UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
11 päivänä huhtikuuta 2013 (*)
Asetus (EY) N:o 178/2002 – Kuluttajansuoja – Elintarviketurvallisuus – Yleisölle tiedottaminen – Ihmisravinnoksi soveltumattoman mutta terveydelle vaarattoman elintarvikkeen markkinoille saattaminen
Asiassa C‑636/11,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht München I (Saksa) on esittänyt 5.12.2011 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 9.12.2011, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Karl Berger
vastaan
Freistaat Bayern,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Malenovský, U. Lõhmus, M. Safjan ja A. Prechal,
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.1.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Karl Berger, edustajinaan Rechtsanwalt R. Wallau ja Rechtsanwalt M. Grube,
– Freistaat Bayern, asiamiehenään Rechtsanwalt G. Himmelsbach,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja N. Graf Vitzthum,
– Tanskan hallitus, asiamiehenään C. Vang,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään H. Walker,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja L. Pignataro-Nolin,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1) 10 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa Karl Berger on nostanut viranomaisen vastuuseen perustuvan vahingonkorvauskanteen Freistaat Bayernia vastaan sillä perusteella, että yleisölle on tiedotettu sen tuotteista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 178/2002
3 Asetuksen N:o 178/2002 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa säädetään perusta ihmisten terveyden sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle elintarvikkeiden osalta ottaen huomioon erityisesti elintarvikkeiden, myös perinteisten tuotteiden, moninainen tarjonta ja varmistetaan samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta. Siinä vahvistetaan yhteiset periaatteet ja vastuualat, keinot vahvan tieteellisen perustan tarjoamiseen sekä tehokkaat organisatoriset järjestelyt ja menettelyt, joihin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskeva päätöksenteko perustuu.
2. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat yleisesti elintarvikkeita ja rehuja ja varsinkin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla.”
4 Mainitun asetuksen 3 artikla sisältää seuraavat määritelmät:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
9. ’riskillä’ vaaran aiheuttaman terveydellisen haittavaikutuksen todennäköisyyttä ja voimakkuutta
– –
14. ’vaaralla’ elintarvikkeessa tai rehussa olevaa biologista, kemiallista tai fyysistä tekijää tai tilaa, joka saattaa vaarantaa elintarvikkeen tai rehun turvallisuuden
– –”
5 Kyseisen asetuksen 4 artiklan 2–4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäljempänä 5–10 artiklassa esitetyt periaatteet muodostavat yleiset laaja-alaiset puitteet, joita on noudatettava toimenpiteitä toteuttaessa.
3. Voimassa olevat elintarvikelainsäädännön periaatteet ja menettelyt on mukautettava mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivään tammikuuta 2007 mennessä 5–10 artiklan noudattamiseksi.
4. Ennen sitä ja 2 kohdasta poiketen voimassa olevaa lainsäädäntöä pannaan täytäntöön ottaen huomioon 5–10 artiklassa esitetyt periaatteet.”
6 Asetuksen N:o 178/2002 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Elintarvikelainsäädännöllä on pyrittävä yhteen tai useampaan ihmisten elämän ja terveyden suojelun korkeaan tasoon liittyvään yleiseen tavoitteeseen ja kuluttajien etujen suojeluun, mukaan lukien elintarvikekaupan rehelliset menettelytavat, ottaen huomioon tarpeen mukaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelun, kasvien terveyden ja ympäristönsuojelun.”
7 Asetuksen N:o 178/2002 10 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Jos on perustellut syyt epäillä, että elintarvike tai rehu voi aiheuttaa riskin ihmisen tai eläimen terveydelle, viranomaisten on, rajoittamatta asiakirjojen julkisuutta koskevien yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden säännösten soveltamista, toteutettava riskin luonne, vakavuus ja laajuus huomioon ottaen aiheellisia toimia, joilla tiedotetaan yleisölle terveydelle aiheutuvan riskin luonteesta, yksilöidään mahdollisimman tarkkaan elintarvike tai rehu, elintarvike- tai rehutyyppi ja kerrotaan sen mahdollisesti aiheuttamasta riskistä sekä toimenpiteistä, jotka on toteutettu tai jotka aiotaan toteuttaa kyseisen riskin ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai poistamiseksi.”
8 Mainitun asetuksen 14 artiklan 1, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia.
2. Elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on
a) terveydelle haitallinen
b) ihmisravinnoksi soveltumaton.
– –
5. Elintarvikkeen ihmisravinnoksi soveltuvuutta määritettäessä on otettava huomioon, onko elintarvike ihmisravinnoksi kelpaamaton sille aiottuun käyttötarkoitukseen, koska se on saastunut joko vieraiden aineiden takia tai muutoin, taikka pilaantumisen, mätänemisen tai laadun heikentymisen seurauksena.”
9 Kyseisen asetuksen 17 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan sanamuoto on seuraava:
”Jäsenvaltioiden on pantava elintarvikelainsäädäntö täytäntöön sekä seurattava ja valvottava, että kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivat elintarvike- ja rehualan toimijat noudattavat elintarvikelainsäädännön vaatimuksia.
Tämän vuoksi niiden on ylläpidettävä virallisen valvonnan järjestelmää muine olosuhteiden edellyttämine toimintoineen mukaan lukien tiedottaminen elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudesta ja riskeistä, elintarvike- ja rehuturvallisuuden valvonta ja muut tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikkiin vaiheisiin kuuluvat toiminnat.”
10 Asetuksen N:o 178/2002 19 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Jos elintarvikealan toimija katsoo tai sillä on syytä epäillä, että sen maahantuoma, tuottama, jalostama, valmistama tai jakelema elintarvike ei ole elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen, sen on käynnistettävä välittömästi menettelyt kyseisen elintarvikkeen poistamiseksi markkinoilta, jos se ei ole enää kyseisen alkuperäisen toimijan välittömässä valvonnassa, ja ilmoitettava tästä toimivaltaisille viranomaisille. Jos tuote mahdollisesti on jo ehtinyt kuluttajalle, elintarvikealan toimijan on tehokkaalla ja täsmällisellä tavalla ilmoitettava kuluttajille syy poistamiseen tai tarvittaessa varmistettava, että kuluttajille jo toimitetut tuotteet palautetaan, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä korkeatasoisen terveyden suojelun saavuttamiseksi.”
11 Mainitun asetuksen 65 artiklan toisessa kohdassa täsmennetään muun muassa, että ”14–20 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005”.
Asetus (EY) N:o 882/2004
12 Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (EUVL L 165, s. 1 ja oikaisu EUVL L 191, s. 1) 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että ne noudattavat toiminnassaan suurta avoimuutta. Tätä varten niiden on saatettava hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot yleisön saataville mahdollisimman pian.
Yleisöllä on yleensä oikeus tutustua:
a) toimivaltaisten viranomaisten valvontatoimia ja niiden tehokkuutta koskeviin tietoihin ja
b) asetuksen (EY) N:o 178/2002 10 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin.
2. Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niiden henkilöstö ei paljasta virallisia valvontatehtäviä suorittaessaan saamiaan tietoja, jotka jo luonteeltaan kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa. Salassapitovelvollisuuden suojaaminen ei estä toimivaltaisia viranomaisia levittämästä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tietoja. Tämä ei vaikuta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY – – sääntöihin.
3. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat erityisesti:
– rikostutkinnan tai meneillään olevien oikeudenkäyntien luottamuksellisuus,
– henkilötiedot,
– asiakirjat, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 – – kuuluvan poikkeuksen piiriin,
– kansallisen ja yhteisön lainsäädännön suojaamat tiedot, jotka koskevat erityisesti salassapitovelvollisuutta ja käsittelyn, kansainvälisten suhteiden ja kansallisen puolustuksen luottamuksellisuutta.”
13 Asetuksen N:o 882/2004 67 artiklan toisen kohdan nojalla asetusta sovelletaan 1.1.2006 lähtien.
Saksan oikeus
14 Elintarvikkeista, kulutustavaroista ja rehuista 1.9.2005 annetun lain (Lebensmittel-, Bedarfsgegenstände- und Futtermittelgesetzbuch; BGBl. 2005 I, s. 2618), jota on oikaistu 18.10.2005 (BGBl. 2005 I, s. 3007), sellaisena kuin laki oli voimassa 17.9.2005–24.4.2006 (jäljempänä LFGB), 40 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”(1) Toimivaltainen viranomainen voi asetuksen (EY) N:o 178/2002 10 artiklan mukaisesti tiedottaa yleisölle ilmoittamalla elintarvikkeen tai rehun nimen ja elintarvike- tai rehuyrityksen, jonka nimellä tai toiminimellä elintarvikkeita tai rehua on valmistettu tai käsitelty taikka saatettu markkinoille, sekä myös markkinoille saattajan nimen, jos tämä on tarkoituksenmukaista vaaran ehkäisemiseksi. Yleisölle voidaan tiedottaa ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla myös, jos
– –
4. markkinoille saatetaan tai on saatettu vähäistä suurempi määrä elintarvikkeita, jotka ovat terveydelle haitattomia mutta ravinnoksi soveltumattomia erityisesti, koska ne ovat vastenmielisiä, tai jos kyseisiä elintarvikkeita on ominaisuuksiensa vuoksi saatettu markkinoille vain vähäisiä määriä mutta pitkällä aikavälillä,
– –
Toisen virkkeen 2–5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yleisölle tiedottaminen on sallittua ainoastaan, jos tämä on yleisön erityisen edun mukaista ja jos tämä etu on ensisijainen osapuolten etuihin nähden.
(2) Viranomainen voi tiedottaa yleisölle vain, jos muita yhtä tehokkaita toimenpiteitä, erityisesti elintarvike- tai rehuyrityksen taikka taloudellisen toimijan toteuttamaa yleisölle tiedottamista, ei ole toteutettu tai niitä ei ole toteutettu ajoissa tai jos ne eivät tavoita kuluttajia.
(3) Ennen kuin viranomainen tiedottaa asiasta yleisölle, sen on kuultava valmistajaa tai markkinoille saattajaa, mikäli tämä ei vaaranna toimenpiteen avulla tavoitellun päämäärän saavuttamista.
(4) Yleisölle ei saa enää tiedottaa asiasta, jos tuotetta ei enää saateta markkinoille ja jos kokemuksen mukaan voidaan olettaa, että tuote on jo käytetty, mikäli se on saatettu markkinoille. Ensimmäisestä virkkeestä poiketen yleisölle tiedottaminen on sallittua, jos on olemassa tai on ollut olemassa konkreettinen vaara terveydelle ja jos tiedottaminen on tarpeen lääketieteellisiä toimenpiteitä varten.
(5) Jos viranomaisen yleisölle antamat tiedot osoittautuvat jälkikäteen vääriksi tai tiedottamisen perusteena olevat tosiseikat virheellisesti esitetyiksi, tästä on ilmoitettava yleisölle välittömästi, jos kyseinen taloudellinen toimija tätä vaatii tai jos tämä on tarpeen huomattavan yleisen edun suojelemiseksi. Ilmoittaminen on toteutettava samalla tavoin kuin yleisölle tiedottaminen.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
15 Passaun (Saksa) eläinlääkintävirasto suoritti 16.1. ja 18.1.2006 virallisia tarkastuksia riistalihan jalostuksen ja myynnin alalla toimivan Berger Wild GmbH ‑yhtiön (jäljempänä Berger Wild) yritysryhmään kuuluvissa useissa toimipaikoissa. Koska viranomaiset totesivat hygieniaolosuhteiden olevan puutteelliset, ne ottivat näytteitä kyseisestä lihasta ja lähettivät näytteet tutkittaviksi Bayerisches Landesamt für Gesundheit und Lebensmittelsicherheitiin (Baijerin osavaltion terveys- ja elintarviketurvallisuusvirasto, jäljempänä LGL). Tutkimuksista kävi ilmi, että kyseiset elintarvikkeet eivät olleet ihmisravinnoksi soveltuvia eivätkä siten asetuksen N:o 178/2002 mukaisesti turvallisia.
16 Tutkittuaan Berger Wildin kyseisestä tutkimustuloksesta esittämät huomautukset Bayerisches Staatsministerium für Umwelt, Gesundheit und Verbraucherschutz (Baijerin osavaltion ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojaministeriö) ilmoitti 23.1.2006 faksitse aikomuksestaan tiedottaa yleisölle LFGB:n 40 §:n 1 momentin toisen virkkeen 4 kohdan mukaisesti, etteivät elintarvikkeet, joista edellä mainituissa tarkastuksissa löydettiin poikkeavuuksia, soveltuneet ihmisravinnoksi. Kyseiselle yhtiölle ilmoitettiin lisäksi, ettei tällaista tietoa julkistettaisi, mikäli yritys itse tiedottaisi asiasta yleisölle tehokkaasti ja ajoissa.
17 Kyseinen yhtiö vastusti suunniteltua yleisölle tiedottamista, koska se piti tätä kohtuuttomana, ja ehdotti sellaisen tuotevaroituksen julkaisemista, jossa se pyytäisi asiakkaitaan käymään näiden tavallisesti käyttämissä myyntipisteissä vaihtamassa varoituksessa mainitut viisi tuotetta, joissa saattoi esiintyä aistinvaraisesti havaittavia poikkeamia mutta jotka eivät olleet terveydelle vaarallisia.
18 Freistaat Bayernin kuluttajansuojasta vastaava ministeri (jäljempänä toimivaltainen ministeri) ilmoitti 24.1.2006 päivätyssä lehdistötiedotteessa, että Berger Wildin riistalihatuotteet vedetään pois markkinoilta. Lehdistötiedotteen mukaan ”[LGL:n] suorittamat tutkimukset ovat osoittaneet, että jäljempänä mainituista eristä otetut lihanäytteet tuoksuvat eltaantuneelle, ummehtuneelle, tunkkaiselle tai hapantuneelle. Kuudessa yhdeksästä tutkitusta lihanäytteestä mätänemisprosessi oli jo alkanut. Berger Wild ‑yhtiö on velvoitettu vetämään pois markkinoilta liha, joka on kyseisistä eristä peräisin ja vielä myynnissä”.
19 Kyseisessä lehdistötiedotteessa mainittiin myös, että Berger Wildin kolmessa toimipisteessä suoritetuissa tarkastuksissa havaittiin vakavia puutteita hygieniaolosuhteissa. Toimivaltaiset viranomaiset asettivat yhtiölle välittömästi tilapäisen kiellon saattaa sen kyseisissä toimipaikoissa valmistamia tai käsittelemiä omia tuotteita markkinoille. Poikkeuksen muodostavat kyseisen yhtiön elintarvikkeet, joiden on tutkimustuloksilla osoitettu olevan terveyden kannalta moitteettomia.
20 Toimivaltainen ministeri ilmoitti 25.1.2006 päivätyssä lehdistötiedotteessa, jonka otsikko on ”Riistaliha vedetään pois markkinoilta (Berger Wild ‑yhtiö, Passau) – – tuotteiden vetäminen pois markkinoilta laajenee – lukuisat tuotteet syötäväksi kelpaamattomia”, että luokittelu ”ihmisravinnoksi soveltumaton” koskee jo 12:ta myynnissä olevaa pakastetta ja kuutta kyseisestä yrityksestä peräisin olevaa tuorelihanäytettä, joista yhdessä esiintyi jopa salmonellaa. Ministeri totesi 12:sta ravinnoksi soveltumattomasta näytteestä lisäksi, että ”tieto tuotteiden terveyshaitoista saadaan loppuviikosta saatavista [LGL:n] mikrobiologisista tutkimustuloksista”.
21 Kyseisessä lehdistötiedotteessa mainittiin lisäksi toteutetuista kiireellisistä toimenpiteistä, ja se sisälsi päivitetyn luettelon markkinoilta pois vedetyistä tuotteista.
22 Toimivaltainen ministeri julkaisi 27.1.2006 uuden lehdistötiedotteen.
23 Kyseinen ministeri totesi Baijerin osavaltion parlamentissa 31.1.2006 pitämässään puheessa muun muassa, ettei Berger Wild voinut enää myydä tuotteita ja että se oli todennut kyseisenä päivänä olevansa maksukyvytön ja että uusien tuotteiden markkinoille saattamisesta johtuva terveysvaara voitiin siten sulkea pois.
24 25.1.2006 päivätyn lehdistötiedotteen seurauksena komissio laati Bundesamt für Verbraucherschutz und Lebensmittelsicherheitin (Liittovaltion kuluttajansuoja- ja elintarviketurvallisuusvirasto) pyynnöstä nopean hälytyksen Euroopan unionin elintarvikkeita ja rehuja koskevaan nopeaan hälytysjärjestelmään.
25 Koska Berger Wild katsoi kärsineensä huomattavaa vahinkoa Freistaat Bayernin viranomaisten julkaisemien lehdistötiedotteiden vuoksi, se nosti vahingonkorvauskanteen kyseisiä viranomaisia vastaan Landgericht München I:ssä ja väitti muun muassa, että asetuksen N:o 178/2002 10 artiklassa sallitaan yleisölle tiedottaminen ainoastaan silloin, kun on olemassa todellinen terveysvaara, eikä silloin, kun on kyse pelkästään ihmisravinnoksi soveltumattomista elintarvikkeista. Freistaat Bayern katsoo päinvastoin, että kyseisen 10 artiklan nojalla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat antaa julkisen varoituksen myös silloin, kun konkreettista terveysvaaraa ei ole.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo alustavan arviointinsa perusteella, että LFGB:n nojalla kuluttajille annetut varoitukset olivat lainmukaisia, mutta se on kuitenkin epävarma, onko LFGB yhdenmukainen asetuksen N:o 178/2002 kanssa. Kyseinen tuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä lisäksi, että se totesi sen jälkeen, kun Berger Wild oli riitauttanut lihanäytteiden tutkimisen sääntöjenmukaisuuden, ettei ollut aihetta kyseenalaistaa LGL:n arviointia siitä, että elintarvikkeet olivat ravinnoksi soveltumattomia mutta eivät kuitenkaan terveydelle haitallisia.
27 Tässä tilanteessa Landgericht München I on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 178/2002] 10 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa sallitaan yleisölle tiedottaminen ilmoittamalla elintarvikkeen tai rehun nimi ja elintarvike- tai rehuyritys, jonka nimellä tai toiminimellä elintarvikkeita tai rehua on valmistettu tai käsitelty taikka saatettu markkinoille, jos markkinoille saatetaan tai on saatettu vähäistä suurempi määrä terveydelle haitattomia mutta ravinnoksi soveltumattomia elintarvikkeita erityisesti, koska ne ovat vastenmielisiä, tai jos tällaisia elintarvikkeita on ominaisuuksiensa vuoksi saatettu markkinoille tosin vain vähäisiä määriä mutta pitkällä aikavälillä?
2) Jos edeltävään kysymykseen vastataan myöntävästi:
Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin, jos tosiseikat tapahtuivat ennen 1.1.2007 mutta kansallinen lainsäädäntö oli jo mukautettu edellä mainitun asetuksen mukaiseksi?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää pääasiassa lähtökohtana sitä, että elintarvikkeita, joista on annettu LFGB:n 40 §:n 1 momentin toisen virkkeen 4 kohdan nojalla varoitukset tammikuussa 2006, ei voida pitää ihmisen terveydelle haitallisina. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee täten kahdella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko asetuksen N:o 178/2002 10 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan yleisölle tiedottaminen ilmoittamalla elintarvikkeen nimi sekä yritys, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta valmistettiin, käsiteltiin tai saatettiin markkinoille, kun tällainen elintarvike on ihmisravinnoksi soveltumaton mutta ei kuitenkaan terveydelle haitallinen.
29 Kyseisen asetuksen 10 artiklassa, joka on ennakkoratkaisukysymysten kohteena, asetetaan viranomaisille tiedotusvelvollisuus kuitenkin ainoastaan silloin, kun on olemassa riittävät perusteet epäillä, että elintarvike tai rehu voi sisältää riskin ihmisen tai eläimen terveyden kannalta.
30 Kyseisessä säännöksessä ei siis sellaisenaan kielletä viranomaisia tiedottamasta yleisölle, kun elintarvike on ihmisravinnoksi soveltumaton mutta ei terveydelle haitallinen.
31 Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, jonka perusteella se voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian, unionin tuomioistuin katsoo, että on myös tulkittava asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, vaikka tätä säännöstä ei ole nimenomaisesti mainittu sille esitetyissä ennakkoratkaisukysymyksissä (ks. vastaavasti mm. asia C-243/09, Fuß, tuomio 14.10.2010, Kok., s. I-9849, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan, jota asetuksen 65 artiklan toisen kohdan nojalla sovelletaan 1.1.2005 lähtien, jäsenvaltioiden on ylläpidettävä virallisen valvonnan järjestelmää muine olosuhteiden edellyttämine toimintoineen, mukaan lukien tiedottaminen elintarvikkeiden turvallisuudesta ja riskeistä.
33 Asetuksen N:o 882/2004 – jota sovelletaan 1.1.2006 lähtien – 7 artiklassa säädetään muun muassa, että yhtäältä yleisöllä on yleensä oikeus tutustua toimivaltaisten viranomaisten valvontatoimia ja niiden tehokkuutta koskeviin tietoihin ja toisaalta toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niiden henkilöstö ei paljasta virallisia valvontatehtäviä suorittaessaan saamiaan tietoja, jotka jo luonteeltaan kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.
34 Asetuksen N:o 178/2002 14 artiklassa, jota sovelletaan asetuksen 65 artiklan toisen kohdan nojalla 1.1.2005 lukien, säädetään elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista vaatimuksista. Kyseisen 14 artiklan 2 kohdan nojalla ihmisravinnoksi soveltumatonta elintarviketta ei pidetä ”turvallisena”.
35 Siltä osin kuin elintarvike ei kelpaa ihmisravinnoksi ja on siten ihmisravinnoksi soveltumaton, se ei nimittäin täytä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia vaatimuksia, sellaisina kuin ne käyvät ilmi asetuksen N:o 178/2002 14 artiklan 5 kohdasta, ja elintarvike voi joka tapauksessa aiheuttaa vahinkoa kuluttajien eduille, joiden suojeleminen on kyseisen asetuksen 5 artiklassa säädetyn tavoin yksi elintarvikelainsäädännöllä tavoitelluista päämääristä.
36 Edellä esitetystä seuraa, että kansalliset viranomaiset voivat asetuksen N:o 178/2002 17 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn tavoin tiedottaa kuluttajille asetuksen N:o 882/2004 7 artiklan vaatimusten mukaisesti siitä, että elintarvikkeet eivät täytä mainittuja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia vaatimuksia siitä syystä, että ne ovat ihmisravinnoksi soveltumattomia, vaikka ne eivät olisikaan ihmisen terveydelle haitallisia.
37 Esitettyihin kysymyksiin on siten vastattava, että asetuksen N:o 178/2002 10 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan yleisölle tiedottaminen ilmoittamalla elintarvikkeen nimi sekä yritys, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta valmistettiin, käsiteltiin tai saatettiin markkinoille, kun tällainen elintarvike on ihmisravinnoksi soveltumaton mutta ei kuitenkaan terveydelle haitallinen. Kyseisen asetuksen 17 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kansalliset viranomaiset voivat sen nojalla pääasian kaltaisessa tilanteessa tiedottaa asiasta yleisölle asetuksen N:o 882/2004 7 artiklan vaatimuksia noudattaen.
Oikeudenkäyntikulut
38 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 10 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan yleisölle tiedottaminen ilmoittamalla elintarvikkeen nimi sekä yritys, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta valmistettiin, käsiteltiin tai saatettiin markkinoille, kun tällainen elintarvike on ihmisravinnoksi soveltumaton mutta ei kuitenkaan terveydelle haitallinen. Kyseisen asetuksen 17 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kansalliset viranomaiset voivat sen nojalla pääasian kaltaisessa tilanteessa tiedottaa asiasta yleisölle rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 7 artiklan vaatimuksia noudattaen.
Allekirjoitukset