Yhdistetyt asiat C‑186/11 ja C‑209/11

Stanleybet International Ltd (C-186/11),

William Hill Organization Ltd (C-186/11),

William Hill plc (C-186/11) ja

Sportingbet plc (C-209/11)

vastaan

Ypourgos Oikonomias kai Oikonomikon ja

Ypourgos Politismou

(Symvoulio tis Epikrateiasin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

EY 43 ja EY 49 artikla – Kansallinen säännöstö, jolla onnenpelien toteuttamista, hallinnointia, järjestämistä ja toimintaa koskeva yksinoikeus annetaan yhdelle ainoalle yritykselle, joka toimii pörssinoteeratun osakeyhtiön muodossa – Onnenpelien mainonta ja toiminnan laajentaminen Euroopan unionin muihin jäsenvaltioihin – Valtion harjoittama valvonta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.1.2013

1.        Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallista säännöstöä, jolla onnenpelien järjestämistä koskeva yksinoikeus annetaan yhdelle ainoalle, valtion valvonnassa olevalle toimijalle, ei voida hyväksyä – Oikeuttamisperuste – Yleistä etua koskevat pakottavat syyt – Onnenpelien tarjonnan rajoittamiseen ja rikollisuuden torjuntaan liittyvä tavoite – Velvollisuus noudattaa oikeasuhteisuuden ja syrjimättömyyden asettamia edellytyksiä – Kansallisen tuomioistuimen suorittama arviointi

(EY 43 ja EY 49 artikla)

2.        Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallista säännöstöä, jolla onnenpelien järjestämistä koskeva yksinoikeus annetaan yhdelle ainoalle, valtion valvonnassa olevalle toimijalle, ei voida hyväksyä – Kansallinen viranomainen ei voi siirtymäkauden aikana kieltäytyä tutkimasta onnenpelejä koskevia lupahakemuksia

(EY 43 ja EY 49 artikla)

3.        Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallista säännöstöä, jolla onnenpelien järjestämistä koskeva yksinoikeus annetaan yhdelle ainoalle, valtion valvonnassa olevalle toimijalle, ei voida hyväksyä – Siirtymäkauden epääminen kansalliselta viranomaiselta, jottei se voi tutkia onnenpelejä koskevien lupien myöntämistä siirtymäkauden aikana – Edellytykset, joiden mukaisesti lupia onnenpelien järjestämiseksi myönnetään tällaisten hakemusten yhteydessä – Perustamissopimusten perustavanlaatuisten sääntöjen sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen noudattaminen

(EY 43 ja EY 49 artikla)

1.        EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jolla onnenpelien toteuttamista, hallinnointia, järjestämistä ja toimintaa koskeva yksinoikeus annetaan yhdelle ainoalle yritykselle, jos säännöstö ei todella vastaa tavoitteeseen rajoittaa pelitilaisuuksia ja tämän alan toimintaa johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti ja jos onnenpelialan laajenemisen tiukkaa viranomaisvalvontaa ei ole toteutettu niin, että laajeneminen on sallittu vain siinä määrin kuin on tarpeen näihin peleihin liittyvän rikollisuuden torjumiseksi, minkä varmistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

(ks. 36 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Kansalliset viranomaiset eivät voi jättää tutkimatta siirtymäkauden aikana hakemuksia, jotka liittyvät onnenpelejä koskevien lupien myöntämiseen, mikäli onnenpelien järjestämistä koskeva kansallinen säännöstö on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten kanssa.

(ks. 38 ja 39 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Tilanteessa, jossa kansallinen säännöstö on ristiriidassa EY 43 ja EY 49 artiklan kanssa, siitä, että kansalliselle viranomaiselle ei myönnetä siirtymäkautta, jottei se voi tutkia onnenpelejä koskevien lupien myöntämistä siirtymäkauden aikana, ei väistämättä aiheudu kyseessä olevalle jäsenvaltiolle velvollisuutta vapauttaa onnenpelimarkkinat, mikäli se arvioi, ettei tällainen vapauttaminen ole yhteensoveltuva sen tavoitteleman kuluttajien ja yhteiskuntajärjestyksen suojaamisen tason kanssa. Unionin oikeuden nykytilassa jäsenvaltiot voivat järjestää olemassa olevan monopolin uudelleen saattaakseen sen perustamissopimuksen määräysten mukaiseksi esimerkiksi säätämällä monopolin viranomaisten tehokkaan ja tiukan valvonnan alaiseksi.

Jos kyseessä oleva jäsenvaltio katsoo, että olemassa olevan monopolin uudelleen järjestäminen sen saattamiseksi perustamissopimuksen määräysten mukaiseksi ei ole mahdollista ja että onnenpelimarkkinoiden vapauttaminen vastaa paremmin sen tavoittelemaa kuluttajien ja yhteiskuntajärjestyksen suojaamisen tasoa, sen on joka tapauksessa noudatettava perustamissopimusten perustavanlaatuisia sääntöjä, erityisesti EY 43 ja EY 49 artiklaa, yhdenvertaista kohtelua ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevia periaatteita sekä niistä seuraavaa avoimuusvelvollisuutta. Jos jäsenvaltio tällaisessa tilanteessa ottaa käyttöön ennakolliseen hallinnolliseen lupaan perustuvan järjestelmän tietyntyyppisten onnenpelien tarjontaa varten, lupien myöntämisen on perustuttava objektiivisiin arviointiperusteisiin, jotka eivät ole syrjiviä siten, että kansallisten viranomaisten harkintavallan käytölle voidaan asettaa riittävät rajat, jottei sitä käytetä mielivaltaisesti.

(ks. 46–48 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)