Asia C-443/16

Francisco Rodrigo Sanz

vastaan

Universidad Politécnica de Madrid

(Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n^o 8 de Madridin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla – Direktiivi 1999/70/EY – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – 4 lauseke – Perättäiset määräaikaiset työsopimukset julkisella sektorilla – Yliopisto-organisaation uudelleenjärjestely – Kansallinen säännöstö – Korkeakouluopettajien liittäminen yliopistojen professorikuntaan – Edellytys – Tohtorin tutkinnon saaminen – Kokoaikaisten työpaikkojen muuttaminen osa-aikaisiksi viroiksi – Soveltaminen ainoastaan väliaikaisina virkamiehinä työskenteleviin opettajiin – Syrjintäkiellon periaate

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen määräys (kymmenes jaosto) 9.2.2017

Sosiaalipolitiikka – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjinnän kielto – Yliopisto-organisaation uudelleenjärjestely – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään korkeakouluopettajien liittämisestä yliopistojen professorikuntaan – Edellytys – Tohtorin tutkinnon saaminen – Kokoaikaisten työpaikkojen muuttaminen osa-aikaisiksi viroiksi siinä tapauksessa, ettei mainittua tutkintoa ole – Soveltamista ainoastaan väliaikaisina virkamiehinä työskenteleviin opettajiin ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava niin, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan yliopistojen uudelleenorganisointitoimenpiteiden yhteydessä se, että jäsenvaltion toimivaltaiset hallintoviranomaiset voivat lyhentää puolella korkeakouluopettajien, jotka ovat väliaikaisia virkamiehiä, työaikaa sillä perusteella, ettei heillä ole tohtorin tutkintoa, kun taas sama toimenpide ei kohdistu sellaisiin korkeakouluopettajiin, jotka ovat vakinaisia virkamiehiä mutta joilla ei myöskään ole tohtorin tutkintoa.

Mainitunlaisen säännön soveltaminen perustuu yleiseen oletukseen, jonka mukaan korkeakouluopettajien palvelussuhteen määräaikaisuus sellaisenaan oikeuttaa mainittuun ryhmään kuuluvien opettajien erilaisen kohtelun sellaisiin opettajiin verrattuna, jotka ovat vakinaisia virkamiehiä, vaikka kumpaankin ryhmään kuuluvat opettajat hoitavat samankaltaisia tehtäviä. Mainittu oletus on ristiriidassa direktiivin 1999/70 ja puitesopimuksen tavoitteiden kanssa.

Mainittua toteamusta ei voida kyseenalaistaa väitteellä, jonka mukaan väliaikaisten virkamiesten erilainen kohtelu olisi perusteltua sekä korkeakoulun opettajakunnan henkilöstöhallintoa koskevien toimenpiteiden vuoksi että kyseisen jäsenvaltion asettamien budjettirajoitteiden vuoksi, koska unionin tuomioistuin on jo katsonut, että talousarvioon liittyvillä näkökohdilla, taloudellisen henkilöstöhallinnon valvomisen tarpeeseen liittyvät näkökohdat mukaan lukien, ei voida perustella syrjintää (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2003, Schönheit ja Becker, C-4/02 ja C-5/02, EU:C:2003:583, 85 kohta ja tuomio 22.4.2010, Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, C-486/08, EU:C:2010:215, 46 kohta).

On nimittäin niin, että vaikka valtion talousarvioon liittyvät näkökohdat voivat olla jäsenvaltion sosiaalipoliittisten ratkaisujen perustana ja vaikuttaa niiden sosiaalisen suojelun toimenpiteiden luonteeseen tai laajuuteen, jotka se haluaa toteuttaa, ne eivät kuitenkaan sellaisinaan ole tällä politiikalla tavoiteltu päämäärä eikä niillä näin ollen voida perustella sellaisen kansallisen säännöstön soveltamista, joka johtaa erilaiseen kohteluun määräaikaisten työntekijöiden vahingoksi (ks. analogisesti tuomio 24.10.2013, Thiele Meneses, C-220/12, EU:C:2013:683, 43 kohta; tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 110 kohta sekä määräys 21.9.2016, Popescu, C-614/15, EU:C:2016:726, 63 kohta). Lopuksi on lisättävä, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta on ehdoton ja riittävän täsmällinen, jotta yksityiset voivat vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa valtiota vastaan (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2010, Gavieiro Gavieiro ja Iglesias Torres, C-444/09 ja C-456/09, EU:C:2010:819, 78–83 kohta ja tuomio 8.9.2011, Rosado Santana, C-177/10, EU:C:2011:557, 56 kohta sekä määräys 21.9.2016, Álvarez Santirso, C-631/15, EU:C:2016:725, 59 kohta).

(ks. 51–53, 55 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)