Asia C‑435/12
ACI Adam BV ym.
vastaan
Stichting de Thuiskopie
ja
Stichting Onderhandelingen Thuiskopie vergoeding
(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Immateriaalioikeus – Tekijänoikeudet ja lähioikeudet – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Direktiivi 2001/29/EY – 5 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 5 kohta – Kappaleenvalmistusoikeus – Poikkeukset ja rajoitukset – Kappaleen valmistaminen yksityiskäyttöön – Kopioidun alkuperäiskappaleen laillisuus – Direktiivi 2004/48/EY – Soveltamisala
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.4.2014
1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Suppea tulkinta – Mahdollisuutta edellyttää tekijänoikeuden haltijoiden sietävän oikeuksiensa loukkauksia ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohta)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Kansallista lainsäädäntöä, jossa ei tehdä eroa kappaleiden valmistamiseen käytetyn lähteen laillisuuden tai laittomuuden välillä, ei voida hyväksyä – Sillä, ettei ole olemassa teknisiä toimenpiteitä, joilla luvaton yksityinen kopiointi voidaan estää, ei ole merkitystä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 johdanto-osan 31 perustelukappale, 5 artiklan 2 kohdan b alakohta 6 ja 5 kohta sekä 6 artikla)
3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48 – Soveltamisala – Kanne, jolla pyritään toteamaan sopiva hyvitys, joka taloudellisten toimijoiden on maksettava tekijänoikeuksien haltijoille, ei kuulu direktiivin 2004/48 soveltamisalaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48)
1. Kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan jollakin direktiivillä käyttöön otetusta yleisestä periaatteesta poikkeavia saman direktiivin säännöksiä on tulkittava suppeasti, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä eri poikkeuksia ja rajoituksia on tulkittava suppeasti. Tällainen tulkinta edellyttää, että kyseinen säännös, joka koskee kappaleenvalmistusoikeutta koskevien poikkeusten ja rajoitusten soveltamisedellytyksiä, ymmärretään siten, että sillä kielletään tosin tekijänoikeuden haltijoita vetoamasta yksinoikeuteensa sallia tai kieltää kappaleiden valmistaminen suhteessa henkilöihin, jotka tekevät yksityiskopioita niiden teoksista, mutta se estää kuitenkin ymmärtämästä kyseisen säännöksen siten, että sen mukaan tekijänoikeuden haltijoiden olisi tuon nimenomaisesti säädetyn rajoituksen lisäksi siedettävä oikeuksiensa loukkauksia, jotka voivat liittyä yksityiskopioiden tekemiseen.
(ks. 22, 23, 25 ja 31 kohta)
2. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä yksityistä kopiointia koskevasta poikkeuksesta on todettava, että unionin oikeutta ja erityisesti mainittua säännöstä, luettuna yhdessä kyseisen artiklan 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tilannetta, jossa lähde, josta kappale valmistetaan yksityiskäyttöön, on laillinen, ei eroteta tilanteesta, jossa kyseinen lähde on laiton. Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa sillä, ettei laittomien yksityiskopioiden tekemisen estämiseksi ole olemassa mitään mainitun direktiivin 6 artiklassa tarkoitettua teknistä toimenpidettä.
Vaikka jäsenvaltioilla on näet mahdollisuus ottaa tai olla ottamatta käyttöön kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädettyjä eri poikkeuksia oikeudellisten perinteidensä mukaisesti, sen jälkeen, kun ne ovat päättäneet ottaa käyttöön tietyn poikkeuksen, kyseistä poikkeusta on sovellettava johdonmukaisesti siten, että sillä ei voida haitata direktiivillä 2001/29, jolla pyritään varmistamaan sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta, tavoiteltuja päämääriä. Jos jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus antaa tai olla antamatta lainsäädäntöä, jossa sallitaan se, että kappaleita voidaan valmistaa yksityiskäyttöön myös laittomasta lähteestä, tällä aivan ilmeisestikin haitattaisiin sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa.
Tällaista lainsäädäntöä sovellettaessa voidaan lisäksi loukata tiettyjä direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Jos yhtäältä näet myönnetään, että tällaisia kappaleita voidaan valmistaa laittomasta lähteestä, tällä edistettäisiin väärennettyjen tai laittomasti julkaistujen teosten liikkuvuutta ja pienennettäisiin siis välttämättäkin suojattuihin teoksiin liittyvien laillisten myyntien tai muiden laillisten liiketoimien määrää tavalla, joka olisi ristiriidassa kyseisten teosten tavanomaisen hyödyntämisen kanssa. Tällaisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen voi toisaalta johtaa siihen, että tekijänoikeuden haltijoiden oikeutettuja etuja haitataan kohtuuttomasti.
Oikeudenhaltijoille maksettavasta sopivasta hyvityksestä on lopuksi todettava, että maksujärjestelmällä, jonka mukaan edunsaajille maksettavaa sopivaa hyvitystä laskettaessa tilannetta, jossa lähde, josta kappale valmistetaan yksityiskäyttöön, on laillinen, ei eroteta tilanteesta, jossa kyseinen lähde on laiton, ei turvata yhtäältä tekijöiden, joille sopiva hyvitys suoritetaan, ja toisaalta suojatun aineiston käyttäjien oikeuksien ja etujen oikeudenmukaista tasapainoa. Tällaisessa järjestelmässä näet aiheutettu vahinko ja siis edunsaajille maksettavan sopivan hyvityksen määrä lasketaan sellaisen kriteerin nojalla, joka koskee laillisesta lähteestä yksityiskäyttöön valmistetuista kappaleista sekä laittomasta lähteestä valmistetuista kappaleista tekijöille aiheutunutta vahinkoa. Näin laskettu määrä vyörytetään tämän jälkeen lopulta siihen hintaan, jonka suojatun aineiston käyttäjät maksavat saadessaan käyttöönsä yksityiskopioiden ottamisen mahdollistavat koneet, laitteet ja tarvikkeet.
(ks. 34, 35, 38–40, 45, 46, 53–55 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettua direktiiviä on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta oikeudenkäyntimenettelyyn, jossa ne, jotka ovat velvollisia maksamaan sopivan hyvityksen, vaativat ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tekemään toteamuksia sellaisen järjestön vahingoksi, jonka tehtäväksi kyseisen korvauksen kantaminen ja sen jakaminen tekijänoikeuksien haltijoille on annettu ja joka puolustautuu kyseistä vaatimusta vastaan. Direktiiviä 2004/48 ei näet voida soveltaa menettelyyn, joka ei perustu sellaiseen oikeudenhaltioiden nostamaan kanteeseen, jolla pyrittäisiin välttämään, lopettamaan tai korjaamaan suojattujen teollis- tai tekijänoikeuksien loukkaukset, vaan kanteeseen, jonka taloudelliset toimijat ovat nostaneet niiden maksettavana olevan sopivan hyvityksen osalta.
(ks. 63–65 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)