UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
15 päivänä tammikuuta 2015 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 1008/2008 – Lentoliikennepalvelut – 23 artiklan 1 kohdan toinen virke – Hinnoittelun avoimuus – Sähköinen varausjärjestelmä – Lentohinnat – Lopullisen hinnan ilmoittaminen aina
Asiassa C‑573/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 18.9.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.11.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Air Berlin plc & Co. Luftverkehrs KG
vastaan
Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e. V.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit C. Vajda (esittelevä tuomari), A. Rosas, E. Juhász ja D. Šváby,
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Air Berlin plc & Co. Luftverkehrs KG, edustajinaan Rechtsanwalt M. Knospe ja Rechtsanwalt A. Walz,
– Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e. V., edustajanaan Rechtsanwalt P. Wassermann,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja K. Petersen,
– Belgian hallitus, asiamiehinään J.-C. Halleux ja T. Materne,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato W. Ferrante,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja J. Langer,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,
– Euroopan komissio, asiamiehinään W. Mölls ja F. Wilman,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (EUVL L 293, s. 3) 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat lentoliikenteen harjoittaja Air Berlin plc & Co. Luftverkehrs KG (jäljempänä Air Berlin) ja Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e. V. (saksalainen kuluttajaneuvontayhdistysten keskusjärjestö, jäljempänä Bundesverband) ja joka koskee lentohintojen esittämistapaa Air Berlinin sähköisessä varausjärjestelmässä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen N:o 1008/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
ˮAsiakkaiden olisi voitava vertailla tehokkaasti eri lentoyhtiöiden lentoliikennepalvelujen hintoja. Tästä syystä olisi aina ilmoitettava yhteisöstä alkavien lentoliikennepalvelujen osalta asiakkaan maksettavaksi tuleva lopullinen hinta kaikkine veroineen ja maksuineen. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajia rohkaistaan myös ilmoittamaan kolmansista maista yhteisöön suuntautuvien lentoliikennepalvelujensa lopullinen hinta.ˮ
4 Asetuksella N:o 1008/2008 säännellään sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajien toimilupia, unionin lentoliikenteen harjoittajien oikeutta harjoittaa unionin sisäistä lentoliikennettä ja unionin sisäisen lentoliikenteen hinnoittelua.
5 Mainitun asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
4) ʼlentoliikenteelläʼ lentoa tai lentosarjaa, jolla kuljetetaan matkustajia, rahtia ja/tai postia korvausta tai vuokraa vastaan;
– –
18) ʼlentohinnoillaʼ lentoliikenteen harjoittajille tai heidän edustajilleen tai muille lipunmyyjille euroina tai paikallisessa valuutassa maksettavia hintoja matkustajien kuljettamisesta lentoliikenteessä sekä edellytyksiä, joilla kyseisiä hintoja sovelletaan, mukaan lukien edustajapalvelujen ja muiden lisäpalvelujen palkkiot ja ehdot;
– –ˮ
6 Asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan, jonka otsikko on ˮTiedottaminen ja syrjintäkieltoˮ, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮKun liikennöidään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, yleisön saatavilla oleviin lentoliikenteen lentohintoihin ja kuljetusmaksuihin on sisällyttävä sovellettavat ehdot, kun lentohintoja ja kuljetusmaksuja tarjotaan tai julkaistaan missä tahansa muodossa, myös internetissä. Lopullinen hinta on aina ilmoitettava, ja sen on sisällettävä sovellettava lentohinta tai kuljetusmaksu sekä julkaisuhetkellä pakolliset ja ennakoitavat sovellettavat verot, maksut, lisämaksut ja palvelumaksut. Ilmoitetun lopullisen hinnan lisäksi on eriteltävä vähintään seuraavat:
a) lentohinta tai kuljetusmaksu;
b) verot;
c) lentoasemamaksut; ja
d) muut maksut, lisämaksut tai palvelumaksut, esimerkiksi turvatoimiin tai polttoaineeseen liittyvät maksut,
jos b, c ja d alakohdassa luetellut maksut on lisätty lentohintaan tai kuljetusmaksuun. Valinnaiset lisämaksut on ilmoitettava selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti varausmenettelyn alussa, ja asiakkaan on voitava hyväksyä ne vapaaehtoisesti.ˮ
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
7 Air Berlinin varausjärjestelmä oli vuoden 2008 loppuun asti järjestetty siten, että kun asiakas oli valinnut lentoreitin ja päivämäärän, hänelle esitettiin toisessa vaiheessa taulukko, joka sisälsi valitun päivän mahdolliset lentoyhteydet ja jossa oli mukana lähtö- ja saapumisajat sekä kaksi hintaa kutakin lentoa kohti. Taulukon alapuolelle sijoitetussa laatikossa ilmoitettiin valittuun lentoliikennepalveluun liittyvät verot ja maksut sekä polttoainelisämaksu, kun taas kaikki nämä tekijät sisältävä ”hinta yhdeltä henkilöltä” oli kehystetty. Mainitun laatikon perään sijoitettujen kahden tähden avulla ilmaistiin viittaamalla sovellettaviin ehtoihin, että lopulliseen hintaan sisältymätön käsittelymaksu ˮservice chargeˮ saatettiin vielä lisätä siihen. Kun asiakas oli antanut vaaditut henkilötiedot kolmannessa vaiheessa, hän saattoi neljännessä vaiheessa tutustua matkan kokonaishintaan, jossa oli mukana käsittelymaksu.
8 Air Berlin muutti varausjärjestelmänsä toista vaihetta asetuksen N:o 1008/2008 tultua voimaan 1.11.2008 siten, että mainitussa taulukossa esitettiin lähtö- ja saapumisaikojen lisäksi valitun lentoliikennepalvelun lentohinta, erikseen ilmoitetut verot ja maksut sekä polttoainelisämaksu ja vielä näiden erikseen mainittujen hinnan osien yhteismäärä. Taulukon alle sijoitetussa laatikossa ilmoitettiin näiden tietojen perusteella laskettu hinta, käsittelymaksu ja alimmaisena valitun lennon lopullinen hinta yhdeltä henkilöltä.
9 Bundesverband katsoi, ettei tällainen hintojen esittämistapa vastannut asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä asetettuja vaatimuksia, ja nosti Air Berliniä vastaan kieltokanteen tällaisen menettelyn lopettamiseksi sekä vaati kieltomenettelyn kustannusten korvaamista. Alimman oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi Bundesverbandin vaatimuksen, ja sen tuomio vahvistettiin muutoksenhakuasteessa, minkä jälkeen Air Berlin on tehnyt Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
10 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Revision-valituksen lopputulos riippuu asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen tulkinnasta.
11 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo muutoksenhakutuomioistuimen tavoin, että Air Berlinin perimän kaltainen käsittelymaksu on asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettu julkaisuhetkellä pakollinen ja ennakoitava maksu, joka on näin ollen sisällytettävä ilmoitettuun lopulliseen hintaan.
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tunnistaa kuitenkin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa sähköisessä varausjärjestelmässä asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen soveltamisen kannalta kaksi erillistä ongelmaa, jotka koskevat täsmällistä ajankohtaa, jolloin lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta on varausmenettelyn aikana ilmoitettava, ja lopullisen hinnan esittämistapaa.
13 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee ensinnäkin täsmällisestä ajankohdasta, jolloin lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta on varausmenettelyn aikana ilmoitettava, että muutoksenhakutuomioistuin katsoi, että Air Berlin oli rikkonut asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä, kun otetaan huomioon sen tapa ilmoittaa lentohinta varausjärjestelmässään. Muutoksenhakutuomioistuin katsoi nimittäin, että kyseisessä säännöksessä, jossa säädetään, että lopullinen hinta on ˮainaˮ ilmoitettava, on ymmärrettävä tarkoitettavan, että lopullisen hinnan on käytävä ilmi aina, kun jokin hinta esitetään. Muutoksenhakutuomioistuin katsoi näin ollen, ettei kyseinen edellytys täyttynyt, koska taulukossa ilmoitettiin vain asiakkaan valintakriteerejä vastaavien lentojen hinnat siten, ettei niihin sisälly käsittelymaksua, tai siten, että se esitettiin erikseen.
14 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan huomioon on otettava asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan kuluttajansuojatavoite, kuten se ilmenee asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleesta sekä kyseisen säännöksen sanamuodosta ja 23 artiklan otsikosta, eli lentoliikennepalvelujen hinnoista tiedottamisen ja hinnoittelun avoimuuden varmistaminen (tuomio ebookers.com Deutschland, C‑112/11, EU:C:2012:487, 13 kohta). Mainitun johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan asiakkaiden on tällaisen hinnoittelun avoimuuden ansiosta voitava vertailla tehokkaasti eri lentoliikenteen harjoittajien lentoliikennepalvelujen hintoja. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan mainittu 23 artikla annettiin sen lentoliikennepalvelujen tarjoajien aikaisemman käytännön torjumiseksi, jossa hinnat julkaistiin ilman veroja, maksuja tai polttoainelisämaksuja (ks. Euroopan komission ehdotus KOM(2006) 396 lopullinen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä, s. 10 ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto kyseistä asetusehdotuksesta (EUVL C 175, s. 85, 8.1 ja 8.4 kohta)).
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee myös, ettei asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa eikä missään muussakaan kyseisen asetuksen säännöksessä säädetä täsmällisesti siitä, milloin lopullinen hinta on ilmoitettava. Mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan neljännessä virkkeessä säädetään kuitenkin, että valinnaiset lisämaksut on ilmoitettava ”varausmenettelyn alussa”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että unionin lainsäätäjän tahto taata hintojen tehokas vertailtavuus ohjaa tulkitsemaan asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen ilmaisua ”aina” yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa käytetyn käsitteen ”aina” kanssa. Tällöin mainitussa säännöksessä tarkoitettu lopullinen hinta olisi ilmoitettava aikaisemmin kuin mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan neljännessä virkkeessä mainitut valinnaiset lisämaksut edellytetään ilmoitettavan. Tällaisen tulkinnan mukaan velvollisuus esittää lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta varhaisessa varausmenettelyn vaiheessa saattaisi edellyttää, että hinta on ilmoitettava jo silloin, kun asiakkaalle annetaan ensimmäisen kerran tiedot hänen valitsemaansa määränpäätä ja päivämäärää vastaavasta lentoliikennepalvelusta.
16 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää lentoliikennepalvelujen lopullisen hinnan esittämistavasta, ettei asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetä myöskään tästä täsmällisesti. Kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdan neljännessä virkkeessä ainoastaan säädetään, että valinnaiset lisämaksut on ilmoitettava selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti.
17 Alimman oikeusasteen tuomioistuin päätteli muutoksenhakutuomioistuimen tavoin asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisesta ja neljännestä virkkeestä, että lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta on mainittava aina tai joka kerran, kun esitetään hintoja, ja siten monivaiheisessa varausjärjestelmässä ensi kerran jo silloin, kun lentohinnat ilmoitetaan, ja jokaisella hintatietoja sisältävällä sivulla. Nyt käsiteltävässä asiassa lopullinen hinta on sen mukaan ilmoitettava välittömästi paitsi Air Berlinin ennalta valitsemien tai asiakkaan itse napsauttamalla valitsemien lentoliikennepalvelujen myös jokaisen taulukossa näytetyn lentoliikennepalvelun osalta.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää kuitenkin mahdollisena myös asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen vähemmän suppeaa tulkintaa, jonka mukaan myös Air Berlinin toteuttama todella valittujen lentoliikennepalvelujen lopullisen hinnan ilmoittaminen jo menettelyn varhaisessa vaiheessa eikä vasta sen lopussa mahdollistaa tehokkaan vertailun muiden lentoliikenteen harjoittajien hintojen kanssa ja täyttää näin ollen kuluttajien suojaamisen tarpeen, vaikka tällainen vertailu voi olla kuluttajalle vaivalloisempaa.
19 Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
ˮ1) Onko asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että lopullinen hinta on ilmoitettava sähköisessä varausjärjestelmässä, kun lentoliikennepalveluiden hinnat esitetään ensimmäisen kerran?
2) Onko asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että sähköisessä varausjärjestelmässä on ilmoitettava vain asiakkaan tosiasiallisesti valitseman lentoliikennepalvelun lopullinen hinta, vai onko kaikkien näytettyjen lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta ilmoitettava?ˮ
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensimmäisellä kysymyksellään sitä, onko asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että lopullinen hinta on ilmoitettava aina, kun lentoliikennepalvelujen hinnat mainitaan, mukaan lukien silloin, kun ne mainitaan ensimmäisen kerran.
21 Air Berlinin mukaan ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus riippuu asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä esiintyvän ilmaisun ˮainaˮ tulkinnasta. Air Berlin katsoo, ettei kyseinen ilmaisu edellytä lopullisen hinnan ilmoittamista silloin, kun lentoliikennepalvelujen hinta esitetään ensimmäisen kerran, vaan ainoastaan sen ilmoittamista sitten, kun asiakas on valinnut tietyn lennon ja ennen varaussopimuksen lopullista tekemistä.
22 Air Berlin täsmentää tästä, että sen käyttämän sähköisen varausmenettelyn toisen vaiheen taulukossa esitetään automaattisesti valittuna edullisin lentoyhteys ja että järjestelmä ilmoittaa asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lopullisen hinnan, johon sisältyy valitun lennon hinta, verot ja maksut sekä polttoainelisämaksu ja käsittelymaksu. Jos asiakas valitsee vaihtoehtoisen, oletetusti kalliimman lentoyhteyden, järjestelmä ilmoittaa Air Berlinin mukaan tällöin sen lopullisen hinnan.
23 Kuten Bundesverband, Saksan, Belgian, Italian, Alankomaiden ja Itävallan hallitukset sekä komissio esittävät, tällainen tulkinta ei ole sopusoinnussa asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen sanamuodon kanssa.
24 Asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään nimittäin, että lopullinen hinta on aina ilmoitettava ja sen on sisällettävä sovellettava lentohinta tai kuljetusmaksu sekä julkaisuhetkellä pakolliset ja ennakoitavat sovellettavat verot, maksut, lisämaksut ja palvelumaksut.
25 Jo kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että lopullinen hinta on ˮainaˮ ilmoitettava, eikä siinä tehdä eroa ajankohtien, jolloin mainittu hinta ilmoitetaan ensimmäisen kerran, jolloin asiakas valitsee tietyn lennon tai jolloin sopimus lopullisesti tehdään, välillä.
26 Niinpä mainitulla säännöksellä asetettu velvollisuus ilmoittaa lopullinen hinta aina edellyttää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sähköisen varausjärjestelmän yhteydessä lopullinen hinta ilmoitetaan aina, kun lentoliikennepalvelujen hinta ilmoitetaan, mukaan lukien silloin, kun ne ilmoitetaan ensimmäisen kerran.
27 Tällaisen tulkinnan vahvistaa asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan systemaattinen lukemistapa ja kyseisen säännöksen toisen virkkeen ratio legis.
28 Kuten Bundesverband, Saksan ja Itävallan hallitukset sekä komissio korostavat, asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan neljännessä virkkeessä käytetystä ilmaisusta ˮvarausmenettelyn alussaˮ ei nimittäin voida päätellä, että kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen ilmaisua ˮainaˮ olisi tulkittava siten, että lopullinen hinta on ilmoitettava ainoastaan varausmenettelyn alussa.
29 Mainitussa 23 artiklan 1 kohdan neljännen virkkeen säännöksessä käytetty ilmaisu ˮvarausmenettelyn alussaˮ edellyttää, että valinnaiset lisämaksut on ilmoitettava varsinaisen varausmenettelyn alussa, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus päättää, tahtooko hän todella käyttää kyseisiä lisäpalveluja (ks. vastaavasti tuomio ebookers.com Deutschland, EU:C:2012:487, 15 kohta).
30 Sitä vastoin asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä asetettu velvollisuus ilmoittaa pakolliset ja ennakoitavat maksut sisältävä lopullinen hinta ˮainaˮ on olemassa siitä lähtien, kun lentohinnat julkaistaan missä tahansa muodossa ja jopa ennen varausmenettelyn alkamista.
31 Bundesverband, Saksan, Belgian, Italian, Alankomaiden ja Itävallan hallitukset sekä komissio korostavat aivan oikein, että tällainen tulkinta on asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen ratio legisin mukainen, siten kuin se ilmenee kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleesta.
32 Asetuksen N:o 1008/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan asiakkaiden olisi voitava vertailla tehokkaasti eri lentoliikenteen harjoittajien lentoliikennepalvelujen hintoja, ja tästä syystä olisi aina ilmoitettava unionin alueelta alkavien lentoliikennepalvelujen osalta asiakkaan maksettavaksi tuleva lopullinen hinta kaikkine veroineen ja maksuineen.
33 Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että sekä asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan otsikosta että sen 1 kohdan sanamuodosta käy selvästi ilmi, että kyseisellä säännöksellä pyritään takaamaan lentoliikennepalvelujen hinnoista tiedottaminen ja hinnoittelun avoimuus ja myötävaikutetaan näin ollen näitä palveluja käyttävän asiakkaan suojaamiseen (tuomio ebookers.com Deutschland, EU:C:2012:487, 13 kohta ja tuomio Vueling Airlines, C‑487/12, EU:C:2014:2232, 32 kohta).
34 Asetuksen N:o 1008/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee, että lentoliikenteen harjoittajalle asetettu velvollisuus ilmoittaa ˮainaˮ lopullinen hinta on tarpeen siksi, että asiakkaat voivat vertailla tehokkaasti eri lentoliikenteen harjoittajien lentoliikennepalvelujen hintoja kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa säädetyn, lentoliikennepalvelujen hintojen tehokasta vertailtavuutta koskevan tavoitteen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio Vueling Airlines, EU:C:2014:2232, 33 kohta).
35 Ensimmäiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sähköisen varausjärjestelmän yhteydessä lopullinen hinta on ilmoitettava aina, kun lentoliikennepalvelujen hinnat mainitaan, mukaan lukien silloin, kun ne mainitaan ensimmäisen kerran.
Toinen kysymys
36 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta toisella kysymyksellään sitä, onko asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että lopullisen hinnan ilmoittamista koskeva velvollisuus koskee ainoastaan asiakkaan valitsemaa lentoliikennepalvelua vai kaikkia näytettyjä lentoliikennepalveluja.
37 Air Berlin väittää, ettei asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä edellytetä kaikkien näytettyjen lentojen vaan ainoastaan asiakkaan valitseman lennon lopullisen hinnan ilmoittamista. Air Berlinin mukaan kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa tarkoitettu tehokas vertailtavuus on mahdollinen ainoastaan, kun asiakas on valinnut tietyn lennon lähtölentoaseman ja saapumislentoaseman välillä tiettynä ajankohtana. Niinpä asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä asetettua velvollisuutta ilmoittaa lopullinen hinta sovelletaan sen mukaan ainoastaan silloin, kun asiakas on valinnut tietyn lennon, ja se koskee ainoastaan kyseistä lentoa.
38 Tällaista tulkintaa ei voida hyväksyä.
39 Kuten Bundesverband, Saksan, Belgian, Alankomaiden ja Itävallan hallitukset sekä komissio aivan oikein esittävät, asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä asetettua velvollisuutta ilmoittaa lopullinen hinta ˮainaˮ sovelletaan kaikenlaiseen lentohintojen julkistamiseen, mukaan lukien taulukkomuodossa esitettyjen lentoliikennepalvelujen joukon hinnat. Niinpä pelkästään valitun lennon lopullisen hinnan ilmoittaminen ei riitä kyseisellä säännöksellä asetetun velvollisuuden täyttämiseksi.
40 Tällaisen tulkinnan vahvistaa asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen ratio legis, josta on muistutettu edellä 31–34 kohdassa.
41 Kaikkien lentojen, joiden hinta näytetään, eikä pelkästään valitun lennon lopullisen hinnan ilmoittamista koskevan velvollisuuden ansiosta asiakkaat voivat nimittäin vertailla tehokkaasti eri lentoliikenteen harjoittajien hintoja asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan lentoliikennepalvelujen hinnoittelun avoimuutta koskevan yleisen tavoitteen mukaisesti.
42 Air Berlinin mukaan tällainen mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen tulkinta, jonka mukaan kaikkien näytettyjen lentojen lopullinen hinta on ilmoitettava, johtaisi siihen, että ainoastaan lopullinen hinta voitaisiin ilmoittaa, mikä merkitsisi sen mukaan yleistä kieltoa ilmoittaa pelkkien lentojen hintoja. Kyseisen säännöksen kolmannessa virkkeessä edellytetään sen mukaan kuitenkin, että pelkän lennon hinta ilmoitetaan erikseen lopullisen hinnan rinnalla.
43 Tällainen väite on kuitenkin hylättävä täysin perusteettomana, koska saman 23 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä asetettu velvollisuus ilmoittaa kaikkien näytettyjen lentojen lopullinen hinta ei millään tavoin merkitse kieltoa ilmoittaa kaikkien mainittujen lentojen lentohintaa tai kuljetusmaksua kyseisen säännöksen kolmannessa virkkeessä säädettyjen edellytysten mukaisesti.
44 Päinvastoin asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen sanamuodostakin ilmenee, että velvollisuus eritellä vähintään lentohinta tai kuljetusmaksu sekä verot, lentoasemamaksut ja muut maksut, lisämaksut tai palvelumaksut silloin, kun nämä lisätään lentohintaan tai kuljetusmaksuun, on kyseisen 1 kohdan toiseen virkkeeseen perustuvaan lopullisen hinnan ilmoittamista koskevaan velvollisuuteen liittyvä lisävelvollisuus.
45 Toiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sähköisen varausjärjestelmän yhteydessä on ilmoitettava paitsi asiakkaan valitseman lentoliikennepalvelun lopullinen hinta myös kaikkien niiden lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta, joiden hinta näytetään.
Oikeudenkäyntikulut
46 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sähköisen varausjärjestelmän yhteydessä lopullinen hinta on ilmoitettava aina, kun lentoliikennepalvelujen hinnat mainitaan, mukaan lukien silloin, kun ne mainitaan ensimmäisen kerran.
2) Asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sähköisen varausjärjestelmän yhteydessä on ilmoitettava paitsi asiakkaan valitseman lentoliikennepalvelun lopullinen hinta myös kaikkien niiden lentoliikennepalvelujen lopullinen hinta, joiden hinta näytetään.
Allekirjoitukset