UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
10 päivänä syyskuuta 2014 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Direktiivi 2004/114/EY – 6, 7 ja 12 artikla – Kolmansien maiden kansalaisten opiskelua varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytykset – Maahanpääsyn epääminen henkilöltä, joka täyttää mainitussa direktiivissä säädetyt edellytykset – Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta
Asiassa C‑491/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 5.9.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 13.9.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Mohamed Ali Ben Alaya
vastaan
Saksan valtio,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit C. G. Fernlund, A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari), C. Toader ja E. Jarašiūnas,
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Saksan hallitus, asiamiehenään T. Henze,
– Belgian hallitus, asiamiehinään L. Van den Broeck ja C. Pochet,
– Viron hallitus, asiamiehenään N. Grünberg,
– Kreikan hallitus, asiamiehenään T. Papadopoulou,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään L. Christie, avustajanaan barrister J. Holmes,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. Wils ja M. Condou-Durande,
kuultuaan julkisasiamiehen 12.6.2014 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13.12.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY (EUVL L 375, s. 12) 12 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Mohamed Ali Ben Alaya ja Saksan valtio ja jossa on kyse siitä, että Saksan valtio on evännyt Ben Alayalta viisumin opiskelua varten.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2004/114 johdanto-osan 6, 7, 14, 15 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(6) Yhteisön tavoitteisiin koulutuksen alalla kuuluu markkinoida koko Eurooppaa merkittävänä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan osaamiskeskuksena. Yhteisöön opiskelua varten tulevien kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuuden edistämisellä on ratkaiseva merkitys tämän strategian toteutumiselle. Tähän kuuluu myös maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön lähentäminen.
(7) Muutto ulkomaille tämän direktiivin mukaisia tarkoituksia varten, mikä on itsessään tilapäistä ja vastaanottavan maan työmarkkinoilla vallitsevasta tilanteesta riippumatonta, on hyödyksi niin muuttajalle itselleen kuin tämän lähtömaalle ja vastaanottavalle jäsenvaltiolle sekä parantaa yleisesti kulttuurien keskinäistä ymmärtämystä.
– –
(14) Maahanpääsy tässä direktiivissä säädettyjä tarkoituksia varten voidaan evätä asianmukaisesti perustelluista syistä. Maahanpääsy voidaan evätä varsinkin, jos jäsenvaltio katsoo tosiseikkoihin perustuvan arvion mukaisesti, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on mahdollinen uhka yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Yleisen järjestyksen käsite voi kattaa vakavaan rikokseen syyllistymisen johdosta annetun tuomion. Tässä yhteydessä on huomattava, että yleisen järjestyksen ja yleisen turvallisuuden käsitteet kattavat myös ne tapaukset, joissa kolmannen maan kansalainen kuuluu tai on kuulunut kansainvälistä terrorismia tukevaan järjestöön, kannattaa tai on kannattanut tällaista yhdistystä tai hänellä on tai on ollut äärimmäisyyspyrkimyksiä.
(15) Jos maahanpääsyä koskevan hakemuksen perusteista on epäilyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia kaiken tarvittavan selvityksen esittämistä, jotta voidaan arvioida hakemuksen johdonmukaisuutta erityisesti hakijan aikomien opintojen kanssa tässä direktiivissä säädetyn menettelyn väärinkäytön torjumiseksi.
– –
(24) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli kolmansien maiden opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvalle maahanpääsylle asetettavien edellytysten määrittelyä, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.”
4 Direktiivin 2004/114 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on määrittää:
a) edellytykset, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä jäsenvaltioiden alueella yli kolmen kuukauden ajan tapahtuvaa opiskelua, oppilasvaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten;
b) niitä menettelyjä koskevat säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltiot sallivat kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn alueelleen tällaista tarkoitusta varten.”
5 Kyseisen direktiivin 3 artiklan otsikko on ”Soveltamisala”, ja sen 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan ”kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle opiskelua varten”, ja ”jäsenvaltiot voivat myös päättää soveltaa tätä direktiiviä kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat maahanpääsyä oppilasvaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten”.
6 Mainitun direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Suotuisammat säännökset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen hyväksyä tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta suotuisampia.”
7 Direktiivin 2004/114 II lukuun, jonka otsikko on ”Maahanpääsyn edellytykset”, sisältyvät 5–11 artikla.
8 Kyseisen direktiivin 5 artiklan otsikko on ”Periaate”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”Kolmannen maan kansalaisen maahanpääsyn salliminen tämän direktiivin mukaisesti edellyttää hakemuksen sellaisen asiakirjanäytön tarkistamista, joka osoittaa, että hän täyttää 6 artiklassa sekä tapauksen mukaan 7–11 artiklassa säädetyt edellytykset.”
9 Mainitun direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset edellytykset”, säädetään seuraavaa:
”1. Kolmannen maan kansalaisen, joka hakee maahanpääsyä 7–11 artiklan nojalla, on täytettävä seuraavat edellytykset:
a) hänellä on kansallisen lainsäädännön mukainen voimassa oleva matkustusasiakirja. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että matkustusasiakirjan voimassaoloaika kattaa vähintään aiotun oleskelun keston;
b) hänellä on huoltajan antama lupa aiottua oleskelua varten, jos hän on vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan alaikäinen;
c) hänellä on sairausvakuutus kaikkien niiden riskien varalta, joiden osalta kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset yleensä on vakuutettu;
d) häntä ei pidetä uhkana yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle;
e) hän esittää jäsenvaltion vaatimuksesta tositteen hakemuksen käsittelystä tämän direktiivin 20 artiklan nojalla perittävän maksun suorittamisesta.
2. Jäsenvaltioiden on helpotettava maahanpääsyä koskevia menettelyjä 7–11 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden kansalaisten osalta, jotka osallistuvat sellaisiin yhteisön ohjelmiin, joilla pyritään edistämään liikkuvuutta yhteisöön tai yhteisössä.”
10 Direktiivin 2004/114 II luvun 7–11 artiklassa on kyse opiskelijoita, oppilaita, palkattomia harjoittelijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä koskevista erityisedellytyksistä. Kyseisen direktiivin 7 artiklan otsikko on ”Opiskelijoita koskevat erityisedellytykset”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioon opiskelua varten pyrkivän kolmannen maan kansalaisen on 6 artiklassa säädettyjen yleisten edellytysten lisäksi täytettävä seuraavat edellytykset:
a) hänet on hyväksytty korkea-asteen oppilaitokseen osallistumaan opinto-ohjelmaan;
b) hän osoittaa jäsenvaltion vaatimuksesta, että hänellä on riittävät varat koko oleskeluajalleen toimeentuloaan, opintojaan ja paluumatkaansa varten. Jäsenvaltioiden on julkistettava tämän säännöksen soveltamiseksi vaadittavien varojen kuukausittainen vähimmäismäärä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin tapauksen tarkastelemista erikseen;
c) hän osoittaa, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että hänellä on riittävä kielitaito valitsemansa opinto-ohjelman seuraamiseksi;
d) hän esittää, jos jäsenvaltio sitä vaatii, tositteen laitoksen vaatimien maksujen suorittamisesta.”
11 Direktiivin 2004/114 III luvussa, jonka otsikko on ”Oleskeluluvat”, on säännökset, jotka koskevat kullekin kyseisessä direktiivissä tarkoitetulle henkilöryhmälle myönnettävää oleskelulupaa. Mainitun direktiivin 12 artiklan otsikko on ”Opiskelijoille myönnettävä oleskelulupa”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”1. Oleskelulupa on myönnettävä opiskelijalle vähintään yhdeksi vuodeksi ja se voidaan uusia, jos sen haltija täyttää edelleen 6 ja 7 artiklan edellytykset. Jos opiskelijan seuraama opinto-ohjelma kestää alle vuoden, oleskelulupa on voimassa opiskeluajan.
2. Rajoittamatta 16 artiklan soveltamista oleskelulupa voidaan evätä tai se voidaan peruuttaa, jos
a) opiskelija ei noudata tämän direktiivin 17 artiklan mukaisia rajoituksia, jotka koskevat taloudellisen toiminnan harjoittamista;
b) opiskelija ei kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti edisty riittävästi opinnoissaan.”
Saksan oikeus
12 Ulkomaalaisten oleskelusta, työskentelystä ja kotouttamisesta liittotasavallann alueella annetun lain (Gesetz über den Aufenthalt, die Erwerbstätigkeit und die Integration von Ausländern im Bundesgebiet), sellaisena kuin se oli voimassa 25.2.2008 (BGBl. I, s. 162; jäljempänä AufenthG), 6 §:n, jonka otsikko on ”Viisumi”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Pitempiä oleskelujaksoja varten vaaditaan liittotasavallan alueelle viisumi (kansallinen viisumi), joka myönnetään ennen maahan saapumista. Viisumi myönnetään oleskelulupaa, EU:n sinistä korttia, sijoittautumislupaa ja EU:n pysyvää oleskelulupaa koskevan voimassa olevan lainsäädännön perusteella. – –”
13 Mainitun lain 16 §:n, jonka otsikko on ”Opinnot, kielikurssit ja koulunkäynti”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa sellaista opiskelua varten, joka tapahtuu valtion tai valtion hyväksymässä korkea-asteen oppilaitoksessa tai vastaavassa oppilaitoksessa. Opiskelua varten tapahtuva oleskelu käsittää opiskeluun valmistavat kielikurssit ja ulkomaisille opiskelijoille tarkoitetun korkeakouluopintoihin valmistavan koulutuksen (korkeakouluopintoihin valmistavat toimenpiteet). Oleskelulupa opiskelua varten voidaan myöntää ainoastaan, jos ulkomaan kansalainen on hyväksytty oppilaitokseen; ehdollinen hyväksyntä on riittävä. Opetuskielen taitoa ei ole tarpeen osoittaa, jos kielitaito on jo otettu huomioon maahanpääsyä koskevassa päätöksessä tai jos kielitaito on tarkoitus hankkia opintoihin valmistavien toimenpiteiden yhteydessä. Kun oleskelulupa opiskelua varten myönnetään ensimmäisen kerran ja kun sitä jatketaan, luvan keston on oltava vähintään yksi vuosi mutta enintään kaksi vuotta opiskelujen ja opintoihin valmistavien toimenpiteiden osalta; opiskelua varten myönnettävää oleskelulupaa voidaan jatkaa, jos opintojen tavoitetta ei ole vielä saavutettu ja se voidaan saavuttaa asianmukaisessa ajassa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 Ben Alaya, joka on syntynyt 19.2.1989 Saksassa, on Tunisian kansalainen. Hän lähti Saksasta vuonna 1995 muuttaakseen asumaan Tunisiaan.
15 Suoritettuaan ylioppilastutkintonsa vuonna 2010 ja kirjoittauduttuaan tämän jälkeen Tunisin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia Ben Alaya ryhtyi toimenpiteisiin voidakseen aloittaa korkea-asteen opinnot (alempi korkeakoulututkinto) Saksassa. Hänet hyväksyttiin siis monta kertaa opiskelemaan matematiikkaa Technische Universität Dortmundissa. Ben Alaya teki Saksan toimivaltaisille viranomaisille useita opiskelijaviisumia koskevia hakemuksia voidakseen osallistua kyseiseen koulutukseen tai yliopiston sellaisille ulkomaalaisille järjestämälle kielikurssille, jotka haluavat osallistua korkea-asteen opintoihin. Kaikki nämä hakemukset hylättiin.
16 Viimeinen, 23.9.2011 tehty päätös evätä Ben Alayalta viisumi perustui epäilyihin hänen opiskelumotivaatiostaan, kun otettiin huomioon erityisesti se, että hänen aikaisemmin saamansa arvosanat olivat olleet ala-arvoisia, se, että hänen saksan kielen taitonsa oli heikko, ja se, ettei suunnitellun koulutuksen eikä hänen ammatillisen tulevaisuudensuunnitelmansa välillä ollut mitään yhteyttä.
17 Ben Alaya nosti 1.11.2011 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa mainitusta päätöksestä kanteen, jotta hänelle myönnettäisiin viisumi opiskelua varten AufenthG:n 16 §:n 1 momentin nojalla. Hän väittää, että hänen tietonsa ovat riittävät matematiikan opintoihin osallistumiseksi ja että hänen toimeentulostaan vastaa opintojen ajan hänen Saksassa asuva isänsä.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kysymystä siitä, annetaanko direktiivissä 2004/114 siinä tilanteessa, että sen 6 ja 7 artiklassa asetetut maahanpääsyn edellytykset ovat täyttyneet, oikeus saada viisumi opiskelua varten sen 12 artiklan nojalla ilman, että kansallisella viranomaisella olisi mitään harkintavaltaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että saksalaiset tuomioistuimet antavat kansalliselle viranomaiselle harkintavaltaa evätä viisumi opiskelua varten, ja kyseisen viisumin myöntämisedellytyksistä säädetään AufenthG:n 16 §.n 1 momentissa.
19 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan direktiivissä 2004/114 tunnustetaan kolmansien maiden kansalaisten oikeus päästä jäsenvaltion alueella opiskelua varten, jos mainitut edellytykset ovat täyttyneet, eivätkä valtion viranomaiset voi käyttää harkintavaltaa maahanpääsyä koskevan päätöksen osalta.
20 Tässä tilanteessa Verwaltungsgericht Berlin päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Vahvistetaanko [direktiivissä 2004/114] sidottuun harkintavaltaan liittyvä oikeus saada opiskelua varten viisumi ja siihen liittyvä [kyseisen direktiivin] 12 artiklassa tarkoitettu oleskelulupa, jos maahanpääsyn edellytykset eli [mainitun direktiivin] 6 ja 7 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät eikä maahanpääsyn epäämiselle ole perustetta [saman direktiivin] 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2004/114 12 artiklaa tulkittava siten, että asianomaisen jäsenvaltion on päästettävä alueelleen kolmannen maan kansalainen, joka haluaa oleskella kyseisellä alueella yli kolmen kuukauden ajan opiskelua varten, jos kyseinen kansalainen täyttää tuon direktiivin 6 ja 7 artiklassa säädetyt maahanpääsyn edellytykset.
22 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. mm. tuomio Koushkaki, C‑84/12, EU:C:2013:862, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Ensimmäiseksi on huomautettava direktiivin 2004/114 yleisestä rakenteesta aluksi, että kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädetään, että kolmannen maan kansalaisen jäsenvaltion alueelle pääsyn salliminen mainitun direktiivin mukaisesti edellyttää hakemuksen sellaisen asiakirjanäytön tarkistamista, joka osoittaa, että hakija täyttää samanaikaisesti mainitun direktiivin 6 artiklassa säädetyt yleiset edellytykset ja – siltä osin kuin on kyse kolmannen maan kansalaisesta, joka pyytää saada tulla maahan opiskelua varten – saman direktiivin 7 artiklassa tarkoitetut erityisedellytykset.
24 Jäsenvaltiot voivat erityisesti tarkastaa, onko direktiivin 2004/114 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan, kun sitä luetaan kyseisen direktiivin johdanto-osan 14 perustelukappaleen valossa, nojalla olemassa syitä, jotka liittyvät yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle muodostuvan uhkan olemassaoloon ja jotka voivat oikeuttaa tällaisen kansalaisen maahanpääsyn epäämisen.
25 Tämän jälkeen on todettava, että silloin kun mainitun direktiivin 6 ja 7 artiklassa vahvistetut yleiset ja erityiset edellytykset ovat täyttyneet, jäsenvaltion on myönnettävä opiskelijan oleskelulupa saman direktiivin 12 artiklan mukaisesti.
26 Lopuksi on huomautettava, että direktiivin 2004/114 3 artiklassa erotetaan toisistaan yhtäältä säännökset, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle opiskelua varten, ja toisaalta säännökset, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat maahanpääsyä oppilasvaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten. Nämä ensimmäiseksi mainitut säännökset ovat jäsenvaltioita sitovia, kun taas jälkimmäisten säännösten täytäntöönpano on jätetty jäsenvaltioiden harkintaan. Tämä erottelu on osoitus pyrkimyksestä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevien, jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen lähentämiseen tietyllä tasolla.
27 Kun näitä direktiivin 2004/114 säännöksiä tulkitaan yhdessä, on siis ilmeistä, että sen 12 artiklan mukaan oleskelulupa on myönnettävä kolmannen maan opiskelijoille, jos he täyttävät kyseisen direktiivin 6 ja 7 artiklassa tyhjentävästi luetellut yleiset ja erityiset edellytykset.
28 Toiseksi on huomautettava direktiivin 2004/114 tavoitteista, että sen 1 artiklan a alakohdasta, kun sitä luetaan yhdessä direktiivin johdanto-osan 24 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että kyseisellä direktiivillä pyritään määrittämään edellytykset, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä jäsenvaltioiden alueella yli kolmen kuukauden ajan tapahtuvaa opiskelua varten.
29 Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä jo korostanut, että direktiivin 2004/114 johdanto-osan kuudennen ja seitsemännen perustelukappaleen mukaisesti direktiivin tavoitteena on unioniin opiskelua varten tulevien opiskelijoiden, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, liikkuvuuden edistäminen, ja kyseisen liikkuvuuden edistämisen tarkoituksena on markkinoida Eurooppaa merkittävänä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan osaamiskeskuksena (tuomio Sommer, C‑15/11, EU:C:2012:371, 39 kohta). Mainitun direktiivin johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan erityisesti, että kyseiseen tavoitteeseen pyrkimiseen kuuluu myös maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön lähentäminen.
30 Se, että jäsenvaltion sallittaisiin – siltä osin kuin on kyse kolmannen maan kansalaisten maahanpääsystä opiskelua varten – ottaa käyttöön lisäedellytyksiä direktiivin 2004/114 6 ja 7 artiklassa säädettyihin edellytyksiin nähden, olisi ristiriidassa mainitulla direktiivillä pyrityn tavoitteen kanssa, jona on edistää tällaisten kansalaisten liikkuvuutta.
31 Direktiivin 2004/114 yleisestä rakenteesta ja tavoitteista ilmenee siis, että jäsenvaltioiden on kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaan myönnettävä oleskelulupa opiskelua varten hakijalle, joka on täyttänyt mainitun direktiivin 6 ja 7 artiklassa asetetut vaatimukset, koska kyseisissä säännöksissä säädetään tyhjentävästi sekä niistä yleisistä ja erityisistä edellytyksistä, jotka oleskelulupaa opiskelua varten hakevan henkilön on täytettävä, että niistä syistä, jotka voivat oikeuttaa epäämään jälkimmäisen henkilön maahanpääsyn.
32 Tällainen direktiivin 2004/114 12 artiklan tulkinta saa lisäksi vahvistuksen siitä kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetystä mahdollisuudesta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat hyväksyä säännöksiä, jotka ovat mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta suotuisampia. Sillä, että jäsenvaltioiden katsottaisiin voivan lisätä muita maahanpääsyn edellytyksiä kuin ne, joista säädetään direktiivissä 2000/114, rajoitettaisiin kuitenkin maahanpääsyn edellytyksiä kyseisten henkilöiden osalta, mikä olisi ristiriidassa mainitulla 4 artiklan 2 kohdalla pyrityn tavoitteen kanssa.
33 On totta, että direktiivissä 2004/114 jäsenvaltioille annetaan harkintavaltaa maahanpääsyä koskevia hakemuksia tutkittaessa. On kuitenkin korostettava, että – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa huomauttanut – kansallisilla viranomaisilla oleva liikkumavara liittyy yksinomaan kyseisen direktiivin 6 ja 7 artiklassa säädettyihin edellytyksiin ja tässä yhteydessä merkityksellisten seikkojen arviointiin sen määrittämiseksi, täyttyvätkö mainituissa artikloissa esitetyt edellytykset ja etenkin, estävätkö syyt, jotka liittyvät yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle muodostuvaan uhkaan, kolmannen maan kansalaisen maahanpääsyn.
34 Tutkittaessa maahanpääsyn edellytyksiä direktiivin 2004/114 perusteella mikään ei siis kyseisen direktiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan estä sitä, että jäsenvaltiot vaativat kaiken tarvittavan selvityksen esittämistä, jotta voidaan arvioida maahanpääsyä koskevan hakemuksen johdonmukaisuutta mainitussa direktiivissä säädetyn menettelyn väärinkäytön torjumiseksi.
35 Tässä tapauksessa unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta näyttää ilmenevän, että Ben Alaya täyttää pääasiassa direktiivin 2004/114 6 ja 7 artiklassa säädetyt yleiset ja erityiset edellytykset. Saksan viranomaiset eivät näytä vedonneen hänen osaltaan erityisesti mihinkään kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa esitettyyn syyhyn. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on siis ilmeistä, että kansallisten viranomaisten olisi myönnettävä hänelle oleskelulupa, mikä seikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
36 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2004/114 12 artiklaa on tulkittava siten, että asianomaisen jäsenvaltion on päästettävä alueelleen kolmannen maan kansalainen, joka haluaa oleskella kyseisellä alueella yli kolmen kuukauden ajan opiskelua varten, jos kyseinen kansalainen täyttää tuon direktiivin 6 ja 7 artiklassa tyhjentävästi säädetyt maahanpääsyn edellytykset ja jos kyseinen jäsenvaltio ei vetoa hänen osaltaan mihinkään niistä mainitussa direktiivissä nimenomaisesti luetelluista syistä, jotka oikeuttavat epäämään oleskeluluvan.
Oikeudenkäyntikulut
37 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13.12.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY 12 artiklaa on tulkittava siten, että asianomaisen jäsenvaltion on päästettävä alueelleen kolmannen maan kansalainen, joka haluaa oleskella kyseisellä alueella yli kolmen kuukauden ajan opiskelua varten, jos kyseinen kansalainen täyttää tuon direktiivin 6 ja 7 artiklassa tyhjentävästi säädetyt maahanpääsyn edellytykset ja jos kyseinen jäsenvaltio ei vetoa hänen osaltaan mihinkään niistä mainitussa direktiivissä nimenomaisesti luetelluista syistä, jotka oikeuttavat epäämään oleskeluluvan.
Allekirjoitukset