Valitus, jonka Oleksandr Viktorovytš Janukovytš on tehnyt 23.11.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu yhdeksäs jaosto) asiassa T-348/14, Janukovytš v. neuvosto, 15.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-599/16 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Oleksandr Viktorovytš Janukovytš (edustaja: T. Beazley, QC)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu yhdeksäs jaosto) 15.9.2016 asiassa T-348/14 antaman tuomion valituksessa täsmennetyin osin eli tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohdan

hyväksyy valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vaatimuksen jäljempänä täsmennetyin tavoin eli

kumoaa päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 29.1.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/143¹ (toinen muuttamispäätös)

kumoaa päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/364² ja

kumoaa asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357³

siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat valittajaa ja

velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan valituksesta ja mukauttamiskirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se päätteli, että neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna toisella muuttamispäätöksellä, 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvä luetteloon merkitsemisperuste on yhteensopiva yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden kanssa, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa. Unionin yleinen tuomioistuin ei huomioinut, että väitettyjen valtion varojen väärinkäyttöjen on vähintäänkin oltava syytetoimien tai muiden tuomioistuinmenettelyjen kohteena asianomaisessa maassa olosuhteissa, joissa – kuten tässä asiassa – on luotettavia todisteita siitä, että asianomaisessa maassa ei ole johdonmukaista ja riittävää näyttöä ihmisoikeuksien perusperiaatteiden tai oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se 1) ei päätellyt, että oli luotettavia todisteita siitä, että Ukrainalla ei ole johdonmukaista ja riittävää näyttöä ihmisoikeuksien tai oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta ja 2) kuvasi eräitä Ukrainan viranomaisia, joiden todisteisiin Euroopan unionin neuvosto nojautui, ilmaisulla ”korkeat lainkäyttöviranomaiset”. Unionin yleinen tuomioistuin teki myös virheen, kun se ei esittänyt mitään syitä 1) ja 2) kohdan näkemystensä osalta.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, 1) kun se päätteli, että valittajan nimen sisällyttäminen luetteloon Ukrainan viranomaisten 30.12.2014 päivätyn kirjeen perusteella on merkitsemisperusteiden mukainen ja 2) kun se päätteli, että neuvosto ei ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä kantajan luetteloon sisällyttämisen osalta.

____________

¹ Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 29.1.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16).

² Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/264 (EUVL 2015, L 62, s. 25).

³ Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1).