Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 6.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-385/06, Aalberts Industries NV, Comap SA, aiemmin Aquatis France SAS, ja Simplex Armaturen + Fittings, GmbH & Co. KG v. Euroopan komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-287/11 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castillo de la Torre, V. Bottka ja R. Sauer)
Muut osapuolet: Aalberts Industries NV, Comap SA, aiemmin Aquatis France SAS, ja Simplex Armaturen + Fittings GmbH & Co. KG
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa valituksenalaisen tuomion
hylkää unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kokonaisuudessaan
velvoittaa kolme kantajaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa ja ensimmäisessä oikeusasteessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio perustaa valituksensa seuraaviin kolmeen valitusperusteeseen:
Se väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi useita todistustaakkaa koskevia sääntöjä sekä näyttöä koskevia menettelysääntöjä, vääristeli tiettyjä todisteita eikä perustellut tosiseikkoja koskevaa arviointiaan. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin muistutti oikeuskäytännöstä, joka koskee tarvetta tarkastella kaikkia todisteita, tätä seuraava arviointi paljastaa hyvin sirpaleisen lähestymistavan, jossa todisteita arvioidaan erillään ja ne hylätään yksittäin. Tämä vaikuttaa sen henkilökohtaisen yhteydenpidon analyysiin, jota päätöksessä pidetään osoituksena Aalberts-yritysten osallistumisesta käynnissä olleeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee todisteita tytäryhtiöiden eli Simplexin ja Aquatisin osallistumisesta jatkettuun rikkomiseen erillään, vaikka ne kuuluivat yhteen ja samaan yritykseen (Aalberts). Tähän yhteydenpitoon liittyen unionin yleinen tuomioistuin lisäksi vääristelee tiettyjä avaintodisteita tai se ei ainakaan perustele riittävästi päätelmiään, jotka koskevat tiettyjen todisteiden todistusarvoa. Toinen valitusperuste esitetään toissijaisesti, ja sen mukaan jopa tilanteessa, jossa unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevat toteamukset pysytetään, se oli väärässä kumotessaan päätöksen kokonaisuudessaan, koska se havaitsi vain osittaisen virheen päätöksessä. Valituksenalaiseen tuomioon liittyy ainakin kaksi oikeudellista virhettä:
Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen sen perusteella, että Aquatisin tietoisuus kartellista oli eri tasolla kuin muiden FNAS:n kokouksiin Ranskassa osallistuneiden yritysten. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että kartelliin osallistujan eri tasolla oleva tietoisuus ei voi merkitä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen täydellistä kumoamista vaan enintään kilpailusääntöjen rikkomista koskevan toteamuksen osittaista kumoamista ja luultavasti sakon alentamista.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ylitti toimivaltansa, koska se kumosi päätöksen kokonaan Aalbertsin ja sen kahden tytäryhtiön osalta tapauksessa, jossa osittainen kumoaminen olisi ollut asianmukaisin ratkaisu oikeuskäytännön mukaisesti
Lopuksi kolmas valitusperuste esitetään myös toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen ja toisen valitusperusteen, koska se koskee Simplexin ja Aquatisin sakon laskemista ensimmäiseltä ajanjaksolta tilanteessa, jossa kilpailusääntöjen rikkomista toisella ajanjaksolla koskeva toteamus kumotaan kokonaisuudessaan. Komissio väittää, että päätöksen 2 artiklan b kohdan 2 alakohdan kumoamisen perustelut ovat puutteelliset ja että jos unionin yleinen tuomioistuin tukeutui asetuksen N:o 1/2003
1 23 artiklan 2 kohdan mukaiseen niin kutsuttuun 10 prosentin enimmäismäärään, se lausui ultra petita ja loukkasi kontradiktorista menettelyä koskevaa periaatetta ja näin ollen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska tästä ei keskusteltu oikeudenkäynnin aikana ensimmäisessä oikeusasteessa.