JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
F. G. JACOBS
23 päivänä tammikuuta 2003 (1)

Asia C-106/01

The Queen

Novartis Pharmaceuticals UK Ltd:n hakemuksesta

vastaan

The Licensing Authority established by the Medicines Act 1968 (edustajanaan Medicines Control Agency)

(Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

1.       Käsiteltävänä olevassa asiassa Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kuusi kysymystä niistä edellytyksistä, jotka yhteisön oikeuden mukaan on täytyttävä ennen kuin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan lääkkeen markkinoille saattamiseksi tässä jäsenvaltiossa.

2.       Asiassa on erityisesti esillä kolme kysymystä, jotka liittyvät lääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annetun neuvoston direktiivin 65/65/ETY (2) (jäljempänä direktiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.1986 annetulla neuvoston direktiivillä 87/21/ETY, (3) 4 artiklaan. Niiden yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin voi tarkastella uudelleen kyseistä artiklaa koskevaa tulkintaansa, jonka se esitti asiassa Generics. (4) Ensimmäinen kysymys koskee olosuhteita, joissa kansallinen lupaviranomainen käsitellessään direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan (5) 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan mukaista lääkkeen markkinoille saattamista koskevaa lupaa (jäljempänä myyntilupa) koskevaa hakemusta voi käyttää tietoja, jotka sille on toimittanut toinen hakija toisen sellaisen valmisteen osalta, jolle on myönnetty lupa kyseisessä säännöksessä säädetyn kuuden tai kymmenen vuoden ajan. Toinen kysymys koskee sitä, onko luvan saamiseksi uudelle valmisteelle 8 alakohdan a alakohdan viimeisen alakohdan sisältämän varauman (jäljempänä varauma), luettuna yhdessä 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan (jäljempänä 8 alakohdan a alakohdan i alakohta) tai 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan kanssa, mukaisesti tarpeen osoittaa uuden valmisteen olevan olennaisilta osiltaan samanlainen kuin viimeksi mainituissa säännöksissä tarkoitettu viitevalmiste. Kolmas kysymys koskee olosuhteita, joissa valmisteen voidaan katsoa olevan 8 alakohdan a alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisilta osiltaan samanlainen kuin jokin toinen valmiste.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3.       Yhteisön toimielimet ovat antaneet useita säännöksiä lääkkeiden markkinoille saattamisen valvonnan yhdenmukaistamiseksi, koska on selvää, että lääkkeiden markkinoille saattamista on säänneltävä kansanterveyden edun nimissä, ja jotta voitaisiin vähentää lääkkeiden yhteisön sisäisen vapaan liikkuvuuden esteitä, jotka aiheutuvat kansallisten valvontajärjestelmien eroista.

4.       Ensisijainen keino tarkistaa, onko lääke kansanterveyden turvaamiseen liittyvien vaatimusten mukainen, on myyntilupa, joita on kahdenlaisia: yhteisönlaajuisia lupia (6) ja kansallisia lupia.

5.       Käsiteltävänä olevassa asiassa kyse on yksinomaan kansallisia lupia koskevista yhteisön säännöksistä, jotka tosiseikkojen tapahtuessa (7) sisältyivät pääasiassa direktiivin II lukuun, sellaisena kuin se on muutettuna erityisesti direktiivillä 87/21. Direktiivin 3 artiklassa säädetään, että ellei yhteisönlaajuista lupaa ole, lääke voidaan saattaa markkinoille jäsenvaltiossa vasta, kun tämän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt siihen luvan.

6.       Direktiivin 4 artiklassa säädetään yksityiskohtaisesti menettelystä, asiakirjoista ja tiedoista, jotka ovat tarpeen myyntiluvan saamiseksi jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Siinä luodaan useita mahdollisia menettelytapoja kansallisen myyntiluvan saamiseksi. Täysimääräisen menettelyn yhteydessä myyntilupahakemukseen on tämän artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan (jäljempänä 8 alakohta) mukaan liitettävä tulokset

”–

fysikaalis-kemiallisista, biologisista tai mikrobiologisista tutkimuksista,

–

farmakologisista ja toksikologisista tutkimuksista,

–

kliinisistä tutkimuksista.”

7.       Direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdassa säädetään vaihtoehtoisesta, yksinkertaistetusta menettelystä, jossa myyntiluvan hakija voidaan tietyissä olosuhteissa vapauttaa velvoitteesta toimittaa 8 alakohdan mukaan yleensä vaadittavat tulokset farmakologisista ja toksikologisista tutkimuksista sekä kliinisistä tutkimuksista, ja hän voi sen sijaan tukeutua tietoihin, jotka on toimitettu toisen, jo luvan saaneen ”viitevalmisteen” osalta. Tämä ei koske velvoitetta esittää täysimääräisiä tietoja valmisteen fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Jotta yksinkertaistettua menettelyä voidaan soveltaa, hakijan on osoitettava

”i)

joko, että lääke on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin asianomaisessa maassa markkinoille saattamista koskevan luvan saanut valmiste ja että alkuperäisen lääkkeen markkinoille saattamisesta vastaava henkilö on antanut suostumuksensa alkuperäisen lääkkeen asiakirjojen sisältämien farmakologisten, toksikologisten tai kliinisten julkaisuviitteiden käyttämiseen kyseessä olevan hakemuksen arviointiin,

– –

iii)

taikka että lääke on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin valmiste, jolla on ollut yhteisössä, voimassa olevien yhteisösäännösten mukaisesti myönnetty markkinoille saattamista koskeva lupa vähintään kuuden vuoden ajan ja joka on saatettu markkinoille siinä jäsenvaltiossa, jolle hakemus on tehty; – – jäsenvaltio voi – – pidentää tämän ajan 10 vuodeksi yksittäisellä päätöksellä, joka kattaa kaikki sen alueella markkinoille saatetut valmisteet, jos se katsotaan tarpeelliseksi kansanterveyden kannalta. – – ”

8.       Direktiivin 8 alakohdan a alakohdan viimeisessä alakohdassa säädetään tässä säännöksessä luotua yksinkertaistettua menettelyä koskevasta seuraavasta varaumasta:

”Jos lääke on kuitenkin tarkoitettu erilaiseen terapeuttiseen käyttöön kuin muut kaupan olevat lääkkeet tai on tarkoitettu annosteltavaksi eri tavalla tai eri annoksina, tarpeellisten farmakologisten ja toksikologisten tai kliinisten tutkimusten tulokset on toimitettava.”

9.       Varaumalla näin ollen luodaan uusi myyntiluvan hakumenettely, jota kutsutaan usein sekamuotoiseksi yksinkertaistetuksi menettelyksi ja josta käytän jäljempänä tätä nimeä.

10.     Tässä menettelyssä hakijan on toimitettava ainoastaan sellaisten farmakologisten ja toksikologisten tai kliinisten tutkimusten tulokset, jotka ovat muista markkinoilla olevista lääkkeistä eroavan terapeuttisen käyttötarkoituksen, antotavan tai annoskoon vuoksi tarpeen. Muutoin hakija tukeutuu tietoihin, jotka koskevat viitevalmistetta, joka sen on 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan tai iii alakohdan nojalla yksilöitävä.

11.     Sekamuotoinen yksinkertaistettu menettely on näin ollen kantajalle asetetun todistustaakan osalta yksinkertaistetun ja normaalin menettelyn välimuoto. Tuoreita tietoja, jotka hakijan on sekamuotoisessa yksinkertaistetussa menettelyssä toimitettava, kutsutaan täydentäviksi tiedoiksi.

12.     Ohjeita direktiivin 4 artiklassa säädetyissä eri menettelyissä edellytetyistä tutkimuksista annetaan lääkkeiden tutkimiseen liittyviä analyyttisiä, farmakologis-toksikologisia ja kliinisiä standardeja ja tutkimussuunnitelmia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä toukokuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/318, (8) sellaisena kuin se on muutettuna 19.7.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/507, (9) liitteessä. Direktiivin 75/318 liitteessä edellytetään, että myyntilupahakemukseen liitetyissä tiedoissa ja asiakirjoissa on otettava huomioon Euroopan komission ohjeet, jotka se julkaisi Lääkkeitä koskevat säännökset Euroopan unionissa -nimisessä oppaassa, johon kuuluvat nide 2 (tiedonanto hakijoille) ja nide 3 (yhteisön suuntaviivat).

13.     Vuoden 1993 tiedonannossa hakijoille (nide 2A, 3 kohdan 3 alakohta) selvitetään sekamuotoista yksinkertaistettua menettelyä seuraavasti:

”Lääkkeestä 6 tai 10 vuoden ajalta saatujen tietojen ja kokemuksen jälkeen ei olisi eettisesti ja tieteellisesti asianmukaista vaatia toista hakijaa toistamaan kaikkia kokeita ja tutkimuksia, joista viranomaiset ovat jo tietoisia. Sellaisen lääkkeen osalta, joka ei täytä tiukkaa vaatimusta, jonka mukaan valmisteen on oltava olennaisilta osiltaan samanlainen, ja jota ei näin ollen koske poikkeus olla toimittamatta farmakologisten, toksikologisten ja kliinisten tutkimusten tuloksia, ehdossa edellytetään tarpeellisten farmakologisten ja toksikologisten tutkimusten ja/tai kliinisten tutkimusten tuloksia.”

Tämä kohta on kuitenkin poistettu hakijoille suunnatun tiedonannon myöhemmistä laitoksista.

14.     Direktiivin 4 artiklan tavoitteet ilmenevät direktiivin ja direktiivin 87/21 johdanto-osasta, joilla luotiin nykymuotoiset yksinkertaistetut menettelyt. Direktiivin johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, että lääkkeiden myyntilupaa sääntelevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena on kansanterveyden turvaaminen. Kuten direktiivin 87/21 johdanto-osan toisesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan tarkoituksena on myös varmistaa, että innovatiivisia yrityksiä ei saateta epäedulliseen asemaan, ja välttää tarpeettomia lääketieteellisiä tutkimuksia ihmisillä tai eläimillä.

15.     Direktiivin 5 artiklassa säädetään, että myyntilupahakemus on hylättävä, ”jos 4 artiklassa lueteltujen tietojen ja asiakirjojen tarkastamisen jälkeen osoittautuu, että lääke on tavanomaisesti käytettynä haitallinen taikka, että sillä ei ole terapeuttista tehoa tai että hakija ei ole kyennyt sitä riittävästi osoittamaan taikka, että sillä ei ole ilmoitettua koostumusta laadun ja määrän osalta.” Myyntilupa on evättävä myös, ”jos hakemuksen perusteeksi annetut tiedot ja asiakirjat eivät täytä 4 artiklan vaatimuksia”.

16.     Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän, markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muutosten tutkimisesta 10 päivänä maaliskuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 541/95 (10) liitteessä II säädetään, että tiettyjen, tässä liitteessä lueteltujen markkinoille saattamista koskevaan lupaan tehtävien muutosten on katsottava perusteellisesti muuttavan tämän luvan ehtoja ja tämän vuoksi edellyttävän uuden hakemuksen tekemistä markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muuttamiseksi. Liitteessä mainittuja muutoksia ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden osalta ovat valmisteen vaikuttavan aineen tai vaikuttavien aineiden muutokset, terapeuttisen käyttöalueen muutokset ja annoksen, lääkemuodon ja antoreitin muutokset.

17.     Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1968 Medicines Actilla perustettu viranomainen on nimetty direktiivissä tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Se toimii hallinnollisesti terveysministeriön täytäntöönpanevan elimen, Medicines Control Agencyn (jäljempänä MCA) välityksellä ja käsittelee myyntilupahakemukset lupaviranomaisen puolesta. Direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna, on pantu Yhdistyneessä kuningaskunnassa täytäntöön vuoden 1994 Medicines for Human Use (Marketing Authorisations etc) Regulationsilla (ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskeva asetus). Asetuksen 4 §:n 6 momentissa Yhdistynyt kuningaskunta käytti direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan mukaista mahdollisuuttaan pidentää tässä säännöksessä tarkoitettua ajanjaksoa kuudesta kymmeneen vuoteen.

18.     Yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin arvioimaan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan tulkintaa asiassa Generics, (11) joka perustui useiden lääkeyhtiöiden nostamaan kanteeseen MCA:n päätöskäytännöstä sen arvioidessa tämän säännöksen mukaisia hakemuksia, jotka koskivat lupaa saattaa markkinoille olemassa olevien lääkkeiden rinnakkaisvalmisteita. MCA oli myöntänyt lupia sellaisten käyttöalueiden, annostusohjelmien, annosten tai annostusmuotojen lisäksi, joiden osalta viitevalmisteelle oli myönnetty lupa vähintään kymmenen vuoden ajan, myös sellaisille lisäyksille tai muutoksille, joille lupa on annettu myöhemmin. MCA hylkää rinnakkaisvalmisteen lupahakemuksen tällaisten lisäysten tai muutosten vuoksi ainoastaan, jos niiden katsotaan olevan merkittäviä terapeuttisia uutuuksia, joilta edellytettäisiin asetuksen N:o 541/95 liitteen II mukaan uutta myyntilupaa.

19.     High Court esitti useita ennakkoratkaisukysymyksiä siitä, milloin kahta valmistetta pidetään 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisilta osiltaan samanlaisina ja kuinka laajan luvan toimivaltainen viranomainen sai myöntää 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan nojalla tehdyn hakemuksen perusteella.

20.     Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että lääke on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin toinen lääke, ”jos niiden vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat, niiden lääkemuoto on sama ja ne ovat biologisesti samanarvoisia, edellyttäen, että tieteellisen tiedon perusteella ei ilmene, että nämä arviointiperusteet täyttävän lääkevalmisteen ja alkuperäisen lääkevalmisteen välillä on huomattavia eroja turvallisuuden ja tehokkuuden suhteen”.

21.     Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi, kahta lääkettä pidetään biologisesti samanarvoisina, jos nämä tuotteet ovat samanarvoisia tai vaihtoehtoisia ja niiden biologinen hyötyosuus (eli niiden kehossa tapahtuvan imeytymisen ja vaikutuspaikkaan kuljettumisen nopeus ja laajuus) saman moolimäärän antamisen jälkeen on siinä määrin samanlainen, että niiden vaikutukset ovat sekä niiden tehokkuuden että turvallisuuden kannalta katsottuna olennaisilta osiltaan samanlaisia. (12)

22.     Direktiivin 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun menettelyn nojalla myönnetyn luvan laajuuden osalta yhteisöjen tuomioistuin totesi, että lääkkeelle, joka on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin valmiste, jolle on myönnetty yhteisössä lupa vähintään 6 tai 10 vuoden ajan ja jota myydään jäsenvaltiossa, jossa hakemus on tehty, voidaan myöntää lupa tämän säännöksen nojalla kaikkien sellaisten terapeuttisten käyttöalueiden, annostusmuotojen, annosten ja annostusohjelmien osalta, joiden osalta viitevalmisteelle on myönnetty lupa, mukaan lukien ne, joille on myönnetty lupa alle 6 tai 10 vuoden ajan.

Tosiseikat

23.     Käsiteltävänä olevassa asiassa Novartis Pharmaceuticals Ltd (jäljempänä Novartis) riitauttaa MCA:n toiselle lääkeyhtiölle, SangStat UK Ltd:lle ja sen jakelijalle Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Imtix-SangStat UK Ltd:lle myöntämät myyntiluvat, jotka koskevat lääkkeitä SangCya Oral Solution ja Acceptine Oral Solution (jotka ovat tämän asian kannalta identtiset ja joita kutsutaan jäljempänä yhteisnimellä SangCya).

24.     SangCyan kanssa kilpailevia merkkejä ovat Novartisin valmisteet Sandimmun ja Neoral. Kaikki nämä valmisteet ovat immuno-supressantteja ja sisältävät syklosporiini-nimistä vaikuttavaa ainetta, jota käytetään elintensiirtopotilailla ehkäisemään elinten tai kudosten hylkimisreaktioita sekä eri autoimmuunisairauksien hoidossa.

25.     Näitä kaikkia valmisteita annostellaan suun kautta liuoksina. Novartisin ensimmäisen tuotteen Sandimmunin ja sen toisen valmisteen Neoralin ja Sangstatin valmisteen SangCyan välillä on kuitenkin eroja. Kun ne potilaalle annosteltaessa liuotetaan, ne reagoivat eri tavoin. Vettä sisältävän nesteen kanssa Sandimmun muodostaa makroemulsion, Neoral mikroemulsion ja SangCya käy läpi nanodispersioprosessin. Tämän vuoksi nämä valmisteet eivät ole biologisesti samanarvoisia: niiden biologinen hyötyosuus eli se, millä nopeudella ja missä määrin ne imeytyvät elimistöön ja miten ne kuljettuvat kohteeseensa, vaihtelee. Tämä on merkittävää, sillä syklosporiinin terapeuttinen indeksi on pieni. Jos potilas saa sitä liikaa tai liian vähän, se ei vaikuta ja voi vaarantaa terveyden. Tämän vuoksi syklosporiinin määrää potilaan veressä on tarkkailtava ja annostusta on tarpeen vaatiessa tarkistettava.

26.     Sandimmun oli ensimmäinen syklosporiinivalmiste, jolle myönnettiin lupa Euroopan unionissa. Se hyväksyttiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1983 sen jälkeen, kun Sandoz Pharmaceuticals (UK) Ltd, nykyisin Novartis, oli esittänyt täysimääräisessä menettelyssä edellytetyt täydelliset selvitykset.

27.     Saksa myönsi vuonna 1994 Neoralille ensimmäisen myyntiluvan Euroopan unionissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa myyntilupa myönnettiin vuonna 1995 ilmeisesti sekamuotoisessa yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan, luettuna yhdessä varauman kanssa, mukaisesti Sandimmunia käytettiin viitevalmisteena. Hakemus perustui näin ollen osittain Sandimmunia koskevan hakemuksen yhteydessä toimitettuihin tietoihin, mihin oli (Novartisin Sandimmunin kehittelijänä itselleen Neoralin kehittelijänä antama) suostumus, ja osittain täydentäviin tietoihin, jotka oli hankittu nimenomaan Neoralin osalta. Hakumenettelyn aikana ja sen jälkeen, kun Novartisin ja MCA:n välillä oli pidetty kokouksia, joissa MCA oli todennut, ettei lupaa tultaisi myöntämään ilman pitkäkestoisista kliinisistä tutkimuksista saatuja tietoja, Novartis jatkoi kliinisiä tutkimuksia voidakseen toimittaa tarkempia täydentäviä tietoja. Neoralille annettiin lupa samojen käyttöalueiden osalta kuin Sandimmunille, ja se sai vuonna 1997 luvan myös muiden käyttöalueiden osalta. Sandimmun on edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla, mutta sen suhteellinen osuus koko syklosporiinimarkkinoista on varsin vähäinen Neoraliin verrattuna.

28.     Myös SangCyaa koskevat luvat, joista käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse, myönnettiin 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan, luettuna yhdessä varauman kanssa, mukaisesti sekamuotoisessa yksinkertaistetussa menettelyssä. SangStatin hakemuksessaan ilmoittama viitevalmiste oli Sandimmun, jolle oli myönnetty lupa yli kymmenen vuoden ajan.

29.     MCA myönsi SangCyalle myyntiluvan vuoden 1999 tammikuussa. MCA perusteli päätöstään sillä, että SangCya on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin Sandimmun. Se tukeutui Novartisin toimittamien Sandimmunia koskevien tietojen lisäksi myös Novartisin viisi vuotta aiemmin toimittamiin Neoralia koskeviin tietoihin. Se ei vaatinut SangStatia toimittamaan SangCyan osalta tarkempia täydentäviä tietoja, jotka vastaavat tietoja, jotka Novartisin oli toimitettava Neoralin osalta.

Oikeudenkäynti kansallisessa tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset

30.     Novartis nosti Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa kumoamiskanteen MCA:n päätöksistä myöntää SangCyalle lupa sillä perusteella, että ne olivat yhteisön oikeuden vastaisia yhdestä tai useammasta kolmesta seuraavasta syystä. Ensinnäkin se väittää, että MCA ei saanut 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan nojalla ottaa huomioon Neoralin osalta toimitettuja tietoja ennen kun 10 vuotta on kulunut Neoralille EU:ssa myönnetystä ensimmäisestä luvasta (viittaamista koskeva väite). Toiseksi se väittää, että MCA ei voinut oikeutetusti katsoa, että SangCya on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin Sandimmun, eikä tällä tavoin vapauttaa SangStatia edellytyksestä, jonka mukaan sen on osoitettava, että sen valmiste on turvallinen huolimatta siitä, ettei se ole biologisesti samanarvoinen Sandimmunin kanssa (olennaista samanlaisuutta koskeva väite). Kolmanneksi se väittää, että vaikka riidanalaiset päätökset muutoin olisivatkin lainmukaisia, ne on kumottava, koska niillä loukataan yleistä syrjintäkiellon periaatetta, jonka mukaan samankaltaisia tilanteita (käsiteltävänä olevassa asiassa Neoralin ja SangCyan arviointi) ei saa käsitellä eri tavoin luvan saamiseksi edellytettävien tietojen osalta, jos tällaista erilaista kohtelua ei voida perustella objektiivisilla syillä (syrjintäkieltoa koskeva väite).

31.     Ensimmäisessä oikeusasteessa Novartisin kanne hylättiin. Valitusta käsittelevä Court of Appeal päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä. Viittaamista koskevaan väitteeseen liittyvät kaksi seuraavaa kysymystä:

”1)

Kun kansallinen toimivaltainen viranomainen [8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan] nojalla käsittelee uutta valmistetta (C) koskevaa myyntilupahakemusta, jossa viitataan valmisteeseen (A), jolle on myönnetty lupa yli 6/10 vuotta sitten, onko sillä oikeus ilman suostumusta viitata tietoihin, jotka on esitetty valmisteen (B) osalta, jolle on myönnetty lupa viimeisten 6/10 vuoden aikana?

2)

Jos edellä olevaan kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko näihin tietoihin viitata, jos

a)

valmisteelle B myönnettiin lupa [8 alakohdan a alakohdan] mukaisessa sekamuotoisessa yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa viitattiin valmisteeseen A, ja

b)

tiedot, joihin viitataan, sisältävät sellaisia kliinisiä tutkimuksia, joiden kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo olevan tarpeen myyntiluvan myöntämiseksi ja jotka on esitetty sen osoittamiseksi, että valmiste B, vaikka sen biologinen hyötyosuus on suurempi kuin valmisteella A, kun niitä annostellaan samalla annoksella, on turvallinen?”

32.     Ensimmäisen kysymyksen osalta Court of Appeal toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, että direktiivin 5 artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on hakemusta tarkastellessaan arvioitava sekä sitä, onko lääke turvallinen ja tehokas, että sitä, onko hakija esittänyt kaikki direktiivin 4 artiklassa edellytetyt tiedot ja asiakirjat. Court of Appeal katsoo, että toimivaltaisen viranomaisen on voitava käyttää kaikkia sen hallussa olevia tietoja riippumatta siitä, mistä ne ovat peräisin. Tämän vuoksi Court of Appeal pyytää, että jos yhteisöjen tuomioistuin on samaa mieltä, ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavassa vastauksessa olisi todettava, että rajoitukset tietoihin, joihin viranomainen voi viitata, liittyvät ainoastaan 5 artiklan loppuosaan.

33.     Kolmas kysymys koskee varauman oikeaa tulkintaa ja kuuluu seuraavasti:

”3)

a) Sovelletaanko [8 alakohdan a alakohdan] viimeistä alakohtaa (varaumaa) ainoastaan [8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan] mukaisesti tehtyihin hakemuksiin, vai sovelletaanko sitä myös hakemuksiin, jotka on tehty [8 kohdan a alakohdan i alakohdan] mukaisesti?

b)

Edellyttääkö varauman soveltaminen sitä, että valmisteet ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia?”

34.     Neljännellä ja viidennellä kysymyksellä pyritään selvittämään olennaisen samanlaisuuden merkitystä:

”4)

Voivatko valmisteet milloinkaan olla [8 alakohdan a alakohdan i ja iii alakohdassa] tarkoitetulla tavalla olennaisilta osiltaan samanlaisia, jos ne eivät ole biologisesti samanarvoisia, ja jos voivat, missä olosuhteissa?

5)

Mitä yhteisöjen tuomioistuin tarkoittaa asiassa C-368/96, Generics, antamassaan tuomiossa käyttämällään termillä lääkemuoto? Onko kahdella valmisteella sama lääkemuoto, kun ne annostellaan potilaalle sellaisena liuoksena, joka on liuennut joko makroemulsioksi, mikroemulsioksi tai nanodispersioksi?”

35.     Kuudes ja viimeinen kysymys koskee syrjimättömyyttä ja siinä kysytään, ”menetteleekö kansallinen toimivaltainen viranomainen syrjintäkiellon periaatteen mukaisesti, kun se käsitellessään 8 alakohdan a alakohdan mukaista sekamuotoista yksinkertaistettua myyntilupahakemusta, jossa viitataan valmisteeseen A kahden sellaisen valmisteen osalta, joista kumpikaan ei ole biologisesti samanarvoinen valmisteen A:n kanssa,

i)

ilmoittaa, että hakijan on esitettävä direktiivin 75/318/ETY liitteessä olevassa 4 F kohdassa edellytetyt täydelliset kliiniset tiedot, jotta valmisteelle B voitaisiin myöntää markkinoille saattamista koskeva lupa, mutta

ii)

arvioituaan valmisteen B tueksi esitettyjä tietoja päättää myöntää valmisteelle C markkinoille saattamista koskevan luvan, vaikka sitä koskevan lupahakemuksen tueksi liitetyt tutkimukset eivät vastaa direktiivin 75/318/ETY liitteessä olevassa 4 F kohdassa asetettuja edellytyksiä?”

36.     Yhteisöjen tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia toimittivat Novartis, Sangstat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranskan, Tanskan ja Portugalin hallitukset ja komissio. Novartis, Sangstat, Yhdistynyt kuningaskunta, Tanskan ja Alankomaiden hallitukset ja komissio esittivät istunnossa suullisia huomautuksia.

Asian arviointi

Kysymykset 1 ja 2 – viittaamista koskeva väite

37.     Kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä pohditaan, milloin toimivaltainen viranomainen, joka 8 alakohdan a alakohdan nojalla käsittelee uutta valmistetta (valmiste C) koskevaa myyntilupahakemusta, jossa viitataan valmisteeseen (valmiste A), jolle on myönnetty lupa vähintään 8 alakohdan a alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetun kuuden tai kymmenen vuoden ajan, voi, vai voiko ylipäänsä, ilman suostumusta ottaa huomioon tiedot, jotka on toimitettu sellaisen toisen valmisteen (valmiste B) osalta, jolle on myönnetty lupa alle kuuden tai kymmenen vuoden ajan.

38.     Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että toimivaltainen viranomainen voi lääkkeen turvallisuutta ja tehokkuutta arvioidessaan ottaa huomioon kaikki hallussaan olevat tiedot riippumatta siitä, mistä ne ovat peräisin. Huomautuksissa esitetyt eri lähestymistavat ovat tämän vuoksi kaikki sopusoinnussa direktiivin pääasiallisen tarkoituksen eli kansanterveyden turvaamisen kanssa.

39.     Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko toimivaltaisen viranomaisen arvioitava, kuten Court of Appeal ennakkoratkaisupyynnössään katsoo, myös sitä, onko hakija esittänyt 4 artiklan edellytysten mukaiset riittävät todisteet sen osoittamiseksi, että valmiste on turvallinen ja tehokas, ja jos näin on, voiko toimivaltainen viranomainen tässä vaiheessa ottaa huomioon valmisteen B osalta toimitetut tiedot. Tältä osin voidaan erottaa kolme näkemystä.

40.     Ensimmäisen, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittämän näkemyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen ei myyntiluvan myöntämistä harkitessaan tarvitse arvioida hakemuksen tueksi esitettyjen todisteiden asianmukaisuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan tämä johtuu siitä, että toimivaltaisen viranomaisen palkkaamien asiantuntijoiden ei voida realistisesti odottaa ensin käyttävän kaikkia käytettävissään olevia tietoja tarkastaakseen, että valmiste on turvallinen ja tehokas, ja sitten unohtavan nämä tiedot voidakseen arvioida, onko hakija itse osoittanut turvallisuuden ja tehokkuuden riittävällä tavalla.

41.     Yhdistyneen kuningaskunnan mielestä toimivaltainen viranomainen voi näin ollen tukeutua valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin myöntääkseen luvan valmisteelle C, mikä on direktiivin ensisijaisen kansanterveyden turvaamisen tavoitteen sekä sen tavoitteen mukaista, jonka mukaan on vältettävä tarpeettomia lääketieteellisiä tutkimuksia ihmisillä tai eläimillä. Yhdistynyt kuningaskunta ehdottaa näin ollen, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi.

42.     Toisen, Novartisin kannattaman näkemyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava hakijan esittämien todisteiden asianmukaisuus eikä se tällöin voi viitata valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin tai toissijaisesti se voi tehdä näin ainoastaan, jos valmisteet A ja B ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia.

43.     Novartisin ensisijaisen väitteen mukaan tällainen viittaaminen on aina kiellettyä, koska se olisi 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan sanamuodon vastaista, jonka mukaan voidaan käyttää ainoastaan tietoja valmisteesta, jolla on ollut myyntilupa vähintään kuuden tai kymmenen vuoden ajan, eikä tämä olisi myöskään direktiivin tavoitteiden tasapainon ja erityisesti sen tavoitteen mukaista, jonka mukaan on varmistettava, että innovatiivisia yrityksiä ei saateta epäedulliseen asemaan. Novartis ehdottaa tämän vuoksi, että ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava kieltävästi, jolloin toinen kysymys menettää merkityksensä.

44.     Toissijaisesti Novartis katsoo, että viittaaminen on sallittua ainoastaan, jos valmisteet A ja B täyttävät täysin edellytyksen, jonka mukaan niiden on oltava olennaisilta osiltaan samanlaisia. Novartis tukeutuu toissijaisen kantansa tueksi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics antaman tuomion 55 kohtaan, jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että rinnakkaisvalmisteelle myönnetty lupa voi ulottua viitevalmisteen lupaan kuuden tai kymmenen vuoden aikana tehtäviin lisäyksiin tai muutoksiin annostusmuodon, annoksen ja annostusohjelman osalta, ”jos oletetaan, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on käyttänyt käsitteitä sellaisissa annostelumuodon, annoksen ja annostusohjelman merkityksissä, jotka eivät sulje pois sitä, että lääkevalmisteet katsotaan – – olennaisilta osiltaan samanlaisiksi”.

45.     Novartisin toissijainen kanta puoltaisi myöntävää vastausta ensimmäiseen kysymykseen mutta kieltävää vastausta toiseen kysymykseen, koska Novartisin kysymykseen 4 ehdottaman ratkaisun valossa valmisteen A ja valmisteen B erilaisen biologisen hyötyosuuden perusteella olisi väistämättä todettava, että nämä valmisteet eivät ole olennaisilta osiltaan samanlaisia.

46.     Kolmannen näkemyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen on samoin kuin toisen näkemyksen mukaan arvioitava hakemuksen tueksi esitettyjen tietojen ja asiakirjojen asianmukaisuutta. Toisin kuin toisen näkemyksen mukaan, sen mukaan toimivaltainen viranomainen voi tällöin ottaa huomioon valmisteeseen B liittyvät tiedot, vaikka tämä valmiste ei täyttäisi täysin edellytystä, jonka mukaan sen on oltava olennaisilta osiltaan samanlainen kuin valmiste A, edellyttäen, että erilaisuus liittyy lääkemuotoon, terapeuttiseen käyttöalueeseen tai annokseen eli niihin eroavaisuuksiin, jotka varauman nojalla hyväksytään, kun täydentävät tiedot on toimitettu. Tällöin valmisteiden A ja B olisi katsottava olevan yksinkertaistetussa menettelyssä käsiteltävien hakemusten kannalta olennaisilta osiltaan samoja viitevalmisteita.

47.     Kolmatta näkemystä kannattavat Sangstat sekä Tanskan, Ranskan ja Alankomaiden hallitukset ja komissio. Ne ovat kuitenkin muotoilleet näkemyksensä hieman eri tavoin.

48.     Tanskan hallitus katsoo, että asiassa Generics annetun tuomion olisi ulotuttava paitsi valmisteen A kanssa olennaisilta osiltaan samanlaisen valmisteen osalta hyväksyttyihin annostusmuotoihin, annoksiin ja annostusohjelmiin tehtäviin lisäyksiin tai muutoksiin, myös sellaisiin valmisteeseen A tehtäviin lisäyksiin tai muutoksiin, jotka johtavat siihen, että valmiste B ei ole olennaisilta osiltaan samanlainen kuin alkuperäinen valmiste.

49.     Ranskan hallitus, Sangstat ja komissio käyttävät sen sijaan mieluummin muotoilua, jonka mukaan viittaaminen sallitaan, jos valmiste B on valmisteen A ”suora laajennus”. Ne viittaavat tältä osin hakijoille suunnatun tiedonannon viimeisimpään versioon (13) (nide 2A, luku 1, 4 kohdan 2 alakohdan 2 alakohta), jossa todetaan, että ”edellytys, jonka mukaan lupa on oltava myönnetty yhteisössä vähintään 6/10 vuoden ajan, ei koske suoria laajennuksia, joita käytetään viitevalmisteena sen jälkeen, kun 6/10 vuoden pituinen yksinoikeutta alkuperäisen lääkkeen tietoihin koskeva ajanjakso on kulunut”.

50.     Hakijoille suunnatun tiedonannon (nide 2A, luku 1, 5 kohdan 2 alakohta) määritelmän mukaan suora laajennus on alkuperäisen lääkkeen mikä tahansa muunnos, joka kuuluu asetusten N:o 541/95 (14) ja N:o 542/95 (15) liitteen II soveltamisalaan, paitsi jos muunnos sisältää uutta vaikuttavaa ainetta.

51.     Kolmannen näkemyksen kahden eri muotoilun välinen ero on pikemminkin näennäinen kuin todellinen. Asetusten N:o 541/95 ja N:o 542/95 liitteessä II mainittuja eroavaisuuksia, joihin ei väitteen mukaan sisälly uuden vaikuttavan aineen lisääminen, ovat terapeuttisen käyttöalueen muutokset ja annoksen, lääkemuodon ja antoreitin muutokset. Muotoilu, joka koskee ”suoraa laajennusta”, sallii näin ollen viittaamisen samoissa olosuhteissa kuin jotka Tanskan hallitus on maininnut.

52.     Mielestäni molemmat muotoilut edellyttävät sen hyväksymistä, että valmisteiden A ja B ei tarvitse olla olennaisilta osiltaan samanlaisia, jotta valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin voitaisiin viitata. Tämä johtuu siitä, että muiden kuin terapeuttisen käyttöalueen muutosten osalta muutokset, joiden osalta valmiste B voidaan tehdä erilaiseksi kuin valmiste A ilman, että estetään viittaaminen valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin, ylittävät asiassa Generics asetetut olennaisen samanlaisuuden rajat, sillä annostuksen muutokset aiheuttavat muutoksia lääkkeen määrälliseen koostumukseen, antoreitin muutokset voivat vaikuttaa lääkemuotoon ja nämä molemmat muutokset voivat vaikuttaa biologiseen samanarvoisuuteen. Tanskan hallitus myönsi tämän kirjallisissa huomautuksissaan, kun taas komissio ja Sangstat hyväksyivät tämän yhteisöjen tuomioistuimessa esittämissään suullisissa huomautuksissa.

53.     Kolmas näkemys vaikuttaa olevan oikea.

54.     Mielestäni Court of Appeal ja käsiteltävänä olevan asian asianosaiset ovat oikeassa katsoessaan, että toimivaltainen viranomainen voi arvioidessaan valmisteen turvallisuutta ja tehokkuutta ottaa huomioon kaikki käytettävissään olevat tiedot riippumatta siitä, mistä ne ovat peräisin. Toimivaltaisen viranomaisen on selvästikin voitava hylätä hakemus sellaisten tietojen perusteella, jotka osoittavat, että valmiste ole turvallinen tai tehokas, vaikka nämä tiedot olisi esitetty toisen valmisteen osalta ja ne saisivat edelleen 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan mukaista suojaa.

55.     Mielestäni ei kuitenkaan ole pätevää katsoa, kuten ensimmäisessä näkemyksessä, ettei toimivaltainen viranomainen sen seurauksena, että se voi turvallisuutta ja tehokkuutta arvioidessaan ottaa huomioon kaikki tiedot, ei voisi arvioida hakemusta erikseen ja riippumattomasti tarkastaakseen hakemuksen tueksi esitettyjen asiakirjojen ja tietojen asianmukaisuuden. Tällaisen näkemyksen mukaan lupamenettelyllä ei olisi lainkaan tietosuojaa, ja se on tämän vuoksi 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan vastainen.

56.     Tällainen näkemys ei ole myöskään 5 artiklan sanamuodon mukainen, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava, ovatko hakemuksen tueksi esitetyt tiedot ja asiakirjat 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla asianmukaisia. Mielestäni ei ole olemassa mitään käytännön syytä, jonka vuoksi toimivaltainen viranomainen ei pystyisi täyttämään tätä tehtävää sen jälkeen, kun se on varmistunut valmisteen turvallisuudesta ja tehokkuudesta.

57.     Myöskään toinen näkemys ei mielestäni ole vakuuttava. Novartisin ensimmäisen oletuksen mukaan valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin ei voitaisi viitata, vaikka valmisteet A ja B olisivat olennaisilta osiltaan samanlaisia. Tämä oletus on mielestäni selvästi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics esittämien niiden toteamusten vastainen, jotka perustuivat käsitykseen, jonka mukaan alkuperäinen viitevalmiste ja sen myöhemmät muunnelmat ovat 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan kannalta sama valmiste, koska ne ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia. Asiassa Generics annetun tuomion mukaan viittaaminen valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin on epäilyksettä mahdollista silloin, kun valmiste B on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin valmiste A. Jos asiassa Generics annettua tuomiota ei sovellettaisi silloin, kun viitevalmisteen myöhemmin hyväksytylle muunnokselle on annettu uusi nimike, muotoa pidettäisiin tärkeämpänä kuin sisältöä ja hakijat voisivat helposti saada enemmän tietosuojaa kuin asiassa Generics tarkoitettiin.

58.     Novartisin vaihtoehtoinen oletus, jonka mukaan viittaaminen valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin on mahdollista ainoastaan, jos valmisteet A ja B ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia, on asiassa Generics annetun tuomion mukainen, mutta mielestäni kuitenkin epätyydyttävä seuraavista syistä.

59.     Ensinnäkään muunnoksen kehittelyn ja tutkimisen kustannuksilla tai vaikeudella ei vaikuttaisi olevan suoraa yhteyttä siihen, syntyikö viitevalmisteen muuttamisen seurauksena uusi muunnos, joka pysyi olennaisen samanlaisuuden rajoissa. Se, että oikeus tutustua asiakirjoihin myönnettäisiin ainoastaan silloin, kun olennaisen samanlaisuuden rajoja ei ole ylitetty, merkitsisi tämän vuoksi mielivaltaisen erottelun käyttöönottamista myyntilupajärjestelmässä.

60.     Se, että asiassa Generics annetun tuomion soveltamisen rajoittaminen asioihin, joissa alkuperäisen valmisteen ja muunnoksen voitaisiin osoittaa olevan olennaisilta osiltaan samanlaisia, merkitsisi käytännössä sen soveltamista lähes yksinomaan uusiin terapeuttisiin käyttöalueisiin, kun otetaan huomioon annostuksen muutoksen vaikutus määrälliseen koostumukseen, antoreitin muutoksen vaikutus lääkemuotoon ja molempien muutosten vaikutus biologiseen samanarvoisuuteen.

61.     Kolmas näkemys vaikuttaa tämän vuoksi olevan parhaiten direktiivin järjestelmän mukainen, sellaisena kuin sitä on tulkittu asiassa Generics. Siinä otetaan tasapainoisimmin huomioon vastakkaiset tavoitteet, jotka koskevat tietosuojaa ja tarpeettomien lääketieteellisten tutkimusten välttämistä ihmisillä tai eläimillä, koska siinä myönnetään ylimääräinen tietosuoja ainoastaan kaikkein tärkeimmille alkuperäiseen valmisteeseen tehtäville muutoksille eli niille muutoksille, joihin sisältyy uuden vaikuttavan aineen lisääminen. Tämä näkemys on myös asiassa AstraZeneca (16) tänään esittämäni ratkaisuehdotuksen mukainen ja tukee sitä.

Kolmas kysymys

62.     Kolmas kysymys on kaksiosainen. Kolmannen kysymyksen a kohdassa kysytään, sovelletaanko varaumaa ainoastaan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisesti tehtyihin hakemuksiin vai myös hakemuksiin, jotka on tehty 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti. Kolmannen kysymyksen b kohdassa kysytään, edellyttääkö varauman soveltaminen sitä, että valmisteet ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia.

63.     On epäselvää, onko kysymyksessä mainitulla seikalla mitään käytännön merkitystä. Hakija, joka oli antanut suostumuksensa olennaisesti samanlaista valmistetta koskevien tietojen käyttämiseen, voisi esittää nämä tiedot ja tukeutua niiden todistusarvoon osana uutta normaalimenettelyssä tehtyä hakemusta, vaikkei 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaista hakemusta sekamuotoisessa yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa on annettu suostumus, olisi mahdollista tehdä.

64.     Joka tapauksessa olen Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Sangstatin ja Novartisin kanssa samaa mieltä siitä, että varaumaan voidaan vedota sekä 4 artiklan 8 alakohdan a alakohdan i alakohdan että 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan yhteydessä. Tärkeimpänä syynä on se, että se on erotettu 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdasta omaksi kappaleekseen. Sille, miksi sitä ei voitaisi soveltaa molempien säännösten yhteydessä, ei ole myöskään esitetty minkäänlaisia aineellisia perusteluja.

65.     Kolmannen kysymyksen b kohdan osalta komissio, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, Novartis ja Sangstat (muutettuaan kantaansa suullisissa huomautuksissaan) katsovat, että olennaisen samanlaisuuden edellytys ei päde silloin, kun sovelletaan varaumassa säädettyä sekamuotoista yksinkertaistettua menettelyä. Ainoastaan Ranskan hallitus väittää selvästi, että olennainen samanlaisuus on varaumassa asetettu edellytys.

66.     Mielestäni hakemuksen käsittely varauman nojalla ei edellytä kaikilta osin olennaista samanlaisuutta.

67.     Varauman tarkoituksena on sallia se, että hakija, jonka valmiste on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin olemassa oleva valmiste muutoin kuin siltä osin kuin se eroaa siitä yhdessä tai useammassa varaumassa mainitussa suhteessa, esittää lisätietoja tai täydentäviä ainoastaan kyseisen eroavaisuuden osalta. Olennaista samanlaisuutta koskevan edellytyksen poistaminen varaumassa mainittujen eroavaisuuksien osalta on mahdollinen nimenomaan siksi, että varaumassa edellytetään ylimääräisten täydentävien tietojen esittämistä, millä taataan se, että uuden valmisteen turvallisuutta ja tehokkuutta voidaan kuitenkin arvioida.

68.     Ehdottamani varauman tulkinta on sama kuin vuoden 1993 tiedonannossa hakijoille esitetty tulkinta. (17) Vaikka hakijoille suunnatun tiedonannon myöhemmissä versioissa ei ole nimenomaisesti esitetty tällaista tulkintaa, niissä ei myöskään todeta mitään sen vastaista.

69.     Jos varaumaa tulkittaisiin jollain muulla tavoin, kahta siinä mainitusta kolmesta eroavaisuustyypistä ei voitaisi juurikaan soveltaa, kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Generics antamassaan tuomiossa esittämä olennaisen samanlaisuuden määritelmä. Muutos lääkkeen annokseen poistaa olennaisen samanlaisuuden, koska se merkitsee valmisteen määrällisen koostumuksen muuttamista. Vastaavasti antoreitin muutos merkitsee usein lääkemuodon muuttamista.

Neljäs ja viides kysymys – olennaista samanlaisuutta koskeva väite

70.     Neljäs ja viides kysymys koskevat 8 alakohdassa mainitun olennaisen samanlaisuuden merkitystä. Neljännellä kysymyksellä pyritään selvittämään, onko valmisteiden oltava biologisesti samanarvoisia, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan olennaisilta osiltaan samanlaisia. Viidennellä kysymyksellä pyritään selvittämään, mitä tarkoitetaan lääkemuodolla ja erityisesti onko valmisteilla sama lääkemuoto, kun ne annostellaan potilaalle liuoksena, joka on liuotettu joko makroemulsioksi, mikroemulsioksi tai nanodispersioksi.

71.     Olennaista samanlaisuutta koskevilla kysymyksillä on merkitystä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisen kannalta kysymyksiin 1 ja 2 ehdotetuista vastauksista huolimatta, sillä vaikka oletettaisiin, että Neoralin osalta toimitettuihin tietoihin on mahdollista viitata, SangCyan myyntiluvan pätevyys riippuisi kuitenkin siitä, että on osoitettu joko, että SangCya on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin Neoral tai Sandimmun, tai että asianmukaiset täydentävät tiedot on toimitettu varauman mukaisesti.

72.     Kuten yhteisöjen tuomioistuimen aiemmasta oikeuskäytännöstä selvästi ilmenee, olennaisen samanlaisuuden merkitystä tulkittaessa lähtökohtana on oltava muiden 8 alakohdan a alakohdassa mainittujen vaatimusten ohella sen varmistaminen, että 8 alakohdan a alakohdan i ja iii alakohdan mukaiset hakemukset täyttävät aina turvallisuus- ja tehokkuusvaatimukset, (18) siten, että määritetään yhdenmukaistetun suojelun tason takaamiseksi riittävän täsmälliset ja yksityiskohtaiset standardit.

73.     Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin käytti asiassa Generics olennaisen samanlaisuuden määritelmää, joka on kirjattu neuvoston joulukuussa 1986 pidetyn sen kokouksen pöytäkirjaan, jossa annettiin direktiivi 87/21. Kuten tuomion tuomiolauselmassa todetaan, olennaisen samanlaisuuden määritelmän mukaan biologinen samanarvoisuus, lääkemuoto ja laadullinen ja määrällinen koostumus ovat arviointiperusteita, joita jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole oikeutta sivuuttaa, kun se arvioi, ovatko valmisteet olennaisilta osiltaan samanlaisia. Novartis, Tanskan ja Portugalin hallitukset ja komissio katsovat, että biologinen samanarvoisuus on olennaisen samanlaisuuden ehdoton edellytys.

74.     Kuten Yhdistynyt kuningaskunta ja Sangstat huomauttavat, neuvoston kokouspöytäkirjan muotoilussa, joka toistetaan asiassa Generics annetun tuomion 25 kohdassa, todetaan, että ”kaksi lääkevalmistetta katsotaan olennaisilta osiltaan samanlaisiksi, jos niiden vaikuttavat aineet ovat laadultaan ja määrältään samat, jos niiden lääkemuodot ovat samat ja mahdollisesti jos nämä kaksi lääkettä ovat biologisesti samanarvoisia, mikä on osoitettu asianmukaisilla biologista hyväksikäytettävyyttä koskevilla kokeilla”. (19) Kursivoidun kappaleen osalta Yhdistynyt kuningaskunta ja Sangstat katsovat, ettei biologinen samanarvoisuus ole olennaisen samanlaisuuden toteamisen muuttumaton edellytys. En ole niiden kanssa samaa mieltä tämän kohdan tulkinnasta. Mielestäni siinä pyritään ainoastaan toteamaan, että biologista samanarvoisuutta koskevia tutkimuksia ei aina edellytetä osoittamaan biologista samanarvoisuutta tilanteissa, joissa se on joka tapauksessa selvää.

75.     Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Sangstat väittävät myös, että biologinen samanarvoisuus ei aina ole merkittävä arviointiperuste arvioitaessa sitä, ovatko kaksi valmistetta yhtä turvallisia ja tehokkaita, ja ettei sen tämän vuoksi pitäisi olla joustamaton olennaisen samanlaisuuden edellytys. Niiden mielestä tilanne on tällainen syklosporiinivalmisteiden osalta, koska lääkäreiden on säännöllisesti mitattava syklosporiinin pitoisuudet potilaan veressä ja tarkistettava annostusta sen mukaisesti. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, ettei olisi tarpeen olla varma kahden valmisteen biologisesta samanarvoisuudesta ainakin silloin, kun potilaalle vahvistetaan ensimmäinen annostus uutta valmistetta, jonka väitetään olevan olennaisilta osiltaan samanlainen kuin olemassa oleva valmiste.

76.     Yhdistynyt kuningaskunta väittää vielä, että tietyntyyppisten valmisteiden osalta biologisen samanarvoisuuden edellytystä ei voida soveltaa, koska niiden terapeuttinen vaikutus perustuu paikalliseen käyttöön eikä imeytymiseen verenkiertojärjestelmän kautta. Tämäkään väite ei mielestäni ole vakuuttava. Biologisen samanarvoisuuden ja biologisen hyötyosuuden tutkimista koskevista yhteisön suuntaviivoista ilmenee, että vaikkei verenkiertojärjestelmää koskevan biologisen hyötyosuuden määrittämisessä yleisesti käytettyä menetelmää voida käyttää tällaisissa tilanteissa, paikallista hyötyosuutta voidaan silti arvioida mittauksilla, jotka ilmentävät määrällisesti vaikuttavan aineen esiintymistä vaikutuspaikassa, käyttäen menetelmiä, jotka on erityisesti valittu kyseessä olevan vaikuttavan aineen ja paikan tiettyä yhdistelmää varten. (20)

77.     Tämän vuoksi biologinen samanarvoisuus on mielestäni olennaisen samanlaisuuden ehdoton edellytys.

78.     Julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer määritteli lääkemuodon asiassa Generics antamassaan ratkaisuehdotuksessa mielestäni oikein sen muodon, jossa valmistaja esittää lääkkeen (esittämismuoto), ja sen muodon, jossa se annostellaan (antomuoto), yhdistelmäksi. (21) Hän käytti Euroopan Farmakopeaa, jonka Euroopan neuvosto otti käyttöön vuonna 1964 lääkkeiden valmistamisessa käytettävien aineiden koostumusta ja valmistusta koskevien yhteisten standardien laatimiseksi. Direktiivin 75/318/ETY liitteessä hakijoita vaaditaan useassa yhteydessä laatimaan direktiivin 4 artiklan mukaisesti esitettävät tiedot ja asiakirjat Euroopan Farmakopeassa asetettujen standardien mukaisesti.

79.     Euroopan Farmakopean määritelmässä ei kuitenkaan todeta, kuinka tarkkaan esittämismuoto ja antomuoto on kuvattava. Se ei näin ollen sellaisenaan ratkaise käsiteltävänä olevan asian asianosaisten välistä erimielisyyttä siitä, voidaanko kaikkia kyseessä olevia valmisteita kutsua oraaliliuoksiksi vai onko ne sen sijaan tarpeen määritellä suun kautta annosteltaviksi liuoksiksi, jotka on liuotettu joko makroemulsioksi, mikroemulsioksi tai nanodispersioksi.

80.     Kuten hakijoille suunnatussa tiedonannossa todetaan, yhteisön lainsäädännössä edellytetystä yksityiskohtaisuuden asteesta on mahdollista saada lisäselvitystä Euroopan Farmakopean standarditermien luettelosta. (22) Asiakirjoista ilmenee, ettei luettelossa eroteta oraalinesteitä toisistaan sen mukaan, käyvätkö ne liuotettaessa läpi makroemulsio-, mikroemulsio- tai nanodispersioprosessin. Tällä perusteella tällaisen yksityiskohtaisuuden asteen vaatiminen vaikuttaisi ylittävän yhteisön lainsäädännön edellytykset. Niistä asianosaisista, jotka mainitsevat tämän seikan, ainoastaan Novartis on toista mieltä.

81.     Tällainen johtopäätös vaikuttaa olevan olennaisen samanlaisuuden käsitteen taustalla olevan turvallisuuden ja tehokkuuden takaamisen tavoitteen mukainen. Näin olen komissio katsoo, että oraalineste-lääkemuotojen farmakokinetiikka (lääkkeen imeytymisen, kulkeutumisen ja erittymisen vaatima aika) on yleensä niin samanlainen, että niitä on aiheellista pitää samana lääkemuotona.

82.     Novartis on komission kanssa eri mieltä ja huomauttaa, että valmisteiden dispersio- tai emulsioprosesseista johtuvat erot valmisteiden välillä voivat vaikuttaa niiden biologiseen hyötyosuuteen ja näin ollen niiden turvallisuuteen ja tehokkuuteen. En ole kuitenkaan vakuuttunut Novartisin väitteen merkityksellisyydestä. Koska biologinen samanarvoisuus on joka tapauksessa olennaisen samanlaisuuden itsenäinen edellytys, biologisen samanarvoisuuden takaamisen tavoitteen ei mielestäni tarvitse vaikuttaa lääkemuodon tulkintaan.

83.     Mielestäni tietyn valmisteen lääkemuoto on tämän vuoksi kyseisen valmisteen esittämismuodon ja antomuodon yhdistelmä. Liuoksena suun kautta annosteltavilla valmisteilla on katsottava olevan sama lääkemuoto riippumatta siitä, liuotetaanko ne makroemulsioksi, mikroemulsioksi tai nanodispersioksi.

Kuudes kysymys – syrjimättömyyttä koskeva väite

84.     Kuudennella kysymyksellään Court of Appeal pyrkii selvittämään, loukkaako toimivaltainen viranomainen yleistä syrjimättömysperiaatetta, kun se tutkiessaan kahta sekamuotoista yksinkertaistettua myyntilupahakemusta, joissa viitataan valmisteeseen A ja jotka koskevat valmisteita B ja C, joista kumpikaan ei ole biologisesti samanarvoinen valmisteen A kanssa, vaatii valmisteen B biologista samanarvoisuutta koskevia täydellisiä kliinisiä tietoja edellytyksenä luvan antamiselle, mutta arvioituaan valmisteen B tueksi esitettyjä tietoja ei vaadi samoja tietoja valmisteen C osalta.

85.     Mielestäni kuudennessa kysymyksessä ei nosteta esiin mitään seikkaa, joka ei liittyisi jo aiempien viiden kysymyksen yhteydessä käsiteltyihin seikkoihin. Jos toimivaltaisella viranomaisella olisi muutoin yhteisön lainsäädännön mukainen oikeus tukeutua valmistetta C koskevaa hakemusta käsitellessään valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin, lupaa valmisteelle C pyytävä hakija ei olisi samassa asemassa kuin lupaa valmisteelle B pyytävä hakija eikä yleistä syrjimättömyysperiaatetta sovellettaisi. Jos toimivaltaisella viranomaisella sen sijaan ei muutoin olisi yhteisön lainsäädännön mukaista oikeutta tukeutua valmisteen B osalta esitettyihin tietoihin, valmistetta B koskevan luvan haltija voisi riitauttaa valmisteelle C myönnetyn luvan tällä perusteella ilman, että sen on vedottava syrjimättömyysperiaatteeseen. Näin ollen vastaus kuudenteen kysymykseen ei ole mielestäni tarpeen, jotta ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin voisi ratkaista asian.

Ratkaisuehdotus

86.     Ehdotan tämän vuoksi, että Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava seuraavasti:

1)

Toimivaltainen viranomainen, joka direktiivin 65/65 4 artiklan nojalla käsittelee uutta valmistetta koskevaa myyntilupahakemusta, voi viitata kaikkiin käytettävissään oleviin tietoihin arvioidessaan kyseisen valmisteen turvallisuutta ja tehokkuutta.

Jos hakemus koskee uutta valmistetta C ja siinä viitataan 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisesti valmisteeseen A, jolle on myönnetty lupa vähintään kuuden tai kymmenen vuoden ajan, toimivaltainen viranomainen voi tarkastaessaan, että hakemuksen tueksi esitetyt asiakirjat ja tiedot ovat 4 artiklan mukaisia, viitata tietoihin, jotka on toimitettu sellaisen valmisteen B osalta, jolle on myönnetty lupa alle kuuden tai kymmenen vuoden ajan ilman valmisteen B markkinoille saattamisesta vastaavan henkilön suostumusta, edellyttäen, että valmisteet A ja B ovat olennaisilta osiltaan samanlaiset tai poikkeavat toisistaan ainoastaan lääkemuodon, annoksen tai terapeuttisen käyttöalueen osalta.

2)

Direktiivin 65/65 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdan viimeisessä alakohdassa esitettyä varaumaa sovelletaan tämän kohdan 8 alakohdan a alakohdan i ja iii alakohdan mukaisesti tehtyihin hakemuksiin. Jotta uutta valmistetta C koskeva hakemus voidaan tehdä varauman mukaisesti viittaamalla valmisteeseen A, valmisteen C on oltava olennaisilta osiltaan samanlainen kuin valmiste A, paitsi jos se eroaa tästä yhden tai useamman varaumassa mainitun seikan osalta.

3)

Kahden valmisteen on oltava biologisesti samanarvoisia, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan direktiivin 65/65 4 artiklan kolmannen kohdan 8 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisilta osiltaan samanlaisia.

4)

Lääkemuoto on sen muodon, jossa valmistaja esittää lääkkeen, ja sen muodon, jossa se annostellaan, mukaan lukien sen fyysinen muoto, yhdistelmä. Potilaalle liuoksena, joka on liuotettu makroemulsioksi, mikroemulsioksi tai nanodispersioksi, suun kautta annosteltavilla valmisteilla on katsottava olevan sama lääkemuoto.

1 –

Alkuperäinen kieli: englanti.

2 –

EYVL B 22, s. 369.

3 –

EYVL 1987, L 15, s. 36.

4 –

Asia C-368/96, The Queen v. Medicines Control Agency ex parte Generics (UK) ym., tuomio 3.12.1998 (Kok. 1998, s. I-7967).

5 –

Kyseinen kohta oli alun perin 4 artiklan toinen kohta, mutta siitä tuli kolmas kohta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/39/ETY (EYVL L 214, s. 22) 1 artiklan 2 kohdalla toteutetun muutoksen vuoksi.

6 –

Yhteisönlaajuisista luvista säädetään ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön luvananto- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkearviointiviraston perustamisesta 22 heinäkuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2309/93 (EYVL L 214, s. 1).

7 –

Lääkkeitä koskeva yhteisön lainsäädäntö on 18.12.2001 alkaen kodifioitu ja konsolidoitu ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67).

8 –

EYVL L 147, s. 1.

9 –

EYVL L 270, s. 32.

10 –

EYVL L 55, s. 7.

11 –

Mainittu edellä alaviitteessä 4.

12 –

Tuomion 31 kohta.

13 –

Huomautusten laatimisajankohtana viimeisin versio oli toukokuulta 2001. Tämän jälkeen on julkaistu marraskuun 2002 versio, mutta sen tekstiä ei ole muutettu käsiteltävänä olevan asian kannalta merkittäviltä osin.

14 –

Mainittu alaviitteessä 10.

15 –

Neuvoston asetuksen N:o 2309/93 soveltamisalaan kuuluvan, markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muutosten tutkimisesta 10 päivänä maaliskuuta 1995 annettu komission asetus (EY) N:o 542/95 (EYVL L 55, s. 15).

16 –

Asia C-223/01, ks. erityisesti ratkaisuehdotuksen 66 kohta.

17 –

Katso kohdassa 13 esitetty ote.

18 –

Alaviitteessä 4 mainittu asia Generics, tuomion 22 kohta. Ks. myös asia C-440/93, R v. Licensing Authority of the Department of Health, ex parte Scotia Pharmaceuticals, tuomio 5.10.1995 (Kok. 1995, s. I-2851, 17 kohta).

19 –

Kursivointi tässä.

20 –

Ks. yhteisön suuntaviivojen niteessä 3C olevien biologisen samanarvoisuuden ja biologisen hyötyosuuden tutkimista koskevien suuntaviivojen 1 kohta.

21 –

Ratkaisuehdotuksen 37 kohta.

22 –

Nide 2A, 1 luvun 4 kohdan 2 alakohta.