Asia C‑286/11 P

Euroopan komissio

vastaan

Tomkins plc

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kuparisten putken liittimien ja kupariseoksesta valmistettujen putken liittimien Euroopan-markkinat – Emoyhtiön vastuu, joka perustuu yksinomaan sen tytäryhtiön kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevään toimintaan – Ne ultra petita -periaate – Tytäryhtiötä koskevan kumoamistuomion vaikutus emoyhtiön oikeusasemaan

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 22.1.2013

Kumoamiskanne – Kanteet, jotka emoyhtiö ja sen tytäryhtiö ovat nostaneet erikseen komission päätöksestä katsoa, että emoyhtiö on vastuussa tytäryhtiön kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta – Unionin yleinen tuomioistuin ottaa emoyhtiön nostaman kanteen yhteydessä huomioon tytäryhtiön nostaman kanteen lopputuloksen – Kieltoa lausua ultra petita ei ole loukattu

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 256 artikla)

Kilpailuoikeuden alalla tilanteessa, jossa on kyse kumoamiskanteesta, jonka emoyhtiö on nostanut komission päätöksestä katsoa, että kyseinen yhtiö on vastuussa tytäryhtiönsä rikkomisesta, ja velvoittaa tämän maksamaan määrätyn sakon, unionin tuomioistuimet eivät lausu ultra petita, kun ne ottavat huomioon tytäryhtiön samanaikaisesti samasta päätöksestä nostamassa kumoamiskanteessa annetun tuomion, jolla todettiin, että rikkomisen keston määrittämisessä oli tehty virhe, kumottiin osittain kyseinen päätös ja alennettiin sakkoa.

Jotta konsernin mikä tahansa yksikkö olisi vastuussa unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta, on nimittäin esitettävä todisteet siitä, että ainakin yksi yksikkö on rikkonut kyseisiä sääntöjä, ja tämä seikka on todettava päätöksessä, josta on tullut lopullinen. Tilanne ei ole tämä, kun emoyhtiön yhteisvastuu perustuu päätökseen, joka koskee tytäryhtiön rikkomista ja joka on kumottu osittain rikkomisen kestoa koskevan toteamuksen osalta.

Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuimet voivat näin ollen lausumatta ultra petita ottaa huomioon tytäryhtiön nostaman kanteen lopputuloksen ja kumota kyseisen päätöksen riidanalaiselta ajanjaksolta myös emoyhtiön osalta, vaikka kyseisten yhtiöiden esittämät kannekirjelmät ja argumentit eivät ole laajuudeltaan identtiset.

(ks. 37, 38, 43 ja 49 kohta)