Yhdistetyt asiat C‑578/10–C‑580/10

Staatssecretaris van Financiën

vastaan

L. A. C. van Putten ym.

(Hoge Raad der Nederlandenin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

EY 18 ja EY 56 artikla – Moottoriajoneuvot – Toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja sieltä lainatun ajoneuvon käyttäminen jäsenvaltiossa – Tämän ajoneuvon verottaminen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa silloin, kun se otetaan käyttöön kansallisessa tieverkossa

Tuomion tiivistelmä

1.        Pääomien vapaa liikkuvuus – Perustamissopimuksen määräykset – Soveltamisala

(EY 56 artikla; neuvoston direktiivin 88/361 liite I)

2.        Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö

(EY 56 artikla)

1.        Moottoriajoneuvon vastikkeettomassa lainaamisessa jäsenvaltiosta toiseen on kyse EY 56 artiklassa tarkoitetusta pääomanliikkeestä.

Ensiksi lainojen on nimittäin vahvistettu kuuluvan perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta annetun direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon XI alaan täsmentämättä sitä, ovatko ne vastikkeellisia vai vastikkeettomia, tai myöskään niiden erityistä tarkoitusta. Lisäksi sen määrittämiseksi, kuuluuko jäsenvaltion tiettyjä toimia koskeva verokohtelu pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisalaan, ei ole tehtävä eroa rahana ja tavaroina suoritettujen toimien välillä. Lopuksi siitä, että edellä mainitun otsikon alla mainitaan perinnöt ja erityisjälkisäädökseen perustuvat suoritukset, ilmenee, ettei vastikkeettomuus sinänsä estä toimen luokittelua EY 56 artiklassa tarkoitetuksi pääomanliikkeeksi. Lisäksi moottoriajoneuvon antaminen vastikkeetta käyttöön muodostaa edun, jolla on tietty taloudellinen arvo, joka vastaa samantyyppisen samaksi ajaksi vuokratun moottoriajoneuvon käytöstä aiheutuvia kustannuksia.

(ks. 32–36 kohta)

2.        EY 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan siellä asuvilta henkilöiltä, jotka ovat lainanneet toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon tässä toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä, kannetaan otettaessa ajoneuvo käyttöön jäsenvaltion tieverkossa täysimääräisenä vero, joka on siellä yleensä maksettava ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä, siten, ettei veron määrässä oteta huomioon ajoneuvon käyttöaikaa jäsenvaltion tieverkossa ja ettei kyseisellä henkilöllä ole oikeutta vapautukseen tästä verosta tai sen palautukseen, kun kyseistä ajoneuvoa ei ole tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella eikä sitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä.

Jos jäsenvaltiossa rekisteröimättömiä ajoneuvoja on tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa kyseisen jäsenvaltion alueella tai jos niitä tosiasiassa käytetään vakinaisesti pääasiassa siellä, kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan henkilön, joka käyttää vastikkeetta tällaista ajoneuvoa, ja sellaisen henkilön, joka käyttää samoin edellytyksin tässä samassa jäsenvaltiossa rekisteröityä ajoneuvoa, josta on jo kannettu autovero silloin, kun se on rekisteröity, kohtelussa ei ole tosiasiallista eroa. Näin ollen velvollisuus maksaa vero silloin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröimätön ajoneuvo otetaan käyttöön tämän jäsenvaltion tieverkossa, olisi oikeutettu samoin kuin vero, joka kannetaan silloin, kun ajoneuvo rekisteröidään kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos sitä vastoin ajoneuvoja ei ole tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa kyseisessä jäsenvaltiossa tai jos niitä ei tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiallisesti siellä, kyseessä on mainittujen henkilöryhmien erilainen kohtelu ja kyseessä olevat säännökset eivät ole oikeutettuja. Tässä tilanteessa kyseisten ajoneuvojen yhteys kyseisen jäsenvaltion alueeseen olisi liian heikko oikeuttamaan sellaisen veron kantamisen, joka tavallisesti kannetaan silloin, kun ajoneuvo rekisteröidään tässä jäsenvaltiossa.

(ks. 50–52 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)