Asia C‑369/11

Euroopan komissio

vastaan

Italian tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Liikenne – Direktiivi 2001/14/EY – 4 artiklan 1 kohta ja 30 artiklan 3 kohta – Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen – Hinnoittelu – Infrastruktuurimaksut – Rataverkon haltijan riippumattomuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 3.10.2013

1.        Liikenne – Rautatiekuljetukset – Direktiivi 2001/14 – Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen ja hinnoittelu – Infrastruktuurin käytön hinnoittelu – Jäsenvaltioiden velvollisuudet – Ulottuvuus – Infrastruktuurin käyttöoikeuden hinnoittelu ei kuulu jäsenvaltioiden tehtäviin – Rataverkon haltijan riippumattomuuden puuttuminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14 4 artiklan 1 kohta ja 30 artiklan 3 kohta)

2.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä

(SEUT 258 artikla)

3.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission on osoitettava, että jäsenvaltio ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen osoittavien seikkojen esittäminen – Olettamiin nojautumista ei voida hyväksyä

(SEUT 258 artikla)

1.        Jäsenvaltio, joka ei takaa rataverkon haltijan riippumattomuutta infrastruktuurin käyttöoikeuden hinnoittelussa ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämisessä, ei noudata rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun direktiivin 2001/14 4 artiklan 1 kohdan ja 30 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Jäsenvaltioiden on mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettava hinnoitteluperiaatteet, ja ne voivat rataverkon haltijan hallinnon riippumattomuuden huomioon ottaen myös vahvistaa hinnoittelun erityissääntöjä. Säännöksen mukaan rataverkon haltija vastaa yhtäältä infrastruktuurin käyttömaksujen määrittelystä ja toisaalta niiden perimisestä.

Tässä yhteydessä on todettava, että hinnoittelujärjestelmien ja kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmien on kannustettava rautateiden rataverkkojen haltijoita optimoimaan infrastruktuurin käyttö jäsenvaltioiden asettamissa puitteissa. Jos kyseisten rataverkon haltijoiden tehtävän pitäisi rajoittua ainoastaan käyttömaksujen määrän laskemiseen kussakin yksittäistapauksessa ministeriön määräyksellä etukäteen vahvistettua kaavaa soveltamalla, ne eivät kuitenkaan voi saavuttaa tällaista optimointia hinnoittelu järjestelmillä. Rataverkon haltijoilla on siis oltava tiettyä joustavuutta käyttömaksujen määrän määräämisessä.

(ks. 41, 43 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 63 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 68 kohta)