Valitus, jonka Intel Corporation on tehnyt 28.8.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-286/09, Intel Corporation v. Euroopan komissio, 12.6.2014 antamasta tuomiosta

(Asia C-413/14 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Intel Corporation (edustajat: D. M. Beard, QC, solicitor A. N. Parr ja solicitor R. W. Mackenzie)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Association for Competitive Technology, Inc. ja Union fédérale des consommateurs – Que choisir (UFC – Que choisir)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan valituksenalaisen tuomion kokonaan tai osittain

kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain

kumoamaan määrätyn sakon tai alentamaan sitä huomattavasti

toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen sen ratkaisemiseksi unionin tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisellä valitusperusteella, joka on jaettu kolmeen osaan, valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellistä oikeudellista kriteeriä valittajan toiminnan lainmukaisuuden arvioimiseksi EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan nojalla:

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että asianomainen toiminta saattoi luonnostaan rajoittaa kilpailua, minkä vuoksi sitä voidaan pitää EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan vastaisena tarvitsematta tarkastella kaikkia siihen liittyviä merkityksellisiä tosiseikkoja ja olosuhteita.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkomisen osoittamiseksi kykyä rajoittaa kilpailua voidaan arvioida abstraktien seikkojen pikemminkin kuin todennäköisten tai varsinaisten vaikutusten perusteella.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan toissijaisesti, että asianomaisella toiminnalla voitiin rajoittaa kilpailua, koska se otti virheellisesti huomioon tekijöitä, joilla ei voida osoittaa kykyä rajoittaa kilpailua, ja jätti huomiotta useita merkityksellisiä tekijöitä, joita olisi pitänyt tarkastella ja joita ovat esimerkiksi menettelytavan laajuus markkinoilla, väitettyjen menettelytapojen kesto, markkinoilta saatu tosiasiallinen näyttö nopeasti laskevista hinnoista ja markkinoilta sulkemisen puuttuminen, sekä päätelmät, jotka oli asianmukaisesti tehtävä komission hallinnollisen menettelyn aikana tekemästä yhtä tehokkaan kilpailijan testistä.

Toisella valitusperusteella valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan kilpailusääntöjä rikotun väitetyn rikkomisajanjakson kahtena viimeisenä vuonna, koska kyseisinä vuosina toiminta koski vain enintään 3,5 prosenttia relevanteista markkinoista.

Kolmannella valitusperusteella valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen luokittelemalla sen toiminnan HP:n ja Lenovon kanssa ”yksinostoalennuksiksi”, vaikka kyseinen toiminta koski vain 28 prosenttia ja 42 prosenttia (tai alle) kunkin asiakkaan asianomaisen tavaran kaikista ostoista ja oli siis kaukana asiakkaiden tarvitsemasta ”koko” määrästä tai ”huomattavasta osasta siitä”.

Neljännellä valitusperusteella valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi tehokkaan oikeussuojan periaatetta ja oikeudenmukaisen menettelyn periaatetta, kun oli kyse komission viiden tunnin pituisesta kuulemisesta Dellin avainasemassa olevan johtajan kanssa kysymyksistä, joilla oli objektiivinen yhteys tutkinnan sisältöön, ja jonka aikana kyseinen johtaja antoi erittäin yksityiskohtaisia selvityksiä. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että oli riittävää, että komissio julkaisi pelkästään luettelon aiheista, joista kuulemisen aikana keskusteltiin, pikemminkin kuin muistiinpanot tai tiivistelmän siitä, mitä kyseinen johtaja sanoi asianomaisista aiheista. Unionin yleinen tuomioistuin teki myös virheen, kun se katsoi, että valittajan oli esitettävä prima facie näyttöä siitä, ettei komissio kirjannut puolesta puhuvia todisteita. Asianmukaisesti ymmärrettynä valittajan tehtävänä oli nimittäin ainoastaan osoittaa, ettei voitu sulkea pois sitä, että asianomaisesta aineistosta olisi voinut olla hyötyä sen puolustuksessa, minkä se tässä asiassa selvästi teki.

Viidennellä valitusperusteella, joka on jaettu kolmeen osaan, valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että yhteisöllä oli toimivaltaa Intelin sopimuksiin Lenovon kanssa vuosina 2006 ja 2007:

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että toiminta ”pantiin täytäntöön” ETA:lla, koska Intel ei myynyt Lenovolle tavaroita ETA:lla kyseisten sopimusten nojalla.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että ”määrättyjen vaikutusten” testi on asianomainen perusta yhteisön toimivallalle, joka koskee kyseistä toimintaa.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se sovelsi ”määrättyjen vaikutusten” testiä, koska ei ollut ennakoitavissa, että Intelin x86 CPU:ita koskevilla sopimuksilla Lenovon kanssa Kiinassa tapahtuvaa toimitusta varten olisi välitön ja huomattava vaikutus ETA:lla.

Kuudennella valitusperusteella, joka on jaettu kahteen osaan, valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita virheitä määrätyn sakon laskemisessa:

Sakko oli ilmeisen suhteeton.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi unionin oikeuden perusperiaatteita soveltamalla komission vuoden 2006 suuntaviivoja sakon laskemiseksi toimintaan, joka edelsi kyseisiä suuntaviivoja.