Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social nro 2 de Terrassa (Espanja) on esittänyt 14.7.2017 – Elena Barba Giménez v. Francisca Carrión Lozano

(Asia C-426/17)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social nro 2 de Terrassa

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Elena Barba Giménez

Vastaaja: Francisca Carrión Lozano

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiiviä 93/13¹ , luettuna yhdessä direktiivin 2005/29² ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, kuten siviiliprosessilain 1/2000 35§:ssä, että viranomaiset, joiden tehtävänä on käsitellä asiat, joissa ratkaistaan palkkioita koskevat vaatimukset (maksamattomien palkkioiden perimistä koskeva menettely), eivät voi tutkia omasta aloitteestaan ennen täytäntöönpanoperusteen vahvistamista, onko asianajajan ja kuluttajan välillä tehdyssä sopimuksessa kohtuuttomia sopimusehtoja tai onko toteutettu sopimattomia kaupallisia menettelyjä?

Ovatko oikeusavustajiksi nimetyt asianajajat direktiivin 93/13 2 artiklan c alakohdassa ja direktiivin 2005/29 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja ”elinkeinonharjoittajia”? Sovelletaanko direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja 7 artiklan 2 kohtaa tilanteisiin, joissa elinkeinonharjoittajan palkkioita säännellään oikeussäännöllä?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiiviä 2005/29 tulkittava siten, että se on esteenä lain 1/1996 36 §:ään sisältyvän kaltaiselle sääntelylle, jonka mukaan laissa vahvistetun palkkiojärjestelmän soveltaminen on pakollista siitä huolimatta, että elinkeinonharjoittaja on jättänyt mainitsematta seikkoja tai menetellyt harhaanjohtavasti palvelujensa hinnan vahvistamisen osalta?

Onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä lain 1/1996 36 §:ssä vahvistetun kaltaiselle sääntelylle, jonka mukaan oikeusapujärjestelmässä palveluja tarjoavien asianajajien korvauksiin sovelletaan tilanteessa, jossa vaatimus hyväksytään, näiden ennalta hyväksymää palkkiotaksaa, josta jäsenvaltion viranomaiset eivät voi poiketa?

Täyttääkö tämä sääntely direktiivin 2006/123/EY³ 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut välttämättömyyden ja oikeasuhteisuuden vaatimukset?

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä lain 1/1996 36 §:n kaltaiselle sääntelylle, jonka mukaan tilanteessa, jossa esitetty vaatimus hyväksytään mutta kuluvastuun kohdentumisesta ei ole määrätty, oikeusapuun oikeutettu on velvollinen maksamaan asianajajalle ammattikunnan hyväksymän palkkiotaksan mukaiset palkkiot, joiden suuruus on yli 50 prosenttia sosiaaliturvaetuuden vuotuisesta määrästä?

____________

¹ Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

² Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (EUVL 2005, L 149, s. 22).

³ Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (EUVL 2006, L 376, s. 36).