Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 23.5.2017 – Ibrahim Bashar v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-297/17)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesverwaltungsgericht
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Ibrahim Bashar
Vastapuoli: Saksan liittotasavalta
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko direktiivin 2013/32/EU1 52 artiklan ensimmäisen kohdan siirtymäsäännös sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen esteenä, jonka mukaan direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan edeltäjäsäännökseensä verrattuna laajennettua toimivaltaa soveltaen kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos toinen jäsenvaltio on myöntänyt hakijalle toissijaista suojelua, mikäli kansallista säännöstä on kansallisen siirtymäsäännöksen puuttuessa sovellettava myös ennen 20.7.2015 tehtyihin hakemuksiin?
Sallitaanko direktiivin 2013/32/EU 52 artiklan ensimmäisen kohdan siirtymäsäännöksessä jäsenvaltioiden erityisesti panna täytäntöön direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan laajennettua toimivaltaa takautuvasti sillä seurauksella, että tutkittavaksi ottamisen edellytysten katsotaan puuttuvan myös turvapaikkahakemuksilta, jotka on jätetty ennen tämän laajennetun toimivallan kansallista täytäntöönpanoa mutta joista ei ollut vielä tehty lainvoimaista päätöstä täytäntöönpanon ajankohtana?
Annetaanko direktiivin 2013/32/EU 33 artiklassa jäsenvaltioille valintaoikeus hylätä turvapaikkahakemus muun kansainvälisen toimivallan johdosta (Dublin-asetus) tai kieltäytyä ottamasta sitä tutkittavaksi direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti?
Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi: estääkö unionin oikeus sen, että jäsenvaltio kieltäytyy ottamasta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan toimivaltaa soveltaen, koska toinen jäsenvaltio on myöntänyt hakijalle toissijaista suojelua, jos
a) hakija hakee lisäsuojaa toisessa jäsenvaltiossa myönnetylle toissijaiselle suojalle (pakolaisaseman myöntämistä) ja toisessa jäsenvaltiossa toteutettuun turvapaikkamenettelyyn liittyi tai liittyy edelleen systeemisiä puutteita tai
b) kansainvälisen suojelun muoto, nimittäin toissijaiseen suojeluun oikeutettujen elinolot toisessa jäsenvaltiossa, joka on jo myöntänyt hakijalle toissijaista suojelua,
- ovat perusoikeuskirjan 4 artiklan tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisia tai
- eivät ole direktiivin 2011/95/EU 20 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen vaatimusten mukaisia, mutta niillä ei kuitenkaan rikota perusoikeuskirjan 4 artiklaa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa?
Jos kysymykseen 3b vastataan myöntävästi: sovelletaanko tätä myös, jos toissijaiseen suojaan oikeutetuille ei myönnetä vähimmäistoimeentulon varmistavia etuuksia tai niitä myönnetään huomattavasti vähemmän kuin muissa jäsenvaltioissa, mutta heitä ei kuitenkaan kohdella tältä osin toisin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisia?
Jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi:
a) Sovelletaanko Dublin III -asetusta kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevaan hakemukseen liittyvässä menettelyssä, jos turvapaikkahakemus on jätetty ennen 1.1.2014 mutta takaisinottopyyntö on esitetty vasta 1.1.2014 jälkeen ja hakija on jo saanut toissijaista suojelua pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa (helmikuussa 2013)?
b) Ilmeneekö Dublin-säännöksistä – kirjoittamaton – hakemuksen käsittelyvastuun siirto hakijan takaisinottoa pyytävälle jäsenvaltiolle, jos pyynnön vastaanottanut toimivaltainen jäsenvaltio on hylännyt määräajassa pyydetyn takaisinoton Dublin-säännösten mukaisesti ja on viitannut sen sijaan valtioiden väliseen takaisinottosopimukseen?
____________
1 Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).