Asia C‑543/10

Refcomp SpA

vastaan

Axa Corporate Solutions Assurance SA ym.

(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivaltainen tuomioistuin siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 23 artiklan tulkinta – Tavaran valmistajan ja sen alkuperäisen hankkijan väliseen sopimukseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke – Sopimus, joka kuuluu omistusoikeuden siirtämistä koskevien sopimusten sarjaan – Mahdollisuus vedota oikeuspaikkalausekkeeseen tavaran myöhempää hankkijaa vastaan

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 7.2.2013

1.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Tämän asetuksen säännökset, joiden on katsottu vastaavan Brysselin yleissopimuksen määräyksiä – Niiden tulkinta unionin tuomioistuimen yleissopimusta koskevan oikeuskäytännön mukaisesti

(27.9.1968 tehty yleissopimus; neuvoston asetus N:o 44/2001)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Käsite sopimusta koskeva asia – Käsite sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta – Itsenäinen tulkinta

(Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 23 artikla)

3.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Oikeuspaikkasopimus – Sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta – Tavaran valmistajan ja sen hankkijan väliseen sopimukseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke – Mahdollisuus vedota oikeuspaikkalausekkeeseen kolmatta myöhempää hankkijaa vastaan, joka on saanut tavaran omistusoikeuden siirtämisestä tehtyjen peräkkäisten sopimusten nojalla – Hyväksyttävyys – Edellytys – Kolmannen suostumus mainittuun lausekkeeseen

(Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 23 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 18–20 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 21, 22, 39 ja 40 kohta)

3.        Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 44/2001 23 artiklaa on tulkittava siten, että tavaran valmistajan ja hankkijan tekemään sopimukseen sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen ei voida vedota kolmatta myöhempää hankkijaa vastaan, joka on saanut kyseisen tavaran omistusoikeuden siirtämisestä tehtyjen sellaisten peräkkäisten sopimusten nojalla, joiden sopimuspuolet ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, ja tahtoo nostaa vahingonkorvauskanteen valmistajaa vastaan, paitsi jos voidaan osoittaa, että tämä kolmas on tosiasiallisesti hyväksynyt lausekkeen mainitussa artiklassa mainituilla edellytyksillä.

Sopimukseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke voi nimittäin lähtökohtaisesti vaikuttaa vain sellaisten osapuolten välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet suostumuksensa tämän sopimuksen tekemiseen. Jotta lausekkeeseen voidaan vedota kolmatta vastaan, on lähtökohtaisesti välttämätöntä, että se on antanut siihen suostumuksensa.

Kun kyse on tavaran myöhemmän hankkijan vahingonkorvauskanteesta sen valmistajaa vastaan, myöhemmän hankkijan ja valmistajan välillä ei ole minkäänlaista sopimussuhdetta, sillä valmistaja ei ole sitoutunut minkäänlaiseen sopimusvelvoitteeseen tavaran myöhempään hankkijaan nähden. Näin ollen niiden ei voida katsoa tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”sopineen” siitä tuomioistuimesta, joka on toimivaltainen valmistajan ja ensimmäisen hankkijan välillä tehdyn alkuperäisen sopimuksen mukaan.

Lisäksi sarjassa omistusoikeuden siirtoa koskevia sopimuksia, toisin kuin konossementissa, joka on laivaliikenteen kuljetussopimuksissa käytetty kansainvälisen kaupan arvopaperi, alkuperäisen hankkijan ja myöhemmän hankkijan välinen seuraantosuhde ei tarkoita yhden sopimuksen sekä kaikkien siinä tarkoitettujen oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymistä. Tällaisessa tapauksessa osapuolten sopimusvelvoitteet voivat vaihdella sopimuksen mukaan siten, että oikeudet, joihin myöhempi hankkija saattaa vedota välitöntä myyjää vastaan, eivät ole välttämättä samat kuin ne oikeudet, joista valmistaja on sopinut ensimmäiseen ostajaan nähden.

(ks. 29, 32–34, 37 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)