JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
YVES BOT
18 päivänä marraskuuta 2014 (1)
Asia C‑147/13
Espanjan kuningaskunta
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Kumoamiskanne – Tiiviimmän yhteistyön toteuttaminen – Yhtenäisen patenttisuojan luominen – Asetus (EU) N:o 1260/2012 – Sovellettavat käännösjärjestelyt – Syrjintäkiellon periaate – Toimivallan siirtäminen unionin ulkopuolisille elimille – Oikeusperustan valinta – Harkintavallan väärinkäyttö – Unionin oikeuden itsenäisyyden periaate
1. Espanjan kuningaskunta vaatii kanteessaan kumoamaan yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä 17.12.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1260/2012.(2)
2. Riidanalainen asetus annettiin luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi 10.3.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/167/EU(3) johdosta.
3. Se muodostaa yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä 17.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012(4) ja yhdistetystä patenttituomioistuimesta 19.2.2013 allekirjoitetun sopimuksen(5) kanssa yhtenäistä patenttisuojaa koskevan sääntelypaketin.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
4. Viittaan parhaillaan unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Espanja v. parlamentti ja neuvosto (C-146/13) esittämääni ratkaisuehdotukseen siinä esitettyjen käsiteltävässä asiassa merkityksellisten säännösten osalta.
A Kansainvälinen oikeus
5. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin 5.10.1973 Münchenissä ja tuli voimaan 7.10.1977,(6) 14 §:ssä, jonka otsikkona on ”Euroopan patenttiviraston, eurooppapatenttihakemuksen ja muiden asiakirjojen kielet”, määrätään seuraavaa:
”1. Euroopan patenttiviraston(7) viralliset kielet ovat englanti, ranska ja saksa.
2. Eurooppapatenttihakemus on tehtävä jollakin virallisista kielistä tai, jos se on tehty jollakin muulla kielellä, käännettävä jollekin näistä kielistä, sen mukaan kuin soveltamismääräyksissä määrätään. Tällainen käännös voidaan saattaa [EPO:ssa] tapahtuvan käsittelyn aikana vastaamaan tehtyä hakemusta. Jos vaadittua käännöstä ei anneta määräajassa, hakemus katsotaan peruutetuksi.
3. Sitä [EPO:n] virallista kieltä, jolla eurooppapatenttia koskeva hakemus on tehty tai jolle se on käännetty, käytetään käsittelykielenä kaikissa [EPO:n] käsittelyissä, ellei soveltamismääräyksistä muuta johdu.
4. Luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden kotipaikka tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsee sellaisessa sopimusvaltiossa, jonka virallisena kielenä on jokin muu kuin englanti, ranska tai saksa, sekä tämän valtion ulkomailla oleskelevat kansalaiset voivat antaa määräajassa annettavat asiakirjat kyseisen valtion virallisella kielellä. Heidän on kuitenkin annettava käännös [EPO:n] virallisella kielellä siten kuin soveltamismääräyksissä määrätään. Jos jotakin sellaista asiakirjaa, joka ei ole osa eurooppapatenttia koskevaa hakemusta, ei anneta osoitetulla kielellä tai jos jotakin vaadittua käännöstä ei anneta määräajassa, asiakirjaa ei katsota annetuksi.
5. Eurooppapatenttia koskevat hakemukset julkaistaan hakemuksen käsittelykielellä.
6. Eurooppapatenttijulkaisut[(8)] julkaistaan hakemuksen käsittelykielellä ja niihin tulee sisältyä patenttivaatimusten[(9)] käännökset kahdelle muulle [EPO:n] viralliselle kielelle.
– –
8. Merkinnät Euroopan patenttirekisteriin on tehtävä [EPO:n] kolmella virallisella kielellä. Epäselvissä tapauksissa käsittelykielellä tehtyä merkintää pidetään todistusvoimaisena merkintänä.”
B Unionin oikeus
6. Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(5) Vaikutukseltaan yhtenäisten eurooppapatenttien[(10)] käännösjärjestelyjen olisi turvattava oikeusvarmuus ja edistettävä innovointia sekä hyödytettävä erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä [jäljempänä pk-yritykset]. Niiden olisi tehtävä [VYEP:n] ja koko patenttijärjestelmän käytöstä helpompi, kustannuksiltaan edullisempi ja oikeudellisesti varma.
(6) Koska [EPO] vastaa eurooppapatenttien myöntämisestä, [VYEP:iden] käännösjärjestelyjen olisi perustuttava [EPO:n] tällä hetkellä soveltamaan menettelyyn. Näiden järjestelyjen tavoitteena olisi oltava tarvittavan tasapainon saavuttaminen talouden toimijoiden etujen ja toisaalta menettelykustannuksiin ja teknisen tiedon saatavuuteen liittyvän yleisen edun välillä.”
7. Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tällä asetuksella ei ole vaikutusta [SEUT] 342 artiklan mukaisesti vahvistetun unionin toimielimissä käytettäviä kieliä koskevan sääntelyn eikä Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1[(11)] soveltamiseen. Tämä asetus perustuu [EPO:n] kielijärjestelyyn, eikä sen olisi katsottava luovan unioniin erityistä kielijärjestelyä eikä muodostavan ennakkotapausta rajoitetun kielijärjestelyn käytölle missään tulevassa unionin oikeudellisessa välineessä.”
8. Riidanalaisen asetuksen 3 ja 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”3 artikla
[VYEP:itä] koskevat käännösjärjestelyt
1. Jos [VYEP:n] patenttijulkaisu on julkaistu [EPO:n] 14 artiklan 6 [kappaleen] mukaisesti, muita käännöksiä ei vaadita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 ja 6 artiklan soveltamista.
2. Asetuksen – – N:o 1257/2012 9 artiklassa tarkoitettu yhtenäistä vaikutusta koskeva pyyntö on esitettävä käsittelykielellä.
4 artikla
Käännökset riita-asioissa
1. [VYEP:n] väitettyyn loukkaamiseen liittyvässä riita-asiassa patentinhaltijan on väitetyn patentinloukkaajan pyynnöstä ja valinnan mukaisesti toimitettava täydellinen käännös [VYEP:stä] joko sen [tiiviimpään yhteistyöhön] osallistuvan jäsenvaltion(12) viralliselle kielelle, jossa väitetty patentinloukkaus on tapahtunut, tai sen jäsenvaltion viralliselle kielelle, jossa väitetyn patentinloukkaajan kotipaikka sijaitsee.
2. Jos tuomioistuin, joka on osallistuvissa jäsenvaltioissa toimivaltainen [VYEP:tä] koskevissa riita-asioissa, sitä pyytää, patentinhaltijan on [VYEP:hen] liittyvässä riita-asiassa toimitettava oikeudenkäynnin aikana patentista täydellinen käännös tässä tuomioistuimessa kyseisessä oikeudenkäynnissä käytettävälle kielelle.
3. Patentinhaltija vastaa edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen käännösten kustannuksista.
4. Jos kyseessä on vahingonkorvauksia koskeva riita-asia, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on, erityisesti jos väitetty loukkaaja on [pk-yritys], luonnollinen henkilö taikka voittoa tavoittelematon järjestö, yliopisto tai julkinen tutkimuslaitos, arvioitava ja otettava huomioon, onko väitetty patentinloukkaaja toiminut tietämättään tai ilman, että hän on perustellusti voinut tietää loukkaavansa [VYEP:tä], ennen kuin on saanut 1 kohdassa tarkoitetun käännöksen.
5 artikla
Korvausjärjestelmän hallinnointi
1. Koska eurooppapatenttihakemukset voidaan tehdä millä tahansa [EPO:n] 14 artiklan 2 [kappaleen] mukaisella kielellä, osallistuvien jäsenvaltioiden on asetuksen – – N:o 1257/2012 9 artiklan mukaisesti annettava [EPO:n] 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla [EPO:n] tehtäväksi hallinnoida korvausjärjestelmää, jolla kaikki käännöskustannukset korvataan tiettyyn enimmäismäärään saakka niille hakijoille, jotka tekevät patenttihakemuksen [EPO:hon] jollain unionin virallisella kielellä, joka ei ole [EPO:n] virallinen kieli.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu korvausjärjestelmä rahoitetaan asetuksen – – N:o 1257/2012 11 artiklassa tarkoitetuilla maksuilla, ja se on ainoastaan sellaisten [pk-yritysten], luonnollisten henkilöiden, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, yliopistojen ja julkisten tutkimuslaitosten saatavilla, joiden kotipaikka tai päätoimipaikka on jäsenvaltiossa.
6 artikla
Siirtymätoimenpiteet
1. Tämän asetuksen soveltamispäivästä alkavan siirtymäkauden aikana toimitettavaan asetuksen – – N:o 1257/2012 9 artiklassa tarkoitettuun yhtenäistä vaikutusta koskevaan pyyntöön on liitettävä seuraava:
a) jos käsittelykieli on ranska tai saksa, täydellinen eurooppapatentin patenttijulkaisun käännös englanniksi; tai
b) jos käsittelykieli on englanti, täydellinen eurooppapatentin patenttijulkaisun käännös jollekin muulle unionin viralliselle kielelle.
2. Osallistuvien jäsenvaltioiden on asetuksen – – N:o 1257/2012 9 artiklan mukaisesti annettava Euroopan patenttisopimuksen 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla [EPO:n] tehtäväksi julkaista tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut käännökset mahdollisimman pian sen jälkeen, kun asetuksen – – N:o 1257/2012 9 artiklassa tarkoitettu yhtenäistä vaikutusta koskeva pyyntö on toimitettu. Tällaisilla käännöksillä ei ole oikeusvaikutusta, ja niitä käytetään ainoastaan tiedotustarkoituksissa.
3. Riippumaton asiantuntijakomitea tekee kuuden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä ja sen jälkeen joka toinen vuosi objektiivisen arvioinnin siitä, onko patenttihakemuksista ja -julkaisuista saatavilla [EPO:n] kehittämiä korkealaatuisia konekäännöksiä kaikille unionin virallisille kielille. Osallistuvat jäsenvaltiot perustavat tämän asiantuntijakomitean [EPO:n] yhteyteen, ja se koostuu [EPO:n] edustajista sekä Euroopan patenttijärjestelmän käyttäjiä edustavista hallituksista riippumattomista järjestöistä, jotka EPO:n hallintoneuvosto on kutsunut tarkkailijoiksi Euroopan patenttisopimuksen 30 artiklan 3 [kappaleen] mukaisesti.
4. Komissio esittää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen arvioinnin perusteella ja sen jälkeen myöhempien arviointien perusteella joka toinen vuosi neuvostolle kertomuksen ja tekee tarvittaessa ehdotuksia siirtymäkauden lopettamisesta.
5. Jos siirtymäkautta ei komission ehdotuksesta lopeteta, se päättyy 12 vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä.
7 artikla
Voimaantulo
1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 tai patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi päivä on myöhäisempi.”
II Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
9. Espanjan kuningaskunta nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.
10. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan nojalla unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 12.9.2013 antamallaan määräyksellä Belgian kuningaskunnan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin, Alankomaiden kuningaskunnan, Ruotsin kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission väliintulon neuvoston vaatimusten tukemiseksi.
11. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet kaikki väliintulijat Luxemburgin suurherttuakuntaa lukuun ottamatta.
12. Espanjan kuningaskunta vaatii unionin tuomioistuinta
– kumoamaan riidanalaisen asetuksen
– toissijaisesti kumoamaan sen 4 ja 5 artiklan, 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan
– velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13. Neuvosto vaatii unionin tuomioistuinta
– hylkäämään kanteen
– velvoittamaan Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
III Kanne
14. Espanjan kuningaskunta esittää kanteensa tueksi viisi ensisijaista kanneperustetta.
15. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan syrjintäkiellon periaatetta on loukattu käytetyn kielen vuoksi. Toisen kanneperusteen mukaan on loukattu tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen(13) ilmaistuja periaatteita, koska EPO:lle on annettu VYEP:tä koskevia hallinnollisia tehtäviä. Kolmannen mukaan kanteelta puuttuu oikeudellinen perusta. Neljännen mukaan on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta. Viidennen mukaan on loukattu unionin oikeuden itsenäisyyden periaatetta.
16. Toissijaisesti Espanjan kuningaskunta vaatii kumoamaan riidanalaisen asetuksen osittain, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohdassa on esitetty.
A Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan syrjintäkiellon periaatetta on loukattu käytetyn kielen vuoksi
1. Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
17. Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalaisen asetuksen antaessaan neuvosto loukkasi SEU 2 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta, kun se otti käyttöön VYEP:tä koskevan kielijärjestelyn, jolla syrjitään henkilöitä, joiden äidinkieli ei ole yksi EPO:n virallisista kielistä eli englanti, ranska tai saksa. Kyseinen järjestelmä asettaa eriarvoiseen asemaan yhtäältä ne unionin kansalaiset ja yritykset, joilla on tarvittava ammattitaito ymmärtää edellä mainituilla kielillä laadittuja asiakirjoja, ja toisaalta ne kansalaiset ja yritykset, joilla tällaista ammattitaitoa ei ole ja joiden on huolehdittava asiakirjojen kääntämisestä omalla kustannuksellaan. Kaikki rajoitukset, jotka koskevat unionin virallisten kielten käyttöä, on perusteltava asianmukaisesti ja suhteellisuusperiaatetta on noudatettava.
18. Ensinnäkin yleisiä oikeuksia takaavien toimien käännösten saatavuutta ei Espanjan kuningaskunnan mielestä voida taata, koska VYEP:n patenttijulkaisu julkaistaan käsittelykielellä ja siihen liitetään patenttivaatimusten käännökset kahdelle muulle EPO:n viralliselle kielelle mutta ei muita käännöksiä, mikä on syrjivää ja vastoin oikeusvarmuuden periaatetta. Riidanalaisessa asetuksessa ei edes täsmennetä, millä kielellä VYEP annetaan ja julkaistaanko se. Vaikka unionin lainsäätäjä on käyttänyt VYEP:n kielijärjestelyn perusteena EPO:n järjestelyä, tämä ei takaa, että järjestely on sopusoinnussa unionin oikeuden kanssa. Yhteisön tavaramerkkiä koskevasta järjestelmästä poiketen riidanalaisessa asetuksessa ei tasapainoteta yritysten etuja ja yleisiä(14) etuja.
19. Toiseksi kyseinen sääntely on Espanjan kuningaskunnan mielestä suhteeton, eikä sitä voida perustella yleistä etua koskevilla syillä. Patenttijulkaisun ja etenkin patenttivaatimusten kääntämättä jättäminen aiheuttaa ensinnäkin huomattavaa oikeudellista epävarmuutta ja voi vaikuttaa kielteisesti kilpailuun. Tällainen tilanne vaikeuttaa nimittäin pääsyä markkinoille, minkä lisäksi se vaikuttaa kielteisesti yrityksiin, joiden on huolehdittava käännöksistä omalla kustannuksellaan. Toiseksi VYEP on sisämarkkinoiden kannalta olennainen teollisoikeus. Kolmanneksi kyseisessä sääntelyssä ei säädetä sellaisesta siirtymäjärjestelystä, joka takaisi patentin riittävän tunnettuuden. Riittäviä toimenpiteitä eivät ole konekäännösten kehittäminen tai velvollisuus toimittaa täydellinen käännös riita-asioissa.
20. Espanjan kuningaskunnan mukaan tästä seuraa, että unionin virallisten kielten tasavertaisuuden periaatteeseen tehty poikkeus olisi pitänyt perustella muilla kuin riidanalaisen asetuksen johdanto-osan viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa mainituilla puhtaasti taloudellisilla perusteilla.
21. Neuvosto vastaa ensinnäkin, ettei perussopimuksista voida johtaa periaatetta, jonka mukaan kaikkia unionin virallisia kieliä on kaikissa olosuhteissa pidettävä tasavertaisina, mitä tukee SEUT 118 artiklan toinen alakohta, joka menettäisi merkityksensä, jos mahdollisia kielijärjestelyjä olisi vain yksi, joka käsittää kaikki unionin viralliset kielet.
22. Toiseksi nykyisessä järjestelmässä kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat neuvoston mukaan tehdä eurooppapatenttihakemuksen millä tahansa kielellä, kunhan hakemuksesta toimitetaan kahden kuukauden kuluessa käännös jollekin EPO:n kolmelle viralliselle kielelle, josta tulee käsittelykieli, minkä jälkeen patenttivaatimukset julkaistaan myös EPO:n kahdella muulla virallisella kielellä. Näin ollen patenttihakemus käännetään ja julkaistaan espanjaksi ainoastaan, jos patentti saatetaan voimaan Espanjassa.
23. Kolmanneksi patenttijulkaisun espanjankielisen käännöksen puuttumisen vaikutukset ovat neuvoston mukaan vähäiset seuraavista syistä: riidanalaisessa asetuksessa säädetään kulujen korvausjärjestelmästä; patentteja hallinnoivat yleensä muita unionin kieliä osaavat teollisoikeuksien alan asiantuntijat; vaikutus espanjankielisten tieteellisten tietojen saatavuuteen olisi vähäinen; ainoastaan pieni osa eurooppapatenttihakemuksista käännetään tällä hetkellä espanjaksi; riidanalaisessa asetuksessa säädetään korkealaatuisen konekäännösjärjestelmän käyttöönotosta kaikille unionin virallisille kielille, ja riidanalaisen asetuksen 4 artiklassa rajoitetaan pk-yritysten, luonnollisten henkilöiden, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, yliopistojen ja julkisten tutkimuslaitosten mahdollista vastuuta.
24. Neljänneksi VYEP:issä käytettyjen kielten määrän rajaamisella on neuvoston mukaan legitiimi tavoite, joka perustuu patenttien kohtuullisiin kustannuksiin.
25. Väliintulijat tukevat neuvoston väitteitä. Ne korostavat, että eri talouden toimijoiden etujen tasapainottaminen on ollut erittäin vaikeaa, koska jäsenvaltioiden erilainen suhtautuminen kielijärjestelyyn on kaatanut kaikki aiemmat hankkeet yhtenäisen patentin käyttöön ottamiseksi.
26. Ranskan tasavalta, Ruotsin tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta lisäävät, että sellainen kielijärjestely, joka edellyttäisi patenttijulkaisun tai ainakin patenttivaatimusten kääntämistä kaikille unionin virallisille kielille, tulisi liian kalliiksi toteuttaa. VYEP:n kielijärjestelyistä päätettiin sillä perusteella, että englanti, ranska ja saksa ovat EPO:n viralliset kielet. Lisäksi eurooppapatentin hakijoista lähes 90 prosenttia tekee tällä hetkellä hakemuksensa näillä kielillä ennen patenttijulkaisun ja patenttivaatimusten kääntämistä.
2. Asian tarkastelu
27. Espanjan kuningaskunta väittää, ettei se vaadi patenttien kääntämistä kaikille unionin virallisille kielille. Näin voidaan kuitenkin ajatella, sillä se väittää kantajan vastauksensa 25 kohdassa, että VYEP on oikeus, jota koskevien merkityksellisten tietojen on oltava kaikkien niiden oikeussubjektien käytettävissä, joita se koskee, eikä ainoastaan niiden, jotka osaavat englantia, ranskaa tai saksaa, ja täsmentää siinä, että perustettu järjestelmä ei tarjoa sellaisia samanlaisia välivaiheen ratkaisuja kuin yhteisön tavaramerkkijärjestelmä, joilla taattaisiin pienempien kustannusten lisäksi se, että kaikki oikeussubjektit, joita vastaan patenttiin voitaisiin vedota, olisivat siitä asianmukaisesti tietoisia.
28. Aluksi on palautettava mieliin käsiteltävä asiayhteys.
a) Käsiteltävä asiayhteys
29. Käsiteltävässä asiassa on kyse yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä.
30. Lissabonin sopimuksesta alkaen SEUT 118 artiklan toinen kohta on muodostanut neuvostolle asiaankuuluvan oikeudellisen perustan, jotta se voi säätää ”eurooppalaista teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevista kielijärjestelyistä”.
31. Kuten neuvosto ja osa väliintulijoista korostivat kirjelmässään, tämän määräyksen sanamuodosta ilmenee, että EUT-sopimuksessa määrätään, että tietyissä tapauksissa käyttöön voidaan ottaa muita kielijärjestelyjä, ja vahvistetaan, että käytettävien kielten määrää voidaan rajata.(15)
32. Unionin lainsäätäjän voidaan kyseisen määräyksen perusteella katsoa valinneen VYEP:tä varten kielijärjestelyn, joka perustuu kansainvälisen elimen eli EPO:n järjestelmään, jossa virallisia kieliä ovat englanti, ranska ja saksa.
33. Tuomiossa Kik v. SMHV(16) todettiin, että unionin oikeudessa ei tunneta kielten yhdenvertaisuuden periaatetta. Perussopimuksissa tehtyjen, kielten käyttöä Euroopan unionissa koskevien useiden viittausten ei voida katsoa ilmentävän sellaista unionin oikeuden yleistä periaatetta, jolla taataan jokaiselle kansalaiselle oikeus siihen, että kaikki asiakirjat, jotka saattavat vaikuttaa hänen etuihinsa, laaditaan hänen kielellään ”kaikissa olosuhteissa”.(17)
34. Unionin lainsäätäjän suvereenilla sääntelyvallalla on kuitenkin rajansa, sillä unionin tuomioistuin on todennut, ettei yksityisiä oikeussubjekteja voida syrjiä äidinkielen perusteella.(18)
35. Tästä on huomattava, että unionin lainsäätäjä on riidanalaisessa asetuksessa vahvistanut sovellettavat käännösjärjestelyt. Joitakin näistä järjestelyistä sovelletaan ainoastaan siirtymäkauden ajan, kunnes käyttöön saadaan järjestelmä, jolla patenttihakemuksista ja -julkaisuista voidaan tuottaa korkealaatuisia konekäännöksiä.(19)
36. Espanjan kuningaskunta ei ensimmäisessä kanneperusteessaan kyseenalaista unionin lainsäätäjän päätöstä käyttää perustana EPO:n järjestelmää mutta väittää, että kyseinen järjestelmä on syrjivä, koska siinä otetaan käyttöön erilainen kohtelu, joka ilmenee siten, että niitä talouden toimijoita, jotka eivät osaa englantia, ranskaa tai saksaa, kohdellaan huonommin kuin niitä, jotka osaavat näitä kieliä, sillä ensin mainituilla ei ole saatavilla käännöksiä ymmärtämälleen kielelle.
37. Tämän jäsenvaltion mukaan VYEP:n kielijärjestelyt ovat rajoittavat ja perusteettomat.
38. Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jos eurooppapatentin, jolla on yhtenäinen vaikutus, patenttijulkaisu on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan 6 [kappaleen][(20)] mukaisesti, muita käännöksiä ei vaadita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 ja 6 artiklan soveltamista”.
39. Ei ole epäilystäkään siitä, että henkilöt, jotka eivät osaa EPO:n virallisia kieliä, tulevat syrjityiksi ja että unionin lainsäätäjä on näin ottanut käyttöön erilaisen kohtelun.
40. Tästä syystä on tutkittava, oliko unionin lainsäätäjän tavoittelema päämäärä oikeutettu, kun se otti käyttöön syrjivää lainsäädäntöä, ja tarvittaessa selvitettävä, onko tämä erilainen kohtelu tarkoitukseensa soveltuva ja päämääräänsä oikein suhteutettu.(21)
b) Unionin lainsäätäjän tavoittelema päämäärä
41. Tällä hetkellä eurooppapatenttijärjestelmään liittyy erittäin suuria kustannuksia.(22) Kun EPO antaa patentin, se on saatettava voimaan jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa suojaa haetaan. Patentin saattamiseksi voimaan jäsenvaltiossa kansallisessa lainsäädännössä voidaan edellyttää, että patentinhaltija toimittaa eurooppapatentista käännöksen kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle.(23)
42. Erilaiset sidosryhmät, muun muassa kaikkiin talouden aloihin kuuluvat yritykset, toimialajärjestöt, pk-yritysten järjestöt, patenttiasiamiehet, viranomaiset ja tutkijat, ovat arvioineet, että eurooppapatentin suuret patentointikustannukset ovat patenttisuojan esteenä unionissa.(24)
43. Edellä esitetyn johdosta ja siksi, että unionin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden toimintaa ja eurooppalaisten yritysten innovointikapasiteettia,(25) kasvua ja kilpailukykyä, unionin lainsäätäjän on olennaisen tärkeää toteuttaa vastaavia toimia patenttialalla. Käyttöön otetulla järjestelmällä onkin varmistettava yhtenäinen patenttisuoja kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella samalla, kun liian suuret kustannukset vältetään kielijärjestelyn avulla.
44. VYEP:iden käännösjärjestelyjen olisi oltava yksinkertaiset ja kustannustehokkaat,(26) turvattava oikeusvarmuus ja edistettävä innovointia sekä hyödytettävä erityisesti pk-yrityksiä.(27)
45. Espanjan kuningaskunnan tekemä rinnastus yhteisön tavaramerkkiin ei enää päde tässä vaiheessa.
46. Yhteisön tavaramerkki ja eurooppapatentti ovat toki kaksi immateriaalioikeuksien muotoa, jotka on luotu siksi, että palveltaisiin talouden toimijoiden etuja, eikä niitä siis ole perustettu kaikkien kansalaisten etujen ajamiseksi; talouden toimijoilla ei myöskään ole velvollisuutta käyttää tätä järjestelmää.(28)
47. Niiden tarjoamalla yhtenäisellä suojalla vältetään se, että talouden toimijat tekisivät useita kansallista voimaan saattamista koskevia hakemuksia, joista aiheutuisi lisää käännöskustannuksia.
48. Juuri näiden käännöskustannusten suhteen yhteisön tavaramerkkiä koskeva järjestelmä ja VYEP:iden järjestelmä eroavat toisistaan merkittävästi, kuten Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Ruotsin kuningaskunta, Yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan parlamentti toteavat. Niissä ei nimittäin käännetä samoja asiakirjoja. Tavaramerkin tapauksessa nimittäin käännetään vakiomuotoinen kaavake, kun taas patentin tapauksessa tarvitaan erittäin teknisiä kuvauksia.(29)
49. Näiden kahden immateriaalioikeuden välillä on siis luontainen tekninen ero. Teknisyys vaikuttaa väistämättä käännöskustannuksiin, sillä se tarkoittaa pidempiä tekstejä, joita on hankalampi kääntää. Patenttivaatimusten(30) kääntämiseen käytetään yleensä alaan erikoistunutta kääntäjää, ja ne vaihtelevat pituudeltaan 20 sivusta(31) aina 200 sivuun(32) saakka.
50. On siis todettava, että unionin lainsäätäjällä oli riidanalaisen asetuksen antaessaan oikeutettu tavoite löytää kielijärjestely, joka vastaa edellä tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohdassa mainittuja unionin tavoitteita. Toisin sanoen valitussa kielijärjestelyssä on toki rajattu käytettäviä kieliä, mutta sillä on käännöskustannusten vähentämistä koskeva oikeutettu tavoite.
51. Jos unionin virallisten kielten erilaisella kohtelulla on tällainen tavoite, seuraavaksi on arvioitava, onko tällainen kohtelu tarkoituksenmukainen ja päämääräänsä oikein suhteutettu.(33)
c) Erilaisen kohtelun tarkoituksenmukaisuus ja oikeasuhteisuus
52. Unionin lainsäätäjä voi puuttua vain muutamiin seikkoihin alentaakseen käännöskustannuksia niin, että se takaa samalla, että eurooppapatentti tarjoaa yhtenäisen suojan kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella.
53. Patentin sivujen määrää tuntuu olevan mahdotonta rajata. Patenttijulkaisussa ja erityisesti patenttivaatimuksissa rajataan suojan kohde. Tämän lisäksi käännösten keskihintaa(34) ei juurikaan pystytä alentamaan patenttien teknisyyden vuoksi.
54. Käännöskustannukset nousevat sen sijaan sitä mukaa, mitä useammalle kielelle patentti on käännettävä.
55. Kustannusten rajaamiseksi unionin lainsäätäjä joutuu siis rajoittamaan niiden kielten määrää, joille VYEP on käännettävä.
56. VYEP:n kielten määrää on siis tarkoituksenmukaista rajoittaa, sillä näin varmistetaan yhtenäinen patenttisuoja ja vähennetään huomattavasti käännöskustannuksia.
57. Unionin lainsäätäjä on lisäksi päättänyt käyttää perustana EPO:n järjestelyä, mikä on johdonmukaista, sillä kyseinen järjestely on todettu toimivaksi,(35) eikä englannin, ranskan ja saksan valinta VYEP:n kieliksi ole epätavallinen ratkaisu, sillä ne ovat EPO:n viralliset kielet. Tällä tavoin varmistetaan tietty jatkuvuus niiden talouden toimijoiden ja patenttialan ammattilaisten kannalta, jotka ovat jo tottuneet työskentelemään näillä kolmella kielellä.
58. Lisäksi vaikuttaa siltä, että näiden kielten valinta heijastaa patenttialan kielellistä todellisuutta. Kuten neuvosto korostaa, useimmat tieteelliset tutkimukset julkaistaan englannin, ranskan tai saksan kielellä. On siis kiistatonta, että eurooppalaiset tutkijat pystyvät ymmärtämään näillä kielillä julkaistuja patentteja. Edellä mainitusta komission vaikutustenarvioinnista ja Ruotsin kuningaskunnan esittämistä perusteluista ilmenee, että niissä jäsenvaltioissa, joista suurin osa patenttihakemuksista on peräisin, puhutaan englantia, ranskaa tai saksaa.(36)
59. Rajaus EPO:n kolmeen viralliseen kieleen on mielestäni siis tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon unionin lainsäätäjän oikeutetut tavoitteet.
60. Valinta on lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukainen.
61. Tuomiosta Kik v. SMHV(37) ilmenee tältä osin, että unionin lainsäätäjä voi ottaa käyttöön erilaisen kohtelun, kunhan kyseessä olevat intressit ovat tarpeellisella tavalla tasapainossa.(38)
62. Unionin lainsäätäjä hahmotteli riidanalaisessa asetuksessa käännösjärjestelyt tarkoituksenaan lieventää kielten erilaista kohtelua ja sen mahdollisia vaikutuksia asianomaisiin talouden toimijoihin ja henkilöihin.
63. Vaikka Espanjan kuningaskunta ainoastaan korostaa niiden henkilöiden epäsuotuisaa kohtelua, jotka eivät ymmärrä tietoja, koska heidän saatavillaan ei ole eurooppapatenttihakemusten käännöksiä äidinkielelleen (riidanalaisen asetuksen 4 ja 6 artikla), unionin lainsäätäjän päätöksen oikeasuhteisuuden arvioinnissa on otettava huomioon myös eurooppapatenttihakemuksen tehneiden henkilöiden erilainen kohtelu (riidanalaisen asetuksen 5 artikla).(39)
64. Unionin lainsäätäjä huomauttikin ensisijaisesti riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa, että käyttöön otetusta järjestelystä on säädetty ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 ja 6 artiklan soveltamista”.(40)
65. Yhtäältä lainsäätäjä on antanut säännöksiä käännöksistä riita-asioissa.
66. Ensinnäkin se on säätänyt, että väitettyyn loukkaamiseen liittyvässä riita-asiassa asiakirjat ovat käytettävissä väitetyn patentinloukkaajan valitsemalla kielellä. Riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetäänkin, että kun henkilö on väitetysti loukannut VYEP:tä, patentinhaltijan on väitetyn patentinloukkaajan pyynnöstä ja valinnan mukaisesti toimitettava tälle omalla kustannuksellaan täydellinen käännös VYEP:stä joko sen osallistuvan jäsenvaltion viralliselle kielelle, jossa väitetty patentinloukkaus on tapahtunut, tai sen jäsenvaltion viralliselle kielelle, jossa väitetyn patentinloukkaajan kotipaikka sijaitsee.(41)
67. Toiseksi riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että VYEP:hen liittyvässä riita-asiassa patentinhaltijan on tuomioistuimen, joka on osallistuvissa jäsenvaltioissa toimivaltainen, pyynnöstä toimitettava omalla kustannuksellaan patentista täydellinen käännös kyseisessä oikeudenkäynnissä käytettävälle kielelle.(42)
68. Kolmanneksi on niin, että jos kyseessä on vahingonkorvauksia koskeva riita-asia, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on otettava huomioon, onko väitetty patentinloukkaaja toiminut hyvässä uskossa tai ilman, että hän on perustellusti voinut tietää loukkaavansa VYEP:tä, ennen kuin on saanut 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käännöksen, ”erityisesti” jos väitetty loukkaaja on pk-yritys, luonnollinen henkilö taikka voittoa tavoittelematon järjestö, yliopisto tai julkinen tutkimuslaitos.(43)
69. Toisaalta unionin lainsäätäjä on säätänyt siirtymätoimenpiteistä, joita sovelletaan riidanalaisen asetuksen soveltamispäivästä siihen saakka, kunnes EPO:lla on käytössään eurooppapatenttihakemusten ja ‑julkaisujen kääntämistä varten korkealaatuinen konekäännösjärjestelmä.(44)
70. Niinpä riidanalaisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos käsittelykieli on ranska tai saksa, siirtymäkauden aikana kaikkiin VYEP:tä koskeviin hakemuksiin liitetään koko patenttijulkaisun käännös englanniksi, ja jos käsittelykieli on englanti, koko patenttijulkaisun käännös jollekin muulle unionin viralliselle kielelle. Näin taataan siis, että siirtymäkauden aikana kaikki VYEP:t ovat saatavilla englanniksi. Unionin virallisille kielille tehdyt käännökset tehdään lisäksi kääntäjän toimesta manuaalisesti, ja niiden avulla voidaan kehittää automaattista käännösjärjestelmää.
71. Toiseksi unionin lainsäätäjä säätää riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa järjestelmästä, jolla käännöskustannuksia korvataan niille henkilöille, jotka eivät ole tehneet eurooppapatenttihakemusta jollain EPO:n virallisista kielistä.
72. Tämän säännöksen nojalla eurooppapatenttihakemus voidaan tehdä millä tahansa unionin virallisella kielellä, jolloin kaikki käännöskustannukset voidaan korvata tiettyyn enimmäismäärään saakka. Korvauksen saajiksi ilmoitetaan nimenomaisesti pk-yritykset, luonnolliset henkilöt, voittoa tavoittelemattomat järjestöt, yliopistot ja julkiset tutkimuslaitokset, joiden kotipaikka tai päätoimipaikka on jäsenvaltiossa.(45)
73. Unionin lainsäätäjä on näin halunnut suojella henkilöitä ja tahoja, jotka ovat heikoimmassa asemassa verrattuna niihin vahvempiin toimijoihin, joilla on enemmän resursseja ja joiden henkilöstössä on päteviä patenttiasiamiehiä, jotka pystyvät laatimaan eurooppapatenttihakemukset suoraan jollain EPO:n virallisella kielellä.
74. Näistä toteamuksista seuraa, että unionin lainsäätäjän tekemällä kielijärjestelyä koskevalla valinnalla on oikeutettu tavoite ja että se on tavoitteeseensa soveltuva ja oikeassa suhteessa siihen, kun otetaan huomioon tästä valinnasta johtuvaa syrjivää vaikutusta lieventävät takuut ja muut tekijät.
75. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Espanjan kuningaskunnan ensimmäisen kanneperusteen perusteettomana.
B Toinen kanneperuste, jonka mukaan tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen esitettyjä periaatteita on loukattu
1. Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
76. Espanjan kuningaskunta väittää, että kun neuvosto antoi riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa ja 6 artiklan 2 kohdassa EPO:n tehtäväksi käännöskustannusten korvausjärjestelmän hallinnoinnin ja käännösten julkaisun siirtymäkauden ajaksi, se loukkasi tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen(46) esitettyjä periaatteita, jotka on vahvistettu myöhemmässä oikeuskäytännössä.
77. Neuvosto pohtii, voidaanko käsiteltävä kanneperuste ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin siinä viitataan tiettyihin asiassa Espanja v. parlamentti ja neuvosto (C-146/13), joka on vireillä unionin tuomioistuimessa, esitettyihin väitteisiin, ja toteaa alustavasti, ettei Espanjan kuningaskunta kiistä, että nimenomaan osallistuvat jäsenvaltiot vastaavat EPO:n välityksellä korvausjärjestelmän hallinnoinnista ja käännösten julkaisemisesta. Unionin oikeuden täytäntöönpano on kuitenkin ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä, ja korvausjärjestelmää ja käännösten julkaisua koskevien tehtävien osalta ei ole tarpeen vahvistaa SEUT 291 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yhdenmukaista täytäntöönpanoa koskevia edellytyksiä. Tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen(47) esitetyt periaatteet, jotka on vahvistettu myöhemmässä oikeuskäytännössä, eivät siis ole merkityksellisiä. Kyseisiä periaatteita noudatetaan neuvoston mielestä joka tapauksessa.
78. Väliintulijat tukevat neuvoston toteamuksia, joiden mukaan mainitussa tuomiossa esitettyjä periaatteita ei sovelleta ja niitä noudatetaan joka tapauksessa.
2. Asian tarkastelu
79. Kun otetaan huomioon asiassa Espanja v. parlamentti ja neuvosto (C-146/13), joka on vireillä unionin tuomioistuimessa, esittämässäni ratkaisuehdotuksessa antamani vastaukset, jotka koskevat neljännen ja viidennen kanneperusteen arviointia, ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Espanjan kuningaskunnan toisen kanneperusteen perusteettomana.
C Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen 4 artiklalta puuttuu oikeudellinen perusta
1. Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
80. Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalaisen asetuksen 4 artiklan, jossa säädetään käännöksistä riita-asioissa, oikeusperusta on virheellinen, sillä kyseinen säännös ei koske SEUT 118 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettua eurooppalaisen immateriaalioikeuden kielijärjestelyjä vaan sillä sisällytetään tiettyjä menettelyllisiä takeita tuomioistuimessa käytävään menettelyyn.
81. Neuvosto väittää, ettei riidanalaisen asetuksen 4 artikla ole menettelysääntö vaan siinä otetaan todellakin käyttöön kielijärjestelyä koskeva sääntö, joka on olennainen ja tärkeä osa tällä asetuksella luodun VYEP:n yleistä kielijärjestelyä. Neuvosto täsmentää, että kyseisellä säännöksellä on merkittävä tehtävä, sillä se poistaa oikeudellisen tyhjiön, joka aiheutui siitä, että Euroopan patenttisopimuksessa käyttöön otetut kielijärjestelyt eivät kata kielijärjestelyjä riita-asioissa. Neuvoston mukaan unionin oikeudessa ei ole yhdenmukaistettu jäsenvaltioiden menettelysääntöjä, joten on aiheellista huolehtia siitä, että väitetyllä patentinloukkaajalla on aina oikeus saada kyseisen VYEP:n käännös kokonaisuudessaan. SEUT 118 artiklan toisen kohdan, jossa määrätään patentin koko elinkaareen sovellettavista kielijärjestelyistä, soveltamisedellytykset näin ollen täyttyvät.
82. Väliintulijat tukevat neuvoston väitteitä.
83. Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta korostavat, ettei SEUT 118 artiklan toisessa kohdassa edellytetä, että unionin lainsäätäjä yhdenmukaistaa täysin kyseistä immateriaalioikeutta koskevien kieli- tai käännösjärjestelyjen kaikki näkökohdat. Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan, Unkarin, Ruotsin kuningaskunnan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Euroopan parlamentin ja komission mielestä riidanalaisen asetuksen 4 artikla voitiin aivan hyvin sisällyttää SEUT 118 artiklan toisen kohdan nojalla annettuun asetukseen, sillä kyseinen säännös on olennainen osa kyseisessä asetuksessa säädettyä käännösjärjestelyä. Vaikka oletettaisiin, ettei mainittu säännös ole olennainen osa asetuksella käyttöön otettua käännösjärjestelyä, sen sisällyttäminen riidanalaiseen asetukseen ei edellyttänyt tukeutumista johonkin muuhun oikeudelliseen perustaan kuin SEUT 118 artiklan toiseen kohtaan. Oikeuskäytännön(48) mukaan on nimittäin niin, että jos unionin toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen tekijä, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa. Tästä on edellä mainittujen osapuolten mukaan kyse käsiteltävässä asiassa.
2. Asian tarkastelu
84. Espanjan kuningaskunta katsoo, ettei riidanalaisen asetuksen 4 artikla ole SEUT 118 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu kielijärjestelyjä koskeva säännös ja että näin ollen kyseistä määräystä ei voida käyttää oikeudellisena perustana toimelle, jolla tiettyjä menettelyllisiä takeita sisällytetään tuomioistuimessa käytävään menettelyyn.
85. En voi yhtyä tähän analyysiin seuraavista syistä.
86. On huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö”.(49)
87. Aluksi on huomattava, että Espanjan kuningaskunta totesi kannekirjelmänsä 48 kohdassa eli ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä, että riidanalaisessa asetuksessa otetaan todellakin käyttöön erityinen unionin virallisten kielten käyttöä ja käytön rajoittamista koskeva järjestely, joka sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa tosiasiallisia kielijärjestelyjä, kuten todetaan oikeudellisessa perustassa eli SEUT 118 artiklan toisessa kohdassa sekä tiiviimpää yhteistyötä koskevassa päätöksessä.
88. Kun otetaan huomioon riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappale, jossa todetaan, että asetuksen tavoitteena on yhdenmukaisten ja yksinkertaisten kielijärjestelyjen luominen VYEP:itä varten, sekä ensimmäisestä kanneperusteesta tekemäni arviointi ja neljännestä kanneperusteesta(50) ja riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista koskevasta vaatimuksesta(51) myöhemmin esittämäni arviointi, joihin tässä viittaan, katson päinvastoin, että riidanalaisen asetuksen 4 artikla liittyy olennaisesti kielijärjestelyyn, sillä sen tarkoituksena on lieventää VYEP:n kielijärjestelyjä koskevan unionin lainsäätäjän päätöksen vaikutuksia.
89. Lisään, että vaikka riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 4 kohta eroaa kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdasta siltä osin kuin siinä ei vahvisteta varsinaisia kääntämistä koskevia sääntöjä riita-asioita varten, ensin mainittu säännös liittyy joka tapauksessa riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 1 kohtaan. Sen ansiosta unionin lainsäätäjä voi nimittäin ottaa huomioon ajanjakson, jonka aikana henkilöt, joita asia koskee, eivät välttämättä ole tietoisia patentin olemassaolosta, koska sitä ei ole käännetty,(52) mistä aiheutuu haittaa erityisesti pk-yrityksille, luonnollisille henkilöille, voittoa tavoittelemattomille järjestöille, yliopistoille ja julkisille tutkimuslaitoksille. Riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa lievennetään käännöksen puuttumisen vaikutuksia ottamalla huomioon erityisesti näiden henkilöiden ja tahojen toimiminen vilpittömässä mielessä.
90. Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa täsmennetään tästä, että tuomioistuimen, joka on toimivaltainen arvioimaan kunkin yksittäisen tapauksen olosuhteet vilpittömässä mielessä toimimisen suhteen, olisi otettava huomioon EPO:ssa käytetty käsittelykieli ja, siirtymäkauden aikana, käännös, joka on toimitettu yhdessä yhtenäistä vaikutusta koskevan pyynnön kanssa.
91. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Espanjan kuningaskunnan kolmannen kanneperusteen perusteettomana.
D Neljäs kanneperuste, jonka mukaan on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta
1. Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
92. Espanjan kuningaskunta korostaa lähinnä, että riidanalaisella asetuksella on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta ensinnäkin siksi, että siinä rajoitetaan talouden toimijoiden tiedonsaantimahdollisuuksia. Siinä ei myöskään täsmennetä patentin yhtenäisen vaikutuksen myöntämispäätöksen julkaisemista ja yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin(53) kirjaamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Tämän lisäksi siinä ei vahvisteta korvausjärjestelmän hallinnoinnista aiheutuvien kustannusten enimmäismäärää eikä enimmäismäärän asettamistapaa. Riidanalaisessa asetuksessa ei myöskään säädetä konkreettisista seurauksista tilanteessa, jossa patentinloukkaaja on toiminut vilpittömässä mielessä. Konekäännösjärjestelmää ei myöskään ollut olemassa riidanalaisen asetuksen antamisen hetkellä.
93. Neuvosto katsoo, ettei Espanjan kuningaskunta ota väitteissään huomioon välillisen hallinnon periaatetta ja toissijaisuusperiaatetta, joihin unionin oikeus perustuu. Riidanalaisessa asetuksessa jäsenvaltioiden tehtäväksi annetaan korvausjärjestelmän ja konekäännösten kaltaisten näkökohtien konkreettinen sääntely. Oikeusvarmuuden periaate ei edellytä, että kaikki säännöt vahvistettaisiin riidanalaisessa asetuksessa pienintä yksityiskohtaa myöten, vaan jäsenvaltiot voivat antaa osan säännöistä tai ne voidaan antaa säädösvallan siirtoon perustuneissa toimissa tai täytäntöönpanotoimissa.
94. Neuvoston mukaan riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa vahvistetaan lisäksi kansallista tuomioistuinta varten sääntöjen soveltamista koskevat olennaiset seikat ja perusteet. Kyseinen säännös ei estä kansallista tuomioistuinta määräämästä patentinloukkaajalle rangaistusta, vaan se voi harjoittaa tuomiovaltaansa täysimääräisesti.
95. Väliintulijat tukevat neuvoston väitteitä.
96. Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta ja komissio väittävät ensinnäkin, että riidanalaisessa asetuksessa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1257/2012 kanssa, säädetään selkeästi ja tarkkaan VYEP:n julkaisemista ja kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja kielijärjestelystä.
97. Belgian kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Ruotsin kuningaskunta, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio väittävät toiseksi, ettei riidanalainen asetus estä henkilöitä, joita asia koskee, saamasta toimintansa kannalta välttämätöntä tietoa, sillä kaikki VYEP:t on kirjattu yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin, joka on saatavilla internetissä, asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 1 kohdan b ja h alakohdan mukaisesti. VYEP:n patenttijulkaisu julkaistaan toki ainoastaan yhdellä kielellä. Kyseinen rajoitus ei kuitenkaan EPO:n konekäännösjärjestelmien ansiosta aiheuta oikeudellista epävarmuutta henkilöille, joita asia koskee.
98. Tanskan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Unkari, Ruotsin kuningaskunta, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio katsovat kolmanneksi, että riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 1 ja 3 kohta lujittavat oikeusvarmuutta VYEP:n väitettyä loukkaamista koskevassa riita-asiassa. Oikeusvarmuuden periaatteen vastaista ei ole se, etteivät toimitettavat käännökset ole oikeudellisesti sitovia, sillä periaate toteutuu parhaiten, kun yksi ainoa kielitoisinto on todistusvoimainen. Riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdalla suojataan erityisesti tiettyjä henkilöitä, joita vastaan on esitetty vahingonkorvausvaatimus riita-asiassa.
99. Ranskan tasavalta, Ruotsin kuningaskunta, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio korostavat neljänneksi, ettei riidanalaisella asetuksella aiheuteta oikeudellista epävarmuutta sen 5 artiklassa tarkoitettua korvausjärjestelmää koskevan sääntelyn suhteen, koska asetuksessa ei välttämättä tarvitse määrittää enimmäismäärää, jonka alittavista kaikista käännöskustannuksista tietyt hakijat voivat hakea korvausta, sillä tämä yksityiskohta voidaan määrittää myöhemmässä täytäntöönpanotoimessa.
2. Asian tarkastelu
100. Aluksi on muistettava, että oikeusvarmuuden periaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, edellyttää, että oikeussäännöt ovat ”selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa”, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia niissä tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, joihin unionin oikeusjärjestystä sovelletaan.(54)
101. On siis tutkittava, ilmeneekö Espanjan kuningaskunnan esittämistä väitteistä, että kyseistä periaatetta on loukattu.
102. Kyseinen jäsenvaltio on väittänyt, että riidanalainen asetus loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta siksi, ettei VYEP:itä käännetä kaikille kielille, mikä heikentää talouden toimijoiden tiedonsaantimahdollisuuksia, ja tältä osin viittaan ensimmäisestä kanneperusteesta esittämääni arviointiin, jonka mukaan kyseinen väite on hylättävä.
103. Kun tarkastellaan Espanjan kuningaskunnan väitettä, jonka mukaan riidanalaisessa asetuksessa ei säädetä patentin yhtenäisen vaikutuksen myöntämispäätöksen julkaisemisesta tai niistä yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti kirjaaminen yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin tapahtuu, tai siitä, tapahtuuko kirjaaminen kolmella kielellä Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan mukaisesti, mielestäni tämä väite on hylättävä myös tiettyjen väliintulijoiden esittämistä syistä, jotka koskevat riidanalaisen asetuksen säännösten lukemista yhdessä asetuksen N:o 1257/2012 ja Euroopan patenttisopimuksen kanssa.
104. Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa todetaan nimittäin, että asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklassa tarkoitettu yhtenäistä vaikutusta koskeva pyyntö on esitettävä käsittelykielellä,(55) sellaisena kuin se on määritelty riidanalaisen asetuksen 2 artiklan b alakohdassa.(56)
105. Asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 1 kohdan h alakohdassa sen sijaan säädetään, että EPO huolehtii, että yhtenäinen vaikutus ilmoitetaan yhtenäistä patenttisuojaa koskevassa rekisterissä, jos yhtenäistä vaikutusta koskeva pyyntö on tehty.
106. Mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan ”eurooppapatentilla, joka on myönnetty kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden osalta samat patenttivaatimukset sisältävänä, on yhtenäinen vaikutus osallistuvissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että sen yhtenäinen vaikutus on kirjattu yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin”.(57)
107. Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan 8 kappaleessa todetaan lisäksi, että merkinnät Euroopan patenttirekisteriin on tehtävä EPO:n kolmella virallisella kielellä ja että epäselvissä tapauksissa käsittelykielellä tehtyä merkintää pidetään todistusvoimaisena merkintänä.
108. Viimeksi mainitusta määräyksestä ja asetuksen N:o 1257/2012 2 artiklan e alakohdasta ilmenee nähdäkseni, että merkintä yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin tehdään EPO:n kolmella virallisella kielellä.
109. Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa tarkoitetussa korvausjärjestelmää koskevassa sääntelyssä ei täsmennetä sen paremmin korvauksen enimmäismäärää kuin enimmäismäärän asettamistapaakaan, on hylättävä seuraavien seikkojen perusteella.
110. Asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 2 kohdassa säädetään, että osallistuvien jäsenvaltioiden on Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltioina huolehdittava asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin EPO:n tehtäviin liittyvien toimintojen hallinnoinnista ja valvonnasta(58) ja että niiden on perustettava tätä tarkoitusta varten Euroopan patenttisopimuksen 145 artiklassa(59) tarkoitettu Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston erityisvaliokunta.(60)
111. Erityisvaliokunnan tehtävänä on siis päättää riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa tarkoitetusta korvausjärjestelmästä, jonka hallinnoinnista vastaa EPO.
112. Korostan tästä, että 26.3.2014 Münchenissä pidetyssä erityisvaliokunnan 7. kokouksessa valiokunta hyväksyi säännöt, joilla käyttöön otettavalla järjestelmällä korvataan jollain muulla kuin EPO:n virallisella kielellä tehtyjen patenttihakemusten käännöskustannukset. Korvausjärjestelmän rahoitusnäkökohdista ja korvauksen määrästä on kuitenkin vielä keskusteltava.(61)
113. Talouden toimijat ja kaikki henkilöt, joita asia koskee, voivat siis saada tietoonsa korvausjärjestelmän yksityiskohtaiset säännöt, kunhan sopimusvaltiot vahvistavat ne erityisvaliokunnassa.
114. Yksityiskohtaisissa säännöissä on joka tapauksessa otettava huomioon riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kymmenes perustelukappale, jonka nojalla lisätoimenpiteenä saatava erillinen korvaus kustannuksista, jotka aiheutuvat käännöksistä patenttihakemuksen kielestä EPO:n käsittelykielelle, olisi saatava sen lisäksi, mitä EPO:ssa on jo nyt saatavilla.
115. Kun tarkastellaan väitettä, jonka mukaan patentinhaltijan riita-asiassa toimittamat käännökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, yhdyn eräiden väliintulijoiden esittämiin perusteluihin, joiden mukaan oikeusvarmuus tulee eittämättä paremmin taattua, kun ainoastaan yksi kieli on todistusvoimainen. Mielestäni oikeusvarmuuden periaatetta ei voida noudattaa, jos väitettyjä patentinloukkaajia olisi useita useassa jäsenvaltiossa. Jos kaikki käännökset olisivat todistusvoimaisia, vaarana olisi, että kieliversiot eroaisivat toisistaan, mikä aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta. Tämä väite on siis hylättävä.
116. Kun tarkastellaan väitettä siitä, että yhteisön tavaramerkkijärjestelmästä poiketen eurooppapatenttijärjestelmässä ei ole olemassa säännöstä, joka estäisi vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien patenttiloukkaajien tuomitsemisen vahingonkorvauksiin, koska riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa ei säädetä konkreettisista seurauksista, joita sovelletaan, kun vilpittömässä mielessä toiminut kolmas on loukannut patenttia, mielestäni unionin lainsäätäjä ei ole velvollinen antamaan VYEP:tä koskevasta järjestelmästä samanlaista lainsäädäntöä kuin yhteisön tavaramerkkijärjestelmästä. Muistutan lisäksi, että unionin lainsäätäjän tavoitteena oli varmistaa tietty tasapaino, kun se sääti siitä, että kansallisen tuomioistuimen on sille kuuluvan tapauskohtaisen arvioinnin yhteydessä otettava huomioon väitetyn patentinloukkaajan toimiminen vilpittömässä mielessä.(62) Väitetylle patentinloukkaajalle aiheutuvat konkreettiset seuraukset ovat tulosta tästä tosiseikkoja koskevasta ja oikeudellisesta arvioinnista. Kansallinen tuomioistuin voi siis itsenäisesti määrätä vahingonkorvausseurauksesta ja sulkea pois tällaisen seurauksen. Riidanalaisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdasta käy näin ollen selvästi ilmi, että toimivaltaisen tuomioistuimen on otettava huomioon patentinloukkaajan vilpitön mieli.
117. Totean Espanjan kuningaskunnan väitteistä, jotka liittyvät konekäännösjärjestelmään ja siirtymäsäännöksiin, että siirtymäkauden kesto perustuu siihen aikaan, joka todennäköisesti tarvitaan sellaisen konekäännösjärjestelmän kehittämiseen, jolla patenttihakemuksista ja patenttijulkaisuista saadaan aikaan korkealaatuiset käännökset kaikille unionin virallisille kielille.
118. Huomautan tästä, että konekäännösjärjestelmän kehittäminen aloitettiin vuonna 2004 tietyissä kielipareissa. Järjestelmää on tämän jälkeen laajennettu, jotta vuoteen 2014 mennessä olisi mahdollista toteuttaa konekäännökset englannista kaikille Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltioiden kielille eli unionin virallisille kielille ja näistä kielistä englannin kielelle.(63)
119. On lisäksi muistettava, että riidanalaista asetusta sovelletaan patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulopäivästä ja että unionin lainsäätäjä huomauttaa, että jos siirtymäkautta ei lopeteta komission ehdotuksesta,(64) se päättyy 12 vuoden kuluttua tästä päivämäärästä.(65) Nähdäkseni EPO:lle jää näin riittävästi aikaa korkealaatuisen konekäännösjärjestelmän kehittämiselle, varsinkin kun sen kehittämisessä hyödynnetään kyseisellä siirtymäkaudella kääntäjien manuaalisesti tekemiä käännöksiä, millä taataan tietojen luotettavuus.(66)
120. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Espanjan kuningaskunnan esittämän neljännen kanneperusteen, koska tämän jäsenvaltion esittämien perustelujen tarkastelussa ei ilmennyt oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, sillä riidanalaisen asetuksen, asetuksen N:o 1257/2012 ja Euroopan patenttisopimuksen säännökset ja määräykset ovat riittävän selviä ja täsmällisiä ja niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa.
E Viides kanneperuste, jonka mukaan unionin oikeuden itsenäisyyden periaatetta on loukattu.
1. Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
121. Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalaisen asetuksen 7 artikla on ristiriidassa unionin oikeuden itsenäisyyden periaatteen kanssa, koska siinä erotetaan toisistaan kyseisen asetuksen voimaantulo ja sen soveltaminen 1.1.2014 alkaen ja todetaan, että soveltamispäivää lykätään, jos patenttituomioistuinsopimus ei ole tullut vielä silloin voimaan. Käsiteltävässä asiassa patenttituomioistuinsopimuksen sopimuspuolilla oli valta määrittää unionin oikeussäännön voimaantulopäivä(67) ja sitä kautta sen pätevyys.
122. Neuvosto vahvistaa, että asetuksen N:o 1257/2012 johdanto-osan 9, 24 ja 25 perustelukappaleesta yhdessä luettuina ilmenee, että unionin lainsäätäjä pyrki takaamaan VYEP:n moitteettoman toiminnan, oikeuskäytännön johdonmukaisuuden ja sitä kautta oikeusvarmuuden sekä patentinhaltijoille kustannustehokkuuden, ja teki tämän vuoksi poliittisen valinnan päättäessään liittää VYEP:n sellaisen erillisen oikeudellisen elimen toimintaan, joka oli perustettava ennen ensimmäisen VYEP:n antamista. Sen mielestä ei ole oikeudellista estettä sille, että VYEP on yhteydessä yhdistettyyn patenttituomioistuimeen, mikä on riittävällä tavalla perusteltu asetuksen N:o 1257/2012 johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappaleessa. Lainsäädäntökäytäntö sisältää lisäksi useita esimerkkejä unionin toimen sovellettavuuden ja toimen ulkopuolisen tekijän välisestä yhteydestä.
123. Väliintulijat tukevat neuvoston huomautuksia.
2. Asian tarkastelu
124. Tämän viidennen kanneperusteen arvioimiseksi viittaan ratkaisuehdotukseeni asiassa Espanja v. parlamentti ja neuvosto (C-146/13), joka on vireillä unionin tuomioistuimessa, ja erityisesti kanteen kuudennen perusteen ensimmäisen osan ja seitsemännen perusteen arviointiin ja ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää viidennen kanneperusteen perusteettomana.
F Toissijaisesti esitetty vaatimus riidanalaisen asetuksen osittaisesta kumoamisesta
1. Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
125. Neuvosto ei muodollisesti vastusta Espanjan kuningaskunnan toissijaista vaatimusta, mutta se pohtii vaatimuksen tueksi esitettyjen perusteiden merkityksellisyyttä ja lisää, ettei joka tapauksessa voida kumota ainoastaan riidanalaisen asetuksen 7 artiklan 2 kohtaa, sillä se liittyy erottamattomasti muihin asetuksen säännöksiin. Saksan liittotasavalta lisää, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin sen kohteena on kyseisen asetuksen 4 ja 5 artiklan, 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan kumoaminen, koska riidanalaisen asetuksen 4–6 artikla on olennainen osa VYEP:n kielijärjestelyä ja koska asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kumoaminen muuttaisi VYEP:n ja sitä kautta koko riidanalaisen asetuksen luonnetta.
126. Espanjan kuningaskunta korostaa, että se esitti osittaista kumoamista koskevan vaatimuksensa ainoastaan toissijaisesti. Tämän lisäksi se toteaa, että Saksan liittotasavallan esittämät perustelut estävät vaatimuksen osittaisesta kumoamisesta.
2. Asian tarkastelu
127. Muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että tämä erotettavuutta koskeva edellytys ei täyty, jos toimen osittaisella kumoamisella muutetaan sen pääsisältöä.(68)
128. Ensimmäistä, kolmatta ja neljättä kanneperustetta koskevasta arvioinnista seuraa, että riidanalaisen asetuksen 4 ja 5 artiklan tavoitteena on lieventää unionin lainsäätäjän VYEP:n kielijärjestelystä tekemän päätöksen vaikutuksia. Tältä osin näitä riidanalaisen asetuksen säännöksiä on mahdotonta erottaa toisistaan vaikuttamatta asetuksen pääsisältöön.
129. Riidanalaisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdan, jossa viitataan asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 1 kohdan d alakohtaan, tarkastelusta viittaan asiassa Espanja v. parlamentti ja neuvosto (C-146/13), joka on vireillä unionin tuomioistuimessa, esittämäni ratkaisuehdotuksen 189–195 kohtaan ja mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdan tarkastelusta viittaan puolestani kyseisen ratkaisuehdotukseni 198 kohtaan ja totean, että kyseisiä säännöksiä ei voida erottaa muusta riidanalaisesta asetuksesta.
130. Näin ollen katson, että Espanjan kuningaskunnan toissijaisesti esittämä vaatimus riidanalaisen asetuksen osittaisesta kumoamisesta on jätettävä tutkimatta.
131. Koska ensimmäistäkään Espanjan kuningaskunnan kanteensa tueksi esittämää perustetta ei voida hyväksyä, ne on hylättävä.
IV Ratkaisuehdotus
132. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1) hylkää kanteen
2) velvoittaa Espanjan kuningaskunnan maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa ja Euroopan unionin neuvoston ja väliintulijoiden maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.