Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Judecătoria Câmpulung (Romania) on esittänyt 25.2.2014 – Liliana Tudoran, Florin Iulian Tudoran ja Ilie Tudoran v. SC Suport Colect SRL

(Asia C-92/14)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Judecătoria Câmpulung

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Liliana Tudoran, Florin Iulian Tudoran ja Ilie Tudoran

Vastaaja: SC Suport Colect SRL

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY1 sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY2 säännöksiä sovellettava myös 5.10.2006 eli ennen Romanian liittymistä Euroopan unioniin tehtyyn luottosopimukseen, jolla on kuitenkin edelleen vaikutuksia nykyhetkeen, koska sen määräykset ovat tällä hetkellä täytäntöönpanon kohteena sopimuksen mukaisen luoton myöhempien luovutusten vuoksi?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko ”velallisen maksuohjelman” kaltaista ehtoa, jolla viitataan velallisen maksuviivästykseen, sekä ehtoja, jotka liittyvät koron nostamiseen vuoden kuluttua, kun korko muodostuu tämän lisäksi Banca Comercială Românăn muuttuvasta viitekorosta, joka vahvistetaan pankin toimipaikassa, korotettuna 1,90 prosenttiyksiköllä, pitää kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/13/ETY tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana?

Onko luottolaitosten omien varojen riittävyydestä joulukuussa 2006 annetun asetuksen nro 99 120 §:n kaltainen kansallinen oikeussääntö ristiriidassa unionin oikeudessa voimassa olevan yksityiselle kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa, sellaisena kuin se on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, kun siinä todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi pankkiluottosopimus, joka on tehty yksityisellä asiakirjalla antamatta mahdollisuutta sopimusehtojen neuvottelemiseen velallisen kanssa, ja kun sen mukaan ulosottoviranomainen voi ryhtyä sopimuksen perusteella velallisen omaisuuden pakkotäytäntöönpanoon summaarisen tarkastuksen perusteella ja saatuaan luvan pakkotäytäntöönpanoon menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen, jolloin tuomioistuimella on rajalliset mahdollisuudet arvioida luoton määrää?

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY tulkittava siten, että aikaisemman siviiliprosessilain 372 §:n ja sitä seuraavien pykälien kaltainen jäsenvaltion lainsäädäntö on sen vastainen, kun siinä sallitaan se, että velkoja vaatii kohtuuttomiin sopimusehtoihin perustuvan suorituksen täytäntöönpanoa ja ryhtyy vakuudeksi annetun omaisuuden täytäntöönpanoon myymällä kiinteää omaisuutta kuluttajan vastustuksesta huolimatta ilman että riippumaton tuomioistuin tutkii sopimusehtoja?

Loukataanko joulukuussa 2006 luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun asetuksen nro 99 120 §:n kaltaisella kansallisen lainsäädännön säännöksellä, jossa tunnustetaan pankkiluottosopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus, SEUT 49 artiklassa määrättyä sijoittautumisvapautta sekä SEUT [56] artiklassa määrättyä palvelujen tarjoamisen vapautta, koska sillä vähennetään unionin kansalaisten halukkuutta sijoittautua valtioon, jossa yksityisen laitoksen tekemälle pankkisopimukselle annetaan sama arvo kuin tuomiolle täytäntöönpanoperusteena?

Jos edellisiin kysymyksiin vastataan myöntävästi, voiko kansallinen tuomioistuin todeta viran puolesta, että kyseinen asiakirja ei ole täytäntöönpanoperuste, jonka perusteella voidaan ryhtyä pakkotäytäntöönpanoon kyseisessä sopimuksessa tarkoitetun luoton osalta?

____________

1 EYVL L 95, s. 29.

2 EUVL L 133, s. 66.