Valitus, jonka National Iranian Tanker Company on tehnyt 24.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-207/15, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, 14.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-600/16 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: National Iranian Tanker Company (edustaja: T. de la Mare QC, M. Lester, QC, J. Pobjoy, barrister, R. Chandrasekera, S. Ashley, C. Murphy, solicitors)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 14.9.2016 asiassa National Iranian Tanker Company v. neuvosto (asia T-207/15) antaman tuomion

ratkaisee unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olleen asian ja erityisesti

kumoaa 12.2.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/236¹ ja 12.2.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/230² siltä osin kuin niitä sovelletaan valittajaan

toissijaisesti toteaa, että a) 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP³ (sellaisena kuin se on muutettuna) 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja b) 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012⁴ 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ei voida soveltaa siltä osin kuin ne koskevat valittajaa, koska ne ovat lainvastaisia, ja

velvoittaa vastaajan korvaamaan muutoksenhausta aiheutuneet kulut ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että 12.2.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/236 ja 12.2.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/230 eivät loukanneet res judicata -periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta ja lopullisuuden periaatetta taikka Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että nimeämisperusteet täyttyivät valittajan osalta.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että puuttuminen valittajan perusoikeuksiin oli oikeasuhteista.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen hylätessään valittajan toissijaisen väitteen, jonka mukaan nimeämisperusten tulkitseminen laajasti tekisi siitä suhteettoman.

____________

¹ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 12.2.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/236 (EUVL L 39, s. 18).

² Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 12.2.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/230 (EUVL L 39, s.3).

³ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39).

⁴ Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1).