Language of document :

Valitus, jonka Landeskreditbank Baden-Württemberg - Förderbank on tehnyt 26.7.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-122/15, Landeskreditbank Baden-Württemberg - Förderbank v. Euroopan keskuspankki, 16.5.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-450/17 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Landeskreditbank Baden-Württemberg - Förderbank (edustajat: asianajajat A. Glos, T. Lübbig ja M. Benzing)

Muut osapuolet: Euroopan keskuspankki (EKP), Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen 16.7.2017 asiassa T-122/15 antama tuomio on kumottava;

EKP:n 5.1.2015 tekemä päätös (ECB/SSM/15/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/3), jolla pysytettiin voimassa EKP:n 1.9.2014 tekemän päätöksen (ECB/SSM/14/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/1) vaikutukset, on todettava pätemättömäksi;

Toissijaisesti vaaditaan, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen;

EKP on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Asetuksen N:o 1024/20131 6 artiklan 4 kohtaa ja YVM-kehysasetuksen2 70 artiklaa tulkittaessa ja sovellettaessa on rikottu unionin oikeutta

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohtaa, kun tätä luetaan yhdessä YVM-kehysasetuksen 70 artiklan 1 kohdan kanssa. Se on virheellisesti päätynyt toteamaan, että sellaiset ”erityiset olosuhteet”, joiden on johdettava siihen, että jokin yhteisö luokitellaan vähemmän merkittäväksi, ovat olemassa vain silloin, jos kansallisten viranomaisten välittömällä valvonnalla mahdollistetaan YVM-kehysasetuksella olevien tavoitteiden toteuttaminen paremmin kuin EKP:n välittömällä valvonnalla. Unionin yleinen tuomioistuin perustaa tulkintansa pelkästään YVM-kehysasetuksen englanninkieliseen versioon ja loukkaa periaatetta, jonka mukaan kaikki kieliversiot ovat samalla tavoin oikeudellisesti sitovia. Unionin yleinen tuomioistuin tulkinnut säännöksiä virheellisesti, kun se on ollut ottamatta huomioon toimivaltaan sovellettavan suhteellisuusperiaatteen kaltaisen ylemmänasteisen säännön. Se on virheellisesti sivuuttanut ilmeisen virheen, jonka EKP oli tehnyt tilannetta arvioidessaan, eikä se ole sen enempää kuin aiemmin EKP:kään tutkinut, oliko valittaja esille tuomiensa erityisten ja tosiasiallisten olosuhteiden vuoksi luokiteltava vähemmän merkitykselliseksi yhteisöksi asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdassa, kun tätä luetaan yhdessä YVM-kehysasetuksen 70 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettujen ”erityisten olosuhteiden” vuoksi. Unionin yleinen tuomioistuin rikkoo näin velvollisuuttaan tutkia perinpohjaisesti riidanalaisessa päätöksessä tehdyt arviointivirheet.

Toinen valitusperuste: riidanalaista päätöstä on vääristelty ja esitettyjä perusteluja on arvioitu virheellisesti

Unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt riidanalaisen päätöksen perusteluja ja korvannut EKP:n esittämän arvioinnin omallaan. Koska se on vääristellyt riidanalaisen päätöksen sisältöä, se on sivuuttanut sen, ettei EKP ollut noudattanut perusteluvelvollisuudelle unionin oikeudessa asetettuja vaatimuksia. Riidanalaisen päätöksen perustelut eivät olleet johdonmukaisia, ja tällaisina ne olivat ristiriitaisia.

Kolmas valitusperuste: unionin yleisen tuomioistuimen menettely ei ole ollut sääntöjenmukaista, kun se on tuonut esille menettelyyn liittymättömiä näkökohtia.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla loukataan valittajan oikeutta tulla kuulluksi ja kontradiktorisen menettelyn periaatetta. Tuomion perusteluista nousee esiin sellaisia päätöksenteon kannalta olennaisia seikkoja, joista ei valittajan mukaan ole ollenkaan keskusteltu oikeuskäsittelyn aikana.

____________

1 Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL L 287, s. 63).

2 Kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) 16.4.2014 annettu Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014 (EUVL L 141, s. 1).