Language of document :

Valitus, jonka Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, on tehnyt 5.4.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas laajennettu jaosto) asiassa T-40/15, ASPLA ja Armando Álvarez v. Euroopan unioni, 17.2.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-174/17 P)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehet: J. Inghelram, A.M. Almendros Manzano ja P. Giusta)

Muut osapuolet: Plásticos Españoles, S.A. (ASPLA), Armando Álvarez S.A. ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan unioni vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan.

hylkäämään perusteettomana ASPLAn ja Armando Álvarezin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän vaatimuksen saada 3 495 038,66 euroa korvauksena vahingosta, jota niille on väitetty aiheutuneen siitä, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ylittyi, ja

velvoittamaan ASPLAn ja Armando Álvarezin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.    Ensimmäinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen sen tulkitessa syy-yhteyden käsitettä, koska se on katsonut, että se, että oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ei noudatettu, oli ratkaiseva syy väitetylle aineelliselle vahingolle, joka johtui pankkitakuuseen liittyneiden kulujen maksamisesta, vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näiden kulujen ratkaisevana syynä on se, että yritys on itse päättänyt olla maksamatta sakkoa odotettaessa unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn päättymistä.

2.    Toinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen sen tulkitessa vahingon käsitettä, koska se ei ole soveltanut väitettyyn aineelliseen vahinkoon, joka johtui pankkitakuuseen liittyneiden kulujen maksamisesta, samaa edellytystä, jonka se oli esittänyt sakon korkojen maksamisesta aiheutuneen väitetyn aineellisen vahingon osalta, eli että ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn menettelyn kantajien oli näytettävä toteen, että taloudellinen kustannus oli suurempi kuin etu, jota ne olivat saaneet siitä, että ne eivät olleet maksaneet sakkoa.

____________