UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
17 päivänä heinäkuuta 2014 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Direktiivi 2003/109/EY – 2 artikla, 4 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 kohta ja 13 artikla – ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa” – Myöntämisedellytykset – Laillinen ja yhtäjaksoinen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa viiden vuoden ajan ennen lupahakemuksen jättämistä – Henkilö, jolla on perhesiteitä pitkään oleskelleeseen henkilöön – Suotuisammat kansalliset säännökset – Vaikutukset
Asiassa C‑469/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale di Verona (Italia) on esittänyt 27.8.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.8.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Shamim Tahir
vastaan
Ministero dell’Interno ja
Questura di Verona,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit C. G. Fernlund, A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari), C. Toader ja E. Jarašiūnas,
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato G. Palatiello,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja B. Beutler,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään F.-X. Bréchot ja D. Colas,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Noort ja M. Bulterman,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Condou-Durande ja A. Aresu,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44), sellaisena kuin se on muutettuna 11.5.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/51/EU (EUVL L 132, s. 1; jäljempänä direktiivi 2003/109), 7 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan, luettuina yhdessä 2 artiklan e alakohdan ja 4 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Shamim Tahir sekä Ministero dell’Interno (sisäministeriö) ja Questura di Verona (Veronan poliisiviranomainen) ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu on hylännyt Tahirin hakemuksen pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvasta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2003/109
3 Direktiivin 2003/109 johdanto-osan neljännessä ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) Jäsenvaltioihin pysyvästi asettautuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen edistää olennaisella tavalla taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka on [unionin] perustavoitteita, kuten perustamissopimuksessa todetaan.
– –
(6) Tärkein peruste, jolla kolmannen maan kansalaiselle voidaan myöntää pitkään oleskelleen henkilön asema, olisi sen ajanjakson pituus, jonka hän on oleskellut jäsenvaltion alueella. Oleskelun on oltava laillista ja yhtäjaksoista, jotta henkilö voi osoittaa muodostaneensa siteet kyseiseen maahan. Olisi kuitenkin osoitettava tiettyä joustavuutta, jotta voidaan ottaa huomioon olosuhteet, joiden vuoksi henkilö saattaa joutua poistumaan alueelta väliaikaisesti.”
4 Direktiivin johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Yhdenmukaistamalla pitkään oleskelleen henkilön aseman myöntämisedellytykset voidaan edistää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta. Tietyt jäsenvaltiot myöntävät pysyviä tai rajoittamattoman ajan voimassa olevia oleskelulupia suotuisammin edellytyksin kuin tässä direktiivissä säädetään. Perustamissopimuksessa ei suljeta pois mahdollisuutta soveltaa suotuisampia kansallisia säännöksiä. Olisi kuitenkin suotavaa säätää tässä direktiivissä, että suotuisampien edellytysten perusteella myönnetyt oleskeluluvat eivät anna oikeutta oleskella muissa jäsenvaltioissa.”
5 Direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Asiasisältö”, a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä direktiivillä määritetään:
a) edellytykset, joilla jäsenvaltio voi myöntää alueellaan laillisesti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman tai peruuttaa tällaisen aseman, ja tähän asemaan liittyvät oikeudet – –
– –”
6 Direktiivin 2 artiklan b, e ja g alakohdassa on direktiivin soveltamista varten seuraavat määritelmät:
”b) ’pitkään oleskelleella kolmannen maan kansalaisella’ [tarkoitetaan] sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, joilla on 4–7 artiklassa säädetty pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema;
– –
e) ’perheenjäsenillä’ [tarkoitetaan] kolmansien maiden kansalaisia, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY [EUVL L 251, s. 12] mukaisesti;
– –
g) ’pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen [EU]-oleskeluluvalla’ [tarkoitetaan] oleskelulupaa, jonka kyseinen jäsenvaltio antaa kolmannen maan kansalaiselle myöntäessään hänelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman.”
7 Direktiivin 2003/109 3 artiklassa määritellään tämän direktiivin soveltamisala. Artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä direktiiviä ”sovelletaan jäsenvaltion alueella laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin”. Artiklan 2 kohdassa täsmennetään, ettei direktiiviä 2003/109 sovelleta tiettyihin kolmansien maiden kansalaisten luokkiin, ja sen 3 kohdassa puolestaan säädetään, ettei direktiivi estä soveltamasta suotuisampia määräyksiä, joita voi sisältyä tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin.
8 Direktiivin II luku, joka sisältää 4–13 artiklan, koskee pitkään oleskelleen henkilön aseman myöntämistä jäsenvaltiossa.
9 Direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Oleskelun kesto”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot myöntävät pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.”
10 Direktiivin 2003/109 5 artiklan, jonka otsikko on ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisen edellytykset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on vaadittava kolmannen maan kansalaista osoittamaan, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille:
a) vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä elättämiseen turvautumatta kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään. Jäsenvaltiot arvioivat kyseiset varat ottamalla huomioon niiden laadun ja säännöllisyyden, ja ne voivat ottaa huomioon palkkojen ja eläkkeiden vähimmäistason pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen esittämistä edeltävältä ajalta;
b) sairausvakuutus, joka kattaa kaikki riskit, jotka kyseisessä jäsenvaltiossa yleensä on katettu tämän omien kansalaisten osalta.”
11 Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Voidakseen saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, kolmannen maan kansalaisen on esitettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa hän asuu. Hakemukseen on liitettävä kansallisessa lainsäädännössä määritellyt asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää 4 ja 5 artiklassa luetellut edellytykset, sekä tarvittaessa voimassa oleva matkustusasiakirja tai sen oikeaksi todistettu jäljennös.
– –”
12 Direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen [EU]-oleskelulupa”, 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäsenvaltioiden on annettava pitkään oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen [EU]-oleskelulupa. Tämä oleskelulupa on voimassa vähintään viisi vuotta, ja se uusitaan tarvittaessa hakemuksen perusteella ilman eri toimenpiteitä.
– –
4. Kun jäsenvaltio myöntää pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jolle se on myöntänyt kansainvälistä suojelua, sen on merkittävä kyseisen henkilön pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan kohtaan ’Huomautuksia’ seuraava huomautus: ’[Jäsenvaltion nimi] myöntänyt kansainvälistä suojelua [päivämäärä]’.”
13 Direktiivin 2003/109 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Suotuisammat kansalliset säännökset”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat myöntää pysyviä tai rajoittamattoman ajan voimassa olevia oleskelulupia suotuisammin edellytyksin kuin tässä direktiivissä säädetään. Tällaiset oleskeluluvat eivät anna haltijalleen tämän direktiivin III luvun mukaista oikeutta oleskella toisissa jäsenvaltioissa.”
14 Direktiivin III luvun, jonka otsikko on ”Oleskelu toisissa jäsenvaltioissa”, 14 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen saa oikeuden oleskella yli kolmen kuukauden ajan muiden kuin sen jäsenvaltion alueella, joka on myöntänyt hänelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, edellyttäen, että tässä luvussa asetetut edellytykset täyttyvät.”
15 Kyseisen luvun 16 artikla koskee perheenjäseniä. Sen 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Kun pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen käyttää oleskeluoikeuttaan toisessa jäsenvaltiossa ja kun perhe on muodostettu jo ensimmäisessä jäsenvaltiossa, henkilön perheenjäsenet, jotka täyttävät neuvoston direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, saavat siirtyä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen mukana toiseen jäsenvaltioon tai seurata häntä sinne myöhemmin.
2. Kun pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen käyttää oleskeluoikeuttaan toisessa jäsenvaltiossa ja kun perhe on muodostettu jo ensimmäisessä jäsenvaltiossa, henkilön muut perheenjäsenet, jotka eivät ole neuvoston direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä, voivat saada luvan siirtyä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen mukana toiseen jäsenvaltioon tai seurata häntä sinne myöhemmin.”
Direktiivi 2003/86
16 Direktiivin 2003/86 1 artiklan mukaan tämän direktiivin tavoitteena ”on vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus perheenyhdistämiseen”.
Italian oikeus
17 Maahanmuuttoa ja ulkomaalaisasemaa koskevien säännösten koonnoksesta 25.7.1998 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 286 (GURI nro 139, Supplemento ordinario, 18.8.1998; jäljempänä asetus nro 286/1998), sellaisena kuin se on muutettuna pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta annetun direktiivin 2003/109 täytäntöönpanosta 8.1.2007 annetulla asetuksella (decreto legislativo) nro 3 (GURI nro 24, 30.1.2007), 9 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Ulkomaalainen, jolla on vähintään viiden vuoden ajan ollut voimassa oleva oleskelulupa ja joka osoittaa, että hänen tulonsa vastaavat vähintään toimeentuloturvan vuotuista määrää, ja siinä tapauksessa, että hakemus koskee hänen perheenjäseniään, riittävät tulot – – ja asianmukainen asunto, joka täyttää [kansallisen lainsäädännön asiaa koskevissa säännöksissä] säädetyt vähimmäisvaatimukset, voi hakea poliisilta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa itselleen ja 29 §:n 1 momentissa tarkoitetuille perheenjäsenilleen.”
18 Asetuksen nro 286/1998 29 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ulkomaalainen voi hakea perheenyhdistämistä seuraavien perheenjäsenten osalta:
a) vähintään 18-vuotias aviopuoliso, kun aviopuolisot eivät ole laillisessa asumuserossa – –”
19 Maahanmuuttoa ja ulkomaalaisasemaa koskevien säännösten koonnoksen täytäntöönpanosäännöksistä asetuksen nro [286/1998] 1 §:n 6 momentin mukaisesti 31.8.1999 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 394 (GURI nro 190, Supplemento ordinario, 3.11.1999), sellaisena kuin se on muutettuna maahanmuutosta 31.8.1999 annetun asetuksen nro 394 muuttamisesta ja täydentämisestä 18.10.2004 annetulla tasavallan presidentin asetuksella nro 334 (GURI nro 17, Supplemento ordinario, 10.2.2005), 16 §:n, jonka otsikko on ”Oleskelulupahakemus”, 1–4 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. [Asetuksen nro 286/1998] 9 §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa on haettava kirjallisesti [sisäministeriön] asetuksella hyväksytyllä lomakkeella.
2. Hakemuksesta, joka tehdään ulkomaalaisen asuinpaikan poliisiviranomaiselle (questura), on käytävä ilmi seuraavat seikat:
a) täydelliset henkilötiedot
b) paikka tai paikat, jossa tai joissa hakija on asunut Italiassa viiden viime vuoden ajan
c) asuinpaikka
d) tulonlähteet – –
– –
4. Jollei koonnoksen 9 §:n 2 momentin ja 30 §:n 4 momentin säännöksistä muuta johdu, tapauksessa, jossa on kyse saman koonnoksen 9 §:n 1 momentissa ja 29 §:n 1 momentin b-bis kohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä koskevasta hakemuksesta, edellä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen ja 3 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen on koskettava myös aviopuolisoa ja alle 18-vuotiaita lapsia, jotka asuvat samassa taloudessa ja joille oleskelulupaa myös haetaan; lisäksi on esitettävä seuraavat asiakirjat:
a) todistus siitä, että henkilö on hakijan puoliso tai alaikäinen lapsi – –
b) todistus käytettävissä olevasta asunnosta – –
c) todistus tuloista [– –], mukaan lukien sellaisten perheenjäsenten tulot, jotka asuvat samassa taloudessa mutteivät ole huollettavia.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
20 Pakistanin kansalainen Shamim Tahir haki 28.2.2012 Questura di Veronalta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa Saeed Tahirin, joka myös on Pakistanin kansalainen, aviopuolisona. Saeed Tahirilla on tällainen oleskelulupa.
21 Questura di Verona hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, että koska Shamim Tahir oli oleskellut Italiassa vasta 15.3.2010 lähtien hänen ja aviopuolisonsa perheenyhdistämistä varten myönnetyn maahantuloviisumin nojalla, hän ei täyttänyt asetuksen nro 286/1998 9 §:ssä säädettyä edellytystä, jonka mukaan hakijalla on pitänyt olla voimassa oleva oleskelulupa vähintään viiden vuoden ajan.
22 Shamim Tahir vaatii Tribunale di Veronassa kyseisen hylkäyspäätöksen kumoamista. Hän vetoaa Italian lainsäädäntöön ja katsoo, että hänellä on oikeus pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaan, koska hän on Saeed Tahirin, jolla jo on pitkään oleskelleen henkilön asema Italiassa, perheenjäsen, ja ettei hänen siis tarvitse täyttää mainittua edellytystä. Shamim Tahir väittää erityisesti, että hänen tulkintansa asetuksen nro 286/1998 9 §:stä on perusteltu direktiivin 2003/109 13 artiklan nojalla. Hänen mielestään nimittäin kyseisessä 9 §:ssä säädetään direktiivissä 2003/109 säädettyä suotuisammasta toimenpiteestä siltä osin kuin henkilön, jolla on pitkään oleskelleen henkilön asema, perheenjäsenen ei tarvitse täyttää edellytystä laillisesta ja yhtäjaksoisesta oleskelusta Italiassa viiden vuoden ajan.
23 Questura di Verona väittää, että mainitussa 9 §:ssä säädetty oleskeluedellytys on pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan saamisen välttämätön edellytys, koska siitä säädetään direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohdassa eikä kyseessä olevassa säännöstössä säädetä tässä yhteydessä minkäänlaisesta poikkeuksesta.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää ennakkoratkaisupyynnössään, että asetuksen nro 286/1998 9 §:n 1 momentilla laajennetaan tietyin riittäviä tuloja ja asianmukaista asuntoa koskevin edellytyksin mahdollisuutta myöntää pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa tällaisen luvan jo saaneen kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniin. Se toteaa tässä yhteydessä, että edellytys viiden vuoden pituisesta oleskelusta koskee ainoastaan kyseistä kolmannen maan kansalaista eikä hänen perheenjäseniään. Lisäksi tällainen tulkinta on vahvistettu myös tietyissä kansallisten tuomioistuinten ratkaisuissa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko kyseinen säännös direktiivin 2003/109 vastainen siltä osin kuin tästä direktiivistä seuraa, että kyseisen luvan saadakseen sen hakijan on oltava pysyvästi asettautunut kyseessä olevaan jäsenvaltioon.
25 Tässä tilanteessa Tribunale di Verona on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2003/109 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että edellytykseen laillisesta ja yhtäjaksoisesta viiden vuoden mittaisesta oleskelusta jäsenvaltiossa, mistä säädetään direktiivin [2003/109] 4 artiklan 1 kohdassa ja mistä on esitettävä asiakirjanäyttö [pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa] haettaessa, voidaan tukeutua myös sellaisen muun henkilön kuin hakemuksen tekijän osalta, jolla on direktiivin [2003/109] 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu perheside hakijaan?
2) Onko direktiivin 2003/109 13 artiklan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että yhtenä sellaisista suotuisammista edellytyksistä, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat myöntää [pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan], joka on pysyvä tai ajallisesti rajoittamaton, voidaan pitää myös sitä, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman jo saavuttaneen laillista ja yhtäjaksoista viiden vuoden mittaista oleskelua kyseisessä valtiossa, mistä säädetään direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja mitä edellytetään pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselta, voivat käyttää hyväkseen myös direktiivin [2003/109] 2 artiklan e alakohdassa määritellyt tällaisen henkilön perheenjäsenet riippumatta siitä, kuinka kauan viimeksi mainitut ovat oleskelleet sen jäsenvaltion alueella, jossa hakemus tehdään?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2003/109 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tämän direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman jo saaneen henkilön perheenjäsen voidaan vapauttaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä edellytyksestä, jonka mukaan kyseisen aseman saadakseen kolmannen maan kansalaisen on pitänyt oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.
27 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että direktiivillä 2003/109 toteutettu järjestelmä osoittaa selvästi, että pitkään oleskelleen henkilön aseman saamiselta edellytetään tämän direktiivin mukaan erityisen menettelyn noudattamista ja sen II luvussa säädettyjen edellytysten täyttymistä (tuomio Kamberaj, C-571/10, EU:C:2012:233, 66 kohta).
28 Niinpä unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2003/109 4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot myöntävät pitkään oleskelleen henkilön aseman sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat oleskelleet kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä. Direktiivin 5 artiklassa aseman saamisen edellytykseksi asetetaan näyttö siitä, että tätä asemaa hakevalla kolmannen maan kansalaisella on riittävät varat ja sairausvakuutus. Direktiivin 7 artiklassa säädetään lisäksi tarkemmin tämän aseman saamiselle asetetuista menettelyllisistä vaatimuksista (tuomio Kamberaj, EU:C:2012:233, 67 kohta).
29 Mikään kyseisen 7 artiklan eikä minkään muunkaan direktiivin 2003/109 säännöksen sanamuodossa ei kuitenkaan mahdollista oletusta, että direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu perheenjäsen voitaisiin vapauttaa direktiivissä säädetyn pitkään oleskelleen henkilön aseman saamiseksi edellytyksestä, joka koskee laillista ja yhtäjaksoista oleskelua asianomaisen jäsenvaltion alueella viiden vuoden ajan ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.
30 Päinvastoin direktiivin 2003/109 4 ja 7 artiklasta, luettuina direktiivin johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen valossa, ilmenee yhdessä tarkasteltuina, että mainittu oleskeluedellytys on pitkään oleskelleen henkilön aseman myöntämisen välttämätön edellytys.
31 On nimittäin huomattava, että yhtäältä direktiivin 2003/109 7 artiklassa on nimenomainen viittaus direktiivin 4 ja 5 artiklassa lueteltuihin edellytyksiin. Niinpä kolmannen maan kansalaisen on liitettävä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jättämäänsä hakemukseen näyttö siitä, että hän täyttää kyseiset edellytykset ja siis erityisesti oleskeluedellytyksen. Toisaalta direktiivin johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, että tärkein peruste, jolla kolmannen maan kansalaiselle voidaan myöntää pitkään oleskelleen henkilön asema, olisi sen ajanjakson pituus, jonka hän on oleskellut jäsenvaltion alueella. Perustelukappaleessa täsmennetään, että oleskelun on oltava laillista ja yhtäjaksoista, jotta henkilö voi osoittaa muodostaneensa siteet kyseiseen maahan.
32 Niinpä unionin tuomioistuin on jo todennut, että muiden muassa direktiivin 2003/109 johdanto-osan neljännestä ja kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että tämän direktiivin päätavoitteena on jäsenvaltioihin pysyvästi asettautuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen (ks. vastaavasti tuomio Singh, C-502/10, EU:C:2012:636, 45 kohta).
33 Unionin tuomioistuin on katsonut myös, että – kuten direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohdasta ja johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee – viiden vuoden laillinen ja yhtäjaksoinen oleskelu osoittaa, että henkilö on muodostanut siteet maahan ja siis asettautunut sinne pysyvästi (ks. vastaavasti tuomio Singh, EU:C:2012:636, 46 kohta).
34 On siis katsottava, että direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohdassa säädetty edellytys, joka koskee laillista ja yhtäjaksoista oleskelua asianomaisen jäsenvaltion alueella viiden vuoden ajan ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä, on välttämätön edellytys direktiivissä säädetyn pitkään oleskelleen henkilön aseman saamiseksi, joten kolmannen maan kansalainen voi direktiivin 7 artiklan 1 kohdan nojalla hakea tällaista asemaa vain, jos hän itse henkilökohtaisesti täyttää kyseisen edellytyksen.
35 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasian kantaja oli pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa koskevan hakemuksensa jättäessään oleskellut Italian alueella alle kahden vuoden ajan. Niinpä kantaja ei näytä täyttäneen direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohtaan sisältyvää edellytystä, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.
36 Direktiivissä on tosin lisäksi säännöksiä direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen perheenjäsenten oleskeluoikeudesta. Nämä säännökset koskevat kuitenkin erityistapausta, jossa ovat sellaisen kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenet, jolla on pitkään oleskelleen henkilön asema ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja joka käyttää oleskeluoikeuttaan toisessa jäsenvaltiossa. Niinpä direktiivin 16 artiklassa säädetään oikeudesta ja edellytyksistä, joilla kyseiset perheenjäsenet voivat siirtyä pitkään oleskelleen henkilön mukana tähän toiseen jäsenvaltioon tai seurata häntä sinne myöhemmin.
37 Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2003/109 4 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tämän direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettua pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman jo saaneen henkilön perheenjäsentä ei voida vapauttaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä edellytyksestä, jonka mukaan kyseisen aseman saadakseen kolmannen maan kansalaisen on pitänyt oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.
Toinen kysymys
38 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2003/109 13 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sen nojalla myöntää direktiivissä säädettyjä suotuisammin edellytyksin direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetulle perheenjäsenelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan.
39 Tässä yhteydessä on aluksi todettava, että tällaisen kolmannen maan kansalaisen mahdollisuus saada oleskelulupa joutumatta täyttämään direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä edellytystä laillisesta ja yhtäjaksoisesta oleskelusta kyseisessä jäsenvaltiossa voi kuulua direktiivin 2003/109 13 artiklassa säädettyyn mahdollisuuteen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää pysyviä tai rajoittamattoman ajan voimassa olevia oleskelulupia suotuisammin edellytyksin kuin tässä samassa direktiivissä säädetään.
40 Direktiivin 2003/109 johdanto-osan 17 perustelukappaleesta kuitenkin ilmenee, että yhdenmukaistamalla pitkään oleskelleen henkilön aseman myöntämisedellytykset voidaan edistää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta. Tässä asiayhteydessä kyseisessä perustelukappaleessa todetaan, että pysyvät tai rajoittamattoman ajan voimassa olevat oleskeluluvat, jotka myönnetään suotuisammin edellytyksin kuin tässä direktiivissä säädetään, eivät anna oikeutta oleskella muissa jäsenvaltioissa.
41 On siis niin, että vaikka direktiivin 2003/109 13 artiklassa jätetään jäsenvaltioille edellä mainittu mahdollisuus, kyseessä voivat tämän säännöksen toisen virkkeen yksiselitteisen sanamuodon mukaan olla vain ”oleskeluluvat[, jotka] eivät anna haltijalleen tämän direktiivin III luvun mukaista oikeutta oleskella toisissa jäsenvaltioissa”.
42 Kuten erityisesti direktiivin 2003/109 2 artiklan b alakohdasta ja 14 artiklan 1 kohdasta ilmenee yhdessä tarkasteltuina, pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa antaa lähtökohtaisesti haltijalleen oikeuden oleskella yli kolmen kuukauden ajan muiden kuin sen jäsenvaltion alueella, joka on myöntänyt hänelle pitkään oleskelleen henkilön aseman.
43 Niinpä oleskeluluvassa, jonka jäsenvaltio myöntäisi direktiivin 13 artiklan mukaisesti saman direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetulle perheenjäsenelle unionin oikeudessa säädettyjä suotuisammin edellytyksin, ei missään tapauksessa voi olla kyse direktiivissä tarkoitetusta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvasta.
44 Toiseen kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2003/109 13 artiklaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltio voi sen nojalla myöntää direktiivissä säädettyjä suotuisammin edellytyksin direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetulle perheenjäsenelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa.
Oikeudenkäyntikulut
45 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.5.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/51/EU, 4 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tämän direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettua pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman jo saaneen henkilön perheenjäsentä ei voida vapauttaa saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä edellytyksestä, jonka mukaan kyseisen aseman saadakseen kolmannen maan kansalaisen on pitänyt oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.
2) Direktiivin 2003/109, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2011/51, 13 artiklaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltio voi sen nojalla myöntää direktiivissä säädettyjä suotuisammin edellytyksin direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetulle perheenjäsenelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa.
Allekirjoitukset