UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
7 päivänä kesäkuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suoja – Asetus (EY) N:o 110/2008 – 16 artiklan a– c alakohta – Liite III – Rekisteröity maantieteellinen merkintä ”Scotch Whisky” – Saksassa valmistettu viski, jota myydään nimityksellä ”Glen Buchenbach”
Asiassa C-44/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Hamburg (Hampurin alueellinen alioikeus, Saksa) on esittänyt 19.1.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.1.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Scotch Whisky Association
vastaan
Michael Klotz,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. da Cruz Vilaça sekä tuomarit E. Levits, A. Borg Barthet, M. Berger (esittelevä tuomari) ja F. Biltgen,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Scotch Whisky Association, edustajinaan K. H. Reuer ja W. Baars, Rechtsanwältinnen,
– Michael Klotz, edustajanaan S. J. Mühlberger, Rechtsanwalt,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään G. Kanellopoulos, E. Leftheriotou, M. Tassopoulou ja E. Chroni,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, S. Horrenberger ja E. de Moustier,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. Varrone, avvocato dello Stato,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja C. S. Schillemans,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers, D. Bianchi ja I. Naglis,
kuultuaan julkisasiamiehen 22.2.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (EUVL 2008, L 39, s. 16) 16 artiklan a–c alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Scotch Whisky Association ja viskiä internetissä myyvä Michael Klotz ja jossa on kyse kanteesta, jolla jälkimmäistä vaaditaan lopettamaan Saksassa tuotetun Glen Buchenbach ‑nimisen viskin myynti.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen N:o 110/2008 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tislattujen alkoholijuomien ala on tärkeä [Euroopan unionin] kuluttajille, tuottajille ja maatalousalalle. Tislattuihin alkoholijuomiin sovellettavilla toimenpiteillä olisi pyrittävä parantamaan kuluttajansuojaa, estämään vilpilliset käytänteet ja edistämään markkinoiden avoimuutta ja tervettä kilpailua. – –”
4 Kyseisen asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tislattuja alkoholijuomia koskevan lainsäädännön järjestelmällisyyden varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi esitettävä täsmällisesti määritellyt kriteerit, jotka koskevat tislattujen alkoholijuomien tuotantoa, kuvaamista, esittelyä ja merkintöjä sekä maantieteellisten merkintöjen suojaamista.”
5 Kyseisen asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”Koska maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 510/2006 [(EUVL 2006, L 93, s. 12), sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL 2006, L 363, s. 1)], ei sovelleta tislattuihin alkoholijuomiin, niiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevista säännöistä olisi säädettävä tässä asetuksessa. Olisi laadittava rekisteri maantieteellisistä merkinnöistä, jotka osoittavat tislatun alkoholijuoman olevan peräisin tietyltä maan alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, jos tislatun alkoholijuoman tunnettu laatu, maine tai muu ominaisuus liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään.”
6 Asetuksen N:o 110/2008 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Maantieteellisten merkintöjen suoja”, säädetään seuraavaa:
”– – liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät on suojattu
a) suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske, siinä määrin kuin tuotteet ovat verrattavissa asianomaisella maantieteellisellä merkinnällä rekisteröityihin tislattuihin alkoholijuomiin tai siinä määrin kuin nimityksen käytöllä voi hyötyä rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän maineesta;
b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka maantieteellinen merkintä on käännetty tai siihen on liitetty sellainen ilmaisu kuin ’kaltainen’, ’tyyppinen’, ’tyylinen’, ’tapaan valmistettu’, ’makuinen’ tai muu vastaava ilmaisu;
c) muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, joita käytetään tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä tavalla, joka voi antaa väärän kuvan tuotteen alkuperästä;
d) muulta käytöltä, joka saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.”
7 Tämän asetuksen liitteessä III, jonka otsikko on ”Maantieteelliset merkinnät”, mainitaan, että ”Scotch Whisky” on rekisteröity maantieteellisenä merkintänä, joka kuuluu tuoteluokkaan nro 2 eli luokkaan ”Whisky/Whiskey” ja jonka alkuperämaa on Yhdistynyt kuningaskunta (Skotlanti).
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
8 Scotch Whisky Association on Skotlannin oikeuden mukaan perustettu järjestö, jonka tavoitteena on erityisesti turvata skotlantilaisen viskin kaupan suojelu sekä Skotlannissa että ulkomailla.
9 Michael Klotz myy internetsivuston kautta Glen Buchenbach ‑nimistä viskiä, jota valmistaa Berglenissä Buchenbachin laaksossa Schwabenissa (Saksa) sijaitseva Waldhorn-tislaamo.
10 Kyseessä oleviin viskipulloihin kiinnitetyssä etiketissä on tyylitellyn metsästystorvea (saksan kielellä ”Waldhorn”) esittävän piirroksen lisäksi seuraavat tiedot: ”Waldhornbrennerei” (Waldhorn-tislaamo), ”Glen Buchenbach”, ”Swabian Single Malt Whisky” (schwabenilainen single malt ‑viski), ”500 ml”, ”40 % vol”, ”Deutsches Erzeugnis” (saksalainen tuote) ja ”Hergestellt in den Berglen” (valmistettu Berglenissä).
11 Scotch Whisky Association on nostanut Landgericht Hamburgissa (Hampurin alueellinen alioikeus, Saksa) kanteen, jossa vaaditaan lopettamaan erityisesti tämän viskin, joka ei ole skotlantilaista viskiä, myynti nimityksellä ”Glen Buchenbach” sillä perusteella, että tämän nimityksen käyttäminen on erityisesti vastoin asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a–c alakohtaa, joissa suojataan tämän asetuksen liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät, joihin ”Scotch Whisky” kuuluu.
12 Scotch Whisky Associationin mukaan näissä säännöksissä säädetään, että tislatulle alkoholijuomalle rekisteröity maantieteellinen merkintä on suojattu paitsi tällaisen merkinnän käytöltä myös kaikilta tällaisen merkinnän maantieteelliseen alkuperään viittaavilta maininnoilta. Koska nimitystä ”Glen” käytetään kuitenkin Skotlannissa yleisesti sanan ”valley” (laakso) sijaan ja erityisesti skotlantilaisten viskien nimissä tavaramerkin osana, tämä nimitys herättää kohdeyleisössä mielleyhtymän Skotlantiin ja Scotch Whiskyyn huolimatta siitä, että etikettiin on lisätty muita mainintoja, joissa täsmennetään, että kyseessä oleva tuote on alkuperältään saksalainen. Michael Klotz vaatii kanteen hylkäämistä.
13 Landgericht Hamburg toteaa, että kanteen menestyminen riippuu siitä, miten asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a–c alakohtaa on tulkittava. Niinpä kyseinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Edellyttääkö rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän ’välillinen kaupallinen käyttö’ tislatuille alkoholijuomille asetuksen – – 110/2008 16 artiklan a alakohdan mukaan, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää käytetään samassa tai foneettisesti ja/tai optisesti samankaltaisessa muodossa, vai riittääkö, että riidanalainen merkin osa herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen?
Mikäli viimeksi mainittu riittää, onko tutkittaessa sitä, onko kyse ’välillisestä kaupallisesta käytöstä’, merkitystä myös sillä, mihin asiayhteyteen riidanalainen merkin osa sisältyy, vai eikö tämä asiayhteys voi estää katsomasta käyttöä rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän välilliseksi kaupalliseksi käytöksi silloinkaan, kun merkin riidanalaisen osan mukana seuraa merkintä tuotteen oikeasta lähtöpaikasta?
2) Edellyttääkö ’mielleyhtymä’ rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdan mukaan, että rekisteröity maantieteellinen merkintä ja merkin riidanalainen osa ovat foneettisesti ja/tai optisesti samankaltaisia, vai riittääkö, että merkin riidanalainen osa herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen?
Mikäli viimeksi mainittu riittää, onko tutkittaessa sitä, onko kyse ’mielleyhtymästä’, merkitystä myös sillä, mihin asiayhteyteen merkin riidanalainen osa sisältyy, vai eikö tämä asiayhteys voi estää katsomasta, että merkin riidanalainen osa aiheuttaa lainvastaisen mielleyhtymän, silloinkaan, kun merkin riidanalaisen osan mukana seuraa merkintä tuotteen oikeasta lähtöpaikasta?
3) Onko tutkittaessa sitä, onko kyse asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdan mukaisesta ’muusta väärästä tai harhaanjohtavasta merkinnästä’, merkitystä sillä, mihin asiayhteyteen merkin riidanalainen osa sisältyy, vai eikö tämä asiayhteys voi estää katsomasta merkintää harhaanjohtavaksi merkinnäksi silloinkaan, kun merkin riidanalaisen osan mukana seuraa merkintä tuotteen oikeasta lähtöpaikasta?”
Asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskeva pyyntö
14 Julkisasiamiehen esitettyä ratkaisuehdotuksensa Scotch Whisky Association on pyytänyt 15.3.2018 päivätyllä kirjeellä asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.
15 Scotch Whisky Association esittää tämän pyyntönsä tueksi, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 66–68 kohdassa sekä 107 ja 108 kohdassa esittämät perustelut perustuvat ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tosiseikkojen puutteelliseen ja virheelliseen esittämiseen, joten nämä perustelut ovat virheellisiä. Scotch Whisky Association toivoo voivansa vastata näihin perusteluihin asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa ja samalla korjata ja täydentää tosiseikkoja.
16 Tästä on huomautettava, että työjärjestyksensä 83 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi tai aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.
17 Tästä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Unionin tuomioistuin nimittäin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että sillä on riittävästi tietoja asian ratkaisemiseksi ja että nyt käsiteltävää asiaa ei ole ratkaistava sellaisilla perusteilla, joista näillä asianosaisilla tai osapuolilla ei olisi ollut tilaisuutta lausua.
18 Ei myöskään ole väitetty, että jokin pääasian asianosaisista tai osapuolista olisi tämän asian käsittelyn suullisen vaiheen päättymisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voisi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun.
19 Näin ollen Scotch Whisky Associationin pyyntö asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamisesta on hylättävä.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Alustavat huomautukset
20 Nyt käsiteltävässä asiassa molemmat pääsian asianosaiset ovat esittäneet sekä ennakkoratkaisupyynnön sanamuotoa että sisältöä koskevia väitteitä.
21 Yhtäältä Scotch Whisky Association moittii ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta siitä, että tämä on muotoillut ennakkoratkaisukysymykset huonosti, ja ehdottaa kirjallisissa huomautuksissaan, että nämä kysymykset muotoillaan uudelleen.
22 Tästä on riittävää huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (tuomio 4.4.2000, Darbo, C-465/98, EU:C:2000:184, 19 kohta). Erityisesti on todettava, että yksin kansallisen tuomioistuimen kuuluu päättää tällaisista kysymyksistä ja niiden muotoilusta. Pääasian asianosaiset eivät voi muuttaa niiden sisältöä (tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C-136/12, EU:C:2013:489, 29 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.10.2015, T-Mobile Czech Republic ja Vodafone Czech Republic, C-508/14, EU:C:2015:657, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen pääasian asianosaisen pyyntöä kysymysten uudelleen muotoilemisesta sen esittämän sanamuodon mukaiseksi ei voida hyväksyä.
23 Toisaalta Klotz katsoo, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt pääasian tosiseikat sekä lyhennetysti että epätäydellisesti, ja esittää täydennyksiä tähän esitykseen.
24 On kuitenkin huomautettava yhtäältä, että SEUT 267 artiklassa määrätyssä yhteistyömenettelyssä ei ole unionin tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen asiana selvittää oikeusriidan perustana olevat tosiseikat sekä tehdä näistä ne päätelmät, joita sen annettavana oleva ratkaisu edellyttää (tuomio 3.9.2015, Costea, C-110/14, EU:C:2015:538, 13 kohta ja tuomio 10.3.2016, Safe Interenvíos, C-235/14, EU:C:2016:154, 119 kohta). Toisaalta unionin tuomioistuimen tehtävänä on unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2001, Ambulanz Glöckner, C-475/99, EU:C:2001:577, 10 kohta ja tuomio 28.7.2016, Kratzer, C-423/15, EU:C:2016:604, 27 kohta).
Ensimmäinen kysymys
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän välillisen kaupallisen käytön toteaminen edellyttää, että riidanalaista osaa käytetään muodossa, joka on joko sama kuin tämä merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen, vai riittääkö, että tämä osa herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän mainittuun merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.
26 Mikäli katsottaisiin, että jonkinlainen mielleyhtymä rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen on riittävä tämän merkinnän asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdassa tarkoitetun välillisen kaupallisen käytön toteamiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että tämän käytön toteamiseksi on otettava huomioon riidanalaisen osan asiayhteys ja erityisesti se seikka, että osan yhteydessä on täsmennys tuotteen oikeasta alkuperästä niin, että tästä asiayhteydestä ilmi käyvien tietojen perusteella voitaisiin lopulta osoittaa vääräksi väite siitä, että kyse on välillisestä kaupallisesta käytöstä.
27 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. mm. tuomio 23.1.2018, Piotrowski, C‑367/16, EU:C:2018:27, 40 kohta ja tuomio 7.2.2018, American Express, C‑304/16, EU:C:2018:66, 54 kohta).
28 Ensinnäkin on todettava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdan sanamuodosta käy ilmi, että tällä säännöksellä suojataan rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä ”suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske, siinä määrin kuin tuotteet ovat verrattavissa asianomaisella maantieteellisellä merkinnällä rekisteröityihin tislattuihin alkoholijuomiin tai siinä määrin kuin nimityksen käytöllä voi hyötyä rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän maineesta”.
29 Termin ”käyttö” käyttäminen tässä säännöksessä edellyttää luonnollisesti, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 28 kohdassa, että riidanalaisessa merkissä käytetään rekisteröityä maantieteellistä merkintää itseään siinä muodossa, jossa se on rekisteröity, tai ainakin muodossa, joka on siihen niin läheisessä suhteessa lausuntatavan ja/tai ulkoasun osalta, että riidanalaista merkkiä on ilmeisen mahdoton erottaa siitä.
30 Tästä on jo aiemmin todettu, että maantieteellisen merkinnän tai tällaista merkintää vastaavan ilmaisun ja sen käännöksen sisältävän tavaramerkin käyttö tislatuille alkoholijuomille, jotka eivät ole vastaavien eritelmien mukaisia, on lähtökohtaisesti tämän maantieteellisen merkinnän asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettua suoraa kaupallista käyttöä (tuomio 14.7.2011, Bureau national interprofessionnel du Cognac, C-4/10 ja C-27/10, EU:C:2011:484, 55 kohta ja tuomio 20.12.2017, Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, C-393/16, EU:C:2017:991, 34 kohta).
31 Näin ollen tilanteiden, jotka voivat kuulua asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdan soveltamisalaan, on täytettävä edellytys, jonka mukaan riidanalaisessa merkissä käytetään rekisteröityä maantieteellistä merkintää samassa tai ainakin lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan huomattavan samankaltaisessa muodossa.
32 Tämän säännöksen mukaan on kuitenkin erotettava toisistaan tilanteet, joissa käyttö on luonteeltaan ”suoraa”, ja tilanteet, joissa käyttö on luonteeltaan ”välillistä”. Tästä julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 30 kohdassa, että – toisin kuin ”suora” käyttö, joka edellyttää, että suojattu maantieteellinen merkintä pannaan suoraan asianomaiseen tuotteeseen tai sen omaan pakkaukseen – ”välillinen” käyttö edellyttää, että tämä merkintä esiintyy täydentävissä markkinointi- tai tiedotuskanavissa, kuten tuotetta koskevassa mainoksessa tai tuotteeseen liittyvissä asiakirjoissa.
33 Toiseksi asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdan asiayhteydestä on todettava, että tämän säännöksen soveltamisala on välttämättä erotettava muiden rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien, tämän artiklan b–d alakohdassa olevien sääntöjen soveltamisalasta. Mainittu säännös on erityisesti erotettava tilanteesta, josta säädetään mainitun artiklan b alakohdassa, joka koskee väärinkäyttöä, jäljittelyä ja mielleyhtymiä eli tilanteita, joissa riidanalaisessa merkissä ei käytetä maantieteellistä merkintää sellaisenaan vaan viitataan siihen sillä tavoin, että kuluttaja saadaan muodostamaan riittävän läheinen yhteys tämän merkin ja rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän välillä.
34 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa, asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdan tehokas vaikutus heikkenisi näin ollen, jos saman artiklan a alakohtaa tulkittaisiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisessä kysymyksessään esittämällä laajalla tavalla siten, että sitä sovellettaisiin heti, jos riidanalainen merkki herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.
35 Kolmanneksi on todettava, että tulkinta, jonka mukaan rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän välillisen kaupallisen käytön toteaminen edellyttää, että riidanalaista osaa käytetään muodossa, joka on joko sama kuin kyseinen merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen, voi taata paremmin kaikki asetuksella N:o 110/2008 ja erityisesti sen 16 artiklan a alakohdalla tavoitellut päämäärät.
36 Tästä on huomautettava, että asetuksessa N:o 110/2008 säädetyllä tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen rekisteröimistä koskevalla järjestelmällä pyritään – kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa huomautetaan – parantamaan kuluttajansuojaa, estämään vilpilliset käytänteet ja edistämään markkinoiden avoimuutta ja tervettä kilpailua (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 24 kohta).
37 Lisäksi unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että mainitun asetuksen 16 artiklassa maantieteellisille merkinnöille annettua suojaa on tulkittava niin, että otetaan huomioon niiden rekisteröinnin tavoite eli – kuten saman asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee – sen osoittaminen, että tislatut alkoholijuomat ovat peräisin tietyltä alueelta, jos näiden juomien tunnettu laatu, maine tai muu ominaisuus liittyy olennaisella tavalla tähän maantieteelliseen alkuperään (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa, asetuksen N:o 110/2008 ja erityisesti sen 16 artiklan säännöksillä on näin ollen tarkoitus estää suojattujen maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttö paitsi ostajien etujen vuoksi myös niiden tuottajien etujen vuoksi, jotka ovat ponnistelleet taatakseen ne ominaisuudet, joita odotetaan tuotteilta, joilla on laillisesti tällaisia merkintöjä (ks. analogisesti tuomio 14.9.2017, EUIPO v. Instituto dos Vinhos do Douro e do Porto, C‑56/16 P, EU:C:2017:693, 82 kohta ja tuomio 20.12.2017, Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, C-393/16, EU:C:2017:991, 38 kohta). Tässä yhteydessä tämän artiklan a alakohdassa kielletään erityisesti se, että toimijat käyttävät rekisteröityä maantieteellistä merkintää kaupallisessa tarkoituksessa sellaisia tuotteita varten, joita rekisteröinti ei koske, erityisesti hyötyäkseen epäoikeutetusti tästä maantieteellisestä merkinnästä.
39 Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän välillisen kaupallisen käytön toteaminen edellyttää, että riidanalaista osaa käytetään muodossa, joka on joko sama kuin tämä merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen. Näin ollen ei ole riittävää, että tämä osa on omiaan herättämään kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän kyseiseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.
40 Kun otetaan huomioon ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen osaan annettu vastaus, kysymyksen toiseen osaan ei ole tarpeen vastata.
Toinen kysymys
41 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään, onko asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa tulkittava siten, että rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään olevan mielleyhtymän toteaminen edellyttää sitä, että riidanalainen osa on lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen kuin tämä merkintä, vai riittääkö, että tämä osa herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän kyseiseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.
42 Mikäli katsottaisiin, että jonkinlainen mielleyhtymä rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen on riittävä tätä merkintää koskevan asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän toteamiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että tämän mielleyhtymän toteamiseksi on otettava huomioon riidanalaisen osan asiayhteys ja erityisesti se seikka, että osan yhteydessä on täsmennys tuotteen oikeasta alkuperästä, joten tästä asiayhteydestä ilmi käyvien tietojen perusteella voitaisiin lopulta osoittaa vääräksi väite, jonka mukaan kyse olisi mielleyhtymästä.
43 Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on huomautettava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa maantieteellisiä merkintöjä suojataan ”mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka maantieteellinen merkintä on käännetty tai siihen on liitetty sellainen ilmaisu kuin ’kaltainen’, ’tyyppinen’, ’tyylinen’, ’tapaan valmistettu’, ’makuinen’ tai muu vastaava ilmaisu”.
44 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mielleyhtymän käsite kattaa tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun sisältyy rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän osa siten, että kuluttajalle syntyy mainitun tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen merkintä (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Näin ollen unionin tuomioistuin on katsonut, että todetakseen, että kysymyksessä on asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitettu mielleyhtymä, kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava sen lisäksi, että suojatun maantieteellisen merkinnän osa sisältyy kyseessä olevan tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun, syntyykö kuluttajalle tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen merkintä. Kansallisen tuomioistuimen on siis olennaisilta osin käytettävä perusteena sitä, miten kuluttajan oletetaan suhtautuvan kyseessä olevan tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun, ja olennaista on se, että kuluttaja yhdistää mainitun ilmaisun ja suojatun maantieteellisen merkinnän toisiinsa (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 22 kohta).
46 Edellä esitetystä seuraa, kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 55 kohdassa, että suojatun maantieteellisen merkinnän osittainen sisällyttäminen riidanalaiseen merkkiin ei ole ehdoton edellytys asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdan soveltamiselle. Tässä säännöksessä tarkoitetun mielleyhtymän arvioimiseksi kansallisen tuomioistuimen on siis tutkittava, syntyykö kuluttajalle kyseisen tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä.
47 Tästä on täsmennettävä, että tässä arvioinnissa kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon se, miten tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen eurooppalainen keskivertokuluttaja mieltää asian (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 25 ja 28 kohta).
48 Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut perustelluksi katsoa, että kyse on mielleyhtymästä suojattuun maantieteelliseen merkintään, kun ulkomuodoltaan vastaavien tuotteiden myyntinimikkeet muistuttavat lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan toisiaan (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Kuten julkisasiamies on kuitenkin todennut ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, sen toteaminen, että riidanalaisen nimityksen lausuntatapa ja ulkoasu muistuttaa suojattua maantieteellistä merkintää, ei ole ehdoton edellytys myöskään asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän toteamiselle. Se on nimittäin vain yksi kriteereistä, jotka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arvioidessaan sitä, syntyykö kuluttajalle kyseisen tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä. Tästä seuraa, että ei ole poissuljettua, että mielleyhtymä voi syntyä myös tällaisen muistuttamisen puuttuessa.
50 Suojatun maantieteellisen merkinnän osittaista sisällyttämistä riidanalaiseen nimitykseen ja sitä, että nimitys lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan muistuttaa suojattua maantieteellistä merkintää, koskevien kriteerien lisäksi unionin tuomioistuin on katsonut, että tarvittaessa on otettava huomioon erikielisten ilmaisujen ”merkityssisällön läheisyyttä” koskeva kriteeri, koska tällainen läheisyys voi muiden edellä mainittujen kriteereiden tavoin myös olla omiaan johtamaan siihen, että kuluttajalle syntyy mielikuva tuotteesta, jonka maantieteellinen merkintä on suojattu, sellaisen vastaavan tuotteen yhteydessä, josta käytetään riidanalaista nimitystä (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Edellä esitetyistä seikoista seuraa se, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän käsitteen määrittelemisessä määräävä kriteeri on se, syntyykö kuluttajalle riidanalaisen nimityksen yhteydessä välittömästi mielikuva tavarasta, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä, mitä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla tarvittaessa huomioon suojatun maantieteellisen merkinnän osittainen sisällyttäminen riidanalaiseen nimitykseen, se, että tämä nimitys muistuttaa lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan kyseistä merkintää, sekä kyseisen nimityksen ja kyseisen merkinnän merkityssisältöjen läheisyys.
52 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis pääasiassa tutkittava, tuleeko tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle eurooppalaiselle keskivertokuluttajalle välittömästi mieleen suojattu maantieteellinen merkintä, joka on ”Scotch Whisky”, sellaisen vastaavan tuotteen yhteydessä, jolla on riidanalainen nimitys eli tässä tapauksessa ”Glen”, ja sen on otettava huomioon – mikäli tämä nimitys ei lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan muistuta suojattua maantieteellistä merkintää ja mikäli tätä merkintää ei ole osittain sisällytetty kyseiseen nimitykseen – kyseisen merkinnän ja tämän nimityksen merkityssisällön läheisyys.
53 Sitä vastoin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessään pohtimaa kriteeriä asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän toteamiseksi eli sitä, että kyseessä olevan merkin riidanalaisen osan pitäisi herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän suojattuun maantieteelliseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen, ei voida hyväksyä, koska se ei osoita riittävän suoraa ja yksiselitteistä yhteyttä tämän osan ja kyseisen merkinnän välillä.
54 Lisäksi on niin, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 61–63 kohdassa – mikäli tällaisen mielleyhtymän toteamiseksi olisi riittävää, että kuluttajalle syntyy minkälainen tahansa mielleyhtymä suojattuun maantieteelliseen merkintään, tämä johtaisi ensinnäkin siihen, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdalla puututtaisiin sitä kyseisessä artiklassa seuraavien säännösten eli c ja d alakohdan soveltamisalaan; nämä säännökset koskevat tilanteita, joissa yhteys suojattuun maantieteelliseen merkintään on vieläkin heikompi kuin mielleyhtymä siihen.
55 Toiseksi tällaisen kriteerin soveltaminen johtaisi kyseisen asetuksen soveltamisalan laajentamiseen ennalta arvaamattomalla tavalla ja aiheuttaisi erityisesti oikeusvarmuutta kyseessä olevien talouden toimijoiden osalta koskevia merkittäviä riskejä. On nimittäin niin, että asetuksen N:o 110/2008 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa korostetaan, että unionin lainsäätäjä on pyrkinyt ”tislattuja alkoholijuomia koskevan lainsäädännön järjestelmällisyyden varmistamiseksi” esittämään ”täsmällisesti määritellyt kriteerit”, jotka koskevat etenkin ”maantieteellisten merkintöjen suojaamista”. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessään tarkoittaman kaltaisen näin epämääräisen ja laajan kriteerin hyväksyminen ei kuitenkaan olisi tämän tarkoituksen mukaista.
56 Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten perusteella toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskevan mielleyhtymän toteamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, syntyykö tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle eurooppalaiselle keskivertokuluttajalle riidanalaisen nimityksen yhteydessä välittömästi mielikuva tavarasta, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä. Kyseisen tuomioistuimen on tätä arviointia tehdessään ensinnäkin silloin, kun riidanalainen nimitys ei lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan muistuta suojattua maantieteellistä merkintää, ja toiseksi tämän merkinnän osittaisen tähän nimitykseen sisällyttämisen puuttuessa otettava huomioon tarvittaessa kyseisen nimityksen ja kyseisen merkinnän merkityssisältöjen läheisyys.
57 Toisen kysymyksen toisesta osasta, joka koskee riidanalaisen nimityksen asiayhteyden merkitystä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän olemassaoloa, on todettava, että tämän säännöksen sanamuodosta käy ilmi, että mielleyhtymä voi syntyä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on ilmoitettu (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että pääasian vastaaja Klotz väittää, että nimitys ”Glen Buchenbach” on sanaleikki, joka koostuu pääasiassa kyseessä olevan juoman alkuperäpaikan nimestä ”Berglen” ja paikallisesta joesta nimeltä ”Buchenbach”. Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo katsonut, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdan kannalta on merkityksetöntä, että riidanalainen nimitys vastaa yrityksen ja/tai tuotteen valmistuspaikan nimeä (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 42–45 kohta).
59 Lisäksi on niin, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 81 kohdassa – unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että se seikka, että riidanalaisella nimityksellä viitataan valmistuspaikkaan, jonka sen jäsenvaltion kuluttajat, jossa tuote on valmistettu, tuntevat, ei ole asian kannalta merkityksellinen arvioitaessa asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän käsitettä, koska kyseisessä säännöksessä suojataan rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät mielleyhtymiltä koko unionin alueella, ja kun otetaan huomioon tarve varmistaa mainittujen merkintöjen tehokas ja yhtenäinen suojaaminen kyseisellä alueella, siinä tarkoitetaan kaikkia kyseisen alueen kuluttajia (tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C-75/15, EU:C:2016:35, 27 kohta).
60 Edellä esitettyjen toteamusten perusteella toisen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskevan mielleyhtymän toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon riidanalaisen osan asiayhteyttä eikä varsinkaan sitä seikkaa, että riidanalaisen osan yhteydessä on täsmennys kyseessä olevan tuotteen oikeasta alkuperästä.
Kolmas kysymys
61 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään, onko asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä kielletyn muun väärän tai harhaanjohtavan merkinnän toteamiseksi on otettava huomioon asiayhteys, jossa riidanalaista osaa käytetään, erityisesti, kun osan yhteydessä on merkintä kyseessä olevan tuotteen oikeasta alkuperästä.
62 On huomautettava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdan mukaan rekisteröity maantieteellinen merkintä on suojattu ”muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, joita käytetään tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä tavalla, joka voi antaa väärän kuvan tuotteen alkuperästä”.
63 Aluksi on todettava, että – toisin kuin Euroopan komissio väittää – mikään tämän säännöksen sanamuodossa ei viittaa siihen, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut ottaa huomioon asiayhteys, jossa riidanalaista osaa käytetään, kun arvioidaan, onko kyseessä ”muu väärä tai harhaanjohtava merkintä, joka koskee tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia”.
64 Kuten julkisasiamies on nimittäin todennut ratkaisuehdotuksensa 92 kohdassa, ilmaisu ”väär[ät] tai harhaanjohtav[at] merkinn[ät] – –, joita käytetään tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä” on luettelo erilaisista alustoista, joissa vääräksi tai harhaanjohtavaksi epäilty merkintä voi esiintyä. Tästä ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että tätä merkintää olisi arvioitava yhdessä sellaisten muiden tietojen kanssa, jotka mahdollisesti esiintyvät kyseessä olevan tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä.
65 Kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 96 kohdassa, on lisäksi täsmennettävä, että asetuksen N:o 110/2008 16 artikla sisältää asteittaisen kiellettyjen menettelyjen luettelon, jonka mukaan tämän artiklan c alakohta on erotettava sitä edeltävistä a ja b alakohdasta. Kun mainitun artiklan a alakohta koskee ainoastaan suojatun maantieteellisen merkinnän käyttöä ja sen b alakohta väärinkäyttöä, jäljittelyä ja mielleyhtymiä, saman artiklan c alakohdassa suojattua alaa laajennetaan sisällyttämällä siihen ”muut merkinnät” eli toisin sanoen kuluttajille annettavat tiedot, jotka ovat asianomaisen tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä ja joiden katsotaan olevan ”vääri[ä] tai harhaanjohtavi[a]” siltä osin kuin kyse on tuotteen yhteyksistä suojattuun maantieteelliseen merkintään siitä huolimatta, että kyseiset tiedot eivät herätä mielleyhtymää suojattuun maantieteelliseen merkintään.
66 Tästä on täsmennettävä, että ensinnäkin ilmaisu ”muut merkinnät”, jota käytetään asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdassa, käsittää tiedot, jotka voivat olla missä muodossa tahansa kyseessä olevan tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä ja erityisesti sellaisena tekstinä, kuvana tai sisältönä, josta voi käydä ilmi tietoja tämän tuotteen lähtöpaikasta, alkuperästä, luonteesta tai olennaisista ominaisuuksista.
67 Toiseksi on riittävää, että väärä tai harhaanjohtava merkintä esiintyy jollakin tässä säännöksessä mainituista kolmesta alustasta eli kyseessä olevan tuotteen ”kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä”, jotta voidaan katsoa, että merkintä ”voi antaa väärän kuvan tuotteen alkuperästä” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
68 Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdassa säädetään rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen laajasta suojasta. Mikäli väärä tai harhaanjohtava merkintä voitaisiin kuitenkin hyväksyä merkintää ympäröivien lisätietojen, jotka koskevat erityisesti kyseessä olevan tuotteen oikeaa alkuperää, perusteella, tämä säännös menettäisi tehokkaan vaikutuksensa.
69 Kuten tämän tuomion 38 kohdassa on jo todettu, asetuksen N:o 110/2008 ja erityisesti sen 16 artiklan tavoitteena on suojata rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä sekä kuluttajien eduksi, sillä heitä ei saa johtaa sopimattomilla merkinnöillä harhaan, että niiden talouden toimijoiden eduksi, joille koituu korkeampia kustannuksia sellaisten tuotteiden laadun takaamisesta, joilla laillisesti on suojattuja maantieteellisiä merkintöjä. Näitä toimijoita on nimittäin suojattava epäreilulta kilpailulta.
70 Kuten julkisasiamies on kuitenkin todennut ratkaisuehdotuksensa 101 kohdassa, näiden tavoitteiden saavuttaminen kuitenkin vaarantuisi, jos maantieteellisten merkintöjen suojaa voisi rajoittaa se seikka, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdassa tarkoitetun väärän tai harhaanjohtavan merkinnän rinnalla esiintyy täydentäviä tietoja, sillä tämän tulkinnan hyväksyminen merkitsisi, että tällaisen merkinnän käyttö sallittaisiin, jos sen yhteydessä esitetään oikeita tietoja.
71 Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä kielletyn väärän tai harhaanjohtavan merkinnän toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon asiayhteyttä, jossa riidanalaista osaa käytetään.
Oikeudenkäyntikulut
72 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 16 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän välillisen kaupallisen käytön toteaminen edellyttää, että riidanalaista osaa käytetään muodossa, joka on joko sama kuin tämä merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen. Näin ollen ei ole riittävää, että tämä osa on omiaan herättämään kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän kyseiseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.
2) Asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskevan mielleyhtymän toteamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, syntyykö tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle eurooppalaiselle keskivertokuluttajalle riidanalaisen nimityksen yhteydessä välittömästi mielikuva tavarasta, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä. Kyseisen tuomioistuimen on tätä arviointia tehdessään ensinnäkin silloin, kun riidanalainen nimitys ei lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan muistuta suojattua maantieteellistä merkintää, ja toiseksi tämän merkinnän osittaisen tähän nimitykseen sisällyttämisen puuttuessa otettava huomioon tarvittaessa kyseisen nimityksen ja kyseisen merkinnän merkityssisältöjen läheisyys.
Asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskevan mielleyhtymän toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon riidanalaisen osan asiayhteyttä eikä varsinkaan sitä seikkaa, että riidanalaisen osan yhteydessä on täsmennys kyseessä olevan tuotteen oikeasta alkuperästä.
3) Asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä kielletyn väärän tai harhaanjohtavan merkinnän toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon asiayhteyttä, jossa riidanalaista osaa käytetään.
Allekirjoitukset