Language of document : ECLI:EU:C:2012:213

Asia C‑443/09

Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura (CCIAA) di Cosenza

vastaan

Grillo Star Srl

(Tribunale di Cosenzan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 2008/7/EY – Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot – 5 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 6 artiklan 1 kohdan e alakohta – Soveltamisala – Paikallisille kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareille maksettava vuosimaksu

Tuomion tiivistelmä

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – SEUT 267 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin – Käsite – Tuomioistuin, joka antaa ratkaisun tuomiovaltaa käyttäen

(SEUT 267 artikla)

2.        Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot – Toimenpiteet, jotka eivät kuulu välillisen verotuksen piiriin

(Neuvoston direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.        Arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytävä elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa kyseisen elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus. Kansalliset tuomioistuimet voivat lisäksi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaava tuomari täyttää nämä edellytykset, koska hänen tehtävänään on antaa ratkaisu tuomiovaltaa käyttäen oikeusriidan ratkaisemiseksi kontradiktorisessa menettelyssä.

Konkurssiasioista vastaavan tuomarin tehtävänä on konkurssissa olevan yhtiön pesänhoitajan konkurssiin asetetun yhtiön veloista laatiman luonnoksen perusteella ja velkojien hakemuksesta ratkaista, mitkä saatavat hyväksytään velallisen veloiksi. Sekä pesänhoitaja että muut asianosaiset voivat riitauttaa konkurssiasioista vastaavan tuomarin johtamassa menettelyssä hakemuksen, jonka velkoja on esittänyt kyseiselle tuomarille saatavan sisällyttämiseksi velallisen velkoihin. Konkurssiasioista vastaavan tuomarin päätöksellä, jolla kieltäydytään kirjaamasta saatavaa velallisen velkoihin, on sitovia oikeusvaikutuksia, mikäli sitä ei riitauteta. Sekä pesänhoitaja että velkojat voivat lisäksi esittää kirjallisia ja suullisia huomautuksia konkurssiasioista vastaavan tuomarin johtamassa menettelyssä.

(ks. 20, 21 ja 23–25 kohta)

2.        Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista annetun direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä maksulle, jota kaikkien yritysten on maksettava vuosittain kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareiden ylläpitämään yritysrekisteriin kirjaamisesta, vaikka tällä kirjaamisella on pääomayhtiöille konstitutiivinen vaikutus ja vaikka maksua peritään pääomayhtiöiltä myös ajalta, jolloin ne toteuttavat ainoastaan yritystoiminnan harjoittamiseen liittyviä valmistelevia toimia.

Tällaisen vuosimaksun osalta verotettavana tapahtumana ei ole yrityksen omistavan yhtiön tai oikeushenkilön rekisteröinti, vaan yrityksen itsensä rekisteröinti. Kyse on maksusta, jota kannetaan kaikilta voittoa tavoittelevilta yksiköiltä niiden liikevaihdon perusteella. Tällainen maksu on riippumaton yrityksen omistavan yksikön oikeudellisesta muodosta, koska sitä kannetaan sekä direktiivin 2008/7 2 artiklassa tarkoitetun pääomayhtiön muodossa toimivilta yrityksiltä että muussa oikeudellisessa muodossa toimivilta yrityksiltä ja erityisesti yrityksiltä, jotka ovat välittömästi luonnollisten henkilöiden omistuksessa tai hallinnoitavina. Vuosimaksun kantaminen suhteessa kyseessä olevien yritysten liikevaihdon suuruuteen tekee lisäksi mahdottomaksi sen, että vuosimaksun maksaminen merkitsisi kalliimpaa muodollisuutta pääomayhtiön oikeudellisessa muodossa toimivalle yritykselle kuin muussa oikeudellisessa muodossa perustetulle yritykselle. Näin ollen tällainen vuosimaksu ei liity niihin muodollisuuksiin, joita pääomayhtiöiltä voidaan edellyttää niiden oikeudellisen muodon vuoksi.

(ks. 34–37 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)