Asia C‑610/10

Euroopan komissio

vastaan

Espanjan kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Valtiontuki – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Oikeudenkäyntiväite – EY 228 artiklan 2 kohta ja SEUT 260 artiklan 2 kohta – Täytäntöönpanon laiminlyönti – Rahamääräiset seuraamukset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 11.12.2012

1.        Unionin perussopimukset – Ajallinen soveltamisala – Menettelysäännöt – Sen menettelyn muuttaminen, jota noudatetaan sen toteamiseksi ettei jäsenvaltioiden velvoitetta panna täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomio ole noudatettu – Soveltaminen oikeudenkäyntiä edeltäviin menettelyihin, jotka olivat vireillä kyseisen muutoksen voimaantullessa – Oikeusvarmuuden periaatetta, ankarampien määräysten taannehtivuuden kieltoa koskevaa periaatetta, nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatetta ja puolustautumisoikeuksien periaatetta ole loukattu

(EY 228 artiklan 2 kohta; SEUT 260 artiklan 2 kohta)

2.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Täytäntöönpanoa koskeva määräaika – Ratkaiseva ajankohta sen arvioinnissa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta

(EY 228 artiklan 2 kohta; SEUT 260 artiklan 2 kohta)

3.        Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Konkurssiin joutuneet tuensaajayritykset – Velallisen määrittäminen tilanteessa, jossa omaisuutta on luovutettu

(SEUT 108 artiklan 2 kohta)

4.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Tuomion täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Unionin tuomioistuimen harkintavalta – Komission ehdotukset ja suuntaviivat – Vaikutus

(SEUT 260 artiklan 2 kohta)

5.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Tuomion täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Uhkasakko – Uhkasakon suuruuden määrittäminen – Unionin tuomioistuimen harkintavalta – Perusteet

(SEU 3 artiklan 3 kohta ja SEU 51 artikla; SEUT 260 artiklan 2 kohta; EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä oleva pöytäkirja N:o 27)

6.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Tuomion täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen – Unionin tuomioistuimen harkintavalta – Harkintaperusteet

(SEUT 260 artiklan 2 kohta)

1.        Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lukien SEUT 260 artiklan 2 kohdalla on muutettu kannetta, joka koskee sitä, että jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomiota, jossa todetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, koskevan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kulkua poistamalla perustellun lausunnon antamista koskeva vaihe, josta aiemmin määrättiin EY 228 artiklan 2 kohdassa, on poistettu. Vastedes mainitussa menettelyssä on vain yksi vaihe, eli se, jossa kyseiselle jäsenvaltiolle annetaan virallinen huomautus.

Oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä, joka on aloitettu ennen muutoksen voimaantuloa mutta joka on vireillä kyseisen ajankohdan jälkeen, sääntelevät mainitut uudet säännöt, joita menettelysääntöinä sovelletaan kaikkiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeviin kanteisiin, jotka on nostettu niiden voimaantulon jälkeen, huolimatta siitä, että menettely oli aloitettu ennen kyseistä ajankohtaa.

Oikeusvarmuuden periaatteen kunnioittamista koskevat näkökohdat eivät voi saattaa mainittua päätelmää kyseenalaiseksi. Jäsenvaltiot olivat nimittäin mainittujen uusien määräysten voimaantulopäivänä täysin tietoisia sekä velvollisuudestaan toteuttaa tuomioistuimen tuomion, jolla valtion jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet että seurauksista, joita kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättämisellä saattaa olla, koska kyseisistä seurauksista oli määrätty unionin primäärioikeudessa jo paljon ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Sama pätee ankarampien määräysten taannehtivan soveltamisen kieltoa koskevaan periaatteeseen ja nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatteeseen, koska EUT-sopimuksella ei ole mitenkään muutettu yhtäältä jäsenvaltioiden velvollisuutta toteuttaa unionin tuomioistuimen tuomion, jolla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja toisaalta jäsenvaltioille kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättämisestä mahdollisesti määrättäviä seuraamuksia. Kyse ei myöskään voi olla jäsenvaltioiden puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta, koska niillä on mahdollisuus esittää huomautuksensa vastauksena viralliseen huomautukseen.

(ks. 42–44, 46–48 ja 50–52 kohta)

2.        Koska EUT-sopimuksella on poistettu perustellun lausunnon antamista koskeva vaihe SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisen määräyksen nojalla annetussa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymishetkeä.

(ks. 67 kohta)

3.        Siinä tapauksessa, että sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettuja tukia saanut yritys on asetettu konkurssiin, aiemman tilanteen palauttaminen ja sääntöjenvastaisesti maksetusta tuesta johtuvan kilpailun vääristymän poistaminen voidaan lähtökohtaisesti saavuttaa siten, että tällaisten tukien palauttamisesta johtuva saatava kirjataan velkojien saatavista laadittavaan luetteloon.

Mainitunlainen kirjaaminen mahdollistaa kuitenkin takaisinperintävelvollisuuden noudattamisen vain, jos siinä tapauksessa, että valtion viranomaiset eivät pysty perimään tukien määrää takaisin kokonaisuudessaan, konkurssimenettely johtaa sääntöjenvastaisten tukien saajayrityksen purkamiseen eli sen toiminnan lopulliseen lopettamiseen. Näin ollen silloin, kun sääntöjenvastaisten tukien saajayritys on konkurssissa ja osaa sen toiminnasta jatkamaan on perustettu yhtiö, mainitun toiminnan jatkaminen ilman, että kyseiset tuet on peritty kokonaan takaisin, on omiaan ylläpitämään mainitun yhtiön markkinoilla kilpailijoihinsa nähden saamasta kilpailuedusta johtuvaa kilpailun vääristymää. Näin ollen mainitunlaista äskettäin perustettua yhtiötä voidaan siis pitää velvollisena palauttamaan kyseiset tuet, jos sillä edelleen on kyseinen kilpailuetu. Näin on muun muassa silloin, kun todetaan, että kyseinen yhtiö edelleen tosiasiallisesti hyötyy mainittujen tukien saamiseen liittyvästä kilpailuedusta, erityisesti silloin, kun kyseinen yhtiö ostaa selvitystilassa olevan yhtiön omaisuuden maksamatta vastineeksi markkinaehtojen mukaista hintaa, tai silloin, kun todetaan, että mainitunlaisen yhtiön perustamisella on vältytty mainittujen tukien palauttamisvelvollisuudelta. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa markkinaehtojen mukaisen hinnan maksaminen ei riitä poistamaan sääntöjenvastaisten tukien saamiseen liittyvää kilpailuetua.

Mainitunlaisessa tilanteessa tällaisiin tukiin liittyvän saatavan kirjaaminen velkojien saatavista laadittuun luetteloon ei yksinään riitä poistamaan näin luotua kilpailun vääristymää.

(ks. 72, 99, 104, 106 ja 107 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 115 ja 116 kohta)

5.        Silloin kun on kyse uhkasakon määräämisestä jäsenvaltiolle seuraamuksena siitä, ettei tuomiota, jolla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu, ole pantu täytäntöön, kyseinen seuraamus on tuomittava sen mukaisesti, minkä verran tarvitaan pakkoa, jotta jäsenyysvelvoitteita noudattamatta jättänyt jäsenvaltio taivutellaan panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio ja muuttamaan toimintaansa todetun rikkomisen lopettamiseksi. Tältä osin unionin tuomioistuimen on asiaa koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava uhkasakko siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn nähden.

Kun unionin tuomioistuin siis haluaa arvioinnissaan varmistaa sen, että uhkasakko toimii pakotteena unionin oikeuden yhtenäiseen ja tosiasialliseen soveltamiseen, perusteina on otettava huomioon lähtökohtaisesti rikkomisen kesto, sen vakavuusaste ja kyseisen jäsenvaltion maksukyky. Näitä perusteita sovellettaessa unionin tuomioistuimen on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu julkisille ja yksityisille intresseille, ja se, kuinka kiireellisesti kyseistä jäsenvaltiota on kannustettava noudattamaan velvoitteitaan.

Jäsenvaltion maksukyvyn suhteen on otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion inflaation ja BKT:n viimeaikainen kehitys, sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutkii tosiseikat. Tältä osin siinä tapauksessa, ettei komission päätöksen noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttamista koskevaa velvollisuutta ole noudatettu, sillä, että jäsenvaltio on antanut mainitun päätöksen täytäntöönpanon hallintoalueidensa tehtäväksi, ei voi olla vaikutusta SEUT 260 artiklan soveltamisen kannalta. Vaikka jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus parhaaksi katsomallaan tavalla jakaa sisäisesti keskushallinnon ja aluehallinnon toimivalta, jäsenvaltio on kuitenkin kyseisen määräyksen nojalla unioniin nähden yksin vastuussa siitä, että unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita noudatetaan.

Rikkomisen kestoa on arvioitava ottaen huomioon se ajankohta, jona unionin tuomioistuin arvioi tosiseikkoja, eikä huomioon ole otettava sitä ajankohtaa, jona komissio on saattanut asian sen käsiteltäväksi.

Silloin kuin täytäntöön panematta jätetty tuomio koskee sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisinperintää, rikkomisen vakavuuden yhteydessä on otettava huomioon valtiontukia koskevien niiden EUT-sopimuksen määräysten perustavanlaatuinen luonne, jotka ilmentävät yhtä keskeistä unionille SEU 3 artiklan 3 kohdassa annettua tehtävää eli sisämarkkinoiden toteuttamista, sekä sisämarkkinoista ja kilpailusta tehty pöytäkirja N:o 27, joka on SEU 51 artiklan nojalla erottamaton osa perussopimuksia ja jonka mukaan sisämarkkinat käsittävät järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy. Sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien takaisinmaksulla poistetaan tukien antamasta kilpailuedusta johtuva kilpailun vääristymä, ja kyseisen tukien palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna saamansa edun.

(ks. 117–120, 125–127, 131 ja 132 kohta)

6.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 141 ja 143–145 kohta)