Language of document : ECLI:EU:C:2013:478

Asia C‑205/11 P

Fédération internationale de football association (FIFA)

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Televisiolähetykset – Direktiivi 89/552/ETY – 3 a artikla – Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat kyseiselle jäsenvaltiolle yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia – Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut – Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden mukaisiksi – Perustelut – EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla – Omaisuudensuoja

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013

1.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Arviointiperusteet – Jäsenvaltioiden huomattava harkintavalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

2.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden toimivalta – Komission valvonta koskee vain ilmeisiä arviointivirheitä – Niiden vaikutusten tutkiminen, jotka ylittävät unionin periaatteiden väistämättömät rajoitukset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

3.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Erityisen merkittävät tapahtumat – Käsite – Käsitettä ei ole rajoitettu pelkästään jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen viimeiseen vaiheeseen – Tapahtuma, joka voidaan jakaa eri otteluihin ja vaiheisiin, joita kaikkia ei voida luonnehtia erityisen merkittäviksi tapahtumiksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappale; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

4.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Erityisen merkittävät tapahtumat – Syyt, joiden vuoksi jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen viimeisen vaiheen voidaan katsoa olevan erityisen merkittävä tietyn jäsenvaltion erityisessä yhteiskunnallisessa asiayhteydessä – Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus ilmoittaa nuo syyt komissiolle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

5.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

6.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden toimivalta – Komission harjoittama valvonta – Jäsenvaltion esittämät suppeat mutta merkitykselliset perustelut tietyn tapahtuman nimeämiselle erityisen merkittäväksi – Hyväksyttävyys – Komission toimivalta esittää kyseessä olevalle jäsenvaltiolle selvityspyyntö

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappale ja 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

7.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

8.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

9.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Velvollisuus ilmoittaa täsmällisesti, miltä osin unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä vaaditaan kumottavaksi

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)

10.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, joka on tehty asiayhteydessä, joka on tuttu sille, jota asia koskee, jotta hän voi ymmärtää hänen osaltaan toteutetun toimenpiteen ulottuvuuden – Suppeiden perustelujen sallittavuus

(SEUT 296 artiklan toinen kohta)

11.      Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden toimivalta – Selkeytä ja avoimuutta koskevan velvollisuuden laajuus – Jäsenvaltioiden oikeus esittää täydentäviä seikkoja erityisen merkittäviä tapahtumia koskevan luettelon laatimisen jälkeen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

12.      Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Velvollisuutta esittää syyt, joiden vuoksi kansallisten neuvoa-antavien elinten lausuntoja ei noudateta, ei ole

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

13.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Sen hyväksyttävyys, että unionin yleinen tuomioistuin turvautuu implisiittisiin perusteluihin – Edellytykset

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

14.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Ulottuvuus – Unionin yleisen tuomioistuimen valta korvata riidanalaisen toimen laatijan perustelut omilla perusteluillaan ei kuulu unionin tuomioistuinten toimivallan piiriin

(SEUT 263 artikla)

15.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

16.      Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Erityisen merkittävät tapahtumat – Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen viimeinen vaihe – Kansallinen säännöstö, jolla kielletään implisiittisesti se, että maksulliset kanavat lähettävät kyseisen tapahtuman yksinoikeudella – Fédération internationale de football associationin omaisuudensuojan loukkaaminen – Perusteleminen yleistä etua koskevilla syillä – Komission valvontavalta – Rajat

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

1.        Pelkästään jäsenvaltiot voivat määrittää erityisen merkittävät tapahtumat, ja niillä on tässä suhteessa huomattavaa harkintavaltaa.

Tällaisten tapahtumien luettelon yhdenmukaistamisen sijasta televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu direktiivi 89/552 perustuu näet lähtökohtaan, jonka mukaan unionissa on huomattavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia eroja siltä osin kuin on kyse noilla tapahtumilla suurelle yleisölle olevasta merkityksestä. Kun otetaan huomioon se, että tällaisen tapahtuman erityistä merkitystä yhteiskunnalle koskevat arviointiperusteet ovat suhteellisen epätäsmälliset, jokaisen jäsenvaltion on annettava niille konkreettinen sisältö ja arvioitava asianomaisilla tapahtumilla suurelle yleisölle olevaa merkitystä yhteiskuntaansa liittyvien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen erityispiirteiden kannalta.

(ks. 14, 15 ja 17 kohta)

2.        Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklassa säädetyn komission toimivallan valvoa niiden kansallisten toimenpiteiden laillisuutta, joilla erityisen merkittävät tapahtumat nimetään, on jäsenvaltioilla tältä osin olevan merkittävän harkintavallan vuoksi rajoituttava ainoastaan jäsenvaltioiden erityisen merkittäviä tapahtumia nimetessään tekemien ilmeisten arviointivirheiden etsimiseen.

Erityisesti siitä, onko asianomaisen tapahtuman nimeäminen erityisen merkittäväksi suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen kaltaisten unionin oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden, perusoikeuksien, palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteiden sekä vapaata kilpailua koskevien sääntöjen mukaista, on todettava, ettei voida jättää huomiotta sitä, että tapahtuman nimeäminen pätevästi erityisen merkittäväksi tapahtumaksi johtaa palvelujen tarjoamisen vapautta, sijoittautumisvapautta, vapaata kilpailua ja omaisuudensuojaa koskeviin väistämättömiin rajoituksiin, joiden unionin lainsäätäjä on katsonut olevan oikeutettavissa yleiseen etuun liittyvällä tavoitteella suojata tiedonsaantioikeutta ja taata se, että mainittujen tapahtumien televisiolähetykset ovat laajasti yleisön saatavilla.

Direktiivin 89/552 3 a artiklan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi on todettava, että jos asianomainen jäsenvaltio on nimennyt jonkin tapahtuman pätevästi erityisen merkittäväksi, komission on tutkittava ainoastaan sellaiset kyseisen nimeämisen vaikutukset palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen, vapaaseen kilpailuun ja omaisuudensuojaan, jotka ylittävät kyseisen tapahtuman sisällyttämiseen tuon 3 a artiklan 1 kohdassa säädettyyn luetteloon erottamattomasti liittyvät vaikutukset.

(ks. 18, 19 ja 21–23 kohta)

3.        Unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut todeta, että direktiivin 97/36, jolla muutetaan televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettua 89/552, johdanto-osan 18 perustelukappaleessa tarkoitetut jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut koskevat ainoastaan niiden viimeistä vaihetta ja että ne muodostavat yhden jakamattoman tapahtumakokonaisuuden. Maailmanmestaruuskilpailuja on sitä vastoin pidettävä tapahtumana, joka voidaan lähtökohtaisesti jakaa eri otteluihin tai vaiheisiin, joista kaikkia ei välttämättä voida luonnehtia erityisen merkittäväksi tapahtumaksi.

(ks. 35 kohta)

4.        Kun otetaan huomioon se, että jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen viimeistä vaihetta ei pätevästi voida sisällyttää kokonaisuudessaan erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon riippumatta siitä kiinnostuksesta, jota ottelut herättävät asianomaisessa jäsenvaltiossa, tuota jäsenvaltiota ei ole vapautettu velvollisuudestaan esittää komissiolle ne syyt, joiden perusteella voidaan katsoa, että kyseisen valtion erityisessä yhteiskunnallisessa asiayhteydessä maailmanmestaruuskilpailujen viimeinen vaihe on yksi tapahtumakokonaisuus, jolla on kokonaisuudessaan katsottava olevan mainitulle yhteiskunnalle erityistä merkitystä, eikä se ole siis sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelma, jotka on jaettu eriasteista kiinnostusta herättäviin otteluihin.

(ks. 41 kohta)

5.        Unionin yleisen tuomioistuimen tekemä oikeudellinen virhe ei voi johtaa siihen, että valituksenalainen tuomio on pätemätön, jos kyseisen tuomion tuomiolauselman tueksi on sellaisia muita oikeudellisia perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu.

(ks. 44 ja 59 kohta)

6.        Jotta komissio voi harjoittaa valvontavaltaansa, perustelut, joiden nojalla jäsenvaltio on nimennyt tietyn tapahtuman erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, voivat olla suppeat, kunhan ne ovat merkitykselliset. Ei siis voida vaatia etenkään, että jäsenvaltio esittää asianomaisia toimenpiteitä koskevassa ilmoituksessaan yksityiskohtaisia tietoja ja lukuja kustakin komissiolle ilmoitettuun tapahtumaan liittyvästi seikasta tai osasta. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että jos komissiolla on käytettävissään olevien tietojen perusteella epäilyksiä jonkin tapahtuman nimeämisestä erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, sen on pyydettävä selvitystä jäsenvaltiolta, joka on nimennyt kyseisen tapahtuman.

(ks. 45 ja 46 kohta)

7.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 54, 90 ja 102 kohta)

8.        Kysymys unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelujen epäjohdonmukaisuudesta on tosin oikeuskysymys, johon voidaan vedota muutoksenhaun yhteydessä, koska tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely. Kyseinen perustelujen johdonmukaisuutta koskeva velvollisuus ei kuitenkaan ole tavoite sinällään, vaan sillä pyritään muun muassa siihen, että henkilöille, joita päätös koskee, selviävät sen syyt. Koska unionin tuomioistuin on pääteltyään, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset ovat virheellisiä, korvannut unionin yleisen tuomioistuimen perustelut perusteluilla, joilla tehty päätös voidaan oikeuttaa, mainitut unionin yleisen tuomioistuimen perustelut eivät muodosta enää tehdyn päätöksen perustaa.

(ks. 60–63 kohta)

9.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 66 kohta)

10.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 67 kohta)

11.      Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä asetetulla selkeyttä ja avoimuutta koskevalla velvollisuudella pyritään välttämään se, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käyttäytymisellä poistetaan perusvapautta koskevien unionin oikeuden säännöksien ja määräysten tehokas vaikutus. Tässä yhteydessä tapahtuma on nimettävä erityisen merkittäväksi tapahtumaksi soveltamalla objektiivisia arviointiperusteita, jotka ovat etukäteen tiedossa, siten, että näiden viranomaisten harkintavallan käytölle voidaan asettaa riittävät rajat, jottei harkintavaltaa käytetä mielivaltaisesti. Näistä samoista syistä tuon säännöksen täytäntöönpanemiseksi sovelletussa kansallisessa menettelyssä on etukäteen määritettävä mainitusta nimeämisestä vastuussa oleva viranomainen ja vahvistettava edellytykset, joilla ne, joita asia koskee, tai mahdollisesti tietyt neuvoa-antavat elimet voivat esittää kyseiselle viranomaiselle huomautuksia ennen kuin se tekee päätöksensä. Kun tässä yhteydessä otetaan huomioon tällaisen päätöksen vaikutus tapahtumaa koskeviin lähetysoikeuksiin, on tärkeää, että asianomaisilla lähetystoiminnan harjoittajilla ja kyseisten oikeuksien haltijoilla on mahdollisuus esittää huomautuksia tuolle viranomaiselle.

Tämän perusteella selkeyttä ja avoimuutta koskevan edellytyksen mukaan mainituilla henkilöillä, joita asia koskee, ja neuvoa-antavilla elimillä on oltava mahdollisuus esittää huomautuksia pelkästään niistä olennaisista seikoista, jotka ovat saaneet mainitun viranomaisen tekemään päätöksensä. Mikään ei siis estä sitä, että jäsenvaltio esittää myöhemmin komissiolle täydentäviä seikkoja, jotka vahvistavat kyseisen päätöksen ja jotka voivat liittyä myös erityisen merkittävien tapahtumien luettelon vahvistamispäivää myöhempään ajanjaksoon.

(ks. 72–74 kohta)

12.      Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklan täytäntöönpanon yhteydessä kansallisella viranomaisella, jonka tehtävänä on nimetä tapahtuma yhteiskunnallisesti erityisen merkittäväksi, on huomattava harkintavalta sen televisiolähetystoimintansa harjoittajien määrittämiseksi. Vaikka on totta, että samalla tavalla kuin unionin toimen laatijoilta edellytetään, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava syyt, joiden vuoksi tapahtuma on nimetty erityisen merkittäväksi, siten, että sille, jota toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta se voi puolustaa oikeuksiansa, ja että komissio ja toimivaltaiset tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden, tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan ole tarpeen, että mainittu viranomainen esittää erityiset syyt, joiden vuoksi se ei ole noudattanut tiettyjen neuvoa-antavien elinten esittämiä lausuntoja, kun sen ei ole edes noudatettava niitä. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, että kyseiset lausunnot ovat peräisin useilta neuvoa-antavilta elimiltä, jotka ovat asiasta samaa mieltä.

(ks. 77 ja 79 kohta)

13.      Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan ne, joita asia koskee, saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden perusteluja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei erityisestikään ole vastata sellaisiin asianosaisen esittämiin väitteisiin, jotka eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä siltä osin kuin niitä ei ole muuten esitetty sen erityisemmin eikä niiden ohella ole esitetty mitään niitä tukevia erityisiä väitteitä.

(ks. 89 kohta)

14.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 95 kohta)

15.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 101 ja 103 kohta)

16.      Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen viimeisen vaiheen luonnehtimisesta erityisen merkittäväksi tapahtumaksi jollekin jäsenvaltiolle ja siitä, että maksullisia kanavia tarjoavat lähetystoiminnan harjoittajat eivät tämän johdosta voi lähettää kyseistä tapahtumaa yksinoikeudella, on todettava, että Fédération internationale de football association (FIFA) omaisuudensuojaan loukkaaminen perustuu televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 85/552 3 a artiklaan, ja kyseinen loukkaaminen voidaan lähtökohtaisesti perustella tavoitteella suojata tiedonsaantioikeutta ja taata televisiolähetysten laaja saatavuus yleisölle erityisen merkittävien tapahtumien osalta. Kun kyseessä oleva jäsenvaltio on pätevästi nimennyt maailmanmestaruuskilpailujen viimeisen vaiheen ottelut kokonaisuudessaan erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, komission on tutkittava ainoastaan sellaiset kyseisen nimeämisen vaikutukset FIFAn omaisuudensuojaan, jotka ylittävät kyseisen tapahtuman näiden viranomaisten nimeämien tapahtumien luetteloon ottamiseen erottamattomasti liittyvät vaikutukset.

(ks. 126 kohta)