UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2014 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka – Direktiivi 2008/115/EY – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate – Laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen oikeus tulla kuulluksi ennen hänen etuihinsa mahdollisesti vaikuttavan päätöksen tekemistä – Palauttamispäätös – Oikeus tulla kuulluksi ennen palauttamispäätöksen tekemistä – Tämän oikeuden sisältö
Asiassa C‑249/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal administratif de Pau (Ranska) on esittänyt 30.4.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 6.5.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Khaled Boudjlida
vastaan
Préfet des Pyrénées-Atlantiques,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit C. Vajda, A. Rosas (esittelevä tuomari), E. Juhász ja D. Šváby,
julkisasiamies: M. Wathelet,
kirjaaja: hallintovirkamies V. Tourrès,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.5.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Khaled Boudjlida, edustajinaan avocat M. Massou dit Labaquère ja avocat M. Zouine,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues, D. Colas, F.-X. Bréchot ja B. Beaupère-Manokha,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään J. Langer ja M. Bulterman,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Condou-Durande ja D. Maidani,
kuultuaan julkisasiamiehen 25.6.2014 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (EUVL L 348, s. 98) 6 artiklan ja kaikissa menettelyissä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Ranskassa laittomasti oleskeleva Algerian kansalainen Khaled Boudjlida ja préfet des Pyrénées-Atlantiques ja joka koskee viimeksi mainitun 15.1.2013 tekemää päätöstä velvoittaa Boudjlida poistumaan Ranskan alueelta; päätöksessä asetetaan vapaaehtoisen poistumisen määräajaksi 30 päivää ja vahvistetaan kohdemaaksi Algeria (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2008/115 johdanto-osan 4, 6 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) On tarpeen sopia selkeistä, avoimista ja oikeudenmukaisista säännöistä, joilla luodaan tehokas palauttamispolitiikka välttämättömänä osana hallittua maahanmuuttopolitiikkaa.
– –
(6) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kolmansien maiden kansalaisten laittoman oleskelun lopettamiseen sovelletaan oikeudenmukaista ja avointa menettelyä. EU-oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti tämän direktiivin nojalla tehtävät päätökset olisi tehtävä tapauskohtaisesti ja objektiivisin perustein, ja harkinnassa olisi otettava huomioon muitakin seikkoja kuin pelkkä laiton oleskelu. – –
– –
(24) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa [jäljempänä perusoikeuskirja] tunnustettuja periaatteita.”
4 Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on yhteisön oikeuden yleisperiaatteisiin kuuluvien perusoikeuksien sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina pakolaisten suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteet.”
5 Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.”
6 Direktiivin 2008/115 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
– –
2) ’laittomalla oleskelulla’ sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskelua jäsenvaltion alueella, joka ei täytä tai ei enää täytä – – maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä kyseisessä jäsenvaltiossa;
– –
4) ’palauttamispäätöksellä’ hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai muuta toimenpidettä, jolla kolmannen maan kansalaisen oleskelu todetaan laittomaksi ja jolla asetetaan tai todetaan velvoite poistua maasta;
– –”
7 Direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Palauttamiskielto, lapsen etu, perhesuhteet ja terveydentila”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on otettava tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan asianmukaisesti huomioon
a) lapsen etu,
b) perhesuhteet,
c) asianomaisen kolmannen maan kansalaisen terveydentila,
ja noudatettava palauttamiskiellon periaatetta.”
8 Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Palauttamispäätös”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–5 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista.
2. Jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluun oikeuttava lupa, on vaadittava siirtymään välittömästi kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle. Jos asianomainen kolmannen maan kansalainen ei noudata tätä vaatimusta tai jos kolmannen maan kansalaisen välitön poistuminen on tarpeen yleisen järjestyksen tai valtion turvallisuuden vuoksi, sovelletaan 1 kohtaa.
3. Jäsenvaltio voi olla tekemättä palauttamispäätöksen alueellaan laittomasti oleskelevasta kolmannen maan kansalaisesta, jos toinen jäsenvaltio ottaa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen takaisin tämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen nojalla. Tässä tapauksessa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen takaisin ottaneen jäsenvaltion on sovellettava 1 kohtaa.
4. Jäsenvaltio voi milloin tahansa päättää myöntää alueellaan laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle erillisen oleskeluluvan tai muun luvan, joka oikeuttaa oleskeluun, yksilöllisten inhimillisten syiden tai humanitaaristen tai muiden syiden perusteella. Tällöin palauttamispäätöstä ei tehdä. Jos palauttamispäätös on jo tehty, se perutaan tai sitä lykätään oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan voimassaoloajaksi.
5. Jos jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan uusimismenettely on vireillä, jäsenvaltion on harkittava palauttamispäätöksen tekemisestä pidättäytymistä, kunnes vireillä oleva menettely on saatu päätökseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.
6. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltiota tekemästä laillisen oleskelun päättämistä koskevaa päätöstä palauttamispäätöksen ja/tai maastapoistamispäätöksen ja/tai maahantulokiellon yhteydessä yhdellä hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä tai toimenpiteellä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta III luvun ja yhteisön ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien muiden säännösten mukaisten menettelyllisten takeiden soveltamista.”
9 Direktiivin 2008/115 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Vapaaehtoinen paluu”, säädetään seuraavaa:
”1. Palauttamispäätöksessä on määrättävä vapaaehtoista paluuta varten asianmukaisesta ajasta, jonka pituus on seitsemästä päivästä kolmeenkymmeneen päivään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista. – –
2. Jäsenvaltiot myöntävät tarvittaessa vapaaehtoista poistumista varten asianmukaisen siihen määrätyn ajan pidennyksen, ottaen huomioon yksittäistapaukseen liittyvät erityisolosuhteet, kuten oleskelun pituuden, mahdolliset koulua käyvät lapset ja muut perhesiteet ja sosiaaliset siteet.
– –”
10 Direktiivin 2008/115 12 artiklan, jonka otsikko on ”Muoto”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Palauttamispäätökset sekä mahdollisesti annetut maahantulokieltoa ja maastapoistamista koskevat päätökset on annettava kirjallisina, ja niissä on mainittava ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet sekä käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.
– –
2. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä laadittava kirjallinen tai suullinen käännös 1 kohdassa tarkoitettujen palauttamiseen liittyvien päätösten keskeisestä sisällöstä sekä käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista kielellä, jota kolmannen maan kansalainen ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän.”
11 Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeussuojakeinot”, säädetään seuraavaa:
”1. Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle on annettava mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta hän voi hakea muutosta 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun palauttamiseen liittyvään päätökseen tai hakea päätöksen uudelleen käsittelyä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä, jonka jäsenet ovat puolueettomia ja riippumattomia.
– –
3. Asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on oltava mahdollisuus saada oikeudellista neuvontaa, oikeudellinen edustaja ja tarvittaessa kielellistä apua.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeellista oikeudellista apua ja/tai oikeudellinen avustaja annetaan pyynnöstä maksutta asiaan liittyvän, oikeusapuun sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai kansallisten määräysten mukaisesti, ja jäsenvaltiot voivat säätää, että maksuttomaan oikeudelliseen apuun ja/tai oikeudelliseen avustajaan sovelletaan direktiivin 2005/85/EY 15 artiklan 3–6 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.”
Ranskan oikeus
12 Ulkomaalaisten maahantulosta ja maassa oleskelusta sekä turvapaikkaoikeudesta annetun lain (code de l’entrée et du séjour des étrangers et du droit d’asile) L. 511‑1 §:ssä, sellaisena kuin laki on muutettuna maahanmuutosta, kotouttamisesta ja kansalaisuudesta 16.6.2011 annetulla lailla nro 2011-672 (loi relative à l’immigration, à l’intégration et à la nationalité, JORF 17.6.2011, s. 10290; jäljempänä ulkomaalaislaki), säädetään seuraavaa:
”I. Hallintoviranomainen voi velvoittaa poistumaan Ranskan alueelta ulkomaalaisen, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltion – – kansalainen ja joka ei ole L. 121-1 §:n 4° ja 5° kohdassa tarkoitettu tällaisen kansalaisen perheenjäsen, silloin kun hän on yhdessä seuraavista tilanteista:
– –
4° ulkomaalainen ei ole hakenut tilapäisen oleskelulupansa uusimista ja on jäänyt Ranskan alueelle oleskeluluvan päätyttyä;
– –
Päätös, jossa ilmoitetaan velvoitteesta poistua Ranskan alueelta, on perusteltava. Sitä ei tarvitse perustella erikseen suhteessa oleskelua koskevaan päätökseen I momentin 3° ja 5° kohdassa säädetyissä tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta ilmoittaa perusteet II ja III momentin soveltamiselle.
Velvoitteessa poistua Ranskan alueelta määrätään maa, johon ulkomaalainen palautetaan, jos velvoite pannaan täytäntöön viran puolesta.
II. Ulkomaalaisen on täytettävä hänelle asetettu velvoite poistua Ranskan alueelta [30] päivän kuluessa velvoitteen tiedoksiantamisesta, ja hän voi hakea alkuperämaahansa paluuta varten avustusjärjestelyä. Hallintoviranomainen voi myöntää ulkomaalaiselle hänen henkilökohtaisen tilanteensa perusteella poikkeuksellisesti yli [30] päivää aikaa vapaaehtoista poistumista varten.
– –”
13 Ulkomaalaislain L. 512-1 §:n I momentissa säädetään seuraavaa:
”Ulkomaalainen, jolle on asetettu velvoite poistua Ranskan alueelta ja jolla on käytettävissään L. 511-1 §:n II momentin 1 kohdassa tarkoitettu aika vapaaehtoista maastapoistumista varten, voi [30] päivän kuluessa sen tiedoksiannosta vaatia hallintotuomioistuimelta, että se kumoaa päätöksen sekä siihen mahdollisesti liittyvät oleskelua, kohdemaata ja Ranskan alueelle palaamisen kieltämistä koskevat päätökset. – –
Ulkomaalainen voi hakea oikeusapua viimeistään kumoamiskanteen nostaessaan. Hallintotuomioistuin antaa ratkaisun kolmen kuukauden kuluessa vireillepanosta.
– –”
14 Ulkomaalaislain L. 512-3 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Velvoitetta poistua Ranskan alueelta ei voida panna täytäntöön viran puolesta ennen vapaaehtoista poistumista varten myönnetyn ajan päättymistä tai, jos tähän ei ole myönnetty aikaa, ennen kuin on kulunut [48] tuntia siitä, kun velvoite on annettu tiedoksi hallintoteitse, eikä ennen kuin hallintotuomioistuin on antanut ratkaisunsa, jos asia on saatettu sen käsiteltäväksi. Ulkomaalaiselle ilmoitetaan tästä Ranskan alueelta poistumista koskevaa velvoitetta koskevassa kirjallisessa ilmoituksessa.”
15 Ulkomaalaislain L. 742‑7 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ulkomaalaisen, jolta pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema on lopullisesti evätty ja jolle ei voida myöntää lupaa jäädä alueelle muulla perusteella, on poistuttava Ranskan alueelta V osaston I osassa säädetyn maastapoistamistoimenpiteen ja tarvittaessa VI osaston II osan I luvussa säädettyjen seuraamusten uhalla.”
16 Kansalaisten oikeuksista näiden suhteissa hallintoon 12.4.2000 annetun lain nro 2000-321 (loi relative aux droits des citoyens dans leurs relations avec l’administration; JORF 13.4.2000, s. 5646) 24 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Hakemuksen ratkaisemista koskevia tapauksia lukuun ottamatta yksittäistapauksia koskevat päätökset, jotka on perusteltava hallintotoimien perustelemisesta sekä hallinnon ja kansalaisten välisten suhteiden parantamisesta 11.7.1979 annetun lain nro 79-587 1 ja 2 §:n mukaisesti, tehdään vasta sen jälkeen, kun sille, jota asia koskee, on annettu mahdollisuus esittää kirjalliset huomautukset ja tarvittaessa tämän pyynnöstä suulliset huomautukset. Asianomainen voi käyttää apunaan avustajaa tai olla valitsemansa asiamiehen edustama. Hallintoviranomainen ei ole velvollinen täyttämään kuulemispyyntöjä, joita on pidettävä väärinkäyttönä muun muassa niiden lukumäärän, toistuvuuden tai järjestelmällisyyden vuoksi.
Edellisen momentin säännöksiä ei sovelleta,
– –
3° kun kyseessä ovat päätökset, joiden osalta lainsäädännössä on vahvistettu erityinen kontradiktorinen menettely.
– –”
17 Ranskan Conseil d’État katsoi 19.10.2007 riita-asiassa antamassaan lausunnossa, että kansalaisten oikeuksista näiden suhteissa hallintoon 12.4.2000 annetun lain nro 2000-321 24 §:n 3° kohdan mukaan tämän lain 24 §:ää ei sovelleta päätöksiin, joissa asetetaan velvoite poistua Ranskan alueelta, koska lainsäätäjän, joka on vahvistanut ulkomaalaislaissa erityisiä menettelyllisiä takeita, tarkoituksena on ollut määrätä useita hallinnollista menettelyä ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevia sääntöjä, joita sovelletaan näiden päätösten tekemiseen ja täytäntöönpanoon.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18 Khaled Boudjlida, joka on Algerian kansalainen, saapui Ranskaan 26.9.2007 yliopisto-opintoja varten. Hän oleskeli Ranskan alueella laillisesti maininnan ”opiskelija” sisältäneen ja vuosittain jatketun oleskeluluvan nojalla. Viimeisin oleskelulupa koski ajanjaksoa 1.11.2011–31.10.2012.
19 Boudjlida ei hakenut viimeisimmän oleskelulupansa jatkamista eikä hän myöskään hakenut myöhemmin uutta oleskelulupaa.
20 Huolimatta laittomasta oleskelustaan Ranskan alueella Boudjlida haki 7.1.2013 rekisteröitymistä yrittäjäksi (”auto-entrepreneur”-järjestelmässä) Union de recouvrement des cotisations de sécurité sociale et d’allocations familiales ‑nimisessä sosiaaliturva- ja perheavustusmaksujen keräämisestä huolehtivassa organisaatiossa perustaakseen tekniikan alan mikroyrityksen.
21 Kyseisen organisaation vahvistamaan tapaamiseen mennessään Boudjlida sai 15.1.2013 laittoman asemansa takia rajapoliisiviranomaisilta kutsun saapua puhuteltavaksi näiden viranomaisten tiloihin joko samana päivänä tai seuraavan päivän aamuna oleskelunsa laillisuuden tutkimiseksi.
22 Boudjlida noudatti 15.1.2013 kutsua vapaaehtoisesti, ja kyseiset viranomaiset kuulivat häntä hänen tilanteestaan Ranskassa oleskeluoikeuden kannalta.
23 Puhuttelu, joka kesti 30 minuuttia, koski hänen hakemustaan rekisteröitymisestä yrittäjäksi, olosuhteita hänen saapuessaan Ranskaan 26.9.2007, hänen opiskelijana oleskelunsa edellytyksiä mainitusta päivästä alkaen, hänen perhetilannettaan ja sitä, suostuisiko hän poistumaan Ranskan alueelta, jos prefektiviranomaiset näin päättäisivät.
24 Puhuttelun jälkeen préfet des Pyrénées-Atlantiques teki 15.1.2013 riidanalaisen päätöksen ulkomaalaislain L. 511‑1 §:n nojalla. Boudjlidalle ilmoitettiin hänen käytettävissään olleista oikeussuojakeinoista kyseistä päätöstä vastaan ja niiden käyttämisen määräajoista.
25 Boudjlida nosti 18.2.2013 tribunal administratif de Paussa kanteen kyseisen päätöksen kumoamiseksi. Ensinnäkin hän vetoaa tähän päätökseen johtaneen menettelyn sääntöjenvastaisuuteen sillä perusteella, ettei hän unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaisesti saanut menettelyn aikana mahdollisuutta käyttää oikeutta tulla kuulluksi tehokkaasti. Toiseksi hänen mielestään riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe, sillä kun otetaan huomioon Boudjlidan kotoutuminen, hänen yliopisto-opintonsa ja hänen kahden setänsä, jotka ovat yliopiston professoreja, oleskelu Ranskassa, päätöksellä loukataan suhteettomasti hänen yksityiselämäänsä. Lopuksi hän pitää päätöksessä vapaaehtoiselle poistumiselle asetettua 30 päivän aikaa liian lyhyenä henkilölle, joka on ollut alueella yli viisi vuotta.
26 Préfet des Pyrénées-Atlantiques puolustaa mainitun päätöksen laillisuutta ja vetoaa siihen, että koska Boudjlida ei hakenut viimeisimmän oleskelulupansa jatkamista ulkomaalaislain säännösten mukaisesti kahdessa kuukaudessa, jotka edelsivät kyseisen luvan voimassaolon päättymistä, hänen oleskelunsa oli riidanalaisen päätöksen tekopäivänä laitonta. Boudjlidan oikeutta tulla kuulluksi on kunnioitettu ja riidanalainen päätös on sekä oikeudellisten seikkojen että tosiseikkojen kannalta riittävän perusteltu. Myöskään mitään oikeudellista virhettä ei ole tehty. Velvollisuus poistua Ranskan alueelta on nimittäin perusteltu silloin, kun – kuten pääasiassa – asianomaisen, joka on kolmannen maan kansalainen, oleskelu on laitonta. Koska Boudjlidan perhesiteet Ranskaan eivät ole vahvemmat kuin hänen perhesiteensä alkuperämaahansa, myöskään sitä, että hän käyttää oikeuttaan yksityis- ja perhe-elämään, ei loukata suhteettomasti. Lisäksi Boudjlidalle alueelta poistumiseen asetettu määräaika, joka vastaa tavanomaisesti myönnettyä määräaikaa, on riittävä, koska hän ei ole vedonnut mihinkään erityiseen pidemmän määräajan myöntämisen oikeuttavaan olosuhteeseen.
27 Tässä tilanteessa tribunal administratif de Pau on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) a) Mikä sisältö on maassa laittomasti oleskelevan ulkomaalaisen, joka on kolmannen maan kansalainen ja johon on kohdistettava palauttamispäätös, oikeudella tulla kuulluksi, joka määritellään [perusoikeuskirjan] 41 artiklassa?
b) Sisältyykö tähän oikeuteen erityisesti [kyseiselle ulkomaalaiselle] oikeus saada mahdollisuus tarkastella kaikkia seikkoja, joihin häntä vastaan vedotaan hänen oleskeluoikeutensa osalta, oikeus lausua niistä suullisesti tai kirjallisesti riittävän harkinta-ajan jälkeen ja oikeus käyttää apunaan valitsemaansa avustajaa?
2) Onko kyseistä sisältöä tarvittaessa mukautettava tai rajoitettava, kun otetaan huomioon [direktiivissä 2008/115] ilmaistu palauttamispolitiikkaan sisältyvä yleisen edun mukainen tavoite?
3) Jos tähän vastataan myöntävästi, mitkä mukautukset on hyväksyttävä ja minkä kriteerien mukaan ne on määritettävä?”
Ensimmäinen kysymys
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä tulkittava siten, että se sisältää maassa laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen, johon on kohdistettava palauttamispäätös, oikeuden saada mahdollisuus tarkastella kaikkia seikkoja, joihin häntä vastaan vedotaan ja joihin toimivaltainen kansallinen viranomainen aikoo perustaa mainitun päätöksen, oikeuden saada riittävästi harkinta-aikaa ennen huomautustensa esittämistä ja oikeuden käyttää kuulemisessaan apunaan valitsemaansa avustajaa.
29 Ensinnäkin on huomattava, että direktiivin 2008/115 III luvussa, jonka otsikko on ”Menettelylliset takeet”, säädetään palauttamispäätösten muotoa koskevista edellytyksistä – nämä päätökset on muun muassa annettava kirjallisina ja ne on perusteltava – ja velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään tällaisia päätöksiä koskevista tehokkaista oikeussuojakeinoista. Direktiivissä ei kuitenkaan täsmennetä, onko kolmansien maiden kansalaisten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen varmistettava ennen heitä koskevan palauttamispäätöksen tekemistä, ja jos on, millä edellytyksillä se on varmistettava (ks. vastaavasti tuomio Mukarubega, C‑166/13, EU:C:2014:2336, 40 ja 41 kohta).
30 Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ensimmäisessä kysymyksessään maininnut oikeuden tulla kuulluksi viittaamalla perusoikeuskirjan 41 artiklaan, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jonka erottamaton osa on oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä (tuomio Kamino International Logistics, C‑129/13, EU:C:2014:2041, 28 kohta ja tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 42 kohta).
31 Oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä on nykyisin vahvistettu sekä perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa, joissa taataan puolustautumisoikeudet ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kaikissa tuomioistuinmenettelyissä, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jolla taataan oikeus hyvään hallintoon. Mainitun 41 artiklan 2 kohdassa määrätään, että oikeus hyvään hallintoon pitää sisällään muun muassa jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti (tuomio Kamino International Logistics, EU:C:2014:2041, 29 kohta ja tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 43 kohta).
32 Kuten unionin tuomioistuin on todennut tuomion YS ym. (C-141/12 ja C-372/12, EU:C:2014:2081) 67 kohdassa, perusoikeuskirjan 41 artiklan sanamuodosta käy selvästi ilmi, että sitä ei ole osoitettu jäsenvaltioille vaan ainoastaan unionin toimielimille, elimille ja laitoksille (ks. vastaavasti tuomio Cicala, C-482/10, EU:C:2011:868, 28 kohta).
33 Näin ollen oleskeluluvan hakija ei voi johtaa perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdasta oikeutta tulla kuulluksi kaikissa hakemustaan koskevissa menettelyissä (tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 44 kohta).
34 Tällainen oikeus on sitä vastoin olennainen osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, joka on unionin oikeuden yleinen periaate (tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 45 kohta).
35 Ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi on siis tulkittava oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä.
36 Oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. mm. tuomio M., C-277/11, EU:C:2012:744, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 46 kohta).
37 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että säännön, jonka mukaan henkilöllä, jolle osoitetaan hänelle vastainen päätös, pitää olla mahdollisuus esittää huomautuksensa ennen kuin päätös tehdään, tarkoituksena on, että toimivaltainen viranomainen voi ottaa asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset seikat. Kyseessä olevan henkilön tehokkaan suojan varmistamiseksi sen tavoitteena on erityisesti, että viimeksi mainittu voi korjata virheen tai esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö (ks. tuomio Sopropé, C-349/07, EU:C:2008:746, 49 kohta ja tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 47 kohta).
38 Tämä oikeus merkitsee myös sitä, että hallintoviranomaiset kiinnittävät kaiken tarvittavan huomion asianomaisen näin esittämiin huomautuksiin tutkimalla huolella ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat ja erittelemällä päätöksensä perustelut (ks. tuomio Technische Universität München, C-269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta ja tuomio Sopropé, EU:C:2008:746, 50 kohta); velvollisuus perustella päätös niin yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti, että asianomainen ymmärtää syyt päätökseen, jolla hänen hakemuksensa on hylätty, on siis seuraus puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteesta (tuomio M., EU:C:2012:744, 88 kohta).
39 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeutta tulla kuulluksi on kunnioitettava silloinkin, kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta (ks. tuomio Sopropé, EU:C:2008:746, 38 kohta; tuomio M., EU:C:2012:744, 86 kohta ja tuomio G. ja R., C-383/13 PPU, EU:C:2013:533, 32 kohta).
40 Velvollisuus kunnioittaa sellaisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia, joiden etuihin heille osoitetut päätökset vaikuttavat tuntuvasti, koskee siis lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, kun ne toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä (tuomio G. ja R., EU:C:2013:533, 35 kohta).
41 Kun edellytyksiä, joilla on varmistettava laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, ja näiden oikeuksien loukkauksen seurauksia ei ole vahvistettu unionin oikeudessa, kyseiset edellytykset ja seuraukset kuuluvat kansallisen oikeuden soveltamisalaan, kunhan tätä varten toteutetut toimenpiteet vastaavat niitä, joita sovelletaan yksityisiin kansallisessa oikeudessa säännellyissä rinnastettavissa tilanteissa (vastaavuusperiaate), eikä niillä tehdä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi unionin oikeusjärjestyksessä annettujen oikeuksien käyttöä (tehokkuusperiaate) (tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Nämä vastaavuus- ja tehokkuusvaatimukset ilmentävät jäsenvaltioiden yleistä velvollisuutta varmistaa yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevien puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen erityisesti siltä osin kuin kyse on menettelysääntöjen määrittelemisestä (tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Unionin tuomioistuimen niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kaltaiset perusoikeudet eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan niitä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltuja tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (tuomio Alassini ym., C-317/08–C‑320/08, EU:C:2010:146, 63 kohta; tuomio G. ja R., EU:C:2013:533, 33 kohta ja tuomio Texdata Software, C-418/11, EU:C:2013:588, 84 kohta).
44 Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuulluksi tulemista koskevan oikeuden sisältöä direktiivin 2008/115 asiayhteydessä, ensiksi on muistutettava seuraavista yleisistä näkökohdista.
45 Yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, miten laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen on voitava käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi ennen palauttamispäätöksen tekemistä, on arvioitava direktiivin 2008/115 sen tarkoituksen valossa, joka on laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tehokas palauttaminen heidän alkuperämaahansa (ks. vastaavasti tuomio Achughbabian, C‑329/11, EU:C:2011:807, 30 kohta).
46 Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että jos henkilön oleskelun todetaan olevan laitonta, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on direktiivin 2008/115 6 artiklan 1 kohdan nojalla ja sanotun rajoittamatta sen 6 artiklan 2–5 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamista tehtävä palauttamispäätös (ks. vastaavasti tuomio El Dridi, C-61/11 PPU, EU:C:2011:268, 35 kohta; tuomio Achughbabian, EU:C:2011:807, 31 kohta ja tuomio Mukarubega, EU:C:2014:2336, 57 kohta).
47 Niinpä oikeudella tulla kuulluksi ennen palauttamispäätöksen tekemistä on tarkoitus antaa asianomaiselle mahdollisuus esittää kantansa oleskelunsa lainmukaisuudesta ja direktiivin 6 artiklan 1 kohdan poikkeusten, joista säädetään direktiivin 6 artiklan 2–5 kohdassa, mahdollisesta soveltamisesta.
48 Seuraavaksi on huomattava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 64 kohdassa – direktiivin 2008/115 5 artiklan, jonka otsikko on ”Palauttamiskielto, lapsen etu, perhesuhteet ja terveydentila”, mukaisesti jäsenvaltioiden on, kun ne soveltavat kyseistä direktiiviä, yhtäältä otettava asianmukaisesti huomioon lapsen etu, perhesuhteet ja asianomaisen kolmannen maan kansalaisen terveydentila ja toisaalta noudatettava palauttamiskiellon periaatetta.
49 Tästä seuraa, että kun toimivaltainen kansallinen viranomainen aikoo tehdä palauttamispäätöksen, sen on välttämättä kunnioitettava direktiivin 2008/115 5 artiklassa asetettuja velvollisuuksia ja kuultava asianomaista tältä osin.
50 Tässä yhteydessä on niin, että asianomaisen on kuulemisessaan tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kanssa toimittaakseen tälle kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot henkilökohtaisesta tilanteestaan ja perhetilanteestaan, erityisesti sellaiset tiedot, jotka voivat oikeuttaa sen, ettei palauttamispäätöstä tehdä.
51 Lopuksi oikeudesta tulla kuulluksi ennen palauttamispäätöksen tekemistä seuraa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille velvollisuus antaa asianomaiselle mahdollisuus esittää kantansa palauttamistaan koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, nimittäin poistumiselle asetetusta määräajasta ja palaamisen vapaaehtoisuudesta tai pakollisuudesta. Niinpä erityisesti direktiivin 2008/115 7 artiklasta, jonka 1 kohdan mukaan jäsenvaltion alueelta poistumista varten on vapaaehtoisen poistumisen tapauksessa määrättävä asianmukaisesta ajasta, jonka pituus on seitsemästä päivästä kolmeenkymmeneen päivään, ilmenee, että jäsenvaltioiden on tarvittaessa myönnettävä kyseisen artiklan 2 kohdan nojalla vapaaehtoista poistumista varten asianmukainen siihen määrätyn ajan pidennys ottaen huomioon yksittäistapaukseen liittyvät erityisolosuhteet, kuten oleskelun pituus, mahdolliset koulua käyvät lapset ja muut perhesiteet ja sosiaaliset siteet.
52 Toiseksi on tutkittava erityisesti, sisältääkö oikeus tulla kuulluksi, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle, johon on kohdistettava palauttamispäätös, oikeuden tarkastella kaikkia seikkoja, joihin häntä vastaan vedotaan ja joihin toimivaltainen kansallinen viranomainen aikoo perustaa mainitun päätöksen, mikä edellyttää, että kansalliset hallintoviranomaiset ilmoittavat niistä hänelle etukäteen ja myöntävät hänelle riittävän harkinta-ajan kuulemisensa valmistelemiseksi ja oikeuden käyttää kuulemisessa apunaan valitsemaansa avustajaa.
53 Ensinnäkin siitä, että toimivaltainen kansallinen viranomainen ilmoittaa ennen palauttamispäätöksen tekemistä aikeestaan tehdä tällainen päätös ja seikoista, joihin tämä viranomainen aikoo päätöksen perustaa, ja että asianomaiselle myönnetään harkinta-aikaa, on heti aluksi huomattava, ettei direktiivissä 2008/115 säädetä tällaisista kontradiktorista menettelyä koskevista säännöistä.
54 Seuraavaksi on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut tuomion Mukarubega (EU:C:2014:2336) 60 kohdassa, että koska palauttamispäätös liittyy direktiivin 2008/115 nojalla läheisesti oleskelun laittomaksi toteamiseen, oikeutta tulla kuulluksi ei voida tulkita siten, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, joka aikoo kohdistaa samanaikaisesti oleskelun laittomaksi toteamista koskevan päätöksen ja palauttamispäätöksen laittomasti oleskelevaan kolmannen maan kansalaiseen, olisi välttämättä kuultava asianomaista siten, että hän voi esittää näkemyksensä erityisesti viimeksi mainitusta päätöksestä, jos hänellä on ollut mahdollisuus tehokkaasti ja tosiasiallisesti esittää näkemyksensä oleskelunsa laittomuudesta ja syistä, jotka kansallisen oikeuden nojalla voivat olla perusteena sille, että mainittu viranomainen ei tee palauttamispäätöstä.
55 Tästä seuraa, että oikeutta tulla kuulluksi ennen palauttamispäätöksen tekemistä ei ole tulkittava siten, että kyseinen viranomainen olisi velvollinen varoittamaan laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista ennen kyseisen päätöksen tekemistä varten järjestettävää kuulemista aikeestaan kohdistaa häneen palauttamispäätös, ilmoittamaan hänelle seikoista, joihin se aikoo päätöksen perustaa, tai antamaan hänelle harkinta-aikaa huomautustensa esittämiseen, vaan siten, että kyseisellä kansalaisella on oltava mahdollisuus esittää tehokkaasti ja tosiasiallisesti näkemyksensä oleskelunsa laittomuudesta ja syistä, jotka kansallisen oikeuden nojalla voivat olla perusteena sille, että mainittu viranomainen ei tee palauttamispäätöstä.
56 On kuitenkin huomattava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 69 kohdassa – tähän on hyväksyttävä poikkeus tapauksessa, jossa kolmannen maan kansalainen ei voi kohtuudella aavistaa seikkoja, joihin häntä vastaan voitaisiin vedota, tai ei objektiivisesti voisi vastata niihin ennen tiettyjä tarkistuksia tai toimia, joiden tarkoituksena on erityisesti asiakirjatodisteiden hankkiminen.
57 Kuten Euroopan komissio on todennut, asianomaisella laittomasti oleskelevalla kolmannen maan kansalaisella on kuitenkin joka tapauksessa tilaisuus riitauttaa halutessaan viranomaisten hänen tilanteestaan tekemä arviointi muutoksenhaulla tuomioistuimessa.
58 Direktiivin 2008/115 menettelyllisiä takeita koskevaan III lukuun sisällytetyn 12 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta antaa palauttamispäätöksensä kirjallisina ja mainita niissä ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet sekä oikeussuojakeinot. Kyseisten päätösten keskeisestä sisällöstä on tarvittaessa laadittava kirjallinen tai suullinen käännös direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin. Näillä takeilla yhdistettyinä niihin, jotka johtuvat direktiivin 13 artiklassa säädetystä oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, varmistetaan asianomaisen suoja ja puolustautuminen häneen epäedullisesti vaikuttavalta päätökseltä.
59 Edellä esitetystä seuraa, että oikeudella tulla kuulluksi ennen palauttamispäätöksen tekemistä on mahdollistettava se, että toimivaltainen kansallinen hallintoviranomainen voi tutkia asiakirja-aineiston niin, että päätös voidaan tehdä tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista ja perustella asianmukaisesti, jotta asianomainen voi tarvittaessa käyttää pätevästi muutoksenhakuoikeuttaan.
60 Nyt kyseessä olevassa pääasiassa pöytäkirjasta, joka laadittiin rajapoliisiviranomaisten kuultua Boudjlidaa, ilmenee, että Boudjlidaa pyydettiin 15.1.2013 saapumaan kyseisten poliisiviranomaisten tiloihin joko tänä samana päivänä tai seuraavan päivän aamuna ”oleskeluoikeutensa tutkimiseksi”. Boudjlida saapui yksin vapaaehtoisesti paikalle samana päivänä kuulemistaan varten ja luopui hänelle myönnetystä vuorokauden määräajasta ja päätti olla käyttämättä oikeudellista avustajaa.
61 Mainitusta pöytäkirjasta ilmenee myös, että Boudjlida tiesi oleskelulupansa vanhentuneen 31.10.2012 ja oleskelevansa tästä lähtien Ranskassa laittomasti, koska hän ei ollut hakenut oleskelulupansa jatkamista. Lisäksi poliisiviranomaiset ilmoittivat Boudjlidalle nimenomaisesti, että hänestä voitaisiin tehdä palauttamispäätös, ja kysyivät häneltä, suostuisiko hän poistumaan Ranskan alueelta, jos hänestä tehtäisiin tällainen päätös. Vastauksena tähän kysymykseen Boudjlida ilmoitti suostuvansa ”odottamaan kyseisten poliisiviranomaisten vastaanottotiloissa préfecture de Paun vastausta, jossa tämä voisi [joko] kehottaa [häntä] poistumaan alueelta tai sijoittaa [hänet] säilöönottokeskukseen tai kehottaa [häntä] laillistamaan [asemansa]”.
62 Boudjlidalle siis ilmoitettiin hänen kuulemisensa syyt, ja hän oli tietoinen sen aiheesta ja mahdollisista seurauksista. Lisäksi kuuleminen koski selvästi tietoja, jotka olivat asian kannalta merkityksellisiä ja tarpeen, jotta direktiivi 2008/115 voitiin panna täytäntöön kunnioittaen asianomaisen oikeutta tulla kuulluksi.
63 Boudjlidaa nimittäin kuultiin poliisiviranomaisten puhuttelussa muun muassa hänen henkilöllisyydestään, kansalaisuudestaan, siviilisäädystään, Ranskassa oleskelunsa laittomuudesta, hallinnollisista toimista, joihin hän oli ryhtynyt yrittääkseen laillistaa oleskelunsa, Ranskassa oleskelunsa kokonaiskestosta, aiemmista oleskeluluvistaan, yliopisto-opinnoistaan ja työurastaan, varoistaan sekä perhetilanteestaan Ranskassa ja Algeriassa. Poliisiviranomaiset kysyivät häneltä, suostuisiko hän poistumaan Ranskan alueelta, jos préfet des Pyrénées-Atlantiques tekisi palauttamispäätöksen. Lisäksi on niin, että koska Boudjlidaa kuultiin muun muassa hänen Ranskassa oleskelunsa kestosta, opinnoistaan Ranskassa ja perhesiteistään Ranskassa, hän sai mahdollisuuden esittää tehokkaasti ja tosiasiallisesti näkemyksensä sekä perhesuhteistaan direktiivin 2008/115 5 artiklan b alakohdan mukaisesti että mahdollisesta niiden perusteiden soveltamisesta, jotka mahdollistavat vapaaehtoiselle poistumiselle asetetun määräajan pidentämisen direktiivin 7 artiklan 2 kohdan nojalla, joten häntä kuultiin palauttamisensa yksityiskohtaisista säännöistä.
64 Toiseksi siitä, sisältääkö oikeus tulla kuulluksi, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 yhteydessä, oikeuden käyttää kuulemisessa apuna avustajaa, on huomattava, että direktiivin 13 artiklan mukaan asianomaisella on oikeus oikeudelliseen apuun vasta palauttamispäätöksen tekemisen jälkeen ja ainoastaan sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, joka on tällaisen päätöksen riitauttamiseksi tehty toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä, jonka jäsenet ovat puolueettomia ja riippumattomia. Mainitun 13 artiklan 4 kohdan mukaan oikeudellista apua on tietyissä olosuhteissa annettava asianomaisen pyynnöstä maksutta.
65 Laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen voi kuitenkin aina hankkia omalla kustannuksellaan oikeudellisen avustajan voidakseen käyttää tätä apunaan silloin, kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset kuulevat häntä, kunhan kyseisen oikeuden käyttö ei vaikuta palauttamismenettelyn moitteettomaan kulkuun eikä vaaranna kyseisen direktiivin tehokasta täytäntöönpanoa.
66 Nyt kyseessä olevassa pääasiassa Boudjlida ei pyytänyt kuulemisensa yhteydessä avukseen oikeudellista avustajaa.
67 Lopuksi Boudjlidan ja komission toteamuksesta, jonka mukaan pääasiassa kyseessä oleva kuuleminen oli kestoltaan lyhyt, nimittäin 30 minuuttia, on todettava, että kysymys siitä, vaikuttaako laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen kuulemisen kesto kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 yhteydessä, kunnioittamiseen, ei ole ratkaiseva. Tärkeää nimittäin on se, onko tällaisella kansalaisella ollut mahdollisuus tulla riittävästi kuulluksi oleskelunsa laillisuudesta ja henkilökohtaisesta tilanteestaan; tämän tuomion 61–63 kohdassa esitetystä ilmenee, että Boudjlidalla on ollut tällainen mahdollisuus.
68 Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan kyseisen direktiivin ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on tulkittava siten, että se sisältää laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle oikeuden esittää ennen itseään koskevan palauttamispäätöksen tekemistä näkemyksensä oleskelunsa lainmukaisuudesta, kyseisen direktiivin 5 artiklan ja 6 artiklan 2–5 kohdan mahdollisesta soveltamisesta ja palauttamisensa yksityiskohtaisista säännöistä.
69 Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on sitä vastoin tulkittava siten, ettei toimivaltainen kansallinen viranomainen ole sen nojalla velvollinen varoittamaan kyseistä kansalaista ennen palauttamispäätöksen tekemistä varten järjestettävää kuulemista aikeestaan kohdistaa häneen tällainen päätös eikä ilmoittamaan hänelle seikoista, joihin se aikoo päätöksen perustaa, eikä myöskään antamaan hänelle harkinta-aikaa huomautustensa esittämiseen, jos kyseisellä kansalaisella on mahdollisuus esittää tehokkaasti ja tosiasiallisesti näkemyksensä oleskelunsa laittomuudesta ja syistä, jotka kansallisen oikeuden nojalla voivat olla perusteena sille, että mainittu viranomainen ei tee palauttamispäätöstä.
70 Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on tulkittava siten, että laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen voi ennen kuin toimivaltainen kansallinen hallintoviranomainen tekee häntä koskevan palauttamispäätöksen käyttää oikeudellista avustajaa apunaan silloin, kun kyseinen viranomainen kuulee häntä, kunhan kyseisen oikeuden käyttö ei vaikuta palauttamismenettelyn moitteettomaan kulkuun eikä vaaranna direktiivin 2008/115 tehokasta täytäntöönpanoa.
71 Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on kuitenkin tulkittava siten, ettei jäsenvaltioilla ole sen nojalla velvollisuutta vastata mainitusta avusta maksuttoman oikeusavun yhteydessä.
Toinen ja kolmas kysymys
72 Kun vastaus ensimmäiseen kysymykseen otetaan huomioon, toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
73 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on tulkittava siten, että se sisältää laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle oikeuden esittää ennen itseään koskevan palauttamispäätöksen tekemistä näkemyksensä oleskelunsa lainmukaisuudesta, kyseisen direktiivin 5 artiklan ja 6 artiklan 2–5 kohdan mahdollisesta soveltamisesta ja palauttamisensa yksityiskohtaisista säännöistä.
Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on sitä vastoin tulkittava siten, ettei toimivaltainen kansallinen viranomainen ole sen nojalla velvollinen varoittamaan kyseistä kansalaista ennen palauttamispäätöksen tekemistä varten järjestettävää kuulemista aikeestaan kohdistaa häneen tällainen päätös eikä ilmoittamaan hänelle seikoista, joihin se aikoo päätöksen perustaa, eikä myöskään antamaan hänelle harkinta-aikaa huomautustensa esittämiseen, jos kyseisellä kansalaisella on mahdollisuus esittää tehokkaasti ja tosiasiallisesti näkemyksensä oleskelunsa laittomuudesta ja syistä, jotka kansallisen oikeuden nojalla voivat olla perusteena sille, että mainittu viranomainen ei tee palauttamispäätöstä.
Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on tulkittava siten, että laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen voi ennen kuin toimivaltainen kansallinen hallintoviranomainen tekee häntä koskevan palauttamispäätöksen käyttää oikeudellista avustajaa apunaan silloin, kun kyseinen viranomainen kuulee häntä, kunhan kyseisen oikeuden käyttö ei vaikuta palauttamismenettelyn moitteettomaan kulkuun eikä vaaranna direktiivin 2008/115 tehokasta täytäntöönpanoa.
Oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, sellaisena kuin sitä sovelletaan direktiivin 2008/115 ja erityisesti sen 6 artiklan yhteydessä, on kuitenkin tulkittava siten, ettei jäsenvaltioilla ole sen nojalla velvollisuutta vastata mainitusta avusta maksuttoman oikeusavun yhteydessä.
Allekirjoitukset