Unionin tuomioistuimen päätös (uudelleenkäsittelyjaosto)
9 päivänä syyskuuta 2014
Uudelleenkäsittely
Asiassa C‑417/14 RX,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklaan perustuvasta uudelleenkäsittelyehdotuksesta, jonka ensimmäinen julkisasiamies on tehnyt 9.8.2014,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (uudelleenkäsittelyjaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Juhász, A. Rosas, D. Šváby ja C. Vajda,
on antanut seuraavan
päätöksen
1 Ensimmäisen julkisasiamiehen tekemä uudelleenkäsittelyehdotus koskee unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) tuomiota Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (T‑401/11 P, EU:T:2014:625). Kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomion Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (F-50/09, EU:F:2011:55), jolla oli hylätty Livio Missir Mamachi di Lusignanon nostama unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne, jossa oli vaadittu yhtäältä kumoamaan 3.2.2009 tehty Euroopan komission päätös, jolla komissio oli hylännyt hänen vaatimuksensa saada korvauksia vahingoista, jotka aiheutuivat hänen poikansa Alessandron, joka oli Euroopan unionin virkamies, murhasta, ja toisaalta komission velvoittamista maksamaan hänelle ja hänen poikansa oikeudenomistajille erinäisiä summia korvauksena tästä murhasta aiheutuneista aineellisista ja aineettomista vahingoista.
2 Kanteessa on nojauduttu komission velvollisuuteen huolehtia virkamiestensä suojelemisesta, ja siinä on kyse virkamiehelle itselleen aiheutuneen aineettoman vahingon korvaamisesta, jota kantaja vaatii edesmenneen virkamiehen oikeudenomistajina olevien lasten nimissä, sekä kantajalle ja edesmenneen virkamiehen lapsille tämän perheenjäseninä aiheutuneiden aineellisten ja aineettomien vahinkojen korvaamisesta.
3 Kantajalle sekä edesmenneen virkamiehen lapsille aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että virkamiestuomioistuimen olisi pitänyt todeta, ettei tämä ollut toimivaltainen ratkaisemaan sitä, koska se kuului unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Tämän vuoksi virkamiestuomioistuimen olisi pitänyt siirtää tämä vaatimus unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
4 Virkamiehelle ennen hänen kuolemaansa aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että virkamiestuomioistuin oli menetellyt virheellisesti jättäessään sen tutkimatta kanteen ja hallinnollisen valituksen ”vastaavuutta” koskevan säännön perusteella, vaikka se kuului virkamiestuomioistuimen toimivaltaan. Koska asia ei ollut ratkaisukelpoinen tämän vaatimuksen osalta, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kanteen tämä osa olisi palautettava virkamiestuomioistuimeen. Virkamiestuomioistuin joutuisi kuitenkin toteamaan, että unionin yleisen tuomioistuimen ja virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu asiat, joilla on sama kohde, joten virkamiestuomioistuimen olisi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan todettava, ettei sillä ole asiassa toimivaltaa, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista nämä asiat.
5 Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen ratkaisemaan kaikki vaatimukset ja päätti, että asia kokonaisuudessaan käsitellään unionin yleisessä tuomioistuimessa ensimmäisenä oikeusasteena.
6 SEUT 256 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että virkamiestuomioistuimen ratkaisua koskevan muutoksenhaun johdosta annetut unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut voidaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä määrätyin edellytyksin ja rajoituksin poikkeuksellisesti käsitellä uudelleen unionin tuomioistuimessa, jos on olemassa vakava vaara siitä, että unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta vahingoitetaan.
7 Ensimmäisen julkisasiamiehen 9.8.2014 tekemä uudelleenkäsittelyehdotus perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklaan, jonka mukaan ensimmäinen julkisasiamies voi ehdottaa, että unionin tuomioistuin käsittelee uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos hän katsoo, että on olemassa vakava vaara siitä, että unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta vahingoitetaan.
8 Tältä osin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 193 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että kun tällainen uudelleenkäsittelyehdotus on uudelleenkäsittelyjaoston käsiteltävänä, tämä jaosto päättää, onko unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu käsiteltävä uudelleen, ja että päätöksessä, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu käsitellään uudelleen, ilmoitetaan vain uudelleen käsiteltävät kysymykset.
9 Tässä tapauksessa uudelleenkäsittelyjaosto katsoo, että tuomio Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (EU:T:2014:625) on käsiteltävä uudelleen.
10 Uudelleenkäsittelyn kohteena on tämän päätöksen päätösosan 2 kohdassa mainittu kysymys.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (uudelleenkäsittelyjaosto) on päättänyt seuraavaa:
1) Unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) tuomio Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (T‑401/11 P, EU:T:2014:625) käsitellään uudelleen.
2) Uudelleenkäsittelyn kohteena on kysymys siitä, vahingoittaako unionin yleisen tuomioistuimen tuomio Missir Mamachi di Lusignano v. komissio (T‑401/11 P, EU:T:2014:625) unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin on muutoksenhakuasiaa käsitellessään katsonut olevansa toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen,
– jossa nojaudutaan toimielimen laiminlyöntiin huolehtia virkamiestensä suojelemisesta,
– jonka kolmannet henkilöt ovat nostaneet edesmenneen virkamiehen oikeudenomistajina sekä edesmenneen virkamiehen perheenjäseninä ja
– joka koskee edesmenneelle virkamiehelle itselleen aiheutuneen aineettoman vahingon korvaamista sekä näille kolmansille henkilöille aiheutuneiden aineellisten ja aineettomien vahinkojen korvaamista.
3) Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosaisia kehotetaan toimittamaan tätä kysymystä koskevat kirjalliset huomautuksensa unionin tuomioistuimelle yhden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiannosta.
Allekirjoitukset