Kanne 10.3.2017 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta
(Asia C-127/17)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Hottiaux ja W. Mölls)
Vastaaja: Puolan tasavalta
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin
toteaa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25.7.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY1 3 ja 7 artiklan sekä direktiivin liitteessä I olevan 3.1 ja 3.4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on vaatinut kuljetusyrityksiltä erityistä lupaa käyttää eräitä teitä, ja
velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio moittii Puolan tasavaltaa siitä, että ajoneuvojen, jotka ovat suurinta sallittua akselipainoa – joka on direktiivin 96/53 liitteessä I säädetty 10 tonniin (muu kuin vetävä akseli) ja 11,5 tonniin (vetävä akseli) – koskevien vaatimusten mukaisia, liikennöintiä on rajoitettu lähes 97 prosentilla Puolassa sijaitsevilla julkisilla teillä, millä rikotaan mainitun direktiivin 3 artiklaa. Edellä mainittu rajoitus on seurausta seuraavan kahden seikan yhteisvaikutuksesta:
1) ajoneuvojen, joiden suurin sallittu akselipaino on 11,5 tonnia, liikennöinti on sallittua ainoastaan teillä, jotka kuuluvat Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin (TEN-T), ja eräillä muilla kansallisilla teillä (julkisista teistä annetun lain 41 §:n 2 momentti)
2) muilla teillä liikennöintiä varten vaaditaan erityislupa (liikennelain 64 § ja sitä seuraavat pykälät).
Komissio moittii Puolan tasavaltaa myös siitä, että se on tulkinnut virheellisesti direktiivin 96/53 7 artiklaa. Puolan tasavallan näkökannan mukaan mainitussa säännöksessä sallitaan jäsenvaltioiden poikkeavan direktiivin 3 artiklassa säädetystä yleisperiaatteesta rajoittamalla sellaisten ajoneuvojen liikennöintiä, joiden akselipaino vetävällä akselilla ylittää 11,5 tonnia. Vaikka mainitun 7 artiklan toisessa kohdassa esitetäänkin nimenomaisia esimerkkejä paikoista, joissa liikennöintiä voidaan rajoittaa kansallisilla säännöksillä (kaupunkien keskustat, pienet kylät tai erityisen luonnonarvon omaavat paikat), kyseinen säännös koskee ainoastaan rajoituksia eräillä teillä tai teiden eräillä paikoilla. Komission mukaan jäsenvaltio ei voi pätevästi vedota poikkeusmahdollisuuksiin kattaakseen lähes 97 prosenttia tieverkostostaan.
Liikennelain 64 §:n 1 momentissa2 säädetään lisäksi, että TEN-T verkostoon kuulumattomilla teillä – eli 97 prosentilla julkisen tieverkoston kattamista teistä – liikennöimiseksi kyseisten ajoneuvojen omistajien on haettava toimivaltaiselta viranomaiselta erityislupaa ja saatava tällainen lupa, mistä aiheutuu seuraavia vaikeuksia:
monimutkaisia hallinnollisia muodollisuuksia, jotka edellyttävät yhteydenpitoa useisiin hallintoviranomaisiin
luvan maantieteellinen voimassaoloalue on rajoitettu, minkä vuoksi kuljetusyhtiöt joutuvat yleensä hakemaan useita lupia kullekin ajoreitille
luvan saamiseen kuluu aikaa ja siitä aiheutuu kustannuksia.
Edellä mainitun liikennelain 64 §:n 2 momentin mukaan IV-luokan lupaa kansallisten teiden käyttämiseksi ajoneuvoilla, joiden akselipaino vetävällä akselilla ylittää 11,5 tonnia, ei voida myöntää jaetun kuorman kuljettamiseksi.
Direktiivissä 96/53 ei sallita edellä kuvatun kaltaisia esteitä ja vaikeuksia ajoneuvojen vapaan liikkuvuuden alueella. Yhtiö, joka ei noudata mainittuja edellytyksiä, määrätään liikennöintikieltoon. Kuvatunkaltainen lainsäädäntö on direktiivin 96/53 3 artiklan vastainen, koska mainitussa artiklassa todetaan, että ”jäsenvaltiot eivät saa kieltää ajoneuvon käyttöä alueellaan kansainvälisessä liikenteessä, jos ajoneuvo on liitteessä I määriteltyjen raja-arvojen mukainen”.
____________1 EYVL 1996, L 235, s. 59.
2 Puolan tasavallan parlamentin puhemiehen 30.8.2012 esittämä lausunto liikennelain konsolidoidun version hyväksymiseksi, Dziennik Ustaw 2012, kohta 1137.