UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

20 päivänä kesäkuuta 2018 (*)

Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tarkastuspäätös – Oikeasuhteisuus – Mielivaltaisuuden puuttuminen – Perusteluvelvollisuus – Riittävän painavat aihetodisteet – Oikeusvarmuus – Perusteltu luottamus – Oikeus nauttia yksityisyyden suojaa – Puolustautumisoikeudet

Asiassa T‑325/16,

České dráhy, a.s., kotipaikka Praha (Tšekki), edustajinaan asianajajat K. Muzikář, J. Kindl ja V. Kuča,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Rossi, A. Biolan, G. Meessen, P. Němečková ja M. Šimerdová,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan soveltamismenettelystä 18.4.2016 tehdyn komission päätöksen C(2016) 2417 final, joka oli osoitettu České dráhylle ja kaikille sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville yhtiöille ja jossa ne velvoitettiin suostumaan tarkastukseen (asia AT.40156 – Falcon), kumoamista,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit R. Barents ja J. Passer (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 26.10.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja, České dráhy, a.s., on osakeyhtiö. Tämä yhtiö on Tšekin valtion omistama kansallinen rautatieliikennelaitos. Sillä on määräävä asema muun muassa henkilöliikenteen palveluiden ja rautatieverkoston hallinnointipalveluiden markkinoilla Tšekissä.

 Menettely Tšekin kilpailuviranomaisessa

2        Vuosina 2011 ja 2012 kaksi muuta liikennöijää, RegioJet a.s. ja LEO Express a.s., alkoivat tarjota rautateiden henkilöliikennepalveluja Prahan (Tšekki) ja Ostravan, joka on Tšekin koillisosassa sijaitseva kaupunki, välisellä osuudella.

3        Vuodesta 2011 lähtien Tšekin kilpailuviranomainen, Úřad pro ochranu hospodářské soutěže (kilpailun suojaamisesta vastaava virasto, Tšekki), tutki kantajan toimintaa; kantajan epäiltiin käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa tarjoamalla rautateiden henkilöliikennepalveluja tappiollisesti saalistushinnoittelulla Praha–Ostrava-osuudella.

4        Alustavan tutkinnan jälkeen 24.1.2012 Tšekin kilpailuviranomainen aloitti hallinnollisen menettelyn kantajaa vastaan kilpailun suojaamisesta annetun lain nro 143/2001 (zákon č. 143/2001 Sb. o ochraně hospodářské soutěže) 11 §:n 1 momentin perusteella.

5        Tšekin kilpailuviranomainen toteutti 25.1.2012 tarkastuksen kantajan tiloissa.

6        Tšekin kilpailuviranomaisen tutkinta oli yhä käynnissä, kun tämän kanteen kohteena oleva päätös tehtiin.

 Oikeudenkäynti Tšekin tuomioistuimissa

7        Kantajan kaksi kilpailijaa, RegioJet ja LEO Express, nostivat täsmentämättömänä ajankohtana kanteet kantajaa vastaan Tšekin tuomioistuimissa vaatiakseen sen vahingon korvaamista, joka niille on väitteen mukaan aiheutunut kantajan kilpailua rajoittavasta toiminnasta Praha–Ostrava-osuudella.

8        Městský soud v Praze (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki) hylkäsi 10.12.2015 antamallaan tuomiolla LEO Expressin kanteen. Viimeksi mainittu valitti tästä tuomiosta Vrchní soud v Prazeen (Prahan ylioikeus, Tšekki). Tämän kanteen kohteena olevan päätöksen tekopäivänä tämä menettely oli yhä vireillä.

9        Samana päivänä Městský soud v Praze ei ollut vielä lausunut RegioJetin kanteesta.

 Komission suorittama tutkimus

10      Komissio teki 18.4.2016 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan soveltamismenettelystä annetun päätöksen C(2016) 2417 final, joka oli osoitettu kantajalle ja kaikille sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville yhtiöille ja jossa ne velvoitettiin suostumaan tarkastukseen (asia AT.40156 – Falcon) (jäljempänä riidanalainen päätös).

11      Riidanalaisen päätöksen toisesta yhdeksänteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)      Euroopan komissio (jäljempänä komissio) on saanut tietoja, joista ilmenee, että [kantajalla] on SEUT 102 artiklassa tarkoitettu määräävä markkina-asema muun muassa henkilöliikenteen palveluiden ja rautatieverkoston hallinnointipalveluiden markkinoilla Tšekissä.

(3)      Komissiolla on hallussaan tietoja, jotka antavat ymmärtää, että [kantaja] voi käyttää omakustannushintaa alhaisempia hintoja (saalistushinnoittelu) tietyillä rautatieosuuksilla, erityisesti (muttei pelkästään) Praha–Ostrava-osuudella. Tämä menettelytapa voi kuulua [kantajan] kilpailusääntöjen vastaiseen strategiaan, jotta se voi suojata asemaansa muun muassa henkilöliikenteen palveluiden markkinoilla ja rajoittaa kilpailun kehittymistä markkinoilla.

(4)      Komissio on saanut tietoja, jotka antavat ymmärtää, että tähän väitettyyn rikkomiseen on syyllistytty todennäköisesti ainakin vuodesta 2011 alkaen, kun yksityinen kilpailija alkoi tarjota palveluja Praha–Ostrava-osuudella, tai jopa aiemmin, ja että tämä menettelytapa todennäköisesti jatkuu.

(5)      Edellä mainittu menettelytapa, jos sen olemassaolo näytetään toteen, merkitsee yhtä tai useampaa SEUT 102 artiklan rikkomista.

(6)       Nämä väitetyt rikkomiset on toteutettu salassa. Väitettyjä rikkomisia koskevat asiakirjat on pidetty mahdollisimman vähäisinä ja niitä on säilytetty sellaisissa paikoissa ja sellaisessa muodossa, jotka helpottavat niiden piilottamista, säilyttämistä tai tuhoamista, jos tietopyyntöjä tai tarkastuksia ilmoitettaisiin toteutettavaksi.

(7)      Jotta komissio voi vahvistaa kaikki mahdollisiin rikkomisiin liittyvät merkitykselliset olosuhteet sekä niiden asiayhteyden, [kantajan] tiloissa on toteutettava asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan mukainen tarkastus. Tämän tarkastuksen tehokkuuden takaamiseksi on välttämätöntä, että se toteutetaan ilman, että rikkomisesta epäiltyä yritystä varoitetaan etukäteen.

(8)      Tämän vuoksi on annettava asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan mukainen päätös, jossa [kantajaa] pyydetään suostumaan tarkastukseen, ja tämä päätös on annettava tiedoksi välittömästi ennen tarkastusta.

(9)       Komissio on tietoinen siitä, että jäsenvaltion toimivaltainen kilpailuviranomainen, Úřad pro ochranu hospodářské soutěže (jäljempänä ÚOHS), on aloittanut samaa rikkomista koskevan hallinnollisen menettelyn ja toteuttanut tarkastuksen [kantajan] tiloissa vuonna 2012. Komissio on tutkinut ÚOHS:n asiaa koskevan asiakirja-aineiston.”

12      Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan seuraavaa:

”Tällä päätöksellä [kantaja] ja kaikki sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti olevat yhtiöt velvoitetaan suostumaan tarkastukseen, joka liittyy sen mahdolliseen osallistumiseen SEUT 102 artiklan rikkomiseen rautateiden henkilöliikennepalvelujen alalla Tšekissä. Rikkomiseen sisältyy erityisesti omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttäminen, joka on omiaan rajoittamaan kolmansien markkinoille tuloa tai niiden toiminnan kehittymistä rautateiden henkilöliikennepalvelujen markkinoilla, ja kaikki strategiat, joilla on sama vaikutus.”

13      Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaan ”tarkastukset suoritetaan 26.4.2016 tai pian sen jälkeen”.

14      Riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa todetaan, että ”tämä päätös on osoitettu [kantajalle] ja kaikille sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville yhtiöille[;] päätös on annettu [kantajalle] tiedoksi välittömästi ennen tarkastusta SEUT 297 artiklan 2 kohdan mukaisesti”.

15      Tarkastus toteutettiin 26.–29.4.2016.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

16      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.6.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.

17      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisesti komissiota toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Komissio noudatti kehotusta määräajassa.

18      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

20      Kantaja esittää kanteensa tueksi kuusi kanneperustetta, joiden mukaan:

–        riidanalainen päätös ja kyseessä oleva tarkastus ovat mielivaltaisia ja suhteettomia (ensimmäinen kanneperuste)

–        perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty (toinen kanneperuste)

–        riittävän painavia aihetodisteita, joilla voidaan perustella riidanalaisen päätöksen antamista ja tarkastuksen toteuttamista, ei ole esitetty (kolmas kanneperuste)

–        menettelytapa ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä kantajalla ole määräävää markkina-asemaa sisämarkkinoilla tai sen merkittävällä osalla (neljäs kanneperuste)

–        oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita on loukattu (viides kanneperuste)

–        Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 ja 48 artiklassa ja Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 8 artiklassa taattuja oikeuksia on loukattu (kuudes kanneperuste).

21      Aluksi on todettava, että vaikka riidanalainen päätös on päätös, jolla määrätään kyseessä olevasta tarkastuksesta, ja vaikka kaikki kantajan esittämät kanneperusteet koskevat yksinomaan tämän päätöksen kumoamista, tietyt sen kirjallisessa menettelyssä esittämät huomautukset ja väitteet liittyvät komission tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi toteuttaman tarkastuksen kulkuun. Siitä on osoituksena tapa, jolla kantaja otsikoi ensimmäisen ja kolmannen kanneperusteen.

22      Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, miten päätöstä, jossa määrätään tarkastuksesta, on sovellettu, ei vaikuta tämän päätöksen laillisuuteen (ks. tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) eikä tutkimuksen yhteydessä yrityksellä ole oikeutta vedota tutkimusmenettelyjen kulun lainvastaisuuteen sellaisen kumoamiskanteen vaatimuksissa, joka on nostettu toimenpiteestä, jonka nojalla komissio suorittaa kyseisen tutkimuksen (ks. tuomio 17.9.2007, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, T‑125/03 ja T‑253/03, EU:T:2007:287, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Tässä tilanteessa kantaja täsmensi istunnossa, ettei se yrittänyt vedota tutkimusmenettelyjen kulun lainvastaisuuteen riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimustensa tueksi. Kyseisen tarkastuksen kulkuun liittyvien huomautusten ja väitteiden on tarkoitus toimia yksinomaan riidanalaisen päätöksen taustalla olevan tavoitteen ”tulkinta-apuna”.

24      Näitä huomautuksia ja väitteitä on siis arvioitava tästä näkökulmasta tutkittaessa riidanalaisen päätöksen kumoamisperusteita.

25      Tämän tutkinnan aluksi on analysoitava toista ja kolmatta kanneperustetta, koska tämä analyysi on omiaan vaikuttamaan muiden kanneperusteiden arviointiin.

 Toinen ja kolmas kanneperuste, joiden mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja riittävän painavia aihetodisteita, joilla voidaan perustella riidanalaisen päätöksen antamista ja tarkastuksen toteuttamista, ei ole esitetty

26      Kolmannella kanneperusteella kantaja arvostelee aluksi komissiota siitä, ettei se ole riidanalaisessa päätöksessä maininnut yhtään todistetta, jonka perusteella kilpailusääntöjen rikkomista voitaisiin epäillä.

27      Joka tapauksessa kantaja on vakuuttunut siitä, että riidanalaisen päätöksen tekohetkellä komissiolla ei voinut olla hallussaan (edes epäsuoria) painavia todisteita, joiden perusteella kilpailusääntöjen rikkomista voitaisiin epäillä. Tšekin kilpailuviranomaisessa käydyn menettelyn yhteydessä kerätyt todisteet, kuten 16.12.2013 päivätty Krabecin asiantuntijalausunto ja 25.8.2015 päivätty Univerzita Pardubicen (Pardubicen yliopisto, Tšekki) asiantuntijalausunto päinvastoin puhuvat sen puolesta, ettei kantaja ole toiminut kilpailua rajoittavasti. Samat todisteet osoittavat kantajan mukaan, että kantajan hinnat ovat olleet keskimääräisesti sen kilpailijoiden hintoja korkeammat ja että sen tulot Praha–Ostrava-osuudelta ovat aina ylittäneet muuttuvat kustannukset. Riittävän painavien aihetodisteiden puuttumisen vahvistaa kantajan mukaan tilanteen kehittyminen Praha–Ostrava-osuudella, jolle on ominaista voimakas kilpailu. Kantajan mukaan on siis erittäin todennäköistä, että riidanalainen päätös perustui yksinomaan yhden kilpailevan liikennöitsijän tekemään kanteluun eikä tosiseikkojen paikkansapitävyyden asianmukaiseen tarkistamiseen.

28      Tältä osin kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta tarkastamaan aineellisesti ne aihetodisteet, jotka komissiolla oli hallussaan riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, ja arvioimaan, missä määrin se tutki Tšekin kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistoa.

29      Toisella kanneperusteellaan kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset ja että siinä rajataan tarkastuksen kohde ja tarkoitus liian laajasti siten, että se koskee käytännössä kaikkea kantajan toimintaa rautateiden henkilöliikenteen alalla Tšekissä.

30      Kantajan mukaan tarkastuksen kohde on rajattu liian laajasti alueellisesti, ajallisesti ja aineellisesti. Alueellisesti tarkasteltuna riidanalaisen päätöksen kolmas perustelukappale koskee mahdollista rikkomista erityisesti, muttei pelkästään Praha–Ostrava-osuudella. Ajallisesti tarkasteltuna käytetty muotoilu viittaa varmasti tutkitun menettelytavan alkamiseen vuonna 2011, muttei sulje pois sitä, että komissio tutkii myös aiempia ajanjaksoja ja kaikkia myöhempiä ajanjaksoja. Aineellisesti tarkasteltuna riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa todetaan, että epäiltyyn rikkomiseen ”sisältyy erityisesti” omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttäminen, mikä tarkoittaa sitä, että kohteena ovat myös kaikki muut SEUT 102 artiklan rikkomistavat. Kantajan mukaan komissio ei myöskään määrittele merkityksellisiä markkinoita.

31      Riidanalaisessa päätöksessä ei kantajan mukaan myöskään kuvata konkreettisesti tosiseikkoja ja olettamia, jotka komissio aikoo tarkastaa, eikä mainita aihetodisteita, joilla sen epäilyjä voitaisiin perustella (viimeksi mainitun väitteen osalta ks. edellä 26 kohta).

32      Komissio saattoi riidanalaisen päätöksen avulla siis harrastaa ”tietojen kalastelua” ja olla kiinnostunut sellaisten asiakirjojen, jotka koskevat kilpailevien liikennöitsijöiden tuloa Praha–Ostrava-osuudelle, lisäksi myös muista asiakirjoista. Komissio tukeutui nimittäin juuri näihin kyseessä olevan tarkastuksen (Falcon) aikana kerättyihin asiakirjoihin, jotka eivät kuitenkaan liity Praha–Ostrava-osuuteen, määrätäkseen toisen tarkastuksen (Twins), josta on kyse asiassa, joka on rekisteröity numerolla T‑621/16, České dráhy v. komissio.

33      Komissio vaatii näiden kahden kanneperusteen hylkäämistä.

34      Aluksi on muistutettava, että julkisen vallan mielivaltaista tai suhteetonta puuttumista sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden yksityisen toiminnan alaan koskevan suojan vaatimus on tunnustettu unionin oikeuden yleiseksi oikeusperiaatteeksi (ks. tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Tämän yleisen periaatteen noudattamiseksi tarkastusta koskevan päätöksen tarkoituksena on oltava tarvittavien asiakirjojen kerääminen sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen olemassaolon ja merkityksen tutkimiseksi, joista komissiolla on jo hallussaan tietoja, jotka muodostavat riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista (ks. tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Toisin sanoen se, että komission hallussa on riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista, on välttämätön edellytys sille, että komissio voi määrätä [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 4 kohdan mukaisen tarkastuksen toteuttamisesta.

37      Samoin kyseisen yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti päätöksen, jossa määrätään tarkastuksesta, sanamuodon ei pidä mennä sen rikkomisen, jota tällaisten aihetodisteiden perusteella voidaan epäillä, alaa pidemmälle.

38      On totta, ettei komissio lähtökohtaisesti ole velvollinen ilmoittamaan tällaisen päätöksen adressaatille kaikkia hallussaan olevia tietoja oletetuista rikkomisista, rajaamaan täsmällisesti asianomaisia markkinoita, tekemään tarkkaa oikeudellista luonnehdintaa kyseisistä kilpailusääntöjen rikkomisista eikä mainitsemaan ajanjaksoa, jonka kuluessa näihin rikkomisiin sen mukaan syyllistyttiin (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 170 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Sen on sitä vastoin mahdollisimman selvästi mainittava olettamat, joiden paikkansapitävyyden se aikoo tutkia, eli etsinnän kohde ja seikat, joita tarkastuksen on tarkoitus koskea. Tässä tarkoituksessa sen on niin ikään kuvailtava päätöksessä, jossa määrätään tarkastuksesta, epäillyn rikkomisen keskeiset piirteet ja mainittava asianomaiset oletetut markkinat sekä epäiltyjen kilpailunrajoitusten luonne ja selvitettävä tarkastuksen kohteena olevan yrityksen oletettu osallisuus sekä unionin tutkijoille myönnetyt valtuudet (ks. tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 170 ja 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Erittäin lyhyet, epätäsmälliset ja yleisluonteiset sekä tietyiltä osin moniselitteiset perustelut eivät voi täyttää asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdassa säädettyjä perusteluja koskevia vaatimuksia, jotta yli kaksi vuotta ensimmäisten tarkastusten jälkeen esitettyä tietojensaantipyyntöä voitaisiin pitää perusteltuna, kun komissio oli jo osoittanut useita kuukausia menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen jälkeen lukuisia tietojensaantipyyntöjä yrityksille, joiden epäiltiin osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja riidanalainen päätös annettiin siis ajankohtana, jolloin komissiolla oli jo käytettävissään tietoja, joiden nojalla se olisi voinut esittää tarkemmin kyseessä oleviin yrityksiin kohdistuneet rikkomisepäilyt (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2016, HeidelbergCement v. komissio, C‑247/14 P, EU:C:2016:149, 39 kohta).

41      Joka tapauksessa on niin, että koska tarkastuspäätöksen perusteluissa rajataan komission toimihenkilöille annetun toimivallan ala (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2015, Deutsche Bahn ym. v. komissio, C‑583/13 P, EU:C:2015:404, 60 kohta), edellä 34 kohdassa mainittu yleinen oikeusperiaate on esteenä tarkastuspäätöksen muotoiluille, joilla laajennettaisiin tätä alaa yli sen, mikä johtuu riittävän painavista aihetodisteista, jotka komissiolla on hallussaan tällaisen päätöksen antamispäivänä.

42      Tätä yleistä oikeusperiaatetta soveltaen unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa, jossa annettiin tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio (T‑135/09, EU:T:2012:596), kyseessä olleen päätöksen siltä osin kuin tämä päätös koski muita sähkökaapeleita kuin merenalaisia ja maanalaisia suurjännitekaapeleita sekä näihin kaapeleihin liittyvää materiaalia todettuaan, että vaikka kyseisen päätöksen antamispäivänä komissiolla oli hallussaan riittävän painavia aihetodisteita määrätä tarkastus merenalaisten ja maanalaisten suurjännitekaapeleiden ja näihin kaapeleihin liittyvän materiaalin osalta, sillä ei sen sijaan ollut riittävän painavia aihetodisteita määrätä tarkastusta kaikkien sähkökaapeleiden ja näihin kaapeleihin liittyvän materiaalin osalta (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio, T‑135/09, EU:T:2012:596, 91–94 kohta).

43      Nyt käsiteltävässä asiassa on siis määritettävä yhtäältä, oliko komissiolla riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä kantajan rikkoneen kilpailusääntöjä, ja toisaalta, rajoittuiko riidanalaisella päätöksellä rajattu tarkastuksen ala rikkomiseen, jota komissio saattoi näiden aihetodisteiden perusteella epäillä.

44      Kantaja arvostelee komissiota ensinnäkin siitä, ettei se maininnut riidanalaisessa päätöksessä yhtäkään konkreettista todistetta, jolla epäilystä sen kilpailunvastaisesta toiminnasta voitaisiin perustella.

45      Vaikka tarkastuksen oikeuttamiseksi komission on ilmaistava yksityiskohtaisesti päätöksessä, jossa määrätään tarkastuksesta, että sillä on hallussaan merkitykseltään painavia tietoja ja selvityksiä, joiden perusteella se epäilee kyseisen yrityksen syyllistyneen rikkomiseen (ks. tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), sitä ei voida kuitenkaan velvoittaa ilmoittamaan alustavan tutkinnan vaiheessa niiden rikkomista koskevien olettamien lisäksi, jotka se aikoo tarkastaa, aihetodisteita eli tietoja, joiden perusteella se epäilee SEUT 102 artiklan rikkomista. Tällaisella velvollisuudella nimittäin vaarannettaisiin oikeuskäytännössä vahvistettu tasapaino tutkinnan tehokkuuden turvaamisen ja kyseisen yrityksen puolustautumisoikeuksien takaamisen välillä (tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 81 kohta).

46      Yhtäältä alustavan tutkinnan vaihe alkaa siitä hetkestä, jona komissio asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäessään ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät moitetta kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joilla on merkittäviä seurauksia rikkomisesta epäiltyjen yritysten asemaan. Toisaalta asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta kontradiktorisen hallinnollisen vaiheen alkaessa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio menettelyn kyseisessä vaiheessa perustaa näkemyksensä, ja yrityksellä on vasta tuosta ajankohdasta alkaen oikeus tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Näin ollen asianomainen yritys voi vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Jos nimittäin oikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo alustavan tutkinnan vaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata (tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Näin ollen komissiota ei voida arvostella siitä, että riidanalaisessa päätöksessä se pelkästään totesi, että sillä oli hallussaan tietoja, jotka antoivat ymmärtää, ”että [kantaja] [saattoi] käyttää omakustannushintaa alhaisempia hintoja (saalistushinnoittelu) tietyillä rautatieosuuksilla, erityisesti (muttei pelkästään) Praha–Ostrava-osuudella” ja ”että tähän väitettyyn rikkomiseen o[li] syyllistytty todennäköisesti ainakin vuodesta 2011 alkaen, kun yksityinen kilpailija alkoi tarjota palveluja Praha–Ostrava-osuudella, tai jopa aiemmin, ja että tämä menettelytapa todennäköisesti [oli jatkunut]”.

48      On kuitenkin niin, että kun unionin tuomioistuinten on, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, tutkittava tarkastuspäätös sen varmistamiseksi, ettei se ole mielivaltainen, niiden on varmistuttava sellaisten riittävän painavien aihetodisteiden olemassaolosta, joiden perusteella voidaan epäillä, että kyseinen yritys on rikkonut kilpailusääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio, T‑135/09, EU:T:2012:596, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Näin ollen on katsottava, että ainakin silloin kun asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan nojalla tehdyn päätöksen adressaattina oleva yritys esittää joitakin seikkoja kyseenalaistaakseen sen, oliko komissiolla riittävän painavia aihetodisteita tällaisen päätöksen tekemiseen, unionin tuomioistuinten on tutkittava nämä aihetodisteet ja tarkistettava, että ne ovat riittävän painavia (tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio, T‑135/09, EU:T:2012:596, 72 kohta).

50      Sellaisten komission käytettävissä olleiden aihetodisteiden riittävän painavuuden, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista ennen tarkastusta koskevan päätöksen tekemistä, tutkiminen kuitenkaan ei ole ainoa keino, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voi vakuuttua siitä, että kyseinen päätös ei ole mielivaltainen (tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 87 kohta).

51      Päätösten perusteluja koskevan valvonnan kautta tuomioistuin voi nimittäin valvoa sen periaatteen noudattamista, joka koskee suojaa mielivaltaisia tai suhteettomia toimenpiteitä vastaan, koska näillä perusteluilla voidaan oikeuttaa asianomaisissa yrityksissä suunniteltu tarkastus (ks. tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tilanteessa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että olettamat, joiden paikkansapitävyyden komissio aikoo tutkia, ja seikat, joita tarkastuksen on tarkoitus koskea, on määritelty riittävän tarkasti, se voi todeta, ettei tarkastusta koskeva päätös ole mielivaltainen, eikä komission käytettävissä päätöksen tekemisen hetkellä olleiden aihetodisteiden sisältöä ole tarpeen tutkia konkreettisesti (tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 91 kohta).

52      Nyt käsiteltävässä asiassa komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä seuraavaa:

–        ensinnäkin sillä on hallussaan ”tietoja, jotka antavat ymmärtää, että [kantaja] [saattoi] käyttää omakustannushintaa alhaisempia hintoja (saalistushinnoittelu) tietyillä rautatieosuuksilla, erityisesti (muttei pelkästään) Praha–Ostrava-osuudella” (riidanalaisen päätöksen kolmas perustelukappale)

–        toiseksi se on saanut ”tietoja, jotka antavat ymmärtää, että tähän väitettyyn rikkomiseen o[li] syyllistytty todennäköisesti ainakin vuodesta 2011 alkaen, kun yksityinen kilpailija alkoi tarjota palveluja Praha–Ostrava-osuudella, tai jopa aiemmin” (riidanalaisen päätöksen neljäs perustelukappale)

–        kolmanneksi riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuun SEUT 102 artiklan rikkomiseen ”sisälty[i] erityisesti omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttäminen, joka on omiaan rajoittamaan kolmansien markkinoille tuloa tai niiden kehittymistä rautateiden henkilöliikennepalvelujen markkinoilla” (riidanalaisen päätöksen 1 artikla).

53      Riidanalaisessa päätöksessä kyseessä olevan tarkastuksen alaan ei sisällytetä pelkästään mahdollista SEUT 102 artiklan rikkomista, joka muodostuu saalistushintojen käyttämisestä Praha–Ostrava-osuudella vuodesta 2011 lähtien, vaan myös muut SEUT 102 artiklan rikkomisen muodot, muut Tšekin rautatieosuudet kuin Praha–Ostrava-osuus ja vuotta 2011 edeltävä ajanjakso.

54      Pelkästään riidanalaisen päätöksen perusteluiden perusteella ei kuitenkaan voida olettaa, että sen antamispäivänä komissiolla oli tosiasiallisesti hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä SEUT 102 artiklan rikkomista, sellaisena kuin sitä kuvataan edellä 53 kohdassa.

55      Näissä olosuhteissa on ensimmäiseksi tutkittava muiden merkityksellisten seikkojen valossa, oliko komissiolla riidanalaisen päätöksen antamispäivänä hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä SEUT 102 artiklan rikkomista, joka muodostuu saalistushintojen käyttämisestä Praha–Ostrava-osuudella vuodesta 2011 lähtien.

56      Toiseksi on tutkittava, oliko komissiolla samana päivänä hallussaan myös riittävän painavia aihetodisteita, jotka koskevat muita SEUT 102 artiklan rikkomisen muotoja, muita yhteyksiä ja vuotta 2011 edeltävää ajanjaksoa.

 Väitetty saalistushintojen käyttäminen Praha–Ostrava-osuudella vuodesta 2011 lähtien

57      Vastineessaan komissio yksilöi kolmenlaiset tiedot, joiden perusteella se antoi riidanalaisen päätöksen: kantajalta saadut tiedot, julkisesti saatavilla olevista lähteistä saadut tiedot ja Tšekin kilpailuviranomaisen asiakirja-aineiston, johon sisältyy Pardubicen yliopiston asiantuntijalausunto.

58      Kolmannenlaisten tietojen osalta komissio mainitsi erityisesti Pardubicen yliopiston asiantuntijalausunnon 128–130 ja 155–157 kohdan. Näissä asiantuntijalausunnon kohdissa todettiin muun muassa, että toimitettujen tietojen (ks. lausunnon 3 kohta) perusteella ei ollut mahdollista todeta, että kyseessä olevia kustannuksia koskevat luvut kuvasivat tilannetta oikein. Asiantuntijalausunnossa kiinnitettiin huomiota myös siihen mahdollisuuteen, että kantajan tietoja on muunneltu.

59      Komission mainitsemien Pardubicen yliopiston asiantuntijalausunnon kohtien osalta kantaja väittää muun muassa, että siihen sisältyvät varaukset ovat vain marginaalisia. Kyse on kantajan mukaan yleisistä muotoiluista, joiden avulla asiantuntijat tavanomaisesti takaavat sen, ettei niiden lausuntoa voida riitauttaa eikä niiden voida katsoa olevan vastuussa.

60      Aluksi on todettava, että nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee, että Tšekin kilpailuviranomainen on tutkinut mahdollista kantajan käyttämää saalistushinnoittelua Praha–Ostrava-osuudella vuodesta 2011 lähtien eli samaa menettelytapaa, josta riidanalaisessa päätöksessä on pääasiallisesti kyse.

61      Kyseisestä asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että kyseisen tutkinnan aikana Tšekin kilpailuviranomainen keräsi tuhansia sivuja todistusaineistoa, jotka on saatu pääasiassa kantajalta ja kilpailevilta liikennöitsijöiltä (RegioJet ja LEO Express).

62      Kun tarkastellaan Pardubicen yliopiston asiantuntijalausuntoa, on ensimmäiseksi korostettava, että sen 128–130 kohdassa, joihin komissio viittaa ja jotka ovat otsikon ”Kulujen siirtäminen julkisen rautatieliikenteen eri toimijoiden välillä” alla, todetaan seuraavaa:

–        ”[luottamuksellinen]”

–        ”[luottamuksellinen]”

–        ”[luottamuksellinen]”.

63      Toiseksi Pardubicen yliopiston asiantuntijalausunnon 155–157 kohdassa, joihin komissio myös viittaa ja jotka ovat otsikon ”Tietyt [kantajan] huomautuksissa esiintyvät ristiriidat” alla, todetaan seuraavaa:

–        ”[luottamuksellinen]”

–        ”[luottamuksellinen]”; tältä osin lausunnossa toistetaan seuraava lainaus: ”[luottamuksellinen]”.

64      Kolmanneksi Pardubicen yliopiston asiantuntijalausunnon 158–161 kohdassa, jotka ovat otsikon ”[Kantajan] huomautuksissa esiintyvät ristiriidat, jotka liittyvät muuttuvien kustannusten ja kiinteiden kustannusten osuuteen” alla, todetaan, että ”[luottamuksellinen]” ja että ”[luottamuksellinen]”.

65      On todettava, että edellä esitetyt huomautukset – vastoin kantajan väitettä, jonka mukaan ne ovat vain yleisiä muotoiluja, joiden avulla asiantuntijat pyrkivät takaamaan sen, ettei niiden lausuntoa voida riitauttaa eikä niiden voida katsoa olevan vastuussa – osoittavat, vaikkakin epäsuorasti, että komissiolla oli päteviä syitä epäillä kantajan rikkoneen SEUT 102 artiklaa ja että sillä oli näin ollen oikeus määrätä kyseessä olevasta tarkastuksesta.

66      Tältä osin on muistutettava, että näiden tarkastusten perusteleminen ei edellytä sitä, että komission hallussa olevat tiedot olisivat luonteeltaan sellaisia, että niillä olisi voitu näyttää vailla mitään perusteltua epäilystä toteen riidanalaisessa päätöksessä todettu kilpailusääntöjen rikkominen. Tätä näytön tasoa edellytetään nimittäin niiltä komission päätöksiltä, joissa komissio toteaa kilpailusääntöjen rikkomisen ja määrää sakon. Sen sijaan asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen suorittamista koskevan päätöksen tekemiseen riittää se, että komissiolla on hallussaan merkitykseltään painavia tietoja ja selvityksiä, joiden perusteella se epäilee rikkomista (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2014, Cementos Portland Valderrivas v. komissio, T‑296/11, EU:T:2014:121, 43 kohta ja tuomio 29.2.2016, EGL ym. v. komissio, T‑251/12, ei julkaistu, EU:T:2016:114, 149 kohta).

67      Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen on todettava, että komissiolla oli hallussaan tällaisia selvityksiä.

68      Vaikka oletettaisiin kantajan väitteen, jonka mukaan Tšekin kilpailuviranomaisen keräämät todisteet osoittavat, että sen tulot Praha–Ostrava-osuudelta ovat aina ylittäneet muuttuvat kustannukset, olevan perusteltu, on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan SEUT 102 artiklan vastaisia ovat myös keskimääräisiä kokonaiskustannuksia, joihin kuuluvat sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset, alhaisemmat mutta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeammat hinnat, jos ne on määritetty osana sellaista suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kilpailijan syrjäyttäminen (ks. vastaavasti tuomio 3.7.1991, AKZO v. komissio, C‑62/86, EU:C:1991:286, 72 kohta).

69      Kantajan väitteestä, jonka mukaan riittävän painavien aihetodisteiden puuttumisen vahvistaa tilanteen kehittyminen Praha–Ostrava-osuudella, jolle on ominaista voimakas kilpailu, komissio huomauttaa perustellusti, ettei se, ettei määräävässä asemassa olevan yrityksen strategia ole menestynyt odotetusti, merkitse sitä, ettei saalistuskäyttäytyminen ole aiheuttanut kilpailun vääristymistä.

70      Edellä esitetyn perusteella on hylättävä kanneperuste, jonka mukaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella kantajan voidaan epäillä rikkoneen SEUT 102 artiklaa käyttämällä saalistushinnoittelua Praha–Ostrava-osuudella vuodesta 2011 lähtien, ei ole esitetty.

71      Koska Tšekin kilpailuviranomaisen suorittama tutkinta koskee ainoastaan väitettyä saalistushinnoittelua Praha–Ostrava-osuudella vuodesta 2011 lähtien, tätä toteamusta ei kuitenkaan voida pelkästään tällä perusteella ulottaa koskemaan muita SEUT 102 artiklan rikkomisen muotoja, muita rautatieosuuksia kuin Praha–Ostrava-osuutta tai vuotta 2011 edeltävää ajanjaksoa.

72      Tämän vuoksi on nyt tutkittava aihetodisteet, joita komissiolla oli hallussaan tältä osin, ottaen huomioon sen prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen.

 Muut SEUT 102 artiklan rikkomisen muodot, muut rautatieosuudet kuin Praha–Ostrava-osuus ja vuotta 2011 edeltävä ajanjakso

–       Muut SEUT 102 artiklan rikkomisen muodot

73      Ensimmäiseksi on todettava, että komissio myönsi prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa, ettei sillä ollut hallussaan aihetodisteita, joiden perusteella se olisi voinut epäillä muita SEUT 102 artiklan rikkomisen muotoja.

74      Toiseksi on todettava, että komissio korosti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen on SEUT 102 artiklaa soveltaessaan tutkittava tarkastuksen kohteena olevan yrityksen liiketoimintastrategia, joka voi paljastaa kilpailun poistamista koskevan tarkoituksen tai suunnitelman.

75      Komission prosessinjohtotoimiin antamaa vastausta koskevissa huomautuksissaan kantaja kiisti viimeksi mainitun väitteen. Sillä, että komission on tutkittava sen liiketoimintastrategia, ei missään tapauksessa voida perustella kyseessä olevan tutkinnan kohteen laajentamista sellaisiin kilpailusääntöjen rikkomisen muotoihin, joiden osalta sillä ei ollut hallussaan riittävän painavia aihetodisteita.

76      Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että arvioitaessa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen soveltaman hintapolitiikan laillisuutta on lähtökohtaisesti käytettävä hintakriteereitä, jotka perustuvat määräävässä asemassa olevalle yritykselle itselleen aiheutuneisiin kustannuksiin ja sen strategiaan (ks. tuomio 17.2.2011, TeliaSonera Sverige, C‑52/09, EU:C:2011:83, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77      Samoin oikeuskäytännön mukaan SEUT 102 artiklan vastaisia ovat myös keskimääräisiä kokonaiskustannuksia, joihin kuuluvat sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset, alhaisemmat mutta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeammat hinnat, jos ne on määritetty osana sellaista suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kilpailijan syrjäyttäminen (tuomio 3.7.1991, AKZO v. komissio, C‑62/86, EU:C:1991:286, 72 kohta).

78      Kun komissiolla on hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä SEUT 102 artiklan rikkomista saalistushinnoittelua käyttämällä, sen tutkinta voi näin ollen kohdistua kyseessä olevan yrityksen strategiaan. Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan ensimmäisen kohdan lopussa komissio noudattaa tätä päättelyä toteamalla, että sellaisen omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttämisen lisäksi, joka on omiaan rajoittamaan kolmansien markkinoille tuloa tai niiden kehittymistä rautateiden henkilöliikennepalvelujen markkinoilla, tarkastuksen kohteena ovat myös ”kaikki strategiat, joilla on sama vaikutus”. Kantaja ei ole milloinkaan kyseenalaistanut tätä seikkaa.

79      Sen sijaan kantaja väittää perustellusti, ettei tämä päättely voi muodostaa pätevää syytä laajentaa kyseessä olevan tarkastuksen kohdetta muihin rikkomisen muotoihin.

80      Kun otetaan huomioon erityisesti edellä 34 kohdassa mainittu yleinen oikeusperiaate, tällä päättelyllä ei voida perustella riidanalaisen päätöksen 1 artiklan sanamuotoa, jonka mukaan rikkomiseen ”sisältyy erityisesti” omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttäminen, mikä voi sisällyttää kyseessä olevan tarkastuksen alaan kaikki muut SEUT 102 artiklan rikkomisen muodot, vaikka komissiolla ei ollut tältä osin hallussaan yhtään aihetodistetta.

–       Muut rautatieosuudet kuin Praha–Ostrava-osuus

81      Tältä osin on todettava yhtäältä, että komissio toimitti vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimiin kaksi LEO Expressin tekemää kantelua, jotka on päivätty 17.10.2014 ja 1.3.2016.

82      Molemmat kantelut sisältävät komission mukaan aihetodisteita, jotka liittyvät Prahan ja Košicen, joka on Tšekin itäosassa sijaitseva kaupunki, väliseen osuuteen. Lisäksi 1.3.2016 tehty kantelu sisältää aihetodisteita, jotka liittyvät kahteen muuhun maan sisäiseen rautatieosuuteen, jotka ovat Ostrava–Kolín ja Olomouc–Kolín.

83      Toisaalta on todettava, että komissio painotti sitä, että asiakirjoista, jotka eivät koske Praha–Ostrava-osuutta, voitiin myös löytää hyödyllisiä seikkoja mainittua osuutta koskevien kilpailua rajoittavien käytäntöjen olemassaolon tutkimiseksi, sillä ne liittyvät muiden rautatieosuuksien kustannuksiin ja näin ollen muodostavat mittapuun kustannusten tavanomaiselle jakautumiselle eri osuuksien kesken.

84      Huomautuksissaan komission prosessinjohtotoimiin antamasta vastauksesta kantaja kiisti nämä seikat. Sen mukaan komission toimittamat asiakirjat eivät sisällä yhtään aihetodistetta, jonka perusteella voitaisiin epäillä sen syyllistyneen kilpailua rajoittavaan menettelytapaan Praha–Košice-osuudella. Osuuksien Ostrava–Kolín ja Olomouc–Kolín kantaja väittää kuuluvan todellisuudessa Praha–Ostrava-osuuteen.

85      Ensimmäiseksi on todettava, että vaikka molemmat kantelut sisältävät Praha–Košice-osuuteen liittyviä tietoja, nämä tiedot eivät muodosta riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voitaisiin epäillä saalistushinnoittelun käyttämistä myös tällä osuudella. Niissä mainitaan yksinomaan, että kantaja on väärinkäyttänyt määräävää asemaansa päättämällä siirtää SC Pendolino ‑junansa uudelleen tälle osuudelle vastauksena LEO Expressin vastaaviin aikeisiin, vaikka se oli lopettanut näiden junien käyttämisen tällä samalla osuudella niiden vähäisen käytön vuoksi.

86      Tältä osin muistutetaan, että komissio myönsi, että sillä oli hallussaan ainoastaan aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista, joka muodostuu saalistushintojen käyttämisestä.

87      Vaikka oletettaisiin, että kyseessä olevat tiedot voisivat osoittaa epäsuorasti saalistushintojen käyttämisen myös Praha–Košice-osuudella, se, että tämä osuus sisällytetään Falcon-tarkastuksen kohteeseen, olisi joka tapauksessa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan, joka rajoittuu vain Tšekin alueelle, vastaista.

88      Toiseksi osuuksista Ostrava–Kolín ja Olomouc–Kolín on riittävää todeta kantajan tapaan, että ne kuuluvat Praha–Ostrava-osuuteen. Kaupungit Kolín ja Olomouc sijaitsevat Praha–Ostrava-osuuden varrella näiden kahden kaupungin välissä. Tästä seuraa, että riidanalainen päätös, jossa mainitaan nimenomaisesti Praha–Ostrava-osuus, kattaa jo osuudet Ostrava–Kolín ja Olomouc–Kolín.

89      Näin ollen on todettava, ettei komissiolla ollut hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perustella se olisi voinut epäillä kantajan harjoittaneen saalistushinnoittelua muilla osuuksilla kuin Praha–Ostrava-osuudella.

90      Komissio itse vahvistaa tämän toteamuksen ainakin implisiittisesti, kun se korostaa muita osuuksia koskevien tietojen merkityksellisyyttä tutkittaessa Praha–Ostrava-osuutta.

91      Joka tapauksessa on todettava, että vaikka oletettaisiin, että viimeksi mainittu päättely olisi perusteltu, komissio ei sen perusteella voi väittää riidanalaisessa päätöksessä, että sillä oli hallussaan tietoja, jotka antavat ymmärtää kantajan käyttävän saalistushinnoittelua ”tietyillä rautatieosuuksilla, erityisesti (muttei pelkästään) Praha–Ostrava-osuudella”, kun sillä oli hallussaan riittävän painavia aihetodisteita ainoastaan viimeksi mainitun osuuden osalta.

–       Vuotta 2011 edeltävä ajanjakso

92      Tältä osin asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajan tärkein kilpailija, RegioJet, aloitti liikennöinnin Praha–Ostrava-osuudella vasta syyskuussa 2011, ja Tšekin kilpailuviranomainen tutkii kantajan menettelytapaa, joka väitteen mukaan merkitsee määräävän aseman väärinkäyttöä, tällä osuudella vasta tästä hetkestä lähtien.

93      Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimiin komissio esitti asiakirjan, joka oli päivätty 4.10.2010.

94      Kantajan mukaan tämä asiakirja, eli RegioJetin kantelu, ei sisällä yhtään merkityksellistä todistetta. Kyse on ainoastaan viimeksi mainitun spekulaatioista.

95      On kuitenkin todettava, että vaikka komission toimittama asiakirja on vain kantajan kilpailijan jättämä kantelu, se on muotoiltu johdonmukaisesti ja se koskee vuotta 2011 edeltävän ajanjakson osalta samaa menettelytapaa kuin se, josta komissiolla oli vuoden 2011 jälkeisen ajanjakson osalta riittävän painavia aihetodisteita.

96      Vaikka on totta, että kantajan tärkein kilpailija, RegioJet, aloitti liikennöinnin Praha–Ostrava-osuudella vasta vuonna 2011 ja toiseksi tärkein kilpailija, LEO Express, vasta vuonna 2012, tämä ei sellaisenaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että kantaja saattoi käyttää asemaansa väärin ennen tuota ajankohtaa. Voidaan nimittäin kohtuudella olettaa, että vastatakseen uusien kilpailijoiden haasteisiin määräävässä asemassa oleva yritys ei odottaisi kilpailijoiden tuloa kyseessä oleville markkinoille vaan toimisi jo ennen tätä markkinoille tuloa estääkseen sen tai vaikeuttaakseen sitä.

97      Näissä olosuhteissa komissio saattoi riidanalaisessa päätöksessä pitää ajanjaksoa ”ainakin vuodesta 2011 alkaen” epäillyn rikkomisen todennäköisenä ajankohtana.

–       Välipäätelmä

98      Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaisen päätöksen antamispäivänä komissiolla ei ollut hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella olisi voitu epäillä kantajan rikkoneen SEUT 102 artiklaa muutoin kuin väitetysti käyttämällä saalistushinnoittelua tai muilla osuuksilla kuin Praha–Ostrava-osuudella. Sen sijaan sillä oli oikeus pitää kyseessä olevan rikkomisen todennäköisenä ajankohtana ajanjaksoa, joka alkoi ”ainakin” vuonna 2011.

 Toista ja kolmatta kanneperustetta koskeva päätelmä

99      Näissä olosuhteissa tämän kanteen toinen ja kolmas kanneperuste on hyväksyttävä osittain ja riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee väitettyä SEUT 102 artiklan rikkomista muilla osuuksilla kuin Praha–Ostrava-osuudella ja muilla tavoin kuin väitetyllä saalistushinnoittelulla.

100    Muita kanneperusteita on nyt arvioitava tämä päätelmän valossa.

 Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on mielivaltainen ja suhteeton

101    Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on mielivaltainen ja suhteeton.

102    Tältä osin kantaja korostaa, että komissiolla oli hallussaan useita tuhansia sivuja todisteita, jotka olivat peräisin Tšekin kilpailuviranomaisessa vireillä olevasta menettelystä. Viimeksi mainittu oli lisäksi jo itse toteuttanut yllätystarkastuksen kantajan tiloissa. Kantaja avusti kyseistä viranomaista parhaan kykynsä mukaan koko sen toteuttaman hallinnollisen menettelyn ajan. Näin ollen komission tutkinnan kannalta ratkaiseva tosiseikasto oli kantajan mukaan yksilöity kyseisen viranomaisen asiakirja-aineistossa eikä komissio voinut toivoa kyseisen tarkastuksen aikana merkityksellisiä lisätodisteita.

103    Tämän jälkeen kantaja katsoo, että samaan tulokseen voitaisiin päästä oikeuksia vähemmän loukkaavalla tavalla, esimerkiksi tietopyynnön avulla.

104    Lisäksi kantaja korostaa, että kyseessä oleva menettelytapa oli jo ollut kahden sellaisen oikeudenkäynnin kohteena, jotka olivat saattaneet vireille kilpailijat RegioJet ja LEO Express.

105    Kantajan mukaan riidanalaisella päätöksellä loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska tarkastuksen kohde oli muotoiltu liian laajasti.

106    Komissio vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä.

107    Tämän kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisen päätöksen mielivaltaisuutta, on hylättävä heti aluksi.

108    Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että tarkastuspäätös on mielivaltainen ainoastaan, jos se on annettu ilman, että on olemassa sellaisia tosiseikkoja, jotka voivat oikeuttaa tarkastuksen suorittamisen. Näin ei ole, jos sen tarkoituksena on tarvittavien asiakirjojen kerääminen sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen olemassaolon ja merkityksen tutkimiseksi, joista komissiolla on jo hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella kyseisen yrityksen voidaan epäillä rikkoneen kilpailusääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio, T‑135/09, EU:T:2012:596, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Toisen ja kolmannen kanneperusteen tutkinnasta ilmenee, että yhtäältä komissiolla oli hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä SEUT 102 artiklan rikkomista, joka muodostuu saalistushinnoittelusta Praha–Ostrava-osuudella ainakin vuodesta 2011 alkaen, ja toisaalta riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee muita SEUT 102 artiklan rikkomisen muotoja ja muita osuuksia, koska tältä osin ei ole olemassa riittävän painavia aihetodisteita.

110    Näissä olosuhteissa riidanalainen päätös ei ole mielivaltainen.

111    Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.

112    Ensimmäisen kanneperusteen toisesta osasta, jonka mukaan riidanalainen päätös on suhteeton, on muistutettava, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi (SEU 5 artiklan 4 kohta).

113    Suhteellisuusperiaate siis edellyttää, että toimielinten toimet eivät ylitä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 192 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

114    Komission tekemä valinta yhtäältä pelkän valtuutuksen perusteella tehtävän tarkastuksen tai tietopyynnön ja toisaalta päätöksellä määrätyn tarkastuksen välillä ei kuitenkaan riipu sellaisista olosuhteista kuin tilanteen erityinen vakavuus, äärimmäinen kiireellisyys tai ehdottoman vaitiolon tarve vaan tarpeesta selvittää tosiseikat asianmukaisesti kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Kun siis tarkastusta koskevan päätöksen tarkoituksena on ainoastaan se, että komission on mahdollista koota tarpeelliset seikat arvioidakseen EUT‑sopimuksen mahdollista rikkomista, tällainen päätös ei ole suhteellisuusperiaatteen vastainen (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 193 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115    Juuri komission asiana on lähtökohtaisesti arvioida, onko jokin tieto tarpeen kilpailusääntöjen mahdollisen rikkomisen selvittämiseksi, ja vaikka sen tiedossa olisi jo aihetodisteita tai jopa suoria todisteita kilpailusääntöjen rikkomisesta, se voi oikeutetusti katsoa tarpeelliseksi määrätä lisätarkastuksia, joiden avulla se voi määrittää paremmin rikkomisen tai sen keston (ks. tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 194 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116    Kantajan väite, jonka mukaan komission olisi suhteellisuusperiaatetta noudattaakseen pitänyt käyttää oikeuksia vähemmän loukkaavia tapoja, kuten asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan mukaista tietopyyntöä, ei siis voi menestyä varsinkaan, kun nyt käsiteltävän asian olosuhteissa kantajan menettelytavan arvioiminen riippuu selvästi tiedoista, joita ei varmasti olisi toimitettu vapaaehtoisesti komissiolle ja jotka saattoivat siis tulla komission haltuun ainoastaan tarkastuksen avulla (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T‑340/04, EU:T:2007:81, 150 ja 153 kohta ja tuomio 12.7.2007, CB v. komissio, T‑266/03, ei julkaistu, EU:T:2007:223, 65 kohta).

117    Koska riidanalainen päätös perustuu osaksi Tšekin kilpailuviranomaisen, joka tutkii kantajan samaa menettelytapaa ja joka lähetti tälle useita tietopyyntöjä, asiakirja-aineiston sisältämiin tietoihin, on lisäksi todennäköistä, että kyseisen kilpailuviranomaisen asiakirja-aineisto sisälsi jo kaikki tiedot, jotka olivat saatavissa tätä kautta.

118    Erityisesti edellä 115 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa kantajan väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt tyytyä Tšekin kilpailuviranomaisen asiakirja-aineiston sisältämiin tietoihin, ei myöskään voi menestyä.

119    Väitteestä, jonka mukaan kantajan sama menettelytapa on jo hallinnollisen tutkinnan ja kahden oikeudenkäyntimenettelyn kohteena kansallisella tasolla, on riittävää muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan asetuksesta N:o 1/2003 ei voida päätellä, että kun kansallinen viranomainen on alkanut tutkia tiettyjä tosiseikkoja, komissio olisi välittömästi estynyt käsittelemästä asiaa tai tutkimasta sitä alustavasti. Päinvastoin nämä viranomaiset voivat ainakin tarkastusten kaltaisissa alustavissa vaiheissa työskennellä samanaikaisesti, ja komissio säilyttää mahdollisuuden aloittaa menettely päätöksen tekemiseksi, vaikka kansallinen viranomainen käsittelee jo asiaa. Komission on sitäkin suuremmalla syyllä voitava suorittaa tarkastus, sillä päätös, jossa määrätään tarkastuksesta, on pelkkä valmisteleva toimi asiakysymyksen käsittelemiseksi, eikä se merkitse asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menettelyn virallista aloittamista (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T‑340/04, EU:T:2007:81, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä periaate on tunnustettu tapauksissa, joissa kansallinen kilpailuviranomainen soveltaa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa. Sitä sovelletaan sitä suuremmalla syyllä tapauksissa, joissa kansallisen kilpailuviranomaisen toteuttama menettely perustuu ainoastaan kansalliseen oikeuteen. Tilanne on nyt käsiteltävässä asiassa nimenomaan tällainen.

120    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiota ei sille EUT‑sopimuksessa asetettua tehtävää suorittaessaan voi sitoa kansallisen viranomaisen SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta tekemä päätös. Komissiolla on siis millä hetkellä hyvänsä oikeus tehdä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta yksittäispäätöksiä, vaikka kansallinen tuomioistuin olisi jo tehnyt tiettyä sopimusta tai menettelytapaa koskevan päätöksen ja komission suunnittelema päätös olisi ristiriidassa kyseisen tuomioistuimen ratkaisun kanssa (ks. tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 200 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121    Tämän vuoksi myöskään Tšekin tuomioistuimissa vireillä olevat menettelyt eivät voi estää komissiota toteuttamasta riidanalaisessa päätöksessä määrätyn kaltaista yllätystarkastusta.

122    Edellä 8 kohdassa mainitusta Městský soud v Prazen 10.12.2015 antamasta tuomiosta on todettava, ettei riidanalainen päätös ole ristiriidassa tämän tuomion kanssa. Městský soud v Praze hylkäsi tuomiollaan LEO Expressin kantajaa vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen sillä perusteella, ettei LEO Express ollut näyttänyt toteen kärsityn vahingon ja kantajan väitteen mukaan kilpailua rajoittavan menettelytavan välistä syys–seuraus-suhdetta. Tämän toteamuksen jälkeen ei ollut kuitenkaan enää tarpeen lausua siitä, rajoittaako kantajan menettelytapa kilpailua, minkä vuoksi Městský soud v Praze ei tehnyt sitä.

123    Kantajan väitteestä, joka perustuu tuomioon 25.11.2014, Orange v. komissio (T‑402/13, EU:T:2014:991), jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kansallisen kilpailuviranomaisen hallussa olevan asiakirja-aineiston tutkiminen ei muodostanut vaihtoehtoa tarkastuksen toteuttamiselle, koska kyseinen kilpailuviranomainen ei ollut toteuttanut yhtään tarkastusta kyseessä olevan yrityksen tiloissa ja koska sen päätös oli siis tehty pelkästään tämän vapaaehtoisesti antamien asiakirjojen perusteella, on huomautettava, että unionin yleinen tuomioistuin esitti tällaisen näkemyksen ylittääkseen sen seikan, että kyseisessä asiassa komissio oli valinnut tarkastuksen toteuttamisen tarkistamatta etukäteen tietoja, joita kansallinen kilpailuviranomainen oli voinut saada samankaltaisten menettelytapojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 55 ja 56 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin toteaa komission tutustuneen Tšekin kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistoon ja tehneen riidanalaisen päätöksen vasta tämän tutustumisen jälkeen.

124    Väitteestä, jonka mukaan kyseessä olevan tarkastuksen kohde oli muotoiltu riidanalaisessa päätöksessä liian laajasti, on huomautettava, että sitä on tarkasteltu jo toisen ja kolmannen kanneperusteen yhteydessä ja että tämän tarkastelun jälkeen on todettu, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee muita osuuksia kuin Praha–Ostrava-osuutta ja muita menettelytapoja kuin väitettyä saalistushinnoittelua.

125    Riidanalaisen päätöksen sanamuodosta, jolla todetaan ajanjakso, jonka aikana rikkomiseen on syyllistytty, eli ”ainakin vuodesta 2011 alkaen”, unionin yleinen tuomioistuin totesi toisen ja kolmannen kanneperusteen tutkinnan yhteydessä, että komissiolla oli hallussaan aihetodisteita, jotka koskivat vuodesta 2011 alkavan ajanjakson lisäksi vuotta 2011 edeltävää ajanjaksoa.

126    Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei komissio ole velvollinen mainitsemaan ajanjaksoa, jonka kuluessa rikkomiseen sen mukaan syyllistyttiin (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 170 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

127    Näissä olosuhteissa riidanalaisen päätöksen ei voida katsoa olevan suhteeton sillä perusteella, että tarkastuksen kohde muotoiltiin siinä liian laajasti.

128    Tämän vuoksi on hylättävä myös ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja näin ollen tämä kanneperuste kokonaisuudessaan.

 Neljäs kanneperuste, jonka mukaan menettelytapa ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä kantajalla ole määräävää markkina-asemaa sisämarkkinoilla tai sen merkittävällä osalla

129    Kantajan mukaan komissio ei ollut toimivaltainen tekemään riidanalaista päätöstä ja toteuttamaan tarkastusta. Koska Praha–Ostrava-osuus, joka on 356 kilometrin pituinen, on eurooppalaisen rautatieverkoston mittakaavassa vähämerkityksinen, kantajan väitetty kilpailua rajoittava menettelytapa ei nimittäin voi vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kantajalla ei myöskään ole määräävää asemaa sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla. Kun otetaan huomioon sen marginaalinen merkitys Euroopan mittakaavassa, rautatieliikennettä Praha–Ostrava-osuudella ei voida pitää sisämarkkinoiden merkittävänä osana.

130    Kantaja lisää, että tämä kanneperuste täydentää toista kanneperustetta – ja tämä puolestaan sitä – erityisesti kyseessä olevan tarkastuksen maantieteellisen laajuuden osalta.

131    Komissio vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä.

132    SEUT 102 artiklassa määrätään, että sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

133    Tältä osin on aluksi huomautettava, että edellytyksen, jonka mukaan kilpailua rajoittava sopimus tai menettelytapa on kielletty, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, tarkoituksena on määrittää unionin oikeuden soveltamisala jäsenvaltioiden oikeuksiin nähden. Sopimuksen tai menettelytavan aiheuttama kilpailunrajoitus kuuluu unionin oikeuden kieltojen alaan nimittäin siltä osin kuin tämä sopimus tai menettelytapa voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun taas päinvastaisessa tapauksessa se ei kuulu niiden soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 13.7.1966, Consten ja Grundig v. komissio, 56/64 ja 58/64, EU:C:1966:41, s. 495).

134    Konkreettisemmin asetuksen N:o 1/2003 nimi itsessään osoittaa, että komissiolle tällä asetuksella annettujen toimivaltuuksien tarkoituksena on SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpano. Näissä kahdessa määräyksessä kielletään yritysten tietyt menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla. Näin ollen komissio voi käyttää tarkastusvaltuuksiaan ainoastaan tällaisten menettelytapojen paljastamiseen (tuomio 14.11.2012, Nexans France ja Nexans v. komissio, T‑135/09, EU:T:2012:596, 99 kohta).

135    Kun otetaan huomioon tämä oikeuskäytäntö, komissio väittää virheellisesti, että edellytys, jonka mukaan kilpailua rajoittava sopimus tai menettelytapa on kielletty, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koskee ainoastaan aineellista kysymystä eli komission mahdollisen lopullisen päätöksen laillisuuden arviointia eikä näin ollen kuulu riidanalaisen päätöksen tuomioistuinvalvonnan piiriin.

136    Tämän vuoksi on tutkittava, täyttyykö tämä edellytys (jäljempänä ensimmäinen edellytys) epäillyn rikkomisen osalta, kun otetaan huomioon toisen ja kolmannen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä esitetty toteamus, jonka mukaan komissiolla ei ollut hallussaan riittävän painavia aihetodisteita, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailun rajoittamista muilla osuuksilla kuin Praha–Ostrava-osuudella.

137    Kun otetaan huomioon se, että komissio epäilee nyt käsiteltävässä asiassa SEUT 102 artiklan rikkomista, on tutkittava lisäksi myös edellytystä, jonka mukaan on kiellettyä käyttää väärin määräävää asemaa sisämarkkinoilla tai sen merkittävällä osalla (jäljempänä toinen edellytys).

138    Ensimmäisen edellytyksen osalta on muistutettava aluksi, että vaikka on totta, että menettelytavat, joiden vaikutukset ulottuvat yhden ainoan jäsenvaltion alueelle, kuuluvat kansallisen oikeusjärjestyksen alaan eikä unionin oikeuden alaan (ks. vastaavasti tuomio 31.5.1979, Hugin Kassaregister ja Hugin Cash Registers v. komissio, 22/78, EU:C:1979:138, 17 kohta), on kuitenkin niin, että kun määräävän aseman haltija estää kilpailijoiden pääsyn markkinoille, ei sillä, että toiminta koskee ainoastaan yhden jäsenvaltion aluetta, ole merkitystä, jos toiminta on omiaan vaikuttamaan kauppavirtoihin ja kilpailuun sisämarkkinoilla (tuomio 9.11.1983, Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, 322/81, EU:C:1983:313, 103 kohta).

139    SEUT 102 artiklassa ei myöskään edellytetä, että olisi osoitettava väärinkäytön todellisuudessa vaikuttaneen tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaan että näytetään toteen se, että toiminnalla voi olla tällaisia vaikutuksia (tuomio 9.11.1983, Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, 322/81, EU:C:1983:313, 104 kohta).

140    Jotta päätös, sopimus tai menettelytapa olisi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kaikkien objektiivisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella on oltava riittävän todennäköistä, että ne tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttavat jäsenvaltioiden välisiin kauppavirtoihin suoraan tai välillisesti tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamista (ks. tuomio 16.4.2015, Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej ja Telefonia Dialog, C‑3/14, EU:C:2015:232, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

141    Nyt käsiteltävässä asiassa asianosaisten kesken on kuitenkin kiistatonta ensinnäkin, että Praha–Ostrava-osuutta pidetään yhtenä Tšekin merkittävimmistä erityisesti siksi, ettei Prahan ja Ostravan, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Puolan rajasta ja muutaman kymmenen kilometrin päässä Slovakian rajasta, välillä ole suoraa moottoritieyhteyttä, toiseksi, että Praha–Ostrava-osuudella toimivat kilpailevat liikennöijät toimivat myös muissa jäsenvaltioissa, erityisesti Slovakian tasavallassa, ja kolmanneksi, että Praha–Ostrava-osuus on osa kilpailevien liikennöijien erityisesti kyseiseen jäsenvaltioon suuntautuvia yhteyksiä.

142    On todettava, että tällaisessa asiayhteydessä komission tässä asiassa epäilemä kilpailua rajoittava menettelytapa on selvästi omiaan vaikuttamaan kauppavirtoihin ja kilpailuun sisämarkkinoilla. Tällainen väärinkäyttö vaikuttaa kilpailevien liikennöitsijöiden, jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa, taloudelliseen asemaan ja on siis omiaan rajoittamaan kilpailua paitsi Praha–Ostrava-osuudella ja Tšekissä, myös – ainakin epäsuorasti – laajemmin Keski-Euroopassa ja erityisesti Slovakiassa.

143    Jos epäilty kilpailusääntöjen rikkominen rajoittuisi, kuten kantaja esittää, Choceňin (Tšekki) ja Brandýs nad Orlicín (Tšekki) väliseen 5 kilometrin pituiseen osaan, joka kuuluu Praha–Ostrava-osuuteen, sen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan olisi todellakin luultavasti vähäinen. Epäilty kilpailusääntöjen rikkominen ei kuitenkaan rajoitu kyseiseen osaan. Se kattaa koko 356 kilometrin pituisen Praha–Ostrava-osuuden.

144    Näin ollen ensimmäinen edellytys täyttyy.

145    Toisen edellytyksen osalta on riittävää todeta, että asianosaisten kesken on kiistatonta, että kantajalla on SEUT 102 artiklassa tarkoitettu määräävä markkina-asema muun muassa henkilöliikenteen palveluiden ja rautatieverkoston hallinnointipalveluiden markkinoilla Tšekissä (riidanalaisen päätöksen toinen perustelukappale).

146    Vakiintuneessa oikeuskäytännössä toisen edellytyksen on katsottu täyttyvän myös tapauksissa, joissa kyseessä olevan yrityksen määräävä markkina-asema rajoittuu tietylle alueelle jäsenvaltion sisällä (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2001, Ambulanz Glöckner, C‑475/99, EU:C:2001:577, 38 kohta) tai satamaan (ks. vastaavasti tuomio 10.12.1991, Merci convenzionali porto di Genova, C‑179/90, EU:C:1991:464, 15 kohta).

147    Sitä suuremmalla syyllä tämän edellytyksen on katsottava täyttyvän tilanteessa, jossa kyseessä olevan yrityksen määräävä markkina-asema kattaa Tšekin kaltaisen jäsenvaltion alueen.

148    Lisäksi kantaja erehtyy lähtiessään liikkeelle siitä ajatuksesta, että rautatieliikenteen Praha–Ostrava-osuudella on muodostettava sisämarkkinoiden merkittävä osa. Jotta SEUT 102 artiklaa voidaan soveltaa, kahden erillisen edellytyksen on nimittäin täytyttävä samanaikaisesti. Yhtäältä väärinkäytön on voitava vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Toisaalta väärinkäyttöön syyllistyvällä on oltava määräävä asema sisämarkkinoilla tai sen merkittävällä osalla. Tästä seuraa, että SEUT 102 artiklaa sovelletaan myös tapauksessa, jossa määräävässä markkina-asemassa sisämarkkinoilla tai sen merkittävässä osassa oleva yritys käyttää väärin tätä määräävää asemaansa ainoastaan markkinoiden osalla, joka ei sellaisenaan muodosta sisämarkkinoiden merkittävää osaa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että tämä väärinkäyttö voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Edellä esitetystä seuraa, että viimeksi mainittu edellytys täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa.

149    Myös toinen edellytys siis täyttyy.

150    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Viides kanneperuste, jonka mukaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita on loukattu

151    Kantaja väittää sen, että Tšekin kilpailuviranomainen on tutkinut samaa menettelytapaa vuodesta 2011 lähtien, synnyttäneen kantajassa perustellun luottamuksen siihen, että asiaa tutkii ainoastaan mainittu viranomainen.

152    Tätä perusteltua luottamusta vahvisti kantajan mukaan yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annetun komission tiedonannon (EUVL 2004, C 101, s. 43) sanamuoto ja se, että komissio oli täysin passiivinen vuoden 2013, jolloin se vastaanotti riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen kantelun, ja vuoden 2016, jolloin se toteutti kyseessä olevan tarkastuksen, välisenä aikana.

153    Komissio kiistää nämä väitteet.

154    Tältä osin asetuksen N:o 1/2003 säännöksistä ei voida päätellä, että kun kansallinen kilpailuviranomainen on alkanut tutkia tiettyjä tosiseikkoja, komissio ei enää voisi käsitellä asiaa tai olla siitä alustavasti kiinnostunut. Päinvastoin nämä kaksi viranomaista voivat ainakin tutkinnan kaltaisessa alustavassa vaiheessa työskennellä rinnakkain, ja komissio säilyttää mahdollisuuden aloittaa menettely päätöksen tekemiseksi, vaikka kansallinen viranomainen käsittelee jo asiaa. Sitä suuremmalla syyllä komission on voitava toteuttaa myös tarkastus, koska päätös, jossa määrätään tarkastuksesta, on ainoastaan asian aineellista käsittelyä valmisteleva toimi, joka ei merkitse asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menettelyn virallista aloittamista (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T‑340/04, EU:T:2007:81, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

155    Lisäksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiota ei lähtökohtaisesti voi sitoa kansallisen tuomioistuimen tai kansallisen viranomaisen SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta tekemä päätös. Komissiolla on siis millä hetkellä hyvänsä oikeus tehdä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisesta yksittäispäätöksiä, vaikka kansallinen tuomioistuin olisi jo tehnyt tiettyä sopimusta tai menettelytapaa koskevan päätöksen ja komission suunnittelema päätös olisi ristiriidassa kyseisen tuomioistuimen ratkaisun kanssa (ks. tuomio 25.11.2014, Orange v. komissio, T‑402/13, EU:T:2014:991, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156    Tämän vuoksi Tšekin kilpailuviranomaisen toteuttama tutkinta ei missään tapauksessa voi synnyttää kantajassa perusteltua luottamusta siihen, että komissio pidättäytyy toimimasta.

157    Lisäksi on korostettava, ettei Tšekin kilpailuviranomainen toteuta tutkintaansa unionin oikeuden vaan kansallisen oikeuden perusteella.

158    Se, että komissio teki riidanalaisen päätöksen vasta vuonna 2016, kun Tšekin kilpailuviranomainen oli tutkinut asiaa vuodesta 2011 lähtien, ja että komissio vastaanotti kantajan samaa menettelytapaa koskevan kantelun vuonna 2013, ei kyseenalaista toteamusta, jonka mukaan kantaja ei voi vedota nyt käsiteltävässä asiassa perusteltuun luottamukseen.

159    Tältä osin on riittävää huomauttaa, että komissiolla on oikeus asettaa sen käsiteltäväksi saatetut kantelut prioriteettijärjestykseen (ks. tuomio 14.9.2016, Trajektna luka Split v. komissio, T‑57/15, ei julkaistu, EU:T:2016:470, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160    On korostettava komission tapaan, että yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annettu komission tiedonanto soveltuu ainoastaan tilanteessa, jossa kansallinen kilpailuviranomainen soveltaa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa. Näin ei ole kuitenkaan asianlaita käsiteltävänä olevassa asiassa. Näin ollen myöskään kyseinen tiedonanto ei voi synnyttää kantajassa perusteltua luottamusta.

161    Tästä seuraa, että viides kanneperuste on hylättävä.

 Kuudes kanneperuste, jonka mukaan oikeutta nauttia yksityisyyden suojaa ja puolustautumisoikeuksia on loukattu

162    Kantajan mukaan puuttuminen riidanalaisella päätöksellä perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattuun oikeuteen ei täytä yhtäkään kolmesta edellytyksestä, joilla sitä voidaan pitää perusteltuna. Siitä ei ole säädetty laissa; sillä ei tavoitella laillista päämäärää, erityisesti koska riittävän painavia aihetodisteita, joilla kantajan voitaisiin epäillä rikkoneen kilpailusääntöjä, ei ole esitetty, eikä se ole välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa, kun otetaan huomioon erityisesti Tšekin kilpailuviranomaisen toteuttama tutkinta ja kaksi vireillä olevaa oikeudenkäyntimenettelyä.

163    Lisäksi riidanalaisella päätöksellä loukataan kantajan mukaan perusoikeuskirjan 48 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taattua oikeutta, ja erityisesti kantajan oikeutta saada yksityiskohtaista tietoa sitä vastaan nostetun syytteen luonteesta ja syystä. Syytteen luonteen osalta riidanalainen päätös on muotoiltu liian väljästi ja syytteen syyn osalta päätös ei sisällä konkreettisia seikkoja.

164    Komissio vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä.

 Kuudennen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan perusoikeuskirjan 7 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa on rikottu

165    Perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.

166    Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

167    Siltä osin kuin kyse on Euroopan perusoikeussopimuksen 8 artiklasta, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa sopimuksessa”.

168    Samoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan selityksissä (EUVL 2007, C 303, s. 17) todetaan perusoikeuskirjan 7 artiklan osalta seuraavaa:

”Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti tällä oikeudella on sama merkitys ja kattavuus kuin yleissopimuksen vastaavalla artiklalla. Tämän vuoksi tähän oikeuteen voidaan laillisesti tehdä ainoastaan ne rajoitukset, jotka on sallittu kyseisessä 8 artiklassa, joka kuuluu seuraavasti: ’– – 2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.’”

169    Koska oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiolle asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa annettujen tarkastusvaltuuksien käyttäminen yrityksessä merkitsee ilmeistä puuttumista yrityksen oikeuteen nauttia yksityiselämään, kotiin ja kirjeenvaihtoon kohdistuvaa kunnioitusta (tuomio 6.9.2013, Deutsche Bahn ym. v. komissio, T‑289/11, T‑290/11 ja T‑521/11, EU:T:2013:404, 65 kohta), on tutkittava, täyttääkö riidanalainen päätös perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset.

170    Näiden edellytysten mukaan rajoittamisesta on ensinnäkin säädettävä laissa. Kyseessä olevalla toimenpiteellä on siis oltava oikeusperusta (ks. analogisesti tuomio 28.5.2013, Trabelsi ym. v. neuvosto, T‑187/11, EU:T:2013:273, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

171    Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen johdanto-osasta ilmenee, että se on annettu asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan, jossa säädetään komission toimivallasta määrätä päätöksellä tarkastuksista, joihin yritysten ja yritysten yhteenliittymien on suostuttava, perusteella.

172    Edellytys, jonka mukaan puuttumisesta yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen on säädettävä laissa, siis täyttyy.

173    Kun kyse on edellytyksestä, jonka mukaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan toteuttaa ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin hyväksymiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin tai tarpeeseen turvata muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia, oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiolle asetuksen N:o 1/2003 20 artiklassa myönnettyjen valtuuksien tavoitteena on se, että komissio voi toteuttaa sille perussopimuksissa uskottua tehtävää valvoa kilpailusääntöjen noudattamista sisämarkkinoilla. Tällaisten sääntöjen tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen yleisen edun, yksittäisten yritysten ja kuluttajien kustannuksella. Asetuksella N:o 1/2003 komissiolle uskotun toimivallan käyttäminen auttaa ylläpitämään perustamissopimuksessa määrättyä kilpailua koskevaa järjestelmää, jota yritysten on ehdottomasti noudatettava. Näissä olosuhteissa asetuksella N:o 1/2003, jossa myönnetään komissiolle valta toteuttaa tarkastuksia ilman ennakkoilmoitusta, loukataan perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa vahvistettua oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 26.6.1980, National Panasonic v. komissio, 136/79, EU:C:1980:169, 20 kohta).

174    Kun otetaan huomioon tämän kanteen muiden kanneperusteiden, joihin kantaja viittaa tässä yhteydessä, analyysi, myös riidanalainen päätös, joka on annettu asetuksen N:o 1/2003 perusteella, vastaa näin ollen unionin hyväksymiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin.

175    Kun kyse on siitä, ylitetäänkö riidanalaisella päätöksellä se, mikä on välttämätöntä edellä 173 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, on riittävää muistuttaa, että tätä kysymystä on jo analysoitu ensimmäisen kanneperusteen käsittelyn yhteydessä. Tämän arvioinnin päätteeksi todettiin, että kun otetaan huomioon toisen ja kolmannen kanneperusteen tutkinnan tulos, riidanalainen päätös oli annettu suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

176    Näissä olosuhteissa kuudennen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan perusoikeuskirjan 7 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa on rikottu, on hylättävä.

 Kuudennen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan perusoikeuskirjan 48 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa on rikottu

177    Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan mukaan ”jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen”.

178    Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan osalta Euroopan unionin perusoikeuskirjan selityksissä todetaan seuraavaa:

”48 artikla vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtaa – – Tällä oikeudella on 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti sama merkitys ja kattavuus kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatulla oikeudella.”

179    Tästä on muistutettava, että komission asetuksen N:o 1/2003 nojalla suorittama hallinnollinen menettely jakautuu kahteen erilliseen ja toisiaan seuraavaan vaiheeseen, eli alustavaan tutkintavaiheeseen ja kontradiktoriseen vaiheeseen, joista molempiin liittyy oma sisäinen logiikkansa. Alustavan tutkintavaiheen, jonka aikana komissio käyttää sille asetuksen N:o 1/2003 nojalla kuuluvia tutkintavaltuuksia ja joka kestää aina väitetiedoksiantoon asti, tavoitteena on tehdä komissiolle mahdolliseksi koota kaikki asiaankuuluvat seikat, joiden perusteella voidaan todeta kilpailusääntöjen rikkominen tai noudattaminen, ja komission on tämän ensimmäisen vaiheen perusteella voitava ottaa kantaa ja päättää, kuinka menettelyä jatketaan. Sitä vastoin kontradiktorisen vaiheen, joka kestää väitetiedoksiannosta lopullisen päätöksen tekemiseen, nojalla komission on voitava ottaa lopullisesti kantaa kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. tuomio 8.7.2008 AC‑Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

180    Yhtäältä unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että alustava tutkintavaihe alkaa siitä hetkestä, jona komissio asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklassa sille annettuja valtuuksia käyttämällä ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät moitetta kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen. Toisaalta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta kontradiktorisen hallinnollisen vaiheen alkaessa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio menettelyn kyseisessä vaiheessa perustaa näkemyksensä, ja yrityksellä on vasta tuosta ajankohdasta alkaen oikeus tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Tästä seuraa, että yritys voi vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Jos nimittäin oikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo alustavan tutkinnan vaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata (ks. tuomio 8.7.2008 AC‑Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

181    On totta, että komission alustavan tutkinnan aikana tekemät selvitystoimet, erityisesti asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklan nojalla tehdyt tutkintatoimet sekä laaditut tietojensaantipyynnöt vastaavat sisällöltään kilpailusääntöjen rikkomista koskevaa moitetta ja niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen (tuomio 8.7.2008 AC‑Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 50 kohta). Vaikka nimittäin asianomainen yritys ei muodollisesti ole ”syytetyn” asemassa alustavassa tutkintavaiheessa, tutkinnan aloittamista sen osalta – varsinkin sitä koskevaan tutkintatoimeen ryhtymistä – ei voida aineellisesta näkökulmasta katsoen pääsääntöisesti erottaa epäilystä ja siten siitä edellä 48 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetusta implisiittisestä moitteesta, jonka perusteella kyseiseen tutkintatoimeen ryhdyttiin (tuomio 8.7.2008 AC‑Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 52 kohta). On siten tärkeää estää se, että puolustautumisoikeudet voisivat peruuttamattomalla tavalla vaarantua hallinnollisen menettelyn kyseisessä vaiheessa, koska suoritetuilla tutkintatoimilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat joutua vastuuseen (tuomio 8.7.2008 AC‑Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että komissio on velvollinen tiedottamaan asianomaiselle yritykselle käynnissä olevan tutkimuksen kohteesta ja tarkoituksesta, kun se ryhtyy kyseisen yrityksen osalta ensimmäiseen toimenpiteeseen. Tästä perustelusta asianomaiselle yritykselle on erityisesti selvittävä tutkinnan tarkoitus ja kohde, mikä tarkoittaa, että siinä on täsmennettävä kilpailusääntöjen rikkomista koskevat olettamat ja tässä yhteydessä se seikka, että yritys voi joutua mahdollisten kilpailusääntöjen rikkomista koskevien moitteiden kohteeksi, jotta se voi ryhtyä omalta kannaltaan hyödyllisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin ja valmistella siten puolustustaan hallinnollisen menettelyn kontradiktorisessa vaiheessa (tuomio 8.7.2008 AC‑Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 56 kohta).

182    Kun kuitenkin otetaan huomioon toisen ja kolmannen kanneperusteen tarkastelu, jonka päätteeksi todettiin, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee muita rautatieosuuksia kuin Praha–Ostrava-osuutta ja siltä osin kuin se koskee muuta menettelytapaa kuin väitettyä omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttämistä, on todettava, että muutoin riidanalaisen päätöksen perusteluissa tukeudutaan asetuksesta N:o 1/2003 ja oikeuskäytännöstä johtuviin vaatimuksiin.

183    Näissä olosuhteissa on katsottava, että riidanalainen päätös, joka kuuluu asetuksessa N:o 1/2003 säädetyn hallinnollisen menettelyn alustavan tutkinnan vaiheeseen, on annettu kantajan puolustautumisoikeuksia kunnioittaen.

184    Näin ollen myös kuudennen kanneperusteen toinen osa, joka koskee perusoikeuskirjan 48 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista, on hylättävä.

185    Kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä.

186    Kaiken edellä esitetyn perusteella on ensinnäkin kumottava riidanalainen päätös siltä osin kuin se koskee muita rautatieosuuksia kuin Praha–Ostrava-osuutta ja muuta menettelytapaa kuin epäiltyä omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttämistä ja toiseksi hylättävä kanne muilta osin.

 Oikeudenkäyntikulut

187    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja että se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.

188    Koska nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös on kumottava osittain, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on päätettävä, että molempien asianosaisten on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan soveltamismenettelystä 18.4.2016 tehty komission päätös C(2016) 2417 final, joka oli osoitettu České dráhy, a.s:lle ja kaikille sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville yhtiöille ja jossa ne velvoitettiin suostumaan tarkastukseen (asia AT.40156 – Falcon), kumotaan siltä osin kuin se koskee muita rautatieosuuksia kuin Praha–Ostrava-osuutta ja muuta menettelytapaa kuin väitettyä omakustannushintaa alhaisemman hinnan käyttämistä.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Collins Barents Passer

Julistettiin Luxemburgissa 20 päivänä kesäkuuta 2018.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: tšekki