Language of document : ECLI:EU:C:2015:471

Asia C‑681/13

Diageo Brands BV

vastaan

Simiramida-04 EOOD

(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Valtion, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio, joka on vastoin unionin tavaramerkkioikeutta – Direktiivi 2004/48/EY – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.7.2015

1.        Tuomioistuinmenettely – Suullinen käsittely – Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen – Edellytykset

(SEUT 252 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Valtion, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen – Edellytykset – Tuomioistuimen, jolle tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva pyyntö on esitetty, suorittama arviointi – Rajat – Unionin tuomioistuimen harjoittama valvonta

(Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohta ja 36 artikla)

3.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 44/2001 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Valtion, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen – Edellytykset eivät täyty

(Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohta; neuvoston direktiivin 89/104 5 artiklan 3 kohta)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48 – Soveltamisala – Korvausvaatimus vahingoista, joita aiheutui määrätystä mutta sittemmin peruutetusta takavarikosta – Kuuluminen direktiivin soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48)

5.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48 – Oikeudenkäyntikulut – Käsite – Oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet menettelyssä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamiseksi – Kuuluminen käsitteen alaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 14 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 34–37 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 40–44 kohta)

3.        Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että se, että yhdessä jäsenvaltiossa annettu tuomio on unionin oikeuden vastainen, ei oikeuta sitä, ettei tätä tuomiota tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa sillä perusteella, että se loukkaa kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteita, kun oikeudellista virhettä, johon on vedottu, ei ole pidettävä sellaisen oikeussäännön ilmeisenä rikkomisena, jota pidetään unionin oikeusjärjestyksessä ja siten sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeisenä loukkaamisena, jota pidetään näissä oikeusjärjestyksissä perustavanlaatuisena. Tämä ei kuitenkaan koske virhettä, joka vaikuttaa tavaramerkeistä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella, 5 artiklan 3 kohdan kaltaisen säännöksen soveltamiseen.

Tältä osin direktiivin 89/104 5 artiklan 3 kohta sisältyy vähimmäistason yhdenmukaistamisdirektiiviin, jonka tarkoituksena on lähentää osittain jäsenvaltioiden erilaista tavaramerkkilainsäädäntöä. Ei voida kuitenkaan päätellä, että tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvä virhe olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa unionin oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että sillä loukattaisiin jotakin unionin oikeusjärjestyksen perustavanlaatuista periaatetta.

Kun valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuin tutkii, onko tapahtunut ilmeinen kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen, kyseisen tuomioistuimen on lisäksi otettava huomioon se, että lukuun ottamatta erityisiä olosuhteita, jotka tekevät tuomiojäsenvaltion oikeussuojakeinojen käytön liian vaikeaksi tai mahdottomaksi, yksityisten on kyseisessä jäsenvaltiossa käytettävä kaikkia käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja estääkseen tällaisen loukkaamisen aiemmassa vaiheessa. Asetuksessa N:o 44/2001 säädetty tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon järjestelmä perustuu nimittäin keskinäiseen luottamukseen lainkäyttöön unionissa. Tämän keskinäisen luottamuksen perusteella, jota jäsenvaltiot osoittavat toistensa oikeusjärjestyksille ja lainkäyttöelimille, voidaan katsoa, että tilanteessa, jossa kansallista oikeutta tai unionin oikeutta sovelletaan virheellisesti, yksityisille tarjotaan riittävät takeet kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevalla muutoksenhakujärjestelmällä, jota on täydennetty SEUT 267 artiklassa määrätyllä ennakkoratkaisupyyntömenettelyllä.

(ks. 48–52, 63, 64 ja 68 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

4.        Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48 säännöksillä ei ole suinkaan tarkoitus säännellä kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä näkökohtia vaan vain näiden oikeuksien noudattamiseen ja loukkaamiseen liittyviä kysymyksiä velvoittamalla valtiot säätämään tehokkaista oikeussuojakeinoista, joilla suojattujen teollis- tai tekijänoikeuksien loukkaukset voitaisiin välttää, lopettaa tai korjata. Direktiivissä 2004/48 säädetyistä toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista ilmenee, että näihin läheisesti liittyvät vahingonkorvauskanteet täydentävät teollis- ja tekijänoikeuksien suojan varmistamiseen tähtääviä oikeussuojakeinoja. Siten oikeudenkäynti, jossa vaaditaan korvausta vahingoista, joita aiheutui takavarikosta, jonka määräsivät aluksi jäsenvaltion lainkäyttöelimet teollis- tai tekijänoikeuden välittömän loukkauksen estämiseksi ja jonka nämä samat viranomaiset sittemmin peruuttivat sillä perusteella, ettei loukkausta ollut näytetty toteen, liittyy välittömästi kanteeseen, jonka teollis‑ tai tekijänoikeuden haltija on nostanut sellaisen välittömästi vaikuttavan toimenpiteen määräämiseksi, jonka nojalla haltijan oli mahdollista välttyä kaikilta mahdollisilta oikeutensa loukkauksilta asiaratkaisua odottamatta. Tällainen vahingonkorvauskanne vastaa kyseisessä direktiivissä vastaajan hyväksi säädettyjä takeita vastineena tämän intresseihin vaikuttaneen väliaikaisen toimenpiteen toteuttamisesta. Tästä seuraa, että tällainen oikeudenkäynti kuuluu direktiivin 2004/48 soveltamisalaan.

(ks. 73–76 kohta)

5.        Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48 14 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan oikeudenkäyntikuluihin, joita asianosaisille on aiheutunut yhdessä jäsenvaltiossa nostetusta kanteesta, jolla vaaditaan korvausta vahingosta, joka aiheutui toisessa jäsenvaltiossa toteutetusta takavarikosta, jolla oli tarkoitus estää teollis- tai tekijänoikeuden loukkaus, silloin kun kyseisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä nousee esiin kysymys tässä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion, jossa kyseisen takavarikon todetaan olevan perusteeton, tunnustamisesta.

Kun otetaan nimittäin huomioon yhtäältä kyseisen direktiivin tarkoitus vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa ehkäisemällä se, että ne, joiden oikeuksia on loukattu, jättävät ryhtymättä oikeudelliseen menettelyyn oikeuksiensa turvaamiseksi, ja toisaalta tämän 14 artiklan laaja ja yleisluontoinen sanamuoto, jossa viitataan voittaneeseen osapuoleen ja hävinneeseen täsmentämättä taikka rajaamatta sitä, minkätyyppiseen menettelyyn siinä mainittua sääntöä on sovellettava, tätä säännöstä on sovellettava kaikissa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa menettelyissä aiheutuneisiin oikeudenkäyntikuluihin.

(ks. 77, 78 ja 80 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)