UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
28 päivänä marraskuuta 2013 (*)
Nopeutettu menettely
Asiassa C‑396/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Satakunnan käräjäoikeus (Suomi) on esittänyt 12.7.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.7.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Sähköalojen ammattiliitto ry
vastaan
Elektrobudowa Spółka Akcyjna,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin E. Levitsin ehdotuksen,
kuultuaan julkisasiamies N. Wahlia,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 ja 47 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamisesta Puolaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tehdyn pöytäkirjan (N:o 30), joka on liitetty Lissabonin sopimukseen, lausekkeiden, SEUT 56 ja SEUT 57 artiklan, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (EYVL 1997, L 18, s. 1) 3 artiklan, 5 artiklan toisen kohdan ja 6 artiklan sekä sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (EUVL L 177, s. 6) 14 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat suomalainen Sähköalojen ammattiliitto ry (jäljempänä ammattiliitto) ja Puolaan sijoittautunut Elektrobudowa Spółka Akcyjna -niminen yhtiö (jäljempänä ES) ja joka koskee työsuhteista johtuvia saatavia ja vaatimuksia.
3 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ES:n kotipaikka on Puolassa ja että kyseisellä yhtiöllä on Suomessa sivuliike. ES on tehnyt Puolassa työsopimukset 186 henkilön kanssa. Kyseiset henkilöt on lähetetty tämän jälkeen suomalaisen sivuliikkeen palvelukseen, ja he ovat työskennelleet Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla Eurajoella (Suomi) muun muassa sähköistysalan tehtävissä.
4 Kyseiset lähetetyt työntekijät väittävät, että ES on maksanut heille palkkaa, joka on alhaisempi kuin palkka, joka seuraisi direktiivin 96/71 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla yleisesti sovellettavien suomalaisten työehtosopimusten soveltamisesta.
5 Kukin kyseisistä työntekijöistä on siirtänyt saatavansa ammattiliitolle perittäväksi. Ammattiliitto on näin ollen vaatinut kahdessa 8.8.2011 ja 3.1.2012 nostamassaan kanteessa, että ES velvoitetaan maksamaan sille yhteensä 6 648 383,15 euroa viivästyskorkoineen samojen työntekijöiden työsuhteisiin perustuvien saatavien perimiseksi.
6 ES vaatii kanteiden hylkäämistä. Se väittää tässä yhteydessä muun muassa, että ammattiliitolla ei ole oikeutta nostaa kannetta lähetettyjen työntekijöiden nimissä, koska Puolan työlain 84 §:ssä kielletään työsuhteesta johtuvien saatavien siirtäminen.
7 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ammattiliiton vaatimuksesta määrännyt ES:n omaisuutta pantavaksi takavarikkoon niin paljon, että pääasian kantajan saatava, enimmäismäärältään 2 900 000 euroa, tulee turvatuksi. Koska turvaamistoimipäätös on tullut lainvoimaiseksi, ES on antanut toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen summan suuruisen pankkitakauksen, joka on voimassa 30.9.2015 saakka.
8 Tässä asiayhteydessä Satakunnan käräjäoikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Sen ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä sen määrittämistä, voiko työntekijä siirtää saatavansa perittäväksi ja näin myös kanneoikeutensa työskentelyvaltiossa toimivalle ammattijärjestölle siitä huolimatta, että toisen jäsenvaltion kansallisessa säännöksessä kielletään kyseinen siirto. Toisaalta kyseinen ennakkoratkaisupyyntö koskee myös sen määrittämistä, miten direktiivin 96/71 3 artiklassa tarkoitettua ”vähimmäispalkan” käsitettä on tulkittava.
9 Päätöksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta käsittelemään saatavien perittäväksi siirtämistä koskevan kysymyksen nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisesti.
10 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä tämän työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.
11 Pyyntönsä tueksi Satakunnan käräjäoikeus toteaa muun muassa, että kyseinen kysymys on ratkaiseva ammattiliiton kanneoikeuden arvioinnin kannalta, sillä Satakunnan käräjäoikeudessa vireillä oleva oikeudenkäynti on tästä riippuvainen. Se lisää, että saatavien siirto-oikeuden osalta on kyse oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan ja että sen käsiteltävänä olevan asian laatu sinällään puoltaa kyseisen asian nopeutettua käsittelemistä.
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että ES:n oli pakko antaa riidanalaisten saatavien turvaamiseksi torjuntavakuus, joka koostuu pankkitakauksesta, joka on voimassa vain 30.9.2015 saakka. Satakunnan käräjäoikeus viittaa ammattiliiton ilmoitukseen ja toteaa, että jotta ammattiliitto voi periä kyseiset saatavat, Satakunnan käräjäoikeuden on ratkaistava sen käsiteltävänä oleva asia viimeistään kyseiseen päivään mennessä.
13 Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa sitä, että sen käsiteltävänä olevan asian ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti on tärkeää. Jos katsottaisiin, että ammattiliitolla ei olisi kanneoikeutta, ES:llä olisi mahdollisuus saada torjuntavakuus vapautetuksi. Satakunnan käräjäoikeus toteaa myös, että siinä on vireillä kaksi samankaltaista oikeudenkäyntiä, joissa on kyse ammattijärjestölle siirretyistä määrältään merkittävistä saatavista.
14 Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tuonut käsiteltävässä asiassa esiin sen, että saatavien perittäväksi siirtämistä koskeva kysymys on tärkeä kansallisen oikeudenkäynnin kannalta, se ei ole kuitenkaan osoittanut, että sen käsiteltävänä olevan asian laatu edellyttää siitä riippumatta, onko ammattiliitolla kanneoikeus kyseisessä asiassa, että asia käsitellään ensi tilassa, sen takia, että kyseessä on kiireellinen tapaus, mikä oikeuttaa sen, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan nojalla.
15 Tässä yhteydessä on todettava, että kun nopeutetun menettelyn poikkeuksellinen luonne otetaan huomioon, tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvä ennakkoratkaisupyyntö ei ole sellaisenaan omiaan oikeuttamaan asian käsittelyä ensi tilassa.
16 Pankkitakauksen voimassaolon päättymisen osalta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että pelkkä yksityisten intressi – vaikka se onkin oikeutettu – siihen, että niiden unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien ulottuvuus määritetään mahdollisimman pian, ei ole omiaan osoittamaan työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen olemassaoloa (ks. mm. asia C-241/09, Fluxys, määräys 21.9.2009, 11 kohta; asia C-3/10, Affatato, määräys 16.3.2010, 13 kohta ja asia C-6/12, P, määräys 8.3.2012, 9 kohta).
17 Oikeudellisen epävarmuuden, joka unionin tuomioistuimen tuomiota odotettaessa vaikuttaa kaikkiin asioihin, jotka ovat samankaltaisia kuin asiat, joissa käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö on esitetty, osalta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sellaisten henkilöiden tai oikeudellisten tilanteiden huomattavakin määrä, joita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sellainen ratkaisu, joka sen on tehtävä saatettuaan asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisumenettelyssä, saattaa koskea, ei sellaisenaan ole sellainen poikkeuksellinen olosuhde, jolla voidaan perustella turvautuminen nopeutettuun menettelyyn (ks. vastaavasti mm. yhdistetyt asiat C-283/06 ja C-312/06, KÖGÁZ ym., määräys 21.9.2006, 9 kohta; asia C-40/10, komissio v. neuvosto, määräys 26.2.2010, 12 kohta; em. asia Affatato, määräyksen 14 kohta; asia C-20/10, Vino, määräys 16.3.2010, 11 kohta; asia C-411/10, N. S., määräys 1.10.2010, 7 kohta ja asia C-573/10, Micşa, määräys 31.1.2011, 9 kohta).
18 Sama koskee väitettä, joka liittyy asian taloudelliseen merkitykseen, joka – siitä riippumatta, kuinka suuri se voi olla – ei kuitenkaan merkitse sitä, että asian ratkaiseminen on tällä tavalla kiireellistä (ks. mm. asia C-310/09, Accor, määräys 19.10.2009, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Tässä tilanteessa Satakunnan käräjäoikeuden pyyntöä siitä, että käsiteltävänä oleva asia käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä, ei voida hyväksyä.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen presidentti on määrännyt seuraavaa:
Satakunnan käräjäoikeuden (Suomi) pyyntö siitä, että asia C-396/13 käsiteltäisiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä, hylätään.
Allekirjoitukset