Asia C‑247/14 P

HeidelbergCement AG

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – ”Sementin ja sen oheistuotteiden” markkinat – Hallinnollinen menettely – Asetus (EY) N:o 1/2003 – 18 artiklan 1 ja 3 kohta – Tietojensaantipäätös – Perustelut – Pyynnön täsmällisyys

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.3.2016

1.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

2.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden arvioiminen asian olosuhteiden perusteella – Ei ole tarpeen yksilöidä kaikkia asiassa merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja

(SEUT 296 artikla)

3.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tietojensaantipyyntö – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 15 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 16 kohta)

3.        Asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdassa määritetään kyseiseen säännökseen perustuvan tietojensaantipäätöksen perustelujen osalta olennaiset seikat. Tämä erityinen perusteluvelvollisuus on perustavanlaatuinen vaatimus paitsi sen vuoksi, että tietojensaantipyynnön osoitetaan olevan oikeutettu, myös siksi, että asianomaisten yritysten on mahdollista saada selville yhteistyövelvollisuutensa laajuus ja samanaikaisesti säilyttää puolustautumisoikeutensa.

Velvollisuudella ilmoittaa pyynnön tarkoitus tarkoitetaan sitä, että komission on pyynnössään ilmoitettava tutkintansa kohde ja siten yksilöitävä väitetty kilpailusääntöjen rikkominen.  Komissio ei ole tältä osin velvollinen ilmoittamaan tietojensaantipäätöksen adressaatille kaikkia niitä hallussaan olevia tietoja, jotka koskevat epäiltyjä kilpailusääntöjen rikkomisia, eikä tekemään perusteellista oikeudellista luonnehdintaa kyseisistä rikkomisista, kunhan komissio selvästi mainitsee epäilyt, jotka se aikoo selvittää. Koska tietojen tarpeellisuutta on kuitenkin arvioitava suhteessa tietojensaantipyynnössä mainittuun tarkoitukseen, tämä tarkoitus on ilmoitettava riittävän täsmällisesti, sillä ellei näin tehdä, ei ole mahdollista määrittää, onko kyseinen tieto tarpeellinen, eikä unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa.

Tältä osin on totta, että tietojensaantipyyntöä on pidettävä väitetiedoksiantoa edeltävässä tutkintavaiheessa tavallisesti käytettävänä tutkintatoimenpiteenä ja sen tarkoituksena on ainoastaan mahdollistaa se, että komissio saa kerättyä tarvittavat tiedot ja asiakirjat tarkastaakseen tietyn tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen olemassaolon ja ulottuvuuden. Lisäksi on niin, että vaikka tarkastuspäätösten osalta on todettu, että vaikka komission on ilmoitettava mahdollisimman täsmällisesti etsinnän kohde ja seikat, joihin tarkastus kohdistuu, ei sitä vastoin ole välttämätöntä, että tarkastuspäätöksessä rajataan täsmällisesti kyseiset markkinat tai tehdään tarkka oikeudellinen luonnehdinta epäillyistä kilpailusääntöjen rikkomisista tai ilmoitetaan ajanjakso, jonka kuluessa kilpailusääntöjä on rikottu, tätä päätelmää on perusteltu sillä, että tarkastukset tehdään tutkinnan alussa aikana, jona komissiolla ei vielä ole täsmällisiä tietoja hallussaan. Erittäin lyhyet, epätäsmälliset ja yleisluonteiset sekä tietyiltä osin moniselitteiset perustelut eivät kuitenkaan voi täyttää asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdassa säädettyjä perusteluja koskevia vaatimuksia, jotta tietojensaantipyyntöä voitaisiin pitää perusteltuna tilanteessa, jossa tällainen pyyntö esitetään yli kaksi vuotta ensimmäisten tarkastusten jälkeen, kun komissio oli jo osoittanut useita kuukausia menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen jälkeen lukuisia tietojensaantipyyntöjä yrityksille, joiden epäiltiin osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen.

(ks. 17, 19–21, 24 ja 37–39 kohta)