UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
13 päivänä kesäkuuta 2017 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää kolmea tölkkiä – Aiempi malli – Mitättömyysperuste – Yksilöllinen luonne – Erilainen kokonaisvaikutelma – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta – Sellaisten esineiden kokonaisuus, jotka muodostavat yhtenäisen tuotteen – Rekisteröidyn yhteisömallin kuvauksen ulottuvuus – Perusteluvelvollisuus – Asianosaisen sijaan tuleminen oikeudenkäynnissä
Asiassa T‑9/15,
Ball Beverage Packaging Europe Ltd, kotipaikka Luton (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja A. Renck, hyväksytty Ball Europe GmbH:n sijaantulijaksi,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään M. S. Hanne,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Crown Hellas Can SA, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajinaan N. Coulson, solicitor, ja J. Koepp, solicitor,
ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 8.9.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1408/2012-3), joka liittyy Crown Hellas Canin ja Ball Europen väliseen mitättömyysmenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit E. Buttigieg (esittelevä tuomari) ja L. Calvo-Sotelo Ibáñez-Martín,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Lamote,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.1.2015 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.4.2015 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.4.2015 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.7.2015 jätetyn kantajan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.10.2015 jätetyn vastaajan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 174 artiklan nojalla esitetyn sijaantulopyynnön, jonka kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.10.2016, sekä EUIPO:n 2.11.2016 ja Ball Europen 18.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämät huomautukset,
ottaen huomioon työjärjestyksen 174 artiklan ja 176 artiklan 3 ja 5 kohdan,
on 28.10.2016 pidetyn suullisen käsittelyn johdosta
antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Ball Europe GmbH on 24.9.2004 numerolla 2309900006 tavaroille ”tölkit [juomia varten]” rekisteröidyn yhteisömallin haltija. Riidanalainen malli on seuraava:
2 Hakiessaan riidanalaisen mallin rekisteröintiä Euroopan unionin teollisoikeuksien virastossa (EUIPO) Ball Europe oli vedonnut 27.3.2004 ja 27.4.2004 rekisteröityjen kahden saksalaisen mallin aiemmuuteen.
3 Riidanalaisen mallin rekisteröintihakemus oli tehty saksaksi, ja Ball Europe oli merkinnyt englannin toiseksi kieleksi yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 98 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
4 Virallisen rekisteröinnin hakemuslomakkeen osaan, joka on varattu rekisteröitäväksi haetun mallin selitykselle, Ball Europe oli kirjoittanut seuraavan tekstin englanniksi:
”Group of cans for drink, all having a sleek but high appearance with reduced neck, preferably made of thin sheet metal, especially for filling volumes of 250 ml, 300 ml or 330 ml, respectively.” (Sellaisten juomatölkkien ryhmä, joiden ulkoasu on sulavalinjainen mutta korkea, joissa on lyhyt kaula ja jotka on tehty etupäässä ohuesta metallilevystä, erityisesti vetoisuuksille 250 ml, 300 ml tai 330 ml).
5 Väliintulija Crown Hellas Can SA teki 14.2.2011 EUIPO:ssa vaatimuksen riidanalaisen mallin mitätöimisestä. Se vetosi mitättömyysperusteena asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sillä perusteella, ettei riidanalainen malli ole mainitun asetuksen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla uusi eikä se ole tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla luonteeltaan yksilöllinen.
6 Väliintulija nimittäin väitti, että riidanalainen malli on sama kuin jäljempänä esitetyt kolme tölkkiä, jotka olivat tulleet tunnetuiksi ennen riidanalaisen mallin aiemmuuspäivää.
7 Mitättömyysosasto hylkäsi 8.6.2012 tekemällään päätöksellä riidanalaisen mallin mitättömyysvaatimuksen sillä perusteella, että malli on vaaditulla tavalla uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.
8 Väliintulija valitti 30.7.2012 mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.
9 EUIPO:n kolmas valituslautakunta kumosi 8.9.2014 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) mitättömyysosaston päätöksen ja julisti riidanalaisen mallin mitättömäksi sillä perusteella, ettei sillä ole asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua yksilöllistä luonnetta. Se ei ole lausunut mainitun mallin uutuudesta.
10 Valituslautakunta tutki riidanalaisen mallin suojan kohteen ja totesi, että se muodostuu yksittäisen tölkin, joka esitetään kolmessa eri koossa, ulkoasusta. Se nojautui asetuksen N:o 6/2002 98 artiklan 1 kohtaan eikä ottanut huomioon rekisteröintihakemukseen sisältyvää riidanalaisen mallin englanninkielistä selitystä siitä syystä, ettei mainittua selitystä ollut laadittu Ball Europen valitsemalla hakemuksen kielellä.
11 Lisäksi valituslautakunta totesi riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin yhteydessä pääosin, että riidanalaisen mallin ja aiempien mallien väliset erot ovat merkityksettömiä eivätkä ne vaikuta asiantuntevan käyttäjän, joka on käsiteltävässä asiassa määritelty juomateollisuudessa pakkaamisesta vastaavaksi henkilöksi, muodostamaan kokonaisvaikutelmaan.
Asianosaisten vaatimukset
12 Ball Europe vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa Ball Europen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– pysyttää riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa Ball Europen korvaamaan tähän kannemenettelyyn liittyvät oikeudenkäyntikulut sekä mitättömyysosaston ja valituslautakunnan menettelyyn liittyvät kustannukset.
Oikeudellinen arviointi
15 Asianosaisten kuulemisen jälkeen Ball Beverage Packaging Europe Ltd on hyväksyttävä Ball Europen seuraajaksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 176 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
16 On myös muistettava, että työjärjestyksen 176 artiklan 5 kohdan nojalla on niin, että jos asianosaisseuraantoa koskeva hakemus hyväksytään, siirronsaajan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on asianosaisseuraannon ajankohtana. Häntä sitovat sen asianosaisen jättämät oikeudenkäyntiasiakirjat, jonka tilalle hän on tullut.
17 Kantaja, Ball Beverage Packaging Europe, esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen liittyy asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen, joka koskee perusteluvelvollisuutta, rikkomiseen ja toinen mainitun asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 6 artiklan säännösten rikkomiseen.
18 Unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämän kysymyksen johdosta kantaja väitti, että kannekirjelmän 21 kohdassa on esitetty implisiittisesti myös kolmas kanneperuste, joka liittyy puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen siltä osin kuin valituslautakunnan olisi pitänyt antaa sille mahdollisuus ottaa kantaa riidanalaisen mallin suojan kohteen määrittelyyn, mitä kysymystä käsiteltiin ensimmäisen kerran riidanalaisessa päätöksessä. EUIPO ja väliintulija ovat kiistäneet sen, että mainittu kohta sisältää itsenäisen oikeudellisen perusteen, joka liittyy puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, ja väittäneet, että koska ne eivät olleet tulkinneet tätä kohtaa tällä tavoin, ne eivät olleet voineet esittää huomautuksia tästä kanneperusteesta, jonka kantaja väittää esittäneensä.
19 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista.
20 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhteenvedon kanteen oikeudellisista perusteista on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja (ks. tuomio 13.6.2012, Insula v. komissio, T-246/09, ei julkaistu, EU:T:2012:287, 221 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä johtuu, että kannekirjelmästä on yksiselitteisesti käytävä ilmi kanteen tueksi esitetyn kanneperusteen merkitys ja laajuus (tuomio 13.6.2012, Insula v. komissio, T-246/09, ei julkaistu, EU:T:2012:287, 262 kohta).
21 Käsiteltävässä asiassa kantaja vetoaa kannekirjelmässä selvästi kahteen edellä 17 kohdassa esitettyyn kanneperusteeseen. Lisäksi on huomattava, että kantaja moittii kannekirjelmän 21 kohdassa valituslautakuntaa siitä, että se oli muuttanut riidanalaisen mallin suojan kohdetta, ”vaikka tätä asiaa ei ollut saatettu valituslautakunnan käsiteltäväksi”. Lisäksi kantaja väittää kannekirjelmän 19 kohdassa, että valituslautakunnan huomautukset riidanalaisen mallin asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan mukaisesta rekisteröintikelpoisuudesta ovat merkityksettömiä sikäli kuin osapuolet eivät ole voineet ottaa kantaa tähän problematiikkaan asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan toisessa virkkeessä edellytetyllä tavalla. Näistä väitteistä ei kuitenkaan voida päätellä, että kantaja esittää itsenäisen kanneperusteen, joka liittyy sen puolustautumisoikeuksien rikkomiseen. Tähän kanneperusteeseen ei ole vedottu nimenomaisesti, kuten kantaja on myöntänyt suullisessa käsittelyssä, eikä sitä ole kehitelty riittävästi. Kannekirjelmän rakenne, siinä käytetyt otsikot tai sen osa, jonka otsikko on ”Kanteen tueksi esitettyjen kanneperusteiden tiivistelmä”, tai sen muu sisältö eivät osoita, että kantaja on esittänyt itsenäisen kanneperusteen, joka liittyy sen puolustautumisoikeuksien rikkomiseen. Erityisesti on huomattava, että kannekirjelmän 19 ja 21 kohta ovat otsikon ”asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohtaa koskeva täydentävä lausuma” alla ja että kannekirjelmän sen osan sisällössä, joka on sijoitettu tämän otsikon alle, tuodaan selvästi esille kaksi väitettä, joista ensimmäisen mukaan valituslautakunnan toteamukset riidanalaisen mallin rekisteröintikelpoisuudesta ovat merkityksettömiä ja joista toisen mukaan valituslautakunta on määritellyt virheellisesti mainitun mallin suojan kohteen. Lisäksi EUIPO ja väliintulija eivät ole ymmärtäneet, että edellä mainitut kannekirjelmän 19 ja 21 kohtaan sisältyvät väitteet sisältäisivät puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan kanneperusteen, minkä vuoksi nämä osapuolet eivät ole lainkaan vastanneet siihen kirjelmissään.
22 Tässä tilanteessa on todettava, ettei puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva kanneperuste, jonka kantaja väittää esittäneensä kannekirjelmässä, täytä 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, asetettuja edellytyksiä, minkä vuoksi se on jätettävä tutkimatta.
Asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen rikkomista koskeva kanneperuste
23 Kantaja väittää, ettei riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa oleva valituslautakunnan toteamus, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä tuntee juomatölkkien tavanomaiset vetoisuudet eikä kiinnitä huomiota niiden kokoeroihin, ole perusteltu, koska sen tueksi ei ole esitetty mitään perustetta. Sen mukaan tämä toteamus on riidanalaisen päätöksen rakenteen osalta ratkaiseva, koska se on saanut valituslautakunnan toteamaan riidanalaisen mallin mitättömäksi, mistä johtuu, että perustelujen puuttuminen tältä osin tarkoittaa asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisessä virkkeessä mainitun perusteluvelvollisuuden rikkomista.
24 Kantaja väitti suullisessa käsittelyssä myös, ettei valituslautakunta ole ”ottanut huomioon” erikoistuneen aikakauslehden artikkelia ja muita asiakirjoja, jotka esitettiin hallinnollisessa menettelyssä ja jotka osoittavat, että asiantunteva käyttäjä kiinnittää huomiota juomatölkkien kokoeroihin. Näiden todisteiden jättäminen ”huomioon ottamatta” tarkoittaa myös perustelujen puuttumista.
25 EUIPO ja väliintulija pitävät tätä kanneperustetta perusteettomana.
26 On muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan EUIPO:n päätökset on perusteltava. Tällä perusteluvelvollisuudella on sama laajuus kuin SEUT 296 artiklasta johtuvalla perusteluvelvollisuudella, jonka mukaan toimen antajan perustelujen on ilmettävä selvästi ja yksiselitteisesti, ja niiden kahtena tavoitteena on mahdollistaa yhtäältä se, että asianosaiset saavat niiden avulla selville toteutetun toimen perusteet, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja toisaalta se, että unionin tuomioistuin voi valvoa päätöksen laillisuutta. Valituslautakuntia ei kuitenkaan voida vaatia esittämään perusteluja, joissa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (tuomio 25.4.2013, Bell & Ross v. SMHV – KIN (Rannekellon kehys), T-80/10, ei julkaistu, EU:T:2013:214, 37 kohta ja tuomio 18.11.2015, Liu v. SMHV – DSN Marketing (Kannettavan tietokoneen suojakotelo), T-813/14, ei julkaistu, EU:T:2015:868, 15 kohta).
27 Lisäksi on muistettava, että velvollisuus perustella päätös on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta. Päätöksen perusteluissa nimittäin ilmaistaan virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 25.4.2013, Rannekellon kehys, T-80/10, ei julkaistu, EU:T:2013:214, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Valituslautakunta totesi käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riidanalaisen mallin asiantuntevalle käyttäjälle luoman kokonaisvaikutelman arvioinnin yhteydessä seuraavaa:
”Mittasuhteiden erot, joihin haltija vetoaa, eivät ole havaittavia. Korkeus–pituus-suhde näyttää olevan vertailtavissa malleissa melkein sama. Vaikka asiantunteva käyttäjä havaitsisi mittasuhteiden erot, niillä ei olisi merkitystä kokonaisvaikutelmassa. Myöskään riidanalaisen mallin kuva kolmessa eri koossa ei ole peruste merkitykselliselle erolle. Asiantunteva käyttäjä tuntee juomatölkkien tavanomaiset vetoisuudet eikä kiinnitä huomiota niiden kokoeroihin kokonaisvaikutelmassa.”
29 Riidanalaisen päätöksen 34 kohdan viimeisessä virkkeessä tehdyt toteamukset, luettuna tämän päätöksen yhteydessä, eivät sisällä perusteluvirhettä.
30 Valituslautakunta nimittäin määritteli riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa asiantuntevan käyttäjän henkilöksi, joka vastaa juomien pullottamisesta juomateollisuudessa ja joka saa tietoa asiaan liittyvistä tarjouksista muun muassa erikoisalojen aikakauslehdistä.
31 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, ettei juomatölkkien vetoisuus tavanomaisesti ylitä 500:aa millilitraa, että tämä vetoisuus vastaa markkinoilla juomien myynnissä tavanomaisesti käytettyjä määriä ja että mainittu vetoisuus vaikuttaa tölkkien kokoon.
32 Valituslautakunta täsmensi lopuksi riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa, etteivät konkreettiset mittasuhteet tai vetoisuus ole pääteltävissä riidanalaisesta mallista ja että yksilöllisen luonteen arvioimisessa merkitystä on vain vertailtavien mallien luomalla kokonaisvaikutelmalla.
33 Kun ensiksi otetaan huomioon toteamus standardisoinnista juomatölkkien vetoisuuden osalta, toiseksi sen seikan toteaminen, että vetoisuus vaikuttaa tölkkien kokoon, kolmanneksi sen seikan toteaminen, että asiantunteva käyttäjä käsiteltävässä asiassa on määritelty pullottajaksi, ja neljänneksi ne toteamukset, joiden mukaan konkreettisia mittasuhteita tai vetoisuutta ei voida päätellä riidanalaisesta mallista ja joiden mukaan pelkkä kokonaisvaikutelma on merkityksellinen, valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 34 kohdan viimeisessä virkkeessä oleva toteamus, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä tuntee juomatölkkien tavanomaiset vetoisuudet eikä kiinnitä huomiota niistä johtuviin kokoeroihin kokonaisvaikutelmassa, on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.
34 Lisäksi vastoin kantajan väitettä riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa olevat toteamukset ovat yleisiä eivätkä ne ole ratkaisevia valituslautakunnan tekemälle päätelmälle. Tämä päätelmä perustui toteamukseen, jonka mukaan riidanalaisen mallin asiantuntevalle käyttäjälle luoma kokonaisvaikutelma ei eroa siitä kokonaisvaikutelmasta, jonka tämä sama käyttäjä saa aiemmista malleista, koska valituslautakunta totesi ensiksi muun muassa, että tölkkien kaulan ja pohjan muotoilun erot ovat merkityksettömiä (riidanalaisen päätöksen 33 kohta), että mittasuhteiden erot, joihin kantaja vetoaa, eivät ole havaittavia, että korkeuden suhde leveyteen on melkein sama (riidanalaisen päätöksen 34 kohta) ja ettei konkreettisia mittasuhteita tai vetoisuutta voida päätellä riidanalaisesta mallista (riidanalaisen päätöksen 37 kohta).
35 Siltä osin kuin kantaja myös väittää, että riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa tehdyt päätelmät ovat virheellisiä, on huomattava, ettei tämä väite koske perustelua vaan riidan asiasisältöä, ja se tutkitaan toisen kanneperusteen arvioinnin yhteydessä.
36 Lopuksi on hylättävä kantajan suullisessa käsittelyssä siitä esittämä väite, ettei valituslautakunta ”ottanut huomioon” tiettyä määrää hallinnollisessa menettelyssä esitettyjä asiakirjoja (ks. edellä 24 kohta). Erikoisalan aikakauslehden artikkelista, jonka kantaja on riittävällä tavalla yksilöinyt perusteluissaan, on nimittäin todettava, että valituslautakunta mainitsee tämän artikkelin nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa kantajan hallinnollisessa menettelyssä esittämien perustelujen yhteydessä. Lisäksi sikäli kuin mainitussa artikkelissa pyritään tuomaan esiin kantajan markkinoille tuoman tölkin ”sleek” (sulavalinjainen) ja olemassa olevien tölkkien välinen läpimitan ero, tähän artikkeliin liittyvät huomautukset eivät olleet tarpeellisia riidanalaisen päätöksen perustelemiseksi, kun otetaan huomioon muun muassa mainitun päätöksen 34 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan vertailtujen mallien mittasuhteiden erot eivät ole havaittavissa, ja tämän päätöksen 37 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan riidanalaisesta mallista ei voida päätellä konkreettisia mittasuhteita.
37 Edellä esitetyillä perusteilla tämä kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 6 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
38 Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.
39 Ensimmäinen osa liittyy valituslautakunnan virheelliseen arviointiin riidanalaiselle mallille annetun suojan laajuudesta siltä osin kuin se kieltäytyi katsomasta, että malli esittää kolmen erikokoisen tölkin ryhmää eli yhtenäistä kohdetta.
40 Toinen osa liittyy valituslautakunnan virheelliseen arviointiin riidanalaisen mallin yksilöllisestä luonteesta.
Riidanalaisen mallin suojan laajuuden virheelliseen arviointiin liittyvän kanneperusteen ensimmäinen osa
41 On huomattava, että valituslautakunta määritteli riidanalaisessa päätöksessä aluksi riidanalaisen mallin suojan kohteen. Tässä yhteydessä se täsmensi, että asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan nojalla mallin kohde voi olla vain yhtenäinen kohde ja että useiden toisiinsa liittymättömien esineiden yhdistelmää voidaan arvioida yhtenä tuotteena vain sillä edellytyksellä, että nämä esineet ovat esteettisesti toisiinsa sointuvia, niillä on toiminnallinen suhde ja niitä myydään tavanomaisesti yhtenäisenä tuotteena. Se esitti esimerkkinä tästä ruokailuvälineet, jotka koostuvat veitsestä, haarukasta ja lusikasta, sekä sakkilaudasta ja sakkinappuloista koostuvan kokonaisuuden.
42 Valituslautakunta totesi, että käsiteltävässä asiassa riidanalainen malli ei täytä näitä edellytyksiä eikä sitä voida katsoa kolmen tölkin ryhmän muodostamaksi yhtenäiseksi kohteeksi, vaan sen uutuuden ja yksilöllisen luonteen arvioimisen perustaksi on otettava kolmessa eri koossa esitetyn yksittäisen tölkin ulkoasu.
43 Lisäksi valituslautakunta kieltäytyi asetuksen N:o 6/2002 98 artiklan 1 kohtaan vedoten ottamasta huomioon rekisteröintihakemukseen sisältyvää riidanalaisen mallin englanninkielistä selitystä sillä perusteella, ettei tätä selitystä ollut toimitettu kantajan valitsemalla kielellä.
44 Kantaja esittää kolme väitettä kyseisestä valituslautakunnan analyysistä.
45 Ensiksi kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se kieltäytyi suojaamasta riidanalaisen mallin tölkkien ryhmänä siitä huolimatta, että se oli rekisteröity tällaisena.
46 Toiseksi kantaja riitauttaa valituslautakunnan toteamuksen, jonka mukaan riidanalainen malli ei ole asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”tuote”.
47 Kolmanneksi kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, ettei se ole ottanut huomioon riidanalaisen mallin englanninkielistä selitystä.
48 EUIPO ja väliintulija pitävät näitä väitteitä perusteettomina.
49 Kantajan ensimmäisen väitteen osalta on aluksi tarkasteltava sen perustelujen lähtökohtaa, jonka mukaan riidanalainen malli oli rekisteröity tölkkien ryhmänä. Tästä kantaja väittää, että sen ja EUIPO:n välillä riidanalaisen mallin rekisteröintimenettelyssä käydystä kirjeenvaihdosta ilmenee, että EUIPO oli hyväksynyt tämän mallin rekisteröimisen tölkkien ryhmänä.
50 Kuten asiakirjoista ilmenee, EUIPO ilmoitti rekisteröintimenettelyssä 18.11.2004 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että riidanalainen malli, sellaisena kuin se on esitetty rekisteröintihakemuksessa, sisälsi vain yhden mallin. EUIPO kehotti kantajaa poistamaan ”nämä puutteet” 18.1.2005 mennessä, sillä muutoin rekisteröinti hylättäisiin.
51 Kantaja vaati 14.12.2004 päivätyllä kirjeellä, että EUIPO:n huomautus peruutetaan, koska riidanalaisessa mallissa esitetyt kolme tölkkiä muodostavat ryhmän ja ovat näin ollen yksi ja sama malli.
52 Tämän kirjeen johdosta riidanalainen malli lopuksi rekisteröitiin ”tölkeille [juomia varten]”, kuten rekisteröintitodistuksesta ilmenee.
53 Näistä tosiseikoista ilmenee, että on mahdollista, että kantajan riidanalaisen mallin rekisteröintiä tölkkien ryhmänä koskeva pyyntö otettiin huomioon, mikä ei kuitenkaan ole varmaa.
54 Vaikka oletettaisiin, että EUIPO päätti rekisteröintimenettelyssä rekisteröidä riidanalaisen mallin tölkkien ryhmänä, tämä kanta ei kuitenkaan sido valituslautakuntaa mainitun mallin mitättömyysvaatimuksen tutkimisessa.
55 On nimittäin täsmennettävä, että asetuksella N:o 6/2002 luotu yhteisömallin rekisteröintimenettely koostuu nopeasti suoritettavasta, olennaisilta osin muodollisesta valvonnasta, joka ei, kuten saman asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan, edellytä sellaista aineellista tutkintaa, jossa ennen rekisteröintiä tutkitaan, täyttyvätkö suojan saamisen edellytykset, ja jossa ei myöskään Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) säädetystä rekisteröintimenettelystä poiketen ole vaihetta, jossa aikaisemmin rekisteröidyn mallin haltija voi vastustaa rekisteröintiä (tuomio 16.2.2012, Celaya Emparanza y Galdos International, C-488/10, EU:C:2012:88, 41 ja 43 kohta ja tuomio 27.6.2013, Beifa Group v. SMHV – Schwan-Stabilo Schwanhäußer (Kirjoitusvälineet), T-608/11, ei julkaistu, EU:T:2013:334, 77 kohta).
56 Käsiteltävässä asiassa valituslautakunnan piti tutkia aineellisesti riidanalainen malli ja määritellä, täyttääkö se asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa vahvistetun yksilöllistä luonnetta koskevan edellytyksen. Tässä tutkinnassa valituslautakunnan piti arvioida vertailtujen mallien asiantuntevalle käyttäjälle luomaa kokonaisvaikutelmaa. Kysymys riidanalaisen mallin suojan kohteen määrittelystä on esikysymys, joka on ratkaistava, koska se liittyy kiistattomasti kokonaisvaikutelman arviointiin ja lopulta yksilöllisen luonteen arviointiin. Tästä johtuu, että koska riidanalaisen mallin kohteen määrittely on osa mainitun mallin rekisteröinnin aineellista tutkintaa, mahdollinen EUIPO:n kanta tähän kysymykseen rekisteröintimenettelyssä ei voi sitoa valituslautakuntaa, kun otetaan huomioon EUIPO:n valvonnan olennaisilta osin muodollinen ja nopea luonne tässä rekisteröintimenettelyssä.
57 Lisäksi on huomattava, että valituslautakunnan kieltäytyminen määritellä riidanalaisen mallin suojan kohteeksi tölkkien ryhmä ei ole johtanut riidanalaisen mallin pätevyyden lainvastaiseen kyseenalaistamiseen, kuten kantaja väittää. Valituslautakunta nimittäin täsmensi perustellusti riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa – vaikka se katsoi, ettei riidanalainen malli täytä asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa asetettuja edellytyksiä, koska se ei ole yhtenäinen tuote –, että koska väliintulija ei ole vedonnut asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen mitättömyysperusteeseen, tämä seikka (eli asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymättä jättäminen) ei voi olla peruste riidanalaisen mallin mitätöimiselle.
58 Tästä seuraa, että kantajan ensimmäinen väite on hylättävä tehottomana, koska vaikka oletetaan, että EUIPO on hyväksynyt riidanalaisen mallin rekisteröimisen tölkkien ryhmänä, tämä näkökanta ei sido valituslautakuntaa.
59 Kantajan esittämän toisen väitteen yhteydessä on arvioitava sitä, oliko valituslautakunta voinut perustellusti kieltäytyä määrittelemästä riidanalaista mallia tölkkien ryhmäksi tai toisin sanoen katsomasta riidanalaisen mallin esittämät kolmea eri kokoa olevat tölkit yhtenäiseksi kohteeksi. Kantajan intressi määritellä riidanalainen malli tölkkien ryhmäksi liittyy siihen, että aikaisemmissa malleissa, joihin väliintulija vetoaa, ei esitetä tölkkien ryhmiä vaan yksi tölkki. Näin ollen riidanalaisen mallin määrittely tölkkien ryhmäksi on sen erottava osatekijä aiempiin malleihin nähden, kuten mitättömyysosasto oli lisäksi todennut 8.6.2012 tekemänsä päätöksen 17 kohdassa.
60 Kuten valituslautakunta totesi perustellusti riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa, mallin kohteena voi olla vain yhtenäinen kohde, koska asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa mainitaan nimenomaisesti ”tuotteen” ulkoasu. Lisäksi valituslautakunta täsmensi virhettä tekemättä riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa, että esineiden kokonaisuus voi olla mainitussa säännöksessä tarkoitettu ”tuote”, jos nämä esineet ovat esteettisesti toisiinsa sointuvia, niillä on toiminnallinen suhde ja niitä myydään tavanomaisesti yhtenäisenä tuotteena.
61 Näiden lähtökohtien, joita asianosaiset eivät myöskään riitauta, nojalla valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, ettei riidanalainen malli täytä edellä 60 kohdassa esitettyjä kolmea edellytystä eikä sitä voida näin ollen katsoa yhtenäiseksi kohteeksi. Sen mukaan on niin, että tarjottaessa juomatölkkien kokonaisuuksia on aina kyse samankokoisista tölkeistä, mikä on kuljetus ja varastointi huomioon ottaen ymmärrettävää.
62 Myöskään se valituslautakunnan toteamus, ettei käsiteltävässä asiassa ole kyse yhtenäisestä kohteesta, ei ole virheellinen. Juomatölkkien myyntitavasta riippumatta on nimittäin ilmeistä, että riidanalaisessa mallissa esitetyt kolme tölkkiä eivät täytä yhteistä tehtävää, sillä ne eivät täytä sellaista tehtävää, jota kukin niistä yksin ei voi täyttää, kuten on esimerkiksi ruokailuvälineiden tai sakkilaudan ja sakkinappuloiden tapauksissa, joihin valituslautakunta viittaa (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2013, Merlin ym. v. SMHV – Dusyma (Pelit), T-231/10, ei julkaistu, EU:T:2013:560, 32 kohta).
63 Edellä 59–62 kohtaan sisältyvistä päätelmistä johtuu, että kantajan toinen väite on hylättävä perusteettomana.
64 On huomattava, että kantaja moittii kolmannessa väitteessään valituslautakuntaa siitä, ettei se ottanut riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa huomioon riidanalaisen mallin englanninkielistä selitystä sillä perusteella, ettei selitystä ollut toimitettu sen valitsemalla rekisteröintihakemuksen kielellä eli saksaksi. Riidanalaista päätöstä rasittaa kantajan mukaan tämä virhe, koska valituslautakunta määritteli epätarkasti riidanalaisen mallin kolmessa eri koossa esitetyksi yksittäiseksi tölkiksi eikä tölkkien ryhmäksi, kun se ei ottanut huomioon tätä selitystä.
65 Tämä kantajan väite on hylättävä tehottomana.
66 Yhtäältä nimittäin asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 3 kohdan a alakohdasta ilmenee, että selityksen, joka voi sisältyä mallin rekisteröintihakemukseen, tehtävänä on selittää kuvaa tai mallikappaletta, ja toisaalta mainitun asetuksen 36 artiklan 6 kohdasta ilmenee, ettei tämä selitys voi sellaisenaan vaikuttaa mallin suojan laajuuteen. Tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”suojan laajuus”, täsmennetään, että yhteisömallin suojan piiriin kuuluvat kaikki mallit, joista asiantunteva käyttäjä ei saa erilaista yleisvaikutelmaa.
67 Tästä seuraa, ettei rekisteröintihakemukseen sisältyvä mahdollinen selitys voi vaikuttaa kyseisen mallin uutuutta tai yksilöllistä luonnetta koskeviin aineellisiin arviointeihin. Tämä vahvistetaan lisäksi asetuksen N:o 6/2002 täytäntöönpanosta 21.10.2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2245/2002 (EUVL 2002, L 341, s. 28) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, jossa säädetään muun muassa, että selityksessä on viitattava ainoastaan piirteisiin, jotka ilmenevät mallia esittävistä kuvista tai mallikappaleesta, eikä tämä selitys saa sisältää toteamuksia mallin väitetystä uutuudesta tai yksilöllisestä luonteesta taikka sen teknisestä merkityksestä.
68 Tästä seuraa myös, ettei tämä selitys voi myöskään vaikuttaa kyseisen mallin suojan kohdetta koskevaan kysymykseen, joka on kiistattomasti yhteydessä uutuutta tai yksilöllistä luonnetta koskeviin arviointeihin (ks. edellä 56 kohta).
69 Kuten on jo todettu, valituslautakunta määritteli käsiteltävässä asiassa virhettä tekemättä riidanalaisen mallin suojan kohteen siten, että se koostuu kolmessa eri koossa esitetyn yksittäisen tölkin muodosta, ja kieltäytyi määrittelemästä tämän kohteen tölkkien ryhmäksi. Kun otetaan huomioon edellä 66–68 kohtaan sisältyvät toteamukset, on joka tapauksessa todettava, ettei se, että valituslautakunta olisi ottanut huomioon riidanalaisen mallin englanninkielisen selityksen, olisi johtanut sen riidanalaisen mallin kohteesta tekemän määritelmän muuttumiseen. Tämä ei olisi johtanut myöskään muiden valituslautakunnan tekemien, yksilöllistä luonnetta koskevien arviointien muuttumiseen. Näin ollen tämä kantajan väite on hylättävä tehottomana.
70 Siltä osin kuin kantaja myös väittää implisiittisesti, ettei valituslautakunta ole ottanut huomioon selityksiä, jotka koskevat saksalaisia malleja, joiden osalta aiemmuutta on vaadittu (ks. edellä 2 kohta), tämä väite on hylättävä perusteettomana, koska ei ole sellaista oikeudellista sääntöä, jonka mukaan valituslautakunnan pitäisi käsiteltävässä asiassa ottaa mainitut selitykset huomioon. Joka tapauksessa myös tämä väite on tehoton samoista syistä kuin edellä 66–69 kohdassa esitetyt syyt.
71 Kun edellä esitetty otetaan huomioon, tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen virheellistä arviointia koskevan kanneperusteen toinen osa
72 Kantaja esittää pääasiallisesti kaksi väitettä valituslautakunnan toteamuksesta, joka liittyy riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen puuttumiseen.
73 Ensiksi kantaja riitauttaa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa tekemän toteamuksen, jonka mukaan vertailtavien mallien korkeuden ja leveyden suhde (eli mittasuhteet) on melkein sama. Tämän todetessaan valituslautakunta ei ottanut huomioon sitä seikkaa, että riidanalainen malli esitti kolmen mittasuhteiltaan erilaisen tölkin ryhmää ja että on ilmeistä, etteivät aiemmat mallit voi samanaikaisesti tuottaa samaa kokonaisvaikutelmaa jokaisen näiden kolmen tölkin osalta.
74 Toiseksi kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se totesi riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa, ettei asiantunteva käyttäjä kiinnitä huomiota juomatölkkien eri kokoihin, eikä ottanut huomioon tämän asiantuntevan käyttäjän tietojen tasoa.
75 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että yksilöllistä luonnetta on arvioitava, kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, ottaen huomioon asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma. Asiantuntevan käyttäjän saaman yleisvaikutelman on erottava siitä yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet julkisiksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää.
76 Syntynyt yleisvaikutelma koskee kyseisen mallin näkyvien piirteiden tuottamaa kokonaisvaikutelmaa. Tämä toteamus ilmenee asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdasta, jonka määritelmän mukaan ”mallilla” tarkoitetaan ”tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista”. Tämä toteamus ilmenee myös asetuksen N:o 6/2002 10 artiklan 1 kohdasta, jonka kaikissa kieliversioissa viitataan nimenomaisesti ”kokonaisvaikutelmaan”, joka voi olla vain visuaalinen, kuten unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut (ks. tuomio 18.3.2010, Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV – PepsiCo (Pyöreä mainostarvike), T‑9/07, EU:T:2010:96, 50 kohta).
77 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.
78 Oikeuskäytännön mukaan mallin yksilöllinen luonne seuraa asiantuntevan käyttäjän saamasta erilaisesta kokonaisvaikutelmasta tai déjà vu ‑ilmiön puuttumisesta suhteessa olemassa oleviin aiempiin malleihin, kun ei oteta huomioon eroja, jotka ovat riittämättömiä vaikuttamaan mainittuun kokonaisvaikutelmaan, vaikka ne ylittävät epäolennaiset yksityiskohdat, mutta kun otetaan huomioon erot, jotka riittävät luomaan erilaiset kokonaisvaikutelmat (tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T-666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 29 kohta ja tuomio 29.10.2015, Roca Sanitario v. SMHV – Villeroy & Boch (Vipuhana), T-334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 16 kohta).
79 Mallien luomien kokonaisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen, eikä siinä voida rajoittua samankaltaisuuksien ja eroavuuksien analyyttiseen luettelemiseen. Tämän vertailun täytyy koskea pelkästään todella suojattuja osia ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä ominaispiirteitä (tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T-666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 30 kohta).
80 Arvioitaessa mallin yksilöllistä luonnetta on otettava huomioon myös asiantuntevan käyttäjän näkökulma. Oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettu käsite ”asiantunteva käyttäjä” ei viittaa tavaroiden, joihin kyseessä olevat mallit aiotaan sisällyttää tai joihin niitä aiotaan soveltaa, valmistajaan eikä niiden myyjään. Asiantunteva käyttäjä on erityisen tarkkaavainen henkilö, joka tuntee jossain määrin aikaisemman tilanteen eli kyseessä olevaa tavaraa koskevat aiemmat mallit, jotka olivat tulleet julkisiksi riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivänä tai tapauksen mukaan aiemmuuspäivänä, johon on viitattu (tuomio 18.3.2010, Pyöreä mainostarvike, T-9/07, EU:T:2010:96, 62 kohta ja tuomio 29.10.2015, Vipuhana, T-334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 18 ja 23 kohta).
81 Asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden asteesta on huomautettava, että unionin tuomioistuin on tarkentanut, että vaikka asiantunteva käyttäjä ei ole tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, joka tavallisesti mieltää mallin kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia, hän ei myöskään ole asiantuntija tai toimialan tuntija, joka kykenee tarkastelemaan yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja. Määrite ”asiantunteva” viittaa näin ollen siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta).
82 Riidanalaisen päätöksen laillisuutta on arvioitava näiden periaatteiden valossa.
83 Ensiksi on todettava, että valituslautakunta määritteli riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa asiantuntevan käyttäjän henkilöksi, joka vastaa juomateollisuudessa juomien pullottamisesta ja hakee tietoja asiaan liittyvistä tarjouksista erikoisalojen aikakauslehdistä ja luetteloista sekä erikoistuneilta messuilta. Asianosaiset eivät ole riitauttaneet tätä asiantuntevan käyttäjän määritelmää, eikä asiakirjoista ilmene, että se olisi virheellinen.
84 Toiseksi valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että juomatölkkien osalta mallin suunnittelijan vapaus on rajoittunut vain siltä osin kuin sylinterimäinen perusmuoto on vakiintunut standardiksi ja siltä osin kuin tämä perusmuoto vaikuttaa kannen ja pohjan muotoon. Se totesi lisäksi, että tölkkien kokoa koskevat rajoitukset johtuvat vetoisuudesta, joka ei yleensä ylitä 500:aa millilitraa ja vastaa markkinoilla juomien myynnissä tavanomaisesti käytettyjä kokoja. Sen mukaan muita rajoituksia ei ole eikä kantaja ole esittänyt tällaisia. Se totesi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että mallin suunnittelijan vapaus on rajoittunut sylinterimäisen perusmuodon rakenteen, tölkin kaulan ja tölkin pohjan osalta. Tämän johtopäätöksen tukemiseksi se on viitannut väliintulijan toimittamaan kuvaan tölkistä, jota käytetään tavaramerkillä Heineken myytävään olueen.
85 Nämä valituslautakunnan toteamukset, joita asianosaiset eivät lisäksi ole riitauttaneet, on hyväksyttävä.
86 Kolmanneksi valituslautakunta vertaili riidanalaista mallia aiempiin malleihin.
87 Riidanalaisen päätöksen 29 kohdassa valituslautakunta totesi tästä perustellusti, että riidanalainen malli esittää kolmea juomatölkkiä ilman painettua tekstiä ja mustavalkoisina ja ettei kuvan perusteella ole mahdollista määritellä selvästi, onko tölkit varustettu kannella. Valituslautakunta totesi perustellusti, että koska vertailun perustaksi voidaan ottaa vain riidanalaisessa mallissa julkisiksi tulleet ominaispiirteet, tölkin kantta ei pitäisi ottaa huomioon kokonaisvaikutelman arvioinnissa.
88 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 32 kohdassa perustellusti, että vertailluissa malleissa on kaikissa yksi sylinterinmuotoinen tölkki, jonka pinta on sileä ja heikosti viisto sekä pohjaa että kantta kohti sillä tavoin, että tölkin pohjan ja kaulan läpimitta on muuta osaa hieman pienempi.
89 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa, että kantajan esille tuomat tölkin kaulan ja pohjan muotoilun erot olivat merkityksettömiä eikä niitä voida havaita paljaalla silmällä. Sen mukaan on niin, että myös, jos vertailtujen mallien pohjan profiilin muotoilussa on eroja, ne eivät vaikuta kokonaisvaikutelmaan.
90 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa, että tölkkien mittasuhteiden erot, joihin kantaja vetosi, eivät olleet havaittavissa ja että vertailluissa malleissa korkeuden suhde leveyteen oli melkein sama. Sen mukaan on niin, että vaikka asiantunteva käyttäjä havaitsee mittasuhteiden erot, ne ovat merkityksettömiä kokonaisvaikutelmassa. Se katsoi lisäksi, että riidanalaisen mallin kuva kolmessa koossa ei osoita merkityksellisen eron olemassaoloa, koska asiantunteva käyttäjä tuntee juomatölkkien tavanomaiset vetoisuudet eikä kiinnitä kokonaisvaikutelmassa huomiota niiden kokoeroihin.
91 Valituslautakunta totesi näin ollen riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa, että riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne.
92 Kyseiset valituslautakunnan arvioinnit ja päätelmä eivät ole virheellisiä. Niitä ei erityisesti voida horjuttaa kahdella kantajan esittämällä väitteellä.
93 Ensimmäisestä väitteestä (ks. edellä 73 kohta) on aluksi täsmennettävä, ettei merkityksellinen vertailu ole riidanalaisessa mallissa esitettyjen kolmen tölkin, jotka ovat tosin eri kokoa (eli vetoisuuksia), välinen vertailu vaan näiden kolmen tölkin ja aiemmissa malleissa esitettyjen tölkkien välinen vertailu. Lisäksi on todettava, että tämä vertailu tehdään riidanalaisessa mallissa esitettyjen kolmen tölkin luoman kokonaisvaikutelman ja aiemmissa malleissa esitettyjen tölkkien kokonaisvaikutelman välillä eikä se koske erikseen tarkasteltuja ominaispiirteitä. On lisäksi todettava, ettei riidanalaisessa mallissa esitetyistä tölkeistä voida päätellä konkreettisia mittasuhteita tai vetoisuuksia, kuten valituslautakunta lisäksi perustellusti totesi riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa.
94 Tässä yhteydessä kantajan ensimmäinen väite on tehoton, koska vaikka oletettaisiin, ettei vertailtujen mallien korkeuden ja leveyden suhde osoittaudu suunnilleen samaksi, kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa, tämä seikka ei osoita eroa asiantuntevalle käyttäjälle syntyvässä kokonaisvaikutelmassa. Valituslautakunta totesi itse tämän perustelun tehottomuuden toteamalla riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa, että vaikka asiantunteva käyttäjä havaitsee mittasuhteiden erot (eli korkeuden ja leveyden suhteet), ne ovat merkityksettömiä kokonaisvaikutelmassa. Tämä toteamus on hyväksyttävä, kun otetaan huomioon muun muassa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 32 ja 33 kohtaan sisältyvät toteamukset, jotka eivät ole virheellisiä.
95 Kantajan toinen väite (ks. edellä 74 kohta) on myös hylättävä.
96 Riidanalaisen päätöksen 34 kohtaa, jossa valituslautakunta toteaa, että asiantunteva käyttäjä tuntee juomatölkkien tavanomaiset vetoisuudet eikä kiinnitä huomiota niiden kokoeroihin kokonaisvaikutelmassa, on nimittäin luettava yhdessä mainitun päätöksen 27 kohdan kanssa, jossa valituslautakunta toteaa, ilman että sitä olisi riitautettu, että juomatölkkien vetoisuus, joka määrittää niiden koon, ei tavallisesti ylitä 500:aa millilitraa ja vastaa markkinoilla juomien myynnissä tavanomaisesti käytettyjä kokoja. On lisäksi huomattava, että ratkaiseva kriteeri riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnissa on asiantuntevan käyttäjän saama visuaalinen kokonaisvaikutelma verrattuna aiempien mallien hänelle luomaan kokonaisvaikutelmaan ja että tämä kokonaisvaikutelma johtuu mallin kaikista ominaispiirteistä eikä yksittäisestä ominaispiirteestä.
97 Näin ollen, kun otetaan huomioon valituslautakunnan selitykset riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, mutta myös sen selitykset mainitun päätöksen 32 ja 33 kohdassa, kantajan toinen väite on hylättävä. Vaikka nimittäin pullottaja, joka on käsiteltävässä asiassa asiantunteva käyttäjä, ottaa toiminnassaan huomioon tölkin koon eli vetoisuuden, tämä huomioon ottaminen ei vaikuta käsiteltävässä asiassa vertailtujen mallien luomien kokonaisvaikutelmien vertailuun, kun otetaan huomioon se seikka, että kaikissa tölkeissä on samankaltaisia ominaispiirteitä, kuten tämän päätöksen 32 ja 33 kohdasta ilmenee, ja että tölkkien vetoisuudet (jotka vaikuttavat niiden kokoon) ovat tietyssä määrin standardisoituja, kuten saman päätöksen 27 kohdasta ilmenee.
98 Valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa olevien toteamusten riitauttamiseksi kantaja nojautuu pääosin erikoistuneen aikakauslehden artikkeliin. Sen mukaan tässä artikkelissa osoitetaan, että ennen riidanalaisessa mallissa olevan tölkin ”sleek” käyttöönottoa oli olemassa vain tölkkejä ”standard” ja tölkkejä ”slim” ja että näin ollen tämä käyttöönotto tarkoitti innovaatiota. Mainittu artikkeli osoittaa kantajan mukaan myös, että tölkin koolla ja muodolla on asiantuntevalle käyttäjälle erityinen merkitys.
99 Kyseisessä artikkelissa kuvataan tölkin ”sleek” syntyä ja esitetään ero tämän tölkin läpimitan ja markkinoilla jo olevien tölkkien eli tölkin ”standard” ja tölkin ”slim” läpimittojen välillä. Mainitussa artikkelissa ei kuitenkaan kyseenalaisteta riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa olevaa valituslautakunnan päätelmää, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä tuntee juomatölkkien tavanomaiset vetoisuudet eikä kiinnitä huomiota niiden kokoeroihin kokonaisvaikutelmassa. Lisäksi siltä osin kuin tässä artikkelissa korostetaan läpimitan eroa, joka on ominaista tölkille ”sleek” suhteessa tölkkeihin ”standard” ja ”slim”, on palautettava mieleen kantajan ensimmäisen väitteen, joka liittyy vertailtujen tölkkien mittasuhteiden eroon, tehottomuus (ks. edellä 94 kohta). Vaikka nimittäin oletetaan, että mainittujen tölkkien läpimitat ovat erilaiset, mitä ei myöskään voida johtaa niiden ulkoasusta, tämä seikka ei luo eroa asiantuntevan käyttäjän saamaan kokonaisvaikutelmaan. Lopuksi siitä, että kantaja korostaa perusteluissaan riidanalaisessa mallissa esitettyjen tölkkien ominaispiirrettä ”sleek”, on todettava, ettei tätä ominaispiirrettä voida johtaa tölkkien ulkoasusta ja se vastaa pikemminkin markkinointikonseptia, kuten kyseisestä artikkelista ilmenee. Tästä johtuu, ettei myöskään piirre ”sleek” ole sellainen ominaispiirre, joka voi vaikuttaa siihen, millainen kokonaisvaikutelma asiantuntevalle käyttäjälle muodostuu.
100 Edellä esitetyillä perusteilla tämän kanneperusteen toinen osa ja näin ollen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä. Tästä seuraa, että kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
101 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kantajan hävittyä asian ja EUIPO:n ja väliintulijan vaadittua oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kantaja on velvoitettava korvaamaan ne.
102 Lisäksi väliintulija on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sille mitättömyysosaston ja valituslautakunnan menettelyssä aiheutuneet kustannukset. Tästä on huomautettava, että työjärjestyksen 190 artiklan 2 kohdan mukaan asianosaisille valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset katsotaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi. Sama ei kuitenkaan koske mitättömyysosaston menettelyssä aiheutuneita kustannuksia (ks. vastaavasti tuomio 25.4.2013, Rannekellon kehys, T-80/10, ei julkaistu, EU:T:2013:214, 164 kohta). Näin ollen väliintulijan vaatimus, joka koskee sille EUIPO:n menettelyssä aiheutuneita kustannuksia, voidaan hyväksyä vain valituslautakunnassa aiheutuneiden välttämättömien kustannusten osalta.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Ball Beverage Packaging Europe Ltd hyväksytään Ball Europe GmbH:n seuraajaksi kantajana.
2) Kanne hylätään.
3) Ball Beverage Packaging Europe velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien Crown Hellas Can SA:lle Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnan menettelyssä aiheutuneet välttämättömät kustannukset.
Kanninen | Buttigieg | Calvo-Sotelo Ibáñez-Martín |
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä kesäkuuta 2017.
Allekirjoitukset