka ovat kumulatiivisia – Kanteen tutkimatta jättäminen, jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Sen hyväksyttävyys, että unionin yleinen tuomioistuin turvautuu implisiittisiin perusteluihin – Edellytykset
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
7. Perusoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Unionin toimien laillisuusvalvonta – Yksityiskohtaiset säännöt – Se, suojaavatko unionin tuomioistuimet vai kansalliset tuomioistuimet kyseistä oikeutta, riippuu riidanalaisen toimen oikeudellisesta luonteesta – Mahdollisuus turvautua kumoamiskanteeseen tai ennakkoratkaisupyyntöön pätevyyden arvioimiseksi
(SEU 19 artiklan 1 kohta; SEUT 263 artiklan neljäs kohta; SEUT 267 artikla ja SEUT 277 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 52 artiklan 7 kohta)
1. SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Kyseisissä määräyksissä asetettua perusteluvelvollisuutta ei täytä sellainen valitus, jossa vain toistetaan sanasta sanaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen.
Jos valittaja kuitenkin riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa.
(ks. 46 ja 47 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 50 kohta)
3. SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa nimetään unionin toimet, joista voidaan nostaa kumoamiskanne unionin tuomioistuimissa ja joita ovat yhtäältä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt toimet ja toisaalta muut sitovat toimet, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin ja jotka voivat olla yksittäistapausta koskevia toimia tai yleisesti sovellettavia toimia.
Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kanneoikeudesta on todettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kaksi ensimmäistä osaa koskevat kaikkia unionin toimia, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia. Kyseisiin määräyksiin sisältyvä toimen käsite kattaa siis lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt tai muut yleisesti sovellettavat toimet ja yksittäistapausta koskevat toimet.
Lissabonin sopimuksella SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan lisättiin kolmas osa, jossa lievennetään luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden nostamien kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Kyseisen osan mukaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden nostamien kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottaminen ei vaadi sen kyseisen määräyksen toisessa osassa määrätyn edellytyksen täyttymistä, että toimi koskee niitä erikseen, vaan siinä otetaan käyttöön kyseinen oikeussuojakeino sellaisen sääntelytoimen osalta, joka ei edellytä täytänöönpanotoimenpiteitä ja joka koskee kantajaa suoraan.
SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannesta osasta ilmenee sääntelytoimen käsitteen osalta, että sen ulottuvuus on suppeampi kuin sen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan ensimmäisessä ja toisessa osassa tarkoitetun toimen käsitteen ulottuvuus; toimella luonnehditaan muuntyyppisiä toimenpiteitä, joiden kumoamista luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vaatia. Ensiksi mainitulla käsitteellä ei voida katsoa tarkoitettavan kaikkia yleisesti sovellettavia toimia, vaan se liittyy tämänluonteisten toimien rajoitetumpaan ryhmään. Vastakkaisen tulkinnan omaksuminen johtaisi siihen, ettei SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa ja kolmannessa osassa tehdyllä erolla ilmaisujen toimi ja sääntelytoimi välillä olisi enää mitään merkitystä.
Lisäksi Euroopan perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen III-365 artiklan 4 kohdan valmisteluasiakirjoista ilmenee, että vaikka EY 230 artiklan neljännen kohdan muutoksella pyrittiin laajentamaan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä, lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen toimien tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ei kuitenkaan ollut tarvetta muuttaa. Sen perusteella, että kyseisen määräyksen muutosehdotuksessa käytettiin ilmaisua ”sääntelytoimi”, voitiin siis osoittaa sellaisten toimien ryhmä, joista vastedes voidaan nostaa kumoamiskanne aikaisempaa lievemmin edellytyksin, säilyttämällä samalla rajoitettu lähestymistapa yksityisten lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyistä säädöksistä nostamien kanteiden osalta, joiden osalta on edelleen voimassa ehto ”koskee suoraan ja erikseen”.
Tämän perusteella EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kanneoikeuden muuttamisella pyrittiin siihen, että kyseiset henkilöt voivat lievemmin edellytyksin nostaa kumoamiskanteen yleisesti sovellettavista toimista lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta.
(ks. 52 ja 54–60 kohta)
4. Sen edellytyksen sisältöä, jonka mukaan toimen, jonka kumoamista vaaditaan, on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla koskettava kantajaa erikseen, ei ole muutettu Lissabonin sopimuksella. Sen mukaan luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt täyttävät edellytyksen, jonka mukaan riidanalaisen toimen on koskettava niitä erikseen, ainoastaan, jos kyseinen toimi vaikuttaa niiden oikeudelliseen asemaan niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti. Hyljetuotteiden kaupasta annetussa asetuksessa N:o 1007/2009 vahvistettu hyljetuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto on siis muotoiltu yleisluonteisesti, ja sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin sen soveltamisalan piiriin kuuluviin taloudellisiin toimijoihin.
(ks. 71–73 kohta)
5. SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen sellaisen toimen kumoamiseksi, joka ei ole hänelle osoitettu toimi eikä sääntelytoimi, ainoastaan, jos tämä toimi koskee häntä sekä suoraan että erikseen. Koska edellytykset, joiden mukaan toimen, jonka kumoamista vaaditaan, on koskettava kantajaa suoraan ja erikseen, ovat kumulatiivisia, se, ettei kantaja täytä niistä toista, johtaa siihen, että kantajan kyseisestä toimesta nostama kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta.
(ks. 75 ja 76 kohta)
6. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole velvollisuutta esittää selvitystä, jossa seurataan tyhjentävästi kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat näet olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi kyseessä olevat toimenpiteet on toteutettu, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.
Sen, ettei unionin yleinen tuomioistuin mainitse nimenomaisesti säännöksiä tai määräyksiä, joihin kantajat ovat vedonneet, eikä käsittele nimenomaisesti kaikkia niiden esittämien väitteiden yksityiskohtia, ei voida katsoa merkitsevän perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä. Sama koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt, ettei se voi sivuuttaa näitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa nimenomaisesti määrättyjä edellytyksiä kanteen nostamiselle asetuksesta, vaikka se onkin tulkinnut kyseistä määräystä sanamuodon mukaisesti, historiallisesti ja teleologisesti. Kun unionin yleinen tuomioistuin ottaa kantaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn sääntelytoimen käsitteen ulottuvuuteen esittämällä perinteisen tulkinnan unionin oikeudessa tunnustettujen tulkintamenetelmien mukaan, tällaisella menettelytavalla ei näet ole vaikutusta siihen, että mainittu käsite merkitsee yhtä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa nimenomaisesti määrättyä tutkittavaksi ottamisen edellytystä, joka luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden nostaman kumoamiskanteen on täytettävä, eikä se voi johtaa siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat ristiriitaiset.
(ks. 82–84 kohta)
7. Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet varmistavat unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan. Unioni on lisäksi oikeusunioni, jossa sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien toimien yhteensoveltuvuus etenkin perussopimusten, yleisten oikeusperiaatteiden ja perusoikeuksien kanssa.
Tätä varten yhtäältä EUT-sopimuksen 263 ja 277 artiklalla sekä toisaalta sen 267 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuimien tehtäväksi. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa suoraan yleisesti sovellettavia unionin toimia, suojellaan siis siltä, että niihin sovelletaan tällaisia toimia. Jos mainittujen toimien täytäntöönpano kuuluu unionin toimielimille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa unionin tuomioistuimissa kanteen soveltamistoimista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja vedota SEUT 277 artiklan nojalla kanteen tueksi kyseisen yleisen toimen lainvastaisuuteen. Jos täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota kyseisen unionin toimen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti tältä osin unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä.
Tästä seuraa, että pätevyyden arviointia koskeva ennakkoratkaisupyyntö on kumoamiskanteen kaltainen keino valvoa unionin toimien laillisuutta.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklalla myönnetystä suojasta on huomautettava, että tuon artiklan tarkoituksena ei ole muuttaa perussopimuksissa määrättyä tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä etenkään niitä sääntöjä, jotka koskevat Euroopan unionin tuomioistuimissa suoraan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on siis tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa tämän kuitenkaan johtamatta mainitussa perussopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen. Kansallisten tuomioistuimien roolista on huomautettava, että kansalliset tuomioistuimet toteuttavat yhteistyössä unionin tuomioistuimen kanssa niille yhteisesti annettua tehtävää turvata se, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata perusoikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, ja tuo velvollisuus on vahvistettu SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa.
Niistä oikeussuojakeinoista, joista jäsenvaltioiden on säädettävä, on todettava, että joskin EUT-sopimuksessa on otettu käyttöön tiettyjä suoria kanteita, joita luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat tarvittaessa nostaa unionin tuomioistuimissa, EUT-sopimuksen ja SEU 19 artiklan tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut perustaa kansallisissa tuomioistuimissa unionin oikeussääntöjen noudattamisen varmistamiseksi muita oikeussuojakeinoja kuin ne, jotka on otettu käyttöön kansallisessa oikeudessa. Asia olisi toisin ainoastaan, jos kyseisen kansallisen oikeusjärjestyksen rakenteesta ilmenee, ettei ole olemassa mitään sellaista oikeussuojakeinoa, jolla voidaan vaikka liitännäisesti varmistaa yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevien oikeuksien kunnioittaminen, tai jos yksityisten ainoana keinona saada asiansa käsiteltäväksi tuomioistuimessa olisi se, että ne joutuvat rikkomaan lakia.
Perusoikeuskirjan 47 artiklassa myönnetty suoja ei myöskään edellytä, että yksityinen voi varauksettomasti nostaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyistä unionin toimista kumoamiskanteen suoraan unionin tuomioistuimissa. Kyseinen perusoikeus ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta eivät näet edellytä, että yksityinen voi nostaa suoraan tällaisista toimista kanteen kansallisissa tuomioistuimissa.
(ks. 90–93, 95, 97–101 ja 103–106 kohta)