Asia C‑202/13

The Queen, Sean Ambrose McCarthyn ym:iden hakemuksesta,

vastaan

Secretary of State for the Home Department

(High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Administrative Court) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Euroopan unionin kansalaisuus – Direktiivi 2004/38/EY – Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltion alueella – Maahantulo-oikeus – Kolmannen valtion kansalainen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen ja jolla on jäsenvaltion myöntämä oleskelukortti – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tulo maan alueelle edellyttää ensin maahantuloluvan hankkimista – Direktiivin 2004/38/EY 35 artikla – Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan tiettyjen näkökohtien soveltamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin tehdyn pöytäkirjan (N:o 20) 1 artikla

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.12.2014

1.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan – Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia – Edellytys – Unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohta)

2.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Kolmansien maiden kansalaisten, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä, maahantulo- ja oleskeluoikeus – Maahantulo-oikeutta ei ole rajattu koskemaan muita kuin unionin kansalaisen kotijäsenvaltiota

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 5 ja 10 artikla)

3.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 ja pöytäkirja N:o 20 SEUT 26 artiklan tiettyjen näkökohtien soveltamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin – Kolmansien maiden kansalaisten, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä, maahantulo- ja oleskeluoikeus – Oikeuksien väärinkäyttö tai petos – Se, että kyseisillä kansalaisilla on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelukortti – Kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan kyseisten kansalaisten tulo maan alueelle edellyttää yleisestävän tavoitteen vuoksi ensin maahantuloluvan hankkimista, ei voida hyväksyä

(EU- ja EUT-sopimuksiin liitetty pöytäkirja N:o 20; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 10 ja 35 artikla)

4.        Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeuksien väärinkäytön kielto

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 33–38 kohta)

2.        Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 5 artiklan säännöksissä maahantulo-oikeudesta viitataan ”jäsenvaltioihin” eikä niissä tehdä eroa sen mukaan, mihin jäsenvaltioon tulosta on kyse, varsinkaan siltä osin kuin niissä säädetään, että se, että unionin kansalaisen perheenjäsenillä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, on direktiivin 10 artiklassa tarkoitettu voimassa oleva oleskelukortti, vapauttaa heidät velvollisuudesta hankkia maahantuloviisumi. Niinpä 5 artiklasta ei ilmene mitenkään, että unionin kansalaisen perheenjäsenten, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, maahantulo-oikeus koskisi vain muita kuin unionin kansalaisen kotijäsenvaltiota.

(ks. 41 kohta)

3.        Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 35 artiklaa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan tiettyjen näkökohtien soveltamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin tehdyn pöytäkirjan N:o 20 1 artiklaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltio voi niiden nojalla velvoittaa yleisestävän tavoitteen vuoksi Euroopan unionin kansalaisen perheenjäseniä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja joilla on toisen jäsenvaltion viranomaisten direktiivin 2004/38 10 artiklan nojalla myöntämä voimassa oleva oleskelukortti, hankkimaan kansallisen oikeuden mukaisesti Euroopan talousalue (ETA) -perheluvan kaltaista maahantulolupaa, jotta he voisivat päästä sen alueelle.

On nimittäin niin yhtäältä, että toimenpiteiden, jotka kansalliset viranomaiset toteuttavat direktiivin 2004/38 35 artiklan nojalla evätäkseen, lopettaakseen tai peruuttaakseen tässä direktiivissä annetun oikeuden, on perustuttava yksittäistapauksen tutkimiseen erikseen. Oikeuksien väärinkäytön tai petosten yleiseen estämiseen tarkoitetut toimenpiteet mahdollistaisivat automaattisuutensa takia sen, että jäsenvaltiot jättävät soveltamatta direktiivin 2004/38 säännöksiä ja jättävät huomiotta unionin kansalaisten henkilökohtaisen perusoikeuden, joka on liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, keskeisen sisällön ja niiden johdettujen oikeuksien keskeisen sisällön, jotka ovat unionin kansalaisten perheenjäsenillä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia.

Toisaalta pöytäkirjan N:o 20 1 artiklan tarkoituksena on antaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle lupa tarkistaa, täyttääkö sen alueelle pyrkivä henkilö tosiasiallisesti maahantuloedellytykset, erityisesti ne, joista määrätään ja säädetään unionin oikeudessa. Mainitussa 1 artiklassa ei sen sijaan anneta kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuutta määrittää henkilöiden, joilla on maahantulo-oikeus unionin oikeuden nojalla, maahantuloedellytyksiä eikä varsinkaan mahdollisuutta asettaa heidän maahantulolleen lisäedellytyksiä tai muita kuin unionin oikeuden mukaisia edellytyksiä.

(ks. 52, 56–58, 64 ja 66 kohta sekä tuomiolauselma)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 54 kohta)