JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
YVES BOT
24 päivänä huhtikuuta 2012 (1)
Asia C‑128/11
Axel W. Bierbach, UsedSoft GmbH:n konkurssipesänhoitaja,
vastaan
Oracle International Corp.
(Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Tietokoneohjelmien oikeudellinen suoja – Direktiivi 2009/24/EY – Internetistä ladattujen käytettyjen ohjelmistojen myyminen – Levitysoikeuden raukeaminen
1. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan tulkintaa.(2)
2. Kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa vastakkain ovat UsedSoft GmbH,(3) jota edustaa sen konkurssipesänhoitaja Axel W. Bierbach, ja Oracle International Corp.(4) sen seurauksena, että UsedSoft myi Oraclen ”käytettyjä” ohjelmistoja.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Kansainvälinen oikeus
3. Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) hyväksyi Genevessä 20.12.1996 WIPOn tekijänoikeussopimuksen. Tämä yleissopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY.(5)
4. Kyseisen sopimuksen 4 artiklassa määrätään, että tietokoneohjelmia suojataan Bernin yleissopimuksen 2 artiklan mukaisina kirjallisina teoksina. Tämä suoja ulottuu tietokoneohjelmiin niiden ilmaisutavasta tai -muodosta riippumatta.
5. WIPOn tekijänoikeussopimuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, määrätään seuraavaa:
”1. Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia alkuperäisten teostensa ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataville myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin.
2. Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta sopimuspuolten vapauteen päättää mahdollisista edellytyksistä, joiden vallitessa 1 kappaleessa mainittu oikeus raukeaa, kun alkuperäinen teos tai sen kopio tekijän luvalla ensimmäisen kerran myydään tai sen omistusoikeus luovutetaan muulla tavoin.”
6. WIPOn tekijänoikeussopimuksen julkilausumissa todetaan 6 ja 7 artiklan osalta seuraavaa:
”Ilmauksilla ’kopio’ ja ’alkuperäinen teos ja kopio’, jotka kyseisissä artikloissa ovat levitysoikeuden ja vuokrausoikeuden kohteina, tarkoitetaan näissä artikloissa ainoastaan alustalle tallennettuja teosten kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä.”
B Unionin oikeus
1. Direktiivi 2009/24
7. Direktiivillä 2009/24 kodifioidaan tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annettu neuvoston direktiivi 91/250/ETY.(6)
8. Direktiivin 2009/24 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on – – annettava tietokoneohjelmille tekijänoikeudellista suojaa kirjallisina teoksina, joita tarkoitetaan kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyssä Bernin yleissopimuksessa”.
9. Tämän direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksinoikeudet”, säädetään seuraavaa:
”1. Jollei 5 tai 6 artiklasta muuta johdu, 2 artiklassa tarkoitetun oikeudenhaltijan yksinoikeudet käsittävät oikeuden seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen:
a) tietokoneohjelman tai sen osan pysyvä tai tilapäinen toisintaminen millä tavoin ja missä muodossa tahansa; jos tietokoneohjelman lukeminen tietokoneen muistiin, näyttäminen, ajaminen, siirtäminen tai tallentaminen edellyttää tällaista toisintamista, nämä toimet edellyttävät oikeudenhaltijan suostumusta;
b) tietokoneohjelman kääntäminen, muuntaminen, sovittaminen ja muunlainen muuttaminen sekä näiden toimien tulosten toisintaminen rajoittamatta kuitenkaan ohjelmaa muuttaneen henkilön oikeuksia;
c) alkuperäisen tietokoneohjelman tai sen kappaleiden levitys yleisölle vuokraamalla tai millään muulla tavalla.
2. Kun oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tietokoneohjelman kappaleen [Euroopan unionissa], oikeudenhaltijan oikeus kyseisen kappaleen levittämiseen [unionissa] raukeaa, lukuun ottamatta oikeutta valvoa ohjelman tai sen kappaleen vuokraamista edelleen.”
10. Kyseisen direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Yksinoikeuksia koskevat poikkeukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut toimet eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos ne ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien.”
2. Direktiivi 2001/29
11. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(7) 28 ja 29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(28) Tämän direktiivin mukaiseen tekijänoikeuden suojaan sisältyy yksinoikeus valvoa aineelliseen tuotteeseen sisällytetyn teoksen levitystä. [Unionissa] tapahtuva teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten ensimmäinen myynti, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan, johtaa sen oikeuden raukeamiseen, joka mahdollistaa [unionissa] tapahtuvan kohteen jälleenmyyntivalvonnan. Tämän oikeuden ei olisi sammuttava teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten [unionin] ulkopuolella tapahtuneen myynnin vuoksi, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan. Tekijöiden vuokraus- ja lainausoikeuksista on säädetty direktiivissä 92/100/ETY.[(8)] Tässä direktiivissä säädetty levitysoikeus ei rajoita mainitun direktiivin I luvussa olevia säännöksiä vuokraus- ja lainausoikeuksista.
(29) Oikeuksien sammuminen ei koske palveluja eikä varsinkaan suorakäyttöpalveluja. Tämä pätee myös tällaisen palvelun käyttäjän oikeudenhaltijan suostumuksella teoksesta tai muusta aineistosta tekemään fyysiseen kappaleeseen. Näin ollen tämä koskee myös teosten alkuperäiskappaleiden ja jäljennösten tai muun aineiston vuokrausta ja lainausta, jotka ovat luonteeltaan palveluja. Toisin kuin CD-ROMit tai CD-I:t, joissa henkinen omaisuus on sisällytetty aineelliseen tuotteeseen eli esineeseen, jokainen suorakäyttöpalvelu on itse asiassa teko, johon olisi oltava lupa, jos tekijänoikeus tai lähioikeus sitä edellyttää.”
12. Direktiivin 2001/29 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
– –
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet eivät raukea tässä artiklassa säädetyllä tavalla tapahtuvan yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen yhteydessä.”
13. Kyseisen direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin.
2. Levitysoikeus ei raukea [unionissa] teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä [unionissa] tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.”
C Kansallinen oikeus
14. Tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain,(9) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte; jäljempänä UrhG), 69 c §:llä saatetaan osaksi kansallista oikeutta direktiivin 2009/24 4 artikla ja direktiivin 2001/29 3 artikla sekä UrhG:n 69 d §:llä direktiivin 2009/24 5 artikla.
15. UrhG:n 69 c §:ssä säädetään seuraavaa:
”Oikeudenhaltijalla on yksinoikeus toteuttaa tai sallia
1) tietokoneohjelman tai sen osan pysyvä tai tilapäinen toisintaminen millä tavoin ja missä muodossa tahansa; jos tietokoneohjelman lukeminen tietokoneen muistiin, näyttäminen, ajaminen, siirtäminen tai tallentaminen edellyttää tällaista toisintamista, nämä toimet edellyttävät oikeudenhaltijan suostumusta
2) tietokoneohjelman kääntäminen, muuntaminen, sovittaminen ja muunlainen muuttaminen sekä näiden toimien tulosten toisintaminen; tässä säädetty ei vaikuta ohjelmaa muuttaneen henkilön oikeuksiin
3) alkuperäisen tietokoneohjelman tai sen kappaleiden levitys millä tahansa tavalla, mukaan lukien vuokraaminen; jos tietokoneohjelman kappaleita levitetään [unionin] tai muun valtion, joka on Euroopan talousalueesta [2.5.1992(10)] tehdyn sopimuksen osapuoli, alueella luovuttamalla oikeudenhaltijan suostumuksella, tämän kappaleen levitysoikeus raukeaa vuokrausoikeutta lukuun ottamatta
4) tietokoneohjelman välittäminen yleisölle internetyhteyden välityksellä tai muutoin, mukaan lukien tämän ohjelman saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”
16. UrhG:n 69 d §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, 69 c §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut toimet eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos ne ovat tarpeen, jotta jokainen tietokoneohjelman kappaleen käyttöön oikeutettu henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien.”
II Tosiseikat ja pääasian oikeudenkäyntimenettely
17. Oracle kehittää ja jakelee tietokoneohjelmistoja. Se on näiden ohjelmistojen yksinomaisten käyttöoikeuksien haltija tekijänoikeuden perusteella ja Saksassa tavaramerkeiksi rekisteröityjen sanamerkkien ja yhteisön tavaramerkeiksi rekisteröityjen sanamerkkien Oracle, jotka on rekisteröity muun muassa tietokoneohjelmistoja varten, perusteella.
18. Oracle jakelee ohjelmistojaan 85 prosentissa tapauksista internetistä lataamisen kautta. Asiakas lataa ohjelmiston suoraan tietokoneelleen Oraclen internetsivuilta. Ohjelmat ovat niin sanottuja Client-Server-ohjelmistoja. Niiden käyttöoikeus sisältää luvan tallentaa ohjelmisto pysyvästi palvelimelle ja asettaa se tietyn käyttäjämäärän saataville sillä tavoin, että se ladataan heidän työasemiensa käyttömuistiin. Ylläpitosopimuksen puitteissa Oraclen internetsivuilta voidaan ladata ohjelmiston päivitettyjä versioita (updates) ja ohjelmia, joiden tarkoituksena on virheiden korjaaminen (patches).
19. Oraclen lisenssisopimukset sisältävät otsikon ”Oikeuksien luovutus” alla seuraavan lausekkeen:
”Maksamalla palveluista saatte ainoastaan yrityksenne sisäiseen käyttöön tarkoitetun toistaiseksi voimassa olevan maksuttoman käyttöoikeuden, joka ei ole yksinomainen ja jota ei voida luovuttaa edelleen, kaikkeen, mitä Oracle kehittää ja luovuttaa käyttöönne tämän sopimuksen perusteella.”
20. UsedSoft, joka myy ”käytettyjä” ohjelmistolisenssejä, tarjosi lokakuussa 2005 ”jo käytettyjä” Oraclen lisenssejä sekä esitti niiden olevan ajantasaisia siten, että alkuperäisen lisenssinsaajan ylläpitosopimus Oraclen kanssa oli vielä voimassa, ja notaarin vahvistaneen myynnin lainmukaisuuden.
21. UsedSoftin asiakkaat, joilla ei vielä ole tätä Oraclen ajantasaista ohjelmistoa, lataavat tämän ohjelmiston suoraan Oraclen internetsivuilta sen jälkeen, kun he ovat hankkineet ”käytetyn” lisenssin. Asiakkaat, joilla on jo kyseinen ohjelmisto ja jotka ostavat täydennykseksi lisenssejä uusia käyttäjiä varten, lataavat ohjelmiston näiden uusien käyttäjien työasemien käyttömuistiin.
22. Landgericht München I, jossa Oracle oli nostanut kanteen näiden käytäntöjen lopettamiseksi, hyväksyi kanteen. Kun UsedSoftin tästä tuomiosta tekemä valitus ei menestynyt, se teki Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (Saksa).
III Ennakkoratkaisukysymykset
23. Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko henkilö, joka voi vedota tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen, direktiivin [2009/24] 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ’tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö’?
2) Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, raukeaako oikeus tietokoneohjelman kappaleen levittämiseen direktiivin [2009/24] 4 artiklan 2 kohdan – – mukaan silloin, kun sen hankkinut henkilö on oikeudenhaltijan suostumuksella valmistanut kappaleen lataamalla ohjelman internetistä tallennusalustalle?
3) Siinä tapauksessa, että myös toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko myös se, joka on hankkinut ’käytetyn’ ohjelmistolisenssin, vedota kappaleen valmistamiseksi ’tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä’ direktiivin [2009/24] 5 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan – – mukaan siihen, että levitysoikeus ensimmäisen hankkijan oikeudenhaltijan suostumuksella internetistä tallennusalustalle lataamaan tietokoneohjelman kappaleeseen on rauennut, kun ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä?”
IV Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
A Alustavat huomautukset
24. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pitää selvitettynä, että UsedSoftin asiakkaat, jotka lataavat tietokoneohjelmia Oraclen internetsivuilta tai muistialustalta uusien tietokoneiden keskusmuistiin, toisintavat ohjelmia direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä loukkaa Oraclen toisintamista koskevaa yksinoikeutta. Koska Oraclen lisenssiehdoissa todetaan, että käyttöoikeutta ei voida luovuttaa, Bundesgerichtshof katsoo myös, etteivät Oraclen asiakkaat voi pätevästi siirtää toisintamisoikeutta UsedSoftille, joka tämän vuoksi ei voi siirtää niitä omille asiakkailleen.
25. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että riita-asian ratkaisu riippuu siitä, voivatko UsedSoftin asiakkaat vedota UrhG:n 69 d §:n 1 momenttiin, jolla saatetaan osaksi Saksan oikeutta direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohta, jossa ei edellytetä oikeudenhaltijan suostumusta, jos toisintaminen on tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti.
26. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan tämä kysymys jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen liittyy siihen, onko henkilö, joka voi vedota levitysoikeuden raukeamiseen, direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö”, toinen siihen, raukeaako levitysoikeus, jos ohjelman kappale ladataan internetistä oikeudenhaltijan suostumuksella, ja kolmas siihen, voiko käytetyn lisenssin hankkinut henkilö vedota tähän raukeamiseen, kun ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.
27. Vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin esitti toisen kysymyksensä ainoastaan sitä tilannetta ajatellen, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mielestäni siihen on vastattava ensimmäiseksi. Ennen kun tutkitaan sitä, voidaanko henkilöä, joka voi vedota levitysoikeuden raukeamiseen, pitää direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä”, on nimittäin tiedettävä, aiheuttaako se, että unionin alueella asuva henkilö lataa Oraclen ohjelmia, näiden ohjelmien levitysoikeuden ”yhteisönlaajuisen raukeamisen” tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä kysymys, joka liittyy siihen, sovelletaanko raukeamisperiaatetta lataamiseen internetistä vai ei, on mielestäni ratkaistava ensin.
28. Tämän jälkeen tarkastelen yhdessä ensimmäistä ja kolmatta kysymystä, jotka koskevat sitä, voiko käytetyn lisenssin hankkinut henkilö vedota direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan perusteella, luettuna yhdessä tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan kanssa, ensimmäisen tietokoneohjelman hankkineen henkilön lataaman ohjelman kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen valmistaakseen tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä ohjelman uuden kappaleen, kun ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.
B Toinen kysymys
29. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, raukeaako oikeus tietokoneohjelman kappaleen levittämiseen direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun sen hankkinut henkilö on oikeudenhaltijan suostumuksella valmistanut kappaleen lataamalla ohjelman internetistä tallennusalustalle.
1. Pääasian asianosaisten, hallitusten ja Euroopan komission huomautukset
30. UsedSoft väittää lähinnä, että direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan raukeamissääntöä voidaan soveltaa ohjelmistojen siirtoihin internetin välityksellä, sillä yhtäältä ilmaisun ”ohjelman kappale” voidaan ymmärtää tarkoittavan menettelyä, jonka avulla ohjelman hankkinut henkilö voi tallentaa ohjelman, ja toisaalta ilmaisu ”ensimmäisen kerran myynyt” ei edellytä omistusoikeuden luovutusta tallennusalustan luovutuksen muodossa, sillä merkitystä on pikemminkin toimenpiteen lopullisen taloudellisen tavoitteen saavuttamisella eli ohjelman saattamisella pysyvästi käyttökelpoiseksi. UsedSoft katsoo, että myynnille on tallennusalustan luovutuksesta riippumatta ominaista käyttöoikeuden luovutus rajoittamattomaksi ajaksi ja vastiketta vastaan ja että direktiivin 2009/24 sanamuodosta ilmenee, että levitysoikeus raukeaa silloin, kun Oraclen asiakas valmistaa ohjelman kappaleen oikeudenhaltijan suostumuksella lataamalla ohjelman tallennusalustalle.
31. UsedSoft toteaa lisäksi, että tätä direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukee raukeamissäännön tarkoitus, joka on toteuttaa tasapaino teoksensa hyödyntämistä koskevien tekijän taloudellisten intressien ja tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden intressin välillä. UsedSoft katsoo, että oikeudenhaltijalla on, jos ohjelmistoja annetaan pysyvästi käyttöön korvausta vastaan, mahdollisuus hyödyntää kaupallisesti luomustaan myymällä suojan kohdetta ja että tämä tekijä ei voi päättää, sovelletaanko raukeamisperiaatetta vai ei, valitsemalla kahdesta levitystavasta, jotka ovat taloudellisesti täysin vastaavat. Jos näin olisi, tästä seuraisi levitysmonopoli, jonka estäminen on nimenomaan raukeamissäännön tavoitteena. Jos oletetaan, että toimi on luokiteltava palvelusuoritukseksi, raukeamisperiaatetta on edelleen sovellettava, sillä palvelujen tarjoamisen vapaus kuuluu myös unionin perusperiaatteisiin.
32. UsedSoft täsmentää, ettei unionin tuomioistuin ole kieltänyt raukeamisperiaatteen soveltamista tyypillisesti aineettomien hyödyntämistapojen, kuten esitys- tai lähetysoikeuden, osalta niiden aineettomuuden vuoksi vaan siksi, että näiden oikeuksien käyttämisestä saadaan korvaus joka käyttökerralla ja että tämän vuoksi tekijän taloudellisia intressejä ei tyydytetä ensimmäisellä levityskerralla.
33. UsedSoft väittää, ettei vastakkaisia väitteitä voida perustaa direktiivin 2001/29 3 artiklan 3 kohtaan tai sen johdanto-osan 29 perustelukappaleeseen, joissa mainitaan ainoastaan erityistilanne, jossa palveluja tarjotaan hetkelliseen käyttöön siksi ajaksi, jolloin ollaan yhteydessä tekijän palvelimeen. Toisin kuin saattamisella pysyvästi saataville vastiketta vastaan, näillä palveluilla, joita on tarkoitus suorittaa toistuvasti korvausta vastaan, ei voida tyydyttää oikeudenhaltijan taloudellisia intressejä ensimmäisestä suorituksesta lähtien.
34. Oracle katsoo, ettei tietokoneohjelmien kappaleiden lataaminen merkitse myyntiä, sillä korvausta ei vaadita pelkästä ohjelman lataamisesta, vaan sitä maksetaan lisenssisopimuksen perusteella vastikkeena tämän sopimuksen mukaisesta käyttöoikeudesta. Kun on tehty ylläpitosopimus, ensimmäinen tietokoneohjelman hankkinut henkilö ei voi myydä uudelleen alun perin ladattua ohjelmaa vaan ainoastaan erilaisen, täydennetyn ja ajantasaistetun kappaleen.
35. Oracle viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja erityisesti asiassa C-203/02, The British Horseracing Board ym., 9.11.2004 annettuun tuomioon,(11) WIPOn tekijänoikeussopimuksen julkilausumiin ja tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun neuvoston direktiivin 91/250 täytäntöönpanosta ja vaikutuksista 10.4.2000 annettuun komission kertomukseen neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle(12) ja toteaa lisäksi, että levitysoikeus voi raueta ainoastaan aineellisen esineen omistusoikeuden luovutuksen yhteydessä, mikä sulkee pois täysin aineettoman lataamistoimen. Oraclen mukaan direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”ohjelman kappale” voi olla ainoastaan aineellinen esine eli ”tuote”. Oraclen mukaan tämä käsitys noudattaa raukeamisperiaatteen merkitystä ja tavoitetta, joka on taata oikeudenhaltijan suostumuksella aiemmin vaihdantaan saatettujen fyysisten kappaleiden vapaa liikkuvuus eikä sallia käyttäjän itse luomien kappaleiden levittämistä.
36. Oracle huomauttaa joka tapauksessa, että vaikka tähän kysymykseen olisi vastattava myöntävästi, ensimmäinen tietokoneohjelman hankkinut henkilö ei ohjelman lataamisesta johtuvan levitysoikeuden raukeamisen perusteella voi siirtää kappaletta toiselle tallennusalustalle. Hän voi sen perusteella ainoastaan siirtää aineellisesti itse tallennusalustan, mikä edellyttää esimerkiksi sitä, että hän poistaa kiintolevyn, jolle hän on ladannut ohjelman.
37. Oracle toteaa lisäksi, ettei toisistaan ole erotettava tilannetta, jossa tietokoneohjelma on saatu hankkimalla CD-ROM, ja tilannetta, jossa ohjelma on saatu lataamalla se internetistä, sillä molemmissa tapauksissa ohjelman kappaleen käyttäminen edellyttää lisenssisopimuksen tekemistä.
38. Espanjan ja Ranskan hallitukset, Irlanti ja Italian hallitus väittävät, että tietokoneohjelman levitysoikeus raukeaa ainoastaan, kun tämän ohjelman kappale saatetaan vaihdantaan osana aineellista tallennusalustaa. Ranskan hallitus, Irlanti ja Italian hallitus tukeutuvat lainsäädännölliseen asiayhteyteen, jonka valossa direktiiviä 2009/24 on tulkittava, ja erityisesti direktiiviin 2001/29.
39. Irlanti korostaa lisäksi, että vaikka oikeudenhaltijan myöntämää lisenssiä olisi pidettävä myyntinä, myöhempien hankkijoiden lataamat tai siirtämät kappaleet eivät ole kappaleita, joille lisenssi on myönnetty. Irlanti huomauttaa, että tavaroiden vapaan liikkuvuuden puitteissa kehitetyn raukeamissäännön seurauksena ei ole patentinhaltijan levitysoikeuden raukeaminen muiden erien kuin niiden osalta, jotka on myyty sen suostumuksella. Irlanti viittaa asiassa 19/84, Pharmon, 9.7.1985 annettuun tuomioon(13) ja katsoo, että esillä olevan asian tilanne on samankaltainen kuin tilanne, jossa tavaroita myydään pakollisen lisenssin perusteella. Se lisää, että lisenssien käyttämisen salliminen ilman oikeudenhaltijan suostumusta ei kannusta uuden kehittämiseen ja vaarantaa ohjelman tekijän oikeutetut intressit.
40. Ranskan hallitus lisää unionin oikeuden lainsäädännön asiayhteyttä koskeviin perusteluihin kansainvälistä oikeutta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä(14) koskevia seikkoja. Se väittää, ettei oikeus voi raueta lataamisen yhteydessä, koska kyse on internetpalvelun avulla tehdystä tarjouksesta, ja korostaa, että ylläpitosopimus kuuluu ilmiselvästi palvelusuoritusten alaan.
41. Italian hallitus, joka arvioi, että on erotettava toisistaan ohjelman kappaleen omistajan asema ja lisenssin nojalla ohjelman käyttöön oikeutetun käyttäjän asema, väittää, että koska levitysoikeus ei tule kyseeseen silloin, kun ohjelmiston sähköinen kappale siirretään internetin välityksellä, levitysoikeuden raukeamisen muodostamaa rajoitusta ei voida soveltaa. Se katsoo, että muunlainen lähestymistapa vaarantaisi unionin oikeudessa taatun ohjelmistosuojan.
42. Komissio huomauttaa riita-asian koskevan lähinnä sitä, onko tietokoneohjelman jälleenmyynti sallittua, ja sitä, raukeavatko oikeudenhaltijan oikeudet, kun tietokoneohjelma saatetaan yleisön saataville ladattavaksi palvelimelta ehdoilla, jotka rajoittavat käyttäjän oikeuksia levittää ohjelmaa muille, ja katsoo, että paitsi direktiivin 2001/29 johdanto-osan 28 perustelukappaleesta myös sen 4 artiklasta, luettuna yhdessä WIPOn tekijänoikeussopimuksen 8 artiklan kanssa, ja tämän sopimuksen julkilausumista, joiden täytäntöönpano on yksi direktiivin 2001/29 tavoitteista, seuraa, että direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodosta huolimatta tämä säännös ei kata sellaisen teoksen levitystä, joka ei sisälly aineelliseen esineeseen, ja tällaista teosta koskee ainoastaan direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta. Jälkimmäisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa todetaan kuitenkin, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeus saattaa teos yleisön saataville ei raukea, ja tämän direktiivin johdanto-osan 29 perustelukappaleessa vahvistetaan lisäksi, että oikeuksien raukeaminen ei koske palveluja yleensä eikä varsinkaan suorakäyttöpalveluja.
2. Asian arviointi
43. Saksan ja Yhdysvaltojen(15) oikeuteen pohjautuvalla raukeamisperiaatteella (ts. sammumisperiaatteella) pyritään saavuttamaan tasapaino immateriaalioikeuksien tarvittavan suojan, joilla lähtökohtaisesti annetaan näiden oikeuksien haltijoille hyödyntämismonopoli, ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden vaatimusten välille. Tämä periaate, jolla rajoitetaan immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeus kyseisen oikeuden kattaman tuotteen ensimmäiseen vaihdantaan saattamiseen, ”ilmentää – – oikeudellista ajatusta, jonka mukaan [tämän] yksinoikeuden perusteella ei voida estää alkuperäisen tuotteen jakelua sen jälkeen, kun se on saatettu vaihdantaan”.(16)
44. Rajattomien sisämarkkinoiden luomisen tavoite sai yhteisön tuomioistuimen ottamaan tämän säännön osaksi unionin oikeusjärjestystä. Se totesi asiassa 78/70, Deutsche Grammophon, 8.6.1971 antamassaan tuomiossa,(17) että ”on tuotteiden vapaata liikkuvuutta yhteisön markkinoilla koskevien sääntöjen vastaista, jos äänitteiden valmistaja käyttää jäsenvaltion lainsäädännössä annettua yksinoikeutta suojan kohteiden vaihdantaan saattamiseen kieltääkseen valmistajan itsensä toisessa jäsenvaltiossa myymien tai hänen suostumuksellaan siellä myytyjen tuotteiden kaupan pitämisen ensin mainitussa jäsenvaltiossa ainoastaan sillä perusteella, että tämä vaihdantaan saattaminen ei ole tapahtunut ensin mainitun jäsenvaltion kansallisella alueella”.
45. Raukeamissäännön nojalla immateriaalioikeuksien haltija, joka on saattanut tavarat vaihdantaan jäsenvaltion alueella, menettää mahdollisuutensa vedota hyödyntämismonopoliinsa vastustaakseen tavaroiden vientiä toiseen jäsenvaltioon. Tämän säännön taloudellisena perusteluna on se, että samansuuntaisten oikeuksien haltija ei saa saada kohtuutonta hyötyä oikeutensa käyttämisestä, mikä olisi tilanne, jos se voisi hyötyä tämän oikeuden hänelle tarjoamasta taloudellisesta edusta joka kerta, kun tavara ylittäisi unionin sisärajan.
46. Unionin lainsäätäjä on käyttänyt tuomioistuinkäytäntöön perustuvaa raukeamisperiaatetta useissa direktiiveissä, jotka koskevat muun muassa tavaramerkkejä,(18) tietokantoja,(19) kasvinjalostajanoikeuksia,(20) suojattujen teosten vuokraamis- ja lainaamisoikeutta,(21) tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia tietoyhteiskunnassa sekä tietokoneohjelmia. Vaikka unionin tuomioistuimen laaja oikeuskäytäntö muodostaa ”yhteisöraukeamisen teorian”, jota voidaan soveltaa yhtenäisesti kaikkiin immateriaalioikeuksiin, säännön soveltamisedellytykset ja laajuus voivat vaihdella tuntuvasti kunkin kyseessä olevan immateriaalioikeuden erityispiirteiden ja sitä sääntelevien erityissäännösten mukaan.
47. Erityisesti tietokoneohjelmien osalta raukeamissääntö sisältyy direktiivin 2009/24 4 artiklaan, jossa toistetaan direktiivin 91/250 4 artiklan sanamuoto ja jaetaan artikla kahdeksi erilliseksi kappaleeksi.
48. Direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdassa erotetaan ohjelman tekijän yksinoikeuksien suhteen toisistaan oikeus tietokoneohjelman pysyvään tai tilapäiseen toisintamiseen, oikeus muuttamiseen ja oikeus seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen ilmaisulla ”alkuperäisen tietokoneohjelman tai sen kappaleiden levitys yleisölle vuokraamalla tai millään muulla tavalla”; tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa puolestaan todetaan, että raukeaminen koskee ainoastaan levitysoikeutta, lukuun ottamatta ”oikeutta valvoa ohjelman tai sen kappaleen vuokraamista edelleen”. Näistä säännöksistä ilmenee, että raukeaminen koskee ainoastaan levitysoikeutta eikä toisintamis- tai muuttamisoikeutta. Lisäksi on huomattava, että vaikka levitysoikeus määriteltäisiin laajasti, ainoastaan yksi levitysmuoto eli myynti aiheuttaa raukeamissäännön soveltamisen, kun taas sen jälkeen, kun sitä on alettu soveltaa, sen vaikutukset kohdistuvat kaikkiin levitysmuotoihin paitsi vuokraamiseen.
49. Kysymys siitä, voiko raukeamissääntö, sellaisena kuin se on muotoiltu direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa, kattaa internetistä ladattujen ”käytettyjen” ohjelmistojen myynnin, on herättänyt jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa,(22) merkittäviä kiistoja, joita vastaavat Yhdysvalloissa käydyt keskustelut ”first sale doctrinen” soveltamisesta tietokonealalla.(23)
50. Koska raukeamisen edellytyksenä on se, että oikeuden haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran ”myynyt tietokoneohjelman kappaleen” unionissa, on aluksi määritettävä, onko tätä käsitettä, joka direktiivin 2009/24 antamisesta lähtien on herättänyt useita kysymyksiä,(24) sovellettava yhdenmukaisesti.
51. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate nimittäin edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa yhdenmukaisesti.(25) Koska direktiivissä 2009/24 ei viitata kansallisiin oikeuksiin ilmaisun ”myynyt kappaleen” merkityksen osalta, tämän on kyseistä direktiiviä sovellettaessa katsottava muodostavan unionin oikeuden itsenäisen käsitteen, jota on tulkittava kaikkien jäsenvaltioiden alueella yhdenmukaisesti siten, että otetaan huomioon sen sanamuoto ja asiayhteys sekä kyseisellä direktiivillä ja kansainvälisellä oikeudella tavoitellut päämäärät.(26)
52. Direktiivin 2009/24 johdanto-osan 4 ja 5 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivin tarkoituksena on poistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset erot, jotka vaikuttavat kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan. Yhdistetyissä asioissa C‑414/99–C‑416/99, Zino Davidoff ja Levi Strauss, 20.11.2001 annetussa tuomiossa(27) todettiin, että suostumuksen käsitettä, joka on ratkaiseva tekijä yksinoikeuden sammumisen kannalta, olisi tulkittava yhdenmukaisesti, jotta saavutettaisiin tavoite, joka on ”sama suoja kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä”,(28) ja samoin on katsottava, että ohjelman kappaleen myyntiä koskeva edellytys ei saa vaihdella eri kansallisissa oikeusjärjestyksissä käytettyjen erilaisten tulkintojen mukaan.
53. Tämän vuoksi on tutkittava, voidaanko direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”myynyt tietokoneohjelman kappaleen” soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.
54. Oracle katsoo, ettei asiakkaalta pyydetty korvaus ei koske pelkkää ohjelman latausta eikä kohteena olevan koodin saataville antamista vaan se on vastike lisenssisopimuksella myönnetystä käyttöoikeudesta. Oracle toteaa lisäksi, että useimmiten asiakas on tehnyt myös ylläpitosopimuksen, joka sallii ohjelman päivittämisen ja virheiden korjaamisen ja joka muodostaa palvelusopimuksen. Oracle katsoo, että tämän vuoksi ei ole tapahtunut direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua myyntiä.
55. Tämä analyysi on mielestäni virheellinen.
56. Mielestäni direktiivistä 2009/24 ilmenee selvästi, että siinä erotetaan toisistaan myynti ja vuokraaminen pääerotteluna (summa divisio), josta riippuu sekä se, sovelletaanko raukeamissääntöä vai ei,(29) että tämän säännön soveltamisala.(30) Tämän direktiivin johdanto-osan 12 perustelukappaleessa määritellään vuokraaminen siten, että sillä tarkoitetaan määräajaksi ja voitonhankkimistarkoituksessa tapahtuvaa tietokoneohjelman tai sen kappaleen käytettäväksi antamista. Sen sijaan tietokoneohjelman tai sen kappaleen myynnin katsotaan tapahtuvan kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun liiketoimessa – riippumatta siitä, miten asianosaiset sen luokittelevat – luovutetaan tietokoneohjelman kappaleen omistusoikeus rajoittamattomaksi ajaksi vastiketta vastaan. Tämä erottelu on sitä paitsi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, jossa raukeaminen on suljettu pois vuokraustapauksessa,(31) kun taas sitä sovelletaan omistusoikeuden luovutustapauksessa.(32)
57. Sellaisen lisenssin myöntäminen, jolla mahdollistetaan tietokoneohjelman kappaleen saattaminen yleisön saataville internetistä lataamalla, on monitahoinen liiketoimi, joka voi kattaa samanaikaisesti palvelusopimuksen, joka koskee tietokoneohjelman käyttöön antamista ja ylläpitoa, ja näiden palvelujen suorittamiseksi tarvittavan kappaleen myyntisopimuksen.(33) Näin myönnetyn käyttöä koskevan suostumuksen sisältö voi vaihdella.
58. Tämä käyttöoikeus muistuttaa vuokraamista, kun se on myönnetty määräajaksi jaksottaista korvausta vastaan ja tarjoaja ei luovuta tietokoneohjelman kappaleen omistusoikeutta, vaan oikeudenhaltijan on palautettava se tälle. Käyttöoikeus muistuttaa mielestäni sen sijaan myyntiä, kun asiakas saa lopullisesti mahdollisuuden käyttää tietokoneohjelman kappaletta, jonka tarjoaja luovuttaa vastiketta vastaan.
59. Katson nimittäin, että kun otetaan huomion raukeamisen tarkoitus, joka on rajoittaa immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeutta, kun haltija voi myyntitoimen perusteella realisoida oikeutensa taloudellisen arvon, direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua termiä ”myynyt” on tulkittava laajasti siten, että se kattaa kaikki tuotteen markkinointimuodot, joilla myönnetään tietokoneohjelman kappaleen käyttöoikeus rajoittamattomaksi ajaksi vastiketta vastaan. Tämän termin liian rajoittava tulkinta vaarantaisi tämän säännöksen tehokkaan vaikutuksen poistamalla raukeamissäännön merkityksen, sillä ohjelmistot myydään useimmiten käyttölisenssien muodossa ja tavarantoimittajat voisivat kiertää tämän säännön vain luokittelemalla sopimuksen ”lisenssisopimukseksi” ”myyntisopimuksen” sijasta.
60. Päättelen tämän perusteella, että vaikka oikeudenhaltija erottelee Oraclen tapaan toisistaan hieman keinotekoisesti tietokoneohjelman kappaleen saataville saattamisen ja käyttöoikeuden myöntämisen, tietokoneohjelman kappaleen käyttöoikeuden luovuttaminen merkitsee direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua myyntiä.
61. Liiketoimen luokitteleminen myynniksi ei kuitenkaan riitä perusteeksi sille, että levitysoikeus voi raueta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.
62. Oracle, Espanjan ja Ranskan hallitukset, Irlanti, Italian hallitus ja komissio väittävät, että raukeamisen, joka voi seurata tietokoneohjelman kappaleen myynnistä, kohde on väistämättä rajoitettu, koska se koskee yksinomaan aineelliseen alustaan sisältyvän tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeutta.
63. Niiden mukaan tätä tulkintaa puolustavat useat perustelut.
64. Väitteen mukaan tietokoneohjelman lataaminen internetistä ei ole direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua levittämistä vaan viimeksi mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teoksen välittämistä yleisölle. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 3 kohdassa kuitenkin täsmennetään, että raukeaminen ei koske oikeutta välittää teos yleisölle.
65. Lisäksi ne väittävät, että edellä mainitusta komission 10.4.2000 antamasta kertomuksesta ilmenee selvästi, että tekijänoikeuden raukeamista sovelletaan ainoastaan kappaleiden eli tuotteiden myyntiin, kun taas tekijänoikeus ei raukea, kun teosta tarjotaan verkkopalvelujen avulla.(34)
66. Väitteen mukaan raukeamisen käsite käsitetään samoin rajoittavasti myös direktiivissä 2001/29, jossa esitetään selviä osoituksia unionin lainsäätäjän tarkoituksesta rajoittaa sääntö yhteen ainoaan teoksen levitysmuotoon, jonka muodostaa tietokoneohjelman sisältävän tuotteen myynti.
67. Erityisesti nämä tahot väittävät, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa säädetään levitysoikeuden raukeamisesta ainoastaan, kun on kyseessä ”kohteen” ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto. Lisäksi direktiivin johdanto-osan 28 perustelukappaleessa täsmennetään, että kyseisen direktiivin mukaiseen tekijänoikeuden suojaan sisältyy ”yksinoikeus valvoa aineelliseen tuotteeseen sisällytetyn teoksen levitystä[(35)]”, ja 29 perustelukappaleessa, että ”oikeuksien sammuminen ei koske palveluja eikä varsinkaan suorakäyttöpalveluja”. Viimeksi mainitussa perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että ”tämä koskee myös teosten alkuperäiskappaleiden ja jäljennösten tai muun aineiston vuokrausta ja lainausta, jotka ovat luonteeltaan palveluja [ja että] toisin kuin CD-ROMit tai CD-I:t, joissa henkinen omaisuus on sisällytetty aineelliseen tuotteeseen eli esineeseen, jokainen suorakäyttöpalvelu on itse asiassa teko, johon olisi oltava lupa, jos tekijänoikeus tai lähioikeus sitä edellyttää”.
68. Lisäksi direktiivin 2001/29 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa toistetaan direktiivin 96/9 johdanto-osan 33 perustelukappale, jossa ilmaistaan jo selvästi unionin lainsäätäjän tarkoitus ymmärtää raukeaminen pelkästään sellaisen tuotteen vaihdantaan nähden, joka koostuu aineellisesta alustasta ja intellektuaalisesta sisällöstä. Väitteen mukaan tämä tarkoitus ilmenee myös jälkimmäisen direktiivin johdanto-osan 43 perustelukappaleesta, jossa todetaan, että jos kyseessä on onlinesiirto, oikeus kieltää uudelleenkäyttö ei raukea koko tietokannan taikka sellaisen tietokannasta tai sen osasta tehdyn aineellisen kopion osalta, jonka lähetyksen vastaanottaja valmistaa oikeudenhaltijan suostumuksella.
69. Väitteen mukaan kansainvälinen oikeus tukee raukeamisen rajoitettua käsitettä. Direktiivin 2001/29 tavoitteena on muun muassa panna WIPOn tekijänoikeussopimus täytäntöön jäsenvaltioissa. Kuten edellä mainitussa asiassa Peek & Cloppenburg annetussa tuomiossa todettiin, unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun unionin oikeussääntöjen tarkoituksena on nimenomaan panna täytäntöön unionin tekemä kansainvälinen sopimus.(36) Tästä olisi pääteltävä, että direktiiviä 2001/29, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön tiettyjä WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja Genevessä 20.12.1996 tehdyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen(37) sisältämiä kansainvälisiä velvoitteita, on tulkittava WIPOn tekijänoikeussopimuksen julkilausumien valossa, joiden mukaan tämän yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu levitysoikeuden raukeaminen koskee ”ainoastaan alustalle tallennettuja teosten kopioita, joita voidaan levittää aineellisina esineinä”.
70. Nämä perustelut eivät mielestäni ole täysin vakuuttavia.
71. Ensiksikään – toisin kuin komissio väittää – en katso, että tietokoneohjelman levitys internetistä lataamalla voisi jäädä ”levitysoikeuden” ulkopuolelle ja kuulua direktiivin 2001/29 3 artiklan 3 kohdan mukaisen yleisölle välittämisen määritelmän piiriin. Tälle tulkinnalle on mielestäni kaksi perustavanlaatuista estettä.
72. Aluksi myönnän kylläkin, että direktiivin 2001/29, jonka tarkoituksena on nimenomaan sovittaa tekijänoikeus digitaaliseen ympäristöön, yleiset säännökset voivat ohjata direktiivin 2009/24, jolla ainoastaan kodifioidaan ennen internetaikaa annettu direktiivi 91/250, erityissäännösten tulkintaa, mutta on kuitenkin todettava, että direktiivin 2001/29 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa todetaan, että tämä direktiivi ”ei aiheuta muutoksia eikä millään tavoin vaikuta voimassa oleviin [unionin oikeuden] säädöksiin, jotka koskevat – – tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa”. Koska direktiivissä 2009/24 ei viitata lainkaan välittämisoikeuden käsitteeseen ja siinä määritetään levitysoikeus mahdollisimman laajasti siten, että siihen sisältyy ”alkuperäisen tietokoneohjelman tai sen kappaleiden levitys yleisölle – – millään muulla tavalla”, on mielestäni vaikea katsoa, kun otetaan huomioon näiden kahden direktiivin sanamuodot, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta saattaa teos yleisön saataviin voitaisiin soveltaa tietokoneohjelmiin. En myöskään usko, että edellä mainitussa asiassa Bezpečnostní softwarová asociace annettua tuomiota, johon komissio vetoaa perustelujensa tueksi, voitaisiin tulkita vastaavasti.(38)
73. Koska direktiivissä 2001/29 ei määritellä millään tavalla oikeutta välittää teoksia yleisölle, oikeutta saattaa teoksia yleisön saataville ja levitysoikeutta, tämän direktiivin 3 ja 4 artiklaa on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista WIPOn tekijänoikeussopimuksen valossa.(39) WIPOn tekijänoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa viitataan kuitenkin levitysoikeuteen oikeutena sallia alkuperäisten teosten ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataville ”myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin”. Tämän säännöksen sanamuoto on yksiselitteinen. Se, että omistusoikeus luovutetaan, muuttaa pelkän teoksen yleisölle välittämistoimen ilmiselvästi levittämistoimeksi.
74. Toiseksi direktiivin johdanto-osan 2001/29 perustelukappaleissa esitetyt toteamukset eivät ole selviä eivätkä yksiselitteisiä.
75. Mainitun direktiivin 28 johdanto-osan perustelukappaleen, jossa todetaan, että ”tämän direktiivin mukaiseen tekijänoikeuden suojaan sisältyy[(40)] yksinoikeus valvoa aineelliseen tuotteeseen sisällytetyn teoksen levitystä”, a contrario -tulkinta osoittaa, että tämä oikeus kattaa myös muita levitystapoja. Tämän perustelukappaleen toisessa virkkeessä, joka koskee raukeamista, raukeamista ei rajoiteta tiettyyn levitystapaan.
76. Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 29 perustelukappale ei myöskään ole täysin yksiselitteinen. Vaikka siinä asetetaan vastakkain tuotteiden myynti, jota raukeamissääntö koskee, ja palvelujen tarjonta, johon tätä sääntöä ei sovelleta, on totta, että verkkopalvelujen käsite, sellaisena kuin se on määritelty unionin oikeudessa, käsittää tavaroiden myynnin internetissä.(41) Tämän perustelukappaleen sanamuodon mukaan raukeamissääntöä ei pitäisi soveltaa esimerkiksi silloin, kun internetin välityksellä ostetaan CD-ROM, johon on sisällytetty tietokoneohjelman kappale. Tätä sääntöä sovellettaessa mielestäni merkitystä ei ole kuitenkaan sillä, onko myynti etäkauppaa vai ei.
77. Kolmanneksi direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan soveltamisesta siten, että raukeamissääntöä ei sovellettaisi tapauksessa, jossa ohjelma ladataan internetistä, vaikka tietokoneohjelmia levitetään laajasti tällä markkinointitavalla, seuraisi se, että tämän säännön soveltamisalaa rajoitettaisiin hyvin huomattavasti ja vastaavasti vapaata liikkuvuutta rajoitettaisiin.
78. Vaikka SEUT 36 artiklassa määrätään, että tällaiset rajoitukset voivat olla perusteltuja muun muassa teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojelemiseksi, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tähän perustuva poikkeaminen on kuitenkin sallittu ainoastaan, jos se on perusteltua sellaisten oikeuksien suojaamiseksi, jotka ovat osa kyseessä olevan immateriaalioikeuden ydinsisältöä.(42) Tämän periaatteen mukaisesti on määritettävä kunkin kyseessä olevan immateriaalioikeuden osalta edellytykset, joiden vallitessa tämän oikeuden käyttämistä pidetään unionin oikeuden mukaisena.
79. Epäilen kuitenkin, ettei se, että oikeudenhaltijan sallitaan estää henkilöä, joka on säännösten mukaisesti hankkinut omistukseensa tietokoneohjelman kappaleen, myymästä tätä, kuulu sellaisten oikeuksien suojaamiseen, jotka ovat osa tekijänoikeuden ydinsisältöä.
80. Arvioidessaan tekijänoikeuden oikeuttamien vapaan liikkuvuuden rajoitusten laillisuutta unionin tuomioistuin tutkii, onko tekijänoikeuden haltija jäänyt vaille korvausta, johon sillä on laillinen oikeus, vai ei.
81. Edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Football Association Premier League ym. antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin huomautti, että poikkeaminen liikkumisvapauden periaatteesta on sallittu ainoastaan, jos se on perusteltua sellaisten oikeuksien suojaamiseksi, jotka ovat osa kyseessä olevan immateriaalioikeuden ydinsisältöä, ja että tänä ydinsisältönä on erityisesti taata kyseisten oikeuksien haltijoille mahdollisuus hyödyntää kaupallisesti suojatun aineiston levittämistä tai käyttöön antamista myöntämällä lisenssejä korvausta vastaan, minkä jälkeen se totesi, ettei tällainen ydinsisältö takaa kyseisten oikeuksien haltijoille mahdollisuutta vaatia korkeinta mahdollista korvausta vaan vain mahdollisuuden saada asianmukainen korvaus eli korvaus, joka on sopivassa suhteessa tarjotun palvelun arvoon liiketoiminnassa, jokaisesta suojatun aineiston käytöstä.(43)
82. Tämän jälkeen unionin tuomioistuin totesi, että televisiolähetystoiminnan harjoittajien ehdottoman alueellisen yksinoikeutensa myöntämisestä maksama lisähinta oli omiaan johtamaan keinotekoisiin hintaeroihin eriytyneillä kansallisilla markkinoilla, ja päätteli tästä, että tällaisen lisähinnan maksaminen ylitti sen, mikä on tarpeellista asiamukaisen korvauksen takaamiseksi oikeuksien haltijoille.(44)
83. Katson, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa oikeudenhaltija sai asianmukaisen korvauksen, kun sille maksettiin vastike tietokoneohjelman kappaleen käyttöoikeuden saamisesta. Sen hyväksyminen, että se voisi valvoa tämän kappaleen jälleenmyyntiä ja vaatia tällöin uutta korvausta sillä verukkeella, että asiakas on internetistä lataamisen jälkeen tallentanut kappaleen tallennusalustalle sen sijaan, että oikeudenhaltija olisi sisällyttänyt sen myytävälle alustalle, ei merkitsisi tekijänoikeuden ydinsisällön suojaamista vaan oikeudenhaltijan hyödyntämismonopolin laajentamista.
84. Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeus raukeaa, jos oikeudenhaltija, joka on sallinut tämän kappaleen lataamisen internetistä tallennusalustalle, on myös myöntänyt kyseisen kappaleen käyttöoikeuden rajoittamattomaksi ajaksi vastiketta vastaan. Tässä säännöksessä tarkoitettua myymistä on nimittäin tietokoneohjelman kappaleen saattaminen missä tahansa muodossa ja millä tahansa keinoin unionissa yleisön saataville käytettäväksi rajoittamattoman ajan ja vastiketta vastaan.
C Ensimmäinen ja kolmas kysymys
85. Ensimmäisellä ja kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta lähinnä, voiko käyttölisenssin hankkija direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä” vedota tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun raukeamissääntöön tehdäkseen tietokoneohjelmasta uuden kappaleen, kun ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.
1. Pääasian asianosaisten, hallitusten ja komission huomautukset
86. UsedSoft väittää, että raukeamisperiaatteella ei olisi enää sisältöä, jos katsottaisiin, ettei oikeudenhaltija voi valvoa ohjelmien kappaleiden myöhempää levitystä mutta että se voi jatkaa sellaisten käyttötoimien valvontaa, jotka edellyttävät ohjelman toisintamista.
87. UsedSoft lisää, että sen avulla, että ensimmäinen hankkija hävittää tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä, voidaan taata, ettei valmistajan luovuttamaa ohjelmistoa käytetä kahteen tai jopa useampaan kertaan.
88. Oraclen mukaan direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”tietokoneohjelman laillisesti hankkineen henkilön” käsite tarkoittaa ainoastaan ohjelman hankkinutta henkilöä, jolla on lisenssisopimuksen nojalla oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, kun taas käsite ”[tietokoneohjelman] käyttäminen aiotun tarkoituksen mukaisesti” liittyy oikeudenhaltijan myöntämän käyttöoikeuden mukaiseen käyttöön, jolloin se on mahdollisesti määritettävä lisenssisopimuksen sellaisten merkityksellisten määräysten perusteella, joissa määritetään käyttöoikeuden luonne ja laajuus.
89. Oracle lisää, että raukeaminen koskee ainoastaan vaihdantaan saatetun tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeutta eikä voi vaikuttaa käyttöoikeuteen, joka käsittää toisintamisoikeuden sellaisten tietokoneohjelmien osalta, joiden käyttäminen edellyttää toisintamista.
90. Oraclen perusteluissa viitataan analogiaan tavaramerkkioikeuden kanssa ja sen mukaan raukeamisperiaatteen merkityksenä ja tavoitteena ei ole myöntää muille kuin oikeudenhaltijalle tarvittavaa oikeudellista valtaa alkuperäisen käyttöoikeuden jakamiseen ja purkamiseen tiettyä käyttäjien määrää vastaaviksi useiksi lisäkäyttöoikeuksiksi. ”Käytettyjen” lisenssien jälleenmyyntikäytäntöön liittyy lisäksi se hankaluus, että lisenssien myyminen alempaan hintaan, joka helpottaa taloudellisesti heikossa asemassa olevien käyttäjäryhmien, kuten koulutuslaitosten, mahdollisuutta käyttää ohjelmia, on mahdotonta.
91. Oracle väittää myös, ettei oikeudenhaltija tai toissijainen hankkija voi kumpikaan tarkastaa, että ensimmäinen hankkija on tosiasiallisesti hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.
92. Ranskan hallitus, Irlanti ja Italian hallitus väittävät lähinnä, että ainoastaan henkilöä, jolla on oikeudenhaltijan myöntämä tietokoneohjelman käyttöoikeus, voidaan pitää direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”tietokoneohjelman laillisesti hankkineena henkilönä”. Ranskan hallitus ja Irlanti toteavat lisäksi, että henkilö, joka ei ole saanut lisenssiä oikeudenhaltijalta eikä näin ollen ole sen laillisesti hankkinut henkilö, ei voi vedota raukeamissääntöön.
93. Espanjan hallitus ja komissio katsovat tosin, että henkilö, joka voi vedota tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen, on direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö”, mutta niiden mielestä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kolmanteen kysymykseen ei ole vastattava, sillä ne vastaavat toiseen kysymykseen kieltävästi.
2. Asian arviointi
94. Vastaus tähän kysymyksen seuraa mielestäni levitysoikeuden, joka raukeaa, ja toisintamisoikeuden, joka ei raukea, välisestä erottelusta.
95. Esillä olevassa asiassa on kiistatonta, että Oraclen myöntämä käyttölisenssi mahdollistaa tietokoneohjelman toisintamisen Oraclen internetsivun avulla. Tästä seuraa mielestäni, että tällä lisenssillä myönnettyjen käyttöoikeuksien luovutus ei kuulu levitysoikeuden vaan toisintamisoikeuden piiriin.
96. Vaikka ensimmäisen hankkijan lataaman kappaleen jälleenmyynti kuuluu levitysoikeuden piiriin, Oraclen asiakkailleen myöntämän lisenssin kaltaisen käyttölisenssin luovutus liittyy yksinomaisen toisintamisoikeuden käyttöön, sillä sen perusteella on mahdollista tehdä ohjelman uusi kappale lataamalla se internetistä tai toisintamalla käyttäjän jo omistamasta kappaleesta.
97. Direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan selkeästä sanamuodosta seuraa, että raukeamisperiaate koskee yksinomaan tietokoneohjelman kappaleen levitystä eikä voi muuttaa toisintamisoikeutta, jota ei voida vaarantaa muuttamatta itse tekijänoikeuden sisältöä.
98. Mielestäni direktiivin 5 artiklan 1 kohdan avulla ei voida kiertää tätä estettä. Tämän säännöksen tarkoituksena on mielestäni ainoastaan sallia sen henkilön, jolla on jo tietokoneohjelman kappale, toisintaa tämä kappale, jotta hän voi käyttää sitä sen tarkoituksen mukaisesti. Sillä ei sen sijaan voida sallia henkilön, jolla ei ole jo ohjelman kappaletta, toisintaa sitä – ei siksi, että hän voisi käyttää sitä sen tarkoituksen mukaisesti, vaan jotta hän voisi ylipäänsä käyttää sitä. Lisäksi kyseistä säännöstä, jossa pidätetään oikeus erityisten sopimuslausekkeiden soveltamiseen, voidaan mielestäni soveltaa ainoastaan sellaiseen ohjelman hankkineeseen henkilöön, joka on sopimussuhteessa oikeudenhaltijaan.
99. Mielestäni lainsäädännön nykytilassa raukeamissääntöä, joka aineellisesti koskee levitysoikeutta, ei ole mahdollista laajentaa toisintamisoikeuteen. Olen tietoinen siitä, että tämä säännön soveltamisalan rajoittaminen pelkästään ohjelman lataamisen jälkeen tallennusalustalle tallennettuun kappaleeseen rajoittaa käytännössä sen merkitystä, mutta vaikka päinvastainen ratkaisu saattaa saada tukea tarpeesta säilyttää raukeamissäännön tehokas vaikutus ja asettaa tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus etusijalle, tällaista päinvastaista ratkaisua, jolla raukeamissääntöä laajennettaisiin yli sen, mitä unionin lainsäätäjä on tahtonut,(45) ei mielestäni voida käyttää vaarantamatta oikeusvarmuuden periaatetta, joka edellyttää eurooppalaisen normin ennakoitavuutta.
100. Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun tietokoneohjelman kappaleen käyttöoikeus jälleenmyydään, ohjelman toinen hankkija ei voi vedota tämän kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen toisintaakseen ohjelman tekemällä siitä uuden kappaleen, vaikka ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.
V Ratkaisuehdotus
101. Edellä esitettyjen huomioiden perusteella ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se vastaa Bundesgerichtshofille seuraavasti:
1) Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeus raukeaa, jos oikeudenhaltija, joka on sallinut tämän kappaleen lataamisen internetistä tallennusalustalle, on myös myöntänyt kyseisen kappaleen käyttöoikeuden rajoittamaksi ajaksi vastiketta vastaan.
Tässä säännöksessä tarkoitettua myymistä on nimittäin tietokoneohjelman kappaleen saattaminen missä tahansa muodossa ja millä tahansa keinoin unionissa yleisön saataville käytettäväksi rajoittamattoman ajan ja vastiketta vastaan.
2) Direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun tietokoneohjelman kappaleen käyttöoikeus jälleenmyydään, ohjelman toinen hankkija ei voi vedota tämän kappaleen levitysoikeuden raukeamiseen toisintaakseen ohjelman tekemällä siitä uuden kappaleen, vaikka ensimmäinen hankkija on hävittänyt tietokoneohjelman kappaleensa tai ei enää käytä sitä.