UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)

17 päivänä helmikuuta 2011 (*)

Televisiolähetykset – Direktiivin 89/552/ETY 3 a artikla – Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat kyseisessä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia – Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut – Päätös, jolla toimenpiteet todetaan yhteisön oikeuden mukaisiksi – Perusteleminen – EY 49 ja EY 86 artikla – Omaisuudensuoja

Asiassa T‑55/08,

Union des associations européennes de football (UEFA), kotipaikka Nyon (Sveitsi), edustajinaan solicitor A. Bell, solicitor K. Learoyd, D. Anderson, QC, ja solicitor B. Keane,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Benyon ja E. Montaguti, avustajinaan J. Flynn, QC, ja barrister M. Lester,

vastaajana,

jota tukevat

Belgian kuningaskunta, asiamiehenään C. Pochet, avustajanaan asianajaja J. Stuyck,

ja

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään aluksi S. Behzadi-Spencer ja V. Jackson sekä sittemmin Behzadi-Spencer ja L. Seeboruth, avustajinaan barrister T. de la Mare ja barrister B. Kennelly,

väliintulijoina,

jossa on kyse televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 3 a artiklan 1 kohdan nojalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta yhteisön lainsäädännön kanssa 16.10.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/730/EY (EUVL L 295, s. 12) osittaista kumoamista koskevasta vaatimuksesta,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Truchot ja J. Schwarcz,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Pocheć,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.2.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        EY 49 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa.”

2        EY 86 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltiot eivät toteuta eivätkä pidä voimassa mitään toimenpidettä, joka koskee julkisia yrityksiä taikka yrityksiä, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia ja joka on ristiriidassa tämän sopimuksen, etenkin – – [EY] 12 ja [EY] 81–[EY] 89 artiklan määräysten kanssa.”

3        Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23) 3 a artiklassa, sellaisena kuin se on lisättynä [direktiivin 89/552] muuttamisesta 30.6.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (EYVL L 202, s. 60), säädetään seuraavaa:

”1.      Jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa yhteisön lainsäädännön mukaisesti toimenpiteitä varmistaakseen, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä yksinoikeudella tapahtumia, joilla kyseinen jäsenvaltio katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä siten, että estetään merkittävää osaa jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta näitä tapahtumia suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta. Jos näin tapahtuu, kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo sellaisista kansallisista tai muista kuin kansallisista tapahtumista, joilla se katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä. Näin menetellessään jäsenvaltion on toimittava selkeästi ja avoimesti sekä hyvissä ajoin. Sen on myös määritettävä, onko ohjelma näistä tapahtumista lähetettävä kokonaan tai osittain suorana lähetyksenä vai kokonaan tai osittain nauhoitettuna lähetyksenä, jos se on tarpeen tai asianmukaista yleisen edun mukaisista käytännön syistä.

2.      Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä 1 kohdan nojalla toteutetuista tai toteutettavista toimenpiteistä. Komissio varmistaa kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta, että toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ja ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille. Komissio pyytää lausunnon 23 a artiklan nojalla perustetulta komitealta. Se julkaisee toteutetut toimenpiteet viipymättä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja vähintään kerran vuodessa vahvistetun luettelon jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä.

3.      Jäsenvaltioiden on lainsäädäntönsä puitteissa asianmukaisin keinoin varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät käytä tämän direktiivin julkaisemisen jälkeen hankkimiaan yksinoikeuksia tavalla, joka estää merkittävää osaa toisen jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta tapahtumia, jotka toinen jäsenvaltio on määritellyt edeltävissä kohdissa tarkoitetulla tavalla, kokonaan tai osittain suorana lähetyksenä tai, jos on tarpeen tai asianmukaista yleisen edun mukaisista käytännön syistä, kokonaan tai osittain nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta [siten kuin] tässä toisessa jäsenvaltiossa on määritelty 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”

4        Direktiivin 97/36 johdanto-osan 18–22 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”(18) on tärkeää, että jäsenvaltiot voisivat toteuttaa toimenpiteitä suojatakseen tiedonsaantioikeuden ja taatakseen televisiolähetysten laajan saatavuuden yleisölle, kun on kyse kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, kuten olympialaiset, jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ja jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut; tätä tarkoitusta varten jäsenvaltiot varaavat itselleen oikeuden toteuttaa yhteisön oikeuden mukaisia toimenpiteitä säännelläkseen lainkäyttövaltaansa kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien käyttämiä yksinoikeuksia tällaisten tapahtumien osalta;

(19)      on tarpeen toteuttaa järjestelyjä yhteisön puitteissa mahdollisen oikeudellisen epävarmuuden ja markkinoiden vääristymisen välttämiseksi sekä televisiopalvelujen vapaan liikkuvuuden yhteensovittamiseksi oikeutettua yleistä etua suojaavien kansallisten toimenpiteiden mahdollisen kiertämisen estämisen tarpeen kanssa;

(20)      tässä direktiivissä on asianmukaista säätää erityisesti siitä, miten lähetystoiminnan harjoittajien on käytettävä yksinoikeuksia, jotka ne ovat voineet hankkia yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviin tapahtumiin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka lainkäyttövaltaan lähetystoiminnan harjoittajat kuuluvat; – –

(21)      tässä direktiivissä ’yhteiskunnallisesti erityisen merkittävillä’ tapahtumilla tarkoitetaan tapahtumia, jotka täyttävät tietyt vaatimukset eli ovat ainutlaatuisia tapahtumia ja jotka kiinnostavat suurta yleisöä Euroopan unionissa tai tietyssä jäsenvaltiossa tai tietyn jäsenvaltion merkittävässä osassa ja jotka järjestetään ennakkoon ja joiden järjestäjällä on laillinen oikeus myydä tapahtuman lähetysoikeudet;

(22)      tässä direktiivissä ’maksuttomalla televisiolla’ tarkoitetaan sellaisten ohjelmien lähettämistä joko julkisella tai kaupallisella kanavalla, joita yleisö voi seurata ilman erillistä lisämaksua jäsenvaltioissa yleisesti käytettävien lähetystoiminnan rahoitusmuotojen lisäksi (kuten lupamaksu ja/tai kaapelitelevisioverkon perustilausmaksu).”

 Asian tausta ja riidanalainen päätös

5        Kantaja eli Union des associations européennes de football (UEFA) on eurooppalaista jalkapalloilua johtava elin. Sen ensisijaisena tehtävänä on valvoa eurooppalaisen jalkapalloilun kehittymistä, ja se järjestää tiettyjä kansainvälisiä jalkapallokilpailuja, joihin kuuluu kerran neljässä vuodessa järjestettävä jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen lopputurnaus (jäljempänä EURO), johon osallistuu 16 maajoukkuetta, jotka pelaavat lopputurnauksessa yhteensä 31 ottelua. UEFA voi edistää eurooppalaisen jalkapalloilun kehittymistä nimenomaan näihin kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien myynnistä saatavilla tuloilla. Tässä yhteydessä UEFA väittää, että 64 prosenttia EUROon liittyvien kaupallisten oikeuksien myynnistä saatavista tuloista perustuu otteluiden televisiointioikeuksien luovuttamiseen.

6        Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuri-, viestintä- ja urheiluministeri (jäljempänä ministeri) vahvisti 25.6.1998 tekemällään päätöksellä vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain (Broadcasting Act 1996) IV osan perusteella luettelon Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, joihin EURO kuului.

7        Ennen kyseisen luettelon vahvistamista ministeri järjesti heinäkuussa 1997 kuulemisen, jonka yhteydessä kuultiin 42:ta erilaista elintä kriteereistä, joiden mukaan eri tapahtumien yhteiskunnallista merkitystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli tarkoitus arvioida. Kyseisen menettelyn seurauksena vahvistettiin kulttuuri-, viestintä- ja urheiluministerin marraskuussa 1997 päivätyssä asiakirjassa oleva luettelo kriteereistä, joita ministeri soveltaisi vahvistaessaan luetteloa Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista. Kyseisen asiakirjan mukaan tapahtuma voidaan sisällyttää luetteloon muun muassa, jos se herättää erityistä valtakunnallista kiinnostusta ja sillä on merkitystä muillekin kuin niille, jotka säännöllisesti seuraavat kyseessä olevaa urheilulajia. Saman asiakirjan mukaan tällä tavalla voidaan luokitella kansallinen tai kansainvälinen urheilutapahtuma, joka on merkittävä tai johon maajoukkue tai Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavat urheilijat osallistuvat. Kyseiset kriteerit täyttävistä tapahtumista parhaat mahdollisuudet tulla sisällytetyiksi luetteloon on tapahtumilla, jotka kiinnostavat lukuisia televisionkatsojia tai jotka lähetetään perinteisesti suorana lähetyksenä maksuttomilla televisiokanavilla. Ministeri ottaa lisäksi arvioinnissaan huomioon muita tekijöitä, jotka liittyvät asianomaiselle urheilulajille aiheutuviin seurauksiin; näitä ovat muun muassa mahdollisuus esittää tapahtuma suorana lähetyksenä kokonaisuudessaan, vaikutus kyseisen urheilulajin tuloihin, seuraukset lähetysmarkkinoille sekä sellaisten seikkojen olemassaolo, joilla taataan mahdollisuus seurata tapahtumaa nauhoitettujen televisio- tai radiolähetysten kautta.

8        Tämän jälkeen ministeri käynnisti vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain 97 §:n mukaisesti kuulemismenettelyn luetteloon sisällytettävistä nimenomaisista tapahtumista. Kuulemisen yhteydessä ministeriö pyysi lausuntoa useilta asianomaisilta elimiltä ja toimijoilta sekä UEFAn kaltaisilta televisiointioikeuksien haltijoilta. Lisäksi ministerin perustama neuvoa-antava komitea, nimeltä ”Advisory Group on listed events” (luetteloon sisällytettäviä tapahtumia käsittelevä neuvoa-antava ryhmä) antoi lausuntonsa luetteloon sisällytettävistä tapahtumista ja ehdotti EUROn osalta siihen sisällytettäviksi loppuottelun, välieräottelut sekä ottelut, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkueet osallistuvat.

9        Vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2000 televisiolähetysasetuksella (Television Broadcasting Regulations 2000), 98 §:n mukaan lähetystoiminnan harjoittajat on jaettu kahteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat, jotka tarjoavat maksuttoman palvelun, jonka voi lisäksi vastaanottaa vähintään 95 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan asukkaista. Toiseen luokkaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä.

10      Vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2000 televisiolähetysasetuksella, 101 §:n mukaan jompaankumpaan luokkaan kuuluva televisio-ohjelmapalvelun toimittaja saa lähettää suorana lähetyksenä luetteloidun tapahtuman tai sen osan ainoastaan, jos jokin toiseen luokkaan kuuluva tarjoaja on hankkinut oikeuden lähettää suorana lähetyksenä koko tapahtuman tai saman tapahtuman kyseisen osan samalla tai olennaisesti samalla alueella. Jos kyseinen edellytys ei täyty, lähetystoiminnan harjoittajan, joka haluaa lähettää suorana lähetyksenä koko kyseessä olevan tapahtuman tai sen osan, on saatava ennalta viestintäviraston (Office of Communications) lupa.

11      Urheilutapahtumia sekä muita luetteloituja ja nimettyjä tapahtumia koskevien ohjeiden (Code on sports and other listed and designated events), sellaisina kuin ne olivat voimassa vuonna 2000, 3 kohdan mukaan yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon sisällytetyt tapahtumat on jaettu kahteen ryhmään. A-ryhmään kuuluvat tapahtumat, joiden suora lähettäminen yksinoikeudella on kielletty, elleivät tietyt edellytykset täyty. B-ryhmään kuuluvat tapahtumat, joiden suora lähettäminen yksinoikeudella on kielletty, ellei nauhoitettuja lähetyksiä ole mahdollistettu riittävällä tavalla.

12      Urheilutapahtumia sekä muita luetteloituja ja nimettyjä tapahtumia koskevien ohjeiden 13 kohdan mukaan viestintäviraston lupa voidaan myöntää luettelon A-ryhmään kuuluville tapahtumille, joihin EURO kuuluu, jos niihin liittyviä lähetysoikeuksia on tarjottu avoimesti tasapuolisilla ja kohtuullisilla ehdoilla kaikille lähetystoiminnan harjoittajille eikä toiseen ryhmään kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja ole ilmaissut kiinnostustaan niiden ostamiseen.

13      Yhdistynyt kuningaskunta toimitti 25.9.1998 päivätyllä kirjeellä Euroopan yhteisöjen komissiolle direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan perusteella ministerin laatiman tapahtumaluettelon. Yhdistyneen kuningaskunnan ja komission välisen kirjeenvaihdon sekä 5.5.2000 annetun toimenpiteitä koskevan uuden ilmoituksen jälkeen komission koulutus- ja kulttuuriasioiden pääosaston (PO) pääjohtaja ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 28.7.2000 päivätyllä kirjeellä, ettei komissio vastusta kyseisen jäsenvaltion ilmoittamia toimenpiteitä, jotka näin ollen julkaistaisiin lähiaikoina Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi asiassa T-33/01, Infront WM vastaan komissio, 15.12.2005 antamallaan tuomiolla (Kok., s. II-5897) 28.7.2000 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen sillä perusteella, että kyseinen päätös oli EY 249 artiklassa tarkoitettu päätös, joka komission jäsenten kollegion olisi itse pitänyt tehdä (em. asia Infront WM v. komissio, tuomion 178 kohta).

15      Komissio teki edellä 14 kohdassa mainitussa asiassa Infront WM vastaan komissio annetun tuomion johdosta 16.10.2007 päätöksen 2007/730/EY [direktiivin 89/552] 3 a artiklan 1 kohdan nojalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta yhteisön lainsäädännön kanssa (EUVL L 295, s. 12; jäljempänä riidanalainen päätös).

16      Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

”1 artikla

Yhdistyneen kuningaskunnan direktiivin [89/552] 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamat ja komissiolle 5 päivänä toukokuuta 2000 ilmoittamat toimenpiteet, sellaisina kuin ne on julkaistu 18 päivänä marraskuuta 2000 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä C 328, ovat yhteensopivia yhteisön lainsäädännön kanssa.

2 artikla

Kyseiset toimenpiteet, sellaisina kuin ne on vahvistettu tämän päätöksen liitteessä, julkaistaan direktiivin [89/552] 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

17      Riidanalaista päätöstä on perusteltu sen johdanto-osassa muun muassa seuraavilla perustelukappaleilla:

”(4)      Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteisiin kuuluva yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien luettelo oli laadittu selkeällä ja läpinäkyvällä tavalla, ja [kyseisessä jäsenvaltiossa] oli toteutettu laajamittainen kuuleminen.

(5)      Komissio katsoi, että Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittamissa toimenpiteissä luetellut tapahtumat täyttivät vähintään kaksi seuraavista, tapahtuman yhteiskunnallista merkitystä luotettavalla tavalla ilmentävistä kriteereistä: i) erityinen kaikupohja asianomaisessa jäsenvaltiossa ja merkitys muillekin kuin niille, jotka säännöllisesti seuraavat kyseistä urheilulajia tai tapahtumaa, ii) yleisesti tunnustettu erityinen kulttuurinen merkitys asianomaisen jäsenvaltion väestölle kulttuuri-identiteetin muokkaajana, iii) maajoukkueen osallistuminen kyseiseen tapahtumaan merkittävän kansainvälisen kilpailun tai turnauksen yhteydessä ja iv) tapahtuma on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla, ja sillä on ollut suuret katsojamäärät.

(6)      Monet Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittamissa toimenpiteissä luetellut tapahtumat, kuten kesä- ja talviolympialaiset, jalkapallon maailmanmestaruuskisojen loppuottelu ja jalkapalloilun EM-lopputurnaus ovat direktiivin [97/36] johdanto-osan 18 [perustelu]kappaleessa tarkoitettuja yhteiskunnallisesti merkittäviä tapahtumia. Näillä tapahtumilla on kokonaisuudessaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa erityinen kaikupohja, koska ne ovat erityisen suosittuja suuren yleisön (osallistujien kansallisuudesta riippumatta) eivätkä pelkästään urheilutapahtumia yleensä seuraavien keskuudessa.

– –

(18)      Luetellut tapahtumat, mukaan luettuina sellaiset, joita voidaan pitää kokonaisuutena eikä yksittäisten tapahtumien sarjana, on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla, ja niillä on ollut runsaasti katsojia. – –

(19)      Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet vaikuttavat oikeasuhteisilta ja oikeuttavat poikkeamaan EY:n perustamissopimuksessa määrätystä palvelujen tarjoamisen perusvapaudesta, koska kyseessä on yleisen edun mukainen pakottava syy eli tässä tapauksessa yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisiolähetysten yleisestä saatavuudesta huolehtiminen.

(20)      Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet ovat EY:n [perustamissopimuksen] kilpailusääntöjen mukaisia, koska lueteltujen tapahtumien televisiointiin kelpuutettavien lähetystoiminnan harjoittajien määritelmä perustuu objektiivisiin kriteereihin, jotka mahdollistavat tosiasiallisen ja potentiaalisen kilpailun näihin tapahtumiin liittyvien lähetysoikeuksien hankinnassa. Lisäksi lueteltujen tapahtumien määrä ei ole sellainen, että se voisi vääristää kilpailua maksuttomien ja maksullisten televisiolähetysten tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

(21)      Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteiden oikeasuhteisuutta lisää se, että osasta lueteltuja tapahtumia edellytetään vain riittäviä jälkilähetyksiä.

– –

(24)      [Asiassa Infront WM v. komissio annetusta] tuomiosta seuraa, että ilmoitus siitä, että direktiivin [89/552] 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteutetut toimenpiteet ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia, muodostaa päätöksen, minkä vuoksi komission on tehtävä kyseinen päätös. Siksi on tarpeen ilmoittaa tällä päätöksellä, että Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittamat toimenpiteet ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia. Direktiivin [89/552] 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti toimenpiteet, sellaisina kuin ne on vahvistettu tämän päätöksen liitteessä, on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

18      UEFA nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.2.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä.

19      UEFA pyysi myös unionin yleistä tuomioistuinta prosessinjohtotoimina kehottamaan komissiota toimittamaan useita asiakirjoja, joista sen mukaan on apua kirjallisen käsittelyn tehokkaan etenemisen, riidanalaisten kysymysten selventämisen ja unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvan tuomioistuinvalvonnan harjoittamisen kannalta.

20      Yhdistynyt kuningaskunta ja Belgian kuningaskunta pyysivät 11. ja 16.6.2008 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamillaan asiakirjoilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

21      Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemukset 29.9.2008 antamallaan määräyksellä. Väliintulijat toimittivat kirjelmänsä ja UEFA niitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.

22      Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti prosessinjohtotoimina kirjallisesti yhden kysymyksen UEFAlle ja kaksi kysymystä komissiolle. Näihin kysymyksiin vastattiin asetetussa määräajassa.

23      UEFA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä hyväksytään yhteisön oikeuden nojalla EUROn sisällyttäminen kokonaisuudessaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliseen luetteloon

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa UEFAn korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25      Belgian kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta vaativat unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kanteen.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

26      Belgian kuningaskunta väittää, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että riidanalainen päätös ei koske UEFAa erikseen eikä suoraan ja että unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan kansallisten toimenpiteiden laillisuutta. UEFA ei myöskään ole nostanut kansallisissa tuomioistuimissa kannetta Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamista toimenpiteistä, joten sen kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa on nostettu määräajan päättymisen jälkeen, koska riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen ei vaikuta kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön pätevyyteen.

27      UEFA katsoo, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan ja erikseen.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

28      Belgian kuningaskunnan esittämät tutkimatta jättämisen perusteet koskevat ehdottomia kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, koska niiden yhteydessä kyseenalaistetaan UEFAn asiavaltuus, kanteen nostamisen määräaika ja unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta. Unionin yleisen tuomioistuimen on siis tutkittava kyseiset oikeudenkäyntiväitteet omasta aloitteestaan, vaikka Belgian kuningaskunnalla ei väliintulijana ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljännen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohdan mukaan oikeutta niitä esittää, koska komissio ei ole riitauttanut kanteen tutkittavaksi ottamista (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok., s. I‑1125, 21–23 kohta).

29      Siitä, koskeeko riidanalainen päätös UEFAa suoraan, on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että riidanalaisen päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella yhteisön toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. asia C-125/06 P, komissio v. Infront WM, tuomio 13.3.2008, Kok., s. I-1451, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain 101 §:ssä (ks. edellä 10 kohta) säädetään tästä, että yksikään edellä 9 kohdassa kuvattuihin luokkiin kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja ei saa lähettää suorana lähetyksenä yksinoikeudella Yhdistyneen kuningaskunnan luetteloon sisällytettyä tapahtumaa. Viestintävirasto voi antaa oikeudet saaneelle lähetystoiminnan harjoittajalle luvan kyseisen lähetyksen lähettämiseen suorana ja yksinoikeudella ainoastaan, jos yksikään toiseen näistä luokista kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja ei ole ilmaissut kiinnostustaan hankkia kyseisen tapahtuman lähetysoikeuksia ja jos muut edellä 12 kohdassa mainitut edellytykset ovat täyttyneet.

31      Kyseisestä lainsäädännöstä seuraa, että EUROn, jonka direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu järjestäjä UEFA on, lähetysoikeuksien luovuttamisella Yhdistyneen kuningaskunnan lainkäyttövaltaan kuuluville lähetystoiminnan harjoittajille niin, että muilta saman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilta lähetystoiminnan harjoittajilta, jotka ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita niiden hankkimisesta, otetaan pois mahdollisuus lähettää kyseinen tapahtuma kokonaan tai osittain kyseisessä valtiossa, ei ole tällaisesta yksinoikeuslausekkeesta tavallisesti aiheutuvia oikeusvaikutuksia.

32      Vaikka on totta, että kyseiset oikeudelliset seuraukset perustuvat Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön eivätkä riidanalaiseen päätökseen, riidanalaisella päätöksellä direktiivin 89/552 3 a artiklan perusteella käynnistetyllä vastavuoroista tunnustamista koskevalla menettelyllä luodaan kuitenkin jäsenvaltioille velvollisuus turvata kyseiset seuraukset. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava se, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat noudattavat Yhdistyneessä kuningaskunnassa kyseisen jäsenvaltion luetteloon sisällytettyjen tapahtumien televisiointia koskevia edellytyksiä, sellaisina kuin Yhdistynyt kuningaskunta on ne määritellyt hyväksytyissä ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuissa toimenpiteissään. Velvollisuus saavuttaa tällainen tulos vaikuttaa kuitenkin suoraan sellaisten muiden jäsenvaltioiden kuin Yhdistyneen kuningaskunnan lainkäyttövaltaan kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien oikeusasemaan, jotka haluavat ostaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa alun perin UEFAn hallussa olleita lähetysoikeuksia (ks. vastaavasti edellä 29 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 62 ja 63 kohta).

33      Riidanalaisella päätöksellä käynnistetty vastavuoroista tunnustamista koskeva menettely velvoittaa siis jäsenvaltiot estämään sen, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat panevat täytäntöön edellä 31 kohdassa kuvatun kaltaiset oikeudet, joten UEFA on tilanteessa, jossa sillä alun perin olleisiin oikeuksiin vaikutetaan myös silloin, kun niitä tarjotaan julkisesti lähetystoiminnan harjoittajille, jotka eivät kuulu Yhdistyneen kuningaskunnan vaan jonkin toisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan.

34      Tästä seuraa, että riidanalaisella päätöksellä on välittömiä vaikutuksia UEFAn oikeusasemaan sillä alun perin olleiden oikeuksien osalta eikä sillä jätetä jäsenvaltioille lainkaan harkintavaltaa tavoitellun tuloksen, joka on asetettu automaattisesti ja joka perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön riippumatta niiden erityisten menetelmien sisällöstä, jotka kansalliset viranomaiset ottavat käyttöön kyseisen tuloksen saavuttamiseksi, osalta (ks. vastaavasti edellä 29 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 60 ja 61 kohta).

35      Riidanalainen päätös koskee siis UEFAa suoraan.

36      Siitä, koskeeko riidanalainen päätös UEFAa erikseen, on huomautettava, että päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun se vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (ks. edellä 29 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, etteikö EURO olisi siihen liittyvien lähetysoikeuksien oikeudellisesta luonteesta ja alkuperästä riippumatta direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu tapahtuma siinä mielessä, että sen järjestää ennakkoon kyseisten oikeuksien myymiseen laillisesti oikeutettu järjestäjä, ja etteikö UEFA olisi kyseinen järjestäjä. Tämä tilanne oli voimassa myös riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, joten UEFA oli täysin yksilöitävissä kyseisenä ajankohtana.

38      Riidanalainen päätös koskee siis UEFAa erikseen.

39      Belgian kuningaskunta on väittänyt, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa arvioida kansallisten toimenpiteiden laillisuutta EY 230 artiklan yhteydessä ja että UEFA ei ole riitauttanut Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamia toimenpiteitä kansallisissa tuomioistuimissa; tästä on huomautettava, että UEFA riitauttaa kanteellaan etenkin sen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan laillisuuden, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet on todettu yhteensopiviksi yhteisön lainsäädännön kanssa.

40      Tästä seuraa, että unionin yleistä tuomioistuinta pyydetään nyt käsiteltävässä asiassa tutkimaan kyseisen toteamuksen laillisuus, eikä sillä, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamia toimenpiteitä ole riitautettu kansallisissa tuomioistuimissa, ole millään tavalla vaikutusta kanteen – joka on lisäksi nostettu EY 230 artiklassa määrätyssä määräajassa – tutkittavaksi ottamiseen (ks. vastaavasti edellä 14 kohdassa mainittu asia Infront WM v. komissio, tuomion 109 kohta).

41      Belgian kuningaskunnan väitteet kanteen tutkimatta jättämisestä on näin ollen hylättävä.

 Asiakysymys

42      UEFA esittää kahdeksan kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan rikkomista, toinen perustelujen puuttumista, kolmas direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomista, neljäs perustamissopimuksen kilpailua koskevien määräysten rikkomista, viides perustamissopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten rikkomista, kuudes UEFAn omaisuudensuojan loukkaamista, seitsemäs suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättämistä ja kahdeksas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamatta jättämistä.

43      Ennen kuin ryhdytään tutkimaan UEFAn esittämiä kanneperusteita, on tarkasteltava muutamia yleisiä seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa kyseisten kanneperusteiden perusteltavuutta.

44      Aluksi on huomautettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdalla konkretisoidaan jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus rajoittaa yleistä etua koskevista pakottavista syistä yhteisön primaarioikeudessa vahvistettujen perusvapauksien käyttämistä audiovisuaalisella alalla.

45      Vaikka näet jäsenvaltioiden direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan syrjimättä sekä jäsenvaltion alueelle sijoittautuneisiin että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yrityksiin, kyseiset toimenpiteet voidaan katsoa EY 49 artiklassa tarkoitetuksi palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukseksi, jos ne hyödyttävät tiettyjä jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita yrityksiä (ks. vastaavasti asia C-398/95, SETTG, tuomio 5.6.1997, Kok., s. I‑3091, 16 kohta ja asia C-250/06, United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomio 13.12.2007, Kok., s. I‑11135, 37 ja 38 kohta).

46      Tällaisia perustamissopimuksessa taattuja perusvapauksia voidaan kuitenkin rajoittaa yleistä etua koskevista pakottavista syistä, kunhan rajoituksilla voidaan saavuttaa niillä tavoiteltava päämäärä eivätkä ne mene pidemmälle kuin on tarpeen sen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomion 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Tästä on huomautettava, että sananvapaus, sellaisena kuin sitä suojellaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 10 artiklassa, kuuluu perusoikeuksiin, jotka on turvattu yhteisön oikeusjärjestyksessä, ja se on yleiseen etuun liittyvä pakottava syy, jolla voidaan perustella tällaiset rajoitukset (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomion 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan sananvapaus sisältää lisäksi vapauden vastaanottaa tietoja.

48      Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa huomautetaan, Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet ovat nyt käsiteltävässä asiassa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia. Kuten direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleesta seuraa, direktiivin 89/552 3 a artiklassa tarkoitetuilla toimenpiteillä pyritään kuitenkin suojaamaan tiedonsaantioikeutta ja takaamaan televisiolähetysten laaja saatavuus yleisölle silloin, kun on kyse kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista. Direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleen mukaan tapahtuma on erityisen merkittävä silloin, kun se on ainutlaatuinen, kun se kiinnostaa suurta yleisöä Euroopan unionissa taikka tietyssä jäsenvaltiossa tai tietyn jäsenvaltion merkittävässä osassa ja kun se järjestetään ennakkoon ja sen järjestäjällä on oikeus myydä tapahtuman lähetysoikeudet.

49      Tästä seuraa, että kun direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet koskevat yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia, ne ovat perusteltavissa yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä.

50      Kuten edellä 46 kohdassa on huomautettu, kyseessä olevilla toimenpiteillä on myös voitava varmistaa niillä tavoiteltavan päämäärän saavuttaminen eikä niillä voida mennä pidemmälle kuin on tarpeen sen saavuttamiseksi.

51      Direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleen ulottuvuudesta on lopuksi huomautettava ensinnäkin, kuten komissio korostaa, että direktiivin 89/552 3 a artiklalla, johon kyseisessä perustelukappaleessa viitataan, ei yhdenmukaisteta nimenomaisia tapahtumia, joita jäsenvaltiot voivat pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä. Siitä kyseisen artiklan versiosta poiketen, joka on Euroopan parlamentin tekemässä päätöksessä neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta direktiivin 97/36 antamiseksi (EYVL 1996, C 362, s. 56) ja jossa viitataan nimenomaisesti kesä- ja talviolympialaisiin, jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin ja jalkapallon Euroopan mestaruuskisoihin, kyseisessä säännöksessä ei näet viitata nimenomaisiin tapahtumiin, jotka voidaan sisällyttää kansallisiin luetteloihin.

52      Tästä seuraa, että direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleen ei voida mieltää johtavan siihen, että EUROn sisällyttäminen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien kansalliseen luetteloon olisi automaattisesti yhteensoveltuvaa yhteisön oikeuden kanssa. Kyseisen perustelukappaleen ei sitäkään suuremmalla syyllä voida ymmärtää osoittavan, että EURO voitaisiin aina pätevästi sisällyttää kokonaisuudessaan tällaiseen luetteloon riippumatta siitä, minkälaista kiinnostusta kyseinen kilpailu herättää asianomaisessa jäsenvaltiossa.

53      Kun otetaan huomioon edellä 44–49 kohdassa esitetyt arviot, kyseisessä perustelukappaleessa edellytetään sitä vastoin, että kun jäsenvaltio sisällyttää EUROn ottelut luetteloon, jonka se on päättänyt vahvistaa, sen ei tarvitse esittää komissiolle antamassaan ilmoituksessa erityisiä perusteluja niiden luonteesta yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina.

54      UEFAn esittämien kanneperusteiden perusteltavuutta on arvioitava näiden seikkojen pohjalta.

55      Lopuksi on todettava, että siltä osin kuin UEFA vetoaa toisessa kanneperusteessaan perustelujen puuttumiseen Yhdistyneen kuningaskunnan omaksuman menettelyn selkeyttä ja avoimuutta koskevasta komission arvioinnista unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee kyseistä kanneperustetta ennen kuin se tutkii ensimmäisen kanneperusteen, jossa kyseenalaistetaan kyseisen arvioinnin paikkansapitävyys. Unionin yleinen tuomioistuin tutkii lisäksi viidennen kanneperusteen ennen neljättä kanneperustetta.

 Toinen kanneperuste, joka koskee perustelujen puuttumista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

56      UEFA väittää, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu riittävästi ja että unionin yleinen tuomioistuin ei tästä syystä voi harjoittaa valvontaansa. Koska riidanalaisella päätöksellä rajoitettiin palvelujen tarjoamisen vapautta, kilpailua ja omaisuudensuojaa, sitä olisi pitänyt perustella yksityiskohtaisesti. Riidanalainen päätös ei kuitenkaan sisällä riittäviä perusteluja Yhdistyneessä kuningaskunnassa noudatetun menettelyn selkeydestä ja avoimuudesta tai palvelujen tarjoamisen vapaudesta ja kilpailuoikeudesta.

57      Riidanalaisen päätöksen sanamuodosta näet ilmenee, että komissio ei ole kyseisen päätöksen tekemiseksi ottanut huomioon vuoden 2000 jälkeistä kehitystä, joten sillä ei ole ollut tarpeellisia tietoja voidakseen tehdä vuonna 2007 asianmukaisesti perustellun päätöksen. Vuoden 2000 ja vuoden 2004 EUROn katsojaluvut osoittavat kuitenkin, että ottelut, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei ole osallistunut, ovat kiinnostaneet kyseisessä maassa vain kolmasosaa niiden otteluiden televisionkatsojien määrästä, joihin jokin kyseisen maan maajoukkue on osallistunut. Jättäessään keräämättä tietoja, jotka koskevat olosuhteiden muutoksia sen edellä 14 kohdassa mainitussa asiassa Infront WM vastaan komissio annetun tuomion jälkeen, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan luettelosta oli tehtävä päätös, komissio on UEFAn mukaan loukannut myös hyvän hallinnon periaatetta. Viimeksi mainitussa tuomiossa ei myöskään ole hyväksytty 28.7.2000 päivätyssä kirjeessä esitettyä arviota (ks. edellä 13 ja 14 kohta) Yhdistyneen kuningaskunnan luettelon yhteensoveltuvuudesta yhteisön oikeuden kanssa.

58      Komissio on yksinkertaisesti muuntanut 28.7.2000 päivätyn kirjeen päätökseksi tekemättä seikkaperäisempää arviota kuin se suppea arvio, josta se teki esityksensä unionin yleisessä tuomioistuimessa edellä 14 kohdassa mainitussa asiassa Infront WM vastaan komissio. Seikkaperäisen tutkinnan tekemistä koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen on selvästikin johtanut perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen ja ilmeisiin arviointivirheisiin palvelujen tarjoamisen vapauden ja kilpailuoikeuden osalta.

59      UEFA väittää tässä yhteydessä, että palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta on perusteltu pelkästään vetoamalla yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien saatavuuteen television kautta, mikä on vain viittaus direktiivin 89/552 3 a artiklaan, eikä niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka oikeuttavat kyseisen poikkeuksen yhdestä perustamissopimuksen perustavanlaatuisesta määräyksestä, ole esitetty. Kilpailuoikeudesta UEFA toteaa lisäksi, ettei riidanalaisessa päätöksessä ole edes yritetty määritellä merkityksellisiä markkinoita.

60      UEFA väittää lopuksi, että komission olisi pitänyt perustella erityisesti päätöksensä omaksua erilainen lähestymistapa kuin se, jonka komissio on omaksunut niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sisällyttäneet omiin luetteloihinsa vain tietyt EUROn ottelut.

61      Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

62      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien asianhaarojen perusteella, ja näitä ovat erityisesti toimenpiteen sisältö, esitettyjen perusteluiden luonne sekä intressi, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (asia C-265/97 P, VBA v. Florimex ym., tuomio 30.3.2000, Kok., s. I‑2061, 93 kohta).

63      Lisäksi on huomautettava, että perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimenpiteen aineellista lainmukaisuutta (asia T-112/05, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio 12.12.2007, Kok., s. II-5049, 94 kohta).

64      Komissio on todennut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa siitä, täyttikö Yhdistyneen kuningaskunnan omaksuma menettely selkeyttä ja avoimuutta koskevat vaatimukset, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelo oli laadittu selkeällä ja läpinäkyvällä tavalla ja kyseisessä jäsenvaltiossa oli toteutettu laajamittainen kuuleminen (ks. edellä 17 kohta).

65      Tästä on huomautettava ensinnäkin, että UEFA on itse osallistunut kyseessä olevaan menettelyyn EUROn järjestäjänä ja esittänyt ministerille 23.12.1997 lähetetyssä kirjeessä huomautuksensa kyseisen kilpailun mahdollisesta sisällyttämisestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon.

66      Toiseksi on todettava, että vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia koskevat säännökset on lueteltu riidanalaisen päätöksen liitteessä. Kyseisen lain 97 §:ssä säädetään, että ministeri laatii kyseessä olevan luettelon kuultuaan muun muassa henkilöä, jolta kansallisesti merkittävän tapahtuman, jota ministeri ehdottaa sisällytettäväksi kyseiseen luetteloon, televisiointioikeudet voidaan hankkia.

67      Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen päätöksen 6 ja 18 perustelukappaleen kanssa, seuraa kolmanneksi, että komissio on hyväksynyt EUROn sisällyttämisen Yhdistyneen kuningaskunnan luetteloon sillä perusteella, että kyseisellä kilpailulla on erityinen kaikupohja mainitussa jäsenvaltiossa muillekin kuin niille, jotka yleensä seuraavat urheilutapahtumia televisiosta, ja että se on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja sillä on ollut suuret katsojamäärät. Nämä kriteerit lukeutuvat kuitenkin niihin, jotka ministeri on vahvistanut ennen Yhdistyneen kuningaskunnan luetteloon sisällytettäviä nimenomaisia tapahtumia koskevaa kuulemismenettelyä (ks. edellä 7 ja 8 kohta).

68      Tästä seuraa, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvät tarvittavat tiedot, joiden perusteella UEFA voi ymmärtää syyn, jonka vuoksi komissio päätteli ministerin noudattaman menettelyn olleen selkeä ja avoin, kun otetaan huomioon luetteloon sisällytettävien tapahtumien valinnassa käytetyt kriteerit, valintaa koskeva kuuleminen ja tätä varten toimivaltaisen viranomaisen määritteleminen, ja joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia kyseisen päätelmän paikkansapitävyyden.

69      UEFA vetoaa yleisesti perustelujen puutteellisuuteen myös palvelujen tarjoamisen vapauden ja kilpailuoikeuden aloilla, ja tästä on huomautettava, että komissio on riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 19 ja 20 perustelukappaleessa esittänyt syyt, joiden vuoksi se katsoo, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet ole ristiriidassa kyseisiä aloja koskevien yhteisön oikeuden määräysten ja säännösten kanssa (ks. edellä 17 kohta).

70      Komissio on todennut tästä, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet vaikuttavat oikeasuhteisilta ja oikeuttavat poikkeamaan palvelujen tarjoamisen vapaudesta yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisiolähetysten yleisestä saatavuudesta huolehtimisen kaltaisen yleisen edun mukaisen pakottavan syyn perusteella. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 19 perustelukappaleesta seuraa, että komissio on esittänyt syyt, joiden vuoksi se katsoo, etteivät palveluiden tarjoamisen vapautta koskevat perustamissopimuksen määräykset estä sisällyttämästä EUROa Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon, siten, että UEFA voi ymmärtää ne ja riitauttaa niiden paikkansapitävyyden ja että unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia niiden laillisuuden. Kun otetaan huomioon se, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 5, 6 ja 18 perustelukappaleessa esitetään perustelut, joiden nojalla komissio katsoi EUROn olevan yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä tapahtuma, UEFA – joka on EUROn lähetysoikeuksien alkuperäinen haltija – voi arvioida, onko olemassa sellaisia seikkoja, joilla kyseinen arviointi voidaan kyseenalaistaa, tai osoittaa, että kaikkien kyseisen kilpailun otteluiden sisällyttäminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on mahdollisesti suhteetonta tai muutoin ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

71      Komissio on todennut kilpailuoikeudesta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa, että lähetystoiminnan harjoittajien luokittelemiseksi vahvistetut kriteerit ovat objektiivisia ja että Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet mahdollistavat tosiasiallisen ja potentiaalisen kilpailun kyseisiin tapahtumiin liittyvien lähetysoikeuksien hankinnassa. Komissio on lisäksi katsonut, että luetteloon sisällytettyjen tapahtumien määrä ei ole suhteeton, joten niiden merkitseminen ei johda kilpailun vääristymiseen maksuttomien ja maksullisten televisiolähetysten tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

72      Komissio esittää kyseisessä perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi se katsoo, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet ole ristiriidassa EY 86 artiklan kanssa. Samasta perustelukappaleesta seuraa lisäksi, että komissio esittää kantansa viittaamalla kyseisten tapahtumien lähetysoikeuksien hankinnan markkinoihin sekä maksuttomien ja maksullisten televisiolähetysten tuotantoketjun loppupään markkinoihin. Lisäksi on täsmennettävä, että riidanalaisen päätöksen tarkoituksena ei ole tutkia yritysten käyttäytymisen laillisuutta EY 81 ja EY 82 artiklan kannalta ja tarvittaessa toteuttaa toimenpiteitä näissä samoissa artikloissa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1) perusteella vaan arvioida valtion toimenpiteiden yhteensoveltuvuutta EY 86 artiklan kanssa. Tässä yhteydessä komissiolle EY 253 artiklan perusteella kuuluva perusteluvelvollisuus on täytetty, kun kyseinen toimielin esittää yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kansallista lainsäädäntöä ei voida pitää perustamissopimuksen merkityksellisten sääntöjen kanssa ristiriidassa olevana kilpailunrajoituksena sellaisten yritysten osalta, joille on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia

73      Nämä perustelut käyvät ilmi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 20 perustelukappaleesta, joten UEFAn on mahdollista ymmärtää komission päättely ja riitauttaa sen paikkansapitävyys unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka voi lisäksi harjoittaa valvontaansa tältä osin.

74      UEFA on väittänyt, että komissio ei ole perustellut riidanalaista päätöstä oikeudellisesti riittävällä tavalla sen vuoksi, että se ei ole ottanut huomioon vuoden 2000 jälkeisiä seikkoja tutkiakseen niiden ministerin arvioiden paikkansapitävyyden, joiden johdosta EURO merkittiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon; tästä on todettava, että kyseiset väitteet eivät koske riidanalaisen päätöksen riittävää perustelemista vaan esitettyjen perustelujen paikkansapitävyyttä. Koska komissio on riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 5, 6 ja 18 perustelukappaleessa esittänyt syyt, joiden vuoksi se katsoo, että EURO voitiin pätevästi sisällyttää kyseessä olevaan luetteloon, se, ettei toimielimen arvioinnin tältä osin mahdollisesti mitätöiviä seikkoja ole otettu huomioon – olettaen, että näin on –, vaikuttaisi riidanalaisen päätöksen laillisuuteen sisällön osalta. Kyseiset väitteet tutkitaan siis kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

75      Väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt perustella erityisesti se, että se päätti omaksua erilaisen lähestymistavan kuin se, jonka se on omaksunut niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sisällyttäneet omiin luetteloihinsa vain tietyt EUROn ottelut, on todettava, ettei komissiolla ollut nyt käsiteltävässä asiassa mitään tällaista velvollisuutta.

76      Tässä yhteydessä todettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklalla ei yhdenmukaisteta sitä seikkaa, mitä nimenomaisia tapahtumia jäsenvaltiot voivat pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä (ks. edellä 51 ja 52 kohta), joten useat lähestymistavat EUROn otteluiden sisällyttämiseksi kansalliseen luetteloon voivat olla samalla tavalla yhteensoveltuvia kyseisen säännöksen kanssa.

77      Vaikka EUROn sisällyttäminen kokonaisuudessaan kansalliseen luetteloon on yhteensoveltuvaa yhteisön oikeuden kanssa, mikään ei siis estä sitä, etteikö näin voisi olla myös silloin, kun on kyse yksinomaan tiettyjen kyseisen kilpailun otteluiden sisällyttämisestä luetteloon. Näin ollen se, että komissio on päätöksissään todennut myös muunlaiset lähestymistavat yhteensoveltuviksi yhteisön oikeuden kanssa, ei sellaisenaan ilmaise minkäänlaista ristiriitaa eikä edellytä mitään erityistä perustelua, toisin kuin kantaja väittää.

78      Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan rikkomista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

79      UEFA huomauttaa, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on laadittava luettelo yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista toimimalla selkeästi ja avoimesti sekä hyvissä ajoin. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan tästä ainoastaan, että kyseinen edellytys on täyttynyt ja että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on järjestetty laaja kuuleminen.

80      Tämä kuuleminen ei kuitenkaan ole UEFAn mukaan ollut täydellinen, koska ministeri ei ole asianmukaisesti ottanut huomioon UEFAn tässä yhteydessä esittämiä lausumia. Ministeri on lisäksi jättänyt huomiotta Advisory Group on listed eventsin (ks. edellä 8 kohta) lausunnon, jossa on suositeltu, että ottelut, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkueet eivät osallistu, sisällytetään luettelon B-ryhmään, sekä Office of Fair Tradingin (OFT, Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviranomainen) lausunnon, jossa on ehdotettu, että ottelut sisällytetään yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon yksinomaan silloin, kun ”ylitsepääsemätön yleinen etu” sitä edellyttää. Ministeri ei kuitenkaan ole esittänyt syitä, joiden vuoksi se ei ottanut huomioon näitä lausuntoja, eikä selittänyt, minkä vuoksi kullakin EUROn ottelulla oli katsottava olevan Yhdistyneessä kuningaskunnassa erityistä yhteiskunnallista merkitystä.

81      Myöskään kriteereistä, joiden perusteella lähetystoiminnan harjoittajat jaetaan vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain 98 §:ssä eri luokkiin (ks. edellä 9 kohta), joilla vahvistetaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä asetettuja kilpailunrajoituksia ja joiden vuoksi lähetystoiminnan harjoittajien, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, on käytännössä mahdotonta hankkia yksinoikeudet luetteloon sisällytettyjen tapahtumien televisiolähetyksiin, ei UEFAn mukaan ole järjestetty minkäänlaista kuulemista. Lähetystoiminnan harjoittajien jakaminen luokkiin vaikuttaa lisäksi tapahtuman luetteloimisesta aiheutuvien seurausten laajuuteen.

82      UEFA korostaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole muuttanut yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloa vuoden 1998 jälkeen, vaikka markkinat ovat sen jälkeen muuttuneet tuntuvasti. Vuonna 1997 ja 1998 järjestettyä kuulemista ei siis voida pitää asianmukaisena, jotta komissio olisi voinut tehdä päätöksen lokakuussa 2007.

83      Vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalaki ei UEFAn mukaan täytä direktiivin 89/552 3 a artiklan vaatimuksia, koska siinä ei velvoiteta ministeriä tutkimaan, riittääkö nauhoitettu lähetys suojaamaan erityisen merkittävän tapahtuman televisiolähetyksen saatavuudesta muodostuvaa yleistä etua. Lisäksi menettely, jonka mukaan luettelosta valitaan se luokka, johon kulloinenkin tapahtuma kuuluu, ei ole selkeä eikä avoin. Tässä yhteydessä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 21 perustelukappaleeseen sisältyvä lausuma, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteiden oikeasuhteisuutta lisää se, että osasta luetteloituja tapahtumia edellytetään vain riittäviä jälkilähetyksiä, ei selitä sitä, minkä vuoksi kaikki EUROn ottelut oli kohtuullista ja oikeasuhteista merkitä luettelon A-ryhmään.

84      UEFA väittää, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteillä rajoitetaan 1.10.1996 jälkeen hankittuja yksinoikeuksia, vaikka EURO sisällytettiin kyseisen jäsenvaltion luetteloon vasta 25.6.1998. Komissio ei ole kuitenkaan tutkinut sitä, oliko taannehtivien rajoitusten asettaminen EUROa koskeville oikeuksille laillista, vaikka kyseinen toimi ei näytä yhteensoveltuvalta Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön eikä direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdan kanssa.

85      UEFA korostaa lopuksi sitä, että sen väitteillä kyseenalaistetaan riidanalaisen päätöksen pätevyys siltä osin kuin komissio ei ole päätellyt, että kansallisella tasolla käyty menettely ei ollut selkeä eikä avoin, eikä se, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteitä ole riitautettu kansallisissa tuomioistuimissa, estä sitä esittämästä kyseistä kanneperustetta.

86      Komissio riitauttaa väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

87      Alustavasti on huomautettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa ei esitetä erityisiä seikkoja siitä, millaisia kansallisella tasolla yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimiseksi omaksuttujen menettelyjen on oltava. Kyseisessä säännöksessä jätetään jäsenvaltioille laaja harkintavalta järjestää kyseiset menettelyt niiden vaiheiden, mahdollisen henkilöiden, joita asia koskee, kuulemisen ja hallinnollisten valtuuksien jaon osalta, vaikka siinä täsmennetäänkin, että menettelyjen on oltava kokonaisuudessaan selkeitä ja avoimia.

88      Perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttämiselle kansallisin toimenpitein asetetuilla rajoituksilla, joita on perusteltu yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, on lisäksi voitava varmistaa niillä tavoiteltavan päämäärän saavuttaminen, eivätkä ne saa mennä pidemmälle kuin on tarpeen sen saavuttamiseksi (ks. edellä 46 kohta).

89      Näin ollen myös silloin, kun direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kaltaisilla kansallisilla lainsäädännöillä pyritään suojaamaan oikeutta sananvapauteen (ks. edellä 47–49 kohta), tällaisen politiikan toteuttamiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä johtuvien vaatimusten on joka tapauksessa oltava oikeassa suhteessa mainittuun päämäärään, eikä niiden soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä saa syrjiä toisten jäsenvaltioiden kansalaisia (ks. vastaavasti asia C‑379/87, Groener, tuomio 28.11.1989, Kok., s. 3967, Kok. Ep. X, s. 275, 19 kohta ja asia C‑112/00, Schmidberger, tuomio 12.6.2003, Kok., s. I‑5659, 82 kohta).

90      Menettelyjen, jotka jäsenvaltiot ottavat käyttöön yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimiseksi, on juuri tässä yhteydessä oltava selkeitä ja avoimia sikäli, että niiden on perustuttava objektiivisiin kriteereihin, jotka ovat etukäteen henkilöiden, joita asia koskee, tiedossa, jotta estetään se, että jäsenvaltioilla olevaa harkintavaltaa päättää niiden luetteloihin sisällytettävistä nimenomaisista tapahtumista käytettäisiin mielivaltaisesti (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomion 46 kohta). Vaikka on näet totta, että jonkin tapahtuman sisällyttäminen luetteloon edellyttää direktiivin 89/552 3 a artiklan mukaan sitä, että tapahtuma on yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä, sellaisten erityisten kriteerien vahvistaminen etukäteen, joiden nojalla tätä merkittävyyttä arvioidaan, on olennaista, jotta kansalliset päätökset tehdään avoimesti ja sen harkintavallan puitteissa, joka kansallisilla viranomaisilla on tältä osin (ks. jäljempänä 119 kohta).

91      Vaatimus menettelyn selkeydestä ja avoimuudesta edellyttää myös sitä, että menettelyyn liittyvissä säännöksissä todetaan elin, jolla on toimivalta laatia tapahtumia koskeva luettelo, sekä edellytykset, joiden täyttyessä henkilöt, joita asia koskee, voivat esittää huomautuksensa.

92      Pelkästään sellaisten seikkojen olemassaolo, joilla pyritään mitätöimään kansallisen viranomaisen arviointi tietyn nimenomaisen tapahtuman yhteiskunnallisesta merkittävyydestä, ei koske noudatetun menettelyn selkeyttä eikä avoimuutta vaan kyseisen arvioinnin sisältöä. Samoin on silloin, kun kyseiset seikat muodostuvat neuvoa-antavien elinten, toimivaltaisen viranomaisen yksikköjen tai menettelyyn osallistuneiden asianomaisten henkilöiden esittämistä lausunnoista tai huomautuksista.

93      UEFAn väitteillä siitä, ettei Advisory Group on listed eventsin ja Office of Fair Tradingin suosituksia eikä sen omia huomautuksia ole otettu huomioon, ei siis voida kyseenalaistaa komission arviointia sen menettelyn selkeydestä tai avoimuudesta, jota ministeri on noudattanut Yhdistyneelle kuningaskunnalle yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloa laadittaessa (ks. edellä 6–8 kohta).

94      Direktiivin 89/552 3 a artiklassa vahvistetun selkeyttä ja avoimuutta koskevan vaatimuksen tarkoituksena ei myöskään ole pakottaa toimivaltaista kansallista viranomaista esittämään syitä, joiden vuoksi se ei ole ottanut huomioon sille kuulemismenettelyn kuluessa esitettyjä lausuntoja tai huomautuksia, eikä kyseisellä vaatimuksella ole tällaista vaikutusta. UEFAn väitteillä, joiden mukaan ministeri ja komissio eivät ole esittäneet syitä, joiden vuoksi Advisory Group on listed eventsin lausuntoa ei ole otettu huomioon, ei siis voida osoittaa, että riidanalaisessa päätöksessä olisi tehty virhe siltä osin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan omaksumaa menettelyä on luonnehdittu selkeäksi ja avoimeksi.

95      Tämä arviointi on hyväksyttävä sitäkin suuremmalla syyllä tarkasteltaessa EUROa, joka mainitaan direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa ja jota voidaan kohtuudella pitää yhtenä tapahtumakokonaisuutena pikemmin kuin sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelmana, jotka on jaettu erittäin tärkeisiin otteluihin, muihin kuin erittäin tärkeisiin otteluihin sekä otteluihin, joihin kyseessä oleva maajoukkue osallistuu (ks. jäljempänä 103 kohta).

96      Jos siis henkilö, jota asia koskee, katsoo, että kuulemismenettelyn aikana esitetyissä lausunnoissa tai huomautuksissa on seikkoja, jotka mitätöivät toimivaltaisen viranomaisen lopullisen arvioinnin kyseisen tapahtuman yhteiskunnallisesta merkittävyydestä, hänellä on mahdollisuus ensinnäkin kyseenalaistaa kyseinen arviointi kansallisissa tuomioistuimissa ja toiseksi riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa tämän arvioinnin hyväksymisestä mahdollisesti tehty komission päätös, kuten UEFAkin tekee kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

97      Lisäksi sillä, ettei lähetystoiminnan harjoittajien luokkiin jakamisen kriteereistä ole järjestetty kuulemista, ei – vaikka näin todella olisi tapahtunut – kyseenalaisteta komission arviointia ministerin Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimiseksi noudattaman menettelyn selkeydestä tai avoimuudesta. Selkeyttä ja avoimuutta koskeva velvollisuus koskee näet direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen luettelon laatimismenettelyä eikä menettelyä, jonka mukaan koko tiedonsaantioikeuden suojaamiseen pyrkivä oikeussäännöstö on otettu käyttöön. Komissio arvioi kyseisen oikeussäännöstön yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan perusteella.

98      Myöskään kysymys siitä, saattoiko komissio tukeutua pätevästi seikkoihin, jotka perustuvat ennen vuotta 1998 järjestettyyn kuulemiseen, tehdäkseen riidanalaisen päätöksen vuonna 2007, ei koske kansallisella tasolla omaksutun menettelyn selkeyttä ja avoimuutta vaan sen arvioinnin paikkansapitävyyttä, jonka komissio teki EUROn sisällyttämisestä Yhdistyneen kuningaskunnan luetteloon; tätä kysymystä tarkastellaan jäljempänä kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

99      Samoin on todettava, etteivät ne UEFAn väitteet voi menestyä, joiden mukaan vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalaissa ei velvoita ministeriä tutkimaan ensin, voidaanko yleistä etua suojella riittävästi Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumisen lähettämisellä maksuttomilla kanavilla nauhoitettuna lähetyksenä. Tästä on todettava, että väite perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen virheelliseen tulkintaan. Kyseisessä säännöksen osassa ei näet velvoiteta jäsenvaltioita tutkimaan, voidaanko tavoite, jonka mukaan merkittävän osan yleisöstä on voitava seurata yhteiskunnallisesti erityisen merkittävää tapahtumaa television kautta, suojata riittävästi, jos tapahtuma lähetetään suorana lähetyksenä maksullisella kanavalla ja nauhoitettuna lähetyksenä maksuttomalla kanavalla. Tällä virkkeellä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus säätää, että yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä tapahtuma on lähetettävä televisiossa, eikä Yhdistynyt kuningaskunta ole käyttänyt tätä mahdollisuutta. Kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä ei näet luoda lähetystoiminnan harjoittajille lähetysvelvollisuuksia, kuten todetaan myös urheilutapahtumia sekä muita luetteloituja ja nimettyjä tapahtumia koskevien ohjeiden 9 kohdassa.

100    Vastaavasti direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa ei vaadita jäsenvaltioita säätämään erillisistä menettelyistä kaikkien sellaisten ryhmien vahvistamiseksi, joihin niiden mielestä voi olla hyödyllistä jakaa niissä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävät tapahtumat. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että luetteloon sisällytetyt tapahtumat ovat todellakin yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, eikä siinä puututa jäsenvaltion tekemään arviointiin siitä, onko kyseisiä tapahtumia tarkoituksenmukaista jakaa useaan ryhmään. Se, että kyseisen luettelon laatimiseksi kokonaisuudessaan on olemassa yksi ainoa menettely, ei tee pätemättömäksi komission arviointia Yhdistyneen kuningaskunnan tässä tarkoituksessa omaksuman menettelyn selkeydestä ja avoimuudesta. UEFAn väitettä ei siis voida hyväksyä.

101    Komission ei näin ollen ollut tarpeen esittää riidanalaisessa päätöksessä erityisesti syitä, joiden vuoksi kaikki EUROn ottelut oli merkityksellistä sisällyttää Yhdistyneen kuningaskunnan luettelon A-ryhmään, joten myös UEFAn tätä koskeva väite on hylättävä.

102    Väitteestä, jonka mukaan ministeri ei ole esittänyt syitä, joiden vuoksi kutakin EUROn ottelua oli pidettävä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä, on todettava ensinnäkin, että EURO on mainittu direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa esimerkkinä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävästä tapahtumasta. UEFA väittää toiseksi kolmannessa kanneperusteessaan, että todellisuudessa pelkästään erittäin tärkeiksi määritellyillä otteluilla, kuten avajaisottelulla ja loppuottelulla, sekä otteluilla, joihin jokin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue osallistuu, on kyseisessä jäsenvaltiossa erityistä yhteiskunnallista merkitystä.

103    Kolmanneksi on kylläkin totta, että direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa ei oteta kantaa kysymykseen siitä, onko kaikki vai vain osa EUROn otteluista sisällytettävä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien kansalliseen luetteloon (ks. edellä 52 kohta), mutta minkään pätevän seikan perusteella ei silti voida päätellä, että lähtökohtaisesti pelkästään erittäin tärkeät ottelut ja ottelut, joihin jokin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue osallistuu, voitaisiin katsoa kyseisen jäsenvaltion yhteiskunnan kannalta katsoen erityisen merkittäviksi tapahtumiksi ja ne voisivat tästä syystä kuulua tällaiseen luetteloon. EURO on näet kilpailu, jota voidaan kohtuudella pitää pikemminkin yhtenä tapahtumakokonaisuutena kuin sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelmana, jotka on jaettu erittäin tärkeisiin otteluihin, muihin kuin erittäin tärkeisiin otteluihin sekä otteluihin, joihin kyseessä oleva maajoukkue osallistuu. On laajalti tunnettua, että EUROn yhteydessä muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden tulokset ratkaisevat joukkueiden kohtalon, joten joukkueiden osallistuminen erittäin tärkeisiin otteluihin tai otteluihin, joissa kyseessä oleva maajoukkue pelaa, voi riippua niistä. Näin ollen muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla ratkaistaan kyseessä olevan maajoukkueen vastustajat kilpailun seuraavissa vaiheissa. Muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden tulokset voivat lisäksi ratkaista jopa sen, onko kyseinen maajoukkue mukana kilpailun seuraavassa vaiheessa.

104    Kun otetaan huomioon tämä erityinen asiayhteys, jonka perusteella EUROa on mahdollista pitää yhtenä tapahtumakokonaisuutena, ministerin ei tarvinnut perustella yksityiskohtaisemmin arviointiaan kustakin kyseisen kilpailun ottelusta eli myös muista kuin erittäin tärkeistä otteluista etenkään, kun merkitykselliset tilastotiedot eivät osoita, että kyseisiä otteluita seuraisi järjestelmällisesti hyvin vähäinen määrä televisionkatsojia (ks. jäljempänä 126–135 kohta).

105    Myöskään väite Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön väitetystä taannehtivasta vaikutuksesta ei koske kyseisessä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimisessa noudatetun menettelyn selkeyttä ja avoimuutta. Siitä, että UEFA pyrkii väittämään kyseisellä väitteellä direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohtaa rikotun, on riittävää todeta, että tässä säännöksessä määritellään vastavuoroista tunnustamista koskevan menettelyn yhteydessä muiden jäsenvaltioiden velvollisuudet kuin sen, joka on vahvistanut luettelon yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista. Viittaus direktiivin 97/36 julkaisemisen jälkeen hankittuihin oikeuksiin koskee säännöstöä, joka muiden jäsenvaltioiden on annettava vastavuoroista tunnustamista koskevien velvollisuuksiensa noudattamiseksi, eikä luettelon vahvistaneen jäsenvaltion – tässä tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan – toimintaa.

106    UEFAn väitteillä ei siis osoiteta, että komissio olisi tehnyt virheen katsoessaan, että edellä 7 ja 8 kohdassa kuvattu menettely oli selkeä ja avoin.

107    Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

108    UEFA väittää, ettei yksikään komission riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa vahvistamista kriteereistä ole täyttynyt kaikkien EUROn otteluiden osalta.

109    UEFA väittää ensimmäisestä kriteeristä, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa esitettyyn komission arviointiin, jonka mukaan EUROlla on kokonaisuudessaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa erityinen kaikupohja, koska se on erityisen suosittu suuren yleisön eikä pelkästään urheilutapahtumia yleensä seuraavien televisionkatsojien keskuudessa, liittyy ilmeinen arviointivirhe. Virhe vaikuttaa EUROn luonnehtimiseen kokonaisuudessaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, koska EURO ei täytä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittua ensimmäistä kriteeriä, toisin kuin komissio väittää.

110    Kahdesta Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevasta tutkimuksesta, jotka UEFA on tilannut tähän erikoistuneelta laitokselta, näet ilmenee, että niistä henkilöistä, jotka ”eivät tavallisesti ole kiinnostuneita” tai ”eivät ole lainkaan kiinnostuneita” jalkapallosta, vain vähäinen prosenttiosuus on kiinnostunut EUROn otteluista, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu. Niistä henkilöistä, jotka ”eivät tavallisesti ole kiinnostuneita” jalkapallosta, 20 prosenttia osoittaa siten jonkinlaista kiinnostusta tällaisiin otteluihin, kun taas 1 prosentti on niistä erittäin kiinnostunut, ja 45 prosenttia on kiinnostunut EUROn otteluista, joihin jokin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue osallistuu. Lisäksi niistä henkilöistä, jotka seuraavat satunnaisesti jalkapallo-otteluiden televisiolähetyksiä, ainoastaan 33 prosenttia on kiinnostunut ottelusta, johon yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, kun taas 56 prosenttia ilmoittaa olevansa kiinnostunut vastakkaisessa tapauksessa, ja puolestaan niistä henkilöistä, jotka eivät koskaan katso televisiosta jalkapalloa, pelkästään 4 prosenttia on kiinnostunut ottelusta, johon yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu.

111    Näitä tuloksia tukevat UEFAn mukaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat katsojaluvut, joiden mukaan vuoden 2004 EUROn ottelut, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistunut, kiinnostivat keskimäärin vain 32:ta prosenttia niistä ihmisistä, jotka katsovat televisiota otteluita pelattaessa, kun taas keskimäärin 67 prosenttia televisionkatsojista oli kiinnostunut otteluista, joihin jokin kyseisen jäsenvaltion maajoukkueista osallistui. Vuoden 2000 EUROn ja vuoden 2008 EUROn luvut antavat samanlaisen vaikutelman, kun taas vuoden 1996 EUROn karsintaottelut, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistunut, kiinnostivat keskimäärin puolta niistä televisionkatsojista, jotka olivat katsoneet jonkin kyseisen jäsenvaltion maajoukkueen karsintaotteluita. Nämä seikat osoittavat UEFAn mielestä, ettei EUROn otteluilla, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, ole erityistä kaikupohjaa kyseisen jäsenvaltion yhteiskunnassa, joten on virheellistä päätellä, että televisionkatsojat, jotka yleensä eivät seuraa jalkapalloa, olisivat kiinnostuneita kyseistä otteluista ja että nämä ottelut olisivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä.

112    UEFA väittää lisäksi, että kaksi vuoden 2004 EUROn ja kaksi vuoden 2008 EUROn ottelua on lähetetty viestintäviraston antaman luvan jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä vahvistetuista luokista toiseen kuuluvilla televisiokanavilla (ks. edellä 9 kohta) ja niitä on seurannut 4 000–739 000 televisionkatsojaa. UEFAn mukaan on kuitenkin niin, että jos kyseiset ottelut olisivat todellakin olleet yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, BBC ja ITV eivät olisi pyytäneet lupaa niiden lähettämiseen toissijaisilla kanavillaan eivätkä kyseisten otteluiden katsojaluvut olisi olleet niin alhaiset. UEFA toteaa vielä, että kanavat, joilla kyseiset ottelut lähetettiin, kattavat merkittävän osan Yhdistyneen kuningaskunnan yleisöstä (31 600 000 vuonna 2004 ja 50 400 000 vuonna 2008), joten kyseisten katsojalukujen ei voida katsoa johtuvan alhaisesta kattavuudesta.

113    Neljännestä kriteeristä – jonka komissio näyttää hyväksyneen EUROn osalta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa – UEFA väittää, että se on epäasianmukainen jonkin tapahtuman yhteiskunnallisen merkityksen mittaamiseksi. Ennen maksullisen televisiotarjonnan kehittämistä kyseinen kriteeri täyttyi näet kaikkien televisiossa lähetettyjen tapahtumien osalta.

114    EUROn ottelut, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkueista ei osallistu, kiinnostavat lisäksi kyseisessä jäsenvaltiossa järjestelmällisesti sellaista määrää televisionkatsojia, joka alittaa selvästi niiden televisionkatsojien määrän, jotka ovat kiinnostuneet otteluista, joihin maajoukkue osallistuu, joten erittäin tärkeiden otteluiden lisäksi pelkästään otteluilla, joihin maajoukkue osallistuu, on todellista yhteiskunnallista merkitystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa kokonaisuudessaan. Kyseinen seikka on jopa tunnustettu komission audiovisuaalisella alalla tekemässä kilpailuoikeuspäätöksessä. Lisäksi se osoittaa, että EUROn ottelut, joihin yksikään maajoukkue ei osallistu, eivät ole saavuttaneet vuoden 2007 kymmenestä kaikkein suosituimmasta urheilutapahtumasta viimeisen katsojalukuja eivätkä vuoden 2006 ja 2007 sadasta kaikkein suosituimmasta televisiolähetyksestä viimeisen katsojalukuja.

115    Maajoukkueeseen kohdistuvaa voimakasta kiinnostusta kuvaavat myös televisionkatsojien tottumukset Saksan, Espanjan, Ranskan, Italian ja Alankomaiden kaltaisissa muissa jäsenvaltioissa, ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot osoittavat vieläkin korostuneemmin suuntauksen olevan tällainen – myös muiden urheilulajien tapauksessa. Belgian kuningaskuntaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta lähes kaikissa jäsenvaltioissa, jotka ovat laatineet luettelot niissä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, kyseisiin luetteloihin on kuitenkin otettu EUROn osalta ainoastaan erittäin tärkeät ottelut sekä ottelut, joihin asianomainen maajoukkue osallistuu. Mikään objektiivinen ero ei kuitenkaan UEFAn mukaan perustele Yhdistyneen kuningaskunnan omaksumaa lähestymistapaa, minkä komissio olisi voinut todeta, jos se olisi tutkinut tätä kysymystä.

116    Päätellessään, että EURO on kokonaisuudessaan yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä tapahtuma Yhdistyneessä kuningaskunnassa, komissio tekee siis ilmeisen arviointivirheen. Virhe ilmenee myös UEFAn tosiasiallisena syrjintänä luovutettaessa EUROn televisiointioikeuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Komissio ei siten ole asianmukaisesti tarkastanut kansallisten toimenpiteiden yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa ja se on jättänyt noudattamatta sille direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdassa asetettua velvoitetta.

117    UEFA toteaa vielä, että vaikka direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleen olisi tulkittava merkitsevän sitä, että EUROlla on kokonaisuudessaan erityistä yhteiskunnallista merkitystä, siihen liittyy kuitenkin lainvastaisuus, joka voidaan tunnustaa EY 241 artiklan nojalla.

118    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden ja korostaa, ettei UEFA ole pätevästi voinut esittää EY 241 artiklan perusteella väitettä direktiivin 97/36 osalta. Komissio toteaa lisäksi, että EURO täyttää kokonaisuudessaan tarkasteltuna riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitun ensimmäisen ja neljännen kriteerin, mikä käy lisäksi ilmi kyseisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleesta.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

119    Aluksi on huomautettava, että kun direktiivin 89/552 3 a artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on määriteltävä tapahtumat, jotka ovat niissä yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä direktiivin johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla, siinä tunnustetaan jäsenvaltioilla olevan tässä huomattavaa harkintavaltaa.

120    Tämän jälkeen on todettava, että riippumatta siitä, ettei direktiivin 89/552 3 a artiklalla yhdenmukaisteta sitä seikkaa, minkä nimenomaisten tapahtumien jäsenvaltio voi katsoa olevan yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä (ks. edellä 51 ja 52 kohta), EUROn mainitseminen direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa merkitsee sitä, ettei komissio voi katsoa, että kyseisen kilpailun otteluiden sisällyttäminen tapahtumien luetteloon olisi ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa sillä perusteella, että asianomainen jäsenvaltio ei ilmoita sille erityisiä syitä, jotka perustelisivat niiden luonteen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina (ks. edellä 53 kohta). Komission mahdollisesti tekemä päätelmä, jonka mukaan EUROn sisällyttäminen kokonaisuudessaan jäsenvaltion yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on yhteensoveltuvaa yhteisön oikeuden kanssa sillä perusteella, että kyseistä kilpailua voidaan ominaisuuksiltaan pitää pätevästi yhtenä tapahtumakokonaisuutena, voidaan kuitenkin kyseenalaistaa sellaisten erityisten seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla ei ole kyseisessä valtiossa yhteiskunnallisesti tällaista merkitystä.

121    Kuten edellä 51 ja 52 kohdassa on todettu, direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa ja direktiivin 89/552 3 a artiklassa ei tarkastella kysymystä siitä, voidaanko EURO sisällyttää pätevästi kokonaisuudessaan yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon riippumatta siitä, millaista kiinnostusta kyseiset ottelut ja etenkin muut kuin erittäin tärkeät ottelut herättävät asianomaisessa jäsenvaltiossa.

122    Keskusteluilla direktiivin 97/36 laillisuudesta, siltä osin kuin ne koskevat EUROn luonnehtimista kokonaisuudessaan eikä pelkästään erittäin tärkeiden otteluiden sekä otteluiden, joihin jokin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue osallistuu, kyseisessä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäväksi tapahtumaksi (ks. edellä 117 kohta), ei siis ole tässä yhteydessä merkitystä, eikä kyseisen direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleessa tarkastella tätä kysymystä. Ei siis ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko UEFA voinut pätevästi esittää EY 241 artiklan nojalla tätä koskevan väitteen vastauksessaan.

123    Kuten edellä 103 kohdassa on todettu, EUROa voidaan lisäksi kohtuudella pitää pikemminkin yhtenä tapahtumakokonaisuutena kuin sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelmana, jotka on jaettu eriasteista kiinnostusta herättäviin otteluihin, joten ministerin lähestymistapa ei ole mielivaltainen vaan se kuuluu hänen harkintavaltansa piirin.

124    Lisäksi muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden merkitys perustuu myös jo yksistään siihen, että ne ovat osa kyseistä kilpailua, samalla tavalla kuin kiinnostus lisääntyy muita yleensä vähemmän seurattuja urheilulajeja kohtaan silloin, kun niissä kilpaillaan olympialaisten yhteydessä.

125    Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt minkäänlaista virhettä, kun se ei ole kyseenalaistanut näkemystä, jonka mukaan EUROn yhteiskunnallista merkitystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa arvioitaessa ei ole tehtävä eroa yhtäältä erittäin tärkeiden otteluiden ja niiden otteluiden, joihin jokin kyseisen jäsenvaltion maajoukkue osallistuu, ja toisaalta muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden välille, vaan kyseistä kilpailua on tarkasteltava kokonaisuutena eikä yksittäisten tapahtumien sarjana (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappale, ks. edellä 17 kohta).

126    Lopuksi on todettava UEFAn tilaamien tutkimusten tulosten pikemminkin vahvistavan kuin kumoavan tämän päätelmän, joten UEFAn sitä vastaan nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä esittämät väitteet eivät vaikuta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleessa ilmaistuihin arvioihin.

127    Ensinnäkin on näet huomautettava, että muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden sisällyttäminen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien kansalliseen luetteloon ei edellytä sitä, että ne kiinnostaisivat samaa määrää televisionkatsojia kuin erittäin tärkeät ottelut sekä ottelut, joihin kulloinenkin maajoukkue osallistuu, eikä sitä, että ne herättäisivät muiden kuin jalkapalloharrastajien joukossa samanlaista kiinnostusta kuin erittäin tärkeät ottelut tai ottelut, joihin kyseessä oleva maajoukkue osallistuu.

128    Toiseksi on todettava, toisin kuin UEFA väittää, että se, että 21 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan asukkaista, jotka eivät tavallisesti ole kiinnostuneita jalkapallosta, ilmoittaa olevansa kiinnostuneita EUROn otteluista, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, kun taas 45 prosenttia ilmoittaa olevansa kiinnostuneista otteluista, joihin maajoukkue osallistuu (ks. edellä 110 kohta), osoittaa ensimmäisen näistä otteluryhmistä herättävän muiden kuin jalkapalloharrastajien joukossa suurempaa kiinnostusta kuin saman ryhmän ottelut, jotka eivät kuulu kansainväliseen maajoukkuetasolla käytävään suuremman luokan jalkapallokilpailuun ja joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu. Sama koskee 7:ää prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan asukkaista, joita jalkapallo ei kiinnosta lainkaan; nämä ilmoittavat olevansa kuitenkin kiinnostuneista EUROn otteluista, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, ja vastaavasti 17 prosenttia henkilöistä, joita jalkapallo ei kiinnosta lainkaan, ilmoittaa olevansa kiinnostuneita maajoukkueen otteluista. Toisin kuin asia näyttää olevan EUROn muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden osalta, henkilöt, jotka jo kyseessä olevan tutkimuksen lähtökohdan mukaan eivät ole tavallisesti tai lainkaan kiinnostuneita jalkapallosta, eivät näet määritelmällisesti osoita mielenkiintoa sellaisia otteluita kohtaan, jotka eivät kuulu kansainväliseen maajoukkuetasolla käytävään suuremman luokan jalkapallokilpailuun ja joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei myöskään osallistu.

129    Näitä päätelmiä tukee vielä se, että saman tutkimuksen mukaan 33 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan asukkaista, jotka katsovat satunnaisesti jalkapalloa televisiosta, ovat kiinnostuneita EUROn otteluista, joihin yksikään kyseisen jäsenvaltion maajoukkueista ei osallistu, kun taas 56 prosenttia heistä on kiinnostuneita otteluista, joihin maajoukkue osallistuu. Nämä prosenttiluvut ovat 36 ja 55 prosenttia, kun otosta laajennetaan siten, että mukaan otetaan henkilöt, jotka eivät koskaan katso jalkapalloa televisiosta, ja ne osoittavat, ettei komission päätelmä, jonka mukaan EUROn otteluilla kokonaisuudessaan on erityistä kaikupohjaa suuren yleisön keskuudessa, ole virheellinen.

130    UEFAn vuoden 2004 EUROn katsojamääristä esittämistä tiedoista on huomautettava, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut ovat saattaneet kiinnostaa kaikista televisionkatsojista 25,5:stä 44,2:een prosenttia, mikä merkitsee enimmillään 8 800 000:aa televisionkatsojaa, kun taas Englannin maajoukkueen otteluja koskevat vastaavat prosenttiluvut ovat 65,9 ja 72,5 prosenttia, mikä merkitsee enimmillään 20 700 000:aa televisionkatsojaa.

131    Vuoden 2000 EUROa koskevat tiedot antavat samankaltaisen kuvan, koska muut kuin erittäin tärkeät ottelut ovat kiinnostaneet kaikista televisionkatsojista 25,7:stä 49,6:een prosenttia, mikä merkitsee enimmillään 9 700 000:aa televisionkatsojaa, ja Englannin maajoukkueen ottelut ovat kiinnostaneet kaikista televisionkatsojista 58,5:stä 79,9:ään prosenttia, mikä merkitsee enimmillään 16 900 000:aa televisionkatsojaa.

132    Vuoden 1996 EUROa koskevat tiedot, jotka on ilmaistu absoluuttisina katsojalukuina, osoittavat, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut ovat saattaneet vetää puoleensa 2 900 000–8 500 000 televisionkatsojaa, kun taas Englannin maajoukkueen ottelut ovat saattaneet kiinnostaa 8 700 000:sta 23 800 000:aan televisionkatsojaa.

133    On vielä todettava, että saman tutkimuksen mukaan vuoden 2007 Football Association Cupin (kansallinen jalkapalloturnaus, Englannin cup) loppuottelu on kiinnostanut noin 10 100 000:aa televisionkatsojaa.

134    Kun näiden muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaosuuksia ja -lukuja tarkastellaan sekä absoluuttisesti että suhteessa niiden otteluiden katsojaosuuksiin ja -lukuihin, joihin Englannin maajoukkue on osallistunut, ja lisäksi vuoden 2007 Football Association Cupin loppuottelun katsojalukuihin, ne vahvistavat, että kyseiset ottelut kiinnostavat Yhdistyneessä kuningaskunnassa poikkeuksellisen laajoja yleisömääriä, mikä selittyy ainoastaan sillä, että ne on sisällytetty EUROn otteluohjelmaan. Nämä tilastotiedot vahvistavat siis edellä 103 ja 124 kohdassa esitetyt arviot ja tukevat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa esitettyä näkemystä, jonka mukaan EUROn ottelut, mukaan luettuna muut kuin erittäin tärkeät ottelut, ovat perinteisesti kiinnostaneet lukuisia televisionkatsojia. Vaikka siis oletetaan, kuten UEFA väittää, ettei komissio ole ottanut huomioon vuoden 2000 jälkeisiä tietoja, tällä seikalla ei voida kuitenkaan kyseenalaistaa sen vanhempien tietojen perusteella tekemiä päätelmiä.

135    Tätä arviointia ei kyseenalaisteta UEFAn esittämillä, väitetysti erityisen alhaisilla katsojaluvuilla, jotka koskevat kahta vuoden 2004 EUROn ottelua ja kahta vuoden 2008 EUROn ottelua (ks. edellä 112 kohta). Kuten UEFA huomauttaa, kolme kyseisistä otteluista näet pelattiin samaan aikaan kuin muut ottelut, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistunut ja joita seurasi 4 600 000–8 800 000 televisionkatsojaa maksuttomilla kanavilla, jotka kuuluvat ensimmäiseen kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistetuista luokista. Näin ollen kyseinen väite ei osoita, että ottelut, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, eivät yleensä kiinnostaisi suurta joukkoa televisionkatsojia. Neljännestä eli Ranskan ja Sveitsin välisestä ottelusta on huomautettava, että se pelattiin samaan aikaan kuin Englannin maajoukkueen ottelu, jota seurasi 18 200 000 televisionkatsojaa, mikä selittää täysin sen, miksi se kiinnosti vain 4 000:ta televisionkatsojaa, kun lisäksi otetaan huomioon, että se lähetettiin BBC:in kaltaisella internetkanavalla.

136    Väitettä siitä, että jos nämä muut kuin erittäin tärkeät ottelut olisivat olleet yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, lähetystoiminnan harjoittajien olisi pitänyt lähettää ne pääkanavillaan, ei voida hyväksyä. Tästä on ensiksi huomautettava, että näiden otteluiden sisällyttäminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on perustelua sen vuoksi, että EUROa voidaan pätevästi pitää kokonaisuudessaan tällaisena tapahtumana (ks. edellä 103 kohta), ja toiseksi, että muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden sisällyttäminen kyseiseen luetteloon ei edellytä sitä, että niillä on sama merkitys kuin erittäin tärkeillä otteluilla tai otteluilla, joihin kyseessä oleva maajoukkue osallistuu (ks. edellä 127 kohta). Kaikilla muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla ei välttämättä tarvitse olla erityistä yhteiskunnallista merkitystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jotta EURO voidaan pätevästi sisällyttää kokonaisuudessaan kyseisen jäsenvaltion tällaisten tapahtumien luetteloon. Sen perustelemiseksi, ettei EUROn otteluiden välille tehdä eroa sen mukaan, mikä niiden yhteiskunnallinen merkitys on, sitä vastoin riittää, että edellä 103 kohdassa kuvattu ominaisuus koskee tiettyjä muita kuin erittäin tärkeitä otteluita, joiden määrää ja osanottajia ei voida täsmentää luetteloa laadittaessa tai lähetysoikeuksia hankittaessa. Kun otetaan huomioon se, että näiden konkreettisten otteluiden katsojaluvut ovat poikkeuksellisia ja selitettävissä (ks. edellä 134 ja 135 kohta), se, että BBC tai ITV ovat päättäneet olla lähettämättä niitä yhdellä pääkanavistaan, ei muuta edellä 125 kohdassa esitettyä päätelmää.

137    Edellä 134 kohdassa esitetty päätelmä ei myöskään ole ristiriidassa [EY] 81 artiklan soveltamisesta (asia IV/32.150 – Eurovisio) 10.5.2000 tehdyn komission päätöksen 2000/400/EY (EYVL L 151, s. 18) johdanto-osan 40 perustelukappaleessa esitetyn päätelmän kanssa, johon UEFA viittaa (ks. edellä 114 kohta). Kyseisen perustelukappaleen mukaan kansainväliset urheilutapahtumat kiinnostavat yleisöä yleensä enemmän kuin kansalliset tapahtumat, jos katsojan kotimaata edustava joukkue tai maan mestari osallistuu tapahtumaan. Sen sijaan kansainväliset tapahtumat, joihin ei osallistu kotimaata edustavaa joukkuetta tai urheilijaa, eivät yleensä herätä suurta kiinnostusta. Suuressa enemmistössä tapauksista yksi Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkueista kuitenkin osallistuu EUROon. Vaikka näin ei poikkeuksellisesti olisikaan, se, ettei mikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkueista osallistu EUROon, todetaan tavallisesti vasta kyseisessä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimisen ja myös asianomaista vuotta koskevien televisiointioikeuksien luovuttamisen jälkeen.

138    Sillä, että Yhdistynyt kuningaskunta on omaksunut erilaisen lähestymistavan kuin muut jäsenvaltiot, jotka ovat sisällyttäneet luetteloihinsa pääsääntöisesti erittäin tärkeät ottelut tai ottelut, joihin niiden maajoukkue osallistuu, ei ole vaikutusta edellä esitettyihin arvioihin, joiden perusteella kyseistä kilpailua on kokonaisuudessaan voitu pätevästi pitää Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumana. Direktiivin 89/552 3 a artiklalla ei näet yhdenmukaisteta sitä seikkaa, mitä nimenomaisia tapahtumia jäsenvaltiot voivat pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä (ks. edellä 51 ja 52 kohta), ja useita otteluiden sisällyttämistä kansalliseen luetteloon koskevia lähestymistapoja voidaan pitää samalla tavalla yhteensoveltuvina kyseisen säännöksen kanssa.

139    Tästä seuraa, ettei ole mahdollista hyväksyä UEFAn väitteitä, joilla pyritään osoittamaan, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleessa esitetyt arviot siitä erityisestä kaikupohjasta, joka EUROlla on kokonaisuudessaan Yhdistyneen kuningaskunnan yhteiskunnassa, ja niiden televisionkatsojien määrästä, joita kyseisen kilpailun kaikki ottelut kiinnostavat, ovat virheellisiä.

140    Sama koskee väitettä siitä, että ennen kuin maksullinen televisiotarjonta tuli markkinoille, kaikki tapahtumat lähetettiin maksuttomilla kanavilla, joten tähän liittyvä kriteeri ei ole merkityksellinen. Tästä on todettava, että vaikka maksullinen televisiotarjonta tuli markkinoille vasta kauan maksuttoman televisiotarjonnan jälkeen, se, että tapahtuma on perinteisesti lähetetty aikaisemmin maksuttomalla kanavalla, on edelleen merkityksellinen kriteeri. Myös ennen maksullisen televisiotarjonnan markkinoille saapumista oli näet olemassa paljon tapahtumia, joita ei lähetetty silloisilla maksuttomilla kanavilla, joten tämän kriteerin ei voida nykypäivänä katsoa täyttyvän automaattisesti tällaisen tapahtuman tapauksessa. Yhdistyneen kuningaskunnan komissiolle lähettämästä, 24.3.1999 päivätystä ilmoituksesta, jonka sisältö on kerrottu vastineeseen liitetyssä asiakirjassa, jonka otsikkona on ”Luonnos vastaukseksi 23.12.1998 päivättyyn komission kirjeeseen”, ilmenee kuitenkin, että EURO on perinteisesti lähetetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa maksuttomilla kanavilla ja että vuoden 1988 jälkeen kaikki nämä ottelut on lähetetty suorina lähetyksinä. UEFA ei kiistä näitä seikkoja, joten sen väite, joka koskee EUROn lähettämistä perinteisesti maksuttomilla kanavilla, on hylättävä.

141    Koska UEFAn väitteitä, joiden mukaan komissio on tehnyt virheitä hyväksyessään ministerin arvion, jonka mukaan EURO on kokonaisuudessaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä tapahtuma, ei voida hyväksyä, nyt käsiteltävä kanneperuste on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka koskee palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten rikkomista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

142    UEFA väittää, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa myönnetään, että kyseisellä päätöksellä evätään muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta lähetystoiminnan harjoittajilta mahdollisuus lähettää EUROn ottelut suorana lähetyksenä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joten sillä rajoitetaan palvelujen tarjoamisen vapautta. Vaikka on totta, että kyseistä vapautta koskevat rajoitukset voivat olla perusteltavissa yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, niiden on kuitenkin oltava perustamissopimuksen tavoitteiden mukaisia, niitä on sovellettava syrjimättömästi ja niiden on oltava oikeasuhteisia. Todistustaakka on tässä yhteydessä henkilöllä, joka vetoaa kyseessä olevan rajoituksen perusteltavuuteen.

143    Nyt käsiteltävässä asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan luettelossa on otteluiden, joihin yksikään kyseisen jäsenvaltion maajoukkue ei osallistu, kaltaisia tapahtumia, joita ei UEFAn mukaan voida kohtuudella pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina. Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevalla rajoituksella, joka seuraa näiden otteluiden sisällyttämisestä Yhdistyneen kuningaskunnan luetteloon, ei siis tavoitella yleistä etua, eikä se ole yhteensoveltuva perustamissopimuksen tavoitteiden kanssa.

144    UEFA väittää lisäksi, että kyseiset rajoitukset johtavat todellisuudessa muihin jäsenvaltioihin kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneiden lähetystoiminnan harjoittajien syrjintään, koska ainoastaan kolme kyseisen jäsenvaltion lähetystoiminnan harjoittajaa eli BBC, ITV ja Channel 4 voivat kuulua ensimmäiseen luokkaan. Kyseessä olevalla lainsäädännöllä suojellaan siten näitä kolmea toimijaa kaikelta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden lähetystoiminnan harjoittajien tuomalta kilpailulta. Kokemus kuitenkin osoittaa, että tällaiset lähetystoiminnan harjoittajat voivat päästä Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille hankkimalla televisiointioikeudet sellaisiin jalkapallo-otteluihin, joita ei ole sisällytetty kyseisessä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon.

145    UEFA kyseenalaistaa myös Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamien toimenpiteiden oikeasuhteisuuden sillä perusteella, että useilla EUROn otteluilla ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa mitään erityistä yhteiskunnasta merkitystä, joten riidanalaisessa päätöksessä on loukattu myös suhteellisuusperiaatetta. Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamien toimenpiteiden suhteettomuutta lisäävät vielä vaatimukset, joiden täyttyessä lähetystoiminnan harjoittaja voi kuulua lähetystoiminnan harjoittajien ensimmäiseen luokkaan.

146    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

147    Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessakin on todettu, direktiivin 89/552 3 a artiklaan perustuva riidanalaisen päätöksen vastavuoroisen tunnustamisen menetelmä rajoittaa EY 49 artiklaan perustuvaa palvelujen tarjoamisen vapautta yhteismarkkinoilla.

148    Kuten UEFA korostaa, tosiasiassa on – huolimatta siitä, että edellä 9 ja 10 kohdassa kuvattua lainsäädäntöä sovelletaan erotuksetta kumpaankin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä vahvistettuun luokkaan – huomattavasti vähemmän todennäköistä, ettei yksikään ensimmäiseen luokkaan kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja, joka erittäin todennäköisesti on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, olisi kiinnostunut lähettämään EUROa ja antaisi näin ollen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle kilpailijalle mahdollisuuden saada viestintäviraston lupa lähettää mainittu tapahtuma käytännössä katsoen yksinoikeudella (ks. edellä 12 kohta), pikemminkin kuin toisinpäin.

149    Nämä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset voivat kuitenkin olla oikeutettuja, jos niiden tarkoituksena on suojata tiedonsaantioikeutta ja taata televisiolähetysten laaja saatavuus yleisölle, kun kyse on kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, sillä lisäedellytyksellä, että kyseisillä rajoituksilla voidaan varmistaa niiden tavoitteen saavuttaminen eivätkä ne mene pidemmälle kuin on tarpeen sen saavuttamiseksi (ks. edellä 44–50 kohta).

150    Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että UEFA riitauttaa riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten osalta siltä osin kuin komissio on hyväksynyt otteluiden, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, sisällyttämisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon. UEFAn mukaan kyseiset ottelut eivät vastaa tätä luonnehdintaa, joten palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen on suhteettoman ankaraa.

151    On huomautettava, että UEFAn väitteeseen liittyy sekaannus yhtäältä tapahtuman erityisen yhteiskunnallisen merkityksen, joka on ensimmäinen täytettävä edellytys ja sellainen yleistä etua koskeva pakottava syy, joka voi oikeuttaa perustamissopimuksessa taatun perusvapauden rajoittamisen (ks. edellä 44–49 kohta), ja toisaalta kyseessä olevan rajoituksen oikeasuhteisuuden, joka on toinen edellytys, joka tällaista vapautta rajoittavan kansallisen lainsäädännön on täytettävä, jotta se voi olla yhteisön oikeuden mukainen (ks. edellä 50 kohta), välillä.

152    Kuten edellä 123–141 kohdasta seuraa, tässä yhteydessä on korostettava, että EUROa voidaan pätevästi pitää Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumana, ja sellaisten otteluiden katsojaluvut, joihin yksikään kyseisen jäsenvaltion maajoukkue ei osallistu, vahvistavat – eivätkä kumoa – riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleessa esitettyä arviota. On siis todettava, että väite, jonka mukaan kyseessä olevilla otteluilla ei ole erityistä yhteiskunnallista merkitystä, joten Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet ovat suhteettomia, perustuu joka tapauksessa virheelliseen lähtökohtaan. Väitteellä ei siis voida tehdä pätemättömäksi komission päätelmää siitä, että EUROn otteluiden sisällyttäminen kokonaisuudessaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on tavoitteeseensa soveltuvaa ja oikeasuhteista, kun otetaan huomioon, että kyseinen kilpailu on yksi kokonaisuus.

153    Viides kanneperuste on siis hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee perustamissopimuksen kilpailumääräysten rikkomista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

154    UEFA väittää, että edellä 14 kohdassa mainitussa asiassa Infront WM vastaan komissio annettuun tuomioon perustuvien ohjenuorien vastaisesti komissio ei ole tutkinut Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamien toimenpiteiden vaikutusta kilpailuun. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 20 perustelukappaleen sanamuodosta (ks. edellä 17 kohta) näet ilmenee, ettei komissio ole edes määritellyt relevantteja markkinoita. UEFA väittää tässä yhteydessä, että tiettyjen EUROn kaltaisten suurempien urheilutapahtumien lähetysoikeuksien hankkiminen muodostaa erilliset markkinat, kuten päätöksestä 2000/400 ilmenee. Komissio ei ole kuitenkaan pyrkinyt selvittämään, muodostavatko EUROn suorien lähetysoikeuksien hankkiminen sinällään televisiolähetysten tuotantoketjun alkupään markkinat, joilla kilpailee useita lähetystoiminnan harjoittajia.

155    Jos on myönnettävä, että tällaiset markkinat ovat olemassa, nimenomaan riidanalainen päätös – eikä direktiivi 89/552 – johtaisi kilpailun voimakkaaseen vähenemiseen ja vääristymiseen kyseisillä markkinoilla. UEFA väittää tässä yhteydessä, että Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä omaksuttuun ensimmäiseen luokkaan kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien (ks. edellä 9 kohta) määritteleminen johtaa käytännössä siihen, että yksinomaan BBC, ITV ja Channel 4 ovat voineet hankkia EUROn otteluihin suorat lähetysoikeudet, joten kaikki niiden maksullisia kanavia tarjoavat kilpailijat on suoralta kädeltä suljettu kyseisten markkinoiden ulkopuolelle.

156    Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteillä on siis UEFAn mukaan asetettu kyseiset kolme lähetystoiminnan harjoittajaa etuoikeutettuun asemaan, ja näistä kaksi on käyttänyt asemaansa UEFAn vahingoksi. Tästä tilanteesta seuraavaa käytännön tulosta voidaan verrata EY 86 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityis- tai yksinoikeuksien myöntämiseen. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä näet myönnetään rajoitetulle määrälle lähetystoiminnan harjoittajia – tässä tapauksessa siinä omaksutuista luokista ensimmäiseen kuuluville lähetystoiminnan harjoittajille – mahdollisuus hankkia EUROn suorat lähetysoikeudet Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja sillä jätetään todellisuudessa maksullisten kanavien tarjoajat kyseisen menettelyn ulkopuolelle. Näin ollen Yhdistyneessä kuningaskunnassa on vain yksi potentiaalinen EUROn otteluiden lähetysoikeuksien hankkija, koska BBC ja ITV, jotka ovat ainoina ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita tältä osin, tekevät perinteisesti yhteisiä tarjouksia. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä omaksuttuun ensimmäiseen luokkaan kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien suppea määritelmä johtaa siis siihen, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden toimijoiden tuomalta kilpailulta suojassa olevien lähetystoiminnan harjoittajien kilpailua rajoittavaa toimintaa tuetaan ja siihen kannustetaan UEFAn ja kyseisen jäsenvaltion kuluttajien vahingoksi. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön ensimmäiseen luokkaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat ovat joka tapauksessa kollektiivisessa määräävässä markkina-asemassa EUROn lähetysoikeuksien hankkimisen markkinoilla kyseisessä jäsenvaltiossa.

157    Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 20 perustelukappaleesta seuraa UEFAn mukaan kuitenkin, ettei komissio ole ottanut huomioon näitä kilpailuvaikutuksia ennen kuin se päätteli Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteiden olevan yhteensoveltuvia perustamissopimuksen kilpailumääräysten kanssa. Komissio ei myöskään ole välittänyt Office of Fair Tradingin pääjohtajan näkemyksestä, jonka mukaan tapahtuman sisällyttämisen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on oltava poikkeuksellinen toimenpide, johon ryhdytään ilmeisissä tapauksissa, juuri kyseisestä toimenpiteestä aiheutuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten vuoksi.

158    Komissio on UEFAn mukaan myös syyllistynyt virheeseen tehdessään riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa eron maksuttomien ja maksullisten televisiolähetysten markkinoiden välille, vaikka molempien toimintamallien toimijat kilpailevat keskenään lähetysoikeuksien hankkimisen, katsojien ja mainonnan suhteen. Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuneuvosto (Competition Commission) on myöntänyt tämän.

159    Nämä puutteet ovat sitäkin ilmeisempiä nyt käsiteltävässä asiassa, jossa komissio ei ole ottanut huomioon tietoja audiovisuaalisten markkinoiden kehittymisestä vuoden 2000 jälkeen. Kaikissa kilpailuanalyyseissa on kuitenkin otettava huomioon tilanne sillä hetkellä, kun komission päätös tehdään.

160    Komissio on siis UEFAn mielestä tehnyt virheen katsoessaan, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet vääristä kilpailua huomattavalla ja suhteettomalla tavalla.

161    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

162    On huomautettava, että UEFAn lausumia tarkastellaan nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä kahtena väitteenä.

163    Ensimmäinen väite koskee seurauksia siitä, että kun otetaan huomioon se, miten tärkeää EUROn otteluiden televisiolähetysten yksinoikeus on Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä omaksuttuun toiseen luokkaan kuuluville lähetystoiminnan harjoittajille, nämä eivät ole kiinnostuneita ostamaan lähetysoikeuksia, joihin ei liity yksinoikeutta. UEFAn mukaan tämä johtaa kilpailun rajoittamiseen useilla markkinoilla, kuten mainittujen oikeuksien hankinnan markkinoilla sekä mainosmarkkinoilla ja urheilutapahtumien lähettämisestä maksullisilla kanavilla muodostuvilla markkinoilla, koska niillä toimivien lähetystoiminnan harjoittajien määrä pienenee. UEFA väittää samassa yhteydessä myös, ettei komissio ole määritellyt kyseisiä markkinoita eikä esittänyt arviotaan mainituista rajoituksista.

164    Tästä on huomautettava, että kyseiset seuraukset perustuvat välillisesti Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteistä aiheutuviin palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksiin. Kuten viidennen kanneperusteen yhteydessä on todettu, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset, jotka perustuvat kaikkien EUROn otteluiden sisällyttämiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon, ovat perusteltavissa yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, eivätkä ne ole tavoitteeseensa soveltumattomia tai suhteettomia. Potentiaalisten kilpailijoiden määrän osalta kyseisistä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksista väistämättä seuraavia vaikutuksia ei siis voida pitää kilpailua koskevien perustamissopimuksen artiklojen vastaisina. Komission ei näin ollen tarvinnut tehdä kyseisistä seurauksista tekemäänsä arviointia yksityiskohtaisempaa arviointia.

165    Toinen väite koskee BBC:lle ja ITV:lle väitetysti myönnettyjä erityisoikeuksia, joilla sallitaan tai mahdollistetaan kyseisillä lähetystoiminnan harjoittajilla merkityksellisillä markkinoilla – eli UEFAn mukaan EUROn otteluiden lähetysoikeuksien markkinoilla – olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.

166    EY 86 artiklan 1 kohdassa, joka on valtion toteuttamiin toimenpiteisiin sovellettava kilpailusääntö (asia C-22/98, Becu ym., tuomio 16.9.1999, Kok., s. I-5665, 31 kohta), kielletään jäsenvaltioita lailla, asetuksella tai hallinnollisilla toimenpiteillä asettamasta julkisia yrityksiä taikka yrityksiä, joille ne myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, asemaan, johon nämä yritykset eivät voisi itsenäisesti päästä rikkomatta EY 12 artiklan ja EY 81–EY 89 artiklan määräyksiä (ks. vastaavasti asia C-18/88, GB-Inno-BM, tuomio 13.12.1991, Kok., s. I-5941, Kok. Ep. XI, s. I-551, 20 kohta).

167    Vaikka on totta, että kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja erityis- tai yksinoikeuksia myönnetään silloin, kun valtio myöntää rajoitetulle määrälle yrityksiä suojaa, joka on omiaan vaikuttamaan olennaisesti muiden yritysten kykyyn harjoittaa kyseistä taloudellista toimintaa samalla alueella olennaisesti samankaltaisilla ehdoilla (asia C-475/99, Ambulanz Glöckner, tuomio 25.10.2001, Kok., s. I-8089, 24 kohta), Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännöllä ei kuitenkaan anneta tällaista suojaa kyseessä oleville lähetystoiminnan harjoittajille.

168    Tällaisista oikeuksista on siten kyse silloin, kun julkinen valta myöntää monopolin (asia C-163/96, Raso ym., tuomio 12.2.1998, Kok., s. I-533, 23 kohta), kun kyseisillä oikeuksilla voidaan estää kilpailijan pääsy markkinoille, joilla oikeuksien haltija toimii, tai lähimarkkinoille niiden haitallisten vaikutusten vuoksi, joita kilpailijan markkinoille pääsyllä olisi mainitun oikeuksien haltijan hoitaman palvelun toimintaan ja kannattavuuteen (edellä 167 kohdassa mainittu asia Ambulanz Glöckner, tuomion 7, 23 ja 25 kohta), tai työvoiman tarpeen vuoksi (edellä 166 kohdassa mainittu asia Becu ym., tuomion 23 kohta) tai kun oikeuksien haltija voi sitä koskevan lainsäädännön avulla vaikuttaa edellytyksiin, joilla sen kilpailijat harjoittavat kyseessä olevaa toimintaa, omien etujensa tai niiden seurausten mukaan, joita kilpailijoiden toiminnalla on kyseisiin markkinoihin tai lähimarkkinoihin (ks. vastaavasti asia C-202/88, Ranska v. komissio, tuomio 19.3.1991, Kok., s. I-1223, 51 kohta; asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991, Kok., s. I-2925, 37 kohta; edellä 166 kohdassa mainittu asia GB-Inno-BM, tuomion 25 kohta ja asia C-49/07, MOTOE, tuomio 1.7.2008, Kok., s. I-4863, 43 kohta).

169    Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä ei kuitenkaan ole itsessään kielletty tai annettu BBC:lle, ITV:lle tai Channel 4:lle oikeutta kieltää jotakin lähetystoiminnan harjoittajaa hankkimasta EUROn otteluiden lähetysoikeuksia tai vaikuttaa kyseisten otteluiden lähetysehtoihin, vaan siinä ainoastaan evätään mahdollisuus lähettää ne yksinoikeudella kyseisen jäsenvaltion alueella eikä tehdä tältä osin eroa lähetystoimittajien harjoittajien kahden luokan välille (ks. edellä 9 ja 10 kohta). Tässä tarkoituksessa on täsmennettävä UEFAn väittävän virheellisesti, että BBC ja ITV ovat ainoita lähetystoiminnan harjoittajia, joilla on lupa hankkia EUROn lähetysoikeudet Yhdistyneen kuningaskunnan osalta. On päinvastoin ensinnäkin todettava, että vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain 101 §:ssä säädetään yksinoikeudella lähettämisen kiellosta. Kuten edellä on jo huomautettu, kyseinen kielto koskee toiseksi samalla tavalla kaikkia Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä vahvistettuihin kahteen luokkaan kuuluvia lähetystoiminnan harjoittajia. Kolmanneksi kyseinen kielto liittyy läheisesti vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain 99 §:ään, jossa todetaan lähetystoiminnan harjoittajan identiteetistä riippumatta pätemättömiksi kaikki luetteloon sisällytettyä tapahtumaa koskevat lähetyssopimukset, joilla on tarkoitus myöntää yksinoikeus.

170    Tästä seuraa, että Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä kielletään yksinoikeus kaikilta lähetystoiminnan harjoittajilta lähetysvaiheessa ja lisäksi lähetyssopimusten tekovaiheessa, joten yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan lainkäyttövaltaan kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja ei voi pätevästi tehdä sopimusta kyseisen jäsenvaltion luetteloon sisällytetyn tapahtuman lähettämisestä yksinoikeudella. Kyseisen lainsäädännön mukaan siinä omaksuttuihin kahteen luokkaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat voivat samoin perustein tehdä tarjouksia hankkiakseen EUROn otteluiden televisiointioikeudet ilman yksinoikeutta.

171    Tämän perusteella se seikka, että pelkästään eräät ensimmäiseen luokkaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat, kuten BBC ja ITV, lähettävät lopulta viestintäviraston luvan saatuaan EUROn Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska niiden kilpailijat ovat kiinnostuneita vain yksinoikeudella lähettämisestä eivätkä ne tästä syystä jätä tarjousta EUROon liittyvien oikeuksien hankkimiseksi (ks. edellä 12 kohta), ei merkitse EY 86 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityis- tai yksinoikeuksien myöntämistä. Tämä seikka, vaikka se näytettäisiin toteen, perustuu näet siihen merkitykseen, joka yksinoikeudelle annetaan maksullisia kanavia tarjoavien lähetystoiminnan harjoittajien omaksuman yritysmallin yhteydessä, eikä minkäänlaiseen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännöstä ilmenevään kieltoon, koska kyseisen lainsäädännön ehtoja sovelletaan erotuksetta kumpaankin luokkaan kuuluviin lähetystoiminnan harjoittajiin. Näin ollen Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet eivät sellaisinaan vaikuta maksullisia kanavia tarjoavien kykyyn harjoittaa toimintaansa EUROn televisiointioikeuksien hankinnan osalta olennaisesti samankaltaisin ehdoin kuin ne, joita sovelletaan BBC:hin tai ITV:hin.

172    Neljäs kanneperuste on siis hylättävä.

 Kuudes kanneperuste, joka koskee UEFAn omaisuudensuojan loukkaamista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

173    UEFA huomauttaa, että omaisuudensuoja on turvattu yhteisön oikeusjärjestyksessä yhteisön oikeuden yleisperiaatteena ja se on sisällytetty Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s. 1) 17 artiklaan. UEFA toteaa, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava perusoikeuksia pannessaan täytäntöön direktiivin 89/552 3 a artiklan kaltaisen säännöksen.

174    Kuten komissio ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat UEFAn mukaan myöntäneet edellä 14 kohdassa mainitussa asiassa Infront WM vastaan komissio, komission hyväksymä luettelo vaikuttaa nyt käsiteltävässä asiassa UEFAn omaisuudensuojaan, koska sillä evätään siltä mahdollisuus luovuttaa EUROa koskevat lähetysoikeutensa yksinoikeudella, mikä vähentää olennaisesti tällaisesta siirrosta kiinnostuneiden henkilöiden joukkoa. UEFAn omaisuudensuojan rajoittaminen, jonka komissio on lisäksi myöntänyt nyt käsiteltävässä asiassa, ei kuitenkaan ole perusteltu, koska riidanalaisessa päätöksessä ei ole arvioitu Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteitä tästä näkökulmasta.

175    Komissio ei ole nyt käsiteltävässä asiassa myöskään antanut lupaa sisällyttää luetteloon pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä otteluita vaan kaikki EUROn ottelut, joten kyseessä olevat toimenpiteet eivät ole tavoitteen kannalta mahdollisimman vähän rajoittavia.

176    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

177    On muistutettava, kuten asianosaiset ovat yksimielisesti todenneet, että UEFA on direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu EUROn järjestäjä, joten jokaisen, joka haluaa hyödyntää kyseisen tapahtuman televisiointioikeuksia, on hankittava ne UEFAlta tai sellaiselta henkilöltä, joka on hankkinut ne UEFAlta.

178    Näin ollen on niin, että siltä osin kuin riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset voivat vaikuttaa kyseisten oikeuksien arvoon (ks. edellä 30–34 kohta), ne vaikuttavat myös UEFAn omaisuudensuojaan.

179    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että silloin, kun jäsenvaltio vetoaa EY 46 ja EY 55 artiklan kaltaisiin määräyksiin perustellakseen sellaisen lainsäädännön, joka on omiaan rajoittamaan palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämistä, kyseistä yhteisön oikeudessa sallittua oikeuttamisperustetta tulkittaessa on otettava huomioon yleiset oikeusperiaatteet ja erityisesti perusoikeudet. Kyseiseen kansalliseen säännöstöön voidaan siten soveltaa mainituissa määräyksissä tarkoitettuja poikkeuksia ainoastaan silloin, kun se on niiden perusoikeuksien mukainen, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat (ks. vastaavasti edellä 168 kohdassa mainittu asia ERT, tuomion 43 kohta). Vastaavasti ei myöskään voida hyväksyä sitä, että kansalliseen toimenpiteeseen, joka ei ole omaisuudensuojan kaltaisten perusoikeuksien (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-20/00 ja C-64/00, Booker Aquaculture ja Hydro Seafood, tuomio 10.7.2003, Kok., s. I-7411, 67 kohta) mukainen, voitaisiin soveltaa poikkeuksia, jotka perustuvat siihen, että kyseinen toimenpide pohjautuu yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin, kuten siihen, että suurella yleisöllä on mahdollisuus seurata televisiosta yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia.

180    Omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden periaatetta ei kuitenkaan yhteisön oikeudessa pidetä ehdottomana oikeutena, vaan se on otettava huomioon suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa. Tästä syystä omaisuudensuojaa voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti asia C-347/03, Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia ja ERSA, tuomio 12.5.2005, Kok., s. I‑3785, 119 kohta ja yhdistetyt asiat C-154/04 ja C-155/04, Alliance for Natural Health ym., tuomio 12.7.2005, Kok., s. I-6451, 126 kohta).

181    Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että edellä 123–141 kohdassa mainituista syistä, ja toisin kuin UEFA väittää, EUROa voidaan pätevästi pitää yhtenä tapahtumakokonaisuutena, jolla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa erityistä yhteiskunnallista merkitystä, koska muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaluvut vahvistavat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleeseen sisältyvän arvion sen sijaan, että ne kumoaisivat sen. Kuten edellä 152 kohdassa on todettu, tässä asiayhteydessä siitä, että EURO on tapahtumana yksi kokonaisuus, johtuu se, ettei komissio ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että kaikkien kyseisen tapahtuman otteluiden sisällyttäminen Yhdistyneen kuningaskunnan luetteloon on oikeasuhteinen toimenpide.

182    On siis todettava, että väite, jonka mukaan muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden sisällyttämisellä Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon puututaan UEFAn omaisuudensuojaan suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä, sen vuoksi, että kyseiset ottelut eivät ole tällaisia tapahtumia, perustuu virheelliseen lähtöoletukseen.

183    Vaikka kyseessä oleva lainsäädäntö on omiaan vaikuttamaan hintaan, jonka UEFA saa EUROn lähetysoikeuksien myöntämisestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, se ei tee myöskään tyhjäksi näiden oikeuksien kaupallista arvoa, koska se ei ensinnäkään velvoita UEFAa luovuttamaan kyseisiä oikeuksia millä hyvänsä ehdoilla ja koska sekä yhteisön oikeus että kansallinen kilpailuoikeus toiseksi suojaavat viimeksi mainittua mahdollisilta kollusiivisilta käytännöiltä ja väärinkäytöltä. Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt virhettä katsoessaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet olivat oikeasuhteisia.

184    Kuudes kanneperuste on siis hylättävä.

 Seitsemäs kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

185    UEFAn mukaan komissio on loukannut EY 5 artiklassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta, kun se on hyväksynyt kaikkien EUROn otteluiden sisällyttämisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon, vaikka ottelut, joihin yksikään kyseisen jäsenvaltion maajoukkue ei osallistu, eivät täytä tätä määritelmää.

186    Komissio riitauttaa väliintulijoiden tukemana UEFAn tätä koskevat väitteet.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

187    On huomautettava, että kaikkien yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä toteutettujen toimenpiteiden, joilla rajoitetaan perustamissopimuksella vahvistetun perusvapauden käyttämistä, on oltava oikeassa suhteessa niillä tavoiteltavaan päämäärään (ks. edellä 46 kohta). Myös tähän kanneperusteeseen sisältyy epäselvyyttä, kuten todettiin viidennen kanneperusteen yhteydessä (ks. edellä 151 kohta).

188    Tästä on riittävää todeta, että edellä 123–141 kohdassa esitetyistä syistä, ja toisin kuin UEFA väittää, EUROa voidaan pätevästi pitää Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumakokonaisuutena, ja kyseisen kilpailun muita kuin erittäin tärkeitä otteluita, joihin yksikään kyseisen jäsenvaltion maajoukkue ei osallistu, koskevat tilastotiedot vahvistavat – eivätkä kumoa – riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleessa esitettyä arviota.

189    Näin ollen väite, jonka mukaan muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden, joihin yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan maajoukkue ei osallistu, sisällyttäminen kyseisessä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on suhteeton toimenpide sillä perusteella, että kyseiset ottelut eivät täytä tätä määritelmää, perustuu joka tapauksessa virheelliseen lähtökohtaan.

190    Seitsemäs kanneperuste on siis hylättävä.

 Kahdeksas kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

191    UEFA väittää nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä, että riidanalaisen päätöksen vuoksi sitä kohdellaan epäyhdenvertaisesti tai sitä syrjitään EUROn televisiointioikeuksien markkinoinnin osalta. Riidanalaisessa päätöksessä ei näet viitata objektiivisiin syihin, jotka oikeuttaisivat sisällyttämään kaikki EUROn ottelut Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon, vaikka muilla tapahtumilla on selvästi merkittävämpi kaikupohja kyseisessä jäsenvaltiossa ilman, että niitä olisi kuitenkaan sisällytetty kyseiseen luetteloon. Komissio ei siten ole toiminut johdonmukaisesti eikä rationaalisesti, joten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen, johon se on syyllistynyt, johtaa kilpailun vääristymiseen ja haittaa yhteismarkkinoiden toimintaa.

192    Komissio riitauttaa väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

193    Aluksi on huomautettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan on yhtäältä kiellettyä käsitellä samanlaisia tapauksia eri tavalla ja toisaalta eri tapauksia samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (asia C-422/02 P, Europe Chemi‑Con (Deutschland) v. neuvosto, tuomio 27.1.2005, Kok., s. I‑791, 33 kohta).

194    Seuraavaksi on todettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita laatimaan luetteloa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista eikä sisällyttämään siinä tapauksessa, että tällainen luettelo laaditaan, siihen tiettyä tapahtumaa siitä huolimatta, että tämä olisi voitu siihen pätevästi sisällyttää. Kyseisessä säännöksessä paitsi todetaan, että jokainen jäsenvaltio ”voi” toteuttaa toimenpiteitä, jotka johtavat siinä kuvattuihin tavoitteisiin, myös konkretisoidaan ne mahdollisuudet, jotka jäsenvaltioilla on palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen kaltaisista perustamissopimuksen tietyistä säännöistä poikkeamiseksi. Direktiivissä 97/36 tarkoitettujen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien konkreettisten tapahtumien osalta tehtävästä valinnasta on kuitenkin todettava, ettei jäsenvaltioita voida suoraan tai välillisesti velvoittaa sisällyttämään tapahtumaluetteloihinsa muita tapahtumia kuin ne, jotka ne päättävät niihin sisällyttää, ja poikkeamaan perustamissopimuksen säännöistä laajemmin kuin ne haluavat. Tästä on vielä todettava, että komission direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan perusteella tekemä tutkinta yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina luetteloon sisällytettyjen tapahtumien luonteesta perustuu kyseisten tapahtumien omiin ominaisuuksiin eikä sellaisten muiden tapahtumien ominaisuuksiin, joita ei ole sisällytetty luetteloon.

195    Kun tapahtumalla on jäsenvaltiossa erityistä yhteiskunnallista merkitystä, komissio ei siis loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se jättää direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan nojalla harjoittamansa valvonnan yhteydessä vastustamatta kyseisen tapahtuman sisällyttämistä kyseisen jäsenvaltion laatimaan luetteloon sillä perusteella, ettei luetteloon ole merkitty jotakin toista tapahtumaa, jolla on kyseiselle valtiolle mahdollisesti vielä suurempaa yhteiskunnallista merkitystä.

196    Vaikka olemassa on oletettavasti muita direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettuja tapahtumia, jotka ovat Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti vielä merkittävämpiä kuin EURO mutta joita ei ole sisällytetty ministerin laatimaan luetteloon, komissio – joka on toteuttanut toimen, jonka laillisuuden unionin yleinen tuomioistuin tutkii – ei ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta hyväksyessään EUROn sisällyttämisen kyseiseen luetteloon.

197    Lisäksi on jo todettu, että EUROa voidaan pätevästi pitää Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumakokonaisuutena, ja kyseisen kilpailun muita kuin erittäin tärkeitä otteluita, joihin yksikään kyseisen jäsenvaltion maajoukkue ei osallistu, koskevat tilastotiedot vahvistavat – eivätkä kumoa – riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 18 perustelukappaleessa esitettyä arviota (ks. edellä 123–141 kohta).

198    Toisin kuin UEFA siis väittää, komissio ei ole toiminut käsiteltävässä asiassa epäjohdonmukaisesti tai irrationaalisesti eikä se ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

199    Kahdeksas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 UEFAn esittämä prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö

200    UEFAn kanneperusteiden yhteydessä esitettyjen arvioiden vuoksi ei ole tarvetta ryhtyä UEFAn pyytämiin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 19 kohta).

201    Tästä on huomautettava, kuten UEFAn esittämien kanneperusteiden tutkinnan yhteydessä on todettu, että millään niistä väitteistä, joiden tueksi UEFA haluaa vedota niihin asiakirjoihin, joiden esittämistä se pyytää, mahdollisesti sisältyviin seikkoihin, ei voi olla vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.

202    Tämän perusteella prosessinjohtotoimien toteuttamista koskeva pyyntö ja koko kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

203    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska UEFA on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

204    Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan Belgian kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Union des associations européennes de football (UEFA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Belgian kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Forwood Truchot Schwarcz

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä helmikuuta 2011.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta ja riidanalainen päätös

Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Asiakysymys

Toinen kanneperuste, joka koskee perustelujen puuttumista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan rikkomista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Viides kanneperuste, joka koskee palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten rikkomista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Neljäs kanneperuste, joka koskee kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten rikkomista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kuudes kanneperuste, joka koskee UEFAn omaisuudensuojan loukkaamista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Seitsemäs kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kahdeksas kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

UEFAn esittämä prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.