JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ELEANOR SHARPSTON
27 päivänä tammikuuta 2011 (1)
Asia C‑402/09
Ioan Tatu
vastaan
Statul român prin Ministerul Finanţelor şi Economiei,
Direcţia Generală a Finanţelor Publice Sibiu,
Administraţia Finanţelor Publice Sibiu,
Administraţia Fondului pentru Mediu
ja
Ministerul Mediului
(Tribunalul Sibiu, Secţia comercială şi de contencios administrativin (Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä kannettava ympäristövero – Yhteensoveltuvuus SEUT 110 artiklan kanssa
1. Tässä ennakkoratkaisupyynnössä Tribunalul Sibiu, Secţia comercială şi de contencios administrativ (Sibiun alueellisen tuomioistuimen kauppa- ja hallinto-oikeudellisia asioita käsittelevä jaosto) (Romania) pyytää unionin tuomioistuinta selventämään maahantuoduista käytetyistä moottoriajoneuvoista kannetun veron (josta käytetään nimitystä ympäristövero) yhteensoveltuvuutta SEUT 110 artiklan (aiempi EY 90 artikla)(2) kanssa.
Unionin lainsäädäntö
2. SEUT 110 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot eivät määrää muiden jäsenvaltioiden tuotteille minkäänlaisia korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja, kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille.
Jäsenvaltiot eivät liioin määrää muiden jäsenvaltioiden tuotteille sellaisia sisäisiä maksuja, joilla välillisesti suojellaan muuta tuotantoa.”
Päästöluokitus
3. Unionin päästöluokituksessa vahvistetaan enimmäismäärät jäsenvaltioissa myytävien uusien moottoriajoneuvojen pakokaasupäästöille. Enintään 3,5 tonnia painavien kevyiden hyötyajoneuvojen osalta ensimmäinen tällainen luokitus (josta käytetään yleisesti nimitystä Euro 1) otettiin käyttöön direktiivillä 91/441,(3) joka tuli voimaan 1.1.1992. Sääntöjä on siitä lähtien tiukennettu vähitellen ilmanlaadun parantamiseksi Euroopan unionissa.
Kansallinen lainsäädäntö
4. Kiireellisenä annetun hallituksen asetuksen (Ordonanţă de Urgenţă a Guvernului, jäljempänä OUG) nro 50/2008 3 §:ssä otettiin käyttöön luokkiin M1–M3 ja N1–N3(4) kuuluvista moottoriajoneuvoista kannettava vero (ympäristövero).
5. OUG:n nro 50/2008 4 §:n a momentin mukaan verovelvollisuus syntyy, kun moottoriajoneuvo rekisteröidään ensimmäisen kerran Romaniassa, eikä laissa tehdä eroa yhtäältä Romaniassa ja toisaalta ulkomailla valmistettujen moottoriajoneuvojen eikä uusien ja käytettyjen moottoriajoneuvojen välille.
6. OUG:n nro 50/2008 6 §:n 1 momentissa vahvistettiin veron laskentatapa. Siinä säädettiin seuraavaa:
”1. Veron määrä lasketaan liitteissä 1–4 säädettyjen tekijöiden perusteella seuraavasti:
a) M1-luokan moottoriajoneuvot, joiden päästöluokitus on Euro 3, Euro 4, Euro 5 tai Euro 6:
1. Päästöluokitukseen Euro 4 tai Euro 3 kuuluvien ajoneuvojen osalta vero lasketaan hiilidioksidipäästöjen (CO2), liitteen 1 mukaisen erityisveron, joka on ilmaistu euroina yhtä hiilidioksidigrammaa kohti, päästöluokituksen, liitteen 2 mukaisen erityisveron, joka on ilmaistu euroina yhtä kuutiosenttimetriä kohti, sekä liitteen 4 sarakkeen 2 mukaisen veronalennusprosentin perusteella seuraavan kaavan mukaisesti:
Maksettava määrä = [(A × B × 30 / 100) + (C × D × 70 / 100)] × (100 – E) / 100,
jossa
A = hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä grammoina kilometriä kohti ilmaistuna
B = liitteen 1 sarakkeen 3 mukainen erityisvero euroina yhtä hiilidioksidigrammaa kohti ilmaistuna
C = moottorin tilavuus (sylinteritilavuus)
D = liitteessä 2 olevan taulukon sarakkeen 3 mukainen moottorin tilavuuteen perustuva erityisvero
E = liitteessä 4 olevan taulukon sarakkeen 2 mukainen veronalennusprosentti.
2. Päästöluokitukseen Euro 5 tai Euro 6 kuuluvien moottoriajoneuvojen osalta vero lasketaan 1 kohdan mukaisen kaavan perusteella, kun moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosäännökset astuvat voimaan.
b) M1-luokan moottoriajoneuvot, jotka eivät joko kuulu mihinkään eurooppalaiseen päästöluokkaan tai joiden päästöluokitus on Euro 1 tai Euro 2, seuraavan kaavan mukaisesti:
Maksettava määrä = C x D x (100-E) / 100
jossa:
C = moottorin tilavuus (sylinteritilavuus),
D = liitteen 2 sarakkeen 3 mukainen moottorin tilavuuteen perustuva erityisvero,
E = liitteen 4 sarakkeen 2 mukainen veronalennusprosentti;
– –”
7. OUG:n nro 50/2008 6 §:n 3 momentti koski ajoneuvon arvonalenemista. Siinä säädettiin seuraavaa:
”Liitteen 4 mukainen kiinteä veronalennusprosentti määräytyy ajoneuvon iän, keskimääräisen vuosittaisen ajokilometrimäärän, teknisen kunnon ja varustelun perusteella. Veroa laskettaessa veron määrää voidaan alentaa lisää tämän kiireellisenä annetun asetuksen soveltamissäännöissä säädetyillä edellytyksillä silloin, kun ne tekijät, joiden perusteella kiinteä alennusprosentti lasketaan, poikkeavat perustilanteesta.”
8. OUG:n nro 50/2008 10 §:n nojalla henkilöllä oli mahdollisuus riitauttaa vero, jos ajoneuvon arvo oli hänen mielestään alentunut liitteen 4 sarakkeeseen 2 sisältyvän asteikon mukaista alennusprosenttia enemmän. Lyhyesti sanottuna ajoneuvon arvioi siinä tapauksessa riippumaton asiantuntija, jonka palkkio vahvistettiin tavanomaisen taksan mukaisesti. Sen jälkeen kun kyseinen henkilö oli esittänyt asiantuntijan raportin, kansalliset viranomaiset laskivat veron uudelleen. Jos henkilö oli tyytymätön uudelleenlaskennan tulokseen, hänellä oli mahdollisuus saattaa asia toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
9. OUG:n nro 50/2008 14 §:ssä säädettiin, että asetus tulee voimaan 1.7.2008. Vero oli maksettava ainoastaan moottoriajoneuvoista, jotka rekisteröitiin ensimmäistä kertaa Romaniassa kyseisen ajankohdan jälkeen. Sitä ei sovellettu ajoneuvoihin, jotka oli jo rekisteröity ja otettu käyttöön Romaniassa ennen mainittua ajankohtaa.
10. Liitteessä 4 esitetty asteikko oli kiinteä. Siinä oli kaksi saraketta, joista ensimmäisessä oli ajoneuvon ikä ja toisessa veronalennusprosentti kunkin ikäryhmän osalta. Alle kuukauden käytössä olleeseen ajoneuvoon sovellettava alennus oli 3 prosenttia. Enimmäisalennus, jota sovellettiin yli 15 vuotta vanhaan ajoneuvoon, oli 95 prosenttia.
11. OUG:n nro 50/2008 6 §:n 3 momentissa mainitut säännöt sisältyivät OUG:n nro 50/2008 soveltamisesta 24.6.2008 annettuun asetukseen (Normele Metodologice de aplicare a Ordonanţei de urgenţă a Guvernului nr. 50/2008 pentru instituirea taxei pe poluare pentru autovehicule, jäljempänä soveltamisasetus), joka julkaistiin 30.6.2008 Romanian virallisessa lehdessä (Monitorul Oficial). Soveltamisasetuksen IV lukuun (jonka otsikkona oli ”Veron laskenta”) sisältyvissä säännöksissä täsmennettiin perusteita, joita käytettiin OUG:n nro 50/2008 liitteessä 4 olevan sarakkeen 2 mukaisen veronalennusprosentin laskennassa. Siinä esitettiin erityisesti asteikon perustana olevat ajoneuvon vuosittaista ajokilometrimäärää, kuntoa ja varustelua koskevat olettamukset. Ajoneuvon merkkiä, mallia tai käyttövoimaa ei otettu huomioon. Soveltamisasetuksen V luku (jonka otsikkona oli ”Käytetyn ajoneuvon arvon aleneman määrittäminen”) koski tilannetta, jossa veron suorittava henkilö väittää ajoneuvon arvon alentuneen liitteessä 4 olevassa sarakkeessa 2 määritettyä alennusprosenttia enemmän.
12. OUG:tä nro 50/2008 muutettiin moottoriajoneuvoista kannettavaa ympäristöveroa koskevista tietyistä toimenpiteistä annetulla asetuksella OUG nro 208/2008 (OUG nr. 208/2008 pentru stabilirea unor măsuri privind taxa pe poluare pentru autovehicule). Jälkimmäisen asetuksen nojalla ajoneuvot, joiden moottorin tilavuus on enintään 2 000 kuutiosenttimetriä ja jotka on rekisteröity ensimmäistä kertaa Romaniassa tai muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa 15.12.2008 lähtien, oli vapautettu OUG:ssä nro 50/2008 säädetyn moottoriajoneuvoista kannettavan ympäristöveron maksamisvelvollisuudesta. Näitä säännöksiä oli tarkoitus soveltaa 31.12.2009 saakka.
13. OUG nro 208/2008 kumottiin moottoriajoneuvojen ympäristöveron käyttöön ottamisesta annetun OUG:n nro 50/2008 muuttamisesta annetulla OUG:llä nro 218/2008 (OUG nr. 218/2008 privind modificarea Ordonanţei de urgenţă a Guvernului nr. 50/2008 pentru instituirea taxei pe poluare pentru autovehicule), jolla muutettiin jälleen kerran OUG:tä nro 50/2008. OUG:ssä nro 218/2008 säädettiin muun muassa uusista poikkeuksista tiettyihin moottoriajoneuvoluokkiin kuuluville ajoneuvoille, jotka on rekisteröity ensimmäistä kertaa (Romaniassa tai muissa jäsenvaltioissa) 15.12.2008 ja 31.12.2009 välisenä aikana.(5)
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14. Pääasiassa valittajana oleva Tatu osti käytetyn Mercedes Benz ‑merkkisen moottoriajoneuvon Saksasta heinäkuussa 2008. Ajoneuvo oli valmistettu vuonna 1997. Se kuului M1-luokkaan, sen moottorin tilavuus oli 2 155 kuutiosenttimetriä ja päästöluokitus Euro 2. Ostohinta oli 6 600 euroa.
15. Tatu maksoi OUG:n nro 50/2008 mukaisen ympäristöveron Romanian viranomaisille 27.10.2008. Tatun esittämien kirjallisten huomautusten mukaan vero oli 7 595 Romanian leuta (RON) (noin 2 054 euroa).
16. Koska Tatu katsoi ympäristöveron olevan ristiriidassa muun muassa EY 90 artiklan (nykyisin SEUT 110 artikla) kanssa, hän haki siihen muutosta Tribunalul Sibiussa ja vaati maksetun veron palauttamista. Hän väittää erityisesti, että ympäristövero on syrjivä muista jäsenvaltioista maahantuotujen ajoneuvojen kannalta, koska maahantuotujen ajoneuvojen kohdalla vero kannetaan täysimääräisenä Romaniassa tehtävän ensirekisteröinnin yhteydessä, kun taas ennen veron käyttöönottoa Romaniassa rekisteröityjen ajoneuvojen kohdalla veroa ei kanneta käytännössä lainkaan.
17. Tribunalul Sibiu päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko asetuksen nro 50/2008:n säännökset, sellaisina kuin ne ovat myöhemmin muutettuina, ristiriidassa EY 90 artiklan kanssa? Otetaanko niillä tosiasiallisesti käyttöön selvästi syrjivä toimenpide?”
18. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Tatu, Tšekin ja Romanian hallitukset sekä Euroopan komissio. Tatu, Romanian hallitus ja komissio olivat edustettuina ja esittivät suullisia huomautuksia istunnossa.
Alustavat huomautukset
Asianmukainen sopimusperusta
19. Vaikka ennakkoratkaisukysymys koskee ainoastaan nykyisin SEUT 110 artiklaan sisältyvää määräystä, ennakkoratkaisupyynnössä viitataan myös Tatun pääasiassa esittämiin huomautuksiin, jotka koskevat muita sopimusartikloita, nimittäin SEUT 30 ja SEUT 34 artiklaa (aiemmat EY 25 artikla ja EY 28 artikla). Johdonmukaisuuden vuoksi tarkastelen näitä artikloja lyhyesti tutkiessani, voidaanko niitä soveltaa pääasiaan.
20. On selvää, ettei tarkasteltavana oleva vero ole varsinainen tulli. Tavaroille yksipuolisesti asetettu vero tai maksu, jonka perusteena on valtion rajan ylittäminen, on (veron tai maksun nimikkeestä ja kantamistavasta riippumatta) kuitenkin SEUT 28 artiklassa ja SEUT 30 artiklassa (aiemmat EY 23 artikla ja EY 25 artikla) tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava maksu.(6)
21. Nyt esillä olevan kaltaista veroa ei kuitenkaan kanneta kyseisen veron käyttöönottaneen jäsenvaltion rajan ylittämisen johdosta vaan siinä yhteydessä, kun ajoneuvo rekisteröidään ensimmäistä kertaa tässä jäsenvaltiossa sen käyttöönottamiseksi.
22. Vero kuuluu näin ollen yleiseen sisäiseen tavaroiden verotusjärjestelmään, joten sitä on tarkasteltava SEUT 110 artiklan kannalta.(7)
23. SEUT 30 artiklasta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän artiklan soveltamisalaan eivät kuulu muissa erityismääräyksissä tarkoitetut kaupan rajoitukset.(8) Koska tarkasteltavana oleva vero kuuluu SEUT 110 artiklan soveltamisalaan, SEUT 30 artiklaa ei voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa.
Ennakkoratkaisukysymyksen muotoilu
24. Ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodon perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä, sellaisena kuin se sisältyy OUG:hen nro 50/2008. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimella ei SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä ole toimivaltaa lausua kansallisen säännön yhteensopivuudesta unionin oikeuden säännösten kanssa. Kansallisten säännösten tulkinta kuuluu yksin jäsenvaltioiden tuomioistuimille.(9) Unionin tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla se voi arvioida kansallisten oikeussääntöjen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa.(10) Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava uudelleen sille esitetty kysymys.(11)
25. Ennakkoratkaisupyynnöstä myös ilmenee, että pääasian kannalta merkityksellisen kansallisen lainsäädännön muodostaa OUG nro 50/2008, sellaisena kuin se alun perin annettiin eikä sellaisena kuin se on muutettuna.(12) Ennakkoratkaisupyynnössä esille tuotuja kysymyksiä tarkasteltaessa on siten otettava huomioon mainittu lainsäädäntö alkuperäisessä muodossaan. Ennakkoratkaisukysymykseen sisältyvä ilmaus ”myöhempine muutoksineen” on näin ollen jätettävä huomiotta.
26. Vaikka ennakkoratkaisukysymyksessä käytetään ilmaisua ”selvästi syrjivä”, unionin tuomioistuin ei ole SEUT 110 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsonut kyseisen artiklan rikkomisen edellyttävän sitä, että syrjintä on ”selvää”. Tässä yhteydessä tutkitaan pelkästään, onko kyse syrjinnästä. Ennakkoratkaisukysymykseen vastattaessa on näin ollen jätettävä huomiotta myös sana ”selvästi”.
27. Totean vielä, ettei mistään ennakkoratkaisupyynnön seikasta ilmene, että muusta jäsenvaltiosta kuin Romaniasta hankittujen käytettyjen ajoneuvojen verotuksella suojeltaisiin välillisesti muita tuotteita kuin moottoriajoneuvoja. SEUT 110 artiklan toista kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos kyseessä on sisäinen maksu, jolla annetaan tällaista suojaa.(13) Näin ollen on selvää, että pääasian kannalta merkityksellinen on SEUT 110 artiklan ensimmäinen kohta.
28. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näin ollen ilmeisestikin, onko SEUT 110 artiklan ensimmäinen kohta esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa otetaan käyttöön toisesta jäsenvaltiosta tuotujen käytettyjen moottoriajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä uusi vero, jos veroa ei kanneta vastaavilta ajoneuvoilta, jotka olivat kansallisilla markkinoilla jo ennen veron käyttöönottoa.
29. Tarkastelen ennakkoratkaisukysymystä tältä pohjalta.
Asian tarkastelu
SEUT 110 artiklan soveltamisala
30. SEUT 110 artiklalla pyritään takaamaan tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaaleissa kilpailuolosuhteissa siten, että siinä kielletään kaikki suojelun muodot, jotka voivat perustua syrjiviin sisäisiin maksuihin, joita sovelletaan toisista jäsenvaltioista peräisin oleviin tavaroihin.(14) Unionin tuomioistuin on katsonut, että artiklaa on tulkittava sillä tavalla laajentavasti, että se kattaa kaikki verotukselliset toimenpiteet, jotka voivat suoraan tai välillisesti heikentää kotimaisten tuotteiden ja maahantuotujen tuotteiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Artiklassa määrättyä kieltoa on siten sovellettava aina, kun verotus on omiaan tekemään muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnin vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kansallista tuotantoa tai kansallisilla markkinoilla saatavilla olevia tuotteita.(15)
31. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 110 artiklalla on välitön oikeusvaikutus.(16)
32. SEUT 110 artiklan tavoitteena ei ole määrätä tietyn sisäisen verotuksen järjestelmän käyttöönotosta jäsenvaltioissa, joilla on huomattava verojen ja maksujen kantamista ja niiden määrää koskeva autonomia ja vapaus. SEUT 110 artiklassa pelkästään kielletään sisäinen verotus, jossa syrjitään suoraan tai välillisesti maahantuotuja tuotteita ja suositaan kotimaisia tuotteita.
33. SEUT 110 artikla ei ole tarpeen siksi, että siinä pyrittäisiin yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden sisäisen verotuksen järjestelmiä, vaan siksi, että ilman sitä SEUT 28–SEUT 30 artiklan määräykset menettäisivät merkityksensä. Jos jokainen jäsenvaltio voisi vapaasti määrätä syrjiviä veroja tuontituotteille sen jälkeen, kun ne ovat saapuneet sen alueelle, olisi helppo kiertää sääntöjä, joissa kielletään sisärajan ylitykseen perustuvien tullien ja maksujen kantaminen.
Maahantuotuja käytettyjä moottoriajoneuvoja koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
34. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on täysin selvää, että SEUT 110 artiklaan sisältyviä syrjinnän kieltäviä sääntöjä voidaan soveltaa maahantuotuihin käytettyihin moottoriajoneuvoihin jäsenvaltiossa, jos kyseisen veron kantaminen tekee tällaisten ajoneuvojen tuonnin vähemmän houkuttelevaksi kuin kotimaisen tuotteen hankkimisen. Samoin on selvää, ettei jokainen maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen hintaa nostava sisäinen vero tai maksu ole ristiriidassa kyseisen artiklan kanssa.
35. Asiassa Nádasdi 13.7.2006 esittämässäni ratkaisuehdotuksessa(17) tarkastelin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä vuonna 1990 asiassa komissio vastaan Tanska annetusta tuomiosta(18) vuonna 2004 asiassa Weigel annettuun tuomioon.(19) Ollakseni lyhytsanainen viittaan kyseiseen ratkaisuehdotukseen enkä toista siihen sisältyvää arviointia tässä. Asiassa Weigel annetun tuomion jälkeen unionin tuomioistuin on antanut neljä tuomiota, jotka koskivat maahantuotuja käytettyjä moottoriajoneuvoja.(20) Näissä tuomioissa vahvistettiin aikaisempi oikeuskäytäntö ja kehitettiin sitä jossain määrin.
36. Pääasiassa esille nousevien kysymysten osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta seuraavaa.
37. Ensinnäkään unionin oikeuteen ei sisälly yhtäkään sääntöä, jossa estettäisiin jäsenvaltiota ottamasta käyttöön yleistä sisäisen verotuksen järjestelmää, jota sovelletaan objektiivisten perusteiden mukaan tiettyyn tuoteryhmään, kuten moottoriajoneuvoihin.(21) Jos jäsenvaltio kuitenkin kantaa veroa maahantuoduista käytetyistä moottoriajoneuvoista, SEUT 110 artikla merkitsee sitä, ettei kyseisessä verojärjestelmässä saa syrjiä maahantuotuja ajoneuvoja suosimalla suoraan tai välillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa olevia ajoneuvoja.(22) Tämä on pääperiaate, johon kaikki muut näkökohdat pohjautuvat.(23)
38. Toiseksi on niin, että jos vero on luonteeltaan syrjivä, sillä seikalla, että verolla on ympäristöpoliittinen tavoite ja peruste tai että sillä pyritään vähentämään saastumista, ei ole merkitystä unionin oikeuden mahdollisen rikkomisen kannalta. Ympäristön tilan kohentamiseksi toteutettavia toimia on tietysti edistettävä. Niitä ei kuitenkaan saa toteuttaa tuontituotteita syrjivällä tavalla.(24)
39. Kolmanneksi määritettäessä, onko maahantuoduista käytetyistä moottoriajoneuvoista kannettava vero syrjivä, on tarkasteltava verokannan lisäksi veron määräytymisperustetta ja veron kantamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.(25) Jos näiden tekijöiden perusteella voidaan päätellä, että maahantuoduista ajoneuvoista kannettava vero on suurempi kuin vastaavista kotimaisista ajoneuvoista kannettava vero, ensiksi mainittu vero on syrjivä ja näin ollen ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa.(26)
40. Neljänneksi on niin, että jos vero kannetaan yhden kerran ensirekisteröinnin yhteydessä, sen syrjivyyttä arvioitaessa on myös tarkasteltava kotimaan markkinoilla olevien ajoneuvojen, joista vero on jo kannettu, arvoon sisältyvää veron jäljellä olevaa osuutta. Veron jäljellä oleva osuus pienenee suhteessa ajoneuvon arvonalenemiseen. Vastaavista maahantuoduista moottoriajoneuvoista kannetussa verossa on näin ollen otettava huomioon ajoneuvon arvon todellinen aleneminen.(27)
41. Viidenneksi on niin, että kun maahantuodun käytetyn ajoneuvon arvoa määritetään verotusta varten, merkityksellinen ei ole maahantuojan ajoneuvosta maksama hinta tai sen arvo viejävaltiossa. Huomioon on pikemminkin otettava ajoneuvon arvo tuojavaltiossa, koska ainoastaan sen perusteella voidaan todeta, ettei maahantuotuja käytettyjä ajoneuvoja syrjitä vastaaviin kotimarkkinoilla oleviin ajoneuvoihin nähden.(28) Siksi viejävaltiossa mahdollisesti maksettu vero on tässä yhteydessä merkityksetön. Tällaisen veron jäljellä oleva osuus ei enää sisälly ajoneuvon arvoon sen saapuessa tuojavaltioon.
42. Kuudenneksi ajoneuvon arvon todellisen alenemisen arvioiminen ei edellytä arviointia tai asiantuntijalausuntoa jokaisesta veron piiriin kuuluvasta maahantuodusta ajoneuvosta. Tällainen edellytys merkitsisi huomattavaa hallinnollista rasitetta jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseiset viranomaiset voivat siten soveltaa arvioperusteisia asteikkoja, jotka on laskettu soveltamalla sellaisia kriteerejä kuin ajoneuvon ikä, ajokilometrimäärä, yleinen kunto, käyttövoima, merkki ja malli,(29) vahvistaakseen käytetylle ajoneuvolle arvon – joka on pääsääntöisesti hyvin lähellä ajoneuvon todellista arvoa. Edellä mainitut kriteerit eivät ole tyhjentäviä.(30) Muillakin menetelmillä voidaan päästä asianmukaiseen lopputulokseen.(31) Järjestelmältä edellytetään, että se ei ole millään tavalla vaikutuksiltaan syrjivä, ottaen kuitenkin huomioon kaikkiin tällaisiin järjestelmiin luonnostaan kuuluvat kohtuulliset likimääräisyydet.(32)
43. Seitsemänneksi edellytys, jonka mukaan verojärjestelmä ei saa olla millään tavalla vaikutuksiltaan syrjivä, tarkoittaa sitä, että ajoneuvojen arvonalenemisen määrittämiseen sovelletussa laskentamenetelmässä käytetyt kriteerit on julkistettava ja että toisesta jäsenvaltiosta maahan tuodun käytetyn ajoneuvon omistajan on voitava riitauttaa arvioperusteisen laskentamenetelmän soveltaminen hänen ajoneuvoonsa.(33) Kansalliset viranomaiset voivat periä maksun oikaisumenettelyn käyttämisestä, edellyttäen ettei maksun määrä saa ajoneuvon omistajaa luopumaan siitä.(34)
44. Lisäksi jos kyseessä on uusi vero, sillä seikalla, että veroa kantavassa jäsenvaltiossa on saatettu jo ottaa käyttöön ajoneuvoja, joista veroa ei ole kannettu ja joiden arvoon ei siten sisälly veron jäljellä olevaa osuutta, ei ole merkitystä asian kannalta, eikä se johda syrjintään.(35)
Soveltaminen pääasiaan
45. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on määrittää pääasiassa, ovatko OUG:n nro 50/2008 säännökset edellä esitettyjen periaatteiden mukaisia.
46. Hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esitän kuitenkin seuraavat huomaukset, jotka kaikki perustuvat – ainoastaan – unionin tuomioistuimelle menettelyn kuluessa esitettyyn aineistoon.
47. Ensinnäkin veroa tutkitaan SEUT 110 artiklan perusteella objektiivisesti. Syrjitäänkö kyseisessä verossa tosiasiassa maahantuotuja tuotteita? Vero on SEUT 110 artiklan vastainen vain, jos siinä syrjitään maahantuotuja tuotteita. Näin ollen en pidä merkityksellisinä Tatun nimissä istunnossa esitettyjen kaltaisia perusteluja (joita Romanian hallitus ei hyväksynyt), joilla pyrittiin osoittamaan, että veron perimmäisenä tavoitteena oli suojella kansallista autoteollisuutta.
48. Toiseksi OUG:n nro 50/2008 6 §:n 1 momentin b kohdan nojalla vero, jota sovellettiin Tatun ajoneuvon kanssa samaan luokkaan kuuluviin ajoneuvoihin, laskettiin asianomaisen ajoneuvoluokan (tässä tapauksessa M1), eurooppalaisen päästöluokituksen (Euro 2) sekä ajoneuvon moottorin tilavuuden, sylinterien lukumäärän ja iän perusteella. Kaikki nämä ovat nähdäkseni tekijöitä, jotka täyttävät edellä 37 kohdassa mainitun objektiivisuutta koskevan edellytyksen.(36)
49. Siltä osin kuin tarkasteltavana oleva vero on riitautettu sen perusteella, että vero on syrjivä (koska vero kannetaan sen käyttöönoton jälkeen muista jäsenvaltioista maahantuoduista käytetyistä ajoneuvoista muttei vastaavista, kansallisilla markkinoilla myydyistä ajoneuvoista, jotka rekisteröitiin ensimmäisen kerran ennen veron käyttöönottoa), on kolmanneksi todettava, että tätä väitettä ei voida hyväksyä edellä 44 kohdassa esitetyistä syistä.
50. Tässä yhteydessä totean vielä, että Tatun asianajaja väitti istunnossa, että uusien ajoneuvojen rekisteröintien määrä Romaniassa on hyvin alhainen, sillä vuosittaisten rekisteröintien kokonaismäärä on noin 5 prosenttia ajoneuvojen kokonaismäärästä. Siten saattaa viedä useita vuosia ennen kuin käytettävissä on todellinen vertailuryhmä, joka koostuu kotimaisilla markkinoilla olevista käytetyistä ajoneuvoista, joista vero on kannettu. Sillä välin markkinoilla on oletettavasti yllin kyllin vastaavia käytettyjä ajoneuvoja, joista veroa ei ole kannettu ja joita ostajat ilmeisistä syistä todennäköisesti suosivat maahantuotujen ajoneuvojen kustannuksella.
51. Onko periaate, jonka mukaan jäsenvaltioilla on toimivalta ottaa käyttöön nyt esillä olevan kaltaisia uusia veroja, ehdoton? Voiko olla sellaisia tilanteita, joissa tätä periaatetta on jätettävä soveltamatta, kun otetaan huomioon veron käyttöönoton käytännön seuraukset? Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut,(37) että kansallisilla markkinoilla jo olevat käytetyt ajoneuvot ja toisesta jäsenvaltiosta hankitut käytetyt ajoneuvot ovat ”samankaltaisia” tuotteita. Vaikka tällaiset kotimaiset ajoneuvot ovatkin ehkä samankaltaisia, ne eivät voi toimia vertailuryhmänä eivätkä siten ole vertailukelpoisia.
52. On selvää, että mainitun periaatteen soveltaminen voi tällaisissa tapauksissa johtaa tilanteisiin, jotka vaikuttavat ensi näkemältä syrjiviltä. Ymmärrän siten jossain määrin Tatun nimissä esitetyn väitteen.
53. Väitettä ei kuitenkaan voida mielestäni hyväksyä.
54. Väitteen menestyminen edellyttäisi joko unionin tuomioistuimen vakuuttamista siitä, että sen pitäisi tarkastella uudelleen yhdistetyissä asioissa Nádasdi ja Németh annettuun tuomioon perustuvaa uusien verojen käyttöönottoa koskevaa oikeuskäytäntöään, tai uskottavan ja käyttökelpoisen perustan luomista tätä oikeuskäytäntöä koskevien poikkeuksien soveltamiselle. Ensiksi mainitun osalta en näe perusteita oikeuskäytännön muuttamiselle. Jäsenvaltioilla on yhä huomattava verotuksellinen autonomia. Vuonna 2006 annetun tuomion jälkeen ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä muuttaisi tätä tilannetta.
55. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttäisi, että poikkeuksen soveltamiselle määritetään parametrit, jotka ovat sekä uskottavia siinä mielessä, että ne oikeuttavat poikkeuksen, että käyttökelpoisia siinä mielessä, että on selvää, milloin niitä sovelletaan. Ensiksi mainittu lienee verrattain helppo tehtävä. Riittää, kun osoitetaan, että kyseisen veron kantaminen johti huomattaviin hintaeroihin maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen ja samanlaisten kotimarkkinoilla olevien käytettyjen ajoneuvojen välillä. Jälkimmäisen kohdalla tehtävä olisi huomattavasti vaikeampi ja osoittautuisi nähdäkseni todennäköisesti mahdottomaksi. Olisi näet osoitettava, että vero, sellaisena kuin se on otettu käyttöön, ei aiheuta tällaisia eroja lyhyellä aikavälillä (mikä voitaisiin sallia, jos unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei horjutettaisi kohtalokkaasti) vaan pitkällä aikavälillä (mitä ei voitaisi sallia). Vieläkin ongelmallisemmaksi osoittautuisi se, että olisi osoitettava riittävän varmasti, että tällaiset pitkän aikavälin erot kuuluivat luonnostaan verojärjestelmään kyseisen veron käyttöönottoajankohtana.
56. Epävarmuustekijöitä on nähdäkseni yksinkertaisesti liikaa, jotta käyttökelpoisuutta koskevan edellytyksen voitaisiin katsoa täyttyvän. Veron mahdollista vaikutusta markkinoilla omaisuuteen, johon se kohdistuu, on usein vaikea, ellei mahdotonta, mitata läheskään tarkasti. Minusta vaikuttaa siltä, että tällainen ehdotus asettaisi jäsenvaltiot ja myös tuomioistuimet mahdottomaan asemaan, kun niiltä pyydettäisiin ratkaisua kysymyksessä, johon todennäköisesti liittyisi hyvin moninaisia haasteita.
57. Katson näin ollen, joskin hieman vastahakoisesti, että sääntöä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti ottaa käyttöön nyt esillä olevan kaltaisia uusia veroja, on pidettävä ehdottomana.
58. Neljänneksi Tatu osti ajoneuvon samassa kuussa kuin vero otettiin käyttöön eli heinäkuussa 2008 ja esitti sen rekisteröitäväksi Romaniassa pian tämän jälkeen.(38) Tällaisessa tilanteessa on mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä, että kotimaisilla markkinoilla ei ollut riittävästi vastaavia käytettyjä autoja, joista oli kannettu sama vero, jotta ajoneuvojen todelliseen arvoon perustuva vertailu olisi voitu tehdä.
59. Tällaisessa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen on laadittava teoreettinen ennuste tulevasta ja ratkaistava, onko toisista jäsenvaltioista käytettyinä maahan tuotujen autojen verotus sen perusteella syrjivää.(39)
60. Toisin sanoen ajoneuvoa, josta on uutena kannettu vero Romaniassa veron käyttöönoton jälkeen ja joka on sittemmin myyty käytettynä Romaniassa, on verrattava samanikäiseen ja -tyyppiseen ajoneuvoon, joka on ostettu käytettynä toisesta jäsenvaltiosta ja tuotu Romaniaan, olettaen että molemmat liiketoimet tapahtuvat samaan aikaan (tulevaisuudessa). Ensiksi mainitun ajoneuvon arvoon sisältyvää veron jäljellä olevaa osuutta verrataan siis viimeksi mainitusta ajoneuvosta kannetun veron määrään. Jos jälkimmäinen on suurempi, kyseessä on syrjintä.
61. Viidenneksi pääasiassa tarkasteltavana olevassa kansallisessa lainsäädännössä maahantuodun käytetyn moottoriajoneuvon arvo lasketaan kiinteän asteikon perusteella. Tällaisen asteikon käyttämisessä sinänsä ei ole huomautettavaa.(40)
62. Kyseisen asteikon on kuitenkin kuvastettava maahantuodun ajoneuvon arvoa, ja ajoneuvon omistajalla on oltava tehokas riitauttamisoikeus.(41)
63. Ajoneuvon arvosta on todettava, että OUG:n nro 50/2008 liitteeseen 4 sisältyvä asteikko perustuu ainoastaan ajoneuvon ikään. OUG:n nro 50/2008 6 §:n 3 momentissa kuitenkin säädetään, että asteikon mukainen veronalennusprosentti on määritetty paitsi ajoneuvon iän myös sen keskimääräisen vuosittaisen ajokilometrimäärän, teknisen kunnon ja varustelun perusteella.(42) Näitä muita perusteita koskevat säännökset sisältyvät soveltamisasetukseen eivätkä OUG:hen nro 50/2008 sinänsä.(43)
64. Ovatko nämä parametrit riittäviä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset huomioon ottaen?(44)
65. Mielestäni ne eivät ole riittäviä.
66. Asiassa Gomes Valente annetussa tuomiossa(45) esitettyyn luetteloon huomioon otettavista tekijöistä sisältyvät myös ajoneuvon käyttövoima ja merkki tai malli. Olen jo edellä todennut, etten pidä tätä luetteloa tyhjentävänä.(46) Luetteloon on mahdollista lisätä muita perusteita ja/tai muuttaa siihen sisältyviä perusteita korvaamalla niitä muilla tekijöillä siten, että se täyttää ensisijaisen edellytyksen, jonka mukaan käytettyjen indikaattoreiden on kuvastettava (sikäli kuin se on edes mahdollista kiinteää asteikkoa käytettäessä) maahantuodun ajoneuvon todellista arvoa.
67. Jos ajoneuvon käyttövoimaa ja merkkiä ja/tai mallia tai tyydyttävää vastinetta niille ei oteta huomioon, tarkasteltavana oleva kiinteä asteikko ei voi nähdäkseni antaa riittävän tarkkaa arviota kyseessä olevan maahantuodun käytetyn ajoneuvon todellisesta arvosta.
68. Jos kansallisessa lainsäädännössä viitataan asteikkoon, joka ei täytä ensisijaista edellytystä, jonka mukaan asteikon on annettava riittävän tarkka arvio maahantuodun käytetyn ajoneuvon arvosta, riitauttamisoikeudesta säätäminen ei mielestäni riitä tekemään kyseisestä lainsäädännöstä unionin oikeuden mukaista.(47)
69. Oikeuskäytännössä edellytetään oikeutta riitauttaa asteikkoa soveltamalla saadut tulokset, koska mihin tahansa tällaiseen järjestelmään kuuluu luonnostaan se, että tulokset ovat pelkästään arvioita todellisesta arvosta.(48) Asteikon soveltamiseen tyytymättömän ostajan on voitava aloittaa tarvittava menettely oikean lopputuloksen varmistamiseksi. Pidän jo sinänsä virheellisenä näkemystä, jossa asiaa lähestytään päinvastaisesta näkökulmasta ja jonka mukaan riitauttamisoikeuden olemassaolon vuoksi ei haittaa, että asteikon perustana olevat kriteerit ovat osittain puutteellisia.
70. Kansallisen tuomioistuimen asia on määrittää menettely kiinteän asteikon mukaisen alennusprosentin riitauttamiseksi ja erityisesti se, mahdollistaako asteikko kaikkien asian kannalta merkityksellisten tekijöiden huomioon ottamisen.
71. Katson näin ollen, että kansallinen lainsäädäntö, jossa käyttöön otettava uusi vero kannetaan toisesta jäsenvaltiosta tuotujen käytettyjen moottoriajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä, ei ole SEUT 110 artiklan vastainen pelkästään sen perusteella, että veroa ei kanneta vastaavista ajoneuvoista, jotka olivat kansallisilla markkinoilla jo ennen veron käyttöönottoa.
72. Tällainen vero on kuitenkin SEUT 110 artiklan nojalla kielletty, jos maahantuodusta käytetystä ajoneuvosta kannetun veron määrä on suurempi kuin vastaavan käytetyn ajoneuvon, josta vero on kannettu uutena ensirekisteröinnin yhteydessä, myyntihintaan sisältyvä veron jäljellä oleva osuus.
73. Jotta varmistetaan, ettei veroa kanneta liikaa, ensimmäistä kertaa käytettyinä rekisteröidyistä ajoneuvoista kannetun veron määrän on pienennyttävä – mahdollisimman tarkasti – samassa suhteessa kuin ajoneuvon hinta uutena alenee. Kiinteä alenemisasteikko, joka perustuu yksinomaan ajoneuvon ikään ja jossa ei oteta huomioon ajokilometrimäärää tai muita ajoneuvon arvonalenemiseen vaikuttavia tekijöitä, on todennäköisesti riittämätön tähän tarkoitukseen.
Loppuhuomautukset
74. Vaikka kansallinen tuomioistuin ei nimenomaisesti tarkastelekaan tätä kysymystä ennakkoratkaisupyynnössä, hyödyllisen vastauksen antamiseksi sille totean vielä, että mikäli kyseessä oleva vero katsotaan syrjiväksi, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksityisillä oikeussubjekteilla on oikeus saada takaisin verot ja maksut, jotka jäsenvaltiossa on kannettu unionin oikeuden säännösten vastaisesti.(49) Kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä voidaan määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt tällaisia oikeussuojakeinoja varten.(50)
75. Huomautan vielä, että vaikka tämä ratkaisuehdotus koskeekin ainoastaan menettelyä, jonka Tatu on pannut vireille riitauttaakseen Saksasta tuomastaan moottoriajoneuvosta kannetun veron, on mahdotonta sivuuttaa romanialaisten tuomioistuinten tähän samaan kysymykseen liittyvien ennakkoratkaisupyyntöjen suurta määrää. Jos veron määrä olisi ollut alhaisempi, se ei ehkä olisi yhtä kiistanalainen, ja myös oikeudenkäyntien määrä saattaisi olla pienempi. Nyt esillä olevassa asiassa vero, joka vastaa ilmeisesti noin 30:tä prosenttia maahantuodun ajoneuvon arvosta, on kiistatta huomattava. Kansallisten verokantojen määrittäminen on kuitenkin yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion asia. Koska SEUT 110 artiklan nojalla ei ole mahdollista estää jäsenvaltion joillekin tuotteille määräämää verotuksen hyvin korkeaa tasoa, tätä seikkaa ei voida pitää merkityksellisenä edellä esitettyjen päätelmien kannalta.(51)
Ratkaisuehdotus
76. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunalul Sibiu, Secţia comercială şi de contencios administrativin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
1) Kansallinen lainsäädäntö, jossa käyttöön otettava uusi vero kannetaan toisesta jäsenvaltiosta tuotujen käytettyjen moottoriajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä, ei ole SEUT 110 artiklan vastainen pelkästään sen perusteella, että veroa ei kanneta vastaavista ajoneuvoista, jotka olivat kansallisilla markkinoilla jo ennen veron käyttöönottoa.
2) Tällainen vero on kuitenkin SEUT 110 artiklan nojalla kielletty, jos maahantuodusta käytetystä ajoneuvosta kannetun veron määrä on suurempi kuin vastaavan käytetyn ajoneuvon, josta vero on kannettu uutena ensirekisteröinnin yhteydessä, myyntihintaan sisältyvä veron jäljellä oleva osuus.
3) Jotta varmistetaan, ettei veroa kanneta liikaa, ensimmäistä kertaa käytettyinä rekisteröidyistä ajoneuvoista kannetun veron määrän on pienennyttävä – mahdollisimman tarkasti – samassa suhteessa kuin ajoneuvon hinta uutena alenee. Kiinteä alenemisasteikko, joka perustuu yksinomaan ajoneuvon ikään ja jossa ei oteta huomioon ajokilometrimäärää tai muita ajoneuvon arvonalenemiseen vaikuttavia tekijöitä, on todennäköisesti riittämätön tähän tarkoitukseen.