Yhdistetyt asiat T-225/06, T-255/06, T-257/06 ja T-309/06

Budějovický Budvar, národní podnik

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemukset sana- ja kuviomerkin BUD rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi – Nimitykset ”bud” – Suhteelliset hylkäysperusteet – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun elinkeinotoiminnassa käytetyn merkin haltija – Merkki, joka antaa haltijalleen oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun elinkeinotoiminnassa käytetyn merkin haltija – Merkki, joka antaa haltijalleen oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 20 säännön 7 kohdan c alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun elinkeinotoiminnassa käytetyn merkin haltija

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 4 kohta sekä 43 artiklan 2 ja 3 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 sääntö)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun elinkeinotoiminnassa käytetyn merkin haltija

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun elinkeinotoiminnassa käytetyn merkin haltija – Merkki, joka antaa haltijalleen oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta)

7.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

1.      Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunta, joka on katsonut alkuperänimityksen BUD, joka on rekisteröity Lissabonin sopimuksen perusteella olutta varten Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO), vaikutusten ranskalaisen tuomioistuimen antamalla tuomiolla pätemättömäksi julistamisen vuoksi, että väite, joka on tehty kuvio- ja sanamerkkiä BUD, jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 21, 25 ja 32 sekä 32, 33, 35, 38, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita varten, vastaan, ei voi menestyä sellaisen oikeuden perusteella, joka ”esitetään alkuperänimityksenä” mutta joka itse asiassa ”ei ole sellainen”, vaikka kyseisestä tuomiosta on valitettu ja valituksella on lykkäävä vaikutus, rikkoo yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohtaa.

Koska Ranskassa alkuperänimityksen ”bud” vaikutuksia ei ole julistettu lopullisesti pätemättömiksi, valituslautakunnan oli otettava huomioon asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan perusteella merkityksellinen kansallinen oikeus ja Lissabonin sopimuksen perusteella tehty rekisteröinti eikä se voinut asettaa kyseenalaiseksi sitä, että aikaisempi oikeus, johon on vedottu, oli ”alkuperänimitys”.

(ks. 83, 87 ja 90 kohta)

2.      Kuten yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, tavaramerkkejä koskeva yhteisön oikeus ei korvaa tavaramerkkejä koskevaa jäsenvaltioiden oikeutta. Tällä perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että kansallista tavaramerkkiä koskevan rekisteröinnin pätevyyttä ei voida riitauttaa yhteisön tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä.

Tästä seuraa, että asetuksella N:o 40/94 luotu järjestelmä edellyttää sitä, että sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ottaa huomioon kansallisella tasolla suojattujen aikaisempien oikeuksien olemassaolon. Näin ollen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdassa, tarkasteltuna yhdessä sen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, säädetään, että muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusala on laajempi kuin paikallinen ja joka on voimassa jäsenvaltiossa, haltija voi vastustaa siinä määritetyin edellytyksin yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä. Tämän suojan takaamiseksi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa mainitaan nimenomaisesti aikaisempaan oikeuteen, johon on vedottu, ”sovellettava jäsenvaltion oikeus”.

Koska alkuperänimitysten suojaamisesta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Lissabonin sopimuksen sopimuspuolena olevassa valtiossa alkuperänimityksen vaikutuksia ei ole julistettu lopullisesti pätemättömiksi, viraston on otettava huomioon asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan perusteella merkityksellinen kansallinen oikeus ja Lissabonin sopimuksen perusteella tehty rekisteröinti eikä se voi asettaa kyseenalaiseksi sitä, että aikaisempi oikeus, johon on vedottu, on ”alkuperänimitys”.

Jos valituslautakunnalla on vakavia epäilyjä aikaisemman oikeuden luokittelusta ”alkuperänimitykseksi”, ja siis suojasta, joka sille oli myönnettävä sen kansallisen oikeuden perusteella, johon on vedottu, tämän kysymyksen ollessa nimenomaisesti esillä tuomioistuimessa asianomaisessa sopimuspuolena olevassa valtiossa sillä on mahdollisuus yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohdan c alakohdan perusteella lykätä väitemenettelyä tätä koskevaa lopullista tuomiota odotettaessa.

(ks. 88–91 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteita, joita nämä eivät ole esittäneet määräajassa. Tästä sanamuodosta seuraa, että pääsääntöisesti ja ellei erikseen ole toisin säädetty osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 40/94 säännöksillä, eikä sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään.

(ks. 153 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan mukaan väite yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan voidaan tehdä rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, perusteella.

Päämäärät ja edellytykset, jotka liittyvät asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskeviin todisteisiin, poikkeavat kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun merkin käyttöä liike-elämässä koskevien todisteiden päämääristä ja edellytyksistä erityisesti silloin, kun on kyse Lissabonin sopimuksen perusteella rekisteröidystä alkuperänimityksestä tai kahdenvälisen sopimuksen perusteella suojatusta nimityksestä.

Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan yhteydessä tietyt merkit eivät voi menettää niihin liitettyjä oikeuksia, vaikka niitä ei ole käytetty ”tosiasiallisesti”. Lissabonin sopimuksen perusteella rekisteröidyn alkuperänimityksen ei voida katsoa muuttuneen yleiseksi niin kauan kuin sitä suojataan alkuperänimityksenä alkuperämaassa. Lisäksi alkuperänimitykselle myönnetty suoja varmistetaan ilman, että sitä on tarpeen uusia (Lissabonin sopimuksen 6 artikla ja 7 artiklan 1 kohta). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että merkkiä, johon on vedottu asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan perusteella, voitaisiin olla käyttämättä. Väitteen tekijä voi kuitenkin tyytyä osoittamaan, että kyseessä olevan merkin käyttö on tapahtunut taloudelliseen hyötyyn tähtäävän liiketoiminnan yhteydessä, näyttämättä toteen asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 22 säännössä tarkoitettua ja siinä asetettujen edellytysten mukaista kyseisen merkin tosiasiallista käyttöä. Päinvastainen tulkinta merkitsisi sitä, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille merkeille asetettaisiin edellytyksiä, jotka liittyvät nimenomaisesti tavaramerkkeihin ja niiden suojan laajuuteen. Lisäksi toisin kuin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, väitteen tekijän on vielä osoitettava 8 artiklan 4 kohdan yhteydessä, että asianomainen merkki antaa sille oikeuden asianomaisen jäsenvaltion oikeuden mukaan kieltää myöhemmän tavaramerkin käytön.

Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ei ilmene, että kyseessä olevaa merkkiä pitäisi käyttää alueella, jossa oikeuteen vedotaan kyseisen merkin suojan tueksi. Kyseisessä artiklassa tarkoitetut merkit voivat olla suojattuja nimenomaisella alueella, vaikka niitä ei ole käytetty kyseisellä nimenomaisella alueella vaan yksinomaan toisella alueella.

On selvitettävä, kuvastavatko väitteen tekijän hallinnollisen menettelyn kuluessa toimittamat seikat kyseessä olevien merkkien käyttöä taloudelliseen hyötyyn tähtäävän liiketoiminnan yhteydessä eikä yksityisesti siitä riippumatta, millä alueella tämä käyttö tapahtui.

Lopuksi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukaan väite perustuu liike-elämässä ”käytettyyn” merkkiin. Tästä säännöksestä ei seuraa, että väitteen tekijän pitäisi osoittaa, että kyseessä olevaa merkkiä on käytetty ennen yhteisön tavaramerkkihakemusta. Enintään voidaan vaatia, samalla tavoin kuin vaaditaan aikaisempien tavaramerkkien osalta, että kyseessä olevaa merkkiä on käytetty ennen tavaramerkkihakemuksen julkaisemista yhteisön tavaramerkkilehdessä, sen välttämiseksi, että aikaisempaa oikeutta käytetään yksinomaan väitemenettelyn vuoksi.

(ks. 163 ja 166–169 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan mukaan väite yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan voidaan tehdä rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, perusteella.

Kyseisen artiklan sanamuodon tarkastelusta voidaan päätellä, että tämä säännös koskee asianomaisen merkin vaikutusaluetta eikä sen käytön vaikutusaluetta. Asianomaisen merkin vaikutusalue kattaa asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan yhteydessä sen suojan maantieteellisen laajuuden. Tämä ei saa olla pelkästään paikallinen. Sellaisessa tapauksessa yhteisön tavaramerkkihakemusta koskeva väite ei voi menestyä. Asetuksen N:o 40/94 107 artiklassa, jonka otsikko on ”Paikallisesti vaikuttavat aikaisemmat oikeudet”, sitä paitsi täsmennetään, että ”paikallisesti vaikuttavan aikaisemman oikeuden haltija voi kieltää yhteisön tavaramerkin käytön alueella, jossa kyseinen oikeus on suojattu, siltä osin kuin kyseisen jäsenvaltion oikeus sen sallii”. Oikeuden vaikutusalue liittyy siis läheisesti alueeseen, jolla tätä oikeutta suojataan.

(ks. 180 kohta)

6.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan mukaan väite yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan voidaan tehdä rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, perusteella.

Kyseisessä artiklassa säädetään, että sovellettavan yhteisön lainsäädännön tai jäsenvaltion oikeuden mukaan tämä merkki antaa haltijalleen oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käytön. Koska asetuksen N:o 40/94 8 artikla on omistettu suhteellisille hylkäysperusteille ja kun otetaan huomioon saman asetuksen 74 artikla, todistustaakka sen osalta, että kyseinen merkki antaa oikeuden kieltää myöhemmän tavaramerkin käytön, on väitteen tekijällä sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (tavaramerkit ja mallit).

Tässä yhteydessä on huomioitava muun muassa kansallinen säännöstö, johon on vedottu, ja kyseessä olevassa jäsenvaltiossa annetut tuomioistuinratkaisut. Tällä perusteella väitteen tekijän on osoitettava, että kyseinen merkki kuuluu sen jäsenvaltion oikeuden, johon on vedottu, soveltamisalaan ja että sen nojalla voidaan kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttö. Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan yhteydessä väitteen tekijän esittämän näytön pitää liittyä yhteisön tavaramerkkiin, jonka rekisteröintiä haetaan.

(ks. 184, 185 ja 187 kohta)

7.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan mukaan ”rekisteröinnin [suhteellisia hylkäysperusteita] koskevassa menettelyssä [sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit)] tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin”.

Tämä viraston suorittaman tutkimuksen tosiasiallisen perustan rajoittaminen ei merkitse sitä, ettei se voisi niiden tosiseikkojen lisäksi, jotka väitemenettelyn asianosaiset ovat nimenomaisesti esittäneet, ottaa huomioon myös notorisia seikkoja eli seikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä.

(ks. 96 ja 193 kohta)